Mekanisoitu pataljoona 2020
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
juhapar kirjoitti:
Liittouman ilmaylivoima naulasi kirjaimellisesti Irakin maavoimien liikkuvuuden kuin seinään. Tämä asia se tuppaa unohtumaan. Ankaran ilmaylivoiman oloissa voi olla yhtymätason liike pikkasen tappista puuhaa. Luonnollisesti julkaistuissa analyyseissa jätetään tämä asia hieman, hmmmm, vähemmälle huomiolle.
Reippaasti hämmentää everstin käsi hiekkalaatikon palikoita sinne ja tänne, homma pelaa kuin Stromsossa, kun jätetään varuilta jokin pikkujuttu pois pelistä, kuten ilmavoimat. Nimenomaan vastustajan.
Suoraan sanoen en usko lainkaan siihen, että yhtymätason liike onnistuisi oikeastaan mitenkään ilma-alivoiman oloissa.
baikal kirjoitti:
No ensinnäkin olisi syytä huomata voimasuhteista seuraavaa, enään pitkiin aikoihin voimasuhteita ei ole miesten ja sapelien määrässä. Se vanha kunnon "kolme yhtä vastaan" pätee edelleenkin, nyt vain puhutaan tulivoimasta ja nimenomaan käyttökelpoisesta tulivoimasta.
Amerikkalaisilla oli Irakissa sekä persianlahden sodassa, että vuoden 2003 sotaretkellä vähintään tuo kolminkertainen tuliylivoima. Ensimmäisessä persianlahden sodassa amerikkalaisten ilmaylivoimaa olisi saattanut tasoittaa irakin tykistö mutta liittoutuneiden ilmavoimat & tykistö pystyivät raatelemaan joko tuliyksiköt hiljaiseksi tai tulenjohto ei pystynyt tehtäviinsä joko ammattitaidottomuuttaan tai komentojärjestelmän sortumisen takia.
Ikävä kyllä olemme tässäkin asiassa omaksuneet läntisen sotilaskulttuurin tavat. Huolestuneena seuraan noita juttuja joissa uhotaan, että "ilmavoimat saavuttavat ilmaherruuden ja takaavat toimintavapauden armeijalle sekä laivastolle". Olemme sortumassa suurvallan ylimielisyyteen. Joukot hyökkäävät ja käyvät kohtaamistaisteluja- voitot seuraavat toisiaan. Todellisuudessa pitäisi tarkastella Kannasta kesällä 44 ja saksalaisten taistelua ilma-alivoimaisena kesästä 43 aina kevääseen 45. Siinä olisi esimerkkiä ilma-alivoimaisen mekanisoitujen joukkojen käytöstä. Suomalaisten pitäisi ehdottomasti tutkia niitä tapauksia jossa ilma-alivoimaiset osapuolet ovat pystyneet kääntämään tilanteen edukseen - eikä leikkiä, että meidän hornet "laivasto" on ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
koponen
Kenraali
Puolustushaaraesikuntien välillä on huikeita eroja sodankuvassa, kertovat. MAAV puolella saattaa olla paljon lähempänä Mosurin mainitsemaa - ja ehdottoman tarpeellista näkemystä. Julkisuustyön osalta ei liene epäselvää mikä haara hoitaa asiansa parhaiten, muidenkin kustannuksella.
Mosuri kirjoitti:
No viittaan tässä kohtaa Gazan sota- ketjuun. Minä en usko myöskään siihen, että ilmavoimamme kykenisi oikeasti muuhun kuin SIETO ja vähän yli, toki sekin on ihan hyvä. Mutta että Ilmavoimat aseineen olisivat koko sodankäynnin runko meidän oloissamme....jooh, no ompahan jotain ajan kulua Siipiä lukiessa.
Einomies1
Respected Leader
Täytyy myöntää että maavoimien ja ilmavoimien selviytymiskyky naapurin ilma-asetta vastaan mietityttää. Tosin ITO-12 järjestelmien hankinnan myötä meillä lienee torjunta-alaltaan paras kohdeilmatorjunta valtakunnallisesti ikinä (ml. 12 MPQ-64F1 tutkaa ja 12 uutta KEVA-tutkaa).
