Laitoin tämän viestin "Oikeus omaan rynkkyyn" keskusteluun mutta tässä on jotain niin huvittavaa että laitan myös tähän keskusteluun. Ei taas mene siviilin jakeluun että miksi Ahvenmaalainen tilanne on asiantuntijoiden mukaan: "Sotilasasiantuntijat uskovat, että hyökkääjä joutuisi koetelluksi myös hieman yllättävältä taholta" ja manner-Suomessa asiantuntijat ja amatöörit näkevät asian täysin päinvastoin.
Entä jos vihreät miehet saapuisivat? Näin Ahvenanmaata puolustetaan
VERKKOUUTISET
8.3.2015 klo 09:00(päivitetty eilen klo 16:11)
Ahvenanmaan sijainti on strategisesti tärkeä. Miten demilitarisoitujen saarten puolustaminen on käytännössä mahdollista?
-
Ruotsissa Gotlannin sotilaallisesta haavoittuvuudesta puhutaan avoimesti, mutta Suomessa Ahvenanmaa on arempi aihe.
(Lehtikuva/Marja Saleva)
Ahvenanmaan maakunnan asemaa sääntelevät valtiosopimukset kieltävät sen linnoittamisen ja joukkojen sijoittamisen normaalioloissa. Jos aluetta uhattaisiin sotilaallisesti, Suomi on kuitenkin sitoutunut puolustamaan sitä kaikin tarpeellisin voimin.
Viimeaikainen kehitys on
Verkkouutisten ja
Nykypäivänhaastattelemien sotilasasiantuntijoiden mukaan yhtäältä vahvistanut Ahvenanmaan puolustamisen edellytyksiä, mutta toisaalta vaikeuttanut mahdollisten hyökkäysvalmistelujen varhaista havaitsemista.
Reunaehdot Genevestä
Vuoden 1921 Geneven sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta edellyttää, että alueeseen täytyisi kohdistua konkreettinen uhka ennen kuin demilitarisoidun vyöhykkeen sisäpuolelle voitaisiin siirtää joukkoja. Olosuhteissa, joissa sotilaallinen harjoitustoiminta Itämerellä on olennaisesti laajentunut, yllätysiskun uhan luotettava todentaminen on kuitenkin käynyt aiempaa vaikeammaksi.
Sopimus määrittää Ahvenanmaan puolustusvalmistelujen kannalta keskeiset kriteerit sille, kuinka puolustusvoimat voi eri tilanteissa toimia. Normaalioloissa on yhtä aikaa korkeintaan kahdella Suomen merivoimien aluksella oikeus vierailla demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Tällaisia vierailuja merivoimat toteuttaa useita kymmeniä vuodessa.
Suomi voi myös antaa vierailuluvan yhdelle ulkomaiselle sota-alukselle kerrallaan. Suomalaiset sotilaskoneet voivat lentää Ahvenanmaan ilmatilassa, mutta eivät laskeutua sen alueelle.
Erityisissä olosuhteissa, joiden määritteleminen on jätetty käytännössä Suomen asiaksi, Suomi voisi tilapäisesti sijoittaa alueelle korkeintaan kuuttatuhatta tonnia vastaavan määrän sota-aluksia. Kapasiteettiraja on asetettu niin korkeaksi, että sen puitteisiin mahtuisi merivoimiemme koko nykyinen aluskanta.
Poikkeuksellisissa oloissa, joiden toteamisesta vastaisi niin ikään Suomen valtiojohto, alueelle voidaan tilapäisesti sijoittaa tarpeellinen määrä aseellisia joukkoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Tämä lauseke soveltuu hyvin esimerkiksi Krimin miehityksen kaltaisen vihollistoiminnan torjumiseen.
Jos Itämeren alueella syntyisi sotilaallinen konflikti, Suomella on oikeus laskea miinoitteita Ahvenanmaan alueelle ja toteuttaa siellä välttämättömiksi katsottavia merivoimien operaatioita.
Siinä tapauksessa, että Ahvenanmaata tai sen kautta Suomen mannermaata vastaan tapahtuisi äkillinen hyökkäys, Suomella on velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi. Tämä velvoite on voimassa kunnes muut sopimusosapuolet voivat puuttua tilanteeseen.
Nopeutta ja voimaa
Se, että Suomella ei voi rauhan aikana olla joukkoja Ahvenanmaalla, on omiaan korostamaan suunnittelun ja varautumisen merkitystä. Puolustuksen päävastuu on merivoimilla, mutta myös muilla puolustushaaroilla on oma roolinsa.
