Miksi Operaatio Barbarossan oli pakko epäonnistua

Creidiki

Ylipäällikkö
BAN
Leningrad pohdintojen satoa

Toisessa kulmauksessa on Natsi-Saksa
Väestö: 69 314 000
Tankkeja vuodessa: ~3700 (1941)
Lentokoneita vuodessa: 12401 (1941)

Toisessa kulmauksessa Neuvostovenäjä:
Väestö: 196 716 000
Tankkeja vuodessa: ~6500 (1941)
Lentokoneita vuodessa: 15735 (1941)

Tästä hetkestä eteenpäin voimasuhteet voivat vain huonontua. Vuonna 1942 Saksalaiset tuottivat 5500 panssaroitua ajoneuvoa, vs neukkujen 29 000. Lisäksi merkittävä osa polttoaineesta ja kumista jotka ovat melko tärkeitä moottoroiduille joukoille tulee Neuvostoliitosta eli juuri sieltä mihin ollaan hyökkäämässä. Jos Saksalaiset aikovat voittaa sen pakko tapahtua ensimmäisen 6 kk:n aikana.

Mutta hetkonen, sakut käyvät sotaa jo kolmatta vuotta, eivätkä kykene suuntaamaan koko voimaansa itään 1941 britit värkkäsivät 4000 tankkia ja vuotta myöhemmin 8500. 1942 USA tulee mukaan. Loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä vaikka saksalaisilla olisi ollut tuplaten tankkeja ja lentokoneita tulos olisi ollut silti sama.

Eli kysymys siis on, kuinka murskataan maailman vahvimmat panssari- ja ilmavoimat kuudessa kuukaudessa? Ettei homma mene liian helpoksi niin se täytyy tehdä maksimissaa 500 km:n päässä rajasta, miksi?

Panssaridivisioonan huoltotarve on 300 tonnia päivässä, Jalkaväkidivisioona kuluttaa 100 tonnia. Vahvin, eli keskinen armeijaryhmä tarvitsi päivässä 8000 tonnia huoltoa. Pakko-ottamalla jokaisen liikenevän kuorma-auton ja lastaamalla tankit itsensä täyteen lisäpolttoainetta, saatiin maksimi toimintasäteeksi 500 km. Puna-armeija on siis lyötävä ennenkuin se ehtii perääntyä Leningrad-Gomel-Dnieper linjan taakse, tämän linja yli eteneminen vaatii rautatieyhteyden Saksasta rintamalle.

Kaiken kaikkiaan Barbarossa toimi täsmälleen suunnitelmien mukaan, elokuussa kahdeksan viikkoa hyökkäyksen alkamisen jälkeen, rintama on suurin pyörtein tällä linjalla ja kaikki tavatut joukot on tuhottu. Tästä eteenpäin mikään mahti maailmassa ei liikuta Wermachtia eteenpäin ennenkuin rautetie on auki, valitettavasti kaikki alkaa mennä päin helvettiä.

-Venäläinen ratapohja on hötömpää kuin saksalainen, raskaita vetureita ei voida käyttää
-Venäläistä hiiltä ei voi käyttää Saksalaisessa veturissa
-Ratakalusto on tuhottu
-50% kaikista kuorma-autoista on rikki
-Partisaanit hyökkäilevät rataa ja kuljetuksia vastaan
-Kaiken tämän lisäksi, rautatiejoukot eivät ole tehtäviensä tasalla

Keskinen armeijaryhmä arvioi että se tarvitsee 30 junalastillista päivässä että voi täydentää varastonsa ja jatkaa kohti Moskovaa, rautatiejoukot lupaavat 24, perille saapuu keskimäärin 18. Saksalaiset tietävät kyllä että talvi on tulossa, ehillä on joukoilleen talvivarusteet, mutta ei mitään keinoa saada niitä rintamalle, kaikki liikenevä kuljetuskapasiteetti täytetään ammuksilla ja polttoaineella, ruoka ryöstettiin siviileiltä. Siitä huolimatta kestää lokakuun 2. pvään asti ennekuin kyetään jatkamaan kohti Moskovaa. Lopullinen hyökkäys tyrehtyi huollon puuteeseen kun pakkanen rikkoi saksalaiset veturit.