Kun ottaa huomioon sen että valta-osa naapurin ilma-aseen täsmäpommeista pitää laukaista alle 10 km:n korkeudelta, on selviytymisessä kyse myös alueellisen ilmatorjunnan valmiudesta unohtamatta kohdetorjuntaa. Meillä on myös uuden ITO-järjestelmän myötä paras risteilyohjusten torjuntakyky valtakunnallisesti koskaan joten ei tässä nyt ihan olla hakoteillä.
kannattaa myös huomioida Georgian ja Libyan sotien ilmakamppanjoiden tulokset. Varsin erilaisista kriisityypeistä huolimatta näissä on yhteneväisyyksiä:
1. Hyökkääjänä ilma-ylivoimainen (totaalinen) osapuoli koalitio / suurvalta.
2. Ilmaoperaation hidas ja kangerteleva alkutempo
3. Riittämätön tai olosuhteista johtuva tiedustelutiedon puutteellisuus. (Georgiassa modernin kaluston ja sensorien puute ja Libyassa kaluston puute sekä epäselvä tilannekuva)
4. Johtamisongelmat sekä puutteellisesta tiedosta tai kalustosta johtuvat ongelmat
5. ELSOn tärkeys hyökkäyksessä
6. Vihollisen lentokenttiä ei pystytty tai koettu tärkeäksi lamauttamaan operaation alussa (1-2+ pv.). Osasyy voi olla että vastustajan konekalusto ei edustanut niin merkittävää voimaa että sitä tarvitsisi eliminoida heti alussa. Toisaalta eräiden väitteiden mukaan Libyassa liittouma ei olisi edes pystynyt pitämään Libyan kenttiä pois käytöstä koska niitä oli liikaa ja kiitoteitä oli useita.
7. Hyökkäävän osapuolen käytettävien taistelukoneiden määrä oli samaa luokkaa, n. 350 konetta. Tällä konemäärällä ei ainakaan Libyassa saavutettu tavoitelentomäärien tasoa (150 / vrk.) tai sitten joka huolto tai C4I yskivät.
8. Vastustajalla vain vähän tehokasta ilmatorjuntakalustoa ja tutkia sekä taitotaso niiden käyttämiseen ei ehkä parasta A-ryhmää? Ilmapuolustuksen johdon tehokkuus, tilannekuva ja toimintakyky kyseenalaisia.
Avainasia on mielestäni tuon riittävän ennakkovaroitusjärjestelmän luominen. Se varmistaa että koko ilmapuolustuksen ja väestönsuojelun toimintakyky voidaan riittävällä marginaalilla nostaa lähes maksimiinsa. Se tarkoittaisi tuon gradun perusteella max. 24 h jopa alle sen tapahtuvaa ilmapuolustuksen valmiutta. Onnistuneekohan?
Perustettava ilma-operaatiokeskus sekä verkottuneet torjunta- ja valvontajärjestelmät ovat myös ratkaisevassa asemassa. Niiden on oltava myös luotettavia ja häiriönkestäviä. Näin tietoa voidaan jakaa ennennäkemättömän nopeasti ja reaaliajassa.
Uskoisin että mekanisoitujen joukkojen liike painopistesuuntaan on mahdollista toteuttaa mikäli ilmapuolustus säilyy pääsääntöisesti toimintakykyisenä (sensorit, ITO, hävittäjät) ja pystyy painopistealueella antamaan viholliselle muuta ajateltavaa. On muistettava että taistelu aavikolla poikkeaa melkoisesti meikäläisestä sodankäynnistä.
