Market Garden

[tulikomento]

tuossa yksi royal air forcen ilma-tiedustelu artikkeli. http://www.airpowerstudies.co.uk/sitebuildercontent/sitebuilderfiles/Arnhem.pdf

Ilmavoimien rooli on mielenkiintoinen. Lentotiedustelun lisäksi ongelmia oli itse pudotusten toteuttamisessa. Liian paljon joukkoja ja liian vähän kuljetuskoneita. RAF:n ongelmana oli vielä se, että koneita ei oikein ollut varaa menettää ja kun odottivat Arnhemissa kovaa ilmatorjuntaa, niin pudotusalueet valittiin useamman kilometrin päästä operaation päätavoitteesta.

Olen myös ymmärtänyt, että taktinen ilmatuki oli heikonlaista. Close air support tökki. Oli ongelmia koordinoinnissa, säätilassa ja ennen kaikkea viestiyhteyksissä. Arnhemissa tarvikepudotuksia meni usein saksalaisten käsiin kun nämä olivat jyränneet pudotusalueet. Kun viestiyhteydet eivät toimineet, ei saatu RAF:lle sanaa että pieleen menee. Itse asiassa saksalaiset jopa saivat saaliiksi brittien radioita, laittoivat ne toimintakuntoon ja lähettivät Royal Air Forcelle englanniksi ohjeita pudottaa tarvikkeita väärään paikkaan.

 

[Creidiki]

Maihinnousun jälkeen suunniteltiin useampiakin maihinlaskuoperaatioita, mutta ne vanhentuivat sitä mukaa kun suunnitelmat valmistuivat rintaman liikkuessa.

Syyskuuhun tultaessa ei huollon ongelmien takia kyetty enää etenemään laajalla rintamalla. Vaihtoehtoina oli Pattonin lähettäminen Saksan sydämeen tai Antwerpenin valtaus. Hyökkäys Reinin yli olisi mahdollisesti lopettanut sodan ennen talven tuloa, mutta oli riskaabeli. Antwerpenin valtaus olisi ahdollistanut koko rintaman huoltamisen ja Eisenhowerin leveän rintaman tavoitteen.

Jos se olisi onnistunut niin siitä luettaisiin nerokkaana ja näkemyksellisenä maihinlaskuoperaationa, mutta laskuvarjojoukkojen käyttö on rskaabelia parhaissakin olosuhteissa.

 

[tulikomento]

Maihinnousun jälkeen suunniteltiin useampiakin maihinlaskuoperaatioita, mutta ne vanhentuivat sitä mukaa kun suunnitelmat valmistuivat rintaman liikkuessa.

Syyskuuhun tultaessa ei huollon ongelmien takia kyetty enää etenemään laajalla rintamalla. Vaihtoehtoina oli Pattonin lähettäminen Saksan sydämeen tai Antwerpenin valtaus. Hyökkäys Reinin yli olisi mahdollisesti lopettanut sodan ennen talven tuloa, mutta oli riskaabeli. Antwerpenin valtaus olisi ahdollistanut koko rintaman huoltamisen ja Eisenhowerin leveän rintaman tavoitteen.

Jos se olisi onnistunut niin siitä luettaisiin nerokkaana ja näkemyksellisenä maihinlaskuoperaationa, mutta laskuvarjojoukkojen käyttö on rskaabelia parhaissakin olosuhteissa.

Tuossapa se on tiivistettynä. Minä sanoisin että ylimielisyys, vihollisen aliarviointi ja voitonvarmuus sai liittoutuneet yrittämään korkealla riskillä ratkaisua ja tämä kostautui sitten karmeasti. Olen taipuvainen uskomaan, että periaatteessa Eisenhower oli oikeassa valitessaan etenemisen laajalla rintamalla. Tämä edellytti tietysti Antwerpenin valtausta ja sen varmistamista. En oikein näe, että edes Patton olisi kyennyt länsirintamalla mihinkään strategiseen ratkaisuun. Edessä oli vielä Siegfried-linja ja Rein maantieteellisenä esteenä. Ja kun katsoo mitenkä raivokkaasti saksalaiset taistelivat esim. Aachenissa ja Hürtgenin metsässä, niin mitään nopeaa voittoa ei yksinkertaisesti ollut luvassa. Kykenivät sitten vielä joulukuussa 1944 Ardenneilla strategiseen vastahyökkäykseenkin.

Fakta on, että syyskuussa 1944 Saksan armeijan paniikinomainen pako oli päättynyt ja rintaman vakauttaminen oli täydessä käynnissä. Minusta Market Garden vaikuttaa mielekkäältä ainoastaan jos sen tavoitteena olisi ollut Antwerpenin varmistaminen. Tämä olisi taannut huollon toimivuuden loppuvuodeksi 1944 ja olisi ehkä mahdollistanut etenemisen syvemmälle Saksaan. Missään muussa skenaariossa huolto ei olisi kyennyt pysymään mukana. Montgomeryn höpinät Ruhrin valtauksesta ja etenemisestä aina Berliiniin ennen joulua voi minusta jättää omaan arvoonsa. Tämähän vielä operaation epäonnistuttua julisti mitenkä Market Garden oli 90 % menestys.

