Market Garden

[tulikomento]

Nyt kun Antony Beevorilta ilmestyy keväällä operaatiota käsittelevä kirja, niin nostetaanpa aihe keskusteluun. Katselin eilen tämän mainion dokkarin, joka käsittelee Market Gardenia erittäin tarkasti. Suosittelen. Operaatio oli erittäin riskialtis jo lähtökohdiltaan. Käytännön toteutuksessa tehtiin pahoja virheitä niin Arnhemissa kuin Nijmegenissäkin. Lisäksi saksalaiset jälleen kerran osoittivat oivallisen kykynsä tointua nopeasti alkushokista. Saksalaiset taistelivat erittäin sitkeästi ja taitavasti.

Operaation perusideana on sotahistoriassa esitetty näkemys, että onnistuessaan britit Montgomeryn johdolla olisivat työntyneet Reinin yli ja syksyn 1944 aikana vallanneet Ruhrin teollisuusalueet. Yltiöoptimistisissa ennusteissa tämän oletettiin tuovan sodan päätökseen jouluun 1944 mennessä. Mutta oliko tosiaan näin ? Tämä video selventää Market Gardenin strategisia päämääriä. Ilmeisesti todellinen tarkoitus oli saartaa Saksan 15. armeija Hollannin luoteisosiin ja tuhota se sinne. Tällä oltaisiin saatu Antverpenin elintärkeä satama toimintaan ja liittoutuneiden armeijoiden huolto olisi tämän myötä helpottunut suuresti.

Muistelmissaan Montgomery syytti epäonnistumisesta ylijohtoa (Eisenhower) ja vakuutti, että Ruhr oli koko ajan todellinen kohde. Eisenhower puolestaan piti enemmän vähemmän riskialttiista etenemisestä laajalla rintamalla. Haittapuolena tässä oli se, että armeijat olivat levittäytyneet laajalle alueelle eikä selkeää painopistettä oikein ollut. Lisäksi huolto takkuili eikä polttoainetta ja tarvikkeita riittänyt kaikille.

 

[baikal]

Muistelmissaan Montgomery syytti epäonnistumisesta ylijohtoa (Eisenhower)

Eivät tainneet herrojen egot oikein sopia samalle mantereelle yhtä aikaa?

 

[Herman30]

Lloyd Clarkin Anzio-kirjasta saa kuvan Montysta kuin itsepäinen ja ylimielinen. Ja suurella egolla.

 

[tulikomento]

Eivät tainneet herrojen egot oikein sopia samalle mantereelle yhtä aikaa?

Monty oli primadonna mitä suurimmassa määrin. Eisenhower ei ollut kenttäkomentaja, vaan enemmänkin hallintovirkamies. Tämän oma esimies oli lähinnä USA:n armeijan esikuntapäällikkö George C. Marshall. Eisenhowerin tehtävä oli luotsata Hitlerin vastainen koalitio ehjänä maaliin mahdollisimman vähäisin miestappioin. Amerikkalaiset kenttäkomentajat (erit. Omar Bradley ja George Patton) puolestaan eivät voineet sietää pöyhkeilevää ja ylimielistä Montgomeryä.

Brittien oli 1944 vaikea ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että rintamajoukoista 2/3 oli amerikkalaisia. Huolto- ja tarvikkeet lähes täysin yhdysvaltalaista alkuperää. Brittien miesvoimamateriaali oli jo kokonaan pelissä. Uusia divisioonia ei enää ollut saatavilla. Täydennykset tulisivat olemaan amerikkalaisia. Ja silti Montgomeryllä oli pokkaa vittuilla Eisenhowerille päin näköä. Muistelmissaan tämä toki kieltää tällaisen käytöksen. Eisenhowerin omasta kirjeenvaihdosta (julkaistiin muistaakseni pari vuosikymmentä sodan jälkeen) käy kyllä hyvin esille se, mitenkä töykeästi Monty käyttäytyi.

Silti, koalitiosodankäynti oli kompromissien tekemistä. Montgomery sai ylipuhuttua ylijohdon operaatio Market Gardeniin, vaikka käytännön toteuttajana tämä ei ollut nopean liikuntasodan taitaja. Jo Pohjois-Afrikassa Montgomery osoitti olevansa parhaimmillaan hidastempoisimmissa taisteluissa ja tilanteissa joissa hänellä oli mies- ja materiaaliylivoima. Aika usein on spekuloitu sillä, että operaation toteuttajaksi olisi pitänyt valita joku uskaliaampi kenraali, kuten esim. George Patton.

