Masennus ja mieliala

ak.tied kirjoitti:
Mutta mun koti on pelkkiä seiniä ja mä en saa millään rakennettua siitä sellaista, että mä haluan siellä olla. Ja se ajaa mut teeskentelemään onnellista, vetämään pään täyteen ja tanssimaan pöydillä tunteakseni edes hetken olevani elossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on varmaan se juttu. Ero tuo ahdistusta ja ainakin joksikin aikaa itsetunto-ongelmia. Jotenkin näen hyvänä sen, että olet selvästi alkamassa käsitellä juttua. Ehkä se neljä vuotta meni vähän humussa ja sumussa ja juttu jäi kellumaan. Nyt se ikään kuin tulee uudelleen luokse, että tällä kertaa se on käsiteltävä.

Kyllä tunteisiin on oikeutus. Tiedä vielä mitä hyvää tuo prosessi tullessaan, kun sen oikein hoitaa. Varmaan pienin askelin. Siinähän on sellainenkin tarkoitus, että jos on lapsia, ja jos heitä ei tarpeeksi näe tai ei ollenkaan, se aika vielä tulee, että ne taas on. Kun pitää itsestään huolta pikkuhiljaa. Pystyy vanhemmuuteen vaikka aikuisille lapsille.

On ollut aika, jolloin minulla ei ollut tytärtä. Samaa tytärtä, jolle opetin varhaisen lapsuuden aikana kaiken, uimisen, luistelun, polkupyörällä ajamisen, kalastamisen - kaiken. Niin tehokkaasti kriiseissä naiset osaavat vetää viattomat suojakseen ja aseeksi halutessaan. Kyllä oli vittumaista. Ja tein virheitä, otin häppää ja ajattelin, että olkoon kaikki paskat, mitäs tuosta sitten. Aloin kuitenkin hiljaa tehdä ryhtiliikettä. Nyt tyttö on aikuinen, ja minulla on taas tytär. Kävin juuri tekemässä remppaa hänen kämpillään. Jos hän jotain tarvitsee, hän soittaa muuten minulle. Enkä milloinkaan puhu menneistä.

Syvyyksistä pitää tosiaan tulla kuin sukelluskello, hitaasti mutta varmasti, pienin liikkein, vankkaa pohjaa rakentaa koko ajan, perustaa. Eikä se erikoislääkärin konsultaatiokäynti pahaa tee. 35 minuuttia on vielä alle 70 kun Kela-korvaus vähennetään.
 
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa käydä juttelemassa psykiatrian erikoislääkärin (eli psykiatrin) kanssa, eikä psykologin tai psykoterapeutin. Noita jälkimmäisiä voi sitten harkita kun pahin tilanne on ohi. Itse en tosin ole tavannut ensimmäistäkään täyspäistä psykologia tai "psycho the rapistia". Ehkä huonompi tuuri, mutta muutamien kanssa (ei ammattimielessä) juteltua tuli ajatus, että "tuo on enemmän sekaisin kuin itte ollu koskaan". :P

Itsellä otti avioero niin koville, että tuli 2 vk sairasloma ja Xanaxia. Sitten muutama kuukausi Valdoxania. Joten ei ollut ihan helppoa kuten lääkkeistä voi päätellä. Onneksi tajusin sentään mennä psykiatrille (ja oli firman puolesta hyvä yksityinen sairasvakuutus). tämä oli siis ulkomailla (Malta). Muutaman kuukauden ajan kävin samalla psykiatrilla kerran viikossa aina kontrollikäynnillä ja juttelemassa.
 
@Quixote Hieno omakohtainen kokemus!
Sattui silmiini aamupuuron ja kaffekupin kera tämä:http://yle.fi/uutiset/3-9250657
Yhdessä duunipaikassa pidin ns.mindfulness periaatteella levyraatia jossa jokainen sai esittää omia kipaleita ja purkaa sen kautta omia tunteitaan.
Eikä niitä analysoitu sitten sen enempää kenenkään valko takin toimesta ;)
Ekan biisin heitin yleensä porukalle jäniskevennykseksi,joka oli tämä yhden kerran:

Perjantai fiiliksiä!
 
ak.tied kirjoitti:
Mun pitää ihan ajan kanssa vastata näihin kaikkiin.