 

[TomiDude]

V-1 hyökkäykset onnistuttiin torjumaan elokuussa jo 90% varmuudella, kun ilmatorjunta tuotiin Lontoosta merenrantaan ja RAF metsästi niitä merellä ja "pommiväylällä" it:n jälkeen. Viimeisenä oli sulkupallot. Kun V-1-asemat oli raivattu syyskuun alkuun mennessä The Times uutisoi pommituksen olevan ohi "kenties muutamia viimeisiä laukausia lukuunottamatta". Seuraavana päivänä alkoivat V-2-hyökkäykset ja niistä ei uutisoitu mitään peräti kahteen kuukauteen Britanniassa, vaikka esim. NY Times kirjoitti hyökkäyksistä artikkelin. Virallinen syy oli ettei Saksa saisi tietää niiden tehokkuudesta. Kun Saksa julkisti V-2-aseiden olemassaolon osana Oluttupavallankaappauksen vuosipäivää, myös britit avasivat uutisointiaan. V-2-aseita käsiteltiin lehdistössä kuitenkin vain harvakseltaan, koska niitä ei voinut torjua. Siksi V-2-aseista tehtiin yhteenveto vasta huhtikuun 1945 lopussa, kun uusista hyökkäyksistä ei ollut enää pelkoa.

Churchillillä V-aseet menivät kuitenkin tunteisiin ja hän ehdotti aluksi sadan pienemmän saksalaiskaupungin järjestelmällistä tuhoamista julkisena ultimaatumina V-asehyökkäysten lopettamiseksi. Tähän ei kuitenkaan päädytty, koska pudotetut lentäjät olisi todennäköisesti lynkattu paikalla eikä briteillä ollut varaa ryhtyä kilpailemaan barbarismissa Saksaa vastaan. Olisivat varmasti hävinneet. Toiseksi Churchill ehdotti biologisten ja kemiallisten aseiden käyttämistä V-aseasemia vastaan, mutta tämäkin ehdotus torjuttiin, koska niiillä olisi ollut vain rajallinen vaikutus saksalaisiin, mutta enemmän ympäröiviin siviilikohteisiin. Siksi päädyttiin tavanomaisiin ilmapommituksiin V-aseohjelmaa vastaan ja kesällä 1944 jopa 40% ilmavoimien resursseista käytettiin tähän tehtävään, loput Normandian maihinnousun tukemiseen.

Market-Garden olisi siksi ollut paras optio V-2-hyökkäysten lopettamiseksi, koska täten Lontoon pommitus olisi loppunut ja nuo "muutamat viimeiset laukaukset" olisivat sopineet valittuun julkisuuslinjaan. Paine ole kova, sillä em. uutisoinnista johtuen lontoolaiset palasivat kaupunkiinsa 10 000 asukkaan päivävauhdilla ja hallitus yritti jarrutella tätä kehitystä. Sen sijaan se joutui avaamaan uusia syviä pommisuojia ja neuvomaan kansalaisia olemaan palaamatta - kaikki tämä, kun V-2-hyökkäyksia ei virallisesti ollut olemassakaan. Kun eräs mieskin haki korvauksia V-2-hyökkäyksessä tuhoutuneesta asunnostaan hän kirjoitti syyksi "raketti", mutta virkailija korjasi sen "hallituksen kokeilu". No äijä nokitti vielä lisäämällä edellisen eteen "Saksan".

Niin tai näin, jos Liittoutuneet olisivat tukeneet Pattonia Luxembourgin eteläpuolella vastassa oli ollut Rein-joki. Market-Gardenissa piti ylittää kahdeksan jokea tai vesistöä. Do the math.

 

[tulikomento]

V-1 hyökkäykset onnistuttiin torjumaan elokuussa jo 90% varmuudella, kun ilmatorjunta tuotiin Lontoosta merenrantaan ja RAF metsästi niitä merellä ja "pommiväylällä" it:n jälkeen. Viimeisenä oli sulkupallot. Kun V-1-asemat oli raivattu syyskuun alkuun mennessä The Times uutisoi pommituksen olevan ohi "kenties muutamia viimeisiä laukausia lukuunottamatta". Seuraavana päivänä alkoivat V-2-hyökäykset ja niistä ei uutisoitu mitään peräti kahteen kuukauteen Britanniassa, vaikka esim. NY Times kirjoitti hyökkäyksistä artikkelin. Virallinen syy oli ettei Saksa saisi tietää niiden tehokkuudesta. Kun Saksa julkisti V-2-aseiden olemassaolon osana Oluttupavallankaappauksen vuosipäivää, myös britit avasivat uutisointiaan. V-2-aseita käsiteltiin lehdistössä kuitenkin vain harvakseltaan, koska niitä ei voinut torjua. Siksi V-2-aseista tehtiin yhteenveto vasta huhtikuun 1945 lopussa, kun uusista hyökkäyksistä ei ollut enää pelkoa.