Koko Barbarossan oletus, lyödään puna-armeija 500km säteellä rajasta oli virheellinen. Neukkujen miesluku tuotantokapasiteetti ja tila antoivat heille mahdollisuuden perustaa uusia armeijoita sitä mukaa kuin niitä tuhottiin. 16. armeija murskattiin kahdesti ja perustettiin molemmilla kerroilla uudelleen kauko-idässä.

Moskova oli ehkä vallattavissa syyskuun alussa mutta löpö oli loppu, lokakuussa vastassa oli verekset voimat. Lisäjoukkojen anto esim eteläisen rintaman kustannuksella ei olisi auttanut, yhtään junaa enempää ei olisi tullut perille.

Saksa olis voinut voittaa vain jos NL olisi antautunut, ja se ei ollut vaihtoehto.
 
-raideleveys oli erilainen Neuvostoliitossa (Suomessakin) kuin Saksassa ja Keski-Euroopassa
 
No jostain se ajatus "savijaloilla seisova jättiläinen, kun vähä potkasee, niin kaatuu" kumpusi. Se saattoi hyvinkin tulla siitä tosiasiasta, että jos sota pitkittyy, alkavat vaikeudet ja sota voi päättyä onnettomasti. No hyvän potkun Wermacht antoikin, oikein lojauksen, mutta eihän se kaatunut. Saattoi käydä lähelläkin romahdusta, mutta ei. Saksalaiset eivät kyllä osanneet tuota suhdetoimintaa oikein: ukraina suorastaan pursui myötämieltä saksalaisia kohtaan, samon vv ja baltia....muutamaa kuukautta myöhemmin tuo myötämieli oli muuttunut jo veriseksi partisaanitoiminnaksi. Ismit edellä kun ei pitäisi mennä edes paskalle, noin rumasti sanoen.
 
No jostain se ajatus "savijaloilla seisova jättiläinen, kun vähä potkasee, niin kaatuu" kumpusi.

Aatu oli näin päättänyt ja se mies kuunteli huononlaisesti vastaväitteitä, vaikka miten hyvin perusteltuja.
 
No jostain se ajatus "savijaloilla seisova jättiläinen, kun vähä potkasee, niin kaatuu" kumpusi. Se saattoi hyvinkin tulla siitä tosiasiasta, että jos sota pitkittyy, alkavat vaikeudet ja sota voi päättyä onnettomasti. No hyvän potkun Wermacht antoikin, oikein lojauksen, mutta eihän se kaatunut. Saattoi käydä lähelläkin romahdusta, mutta ei. Saksalaiset eivät kyllä osanneet tuota suhdetoimintaa oikein: ukraina suorastaan pursui myötämieltä saksalaisia kohtaan, samon vv ja baltia....muutamaa kuukautta myöhemmin tuo myötämieli oli muuttunut jo veriseksi partisaanitoiminnaksi. Ismit edellä kun ei pitäisi mennä edes paskalle, noin rumasti sanoen.

Baikal on ehdottoman oikeassa. Kohtelemalla väkeä hyvin olisi saatu useita divisioonia halukasta väkeä, puhumattakaan partisaani toiminnan pienentymisestä.
Olisi propagandoitu itsehallinosta ja yksityisomaisuuden suojasta, maauudistuksesta, uskonvapaudesta, yms. Olisi voinut tehota hyvinkin.
 
Aadolfia oli peloiteltu jo vuosia siitä ettei hän voi onnistua toimissaan: Saksa, Reininmaa, Itävalta, Tshekkoslovakia ja Memel -noin rauhanomaisina sotatoimina ja sama jatkui sitten kovassa vaiheessa: Puola, Tanska, Norja, Alankomaat, Ranska, Jugoslavia, Kreikka, Kreeta... Joten kun kaikki aiemmat epäonnistumisella uhkailut olivat menneet penkin alle ja Neuvostoliitto ei ollut onnistunut kepittämään edes piskuista Suomea Talvisodassaan niin onnistumisprosentti näytti alkujaan melkoisen hyvältä.