Kun katselee meikäläisiä pikkuteitä metsien keskellä ilmakuvista, ei niitä tahdo puiden katveista paikoin edes erottaa joten mitään aavikko-olosuhteiden sensoritaivasta ei meilläpäin ole. SAR-tutka on ehkä kaikkein käytännöllisin sääriippumattomana ja erittäin erottelukykyisenä mutta sekään ei pysty luomaan tarkkaa kuvaa kovin kaukaa (lentokone). Avaruudesta käsin tuo ei ole ongelmana mutta sitten eriasia on miten satelliitti on käytettävissä.
Paras ja pahin vihollinen on AWACS-kone joka pystyessään lentelee vapaasti taistelukentän yllä ja pystyy maalittamaan satoja kohteita ja seuraamaan niitä. Tuo uhka olisi pidetävä loitolla koko ilmapuolustuksen voimin jos joukkoja meinataan suojella siirtymisessä ja /tai taistelussa.
Kun ottaa huomioon sen että valta-osa naapurin ilma-aseen täsmäpommeista pitää laukaista alle 10 km:n korkeudelta, on selviytymisessä kyse myös alueellisen ilmatorjunnan valmiudesta unohtamatta kohdetorjuntaa. Meillä on myös uuden ITO-järjestelmän myötä paras risteilyohjusten torjuntakyky valtakunnallisesti koskaan joten ei tässä nyt ihan olla hakoteillä.
kannattaa myös huomioida Georgian ja Libyan sotien ilmakamppanjoiden tulokset. Varsin erilaisista kriisityypeistä huolimatta näissä on yhteneväisyyksiä:
1. Hyökkääjänä ilma-ylivoimainen (totaalinen) osapuoli koalitio / suurvalta.
2. Ilmaoperaation hidas ja kangerteleva alkutempo
3. Riittämätön tai olosuhteista johtuva tiedustelutiedon puutteellisuus. (Georgiassa modernin kaluston ja sensorien puute ja Libyassa kaluston puute sekä epäselvä tilannekuva)
4. Johtamisongelmat sekä puutteellisesta tiedosta tai kalustosta johtuvat ongelmat
5. ELSOn tärkeys hyökkäyksessä
6. Vihollisen lentokenttiä ei pystytty tai koettu tärkeäksi lamauttamaan operaation alussa (1-2+ pv.). Osasyy voi olla että vastustajan konekalusto ei edustanut niin merkittävää voimaa että sitä tarvitsisi eliminoida heti alussa. Toisaalta eräiden väitteiden mukaan Libyassa liittouma ei olisi edes pystynyt pitämään Libyan kenttiä pois käytöstä koska niitä oli liikaa ja kiitoteitä oli useita.
7. Hyökkäävän osapuolen käytettävien taistelukoneiden määrä oli samaa luokkaa, n. 350 konetta. Tällä konemäärällä ei ainakaan Libyassa saavutettu tavoitelentomäärien tasoa (150 / vrk.) tai sitten joka huolto tai C4I yskivät.
8. Vastustajalla vain vähän tehokasta ilmatorjuntakalustoa ja tutkia sekä taitotaso niiden käyttämiseen ei ehkä parasta A-ryhmää? Ilmapuolustuksen johdon tehokkuus, tilannekuva ja toimintakyky kyseenalaisia.
Avainasia on mielestäni tuon riittävän ennakkovaroitusjärjestelmän luominen. Se varmistaa että koko ilmapuolustuksen ja väestönsuojelun toimintakyky voidaan riittävällä marginaalilla nostaa lähes maksimiinsa. Se tarkoittaisi tuon gradun perusteella max. 24 h jopa alle sen tapahtuvaa ilmapuolustuksen valmiutta. Onnistuneekohan?
Perustettava ilma-operaatiokeskus sekä verkottuneet torjunta- ja valvontajärjestelmät ovat myös ratkaisevassa asemassa. Niiden on oltava myös luotettavia ja häiriönkestäviä. Näin tietoa voidaan jakaa ennennäkemättömän nopeasti ja reaaliajassa.