Churchillillä V-aseet menivät kuitenkin tunteisiin ja hän ehdotti aluksi sadan pienemmän saksalaiskaupungin järjestelmällistä tuhoamista julkisena ultimaatumina V-asehyökkäysten lopettamiseksi. Tähän ei kuitenkaan päädytty, koska pudotetut lentäjät olisi todennäköisesti lynkattu paikalla eikä briteillä ollut varaa ryhtyä kilpailemaan barbarismissa Saksaa vastaan. Olisivat varmasti hävinneet. Toiseksi Churchill ehdotti biologisten ja kemiallisten aseiden käyttämistä V-aseasemia vastaan, mutta tämäkin ehdotus torjuttiin, koska niiillä olisi ollut vain rajallinen vaikutus saksalaisiin, mutta enemmän ympäröiviin siviilikohteisiin. Siksi päädyttiin tavanomaisiin ilmapommituksiin V-aseohjelmaa vastaan ja kesällä 1944 jopa 40% ilmavoimien resursseista käytettiin tähän tehtävään, loput Normandian maihinnousun tukemiseen.

Market-Garden olisi siksi ollut paras optio V-2-hyökkäysten lopettamiseksi, koska täten Lontoon pommitus olisi loppunut ja nuo "muutamat viimeiset laukaukset" olisivat sopineet valittuun julkisuuslinjaan. Paine ole kova, sillä em. uutisoinnista johtuen lontoolaiset palasivat kaupunkiinsa 10 000 asukkaan päivävauhdilla ja hallitus yritti jarrutella tätä kehitystä. Sen sijaan se joutui avaamaan uusia syviä pommisuojia ja neuvomaan kansalaisia olemaan palaamatta - kaikki tämä, kun V-2-hyökkäyksia ei virallisesti ollut olemassakaan. Kun eräs mieskin haki korvauksia V-2-hyökkäyksessä tuhoutuneesta asunnostaan hän kirjoitti syyksi "raketti", mutta virkailija korjasi sen "hallituksen kokeilu". No äijä nokitti vielä lisäämällä edellisen eteen "Saksan".

Niin tai näin, jos Liittoutuneet olisivat tukeneet Pattonia Luxembourgin eteläpuolella vastassa oli ollut Rein-joki. Market-Gardenissa piti ylittää kahdeksan jokea tai vesistöä. Do the math.

Tämä kartta lienee lähinnä neuvoa-antava. Laukaisupaikat pysyivät saksalaisten käsissä melkeinpä sodan loppuun saakka. Hollanti vapautettiin lopullisesti vasta keväällä 1945. Market Gardenin epäonnistuminen varmisti sen, että Montgomeryn johtaman 21. armeijaryhmän liikuntasota loppui useaksi kuukaudeksi.

 

[Lurker]

Jos aihepiiri kiinnostaa ja satutte alueelle niin kannattaa piipahtaa La Coupolessa Ranskan puolella. Massiivisen betonikupolin alla oli tarkoitus valmistaa V2-ohjuksia, siirtää ne pienellä junalla kupolin alta pihalle ja liipaista Englantiin. RAF ehti pommittaa paikan ennen kuin ohjuksia ehdittiin ampua. Kupoli säilyi ja sen alla on ihan ok museo.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/La_Coupole

 

[Honcho]

On ihmetelty, miksi siitä rekonstruktiomaisesta vuoden 1977 elokuvasta jätettiin Montgomery liki kokonaan pois.

Monty mainittiin siinä sivulauseissa, mutta mielestäni hyvinkin negatiiviseen sävyyn. Jossakin määrin ruudulla näkyvänä sijaiskärsijänä oli kenraali Browning, mistä hänen leskensä vetikin herneen nenään. Leffassa Browning sanoo ikään kuin jälkiviisaasti, että hänen mielestään yritettiin mennä "A Bridge too far", vaikka hänhän oli ihan oikeasti sanonut niin Montylle jo kun operaatio oli suunnittelupöydällä.

Edit: Joo näistä sanottiinkin jo kaikki...

 

[Honcho]

Arvatkaas, mikä kirja juuri luvussa...tilasin jenkeistä kirjastopoistona hyvin edullisesti Oikeastaan mietin, että näinköhän Beevor kykenee tuomaan aiheeseen merkittävästi sellaista, mitä ei Cornelius Ryanin kirjassa olisi? En tiennyt että tällainen on Beevorilta tulossa, ja mielessä kävi että tyyli on Ryanilla hyvin samanlainen kuin Beevorilla. Asioita käsitellään juurta jaksain, huomataan suurten linjojen lisäksi myös pienet inhimilliset sattumukset ja asiat ja teksti on kiinnostavaa ja sujuvaa luettavaa.

