Se on moro!
Olen kuullut niin usein sanonnan "majurina mies on tyhmimmillään", että olen ajatellut siinä olevan jotain perääkin.
Tietyssä vaiheessa mieheksi kehittyessä on kai sellainen vaihe, että tulee valtaa ja asemaa. Tämä saattaa monella "nousta päähän", eli luulee itsestään liikoja. Sotaväessä tuo vaihe on kai upseereilla siinä majurin sotilasarvon paikkeilla. Vähän vanhempana sitä kai sitten oppii, että on kukkulalla muitakin.
Mitä mieltä olette tästä?
Miten tämä menee siviilissä? Itseäni tutkiskellessa olen todennut, että taitaa tuo majurivaihe olla päällä tai juuri jäämässä taakse. Aikaisemmin on ollut kauhea tarve päteä ja olla paras. En tiedä johtuuko tuo heikosta itsetunnosta vai fyysisistä heikkouksista joiden takia on pitänyt hakea hyväksyntää monilla tavoin. Olen ollut rasittava tuossa vaiheessa ja ehkä rasittavimmillani tässä todellisen osaamisen ja vallan kynnyksellä. Työskentelen "asiantuntijaorganisaatiossa" jossa yleensä arvostus tulee todellisen osaamisen eikä aseman perusteella. Kenties myöhemmin, kun todellista osaamista ja kokemusta tulee lisää, sitä ei tarvitse tuoda aktiivisesti esiin.
Liekkö baikal tai muut jermut joutuneet tällaisia pohtimaan?
Olen kuullut niin usein sanonnan "majurina mies on tyhmimmillään", että olen ajatellut siinä olevan jotain perääkin.
Tietyssä vaiheessa mieheksi kehittyessä on kai sellainen vaihe, että tulee valtaa ja asemaa. Tämä saattaa monella "nousta päähän", eli luulee itsestään liikoja. Sotaväessä tuo vaihe on kai upseereilla siinä majurin sotilasarvon paikkeilla. Vähän vanhempana sitä kai sitten oppii, että on kukkulalla muitakin.
Mitä mieltä olette tästä?
Miten tämä menee siviilissä? Itseäni tutkiskellessa olen todennut, että taitaa tuo majurivaihe olla päällä tai juuri jäämässä taakse. Aikaisemmin on ollut kauhea tarve päteä ja olla paras. En tiedä johtuuko tuo heikosta itsetunnosta vai fyysisistä heikkouksista joiden takia on pitänyt hakea hyväksyntää monilla tavoin. Olen ollut rasittava tuossa vaiheessa ja ehkä rasittavimmillani tässä todellisen osaamisen ja vallan kynnyksellä. Työskentelen "asiantuntijaorganisaatiossa" jossa yleensä arvostus tulee todellisen osaamisen eikä aseman perusteella. Kenties myöhemmin, kun todellista osaamista ja kokemusta tulee lisää, sitä ei tarvitse tuoda aktiivisesti esiin.
Liekkö baikal tai muut jermut joutuneet tällaisia pohtimaan?