Mä pelasin salibandya ja kävin salilla, ulkoilin ja mitä vielä lähes hysteerisesti vielä pari vuotta sitten. Kivahan se oli olla kondiksessa, rasvaprosentti 12% ja se on sosiaalisesti hyväksyttävää toimintaa. Mutta ei se lopulta onnelliseksi mua tehnyt. Toki terveellisempi ja sosiaalisesti hyväksyttävämpi tapa hukuttaa ittensä kuin alkoholi tai joku muu.

Pahinta ei ole se mitä muut on tehnyt mulle vaan mitä minä olen tehnyt muille ja itselleni. Siinä voi olla kuitenkin vielä armollinen itselleen, jokainen kompuroi joskus. Kaikkein kivuliainta on kuitenkin uskon puute ja ajatus luopua toivosta, että elämä muuttuisi enää sellaiseksi kuin se vielä oli muutama vuosi sitten. Hyvää, turvallista, sillä on suunta ja tarkoitus. Jos mun loppuelämän perustarkoitus on tehdä töitä, maksaa veroja ja elatusmaksuja, niin eipä tässä ole kauheesti syytä jatkaa kuin lapset. Sitä tavallaan luopuu toivosta ja jäljelle jää tyhjyys. Ainoa mikä saa jatkamaan ja yrittämään on se pieni toivon kipinä, jos sitten kuitenkin. Jokainen toivonpuuska ja epäonnistunut yritys kääntää suuntaa iskee suoraan päin kasvoja ja vetää takaisin pinnan alle. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Ei siinä oikeesti enää hedelmät, juokseminen ja punttien nostaminen auta kun ei enää tunne oikeestaan mitään. Edes toivoa. Kirsikat ja kermavaahto ei jeesaa jos kakku pilalla. Se voi näyttää hyvältä, mutta sisältä se on ihan paskaa.

Mikä mun kakku on? Lapset, rakkaus, perhe. Koti. Lisätään tuohon kliseisesti vielä isänmaa, uskonnon skippaan kun se ei nyt vaan nappaa.

Ulkoisestihan mulla on kaikki hienosti. 80k verokortti, oma kämppä, ihmiset tykkää ku hullu puurosta silloin kun mä en hölmöile. Mutta mun koti on pelkkiä seiniä ja mä en saa millään rakennettua siitä sellaista, että mä haluan siellä olla. Ja se ajaa mut teeskentelemään onnellista, vetämään pään täyteen ja tanssimaan pöydillä tunteakseni edes hetken olevani elossa.

Yksinäisyys tappaa, mutta vittumaisen hitaasti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olet juuri tajuamassa, että kukaan tai mikään muu ei tee sinua onnelliseksi, jos et itse päätä olla onnellinen. Kun perustarpeet on tyydytetty, onnellisuus on itseasiassa valintakysymys. Kun mietit mikä estää sinua olemasta onnellinen, huomaat, että ne ovatkin oman mielesi vankilat. Et oikeasti tarvitse ketään tai mitään. Lopeta hyvä mies itsesi pieksäminen, olet oikeasti hyvä tyyppi, kun vain haluat. Käännä ajatuksesi pois menneestä ja mieti mitä tulevaisuudessa haluat olla. Jos oikeasti olet itsellesi vihainen tekemisistäsi, kannattaa miettiä mitä tapahtui ja mitä voi tehdä seuraavalla kerralla toisin. Ympärilläsi on koko ajan paljon pieniä kauniita asioita, jos vain huomaat ne.

Klikkaa laajentaaksesi...
 
Viimeksi muokattu:
http://yle.fi/uutiset/3-9446707

Sirpaloituva Suomi voi pahoin – "Pitäisi jotenkin pystyä pysäyttämään tätä isoa pyörää"
Ehkäisevästä mielenterveystyöstä tuli psykologi Kari Kinnuselle aate, jonka puolesta kannattaa taistella.
...

Tuhansia kohtaamisia, masentuneita ja epätoivoisia ihmisiä, erilaisia elämänkriisejä – psykologi Kari Kinnusen, 75, työksi, harrastukseksi ja elämänuraksi muotoutui ehkäisevä mielenterveystyö.

– On tärkeää, että ihmisille voidaan antaa mahdollisimman varhain apua ja etukäteen torjua pieniä tai suurempiakin mielenterveyden ongelmia.