 

[Honcho]

Todella mielenkiinnolla odotan Beevorin näkemystä Market Gardenista, vetääkö kotiinpäin vai miten lähestyy tätä. Ardennit-kirjassa mm. nostaa esille jenkkien sotavankiteloitukset, Waffen-SS uniformuisia vankeja ei nimittäin paljoa ollut, ja tämä käsky ja tietoisuus lähti ihan divisioonatasolta alaspäin. Joten mahtaako mies nostaa Montgomeryn tikun nokkaan...

Muoks: tässä mainio Beevorin haastattelu (There are things too horrific to put in a book) , sisältää miehen ajatuksia erinäisistä kirjoistaan, ml. tuo ylläoleva.

Beevor on suhtautunut äärimmäisen objektiivisesti ja kriittisesti myös 'omien' touhuihin kirjoissaan, en usko että mies on muuttanut linjaansa.

 

[Honcho]

Koko operaatiossa varmaan inhimillisellä puolella painoi paitsi Montyn ja Pattonin egojen kolina yhteen, myös Montyn hirveä suorittamisen ja hyvältä näyttämisen halu muutenkin. Häntähän pidettiin miehenä, joka suunnitteli operaatiot läpikotaisin, mutta jolla ei ollut aina kykyä tarttua eteen ponnahtaviin tilaisuuksiin (vaikkapa tuo 15.armeijan tuhoamismahdollisuus Antwerpenin valtauksen jälkeen). Monty oli skalpelli, Patton taas ärhäkkä leka joka puski menemään suoraviivaisemmin ja avopaikat hyödyntäen. Molemmat (ehkä Monty vielä enemmän) rakastuneita omaan maineeseensa, oli siinä Eisenhowerilla pitkälle pinnalle tarvetta.

Market Gardenissa Monty halusi osoittaa että kykenee uskaliaisiin ja nopeisiin operaatioihin. Parempi suunnittelu ja pienempi toiveajattelu olisivat ehkä johtaneet siihen, että vaaranpaikat (kuten kapea tie ja odotettua paremmin organisoitu vastarinta) olisi havaittu. Mutta Eisenhowerilla oli myös kova paine keksiä liittoutuneiden 1. laskuvarjoarmeijalle massiivinen ja uskalias operaatio, joten hän kyllä hyväksyi operaation hyvinkin innokkaasti. Leffan esipuheessa (jonka muuten puhuu "Arnhemin enkeli" Kate ter Horst) Eisenhowerin suostumuksesta maalataan jotenkin sellainen kuva, että hän olisi hyväksynyt sen lähinnä poliittisessa paineessa.

 

[tulikomento]

Arvatkaas, mikä kirja juuri luvussa...tilasin jenkeistä kirjastopoistona hyvin edullisesti Oikeastaan mietin, että näinköhän Beevor kykenee tuomaan aiheeseen merkittävästi sellaista, mitä ei Cornelius Ryanin kirjassa olisi? En tiennyt että tällainen on Beevorilta tulossa, ja mielessä kävi että tyyli on Ryanilla hyvin samanlainen kuin Beevorilla. Asioita käsitellään juurta jaksain, huomataan suurten linjojen lisäksi myös pienet inhimilliset sattumukset ja asiat ja teksti on kiinnostavaa ja sujuvaa luettavaa.

Katso liite: 20506

Ryanin kirja on todellinen klassikko. Ehdoton plussa se, että kirjoitusajankohtana moni veteraani oli vielä elävien kirjoissa ja näin Ryan pääsi haastattelemaan itse mukana olleita. Elokuvaversio on aika uskollinen kirjalle, joskin joitain henkilöhahmoja elokuvassa ei ole, tai sitten ne ovat yhdistelmiä useista eri henkilöistä.

Beevor on tyyliltään hyvin samanlainen kirjoittaja. Yksilöiden kokemuksia nostetaan esille. Lisäksi tämä tuo esiin myös taistelujen jalkoihin jäävän siviiliväestön kohtalon. Hollannin osalta Market Gardenin epäonnistuminen tarkoitti mm. sitä, että saksalaisten miehittämillä alueilla edessä oli ankara nälkätalvi 1944-45. Hongerwinter, kuten hollantilaiset tragediaa kutsuvat.

https://en.wikipedia.org/wiki/Dutch_famine_of_1944–45

 

[tulikomento]

Lueskelin tässä äskettäin uudelleen ketjussa mainitsemani Max Hastingsin kirjan. Tämä on aika musertavan kriittinen näkemyksissään. Länsiliittoutuneilta puuttui lähes kokonaan se sama "draivi" ja uhrivalmius mihin saksalaiset ja puna-armeija olivat valmiita kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Hastings toki myöntää, että läntisten demokratioiden sodanjohto ja upseeristo kyllä tiesi mitä se pystyi sotilailtaan kohtuudella vaatimaan. Silti, Hastings kirjoittaa, että mm. Market Gardenin aikana 30. armeijakunnan eteneminen oli väkinäistä ja hyökkäyshengen puute oli jatkuvaa. Aivan erityistä kritiikkiä tämä suuntaa kärjessä edenneen kaartin panssaridivisioonan (Guards Armoured Division) komentajaa kenraalimajuri Allan Adairia kohtaan.

