Merivoimien kehitysnäkymät
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Luonnollisesti, jos kyseessä kerran oli Turunmaa-luokan tykkivene Karjala.
Miinalaiva Pohjanmaahan tuskin viittaat, koska kyseessä on täysin erityyppinen alus.
fulcrum
Greatest Leader
Voisi sanoa että hyvin mahanistinen näkemys, joka heijastelee niitä entisajan doktriineja joissa se jolla oli isommat taistelulaivat voitti sodan. On totta että merisodankäynnissä usein (ei aina) on vallinnut vahvasti suuruuden ekonomia. Isot asejärjestelmät ovat olleet kustannustehokkaampia kuin pienet. Viisi 20 tykin prikiä ei voinut mitään 100 tykin linjalaivalle. Neljä 10 000 tonnin risteilijää ei voi mitään 40 000 tonnin taistelulaivalle. jne. Kylmän sodan aikana torpedot ja ohjukset jonkun verran tasoittivat tilannetta sikäli että tietyn pisteen jälkeen isompi sotalaiva ei ollut enää kustannustehokas. Kirovit ovat aika valkoisia norsuja, samaa voi sanoa jenkkien taistelulaivojen aktivoinnista 80-luvulla. Mutta kokoylivoima on siirtynyt tosiaan systeemitasolle, kylmän sodan aikana merisodankäynnistä tuli metasysteemikeskeinen jossa kehitettiin mutkikkaita hyökkäys- puolustus- ja havainnointijärjestelmiä. Etenkin Neuvostoliitto kehitti doktriinin jossa hyökkäysvoima oli niin monipuolinen ettei ollut väliä millä asejärjestelmällä päästiin läpi - olennaista oli että jossain välissä joku pääsi. Tämä oli selkeä ero 1. maailmansodan aikaiseen taistelulaivadoktriiniin, tai 2. maailmansodan tukialusdoktriiniin nähden, joissa kaikki muut merivoiman osa-alueet vain tukivat keskeisintä. Jenkit pysyttelivät enemmän tukialuskeskeisessä doktriinissa mutta myös heillä oli paljon näitä piirteitä. Nykypäivänä pieni laivasto voi kyllä hankkia samoja aseita kuin suurvallan laivasto, ehkä samanlaisia laivojakin mutta sillä ei ole varaa ylläpitää samanlaista havainnointi- ja tiedusteluinfrastruktuuria.
Mutta kuten angloamerikkalaiset analyytikot yleensä, hänkin tekee analyysiä puhtaalla pöydällä missä kaksi osapuolta järjestäytyvät "reiluun" taisteluun aavalla merellä ilman tosimaailman rajoittavia tekijöitä. Epäilemättä kirjoittaja olisi oikeassa jos puhuttaisiin vaikka Kiina vs Taiwan tai USA vs Vietnam -skenaariosta ilman mitään muita häiriötekijöitä, mutta reaalimaailma ei ole näin yksinkertainen. Jo esimerkiksi Irania vastaan merisota olisi maantieteen vuoksi monella tapaa ongelmallinen kuten eräs Pentagonin sotapeli takavuosina kuuluisalla tavalla osoitti.
Mitä tulee stealthiin, niin sitä on vähän vaikea arvioida kun pitäisi olla alan ekspertti, ja ne jotka oikeasti tietävät eivät rupea lavertelemaan. Häiveominaisuudet aluksissa eivät tyypillisesti kuitenkaan pyri samantasoiseen häivyttämiseen kuin stealth-koneet, koska laivat ovat niin riippuvaisia raskaasta sensori- ja viestivarustuksesta joita on vaikea häivyttää vaikka kaiken muun saisikin piiloon. Zumwaltin kehittäjät ovat kerskuneet että heidän laivansa tutkakaiku vastaa pientä kalastusalusta. Ihan jees, mutta kyllä kalastusaluksetkin aika hyvin tutkassa näkyvät. Toisaalta jos on kyse havainnoinnista esim valvontakoneesta pitkien matkojen päästä, tai vaikka merimaaliohjuksen hakupään harhauttamisesta, niin kaikki tutkahavaittavuuden poisto auttaa - etenkin kun puhutaan rannikosta tai saaristosta jossa maavälke ja katveet haittaavat tutkien toimintaa. Lisäksi merimaaliohjusten hakupäät osaavat nykyään erottaa alusten eri osat toisistaan ja niissä voi olla jopa kohdekirjasto johon vertailemalla ne erottavat alustyypit toisistaan ja harhamaaleista.