Minä olen kuitenkin varsinkin tuon linkkaamani dokkarin katseltuani melkoisen varma siitä, että onnistuessaankin Market Garden ei olisi ollut mikään strateginen mestariveto, jolla sota olisi voitettu kertalaakista. Olisi se ehkä voinut lyhentää sotaa jonkin verran, mutta siinä kaikki.

 

[Old Boy]

Brittien oli 1944 vaikea ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että rintamajoukoista 2/3 oli amerikkalaisia. Huolto- ja tarvikkeet lähes täysin yhdysvaltalaista alkuperää. Brittien miesvoimamateriaali oli jo kokonaan pelissä. Uusia divisioonia ei enää ollut saatavilla. Täydennykset tulisivat olemaan amerikkalaisia. Ja silti Montgomeryllä oli pokkaa vittuilla Eisenhowerille päin näköä. Muistelmissaan tämä toki kieltää tällaisen käytöksen. Eisenhowerin omasta kirjeenvaihdosta (julkaistiin muistaakseni pari vuosikymmentä sodan jälkeen) käy kyllä hyvin esille se, mitenkä töykeästi Monty käyttäytyi.

Montgomeryn muistelmien ilmestyttyä herrojen välit katkesivatkin siihen paikkaan.

 

[tulikomento]

Montgomeryn muistelmien ilmestyttyä herrojen välit katkesivatkin siihen paikkaan.

Kyllä. Ehkei Eisenhower tosiaan itsekään mikään strategian mestari ollut, mutta oli sentään hienotunteinen ja ymmärsi sitä tarvittavan liittoutuneiden monikansallisia joukkoja johdettaessa. Ymmärrän tavallaan Iken halun edetä laajalla rintamalla monesta paikkaa yhtäaikaisesti. Riskien ottamista tämä vältti ja varoi liiallisia miestappioita. Toisaalta tämän strategian lopputulos oli se, että eteneminen lännessä 1944-45 oli hidasta. Olisiko Market Gardenin kaltainen painopisteen siirto yhteen tiettyyn paikkaan auttanut mitään ? En osaa sanoa. Minusta on tosiaan yhä vain selvempää, ettei Montyn "mestarillinen" Market Gardenkaan mikään todellinen läpimurto olisi ollut, vaikka tämä kerskailikin Ruhrin valloittamisella.

Max Hastings kirjoittaa minusta hyvin kirjassaan "Armageddon: The Battle for Germany 1944-1945", että kolmas valtakunta tuli taistelemaan katkeraan loppuun niin kauan kuin siinä henki pihisi. Saksalaiset tiesivät etteivät länsiliittoutuneet suostu mihinkään erillisrauhaan. Ja puolustustaistelussa saksalaiset kerta toisensa jälkeen osoittivat olevansa taitavia ja kykeneviä. Eli, vaikka miten hienoja operaatioita amerikkalaiset ja britit suunnittelivat ja toteuttivat lännessä, pystyivät saksalaiset yleensä vähintään hidastamaan etenemistä. Tämä siis noin yleensä syksystä 44 eteenpäin kun Normandian läpimurron jälkeinen perääntyminen saatiin pysähtymään.

 

[Vonka]

Periaatteessa Montgomery oli vain jäänyt jälkeen. Saksalaiset luopuivat Kreetan jälkeen näin laajamittaisista maahanlaskuista. Montgomerylla ei ollut heidän kokemustaan.

Otan tähän väliin hiukan elokuva-arvostelua.

On ihmetelty, miksi siitä rekonstruktiomaisesta vuoden 1977 elokuvasta jätettiin Montgomery liki kokonaan pois. Yksi silta liikaa -kirjassa (Cornelius Ryan) Montgomery on keskeinen etupäässä kaikessa negatiivisessa, kuten pitääkin. On arveltu, että El Alameinin voittajaa kohtaan ohjaaja Attenboroughilla oli yksinkertaisesti liikaa kunnioitusta.

