No ei ehkä kuitenkaan ole, paine tykin putkessa kasvaisi liian suureksi ja seurauksena olisi putkiräjändys. Näitä tapahtui kenttätykistössä jatkosodan ekana vuonna runsaasti, sitten opittiin huolellisemmiksi. Tietysti on mahdollista, että lippaaseen ladattaisiin ekaksi patkuunaksi "suojahupun poispuhalluspanos" ilman kranaattia. Vaatisi ainakin melkoista huolellisuutta.
Aika usein toistuu tällä forumilla mantra: "Määrärahat jäivät käyttämättä". Siinähän helposti syntyy vaikutelma osaamattomudesta, jossa ei kyetä hoitamaan hankintojen prosesseja niin, että tilausvaltuudet tulisivat käytetyiksi. Asialla ovat usein ressukirjoittajat, joilla ei voi olla tietoa puolustushallinnon hankintojen arjesta, useinmiten ei edes siviilisopimusten kaupallisista ja oikeudellisista näkökulmista.
Jäsen
@Karkki90 ei tätä edelläkuvattua tietenkään tarkoittanut. Kyseisen valmiusprikaatien hankintakokonaisuuden ongelmana oli tavanomaisten prosessien lisäksi se, että rahojen jakajina oli useita aselajeja. Surullisen tuttuun tapaan varoja oli vaatimuksiin nähden aivan liian vähän, esimerkiksi prikaatien tulivoimaan (ulkomuistista) vain 2 miljardia mk. Sitä jakamassa oli kolme aselajia tai neljä, kun pioneerien miinatkin lasketaan mukaan raskaaseen tuleen. Seurauksena oli hirvittävä kiire, että rahat riittäisivät ainakin omiin hankkeisiin. Olihan se potti kertaalleen jaettu jo homman alkaessa, mutta kuten kaikki tietää olivat aseet tarjousten saapuessa kalliimpia, kun odotettiin. Tämä johtui eri syistä, niistä lopussa vielä jotain.
Maavoimien hankinnat edellyttävät lähes aina kenttäkokeita, joihin hankinnan suurudesta riippuen short-listalle päässeet valmistajat yleensä suostuvat tuomaan tuotteensa arvioitaviksi. Aikaa sellainen kuitenkin vaatii runsaasti, että löytyy kaikille sopiva ajankohta. Kenttäkokeiden jälkeen tulee vielä kotimaisen työn sovittaminen mukaan valitun asejärjestelmän lopulliseen sopimukseen. Kustannusten nousu onnistuttiin monesti kompensoimaan vähentämällä hankitavien yksiköiden määrää. Muuten oli edessä taas uudet neuvottelut, jne...
Kustannusten nousu on tuttu asia Lv2020 hanketta seuranneille. Mikäli valmiusprikaatien tulivoimapotti olisi saanut kasvaa samalla tavoin kun tapahtui Lv2020 hankkeessa miljardista nykyiseen 1,5 miljardiin, olisi se tarkoittanut noin 3 miljardia markoissa. Silloin tykkimiehetkin olisivat saaneet panssarihaupitsinsa jo vuosituhannen alussa. Miksi sitten kotimainen työ oli tärkeätä? Tähän osaan vastata ainoastaan tykkimiesten osuudesta: Korjaamalla saadaan tykkejä rintamalle monta kertaa nopeammin kuin uusia hankkimalla. Näin siis vaikka uusia aseita olisikin saatavissa. 20 v sitten meillä vielä oli omaa tykkiteollisuutta, jonka säilyttämisen silloiset päättäjät näkivat elintärkeäksi. Valitettavasti tiedämme, kuinka asiassa kävi.