Miehistön koulutuksen kehitys

[otwa]

Tulipa oltua päälle viikko takaperin joukkueenjohtajana. Ei siinä mitään, mutta korpraalina se on vähän vieraampaa aluetta. Eikä jääkärijoukkue ole se kaikista tutuin; panssarijääkäri- ja heitinjoukkueen toiminta niinkin.

Olen ollut ryhmänjohtajana ja heittimenjohtajana aikaisemmin, ja isoin yllätys jojona oli inertia. RJ:nä on tottunut siihen että kun käsken, asioita alkaa tapahtua ja tiedän suurin piirtein kauan menee. Mutta joukkueelta asioihin menee paljon enemmän aikaa.

Tässä taas korostuu esikäskyjen merkitys mitä en tajunnut antaa tarpeeksi usein. Yritin delegoida huoltoon ja majoittumiseen liittyviä asioita 15:lle mutta hänkin oli kokematon joten dynamiikka ei toiminut. Seuraus: porukka pääsi telttoihin vasta luvattoman myöhään, ja seuraavana päivänä puolustusasemiin meno myöhästyi koska autot olivat myöhässä (onneksi vastustajalla oli samoja ongelmia).

Itse tst-johtaminenkin oli kankeahkoa. Meidän piti alun perin kuvata mekanisoitua joukkoa tekoilla, mutta sitten viime hetkellä kuultiin että tekakuskeilla ei ole kortteja. Joten ollaan jalkaväkeä, mutta vaunuja piti kuvata erotuomariasein. Mutta erotuomariaseilla ei voi kuvata vaunun liikkuvuutta. Lisäksi minulle oli jo saneltu mihin laitan porukat asemiin, koska tarkoituksemme oli olla vastaosastona rukkilaisille. Seuraus: ei ilmasuojaa asemissa, drone käväisi ja epis pyyhkäisi ensimmäisen ja toisen ryhmän käytännössä olemattomiin. Kolmas ryhmä taas joutui rämpimään korpia myöten (niitä vaunuja kun ei ollut) mikä oli auttamattoman hidasta. Viestiyhteydet eivät toimineet, mikä aiheutti sekaannuksia.

Lopputulos: saimme turpaan 10-0.

Kouluttajan toteamus oli: "ihan hyvin korpraalilta".

 

[KIM]

Tulipa oltua päälle viikko takaperin joukkueenjohtajana. Ei siinä mitään, mutta korpraalina se on vähän vieraampaa aluetta. Eikä jääkärijoukkue ole se kaikista tutuin; panssarijääkäri- ja heitinjoukkueen toiminta niinkin.

Olen ollut ryhmänjohtajana ja heittimenjohtajana aikaisemmin, ja isoin yllätys jojona oli inertia. RJ:nä on tottunut siihen että kun käsken, asioita alkaa tapahtua ja tiedän suurin piirtein kauan menee. Mutta joukkueelta asioihin menee paljon enemmän aikaa.

Tässä taas korostuu esikäskyjen merkitys mitä en tajunnut antaa tarpeeksi usein. Yritin delegoida huoltoon ja majoittumiseen liittyviä asioita 15:lle mutta hänkin oli kokematon joten dynamiikka ei toiminut. Seuraus: porukka pääsi telttoihin vasta luvattoman myöhään, ja seuraavana päivänä puolustusasemiin meno myöhästyi koska autot olivat myöhässä (onneksi vastustajalla oli samoja ongelmia).

Itse tst-johtaminenkin oli kankeahkoa. Meidän piti alun perin kuvata mekanisoitua joukkoa tekoilla, mutta sitten viime hetkellä kuultiin että tekakuskeilla ei ole kortteja. Joten ollaan jalkaväkeä, mutta vaunuja piti kuvata erotuomariasein. Mutta erotuomariaseilla ei voi kuvata vaunun liikkuvuutta. Lisäksi minulle oli jo saneltu mihin laitan porukat asemiin, koska tarkoituksemme oli olla vastaosastona rukkilaisille. Seuraus: ei ilmasuojaa asemissa, drone käväisi ja epis pyyhkäisi ensimmäisen ja toisen ryhmän käytännössä olemattomiin. Kolmas ryhmä taas joutui rämpimään korpia myöten (niitä vaunuja kun ei ollut) mikä oli auttamattoman hidasta. Viestiyhteydet eivät toimineet, mikä aiheutti sekaannuksia.