Lisäksi aiempi kokemus 1. Maailmansodasta, Tsaarin kaatumisineen, ja sen jatkeena tapahtuneista Baltian ja Ukrainan miehittämisistä antoivat odotuttaa loistavaa menestystä idän sotaretkellä.
 
Norja Ranska ja Kreeta olivat kaikki uhkayrityksiä jotka onnistuivat tuurilla ja vastustajan tunaroinnin avulla. Barbarossassa oli myös mukana tuuri ja vastustaja tunaroi, mutta se ei riittänyt. Kaikki spekuloivat kuinka Saksa olisi voinut voittaa sodan, realistisempaa olisi miettiä että entä jos se olisi hävinnyt aiemmin. Esim epäonnistunut hyökkäys Tsekkoslovakiaan tai parempi Ranskalainen komentaja.
 
Kyllähän Saksan tappio oli selvä viimeistään USA:n liittyessä sotaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut länsiliittoutuneiden kannalta paras mahdollinen.

Jenkkien olisi omalta kannaltaan kannattanut säännöstellä apuaan, ja antaa Sakujen ja Neukkujen tapella voimansa loppuun. Jos siis kaukonäköisiä olisivat olleet. Nyt ne auttoivat N-liiton massiiviseen voittoon, jonka seurauksena oli Euroopan jako ja vuosikymmenien mittainen kylmä sota muista kärhämöistä puhumattakaan.
 
- Polttoainetta olisi pitänyt varastoida jo ennen sotaa runsaasti enemmän, sekä sotatilanteessa leikata vielä rajummin kaikkea ei-pakollista kulutusta.
- Rautatieverkoston uusimiseen ja sodan pitkittymiseen olisi pitänyt varautua alunperinkin.
- Totaaliseen sotaan olisi pitänyt siirtyä viimeistään vuonna 1940 ja Speer johtamaan varustelua.
- Hitlerin olisi pitänyt saada Turkki, Vichyn Syyria, Irak ja Iran mukaan sotaan puolelleen keinolla millä hyvänsä. Sitä kautta olisi voitu saada öljyä ja toista rintamaakin NL:ää vastaan, sekä katkaistua avustuskuljetukset etelän kautta NL:ään.
- Hitlerin olisi pitänyt saada Japani hyökkäämään Neuvostoliittoon, mieluusti jopa hitusen ennen Saksan hyökkäystä. Tämä olisi sitonut voimia ja hyvällä tuurilla katkaissut Siperian rautatien tai ainakin vaikeuttanut avun kuljettamista idästä NL:ään.
- Saksan olisi pitänyt panostaa Lappiin huomattavasti enemmän ja pyrkiä ihan oikeasti valtaamaan Kuolan alue, tai ainakin edetä aina Arkangeliin saakka. Tämä olisi katkaissut avustuskuljetukset pohjoisen kautta NL:ään.
- Paikallinen väestö olisi pitänyt integroida mukaan sotaan Stalinia vastaan, mitään puhdistuksia tai syrjintää tms. ei olisi saanut tehdä, päinvastoin. Tämä olisi ratkaissut partisaani- ja huolto-ongelmaa osiltaan.
- Lisäjoukkoja olisi tullut siirtää lännestä ja etelästä hyökkäystä auttamaan ja pyrkiä vapauttamaan mahdollisimman paljon saksalaisia sotilaita akselivaltojen joukoilla käytettäväksi NL:ää vastaan.
- Painopisteen olisi tullut olla Neuvostojoukkojen tuhoamisessa ja hyökkäyksessä etelässä kohti Kaukasusta. Hyökkäys olisi siis mennyt kuten nytkin meni, mutta sillä erolla, että painopiste olisi ollut selvästi enemmän etelässä. Muualla olisi joustavalla puolustuksella vuodatettu NL:n veri kuiviin. Ilman ulkopuolista apua NL:n asevoimat olisivat olleet 1942 heikot ja Saksa olisi 1942 pystynyt luultavasti valtaamaan Kaukasuksen ja sitä kautta turvaamaan öljyn saannin. 1942-1943 olisi ollut edelleen kulutussotaa, jossa NL:n viimeiset veret olisi vuodatettu paremmalla taktiikalla ja taidolla taistellen ja maata tarpeen mukaan luovuttaen. 1944 olisi saatu Uralin puoleinen osa NL:stä valloitettua ja NL olisi kaatunut pääosiltaan. Sota olisi voinut loppua siihen.

