Mietitäänpä hieman noita boldattuja kohtia.
Onko tuota pilliin viheltämistä harjoiteltu?
Suomessa on ja hemmetin vaikea minun on omahyväisesti kuvitella Suomen olevan ainoa maa maailmassa jolla on toteuttamisvalmiiksi suunnitelmiksi asti jalostetut skenaariot erilaisten kriisiaikojen varalle.
Tietävätkö noiden firmojen työntekijät, mitä tehdä, kun viserrys kuuluu? Kuka johtaa toimintaa viserryksen jälkeen?
Ne tietävät kenen tarvitsee tietää. Sen kaverin joka kuskaa trukilla aihiopaletteja koneistuskeskukselle ja venttiilinrunkoja kokoonpanoon ei välttämättä tarvitse tietää että kriisiaikana niistä teräksenpaloista syntyy esimerkiksi konekiväärin lukonkehyksiä.
Jos sinun ressukirjeessäsi sanotaan että sijoituspaikkasi sodan sattuessa on työpaikkasi ei välttämättä tarkoita sitä että duunisi jatkuu business as usual vaan saatat huomata olevasi tornin palveluksessa vaikka et rynkkyä saakaan.
Miten toimii noiden firmojen rahoitus? Kuka vastaa noiden firmojen veloista?
Onko sopimusoikeudellinen termi "Force Majeure" tuttu? Siinä vaiheessa kun näyttää todennäköiseltä että kohta porukkaa kylmenee tuhansien parteissa niin joku rahoitussuunnitelma on aika triviaali itkunaihe. Katsotaan sitten kun savu on hälvennyt ja ruumiit haudattu, kuka maksaa laskut ja miten loppusumma jaetaan eri osapuolten kesken.
Mihin lainsäädäntöön rahoitus ja velkojen uudelleenjärjestely perustuu?
Jokaisella maalla on omat poikkeusajan lainsäädäntönsä joka osittain korvaa rauhan ajan lainsäädännön. Tyypillisesti tämä kriisiajan lakipaketti sisältää viranomaisten toimivaltuuksien huomattavan laajentamisen, rikosoikeudellisten seuraamusten kiristymisen, joissain maissa myös kuolemanrangaistuksen käyttöönoton sekä määräykset yksityisomisteisten resurssien ottamisesta valtion hallintaan.
Suomessa tämä lakipaketit kulkevat nimillä valmiuslaki ja puolustustilalaki.
Miten noiden firmojen logistiikka järjestetään uudelleen? Mistä saadaan tarvittavat tuotantokapasiteetti nostamaan tuotanto potenssiin N?
Ei niitten logistiikkaa hirveästi tarvitse uudelleen järjestää, konepaja tekee edelleen konepajatuotteita eikä esimerkiksi kenkiä tai perunamuusijauhetta. Tuotteet vaan on toisia ja asiakkaana sotavaltio. Tuotantokapasiteetti moninkertaistetaan laajentamalla alihankkijaverkostoa. Jos rauhan aikaan pst-ohjuksia valmistava tehdas sorvaa rakettimoottorin suuttimia yhdellä sorvilla niin littämällä hankintaketjuun yhdeksän sorvia talon ulkopuolella rakettimoottorien suuttimien tuotantokapasiteetti kymmenkertaistuu.
Tässä nopean toiminnan teollisuuden uudelleen organisoimisessa on todella paljon avoimia kysymyksiä.
Ei ole. Se, että suunnitelmia ei ole sinulle esitelty ei tarkoita sitä että suunnitelmia ei ole olemassa.
Tässä joku päivä sitten media yritti nostaa kohua siitä että yksityisomisteisilla autoilla (maasturit, pakut, pick-upit ect.) voi olla sijoitus armeijan sodan aikaisissa suunnitelmissa.
Samalla tavalla kuin torni pitää yllä rekisteriä tuoreista hiaceista, rekisterissä on myös teollisuuden koneet ja laitteet siltä osin kun niitä voidaan käyttää armeijan tapeisiin. Listalla ovat myös mm. huoltoasemat ja korjaamot, ei torni ryhdy sodan aikana polttoaineiden jakelupisteitä tai kalustokorjaamoja pystymetsään pystyttämään, kyllä ne perustetaan olemassaoleviin yrityksiin käyttäen näiden tiloja, koneita, laitteita ja työkaluja sekä soveltuvin osin työntekijöitä.