Juuri pientä laivastoa stealth-ominaisuudet auttavat eniten, koska sen täytyy pystyä toimimaan ylivoimaisen havaintojärjestelmän kanssa. Isommalle laivastolle sillä ei ole niin merkitystä, kun alukset ovat usein niin isoja että niiden häivyttäminen on vaikeaa/kallista, lisäksi iso laivasto-osasto ei mielellään ole missään emissiohiljaisuudessa, sen täytyy pystyä valvomaan ilmatilaa ettei sitä yllätetä. Perus-stealth-ominaisuuksien suunnittelu ei ole enää älyttömän kallista, perusperiaatteet tiedetään ja tietokone laskee tutkapoikkipinta-alat nopeasti eri tutkatyyppejä vastaan. Tykkitorneista on jo aikaa sitten opittu tekemään stealtheja ja VLS on stealth-asennus sellaisenaan.
Viimeksi muokattu:
yrjö
Ylipäällikkö
Tekniikan kehittyessä ekologiset lokerot tuppaavat muuttumaan. Kuten ilmaisun semanttinen esikuva monine muotoineen evoluution seurauksena. Merimaaliohjuksen luontainen ekologinen lokero on jo keksitty. Se on maalla, merellä, ilmassa ja sekin muuttuu. Tästä triadista Suomella on kaksi menetelmää käytössä kun esim. Ruotsilla on kaikki kolme. Maamaaleja voi tulittaa myös mereltä. Liikuteltavan tykistöaseistuksen kantama ei millään riitä merelle ja koko konsepti on hyvin vanhentunut. Siitä on pääosin luovuttu syystäkin. Miehittämättömät alukset, vedenalaiset ja lentävät härvelit ovat varmasti merivoimien hankintalistalla. Katanpäissä on jo operatiivista AUV-kalustoa. Joku camcopter ja lennokki voisi toimia. Rajakin voisi olla siviilipuolella tuollaisen hankkeen hyötyjä ja osallistuja. Kun tarkastelee vaikkapa Haminoissa veneen ja sen vehkeiden hintoja (vene n. 20€ milj., järjestelmät&aseet n. 54€ milj.) niin tuskin järjestelmiä halvalla saisi vaikka ne asentaisikin miehittämättömään alukseen. Tuosta niitä pelättyjä t&k- ja investointikuluja tulisi. Maalinosoituksessa ja tiedustelussa lentävä kalusto on uskoakseni suunta jo nopeudenkin takia. Tästä sentään Suomessa on jotain osaamista. Kun kalusto on liikuteltavaa niin se voidaan lähettää maista, veneestä ja laivalta.
Miina on erityisen hyvä Suomelle koska tänne voi päästä meritse vain väylien kautta. Merimiinoja ei voi laskea maista joten tulevaisuudessakin näen miinalaivat keskeisenä osana Merivoimia. Suomen kannalta on epäedullista jos saaristo ei pysy omassa hallinnassa ja tulee haittaa jos sinne pesiytyy ei-toivottuja vieraita. Saariston ja rannikon hallinta edellyttää sinne johtavien väylien sulkemista ja saariston lähivesien vapaan käytön kiistämistä. Tämä voidaan tehdä samalla kalustolla (miina&ohjus) joilla estetään meritse tapahtuva hyökkäys, maihinnousu ja omien miinakenttien raivaamisen estäminen.
Stealth on täällä jo joten siitä ei haaveilla. Häive on otettu huomioon 90-luvulta saakka tehdyissä tst-uudisrakennuksissa miinalaivoissa ja ohjusveneissä. Ei se ole mitenkään erityisen kalliiksi tullut jos pelkkien alusten hintaa tarkastellaan ilman aseistusta ja järjestelmiä. Tuossa koossa laivat ovat todella halpoja. Sen parantaminen, kuten muidenkin ominaisuuksien parantaminen, on luonnollista kun uudisrakennuksia aletaan duunata ja häive on elimellinen osa uusia sota-aluksia. On rajoittunut käsitys vetää Visbyn ja häiveen välille yhtäläisyysmerkki. Stealth on muutakin kuin futuristinen ulkonäkö ja tykki jonka putki on jemmattu. Investoinnit stealth-ominaisuuksiin eivät rajoittaneet olevan kaluston ominaisuuksia ratkaisevasti. Pääsuorituskyvyt ovat mielestäni ihan tehokkaita alustyyppejä Suomelle.