Näin elämän vaikeuksista ei pääse syntymään asiantuntijoiden apua vaativia varsinaisia mielenterveyden ongelmia tai pahimmillaan mielisairauksia. Yhteiskunta puolestaan hyötyisi Kinnusen mielestä 70- ja 80-luvuilla vallinneesta tulevaisuuden uskosta ja kansan yksituumaisuudesta.
...
Ihmisten pahoinvoinnin vähentämiseksi Kari Kinnunen perääkin yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisäämistä ja vastuun ottamista toisista ihmisistä.

– Kansan yksituumaisuudella on päästy Suomessa hyvinkin vaikeitten aikojen yli. Tällä hetkellä tuntuu, että kehitys on menossa jyrkkiin, erittäin vahvasti erilaisiin, äkkijyrkkiin ryhmiin ja se hajottaa. Ja hajanainen kansa on heikko kansa.

Kolmannen sektorin ja kriisikeskusten kaltaisilla yhteisöillä on Kinnusen mielestä merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Tukihenkilöistä osa voi tehdä työtä jopa vuosikausia.

– Jos ihmiset tuntevat saavansa apua toisilta, tavallisilta ihmisiltä, se lisää luottamusta ja voi tukea yhtenäisyyttä. Se myös laajentaa omaa ajattelua siihen suuntaan, että me kuulumme yhteen ja on hyviä ihmisiä, jotka voivat auttaa ja joihin voi luottaa.
 
Mä voin kertoa oman tarinan referoidusti koska löysin myös ratkaisun vähän huvittavalla tavalla. Ongelmanuori kun olin. Muutenkin 80-luvulla syntyneillä on tätä masennus ja mielialaongelmaa ihan tarpeeksi. Ainakin omassa tuttavapiirissä.

Ala-asteella koulukiusattu, koulumenestys kuitenkin ihan siedettävä. Ylä-asteelta ok papereilla lukioon, lukiossa meni huonosti. Vapaa-aika tuli istuttua pelaamassa koneella ja hörpittyä kokista tai jotain muuta vastaavaa. Tästä sitten tietysti kasvoi ylipaino huomattaviin mittoihin kun ei tullut urheiltua mitään. Kutsunnoissa uhkasivat laittaa B-mieheksi mutta A- paperit kuitenkin antoivat. Tilanne ei tulevina vuosina mitenkään parantunut kun eristää itsensä sosiaalisista ympyröistä virtuaalimaailmaan 75% hereilläoloajastaan. Lukio sitten jäi kesken ja lähtö Kajaaniin koitti 2007. 2 viikkoa kerkesin olla mestoilla niin tuli kutsu palvelunluokanmuutoslautakunnan eteen jossa tämä legendaarinen "keppi" Anttonen ja joku Kapteeni tiskin takana olivat selaamassa mun papereita läpi. He kommentoivat että ylipainoni on liian suuri riski pv:lle joten pistävät mut kahdeksi vuodeksi kotiin laihtuun. Näin ei tosin käynyt koska tuosta nyt sai automaattisesti täällä pohjanmaalla määrätynlaisen leiman kun tuli intistä kotio maitojunalla. Tämän pienen tapahtumaketjun jälkeen onnistuin eristää itseäni lisää kaikesta, tavallaan koteloitui omaan ahdistukseen ja sääliin. Lopputulos oli sitten pv:n jälkitarkastuksessa se että 170 kg puntarissa, c-mies. Mä en itse ajatellut asiaa noin koska olisin silloin halunnut Kajaaniin jäädä alunperin (olin silloin noin 120kg) ja pystyin kuitenkin tekeen mitä muutkin. Noh, pari vuotta meni vielä vähän sumussa itsesäälissä ryveten vaikka koulusta paperit itselleni sainkin.Jossain vaiheessa kuitenkin yksinkertaisesti kypsyin totaalisesti asioiden vallitsevaan tilaan kun makasin kännissä sohvalla. Siitä alkoi sitten semmonen usean vuoden itsensä kuntouttaminen täysin rapakuntoisesta läskistä siihen mitä olen nyt. Apua en hakenut keneltäkään vain tein itse päätökseni.