Dragsvikiin sijoitetun merivoimien joukko-osaston, Uudenmaan Prikaatin, tehtävänä olisi muodostaa muun muassa sodan ajan rannikkojääkäripataljoona, jonka osia on varauduttu siirtämään Ahvenanmaalle tilanteen kärjistyessä hyvin nopeasti.
Uudenmaan Prikaati, Nylands Brigad, on Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Ei ole sattumaa, että se kouluttaa maakuntaa puolustavat joukot. Jos maakunnan turvaksi jouduttaisiin siirtämään sotilaita, on arvioitu, että yhteinen kieli sekä edistäisi niiden hyväksyttävyyttä maakunnan väestön keskuudessa että helpottaisi vuorovaikutusta paikallisviranomaisten kanssa.
Puolustusvalmisteluissa on jouduttu varautumaan myös tilanteeseen, jossa hyökkääjä sittenkin olisi askelen edellä.
– Rannikkojääkäripataljoonaamme kuuluu iskevä porras, jolla on valmius projisoida nopeasti voimaa valittuun kohteeseen. Myös joukkojen liikkuva taistelutapa, naamiointikyky ja erinomainen olosuhteiden tuntemus ovat meidän puolellamme.
Uudet asejärjestelmät ovat osaltaan vahvistaneet Ahvenanmaan puolustamisen keinovalikoimaa. Yhtenä esimerkkinä on mainittu Yhdysvaltain Suomelle toimittamat JASSM-ohjukset, joiden kantama on yli 350 kilometriä. Ne luovat osaltaan kykyä vaikuttaa hyökkääjään myös matkan päästä.
Sotilasasiantuntijat uskovat, että hyökkääjä joutuisi koetelluksi myös hieman yllättävältä taholta: ahvenanmaalaiset on vapautettu asepalveluksesta Geneven sopimuksen nojalla.
Aseenkantolupien tiheys maakunnassa on suurin Suomessa Lapin jälkeen, eikä tahdosta puolustaa kriisitilanteessa omaa kotiseutua vierasta tunkeutujaa vastaan ole epäilystä. Sitä kuvastaa Talvisodan aikana alle kuukaudessa muodostettu Ålands Hemvärn, joka rekrytoi toistatuhatta henkilöä riveihinsä ja vapautti näin saarelle ryhmitetyt suomalaiset joukot Karjalan kannaksen ratkaisutaisteluihin.
Herkkä aihe
Ruotsissa on käyty kiivasta julkista mielipiteenvaihtoa Gotlannin saaren sotilaallisesta haavoittuvuudesta sen jälkeen, kun Venäjän sotilaallinen toiminta Itämerellä on tullut aiempaa aktiivisemmaksi ja aggressiivisemmaksi. Avoin keskustelu Ahvenanmaan puolustuksesta on osoittautunut vaikeammaksi.
Joulukuussa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) närkästyi Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin
Helsingin Sanomissa julkaistusta kirjoituksesta, jossa tämä käytti esimerkkinä skenaariota yllätyshyökkäyksestä Ahvenanmaalle.
Salonius-Pasternak pyrki osoittamaan, että valtiojohdon olisi varauduttava tekemään päätöksiä tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuisi hyökkäys muuten kuin osana laajempaa kansainvälistä konfliktia.
Verkkouutisten ja
Nykypäivän haastattelema sotilasasiantuntija ei ota kantaa Salonius-Pasternakin kuvaamaan nimenomaiseen skenaarioon. Hän kuitenkin toteaa, että Suomen poliittinen johto voisi joutua tekemään nopeita ja vaikutuksiltaan kauaskantoisia ratkaisuja tapahtuneiden tosiasioiden edessä tilanteessa, jossa vieras valtio pyrkisi hämärtämään tilannetta kaikin mahdollisin keinoin.
Ahvenanmaan sijainti on ulkomaankaupan, tietoliikenneyhteyksien ja valtakunnan ydinalueiden läheisyyden vuoksi Suomen kannalta erittäin tärkeä. Sotilaallisesta näkökulmasta saarten erityismerkitys ei ole aivan yhtä korostunut kuin vielä kylmän sodan aikaan, koska ero Ahvenanmaan ja Saaristomeren välillä on muun muassa asekehityksen myötä pitkälti poistunut.
Artikkelia varten haastatellut sotilasasiantuntijat ovat Ahvenanmaan puolustukseen hyvin perehtyneitä evp-upseereita. Kirjallisina lähteinä on käytetty muun muassa Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien julkisia raportteja, esitysaineistoja ja tutkimusjulkaisuja.