Adair oli komentajana passiivinen, antoi panssarikärjelleen epämääräisiä käskyjä tyyliin: "Ei sinne Eindhoveniin nyt niin kiire ole old boy. Ehtiihän sinne huomennakin." Hastingsin mukaan jopa Montgomery oli yrittänyt jo aiemmin antaa Adairille monoa, mutta tuloksetta. Myös turhaa riskinottoa vältettiin ja tämäkin heijastui etenemisen hitauteen. Saksalaisten hyvin rajoitetutkin vastaiskut saivat kärjen pysähtymään. Vastaavassa tilanteessa itärintamalla puna-armeija olisi vyörynyt päälle välittämättä juuri mitään saksalaisten vastatoimista.

 

[John Hilly]

Lueskelin tässä äskettäin uudelleen ketjussa mainitsemani Max Hastingsin kirjan. Tämä on aika musertavan kriittinen näkemyksissään. Länsiliittoutuneilta puuttui lähes kokonaan se sama "draivi" ja uhrivalmius mihin saksalaiset ja puna-armeija olivat valmiita kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Hastings toki myöntää, että läntisten demokratioiden sodanjohto ja upseeristo kyllä tiesi mitä se pystyi sotilailtaan kohtuudella vaatimaan. Silti, Hastings kirjoittaa, että mm. Market Gardenin aikana 30. armeijakunnan eteneminen oli väkinäistä ja hyökkäyshengen puute oli jatkuvaa. Aivan erityistä kritiikkiä tämä suuntaa kärjessä edenneen kaartin panssaridivisioonan (Guards Armoured Division) komentajaa kenraalimajuri Allan Adairia kohtaan.

Adair oli komentajana passiivinen, antoi panssarikärjelleen epämääräisiä käskyjä tyyliin: "Ei sinne Eindhoveniin nyt niin kiire ole old boy. Ehtiihän sinne huomennakin." Hastingsin mukaan jopa Montgomery oli yrittänyt jo aiemmin antaa Adairille monoa, mutta tuloksetta. Myös turhaa riskinottoa vältettiin ja tämäkin heijastui etenemisen hitauteen. Saksalaisten hyvin rajoitetutkin vastaiskut saivat kärjen pysähtymään. Vastaavassa tilanteessa itärintamalla puna-armeija olisi vyörynyt päälle välittämättä juuri mitään saksalaisten vastatoimista.

Luin jokin aika sitten Hastingsin Winston Churchill : sotavuodet 1940-1945. Minusta erinomainen teos, joka ei ollut mitään suitsutusta vaan hyvin analyyttinen. Suosittelen.

 

[Panssari Salama]

Lueskelin tässä äskettäin uudelleen ketjussa mainitsemani Max Hastingsin kirjan. Tämä on aika musertavan kriittinen näkemyksissään. Länsiliittoutuneilta puuttui lähes kokonaan se sama "draivi" ja uhrivalmius mihin saksalaiset ja puna-armeija olivat valmiita kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Hastings toki myöntää, että läntisten demokratioiden sodanjohto ja upseeristo kyllä tiesi mitä se pystyi sotilailtaan kohtuudella vaatimaan. Silti, Hastings kirjoittaa, että mm. Market Gardenin aikana 30. armeijakunnan eteneminen oli väkinäistä ja hyökkäyshengen puute oli jatkuvaa. Aivan erityistä kritiikkiä tämä suuntaa kärjessä edenneen kaartin panssaridivisioonan (Guards Armoured Division) komentajaa kenraalimajuri Allan Adairia kohtaan.

Adair oli komentajana passiivinen, antoi panssarikärjelleen epämääräisiä käskyjä tyyliin: "Ei sinne Eindhoveniin nyt niin kiire ole old boy. Ehtiihän sinne huomennakin." Hastingsin mukaan jopa Montgomery oli yrittänyt jo aiemmin antaa Adairille monoa, mutta tuloksetta. Myös turhaa riskinottoa vältettiin ja tämäkin heijastui etenemisen hitauteen. Saksalaisten hyvin rajoitetutkin vastaiskut saivat kärjen pysähtymään. Vastaavassa tilanteessa itärintamalla puna-armeija olisi vyörynyt päälle välittämättä juuri mitään saksalaisten vastatoimista.

Pitipä itsekin lukea tuo luku läpi. Aika suoraa kommenttia johtopäätöksissä, mukaanlukien se miten amerikkalaiset antoivat samantien kenkää epäonnistuneille tai jahkaaville komentajilleen, mutta britit pikemminkin palkitsivat ne. Monty saa kuulla kunniansa, tämän ollessa viimeinen operaatio jossa Eisenhower kuunteli häntä.

