Nämä asiat vain korostuvat, jos lähtökohtaoletuksena on, etä "jos sota syttyy se pian ohi on, jää jäljelle vain orion" eli 2. ms:ssa oli vielä hyvää aikaa harjaantua vuosisotalla tehtäviin, mutta tämän päivän myrskyt voi olla jotain vähän toisenlaista. Silloin on ihan a ja o, että keskeisiä taistelujoukkojen johtajatehtäviä miehittävät henkilöt, jotka siihen on jo valmennettu ihan oikeasti.
Melkein merisotilas, mikä varustus?
- Viestiketjun aloittaja Hande
- Aloitus PVM
suksisissi
Kersantti
jokiranta kirjoitti:
Rankasti OT:a tämäkin, mutta ratsuväki jalkautettiin jo 1940-luvun lopulla eli 1948.
Tykistö luopui hevosista vasta 1960-luvun lopulla, muistaakseni 1967, ja kokonaan pv luopui hevoisista 1980- ja 90-luvun vaihteen tienoilla kun Kadettikoulun talli ja kadettien ratsastuskoulutus lopetettiin. (Oliko se pakollista - en tiedä)
Ainakin epävirallisissa yhteyksissä ratsuväen perinteitä noudattavien joukkojen kapteenit käyttävät mielellään ratsumestarin arvoa ja nimitetäänpä niiden kotiutuvia ja kesävänrikkejäkin joskus korneteiksi.
Tämän ketjun rönsyilyyn liittyen: Jos, kuten Kapiainen tuolla kertoo, sodanajan komppanianpäälliköt ovat yhä useammin ammattisotilas-luutnantteja ja joukkueenjohtajatkin pikkuhlijaa ammattialiupseereja, mihin RUK:a enää tarvitaan?
Eikö olisi parempi valita ryhmänjohtajista sopivimmat koulutettaviksi AUK:n kakkosjaksolla suoraan joukkueen varajohtajiksi. Ennakoiko RUK:n siirto hallinnollisesti Maastotakoulun osaksi reserviupseerikoulutuksen lakkauttamista?
a
suksisissi kirjoitti:
RUK kouluttaa joukkuetason upseereita, ei KPÄÄLL-tasoa. Se, että jossain vaiheessa on kenttäarmeijassa ollut jonkin verran reserviläisiä päällikkötasolla, on johtunut siitä että ammattisotilaita ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi. Reservinupseereita on siis jouduttu sijoittamaan tehtäviin, joihin heillä ei ole koulutusta.
Reserviupseerikoulutus ei ole lakkaamassa. Todennäköisesti koulutusvolyymi tulee kasvamaan entisestään. Jo nyt on monissa joukoissa sekä JJOHT että JVARAJOHT resupseeri-tason sotilas. Uusien taistelutapojen myötä tarve tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään.
Myöskin ryhmätason upseeritehtävät tulevat varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Samoin reservinupseereille on lukuisa määrä heille mitä parhaiten sopivia tehtäviä organisaation kaikilla tasoilla sieltä ryhmästä aina yhtymän esikuntaan saakka.
Se, että tietyt taistelujohtamiseen liittyvät tehtävät pyritään täyttämään mahdollisimman usein ammattisotilailla, ei mielestäni ole pois reservinupseereilta..vaan se vapauttaa heitä käytettäväksi tehtäviin, joissa heidän osaamisensa saadaan hyödynnettyä paremmin. Reserviin perustuvan armeijan eräs ehdoton vahvuus on se, että reserviläisillä on sotilasosaamisensa lisäksi useimmiten hyvin vankka osaaminen joltakin siviilialalta.
RU-koulutus lakkaa Suomesta siinä vaiheessa, jos asevelvollisuusjärjestelmä lakkaa olemasta, muussa tapauksessa reservinupseerikoulutus jatkuu.
suksisissi kirjoitti:
2005 kertausharjoituksissa ratsujääkärikapteenia kutsuttin ratsumestariksi ja hänen nimensä oli luettelossa ratsumestari. Kun hän oli siirtynyt everstiluutnanttina evp:ksi niin kysyin, onko hän joskus ollut kornetti. Ei ollut ollut.