Elokuvassa kenraali Frederick Browning laitetaan ylimielisesti sivuuttamaan tiedustelutiedot. Hänen yläpuolellaan Montgomery niitä ei halunnut kuulla. Hollantilainen vastarinta oli kertonut briteille saksalaisista panssarijoukoista lähellä Arnhemia. Ei siinä minkään ilmakuvien varassa oltu. Browning miellytti tässä isäntäänsä: Cornelius Ryanin kertomus siitä, että kenraali ehdotti faktat kertoneelle tiedustelu-upseerille sairaslomaa, on nimittäin totta.

Elokuva tekee Browningista syntipukin säästäen Montyn, mutta pääsääntöisesti leffa on vain hiukan yksinkertaistava. Useimmat siinä näytetyt mikrojutut todella tapahtuivat: muiden muassa se, missä vastarintaliike kokoaa ruumiita barrikadiksi tai miten irlantilaisten etenemistä hidastettiin kapeilla teillä. Kanavien vuoksi brittitankit eivät voineet poistua teiltä. Tappioita oli helppo tuottaa.

Suomalaisia Utin DC-3-koneita oli neljä kappaletta elokuvassa amerikkalaisväreissä, koska vain Suomessa oli enää lentäjiä, jotka kykenivät näillä koneilla pudotusmuodostelmaan. Kaksi konetta tuli Portugalista, kaksi Somalimaasta, kolme tanskasta. Kameraotokset, missä tarvitaan lähikuvaa ja kunnon pudotuksia eikä mitään monistettua, on otettu näissä suomalaiskoneissa. 11 aitoa konetta ja niitä kuvaamalla saatiin aitoutta monistettua.

Jostain kumman syystä leffa on ainakin vielä kokonaisena ilmaiseksi nähtävillä. Kannattaa kiiruusti katsoa. Ainakin minuutit 47-51, missä on pudotukset.

 

[DM]

Lontoon reissulla tuli ostettua kotimatkaa varten Mike Rossiterin We Fought at Arnhem. Suosittelen lämpimästi. Käy läpi hyvin vaiheita ja kertoo kolmen eri miehen tarinan taisteluiden keskelle.

 

[Old Boy]

n ihmetelty, miksi siitä rekonstruktiomaisesta vuoden 1977 elokuvasta jätettiin Montgomery liki kokonaan pois. Yksi silta liikaa -kirjassa (Cornelius Ryan) Montgomery on keskeinen etupäässä kaikessa negatiivisessa, kuten pitääkin. On arveltu, että El Alameinin voittajaa kohtaan ohjaaja Attenboroughilla oli yksinkertaisesti liikaa kunnioitusta.

Tässähän se syy on. Monty nautti briteissä samanlaista kunnioitusta kuin oma marsalkkamme. Käsikirjoituksen laatimisen aikaan oli vielä hengissäkin.

 

[baikal]

Minä olen kuitenkin varsinkin tuon linkkaamani dokkarin katseltuani melkoisen varma siitä, että onnistuessaankin Market Garden ei olisi ollut mikään strateginen mestariveto, jolla sota olisi voitettu kertalaakista. Olisi se ehkä voinut lyhentää sotaa jonkin verran, mutta siinä kaikki.

Hyvin suurella todennäköisyydellä Montyn tavalla toimittaessa olisivat miestappiot olleet jotain muuta kuin sitten oli. Koska saksalaiset olivat edelleen kykeneviä tuottamaan tappioita, he toimivat armeijan tavoin sitkeästi ja rohkeasti ja aseet purivat kipeästi.

Kenraalien kilvenkiillotustuotanto on jotain, jota en viitsi enää edes lukea. Olen lukenut sitä tarpeeksi.

 

[Panssari Salama]

-snip-

Operaation perusideana on sotahistoriassa esitetty näkemys, että onnistuessaan britit Montgomeryn johdolla olisivat työntyneet Reinin yli ja syksyn 1944 aikana vallanneet Ruhrin teollisuusalueet. Yltiöoptimistisissa ennusteissa tämän oletettiin tuovan sodan päätökseen jouluun 1944 mennessä. Mutta oliko tosiaan näin ? Tämä video selventää Market Gardenin strategisia päämääriä. Ilmeisesti todellinen tarkoitus oli saartaa Saksan 15. armeija Hollannin luoteisosiin ja tuhota se sinne. Tällä oltaisiin saatu Antverpenin elintärkeä satama toimintaan ja liittoutuneiden armeijoiden huolto olisi tämän myötä helpottunut suuresti.