Uskoisin että mekanisoitujen joukkojen liike painopistesuuntaan on mahdollista toteuttaa mikäli ilmapuolustus säilyy pääsääntöisesti toimintakykyisenä (sensorit, ITO, hävittäjät) ja pystyy painopistealueella antamaan viholliselle muuta ajateltavaa. On muistettava että taistelu aavikolla poikkeaa melkoisesti meikäläisestä sodankäynnistä.
Kun katselee meikäläisiä pikkuteitä metsien keskellä ilmakuvista, ei niitä tahdo puiden katveista paikoin edes erottaa joten mitään aavikko-olosuhteiden sensoritaivasta ei meilläpäin ole. SAR-tutka on ehkä kaikkein käytännöllisin sääriippumattomana ja erittäin erottelukykyisenä mutta sekään ei pysty luomaan tarkkaa kuvaa kovin kaukaa (lentokone). Avaruudesta käsin tuo ei ole ongelmana mutta sitten eriasia on miten satelliitti on käytettävissä.
Paras ja pahin vihollinen on AWACS-kone joka pystyessään lentelee vapaasti taistelukentän yllä ja pystyy maalittamaan satoja kohteita ja seuraamaan niitä. Tuo uhka olisi pidetävä loitolla koko ilmapuolustuksen voimin jos joukkoja meinataan suojella siirtymisessä ja /tai taistelussa.
baikal kirjoitti:
Joukkojen siirrot tipoittain, joilloin yhdellä suurella vihollisen ilmaoperaatiolla ei saada aikaan suuria tappioita. Joukkojen porrastetulla liikeellä vastapuoli pakotetaan 24/7 ilmatoimintaan saadakseen jotain aikaan. Tämä tarkoittaa vähäistä määrää hyökkääjän suorituksia per tunti, jolloin oma ilma-ase saa mahdollisuuden torjuntaan.
Oma hyökkäävä osasto on pakko suojata taistelussa ilmatorjunnalla. Tähän onneksi riittää lyhyen kantaman It, koska vastapuolen ilma-ase ei voi roiskia kaikkea näkemäänsä sekavalla taistelukentällä. Meidän kannalta on edullista pyrkiä maksimaaliseen sekavuuteen, vaikka se paikallisesti tai hetkellisesti lisäisi omia tappioita.
Mitä tulee mekanisoidun pataljoonan käytettävyyteen taistelussa, on kuusi päivää todennäköisempi, kuin kuusi kuukautta. Puheet kuudesta kuukaudesta liittynevät kehitysmaiden miehitystehtäviin kevyen vastarinnan oloissa.
Just just, siirretään vaan tipoittain yhtymät taisteluun. Ja just kun on luettu, että tämä uusi myrsky ja mylväys on valmis kohtaamistaisteluun ja parissa päivässä riepottelee kaksi kertaa itseään vahvemman (lkm) vastustajan lunastuskuntoon. Sehän se onnistuu sitten tipoittain kentälle metodilla. Sanonko mitä rukkaseen.
Sanoo kuka mitä sanoo, kriha-hommalle tämä haiskahtaa. Ja wahwasti.
Sanoo kuka mitä sanoo, kriha-hommalle tämä haiskahtaa. Ja wahwasti.
baikal kirjoitti:
Niin jos yksikkö siirretään tipoittain alueelle niin ei siinä paljon "isketä ja murreta" vaan homma menee siihen, että nyhrätään muutamalla vaunulla kerrallaan.
Ongelmaksi myös muodostuu se, että jos vaunuja siirretään pitkin kyläteitä ja muita kinttupolkuja pitkin niin ei siinä voida paljon ilmatorjunnan suojasta puhua siirron aikana.
Aikoinaanhan sodan ajan panssariprikaatien yhdeksi lopettamisperusteiksi ilmoitettiin riittämätön ilmatorjunta ja pelko siitä, että yksikkö kärsii liian suuret tappiot jo marssiessaan Parolasta taistelualueelle.