Nykyään paino on siellä 130 hujakoilla josta lihasmassaa on 85 kg ja rautaa nousee ihan kivasti. Tosin salilla käyminen ei ollut se pääkopan korjaava asia. Se löytyi itselle kamppailulajeista. Sitä kuitenkin alitajuisesti syyttää itseään ja jotain ulkoista toimijaa siitä että oot saanu ittes huonoon jamaan ja sen raivon purkamiseen löytyi hyvä kanava Kendosta. Tuollainen yksinkertaiselta vaikuttava, mutta todella monimutkainen laji vei mukanaan kun sieltä löytyi myös sitä henkistä puolta. Kunnioitetaan toista, treenaataan porukalla kovaa yhdessä ja tavallaan siitä omasta kendon tekemisestä tuli se vitutuksen ja ahdistuksen venttiili kun saat hiljentyä, huutaa, huutaa vielä lisää ja kädessä on 39 tuumaa pitkä bambumiekka. Tavallaan oma kendo on itseni ilmaisua miekan kautta. Tuosta on nyt taskussa 1. Dan ja virkeä mieli.

Tavallaan tuossa tuli semmoinen 10-vuoden jakso omassa kehityksessä joka jäi tosi raakileeksi. Henkilökohtaisesti uskon että monelle ongelmanuorelle voisi löytyä paljon henkistä voimavaraa kamppailulajeista tai muusta vastaavasta toiminnasta sen sijaan että lyödään reseptillä masennuslääkkeitä ja muuta tauhkaa käteen. Itseä pitäisi pystyä ilmaista jollain tavalla ja päästä kanavoimaan se vitutuksen tunne johonkin - miellään turvallisessa ympäristössä. Lajin vanhemmista harrastajista ja senseistä on myös saanut omanlaisensa tukipilarin joiden kanssa voi keskustella asioista hyvin laajasti. Tiedättekö sitä fiilistä kun semmonen usva katoa pääkopasta ja alkaa ajattelemaan taas jotenkin loogisesti ja kirkkaasti. Se haudanusva päästä lähti itsellä elintapojen muutoksilla ja löytämällä itselle sopivan yhteisön.
 
nöksy kirjoitti:
Tavallaan tuossa tuli semmoinen 10-vuoden jakso omassa kehityksessä joka jäi tosi raakileeksi. Henkilökohtaisesti uskon että monelle ongelmanuorelle voisi löytyä paljon henkistä voimavaraa kamppailulajeista tai muusta vastaavasta toiminnasta sen sijaan että lyödään reseptillä masennuslääkkeitä ja muuta tauhkaa käteen. Itseä pitäisi pystyä ilmaista jollain tavalla ja päästä kanavoimaan se vitutuksen tunne johonkin - miellään turvallisessa ympäristössä. Lajin vanhemmista harrastajista ja senseistä on myös saanut omanlaisensa tukipilarin joiden kanssa voi keskustella asioista hyvin laajasti. Tiedättekö sitä fiilistä kun semmonen usva katoa pääkopasta ja alkaa ajattelemaan taas jotenkin loogisesti ja kirkkaasti. Se haudanusva päästä lähti itsellä elintapojen muutoksilla ja löytämällä itselle sopivan yhteisön.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onnittelut sulle selviytymisestä kohti parempaa, hienoa!

Totta, lääkkeet vaan tulevat aina lyhyellä tähtäimellä halvemmaksi kun erilaiset toimintareseptit jotka vaativat ihmistyötä. Valitettavasti lähinnä lyhytaikaisista kustannuksista välitetään.
 
Elämä pitää kokea mielekkääksi. Jatkuva itsensä kehittäminen on tärkeää. Jos tuntee jo saavuttaneensa kaiken ja pysähtyy, alkaa pelkäämään sen menettämistä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, niinkuin joku vänrikki sanoi.
 
Ei nyt suoranaisesti liity masennukseen mutta en viitsi avata uutta ketjua.
Lähisukulainen on töissä sosiaalitanttana.

Kertoi tänään että meinaa aina kuulemma oksentaa kun vierailee kunnon narkomaanien luonna.
Valtio päätti hiljattain vaikeuttaa narkkareiden pääsyä vieroitukseen (Säästötö kohde) niin nyt osa nuorista kunnon narkomaaneista hankkiutuu raskaaksi koska silloin kun on raskaana pääsee vieroitukseen ja tämä on yleisessä tiedossa siellä työntekijöillä.
Onko tämä nyt taas ihan oikea säästökohde valtiolta? Voisin melkein lyödä satasen vetoa että kun kunnon narkkari päättää tehdä lapsen jotta pääsee vierotukseen niin aivan varmana sikiö saa jotain vaurioita ja se jos joku maksaakin sitten valtiolle
 
BlackFox kirjoitti:
Ei nyt suoranaisesti liity masennukseen mutta en viitsi avata uutta ketjua.
Lähisukulainen on töissä sosiaalitanttana.