Mutta myös Eisenhower saa osansa, hukattiinhan tässä rajallisia resursseja jotka toisin käytettynä olisivat oikeasti lyhentäneet sotaa, kuten esim Antwerpenin haltuunotto josta on ollutkin jo puhetta täällä. Toisaalta, Hastings muistaa kerrata, miten Ranskan puolustuksen romahtaminen oli tuudittanut kaikki uskomaan, että saksalaiset eivät enää pysytyisi järjestelmälliseen vastarintaan. Eikä paljoa puuttunutkaan, sekä Market että Garden epäonnistuivat lopulta saksalaisten nopeaan reagointiin kaikilla tasoilla, paikalliset upseerit reagoivat välittömästi, ja keräsivät vastarintaan ne joukot mitä vain suinkin saivat kokoon haalittua.

Mutta, loppukaneettina Hastings epäilee josko operaatio onnistuessaankaan olisi ratkaissut mitään, saksalaiset olisivat reagoineet tähän kapeaan läpimurtoon joka tapauksessa, ja tehneet kaikkensa läpimurron rajaamiseen.

 

[tulikomento]

Pitipä itsekin lukea tuo luku läpi. Aika suoraa kommenttia johtopäätöksissä, mukaanlukien se miten amerikkalaiset antoivat samantien kenkää epäonnistuneille tai jahkaaville komentajilleen, mutta britit pikemminkin palkitsivat ne. Monty saa kuulla kunniansa, tämän ollessa viimeinen operaatio jossa Eisenhower kuunteli häntä.

Mutta myös Eisenhower saa osansa, hukattiinhan tässä rajallisia resursseja jotka toisin käytettynä olisivat oikeasti lyhentäneet sotaa, kuten esim Antwerpenin haltuunotto josta on ollutkin jo puhetta täällä. Toisaalta, Hastings muistaa kerrata, miten Ranskan puolustuksen romahtaminen oli tuudittanut kaikki uskomaan, että saksalaiset eivät enää pysytyisi järjestelmälliseen vastarintaan. Eikä paljoa puuttunutkaan, sekä Market että Garden epäonnistuivat lopulta saksalaisten nopeaan reagointiin kaikilla tasoilla, paikalliset upseerit reagoivat välittömästi, ja keräsivät vastarintaan ne joukot mitä vain suinkin saivat kokoon haalittua.

Mutta, loppukaneettina Hastings epäilee josko operaatio onnistuessaankaan olisi ratkaissut mitään, saksalaiset olisivat reagoineet tähän kapeaan läpimurtoon joka tapauksessa, ja tehneet kaikkensa läpimurron rajaamiseen.

Liittoutuneita tosiaan vaivasi Normandian jälkeen jonkinlainen hyväuskoinen voitonvarmuus. Pidettiin yleisesti selviönä ettei Wehrmacht enää kykenisi organisoimaan puolustusta ennen Saksan rajaa. Kuinka väärässä olivatkaan. Komentajat löivät jo keskenään vetoja sodan päättymispäivästä. Hastingsin kirjassa muistaakseni todettiin jo että Saksaa varten kasattu valvontakomissio odotti vain siirtymistä Saksaan ja toiminnan aloittamista.

Liittoutuneiden varovaisuus ja miestappioiden välttely näkyi todella hyvin Market Gardenin suunnittelussa. Yhtäkään siltaa ei uskallettu vallata suoraan liitokonehyökkäyksillä. Normandiassa näin kyllä toimittiin aivan surutta (mm. kuuluisa Pegasus Bridge), mutta ei enää Hollannissa. Jotkut laskuvarjojoukkojen upseerit kyllä painottivat sitä, että pitkässä juoksussa tällaiset coup de main -iskut säästävät verta, vaikka tulevatkin ehkä melko kalliiksi. Heitä ei kuunneltu.

Ja oikeassa olet. Ottaen huomioon saksalaisten raivoisan ja tehokkaan vastarinnan, olisi eteneminen Saksaan tulpattu vielä Reinin ylityksen jälkeenkin. Model kenttäkomentajana olisi erittäin todennäköisesti organisoinut heti välittömiä vastahyökkäyksiä 30. armeijakuntaa vastaan. Ja varmasti ylijohdon reservejä olisi heitetty myös tulpaksi.

Amerikkalaiskomentajista James Gavin muuten vastusti ja kritisoi tapaa lähettää taistelussa epäonnistunut kenraali maitojunalla kotiin. Mahtoikohan miehellä olla mielessä oma epäonnistuminen Nijmegenin maantiesillan valtauksen kanssa ? Silta olisi ehdottomasti pitänyt ottaa jo operaation ensimmäisenä päivänä.

 

[tulikomento]

Luin eilen monen vuoden jälkeen uudelleen Neillandsin kirjan Market Gardenia käsittelevän osion. Kirjoittajana tämä on erittäin kriittinen amerikkalaisia kohtaan. Mutta tämän analyysi Market Gardenista on minusta uskottava.