Mosuri kirjoitti:
Vuorokaudessa siirtymä varsinaisen taistelualueen tuntumaan, eli 10-100 kilometrin päähän vihollisesta. Hajautus, porrastus ja harhautteet mahdollistanevat yhtymän siirtymän. Viimeisten kilometrien rynnistys koottuna osastona ja tappioista piittaamatta sekä mielellään runsaiden harhautteiden turvin. Ilmavalvonnan ja viestiverkon toimiessa taistelualueen lähestyminen onnistunee kohtuullisilla tappioilla. It antaa suojaa varsinaisessa hyökkäyksessä. Tilanne on kaiken järjen mukaan viholliselle vaikea ja ihan mitä vaan ei voi ilma-aseen toimesta ampua.
Tvälups
Ylipäällikkö
Iv-lotatko niitä iv-ilmoituksia antaa noin tulevaisuudessa? Huomioiden SA-joukkojen hurja karsinta ja seikka, että ns. B-miesten hommista (kuten ilmavalvonta) ollaan luopumassa eli koulutus tarjotaan aina vain harvemmille niin riittääkö noiden tutkien antama tilannekuva ja koulutetaanko myöskään viestimiehiäkään enää tarpeeksi?
Yhtälö on aina vain kutistuvampi ja vaikka nämä ovatkin ilmeisesti niitä hirrrrveän salaisia hys-hys juttuja (jotka muuten selviää eri tiedotteista ainakin englanniksi) niin pistää vahvasti epäilyttämään...
Yhtälö on aina vain kutistuvampi ja vaikka nämä ovatkin ilmeisesti niitä hirrrrveän salaisia hys-hys juttuja (jotka muuten selviää eri tiedotteista ainakin englanniksi) niin pistää vahvasti epäilyttämään...
JOKO kirjoitti:
No aikoinaan oltiin huolissaan, että se ps-prikaati pääse toimintakykyisenä siirtymään Parolasta edes Helsinkiin lyömään sitä lv-divisioonaa.
Ihan noin mielenkiinnosta kysyn siirrätkö sen mekanisoidun pumpun 10-100 kilometrin päähän vihollisesta? On nimittäin melkoinen ero!
JOKO kirjoitti:
Mitäs tuollaiset harhautteet on?
Kuten sanottua, ongelmana ei ole siirtyminen vaan se, että tuollainen vähittäinen siirtyminen ei mahdollista keskittettyä käyttöä. Siinä vaiheessa kun "tipat" on saatu kasaan on se yllätysmomentti menetetty.
JOKO kirjoitti:
Niin kyllä se tappioiden välttäminen onnistuu, kun pysytään naamioverkon alla. Ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun pitäisi liikkua.
Ylipäätänsä suomalaisten käsitys tuosta ilmaylivoiman vaikutuksesta siirtymisiin on vääristynyt. Neukut eivät siihen jostain syystä ryhtyneet kesällä 44 Suomen suunnalla. Suomalaiset saivatkin siirrettyä yksiköitä rautateiden avulla ilman vihollisen sekaantumista. Neuvostoliiton resurssit olisivat riittäneet kyllä noiden kuljetusten vakavaan häiritsemiseen, johon suomalaisella rautatie-it:llä olisi ollut hyvin vähän sanomista.
No Ranskassa saksalaisille ei annettu samalla tavalla löysää. Toki saksalaiset komentajat antoivat aivan samanlaisia ohjeita kuten sinäkin. Yksiköiden siirrot piti suorittaa öisin, radiohiljaisuus siirtojen aikana ja kuljetuksia piti hajauttaa. Siitä huolimatta tappiot olivat suuret ja siirtyminen liian hidasta tilanteen vaatimuksiin nähden. Vihollisella kun oli ilmavoimia tarpeeksi valvomaan kaikkia reittejä taistelualueelle, valopommeila pystyttiin muuttamaan yö päiväksi ja se hajauttaminen myös tarkoitti sitä ettei yksittäisillä ajoneuvoilla tai muutaman ajoneuvon saattueilla ollut it-suojaa.
Saksalaisten tilanne paheni jatkuvasti ja sodan viimeisinä kuukausina joillakin alueilla kuljetusten määrä oli vain 5 % aiemmista määristä.