Kertoi tänään että meinaa aina kuulemma oksentaa kun vierailee kunnon narkomaanien luonna.
Valtio päätti hiljattain vaikeuttaa narkkareiden pääsyä vieroitukseen (Säästötö kohde) niin nyt osa nuorista kunnon narkomaaneista hankkiutuu raskaaksi koska silloin kun on raskaana pääsee vieroitukseen ja tämä on yleisessä tiedossa siellä työntekijöillä.
Onko tämä nyt taas ihan oikea säästökohde valtiolta? Voisin melkein lyödä satasen vetoa että kun kunnon narkkari päättää tehdä lapsen jotta pääsee vierotukseen niin aivan varmana sikiö saa jotain vaurioita ja se jos joku maksaakin sitten valtiolle
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo on mielestäni todella huono säästökohde. Meinaan, että jos joku haluaa vierotukseen (siis oikeasti johonkin pehmustettuun huoneeseen, eikä temgesic kuurille joita sitten myydä eteenpäin), niin se olisi mielestäni hyvä. Siinä saatettaisiin saada kuntoutettua narkkarista oikea veronmaksaja tai ainakin tekisi vähemmän vahinkoa yhteiskunnalle olemassaolollaan.
 
Mulla oli viime syksy melko rankka. Pojan äiti petti minua työpaikan juhlissa, tämä tuli aivan puun takaa. Ei mitään ennakko merkkejä että olisi mennyt huonosti yms. No tästä hetki eteenpäin kun oltiin eri osoitteissa ja olin saanu itelle hommattua huonekaluja yms kodin "valmiiksi" eräs maanantai päivä tulikin soitto ja että talo palaa. No siinähän meni kaikki sitten.

Kaikista parastahan tuossa oli että kukaan vittu saatana tarjonnu mulle yöpaikkaa kun koti paloi. Eipä enää multakaan palveluksia tule "kavereille"
 
Me suomalaiset olemme luonnon kansaa ja meidän oma luontomme on tarjonnut lääkkeen depressioon tuhansia vuosia. Se on todennäköisesti yksi syy mistä shamaanimme ja tietäjämme voimansa saivat.

Suippomadonlakki sieni ja sen sisältämä Psilosybiini joka on lsd:tä vahvempi vaaraton huume. Tutkijat ovat viimevuodet ahertaneet sen kimpussa tosissaan mitä tulee depression ja muiden vakavien mielenterveyssairauksien hoitoon.

Nyt viimeaikaiset tulokset osoittavat, että psilosybiini tekee 30-sekunnissa sen minkä debressiolääkkeet 4-viikossa. Monissa mielialalääkkeissähän on viikkojen vaikutusaika ennen kuin alkavat tehoamaan jos alkavat.

Joten. Jos pantaa kiristää, niin ei muuta kuin sienimetsään. Kovin montaa ei kannta syödä ettei muutu jättiläiseksi tai kääpiöksi.

http://nordic.businessinsider.com/p...reatment-depression-anxiety-2016-11?r=US&IR=T
 
aj77 kirjoitti:
Me suomalaiset olemme luonnon kansaa ja meidän oma luontomme on tarjonnut lääkkeen depressioon tuhansia vuosia. Se on todennäköisesti yksi syy mistä shamaanimme ja tietäjämme voimansa saivat.

Suippomadonlakki sieni ja sen sisältämä Psilosybiini joka on lsd:tä vahvempi vaaraton huume. Tutkijat ovat viimevuodet ahertaneet sen kimpussa tosissaan mitä tulee depression ja muiden vakavien mielenterveyssairauksien hoitoon.

Nyt viimeaikaiset tulokset osoittavat, että psilosybiini tekee 30-sekunnissa sen minkä debressiolääkkeet 4-viikossa. Monissa mielialalääkkeissähän on viikkojen vaikutusaika ennen kuin alkavat tehoamaan jos alkavat.

Joten. Jos pantaa kiristää, niin ei muuta kuin sienimetsään. Kovin montaa ei kannta syödä ettei muutu jättiläiseksi tai kääpiöksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hiukan off-topic, mutta... Suippomadonlakkeja muuten on ympärillä sitten paljon, kun hevostilalla asuu. En ollut aiemmin hiffannut, mitä ne pienet sienet ovat, ennen joku vuosi sitten havaittiin pari nuorta miestä pussukoiden kanssa kävelemässä laitumella.