-snip-

Antwerpenin satamasta kannattaa muistaa vielä se, että Antwerpenin kaupunki vallattiin todella nopeasti jo syyskuun alussa, vieläpä täysin ehjänä, koska saksalaiset eivät ennättäneet räjäyttää satamalaitteistoa. Mutta Brittien jahkailu satamaan johtavan Scheldin suistoalueen putsaamisessa kostautui, saksalaiset ehtivät uudelleen miehittää ja linnoittaa alueen, ja estää pääsyn ehjään Antwerpenin satamaan. Menee Montgomeryn piikkiin mielestäni tämäkin hidastelu aloitteen ottamisessa.

 

[Panssari Salama]

Todella mielenkiinnolla odotan Beevorin näkemystä Market Gardenista, vetääkö kotiinpäin vai miten lähestyy tätä. Ardennit-kirjassa mm. nostaa esille jenkkien sotavankiteloitukset, Waffen-SS uniformuisia vankeja ei nimittäin paljoa ollut, ja tämä käsky ja tietoisuus lähti ihan divisioonatasolta alaspäin. Joten mahtaako mies nostaa Montgomeryn tikun nokkaan...

Muoks: tässä mainio Beevorin haastattelu (There are things too horrific to put in a book) , sisältää miehen ajatuksia erinäisistä kirjoistaan, ml. tuo ylläoleva.

 

[Herman30]

Se että amerikkalaiset eivät diganneet ottaa SS-vankeja tulennee Malmedin verilöylystä.

 

[Panssari Salama]

Se että amerikkalaiset eivät diganneet ottaa SS-vankeja tulennee Malmedin verilöylystä.

Kyllä, tottakai. Itärintamalta tulleet SS-sotilaat toivat tapansa länsirintamalle, murhasivat siviilejä ja sotavankeja sen kummemmin surematta. Tämä on totta, ja näin historiankirjatkin sen kirjoittavat. Länsiliittolaisten brutalisoituminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle, Beevor oli ensimmäisiä historioitsijoita jotka ääneen totesivat jenkkien menneen kostoissaan samalle tasolle. Vankeja kerättiin yhteen ja ammuttiin kasaan, esimerkiksi. Stalingrad-kirjassa toi esille puolestaan sen massivisen skaalan, jossa venäläisten teloituskomppaniat omiensa takana ampuivat omat perääntyjät, ja miten joukkoja lähetettiin jopa ilman aseita rintamalle hädän ollessa suurin.

En moralisoi sen kummemmin, mutta totean vain että mielellään historia tulisi kirjoittaa niin kuin se tapahtui. Siten voimme ottaa siitä opiksi.

 

[baikal]

En moralisoi sen kummemmin, mutta totean vain että mielellään historia tulisi kirjoittaa niin kuin se tapahtui. Siten voimme ottaa siitä opiksi.

Melkoinen osa historiankirjoituksesta on tehty tukemaan jotain "yhteistä tarinaa". Sitä on tehty kaikissa ilmansuunnissa ja jokainen ideologia on ollut hartaasti asialla vuorollaan. Kun vielä jokainen uusi sukupolvi uuttaa kirjoitukseen oman näkemyksensä ja käsityksensä niin jossain vaiheessa mikä tahansa historiankirjoitus on lähellä mytologiaa. Mitään "riippumatonta" historiantutkimusta tai -selvittämistä ei mahda paljon ollakaan.

Yle areenalla on Kalle Haataisen uusin haastatteluohjelma kannatta isi kuunnella jokaisen historiasta kiinnostuneen. Siinä käsitellään aika lyhyesti ja napakasti mm. suomalaiseen historiaan liittyviä liimaa leikkaa teippaa-tee tarinaa....

ps. ihminen ei juurikaan -ota opikseen-, vaikka niin halutaan väittää ja uskoa.

 

[tulikomento]

Periaatteessa Montgomery oli vain jäänyt jälkeen. Saksalaiset luopuivat Kreetan jälkeen näin laajamittaisista maahanlaskuista. Montgomerylla ei ollut heidän kokemustaan.

Otan tähän väliin hiukan elokuva-arvostelua.