Lopputulos: saimme turpaan 10-0.

Kouluttajan toteamus oli: "ihan hyvin korpraalilta".

Sodan kitkaa.... Aika erikoiselta kuulostaa, että korpraali laitetaan kylmiltään joukkueen johtajaksi, mutta kai sillä joku tarkoitus oli. Tosin ehkä joku muukin on huomannut, että et ole tavallinen oman ylpeyden vuoksi joukkonsa tapattava tollo. Tuo epäonnistumisesta kertominen on jo sen verran poikkeuksellisen ansiokasta, että sinussa taitaa olla ainesta.

Niin ja kiitos tuosta epäsankaritarinasta ja sen analysoinnista. Tuollaisten kirjoittaminen on opettavaisia itsellesi ja meille muille.

 

[otwa]

Sodan kitkaa.... Aika erikoiselta kuulostaa, että korpraali laitetaan kylmiltään joukkueen johtajaksi, mutta kai sillä joku tarkoitus oli. Tosin ehkä joku muukin on huomannut, että et ole tavallinen oman ylpeyden vuoksi joukkonsa tapattava tollo. Tuo epäonnistumisesta kertominen on jo sen verran poikkeuksellisen ansiokasta, että sinussa taitaa olla ainesta.

Niin ja kiitos tuosta epäsankaritarinasta ja sen analysoinnista. Tuollaisten kirjoittaminen on opettavaisia itsellesi ja meille muille.

Jojon homma lankesi luonnostaan, koska olin jo pääkouluttajana Mekanisoitu Vastaosasto -kurssilla viime vuonna. Se meni tosin paremmin kuin jääkärijoukkueen johtaminen.

Minut ja 15 vapautettiin tehtävistä tuon taistelun jälkeen ja oikeat upseerikoulutetut ottivat hommat haltuun.

Olihan se maanpinnalle tuova kokemus.

 

[Jopuni]

Tulipa oltua päälle viikko takaperin joukkueenjohtajana. Ei siinä mitään, mutta korpraalina se on vähän vieraampaa aluetta. Eikä jääkärijoukkue ole se kaikista tutuin; panssarijääkäri- ja heitinjoukkueen toiminta niinkin.

Olen ollut ryhmänjohtajana ja heittimenjohtajana aikaisemmin, ja isoin yllätys jojona oli inertia. RJ:nä on tottunut siihen että kun käsken, asioita alkaa tapahtua ja tiedän suurin piirtein kauan menee. Mutta joukkueelta asioihin menee paljon enemmän aikaa.

Tässä taas korostuu esikäskyjen merkitys mitä en tajunnut antaa tarpeeksi usein. Yritin delegoida huoltoon ja majoittumiseen liittyviä asioita 15:lle mutta hänkin oli kokematon joten dynamiikka ei toiminut. Seuraus: porukka pääsi telttoihin vasta luvattoman myöhään, ja seuraavana päivänä puolustusasemiin meno myöhästyi koska autot olivat myöhässä (onneksi vastustajalla oli samoja ongelmia).

Itse tst-johtaminenkin oli kankeahkoa. Meidän piti alun perin kuvata mekanisoitua joukkoa tekoilla, mutta sitten viime hetkellä kuultiin että tekakuskeilla ei ole kortteja. Joten ollaan jalkaväkeä, mutta vaunuja piti kuvata erotuomariasein. Mutta erotuomariaseilla ei voi kuvata vaunun liikkuvuutta. Lisäksi minulle oli jo saneltu mihin laitan porukat asemiin, koska tarkoituksemme oli olla vastaosastona rukkilaisille. Seuraus: ei ilmasuojaa asemissa, drone käväisi ja epis pyyhkäisi ensimmäisen ja toisen ryhmän käytännössä olemattomiin. Kolmas ryhmä taas joutui rämpimään korpia myöten (niitä vaunuja kun ei ollut) mikä oli auttamattoman hidasta. Viestiyhteydet eivät toimineet, mikä aiheutti sekaannuksia.

Lopputulos: saimme turpaan 10-0.

Kouluttajan toteamus oli: "ihan hyvin korpraalilta".

Toisaalta tuollainen tilanne vois tulla tosielämässä vastaan, joukkueet johtajat ovat pois pelistä ja jonkun täytyy ottaa johto tilapäisesti hallintaan.