Nykyisin tilannetta pahentaa vielä sirotemiinoitteet ja täsmäaseet joilla esim. sillat saa tuhottua.
Mitä tulee aisti-ilmavalvontaan niin ilmavoimien sodan ajan vahvuutta EI ole supistettu. Ongelmana ei kuitenkaan ole se, etteikö ilmavalvontaselostetta saataisi tai jopa ilmatilannekuvaa. Ongelmana on se ettei mekanisoitu pataljoona ole mikään uusi taktinen pallukka joka etenee tipoittain kinttupolkuja pítkin vaan sellainen ykkösnyrkki jonka tuhoamiseen vihollinen lähettää kyllä riittävästi ilmavoimiakin- kun yhdestä parvesta päästään eroon niin sitä kyllä seuraa toinen niin kauan kunnes haluttu vaikutus on saatu aikaiseksi.
Mosuri kirjoitti:
Harhautteet ovat tietenkin liikkuvia ja paikallaan seisovia valemaaleja. Verraten vähäisellä työskentelyllä saa panssarivaunusta ja henkilöautosta tehtyä samanlaisen risukasan. Ilmasta näiden risukasojen liike on teillä havaittavissa, mutta tunnistaminen on mahdotonta. Sama se on lastatun ja lastaamattoman kuorma-auton kanssa.
Kun radiosta alkaa tulla ikäviä viestejä ilmavalvontaselosteen muodossa, ajetaan telakoneet metsään ja muut laitteet jätetään niille sijoilleen. Ukot ainoastaan painelevat puskien suojiin. Ajoneuvot tulee pyrkiä porrastamaan riittävästi, jotta yksittäinen rynnäkkö tai pommi/ohjus ei tuhoa kerralla useampaa ajoneuvoa.
Jonkinlainen it pitää tietysti olla harhautteiden tueksi, jotta vastapuoli ei voi rauhassa ampua kaikkea liikkuvaa. Meillä ei ole mitään ongelmaa syöttää tiet täyteen valemaaleja. Näin pitää myös tehdä kaikilla suunnilla ja heti sodan alettua. Todelliset siirrot hukutetaan valemaalien tulvaan. Vastapuolen into valemaalien tuhoamiseen kyllä loppuu, kunhan ryntökoneita ja helikoptereita saadaan edes jollain prosentilla alas.
Morgenstern
Luutnantti
Baikal ja Mosuri ovat kuten tavallista oikeassa.
Ilmaylivoiman alla on tosiaan vaikeaa tehdä mitään sellaista kalustokeskittymää, josta olisi pysäytystaisteluun.
Näkisin ratkaisuna niin voimakkaan ohjusilmatorjunnan ettei lopputulemana KUKAAN lennä!
Ainakaan millään rynnäköintikorkeudella vaan vain yli 7 km:ssä.
Selvästi halvin tapa pistää PUNTIT TASAN, 24/7, on ohjukset, huimasti kallein on hävittäjät. Pelkkä luulo ohjuksista alueella riittää, eikä luuloa voi ampua alas eikä siitä lopu bensa eikä sillä ole herkkää kenttää. (Mut kun eipä ole ostettu luuloa kun rahat meni lentolaitteisiin. )
Kymmenen tuhatta risukasa-autoa tukkitykkeineen, ja panssarit niiden seassa, kuulostaa kyllä ihan hyvältä idealta.
Vaikka maanteillämme olisi tuhansia risukasa-valemaaleja ja panssarit hajallaan siellä joukossa, valemaalien on kuitenkin ajettava kohti hyökkääjän kärkeä tai kärjen taakse. Löytyykö halukkaita risuautokuskeja härnäämään napalmpommittajia? Edellyttää hyvää ilmavalvontakykyä, voipa ollakin riittävä tähän.