On ihmetelty, miksi siitä rekonstruktiomaisesta vuoden 1977 elokuvasta jätettiin Montgomery liki kokonaan pois. Yksi silta liikaa -kirjassa (Cornelius Ryan) Montgomery on keskeinen etupäässä kaikessa negatiivisessa, kuten pitääkin. On arveltu, että El Alameinin voittajaa kohtaan ohjaaja Attenboroughilla oli yksinkertaisesti liikaa kunnioitusta.

Elokuvassa kenraali Frederick Browning laitetaan ylimielisesti sivuuttamaan tiedustelutiedot. Hänen yläpuolellaan Montgomery niitä ei halunnut kuulla. Hollantilainen vastarinta oli kertonut briteille saksalaisista panssarijoukoista lähellä Arnhemia. Ei siinä minkään ilmakuvien varassa oltu. Browning miellytti tässä isäntäänsä: Cornelius Ryanin kertomus siitä, että kenraali ehdotti faktat kertoneelle tiedustelu-upseerille sairaslomaa, on nimittäin totta.

Elokuva tekee Browningista syntipukin säästäen Montyn, mutta pääsääntöisesti leffa on vain hiukan yksinkertaistava. Useimmat siinä näytetyt mikrojutut todella tapahtuivat: muiden muassa se, missä vastarintaliike kokoaa ruumiita barrikadiksi tai miten irlantilaisten etenemistä hidastettiin kapeilla teillä. Kanavien vuoksi brittitankit eivät voineet poistua teiltä. Tappioita oli helppo tuottaa.

Suomalaisia Utin DC-3-koneita oli neljä kappaletta elokuvassa amerikkalaisväreissä, koska vain Suomessa oli enää lentäjiä, jotka kykenivät näillä koneilla pudotusmuodostelmaan. Kaksi konetta tuli Portugalista, kaksi Somalimaasta, kolme tanskasta. Kameraotokset, missä tarvitaan lähikuvaa ja kunnon pudotuksia eikä mitään monistettua, on otettu näissä suomalaiskoneissa. 11 aitoa konetta ja niitä kuvaamalla saatiin aitoutta monistettua.

Jostain kumman syystä leffa on ainakin vielä kokonaisena ilmaiseksi nähtävillä. Kannattaa kiiruusti katsoa. Ainakin minuutit 47-51, missä on pudotukset.

Kyllä vaan. Elokuvatiimi hienotunteisesti säästi Montgomeryn suurimmalta kritiikiltä ja "Boy" Browning esitetään elokuvassa niljakkaana. Itse asiassa operaation epäonnistumisen britit sysäsivät puolalaisen laskuvarjoprikaatin niskaan ja aivan erityisesti sen komentajan kenraalimajuri Sosabowskin harteille (Gene Hackman elokuvassa). Tämä oli häpeällistä briteiltä. Tuo elokuvan Suomi-yhteys pitää täysin paikkansa. Kuljetuslentolaivueen DC-3 -miehistöt joutuivat opettamaan muita mitenkä tiiviissä muodostelmassa lennetään.

Hyvin suurella todennäköisyydellä Montyn tavalla toimittaessa olisivat miestappiot olleet jotain muuta kuin sitten oli. Koska saksalaiset olivat edelleen kykeneviä tuottamaan tappioita, he toimivat armeijan tavoin sitkeästi ja rohkeasti ja aseet purivat kipeästi.

Kenraalien kilvenkiillotustuotanto on jotain, jota en viitsi enää edes lukea. Olen lukenut sitä tarpeeksi.

Oikeassa olet. Koko operaatiosta puhuttaessa yleensä tuppaa unohtumaan saksalaisten vastatoimet. On huikeaa mitenkä Normandiassa pahoin murjottu vastustaja polkaisi pikavauhtia vastatoimet käyntiin. Sattuipa vielä niin, että Arnhemissa majapaikkaansa piti "Führerin palomies" sotamarsalkka Walter Model. Mies joka oli tottunut improvisoimaan puolustuksen kuntoon vähillä resursseilla. Saksalaisten kova vastarinta ja operaation toteutuksessa tehdyt virheet kaatoivat Market Gardenin. Saksalaisten roolista kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua teokseen "It never snows in September: The German view of Market Garden and the Battle of Arnhem". Kirjoittaja on Robert J. Kershaw.