Normandian voiton jälkeen Montgomery ylennettiin sotamarsalkaksi, mutta tämä samalla menetti liittoutuneiden maajoukkojen komentajuuden Eisenhowerin ottaessa komennon itselleen. Monty käytännössä alennettiin 21. armeijaryhmän komentajaksi. Tämä koki tulleensa nöyryytetyksi ja että hänen olisi tehtävä jotain näyttävää päästäkseen takaisin sankarin valokeilaan. Ja näin alkoi syntyä ajatus operaatio Market Gardenista. Montgomery halusi näyttää, että hän on uskalias komentaja joka uskaltaa ottaa riskejä.

Eisenhower suostui operaatioon osittain siksi, että Washingtonista käsin tätä painostettiin käyttämään maahanlaskujoukkoja. Market Garden tuli tässä mielessä juuri sopivaan aikaan esille. Montgomeryn suuri virhe oli se, että tämä ei osallistunut kovin kummoisella tarkkuudella operaation yksityiskohtien suunnitteluun, vaikka tällainen pedanttinen käytös oli hänelle luonteenomaista. Liian moni käsky jäi turhan epämääräiseksi ja operaation toteutusvaiheessa alemman tason komentajat sovelsivat käskyjä ja ohjeita omavaltaisesti.

Muistelmissaan Monty esitti, että hänen olisi pitänyt varmistaa Antwerpen samanaikaisesti Market Gardenin kanssa. Tähän tehtävään asetettiin 21. armeijaryhmään kuulunut Kanadan 1. armeija Britannian 2. armeijan keskittyessä Market Gardeniin. Paha virhe. Kanadalaiset eivät kyenneet edes käynnistämään omia operaatioitaan vasta kuin Market Gardenin jälkeen. Ja siltikin Antwerpen saatiin lopullisesti varmistetuksi vasta marraskuussa.

Neillands nostaa kirjassaan esiin myös asiallista kritiikkiä Eisenhoweria kohtaan. Tämä oli ylipäällikkönä kuin yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Piti kokouksia, kuunteli kaikkien mielipiteitä ja pyrki hakemaan kompromisseja joihin kaikki olisivat tyytyväisiä. Käskyt olivat sitten melko monitulkintaisia kehoituksia. Näitä sitten mm. Montgomery ja yhtälailla Pattonkin vääntelivät ja kääntelivät itselleen sopivaan suuntaan. Erityisesti Montgomery vähät välitti tällaisesta johtamistyylistä. Patton puolestaan totteli käskyjä vain jos katsoi niiden olevan mielestään järkeviä.

Kirjoittaja nostaa esiin Eisenhowerin strategian etenemisestä laajalla rintamalla. Tämä oli pitkälti peräisin Eisenhowerin kokemuksista esikuntaupseerina. Yhdysvaltojen sotakouluissa tämä oli omaksunut armeijan doktriinin, joka korosti sitä että jokaisen kenttäarmeijan tuli olla koko ajan aktiivinen omalla rintamaosallaan. Tämä oli peruja Ulysses S. Grantin ja Yhdysvaltojen sisällissodan päiviltä. Strategia ehkä sopi US Armyn kaltaiselle suurvalta-armeijalle. Brittien puolestaan oli vaikea tätä hahmottaa ja hyväksyä.

Saa nähdä mikä on oleva Beevorin analyysi.

 

[tulikomento]

Mutta, loppukaneettina Hastings epäilee josko operaatio onnistuessaankaan olisi ratkaissut mitään, saksalaiset olisivat reagoineet tähän kapeaan läpimurtoon joka tapauksessa, ja tehneet kaikkensa läpimurron rajaamiseen.

Tulipa muuten tästä mieleen, että harrastatko mitenkä ns. vaihtoehtohistoriaa ? Toisin sanoen jossittelua. Lueskelin joskus vuosia sitten tämän kirjan. Muistan että yhtenä skenaariona oli Market Gardenin onnistuminen. Meni jotenkin niin, että Horrocksin 30. armeijakunta saapui viime tingassa pelastamaan 1. maahanlaskudivisioonan Arnhemissa. Ja saivat haltuunsa kaupungin maantiesillan, joka oli koko operaation päätavoite.

Ja siihen se sitten tässäkin jäi. Saksalaiset ryhtyivät mikäli mahdollista vieläkin raivoisampaan vastarintaan. Sillanpääasema Reinin yli ei johda mihinkään. Ruhr jää kaukaiseksi tavoitteeksi, Berliinistä nyt puhumattakaan. Edes Saksan 15. armeijan saartaminen ja tuhoaminen Hollannissa ei onnistu.

 

[tulikomento]

Beevorin yleisöluento operaatiosta.

 

[Panssari Salama]

Luin eilen monen vuoden jälkeen uudelleen Neillandsin kirjan Market Gardenia käsittelevän osion. Kirjoittajana tämä on erittäin kriittinen amerikkalaisia kohtaan. Mutta tämän analyysi Market Gardenista on minusta uskottava.