Vois olla muillekin ryhmänjohtajille opettavainen kokemus.

 

[Rigby416]

Toisaalta tuollainen tilanne vois tulla tosielämässä vastaan, joukkueet johtajat ovat pois pelistä ja jonkun täytyy ottaa johto tilapäisesti hallintaan.

Vois olla muillekin ryhmänjohtajille opettavainen kokemus.

Noo onhan sitä korpraali ylipäällikkönäkin jos pieni kevennys sallitaan
Harvinaisia mahdollisuuksia nuo joita harvoin tulee vastaan.

 

[otwa]

Sodan kitkaa.... Aika erikoiselta kuulostaa, että korpraali laitetaan kylmiltään joukkueen johtajaksi, mutta kai sillä joku tarkoitus oli. Tosin ehkä joku muukin on huomannut, että et ole tavallinen oman ylpeyden vuoksi joukkonsa tapattava tollo. Tuo epäonnistumisesta kertominen on jo sen verran poikkeuksellisen ansiokasta, että sinussa taitaa olla ainesta.

Niin ja kiitos tuosta epäsankaritarinasta ja sen analysoinnista. Tuollaisten kirjoittaminen on opettavaisia itsellesi ja meille muille.

Ja kiitos. Olen tosin 30 v:aana jo liian vanha etenemään jojo-asteelle saakka, kun au-kouluakaan ei ole käyty. Mutta tulipa kokeiltua.

 

[Fortis]

Olihan se maanpinnalle tuova kokemus.

Tositilanteessa olet jo harjoitellut

 

[Solidsnake]

Tulipa oltua päälle viikko takaperin joukkueenjohtajana. Ei siinä mitään, mutta korpraalina se on vähän vieraampaa aluetta. Eikä jääkärijoukkue ole se kaikista tutuin; panssarijääkäri- ja heitinjoukkueen toiminta niinkin.

Olen ollut ryhmänjohtajana ja heittimenjohtajana aikaisemmin, ja isoin yllätys jojona oli inertia. RJ:nä on tottunut siihen että kun käsken, asioita alkaa tapahtua ja tiedän suurin piirtein kauan menee. Mutta joukkueelta asioihin menee paljon enemmän aikaa.

Tässä taas korostuu esikäskyjen merkitys mitä en tajunnut antaa tarpeeksi usein. Yritin delegoida huoltoon ja majoittumiseen liittyviä asioita 15:lle mutta hänkin oli kokematon joten dynamiikka ei toiminut. Seuraus: porukka pääsi telttoihin vasta luvattoman myöhään, ja seuraavana päivänä puolustusasemiin meno myöhästyi koska autot olivat myöhässä (onneksi vastustajalla oli samoja ongelmia).

Itse tst-johtaminenkin oli kankeahkoa. Meidän piti alun perin kuvata mekanisoitua joukkoa tekoilla, mutta sitten viime hetkellä kuultiin että tekakuskeilla ei ole kortteja. Joten ollaan jalkaväkeä, mutta vaunuja piti kuvata erotuomariasein. Mutta erotuomariaseilla ei voi kuvata vaunun liikkuvuutta. Lisäksi minulle oli jo saneltu mihin laitan porukat asemiin, koska tarkoituksemme oli olla vastaosastona rukkilaisille. Seuraus: ei ilmasuojaa asemissa, drone käväisi ja epis pyyhkäisi ensimmäisen ja toisen ryhmän käytännössä olemattomiin. Kolmas ryhmä taas joutui rämpimään korpia myöten (niitä vaunuja kun ei ollut) mikä oli auttamattoman hidasta. Viestiyhteydet eivät toimineet, mikä aiheutti sekaannuksia.

Lopputulos: saimme turpaan 10-0.

Kouluttajan toteamus oli: "ihan hyvin korpraalilta".

Laitettiinko teidät huonoihin asemiin rukkilaisten ylpeyden suojelemiseksi?

 

[otwa]

Laitettiinko teidät huonoihin asemiin rukkilaisten ylpeyden suojelemiseksi?

Käytännössä siinä oli vähän yhdistelmänä 1) kouluttaa rukkilaisia venäläisen mek puolustuksen rakenteesta 2) kurssinjohtaja joka ei ole mek puolen koulutettu valitsi paikat. Minähän ne tietysti jojona hyväksyin, joten en voi välttää vastuuta asiassa.