Todella mielenkiinnolla odotan Beevorin näkemystä Market Gardenista, vetääkö kotiinpäin vai miten lähestyy tätä. Ardennit-kirjassa mm. nostaa esille jenkkien sotavankiteloitukset, Waffen-SS uniformuisia vankeja ei nimittäin paljoa ollut, ja tämä käsky ja tietoisuus lähti ihan divisioonatasolta alaspäin. Joten mahtaako mies nostaa Montgomeryn tikun nokkaan...

Muoks: tässä mainio Beevorin haastattelu (There are things too horrific to put in a book), sisältää miehen ajatuksia erinäisistä kirjoistaan, ml. tuo ylläoleva.

Minä myös odotan Beevorin versiota. Veikkaanpa, että ei Montgomeryä hirveästi kehuskele.

 

[kimmo.j]

Beevorin teokset ovat olleet kyllä laadukkaita ja itseäni mielyttäviä.
Kreetan taistelua kuvaavassa teoksessaan, hän kyllä arvostelee brittien tapaa toimia, nostaen esiin sähläystä ja virheitä.

Täytynee hankkia uusin opus.

 

[Vonka]

mm

Kyllä vaan. Elokuvatiimi hienotunteisesti säästi Montgomeryn suurimmalta kritiikiltä ja "Boy" Browning esitetään elokuvassa niljakkaana.
.

Mutta Browningia esittänyt näyttelijä taisi olla koko kaartista ainoa sodan kokenut mies? Dirk Bogarde oli tiedustelu-upseeri ja vaikka ei ihan monttumies ollutkaan (valikoi maaleja pommituksiin) oli kuitenkin jalkautuneena Normandiasta Saksaan ja oli Bergen-Belsenin keskitysleirin löytäjien joukossa.

Kenraali Browningin kohtelu poiki sekin jälkipuheita. Browningin leski Daphne du Maurier ihmetteli, miksi Browningista tehtiin moinen homo, vaikka hän ei sitä ollut. Tilanne kiristyi niin paljon, että Bogarden ja ohjaaja Richard Attenboroughin välit kärsivät. Näyttelijä Bogarde sai myös kakkendaalia silmilleen ja koki tulleensa jotenkin petetyksi. Attenborough painotti, että kuva Browningista oli hänen, ohjaajan, luoma. Englannissa oltiin ilmeisesti todella herkkinä.

Kaikkea se legendojen suojeleminen teettää.

 

[tulikomento]

Saksalaiset luopuivat Kreetan jälkeen näin laajamittaisista maahanlaskuista. Montgomerylla ei ollut heidän kokemustaan.

Kerrassaan hämmästyttävää mitenkä nopeasti Market Garden polkaistiin kasaan. Menikö koko operaation suunnitteluun viikko ? D-Day vaati useamman kuukauden valmistelut. Yksi tekijä taisi olla ihan sekin, että maahanlaskujoukkoja ei oltu käytetty Normandian alkuvaiheen jälkeen. Jotain pienemmän mittakaavan tukioperaatioita ilmeisesti valmisteltiin, mutta maajoukot etenivät Normandian läpimurron jälkeen niin nopeasti että laskuvarjojoukkoja ei ehditty käyttää. Syyskuussa 1944 maahanlaskudivisioonat ilmeisesti "polttelivat" ylijohdon ja Montyn taskussa. Niitä piti käyttää ja niille piti löytää mielekästä tekemistä.

 

[tulikomento]

Ketjun aloitukseen linkatussa dokumentissa todetaan, että taktisella tasolla Market Garden kaatui ainakin näihin seikkoihin:

1. Pahat virhearviot Arnhemissa. Pudotusalueet liian kaukana silloista. Vain eversti John Frostin pataljoona pääsi sillalle ja piti sitä hallussaan useamman päivän ajan. Pataljoona ja koko brittien 1. maahanlaskudivisioona saarrettiin nopeasti.

2. USA:n 82. maahanlaskudivisioonan komentaja James Gavin yhdessä Browningin kanssa päätti ensin varmistaa pudotusalueet Nijmegenin ulkopuolella. Kaupungissa ollut pääsilta jäi valtaamatta ensimmäisenä päivänä ja saksalaiset varmistivat sen useaksi päiväksi itselleen. Tämä aiheutti pahan viivästyksen. Edes 30. armeijakunnan saapuminen Nijmegeniin ei heti ratkaissut tilannetta.

3. Yleensäkin tiedustelu mokasi todella pahasti. Saksalaisten joukkovahvuudet arvioitiin alakanttiin.