Neuvostoliiton tuotanto oli huimaa, mutta miespula näkyi 1944 jo melkoisesti ja 1945 se oli kova. Vuodattamalla verta enemmän Saksa olisi saanut miespulan näkymään jo 1943 ja 1944 se olisi ollut kova. Yhdistettynä propagandaan ja paikallisväestön tukemiseen motivaatio olisi varmasti romahtanut NL:n sotilaissa, kun NL ei olisi saanut merkittäviä sotilaallisia voittoja eikä vallattua merkittävästi aluetta takaisin ja tappiot olisivat olleet huimat.
 
Ainoa keino kaataa Stalin olisi ollut venäläisten tekemä vallankumous. Saksalaisten olisi pitänyt synnyttää tähän tähtäävä kansallinen hallitus.
 
Ratkaisevaa myöhemmälle voimasuhteiden muuttumiselle oli se, että Neuvostoliitto onnistui pelastamaan raskaan teollisuuden tuholta Uralin taakse ja Keski-Aasiaan. Tehtaat purettiin ja kuljetettiin junilla uusiin paikkoihin, joissa ne koottiin ja tuotanto aloitettiin uudelleen.

Muutenhan voimasuhteet keinahtivat Saksalle heti ensi päivistä. Saksalaiset pommikoneet onnistuivat ensimmäisenä yönä yllättämään lähes koko Neuvostoliiton ilmavoimat, ja tuhansia lentokoneita tuhottiin lentokentille. Kolme erillistä panssarikärkeä etenivät kuukauden ajan pysähtymättä ja tekivät valtavia motteja, joita hitaammin liikkuvat jalkaväkiyksiköt purkivat panssarien jatkaessa etenemistään. (Blitzkrieg oli muuten perusperiaatteiltaan samanlaista kuin Irakin sodassa. Bagdadkin vallattiin panssariarmeijalla.)

Baikalin tulkinta saksalaisten typeryydestä kansoja kohtaan on myös oikea. Vastarinta tiukkeni, siihen tuli tahtoa. Olen aina jankuttanut, että tahtotila on asia, joka puolustajan on säilytettävä. Kansa taistelee elämästään, ei vallanpitäjiensä puolesta, ei pääoman puolesta eikä Euroopan Unionin puolesta.

Eikä reaalisosialismin puolesta.
 
Viimeksi muokattu:
- Polttoainetta olisi pitänyt varastoida jo ennen sotaa runsaasti enemmän, sekä sotatilanteessa leikata vielä rajummin kaikkea ei-pakollista kulutusta. (1)
- Rautatieverkoston uusimiseen ja sodan pitkittymiseen olisi pitänyt varautua alunperinkin. (2)
- Totaaliseen sotaan olisi pitänyt siirtyä viimeistään vuonna 1940 ja Speer johtamaan varustelua.
- Hitlerin olisi pitänyt saada Turkki, Vichyn Syyria, Irak ja Iran mukaan sotaan puolelleen keinolla millä hyvänsä. Sitä kautta olisi voitu saada öljyä ja toista rintamaakin NL:ää vastaan, sekä katkaistua avustuskuljetukset etelän kautta NL:ään. (3)
- Hitlerin olisi pitänyt saada Japani hyökkäämään Neuvostoliittoon, mieluusti jopa hitusen ennen Saksan hyökkäystä. Tämä olisi sitonut voimia ja hyvällä tuurilla katkaissut Siperian rautatien tai ainakin vaikeuttanut avun kuljettamista idästä NL:ään.(4)
- Lisäjoukkoja olisi tullut siirtää lännestä ja etelästä hyökkäystä auttamaan ja pyrkiä vapauttamaan mahdollisimman paljon saksalaisia sotilaita akselivaltojen joukoilla käytettäväksi NL:ää vastaan. (5)
- Painopisteen olisi tullut olla Neuvostojoukkojen tuhoamisessa ja hyökkäyksessä etelässä kohti Kaukasusta. Hyökkäys olisi siis mennyt kuten nytkin meni, mutta sillä erolla, että painopiste olisi ollut selvästi enemmän etelässä. Muualla olisi joustavalla puolustuksella vuodatettu NL:n veri kuiviin. Ilman ulkopuolista apua NL:n asevoimat olisivat olleet 1942 heikot ja Saksa olisi 1942 pystynyt luultavasti valtaamaan Kaukasuksen ja sitä kautta turvaamaan öljyn saannin. 1942-1943 olisi ollut edelleen kulutussotaa, jossa NL:n viimeiset veret olisi vuodatettu paremmalla taktiikalla ja taidolla taistellen ja maata tarpeen mukaan luovuttaen. 1944 olisi saatu Uralin puoleinen osa NL:stä valloitettua ja NL olisi kaatunut pääosiltaan. Sota olisi voinut loppua siihen..(6)