Mutta ilman vaunuja ei tehdä MEKJ puolustusta, ainakaan kunnolla. Lisäksi vaikutti siltä, että MAASK/RUK-puolella oli skoupi vaihtunut lennosta venäläisen MEKJ:n puolustuksesta suomalaisen JÄÄKJ:n viivytykseen ilman että meitä viitsittiin infota. Liittyen esim käytettävän epiksen määrään ja laatuun.

 

[otwa]

Olen tehnyt päätöksen palauttaa MAAKin kamppeet ja jättää omalta osaltani maastopukuhommat tauolle.

Päätös on kypsynyt tässä parin viimeisen vuoden aikana. Osin siihen vaikuttaa stressi siviilipuolella, mutta osin myös se, että tunnen olevani kuopassa. Pelkästään siksi, että olen miehistöä.

Sijoitukseni on rj-tasoa, olen vetänyt kovan harjoituksen siinä hommassa vitosen arvioilla. Olen ollut mekanisoidun vastaosaston pääkouluttajana ja jopa RUK:in harjoituksessa jojona. Siitäkin sain kolmosta ja nelosta, vaikka omasta mielestäni homma oli katastrofi.

Silti miehAUK-hakemus tulee hylättynä kerta toisensa jälkeen takaisin, pääesikunnan saatesanoilla "ei täytä [au-] standardeja".

Vuosittain valmistuu tuhansia innokkaita, 20 v aliupseereita ja upseereja. Ei siinä yhtä 30 v korpraalia tarvita huseeraamaan.

103 KH-päivää taitaa olla ihan riittävä suoritus miehistölle.

 

[Rauhantekijä]

ainoa tie miehistössä parempiin ja kiinnostaviin hommiin on päästä pois miehistöstä,

En ihan ymmärrä millä tavoin "mielenkiintoinen homma" on estynyt jos ei ole natsoja?

Mun ajatteluni mukaan mielenkiintoinen homma ja halu johtaa ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos johtaminen on päätavoite niin hommalla ei kai sitten olisi mitään väliä.

Noin muuten kannustan kyllä kaikkia hoitamaan ensin siviiliasiat jiiriin ja sen jälkeen arvottamaan taistelijan taidot ensisijaiseksi harrasteeksi lätkän ja pallon sijaan. Harrastaa sitten kurkkusalaatilla sen mitä siviililtä ehtii. Ei tarvii natsoja välttämättä ja hyvin menee.

.

 

[TomiDude]

”…tunnen olevani kuopassa. Pelkästään siksi, että olen miehistöä.”

Motivaatiota on kahdenlaista; sisäistä ja ulkoista. Nuoruudessani tein asioita toisinaan vain siksi että ”tämä voisi näyttää hyvältä resumessa”, tai sen tähden että ”voitin” jotain tai jonkun. Nykyään teen enää asioita jotka (arvojärjestyksessä) 1) täytyy tehdä, 2) olisi hyvä tehdä ja 3) tuottaa minulle iloa. Viisikymppisenä vain harva asia tuottaa minulle enää iloa. Ilontunteen on korvannut tyytyväisyys: on sentään tämä tai tuo asia suunnilleen kunnossa. Ja samalla silmäni etsivätkin taas mitä seuraavaksi täytyy tehdä.

Ehkä sivuun astuminen MAAK:in toiminnasta tekisi sinulle hyvää? Jos palaat takaisin, olkoot syyt: 1) kuka muu jollen minä?, 2) minusta voisi olla apua kokonaisuudelle? ja 3) harjoitus meni hyvin koko joukko-osastolta, joten kait tästä oli yleistä hyötyä? Sinullekin.

 

[skärdis]

Silti miehAUK-hakemus tulee hylättynä kerta toisensa jälkeen takaisin, pääesikunnan saatesanoilla "ei täytä [au-] standardeja".

Vuosittain valmistuu tuhansia innokkaita, 20 v aliupseereita ja upseereja. Ei siinä yhtä 30 v korpraalia tarvita huseeraamaan.