Tuon havainnon jälkeenkin kesti vielä hetken, ennen kuin keksimme, että sienestämässähän pojat olivat. Heihin saatiin myös yhteys auton perusteella. En ole todellakaan kokeillut tuota luonnontuotetta, mutta tuon tapauksen jälkeen lueskelin hieman netistä aiheesta eivätkä ne matkat aina järin mukavilta vaikuttaneet.

Samalla nettiä tonkiessa selvisi myös, että Hollannissa on eräissä kahviloissa myynnissä teetä, jota on terästetty madonlakkiuutteella. Suomessahan noiden sienten kerääminen ja hallussapito on kiellettyä. Muuten, jos lähdette sieneen käytössä olevalle laitumelle, olkaa hyvin varovaisia. Elikot saattavat olla arvaamattomia ja vahingossa teloa laitumella käppäilijän, jos ei tarkkaile ympäristöään.
 
Nenialas Idook kirjoitti:
Hiukan off-topic, mutta... Suippomadonlakkeja muuten on ympärillä sitten paljon, kun hevostilalla asuu. En ollut aiemmin hiffannut, mitä ne pienet sienet ovat, ennen joku vuosi sitten havaittiin pari nuorta miestä pussukoiden kanssa kävelemässä laitumella.

Tuon havainnon jälkeenkin kesti vielä hetken, ennen kuin keksimme, että sienestämässähän pojat olivat. Heihin saatiin myös yhteys auton perusteella. En ole todellakaan kokeillut tuota luonnontuotetta, mutta tuon tapauksen jälkeen lueskelin hieman netistä aiheesta eivätkä ne matkat aina järin mukavilta vaikuttaneet.

Samalla nettiä tonkiessa selvisi myös, että Hollannissa on eräissä kahviloissa myynnissä teetä, jota on terästetty madonlakkiuutteella. Suomessahan noiden sienten kerääminen ja hallussapito on kiellettyä. Muuten, jos lähdette sieneen käytössä olevalle laitumelle, olkaa hyvin varovaisia. Elikot saattavat olla arvaamattomia ja vahingossa teloa laitumella käppäilijän, jos ei tarkkaile ympäristöään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kymmeniä vuosia sitten tuli tutustuttua tähän oivaan luonnon lääkkeeseen. Se kokemushan on määrästä riippuvainen.
Samoin kiinnittänyt reppureissuilani huomiota sen kovaan kysyntään euroopassa. Tällä hetkellä ne harvat maat joissa sitä kasvaa suunnittelee miljoonien vientituotetta lääketeollisuudelle. Suomi tapansa mukaan ei tee mitään. Kuitenkin se on rikkaus jota löytyy nimenomaan Suomesta.
 
aj77 kirjoitti:
Kymmeniä vuosia sitten tuli tutustuttua tähän oivaan luonnon lääkkeeseen. Se kokemushan on määrästä riippuvainen.
Samoin kiinnittänyt reppureissuilani huomiota sen kovaan kysyntään euroopassa. Tällä hetkellä ne harvat maat joissa sitä kasvaa suunnittelee miljoonien vientituotetta lääketeollisuudelle. Suomi tapansa mukaan ei tee mitään. Kuitenkin se on rikkaus jota löytyy nimenomaan Suomesta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Toisaalta annostelu luonnosta saatavasta sienestä on käsittääkseni hankalaa, sillä sienten psilosybiinipitoisuudet vaihtelevat. Tasalaatuisen, vaikutuksiltaan ennakoitavan tuotteen saamiseksi nuo pitäisi käsitellä.

Toivotaan sitten, että Suomessa seurataan tätä kehitystä. Tuon tapauksen jälkeen kiinnitin jonkin aikaa hieman enemmän huomiota hevosenkakkaroiden lähellä kasvaviin sieniin, ja niitä on kyllä kasvukaudella paikoitellen varsin runsaasti.
 
Luin että ne sienet yhtä hyvin voivat aiheuttaa negatiivisiakin vaikutuksia. Jossain on merkintä jopa 20%. Paniikkia, psykoosia, ja vaikka mitä pahaa.
En lähtisi kokeilemaan niitä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top