Ilmeisesti nuo viimeiset kornetit olivat Tasavallan presidentin päiväkäskyissä 1950-luvulla, joten sen ajan jälkeiset eivät ole enää tosiasiassa olleet kornetteja eivätkä ratsumestareita, vaan vänrikkejä ja kapteeneja.
suksisissi kirjoitti:
Siviilipalvelusta korvaavaksi älymystön tyyssijaksi.
suksisissi kirjoitti:
Varajoukkueen johtajan ongelma on siinä, että hän aivan oikeasti voi joutua johtamaan joukkuetta. Sama pätee varapäällikköön.
a
pstsika
Haukka
jokiranta kirjoitti:
Millainen on varajoukkueen johtaja?
Onko suomalaisissa komppanioissa A, B ja C- jääkärijoukkueet ja lisäksi A-varajoukkue, B-varaJ ja C-varaJ?
Joukkueissakin on sitten kai vararyhmiä tappioiden takia ja niitä johtavat vararyhmien johtajat? Nopeasti näyttävät organisaatiot muuttuvan.
Minun aikanani joukkueissa oli joukkueenjohtaja sekä joukkueen varajohtaja. Ryhmissä taas ryhmänjohtaja ja ryhmän varajohtaja.
No, opinpa taas jotain uutta...
pstsika
Haukka
jokiranta kirjoitti:
Niin?
Mitä tekemistä varatoimistusjohtajalla on joukkueen varajohtajan kanssa tai kuten sinä ilmaisit tuon tehtävän, eli "varajoukkueen johtajan" kanssa? Esim. tuo varapresidentti on oikeanlaista suomea, varajoukkueen johtaja ei ole jos tarkoitetaan yksvitosen tehtävää.
Oikea kirjoitusmuoto suomenkielellä on kiistatta joukkueen varajohtaja, koska kysessä on joukkueenjohtajan varahenkilö, ei varalla olevan joukkueen johtaminen.
Ajattelin, että sinä osaisit vastata tuohon, kun kerran käytit termiä "varajoukkueen johtaja".
Ei se organisaatio mihinkään muutu, vaikka joukko kärsisikin vähän tappioita. Miesten tehtävät muuttuvat ja ryhmät/joukkueet/komppaniat eivät ole määrävahvuisia, mutta organisaatio on edelleen sama.
Eihän pst-partiokaan muutu pst-taistelijapariksi, vaikka sen kolmas mies haavoittuisi tai kaatuisi. Partiota käytettäisiin ihan normaalisti siihen asti, kunnes se on tuhottu tai täydennetty.
Myöskään jääkärijoukkueen organisaatio ei muutu, vaikka joukkueen varajohtaja kaatuisi ja vanhimmalla ryhmänjohtajalla tehtävä muuttuisi yksinumeroisesta kaksinumeroiseksi ja hänen aiemmassa ryhmässä ryhmän varajohtaja ottaisi ryhmän komentoon samalla kun jonkun kiväärimiehen tehtäväski muodostuisi ryhmän varajohtaja.
Varaudutaan jo ennalta tappiohin kouluttamalla tärkeimmille johtajille varajohtajat asianmukaisesti eikä vain määräämällä johtajakouluttamatonta jääkäriä tehtävään, johon hän ei ole saanut päivääkään koulutusta tai opastusta.
Viimeiset hevoset taisi olla Niinisalossa. Musitan kun uutisissa mainittiin, että ne myytiin jollekin perinnettä ylläpitävälle killale tai säätiölle ai yhdsitykselle. Vuotta en muista.suksisissi kirjoitti:
Ainakin jossain vaiheessa oli kadeteilla valinnanvaraisena joko ratsastus tai laskuvarjohyppykurssi. Saattoi olla vielä jku muukin vaihtoehto, mutta nuo kaksi ainakin. Musitan kun eräs kadetti hyppykurssilla valitti että olisi halunnut oppia myös ratsastamaan, mutta molempien valinta ei ollut mahdollsta.