Tuossa sen tiivistät. Ei ole pulaa aliupseereista ja kun kymmenen vuotta vereksemmällä koulutuksella olevia valmiita aliupseereita on tarjolla riittämiin, niin eihän heitä lisää tarvitse kouluttaa. Koulutusta tarjotaan juuri sen verran, että kirkkain silmin voidaan kertoa tällaisen kurssin olevan olemassa. Tämä pätee täysin myös aliupseerista upseeriksi koulutukseen.

103 KH-päivää taitaa olla ihan riittävä suoritus miehistölle.

On merkittävä suoritus. Miksi lyödä hanskat tiskiin kun voit jatkaa ylpeästi miehistössä?

 

[TomiDude]

”Täytyy antaa nuorten mennä huvittelemaan. Kyllä minulla on aikaa seistä vartiossa.”

Ex-valtionhoitaja ja myöhempi tasavallan presidentti Svinhufvud juhannusyönä 1919, kun eräs turkulainen kyseli kuinka ovat laittaneet herra valtionhoitajan kivääri jalalla vartioon.

Svinhufvud yleni Turun suojeluskunnassa sotamiehestä vääpeliksi asti, vaikka aloitti ”melko rapeassa iässä” (syntynyt 1861).

 

[otwa]

”Täytyy antaa nuorten mennä huvittelemaan. Kyllä minulla on aikaa seistä vartiossa.”

Ex-valtionhoitaja ja myöhempi tasavallan presidentti Svinhufvud juhannusyönä 1919, kun eräs turkulainen kyseli kuinka ovat laittaneet herra valtionhoitajan kivääri jalalla vartioon.

Svinhufvud yleni Turun suojeluskunnassa sotamiehestä vääpeliksi asti, vaikka aloitti ”melko rapeassa iässä” (syntynyt 1861).

Eikä asiaan suinkaan vaikuttanut se, että hän sattui olemaan valtionhoitaja ja presidentti

Nykypäivänä ei onnistuisi. Matka katkeaisi alikersanttiin. Ehkä jopa kessuksi asti pääsisi, koska aika monessa MAAKissa (joka lienee lähinnä SK:aa) on kasa miehistökessuja, eivätkä varmasti kaikki täytä virallisia ehtoja (1: Työskennellyt PV:ssä tai 2: Käynyt krihassa).

Tosin Treella on on miehistövääpeli, mutta hänenlaistaan systeemin hetkellistä virhetilaa ei voi toistaa.

 

[Hurmas]

Juu Suomen Armeijassa koulutetaan paljon nuoria reserviin ja parhaita koulutetaan aliupseeriksi.
Tämäkin pystyyn nostettu por… täyttää nuo kriteerit. Ehkä, en tiedä ?

Syyte: Arja Korisevan Karla-tytär simputti alokkaita rajusti – alokas suojasi sukuelimensä käsillään

Karla Karmala on syyttäjän mukaan kiusannut ja simputtanut alaisiaan.

www.is.fi

 

[otwa]

On merkittävä suoritus. Miksi lyödä hanskat tiskiin kun voit jatkaa ylpeästi miehistössä?

Yhtä hyvin voisi kysyä: miksi jatkaa? Olen oikeastaan saavuttanut kaiken mitä miehistössä voi saavuttaa, olen treenannut enemmän kuin suurin osa edes sijoitetusta reservistä. Ja joukkotuotanto on pyöräyttänyt kokonaan uuden SA-vahvuuden tuutista ulos. Maailmassa on muutakin kuin maastopukuhommat.

Korpraaliksi meni 9 vuotta (2014 -> 2023). Päälle 70 KH-päivää siinä kohtaa. Eikä sekään PV:tä olisi kiinnostanut ellei jojo olisi ottanut asiakseen hoitaa kulmarautaa.

Jotain kertoo se, että ilman natsoja minua luullaan usein kessuksi tai luutnantiksi, koska miehistön ei uskota olevan kykeneviä yhtään mihinkään. Se on aika surullista. Yhtäältä sanotaan ettei ne natsat merkkaa, mutta kun sokkotestiä tehdään niin yhtään särmempää tyyppiä luullaan joko aliupseeriksi tai upseeriksi. Se on surullista.

Valitettavasti yhtään mielenkiintoisemmat tai vastuullisemmat hommat ovat sellaisia, että niissä vaaditaan au-arvoa. Tai resup-arvoa. Kuinka monta miehistönjäsentä on vaikkapa tulenjohtajina, vaikka mielenkiintoa olisi? Tai tasolaskijoina?

