Tää oli kyllä niin hauska että tähän on pakko vastata.
- Kumpi meistä uneksii ja kumpi tekee töitä Leopardien, BMP:n, CV:den ja MT-LB:nkin kanssa päivittäin ja mietti työkseen kuinka niitä hyödynnetään kutakin parhaalla mahdollisella tavalla?
- Kummalla meistä on ajaja ja johtaja lisenssejä noihinkin vehkeisiiin?
- Kumpi meistä on johtanut Panssarivaunu- ja jääkärikomppanioita tai pataljoona?
- Kumpi meistä on tehnyt oikeata "kovia" taistelusuunnitelmia panssari- ja mekanisoiduille joukoille operatiivisessa suunnittelussa?
Siis kumman ajatuksen perustuvatkaan olemassa oleviin tosiasioihin ja kumman uniin?
...mutta se siitä.
Tämähän on avoimesti ammattisotilaana esiintyvältä kirjoittajalta aivan naurettavan tasoista argumentointia. Vähän niin kuin pikkupojat kinastelisivat muovisotilaiden jakamisesta hiekkalaatikolla ja riita huipentuisi kysymykseen viimeisen muovisen panssarivaunun omistuksesta tai siitä, että kuvataanko sen tulta pikkukivillä vai nyrkin kokoisilla kivillä.
Ensin saavutaan foorumille henkselit paukkuen, haetaan uskottavuus virka-asemasta ja esiinnytään tavalla, joka ainakin itselleni riittää luomaan hieman epäselvän mielikuvan henkilön statuksesta keskustelussa puolustusvoimien virallisena edustajana tai lausunnon antajana.
Koska sosiaalinen media sisältää myös muitakin kuin pelkkiä jees- ja joojoo-miehiä eikä kansalaiskeskustelu kanna pelkillä selkään taputuksilla syömäkelpoista hedelmää, on eri näkemysten törmäyskurssin riski oleellinen osa pelin henkeä sekä samalla sen ylivoimaisesti parasta antia. Näkemysten erimielisyyksissä sekä näiden kohtaamisessa punnitaan keskustelun sivistystaso.
Tosin homma on tässä tapauksessa edennyt sillä tavalla, että kun kohdataan erimielisiä keskustelijoita tai muuten upseerivihamieliset voimat, edes kuvitteelliset sellaiset nostavat rumaa päätään siten, ettei näiden jyrääminen suoraan liikkeestä ole mahdollista, niin noustaan välittömästi takajaloille ja mieli pahoittuu eeppisen juhlallisen itkupotkuraivarin sekä henkilökohtaisuuksiin menevän höpinän säestämänä. Tämän jälkeen vetäydytään jälleen virka-aseman suojaan, jonka takaa sitten lällätellään, että minullapa onkin panssarivaunukortti ja muut pojat ajaa mopolla.
Henkisesti köyhää ja vähän noloa keskustelua, mikä kertoo lähinnä kirjoittajansa heikosta tai epäterveestä itsetunnosta ja pienestä sielusta. Ei siinä mitään. Lällättely ja upseerimiekan heiluttelukin on ihan kivaa fiilistelyä poikaporukassa, kunhan ei viillä sillä omaan tai kaverin sormeen.
Seuraavana ohjelmanumerona on kolminkertainen, ei eläköön-huuto, vaan naamapalmu.