fulcrum
Greatest Leader
Jos meillä merkittävin uhkakuva olisi D-Dayn tai Okinawan tapainen viikkoja/kuukausia valmisteltu valtava maihinnousu niin olisin samaa mieltä. Se on kuitenkin nykypäivänä meillä selvästi vähemmän todennäköinen verrattuna kylmään sotaan, saati sitten 20/30-luvuilla kun panssarilaivat suunniteltiin. Lähinnä sellainen tulisi kysymykseen sodassa erästä nimeltämainitsematonta Venäjää vastaan tilanteessa jossa maarintama on jumittunut ja ratkaisua joudutaan etsimään Inchon-tyyliin: jossain määrin kaukaa haettu skenaario. Vielä vaikeampi olisi kuvitella tilannetta jossa joku merentakainen suurvalta haluaisi tehdä tänne sellaisen maihinnousun.
Jos maihinnousu tulee, niin se tulee yllättäen. Se muistuttaa enemmän Port Arthuria tai Weserübungia kuin Normandiaa. Sellaisen torjunnassa avainasemassa olisivat korkean valmiuden yksiköt joilla on kykyä itsenäiseen nopeaan toimintaan sekavassa tilanteessa: etenkin ilma-ase, taistelualukset ja kiinteä rannikkotykistö. Ja kuten yrjö sanoi, miinoja unohtamatta.
Hyvää pohdintaa kauttaaltaan tässä ketjussa. Minua kuitenkin rupesi askarruttamaan, hieman viitaten tuohon aiemmin linkkaamaani artikkeliin, että miten Merivoimiemme toimintaedellytysten käy tulevaisuudessa sensoriteknologian jatkuvasti kehittyessä.
Käykö niin, että mahdollisista häiveominaisuuksista huolimatta aluksemme ovat tulevaisuudessa vastapuolen asejärjestelmien maalittamia aina siitä hetkestä lähtien kun alukset irroittavat laiturista. Nykyteknologialla ei liene vaikeaa pitää vähiä sota-aluksiamme vaikka 24/7 -seurannassa sotatilanteessa. Vaikka tutkaseuranta ei jatkuvasti onnistuisikaan, niin aluksiemme rajoitetun IT-kyvyn ansiosta ei liene mikään ongelma lentää jollain UAV:illa jatkuvasti 20 km päässä aluksistamme, ja täten pitää niitä koko ajan jopa optisessa seurannassa.
Sitten kun otetaan huomioon vielä esimerkiksi satelliitit ja elektronisen tiedustelun keinot, niin sanoisin, että aika haastava toimintaympäristö tulee aluksillamme olemaan tulevaisuudessa...
Käykö niin, että mahdollisista häiveominaisuuksista huolimatta aluksemme ovat tulevaisuudessa vastapuolen asejärjestelmien maalittamia aina siitä hetkestä lähtien kun alukset irroittavat laiturista. Nykyteknologialla ei liene vaikeaa pitää vähiä sota-aluksiamme vaikka 24/7 -seurannassa sotatilanteessa. Vaikka tutkaseuranta ei jatkuvasti onnistuisikaan, niin aluksiemme rajoitetun IT-kyvyn ansiosta ei liene mikään ongelma lentää jollain UAV:illa jatkuvasti 20 km päässä aluksistamme, ja täten pitää niitä koko ajan jopa optisessa seurannassa.
Sitten kun otetaan huomioon vielä esimerkiksi satelliitit ja elektronisen tiedustelun keinot, niin sanoisin, että aika haastava toimintaympäristö tulee aluksillamme olemaan tulevaisuudessa...
fulcrum
Greatest Leader
Em. syystä kannatinkin vähän pitempikantamaisen it-ohjuksen (ja tykin!) laittamista uusille aluksille
Tuskin Suomen merialuetta (etenkään saaristoa) pystytään pitämään 24/7 seurannassa: maalle sijoitetuilla tutkilla tulee horisontti nopeasti vastaan, tutkakoneidenkaan kantama pintakohteita vastaan ei ole mikään älytön ja lisäksi ne ovat arvokkaita järjestelmiä jotka ovat sitten pois jostain muualta. Satelliitit taas eivät oikein hyvin sovellu merellä tehtävään etsintään kuten nähtiin tästä malesialaiskoneen tapauksesta...niillä kuvataan ennalta määritettyjä kohteita joissa arvellaan tai tiedetään olevan jotain kiintoisaa.