 

[Rauhantekijä]

Valitettavasti yhtään mielenkiintoisemmat tai vastuullisemmat hommat ovat sellaisia, että niissä vaaditaan au-arvoa. Tai resup-arvoa. Kuinka monta miehistönjäsentä on vaikkapa tulenjohtajina, vaikka mielenkiintoa olisi? Tai tasolaskijoina?

Että niinku kouluttaminen vaikka MPK:ssa ei olis mielenkiintoinen homma? Sulla vaikuttaa olevan hyvää käytännön kokemusta jonka voisi hyvin hyödyntää MUIDEN kouluttamisessa. Pikkasen tinkii omasta edusta muiden hyväksi. Onko mahdoton ajatus?

Ymmärrän kyllä, että se on pettymys jos itselleen asettaa tavoitteen arvon noususta, mutta se ei sitten toteudukaan. Toisaalta itselleen voi myös esittää kysymyksen: onko maanpuolustus olemassa minua varten vai minä maanpuolustusta varten ?

Jälkimmäisessä on kyse siitä että tukee toisen oppimista - jotta mahdollisuus selvitä hengissä olis hällä edes hieman suurempi.

.
.

 

[tradde]

Ihan hyvää ja oikeaa keskustelua. On meidän järjestelmässä tunnistettavissa että jossain kohtaa miehistöllä ja osin myös aliupseereilla tulee ns. "tunnit täyteen". Toki tämä koskee aika pientä, mutta sitäkin tärkeämpää sakkia joka on oma-alotteista ja reagoi ääneen ja valoon, joten on turhauttavaa että niitä reservin urapolkuja ei välttämättä aukene samaan tapaan kuin upseerismiehille. Vähän nurinkurista kun meidän kenttäarmeijan vahvuus verrattuna itään on se vahva selkäranka aliupseeristossa. Hyvistä ja luotettavista nakkiauroista on aina vähän uupelo kun on kiire ja pitää saada asioita tapahtumaan.

Tuo sinun tapaus on ehkä aika ääriesimerkki, 100 päivää kymmenen vuoteen lienee 20 kertaa enemmän kuin mitä "järjestelmän mukaan" pitäisi tulla. Toisaalta uskon että jossain kohtaa sinut tyrkätään mielenkiintoisiin hommiin, mutta siinä nyt menee X vuotta koska sijoittaminen on tunnetusti notkeaa kuin rautakanki.

 

[otwa]

Ihan hyvää ja oikeaa keskustelua. On meidän järjestelmässä tunnistettavissa että jossain kohtaa miehistöllä ja osin myös aliupseereilla tulee ns. "tunnit täyteen". Toki tämä koskee aika pientä, mutta sitäkin tärkeämpää sakkia joka on oma-alotteista ja reagoi ääneen ja valoon, joten on turhauttavaa että niitä reservin urapolkuja ei välttämättä aukene samaan tapaan kuin upseerismiehille. Vähän nurinkurista kun meidän kenttäarmeijan vahvuus verrattuna itään on se vahva selkäranka aliupseeristossa. Hyvistä ja luotettavista nakkiauroista on aina vähän uupelo kun on kiire ja pitää saada asioita tapahtumaan.

Tuo sinun tapaus on ehkä aika ääriesimerkki, 100 päivää kymmenen vuoteen lienee 20 kertaa enemmän kuin mitä "järjestelmän mukaan" pitäisi tulla. Toisaalta uskon että jossain kohtaa sinut tyrkätään mielenkiintoisiin hommiin, mutta siinä nyt menee X vuotta koska sijoittaminen on tunnetusti notkeaa kuin rautakanki.

Ja siinä ajassa ehtii jo parasta ennen päiväys tulemaan vastaan

Aikoinansa kun menetin alkuperäisen sijoitukseni BMP-2-ampujana (25 v), kinusin pari vuotta aluetoimistosta puolen vuoden välein uutta sijoitusta, samalla MPK:n kursseilla käyden. Lopulta minut laitettiin jakamaan villasukkia PERK:iin ikämiesten joukkoon (27 v), josta sisuuntuneena päätin hakea MAAKiin. Kävin tosin MAAKien harkoissa ns takaoven kautta parisen vuotta ennen kuin liityin virallisesti (29 v).