suksisissi
Kersantti
jokiranta kirjoitti:
Sanoin epävirallisissa yhteyksissä! Ainakin 80-luvun alussa Uudenmaan Rakuunapataljoonassa palvelleita kesävänrikkejä - virallisesti väliaikaiseen luutnantin virkaan nimitettyjä reservin vänrikkejä - puhuteltiin puolileikillään korneteiksi ja ainakin pk-seudun vapaaehtoiseen maanpuolustukseen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin osallistuneille tuttu rakuunataustainen, keltaisia ratsuväen kauluslaattoja käyttänyt kapteeni, nykyään evp, oli hyvin tyytyväinen, jos häntä puhuteltiin ratsumestariksi.:a-grin:
suksisissi kirjoitti:
Kyllähän tuota esiintyy edelleen - aivan samoin kuin esimerkiksi sitä että everstiluutnanttia puhutellaan everstiksi. Se juontaa samalla tavalla perinteisiin, kuin juontaa tuokin että kapteenia puhutellaan ratsumestariksi ja vänrikkiä kornetiksi.
Ei siinä minusta mitään väärää ole.
suksisissi kirjoitti:
Niin? Minä nyt vain kerroin, miten olivat asiat ja puhuttelut aivan virallisessa kertausharjoituksessa 2005 kesällä.
Itse asiassa minusta voisi tuosta "hevostelusta" luopua. On se niin kornia ajatella kornetti ja ratsumestari polkupyörän selkään vaikkapa "luurankotakissa".
No on Suomessa hassumpaakin eivätkä miehet itse huomaa hifistelyään. Kaikenlaisia jääkäreitä kulkee hieman tummemmassa kostyymissä ja puhuttelee itseään pursimieheksi, ylipursimieheksi, aliluutnantiksi, kapteeniluutnantiksi ja komentajakapteeniksi.
Merivoimien rannikkojoukot ovat suurempaa hassuttelua sotilasarvoilla kuin jotkut museaaliset kornetit tai ratsumestarit.
noska kirjoitti:
Minulla taas on sellainen käsitys/kokemus, että tuo ltn-vänr on melko tyypillinen sellaisissa joukoissa, joita on ylläpidetty lähinnä paperilla, eli aika merkittävässä osassa sa-kokoonpanoa. Kokemusta tosin jälleen lähinnä pioneeripuolelta, jossa kahdennetut johtajat otettiin käyttöön jo 90-luvulle tultaessa.
Silloin kun miehet tunnetaan voidaan tehtävät osoittaa kykyjen mukaan ja arvot jäävät taka-alalle. Jälkimmäinen malli on varmasti järkevämpi vaikka kaiketi käykin joillain yksilöillä luonnon päälle.
Kapiainen kirjoitti:
RUKin aikana pyöri Haminassa isoympyräviestiin liittyen hämmentävä määrä meriupseereita. Kaluunanauhojen tunnistaminen oli tuolloin melko heikkoa. Puhuttelin jokaista Herra Kommodoriksi ja vaikuttivat hyvinkin tyytyväisille. Yliluutnantteja ja kapteeniluutnantteja taisivat olla oikeassa elämässä...
Hande kirjoitti:
En nyt sanoisi ihan noinkaan - osa joukoista kiertää melko nopeallakin kierrolla, joten kyllä sitä fyysiseltä iältään nuorta vänrikkiä - luutnanttia löytyy nimenomaan niistä tärkeimmiksi ajatelluista joukoista, jotka myös kertaavat eniten.
Tietysti sitten ne vanhemmat vänskät löytyy juuri noista kuvaamistasi joukoista.
Hande kirjoitti:
Kyllähän sinä periaatteessa oikeassa olit. Onhan meillä väistämättä ollut joukkoja, joita ei ole ollut mahdollista kertauttaa, jolloin niiden henkilöstölle ei niitä ylennyksiäkään ole tullut, josta seuraa se että henkilöstössä on niitä fyysiseltä iältään vanhempia vänrikkejä ja luutnantteja.