Normandian voiton jälkeen Montgomery ylennettiin sotamarsalkaksi, mutta tämä samalla menetti liittoutuneiden maajoukkojen komentajuuden Eisenhowerin ottaessa komennon itselleen. Monty käytännössä alennettiin 21. armeijaryhmän komentajaksi. Tämä koki tulleensa nöyryytetyksi ja että hänen olisi tehtävä jotain näyttävää päästäkseen takaisin sankarin valokeilaan. Ja näin alkoi syntyä ajatus operaatio Market Gardenista. Montgomery halusi näyttää, että hän on uskalias komentaja joka uskaltaa ottaa riskejä.

Eisenhower suostui operaatioon osittain siksi, että Washingtonista käsin tätä painostettiin käyttämään maahanlaskujoukkoja. Market Garden tuli tässä mielessä juuri sopivaan aikaan esille. Montgomeryn suuri virhe oli se, että tämä ei osallistunut kovin kummoisella tarkkuudella operaation yksityiskohtien suunnitteluun, vaikka tällainen pedanttinen käytös oli hänelle luonteenomaista. Liian moni käsky jäi turhan epämääräiseksi ja operaation toteutusvaiheessa alemman tason komentajat sovelsivat käskyjä ja ohjeita omavaltaisesti.

Muistelmissaan Monty esitti, että hänen olisi pitänyt varmistaa Antwerpen samanaikaisesti Market Gardenin kanssa. Tähän tehtävään asetettiin 21. armeijaryhmään kuulunut Kanadan 1. armeija Britannian 2. armeijan keskittyessä Market Gardeniin. Paha virhe. Kanadalaiset eivät kyenneet edes käynnistämään omia operaatioitaan vasta kuin Market Gardenin jälkeen. Ja siltikin Antwerpen saatiin lopullisesti varmistetuksi vasta marraskuussa.

Neillands nostaa kirjassaan esiin myös asiallista kritiikkiä Eisenhoweria kohtaan. Tämä oli ylipäällikkönä kuin yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Piti kokouksia, kuunteli kaikkien mielipiteitä ja pyrki hakemaan kompromisseja joihin kaikki olisivat tyytyväisiä. Käskyt olivat sitten melko monitulkintaisia kehoituksia. Näitä sitten mm. Montgomery ja yhtälailla Pattonkin vääntelivät ja kääntelivät itselleen sopivaan suuntaan. Erityisesti Montgomery vähät välitti tällaisesta johtamistyylistä. Patton puolestaan totteli käskyjä vain jos katsoi niiden olevan mielestään järkeviä.

Kirjoittaja nostaa esiin Eisenhowerin strategian etenemisestä laajalla rintamalla. Tämä oli pitkälti peräisin Eisenhowerin kokemuksista esikuntaupseerina. Yhdysvaltojen sotakouluissa tämä oli omaksunut armeijan doktriinin, joka korosti sitä että jokaisen kenttäarmeijan tuli olla koko ajan aktiivinen omalla rintamaosallaan. Tämä oli peruja Ulysses S. Grantin ja Yhdysvaltojen sisällissodan päiviltä. Strategia ehkä sopi US Armyn kaltaiselle suurvalta-armeijalle. Brittien puolestaan oli vaikea tätä hahmottaa ja hyväksyä.

Saa nähdä mikä on oleva Beevorin analyysi.

Katso liite: 20722

Yksi erinomainen anekdootti tästä kirjasta oli se, että Brittien XXX Corps (Garden osuuus Market Gardenista) onnistui lopulta ällistyttävän hyvin. Historiankirjoitus muistaa aina mainita hitaasta alusta, mutta ällistyttävästi joukko-osaston kärki saapui Nijmegeniin lähes aikataulussaan, ja jos silta olisi olut auki, Arnhem oli vain vajaan kymmenen mailin päässä.

 

[tulikomento]

Yksi erinomainen anekdootti tästä kirjasta oli se, että Brittien XXX Corps (Garden osuuus Market Gardenista) onnistui lopulta ällistyttävän hyvin. Historiankirjoitus muistaa aina mainita hitaasta alusta, mutta ällistyttävästi joukko-osaston kärki saapui Nijmegeniin lähes aikataulussaan, ja jos silta olisi olut auki, Arnhem oli vain vajaan kymmenen mailin päässä.

Näin. US 82nd Airborne ja kenraali Gavin sössivät operaation ensimmäisenä päivänä sillan valtaamisen. Saksalaiset ehtivät tointua ja heittää porukkaa varmistamaan silta. Ja kun siltä sitten lopulta vallattiin, oli tilanne Arnhemissa jo todella tukala. Käytännössä brittien 1. maahanlaskudivisioona kävi tuolloin jo kuolinkamppailuaan. Lisäksihän tie Nijmegenistä Arnhemiin oli ainakin osittain tukossa. Saksalaiset pystyivät hidastamaan 30. armeijakunnan etenemisen mateluksi.