Em. syystä kannatinkin vähän pitempikantamaisen it-ohjuksen (ja tykin!) laittamista uusille aluksille
Tuskin Suomen merialuetta (etenkään saaristoa) pystytään pitämään 24/7 seurannassa: maalle sijoitetuilla tutkilla tulee horisontti nopeasti vastaan, tutkakoneidenkaan kantama pintakohteita vastaan ei ole mikään älytön ja lisäksi ne ovat arvokkaita järjestelmiä jotka ovat sitten pois jostain muualta. Satelliitit taas eivät oikein hyvin sovellu merellä tehtävään etsintään kuten nähtiin tästä malesialaiskoneen tapauksesta...niillä kuvataan ennalta määritettyjä kohteita joissa arvellaan tai tiedetään olevan jotain kiintoisaa.
Tällä hetkellä siihen ei pystytäkään, mutta miten on asian laita tulevaisuudessa?
Museo
Kenraali
Onhan sitä ennenkin seurattu ihan tutkalla merialueita 24/7 eikä haaste ollut siinä seuraamisessa vaan alusten tunnistamisessa. Sitten kun on tunnistettu pitäsi päättää mitä tehdään ja välittää tieto eteenpäin relevantille taholle. En osaa sanoa koska Venäjä saa sensorifuusion ja kauaskantoiset asejärjestelmät pelaamaan kuten elokuvissa, vai saako koskaan.
Raveni
Greatest Leader
On helpompaa etsiä satelliitillä pinnalla kuin pohjassa olevaa kohdetta... kaksi kuvaa alueelta eri aikaan ja katsotaan mikä on muuttunut... saaret ja luodot eivät liiku...Em. syystä kannatinkin vähän pitempikantamaisen it-ohjuksen (ja tykin!) laittamista uusille aluksille
Tuskin Suomen merialuetta (etenkään saaristoa) pystytään pitämään 24/7 seurannassa: maalle sijoitetuilla tutkilla tulee horisontti nopeasti vastaan, tutkakoneidenkaan kantama pintakohteita vastaan ei ole mikään älytön ja lisäksi ne ovat arvokkaita järjestelmiä jotka ovat sitten pois jostain muualta. Satelliitit taas eivät oikein hyvin sovellu merellä tehtävään etsintään kuten nähtiin tästä malesialaiskoneen tapauksesta...niillä kuvataan ennalta määritettyjä kohteita joissa arvellaan tai tiedetään olevan jotain kiintoisaa.
Slammer
Kenraali
Kuten fluncrum sanoi, tällä voidaan valvoa tiettyjä kiinnostavia kohteita. Jos tiedetään, että laiva on ollut tietyssä paikassa niin kuvista voidaan päätellä laivan liikkuneen jos sitä ei enää näy. Mutta on paljon vaikeampi selvittää minne laiva on mennyt.
Raveni
Greatest Leader
En tiedä naapurin satelliittien suorityskykyä tai ratoja ja paljon riippuu erottelu kyvystä... sen tiedän että 100m alus näkyy kauas ja sitä ei ole kovin helppo kätkeä... reaali aikaiseen seurantaan satelliitista ei ole...
Melko lähellä tasoissa ameriiiikan kanssa. Kaupalliset menee siinä 30cm per pikseli luokkaa nykyään joten naapurin sotilas-satelliitit on varmaan paljon paremmassa luokassa kuin tuo. Ainoa ongelma heillä on saada jenkkejä kiinni tietoliikenteessä.
Häiveominaisuudet eivät juurikaan rajoita ominaisuuksia kun puhutaan laivoista. Lentokoneiden osalta näin voisi sanoa. Ne eivät myöskään tule erityisen kalliiksi kun jo pelkällä kylkien muotoilulla saavutetaan merkittävästi pienempi tutkapoikkipinta-ala eli kustannukset tulevat RCS-suunnittelusta/mittauksista (kohtuu yksinkertaista) eikä niinkään valmistus tai ylläpitokuluissa (toisin lentokoneissa). Edellä kuvattu toimenpide ei myöskään heikennä aluksen merikelpoisuutta tai juuri muitakaan ominaisuuksia. Visbyssä ongelmaksi voi ehkä muodostua rauhanajan toiminta, sillä ei esimerkiksi lähetä pelastamaan merihätään joutuneita samaan tapaan kuin edeltäjillään.