Hyökkääjä ei pahasti välitä jos risukasat ajellaan muihin turhiin suuntiin. Kun pistää tien poikki kraaterilla, niin ne risukasat jotka jatkavat vaaralliseen suuntaan ovat sitten panssareita/AMVtä, eivät pakettiautoja.
Mitään laajamittaista valemaalien tekoa ei ole maassamme harjoiteltu, ja aikaa on muutama päivä.
Armeijallamme ei ole juuri mitään valelaitteita.
(Aionpa kysyä risuautoideasta huippuosaajalta. )
Ilmaylivoiman alla on tosiaan vaikeaa tehdä mitään sellaista kalustokeskittymää, josta olisi pysäytystaisteluun.
Näkisin ratkaisuna niin voimakkaan ohjusilmatorjunnan ettei lopputulemana KUKAAN lennä!
Ainakaan millään rynnäköintikorkeudella vaan vain yli 7 km:ssä.
Selvästi halvin tapa pistää PUNTIT TASAN, 24/7, on ohjukset, huimasti kallein on hävittäjät. Pelkkä luulo ohjuksista alueella riittää, eikä luuloa voi ampua alas eikä siitä lopu bensa eikä sillä ole herkkää kenttää. (Mut kun eipä ole ostettu luuloa kun rahat meni lentolaitteisiin. )
Kymmenen tuhatta risukasa-autoa tukkitykkeineen, ja panssarit niiden seassa, kuulostaa kyllä ihan hyvältä idealta.
Vaikka maanteillämme olisi tuhansia risukasa-valemaaleja ja panssarit hajallaan siellä joukossa, valemaalien on kuitenkin ajettava kohti hyökkääjän kärkeä tai kärjen taakse. Löytyykö halukkaita risuautokuskeja härnäämään napalmpommittajia? Edellyttää hyvää ilmavalvontakykyä, voipa ollakin riittävä tähän.
Hyökkääjä ei pahasti välitä jos risukasat ajellaan muihin turhiin suuntiin. Kun pistää tien poikki kraaterilla, niin ne risukasat jotka jatkavat vaaralliseen suuntaan ovat sitten panssareita/AMVtä, eivät pakettiautoja.
Mitään laajamittaista valemaalien tekoa ei ole maassamme harjoiteltu, ja aikaa on muutama päivä.
Armeijallamme ei ole juuri mitään valelaitteita.
(Aionpa kysyä risuautoideasta huippuosaajalta. )
JOKO kirjoitti:
Onkos tuo harhaute sitten jotain uutta PV:n termistöä. Valemaalit kyllä tiedän ja harhauttaminenkin on tuttua.
Mitäs nuo liikkuvat valemaalit muuten on? Vai ajettelitko rakentaa hiacen päälle vanerista ja tinapaperista jonkun CV-valemaalin. Kuka sitäkin sitten ajaa?
JOKO kirjoitti:
No kyllä ajoneuvojen linjoja voi rikkoa havuilla tms. materiaalilla mutta ei niistä mitään "täysin tunnistamattomia hässäköitä" saa tehtyä. Lisäksi esim. maavalvontatutkaa käyttävälle jo ajoneuvojen nopeus paljastaa paljon. Maanteiden säännölinen tiedustelukuvaus saattaa myös paljastaa telan jälkiä (esim. ilmasuojaan menevät ajoneuvot jättävät niitä tai niitä jää varsinaiseen tiehen esim. tuoreeseen lumeen.)
JOKO kirjoitti:
Jos vihollinen pyrkii ns. lähieristämiseen niin tuota löysää annetaan vain vähän. Lisäksi tuo ilmasuojaan ryntääminen ei poista sitä ongelmaa mikä tulee esim. tuhotuista silloista ja sirotemiinoitteista.
Tuntuu myös unohtuvan, että nuo mekanisoidut pumput ovat niitä ykkösnyrkkejä- jos vihollisen tiedustelupartio, lennokki tai vaikka tiedustelukone näkee edes vilauksen CV, Leo tai BMP kalustosta niin kyllä A2:n tiedustelu-upseerilla syttyy varmasti lamppu.
JOKO kirjoitti:
No kuinka monta tuollaista valemaali tai ilmasuojelukomppaniaa meillä vuosittain sitten koulutetaan? Julkisten lähteiden perusteella ei yhtään. Entä kuinka paljon kertautetaan reserviläisiä noihin tehtäviin? Ei tietääkseni ketään. Kai tämäkin asia sitten hoidetaan "harmaassa vaiheessa"???
Eikä mekanisoidut yksiköt kaipaa "jonkinlaista" ilmatorjuntaa vaan helvetin vahvan ilmatorjunnan. Aikoinaanhan Buk-kalusto oli suunniteltu panssaridivisioonan it-järjestelmäksi. Kun mekanisoitua pumppua siirretään niin käytännössä jokaisen metrin marssireitillä pitää olla suojattuna vähinkään stinger/igla tasoisella it:llä. Siltoja yms. "pullonkauloja" pitää sitten suojata vähintään jollain Crotale tasoisella kalustolla. Mieluiten sillan vieressä pitää sitten vielä olla valemaali ja paikalla pitää olla ilmasuojelukomppanian savutusyksikkö. Ihannetilanteessa paikalla on jopa ilmasuojelukomppanian GPS/Glonass häirintäyksikkö joka nostaa luotauspalloilla tai lennokilla häirintälähettimen ilmaan.
Mikä sitten tilanne on todellisuudessa esim. mek.tst.os:lla on pelkät sergeit ja itkk:t aseinaan. Mitään ilmasuojelu ja valemaali komppanioita ei ole olemassakaan.
Mosuri kirjoitti:
Käyttämäni termit ovat tietysti mitä sattuu, mutta valemaalilla näkisin esitettävän viholliselle jotakin ja harhauttamalla puolestaan pyritään salaamaan varsinainen tarkoitus. Tiellä liikkuvat risuhässäkät ovat vähän kumpaakin. Naamioinnilla puolestaan pyritään estämään havaitseminen, mutta se ei liity varsinaisesti tähän.
Henkilöautosta on hankala tehdä juuri panssarivaunun näköistä, mutta kohtuullisen helposti saa autosta ja panssarivaunusta samalta näyttävän härdelin. Muutkin herätteet saanee suunnilleen samalle tasolle, kunhan asiaa tutkitaan ja tekijöille ohjeistetaan. Harhautteen ei tarvitse naamioida laitetta. Tarkoituksena on estää tunnistaminen. Jos siinä sivussa saadaan aikaan naamioiva vaikutus, niin se on toki positiivista. Risut ovat tästäkin syystä hyvä materiaali.
Olennaista on estää vihollista saamasta selvää havaintoa meidän tärkeimmistä joukoista ja samaan aikaan kuitenkin tuotetaan suuri määrä mahdollisia havaintoja.
Valmistautumista tämä tietysti vaatisi. Toistaiseksi taitaa olla heikoissa kantimissa.
"Mitään laajamittaista valemaalien tekoa ei ole maassamme harjoiteltu, ja aikaa on muutama päivä.
Armeijallamme ei ole juuri mitään valelaitteita."
Esimerkiksi rannikkotykistöllä, sekä meri- ja ilmavoimilla on ollut jo pitkään käytössä valelaitteita, joista ainakin osa on ollut kehittyneitäkin malleja. Olisiko tosiaan niin, että tämä ulottuvuus olisi sittemmin kokonaan unohdettu, sivuutettu ja kuopattu? Vaikuttaa erittäin epätodennäköiselle
Armeijallamme ei ole juuri mitään valelaitteita."
Esimerkiksi rannikkotykistöllä, sekä meri- ja ilmavoimilla on ollut jo pitkään käytössä valelaitteita, joista ainakin osa on ollut kehittyneitäkin malleja. Olisiko tosiaan niin, että tämä ulottuvuus olisi sittemmin kokonaan unohdettu, sivuutettu ja kuopattu? Vaikuttaa erittäin epätodennäköiselle