Eikö Suomenlahti/Saaristomeri ole niitä ainoita meriä maailmassa jossa aluksilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet sulautua ympäristöönsä? Avomerellä havaitaan kaikki on aivan sama liikkuuko kohde tai onko se paikallaan (toki valvottava alue on mahdollisesti isompi). Saaristossa tilanne on hieman monimutkaisempi ja sama koskee torjuntaa.
Tästä me kaikki olemme varmaan samaa mieltä. Kaikki mikä pysytään tekemään maista tehdään maista. Tämäkään tosin ei tarkoita sitä etteikö meritorjuntaohjuksia sijoitettaisi myös aluksille.
Kerroppa esimerkki venäläisestä kuvaussatelliitista joka ottaa kuvia edes tuolla 30 cm (50 cm?) tarkkuudella johon jotkut kaupalliset toimijat pystyvät. Tai jonka tietoja pystyttäisiin käyttämään hyväksi edes parin päivän vasteajalla. Tai miten tällaisten järjestelmien tuottamaa tietoa hyödynnettäisiin Merivoimiamme vastaan.
Jenkit ovat aivan omassa sarjassa tuolla saralla.
Eihän meillä mitään tarkkoja tietoja noista ole mutta julkisiin lähteisiin nojautuen voi ottaa melko hyvin kantaa tähänkin asiaan.
No kerronpa.
Kobalt-M on yksi sellainen. Julkisesti he kertovat sen pystyvät 30cm resoluutioon, mutta mitä se todellisuudessa on, on varmaan paljon paljon tarkempi. Huomaa toki että tuo oli neuvostoliiton aikoina.
fulcrum
Greatest Leader
Venäläiset käyttävät vieläkin ainakin osin vanhanaikaisia filmisatelliitteja, jotka ottavat kuvia filmille joka sitten palautetaan erillisellä kapselilla. Satelliitissa on kai tyypillisesti 3 kapselia. Eli ei niitä ruveta ihan huvikseen räpsimään, se on kallista filmiä. Tosin heilläkin on jo digitaalisia satelliitteja käytössä. Heidän paras satelliittimallinsa nykyään taitaa olla Persona, joita on kiertoradalla yksi (1) kpl. Se on noin puolet jenkkisatelliittien koosta joten suorituskykykin jäänee jälkeen.
Jenkkien satelliitit ovat tehokkaampia, mutta todella kalliita. Jokainen satelliitti on kuin ampuisi taivaalle Hubble-teleskoopin. Jokainen ratamuutos vähentää polttoainetta jota on rajallinen määrä. Joten vaikka filmiä ei kulu niin kyllä niilläkin tarkoin mietitään mitä lähdetään kuvaamaan. Yleensä satelliitit eivät ota (tai edes pysty) ottamaan mitään kovin laajakulmaisia kuvia. Eli se että yksi satelliitti lentäisi Saaristomeren yli, ottaisi joka neliömetrin filmille ja siitä alettaisiin vertailemaan kuvaprosessoinnilla naamioituja sotalaivoja, on utopiaa, jopa jenkeille. Tietysti tuurilla voi aina jotain löytyä.
KH-11:n resoluutioksi laskettiin koon perusteella muistaakseni noin 15cm. Mutta ilmakehä huonontaa sitä, vaikka osin se kompensoidaan adaptiivisilla optiikoilla. Elokuvista tuttu henkilöiden tunnistaminen kadulta on siis täyttä utopiaa. Sen tarkempia kuvia tuskin saadaan, koska kantorakettien koko rajoittaa sitä miten isoja teleskooppeja kiertoradalle saa. Hintakin tulee vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun yhden satelliitin hinta rupeaa lähentelemään lentotukialusta.
KH-11 -kuva 80-luvulta:
Jos on luottamista Wikipedian tietoihin niin Kobolt-M (Yantar 4K2M) ei todellakaan ole mikään kaikennäkevä silmä jonka kuvia voidaan käyttää reaaliajassa (puhutaan kuukausista/vuosista).
http://en.wikipedia.org/wiki/Yantar-4K2M
Venäläisillä voi olla toki oikeasti modernikin (yksikössä) kuvaussatelliitti mutta Kobolt-M ei sitä ole ja tässä tapauksessa vaikka pystyisivätkin 30 cm resoon niin sillä ei hirveesti ole merkitystä.
Jos sulla ei ole lukemista vastaan niin käy ihmettelemässä täällä heidän avaruusteknologiaa. http://www.russianspaceweb.com/kobalt_m.html