1) Saksalla ei ollut ennen sotaa valuuttaa tuoda enempää raaka-aineita, se velkaantui rajusti sekä ulkomaisille rahoittajille että omille kansalaisilleen rakentaessaan armeijan ja sotateollisuuden. Yleisen mielipiteen mukaan 1939 sodan vaihtoehtona oli pankrotti

2) Aatu ei ollut varautunut sotaan yleensäkään esim Britannian mukaan liittymiseen ei uskottu, Wermachtille oli luvattu ettei sotaa tule ennenkuin 1945. Rautetiejoukot olivat huonosti organisoituja ja tehottomia mikä oli varsin tyypillistä Natsi-Saksassa.

3) Turkki neuvotteli ennen sotaa Britannian kanssa liitosta Saksaa vastaan, Iran ja irak olivat enemmän tai vähemmän Brittien vasallivaltioita. Brittien läsnäolo Palestiinassa ja Egyptissä teki Syyrian liitymisen Saksan kanssa epätodennäköiseksi.

4) Japanilla oli valittavana kaksi strategiaa ns Siperian ja tyynenmeren, kun he olivat suuntautuneet tyynelle merelle ei ollut enää voimia hyökkäillä Siperiassa,

5) Ongelmana ei ollut joukkojen puute, Saksalla oli idässä riittävästi joukkoja, mutta se ei kyennyt huoltamaan tai varustamaan niitä.

6) Ensi hyökkäys saavutti tavoitteensa, se tuhosi puna-armeijan täysin Leningrad-Gomel-Dnieper-linjan länsipuolelle, se ei vain riittänyt romahdukseen. Vuonna 1942 Saksalaisten hyökkäys itse asiassa pysäytti kaukasuksen öljytuotannon, lyhyellä aikavälillä pudotti NL:n öljytuotantoa 75%, joka korvattiin USA:sta tulevalla Lend-Lease tuonnilla.
 
Ratkaisevaa myöhemmälle voimasuhteiden muuttumiselle oli se, että Neuvostoliitto onnistui pelastamaan raskaan teollisuuden tuholta Uralin taakse ja Keski-Aasiaan. Tehtaat purettiin ja kuljetettiin junilla uusiin paikkoihin, joissa ne koottiin ja tuotanto aloitettiin uudelleen.

Muutenhan voimasuhteet keinahtivat Saksalle heti ensi päivistä. Saksalaiset pommikoneet onnistuivat ensimmäisenä yönä yllättämään lähes koko Neuvostoliiton ilmavoimat, ja tuhansia lentokoneita tuhottiin lentokentille. Kolme erillistä panssarikärkeä etenivät kuukauden ajan pysähtymättä ja tekivät valtavia motteja, joita hitaammin liikkuvat jalkaväkiyksiköt purkivat panssarien jatkaessa etenemistään. (Blitzkrieg oli muuten perusperiaatteiltaan samanlaista kuin Irakin sodassa. Bagdadkin vallattiin panssariarmeijalla.)

Baikalin tulkinta saksalaisten typeryydestä kansoja kohtaan on myös oikea. Vastarinta tiukkeni, siihen tuli tahtoa. Olen aina jankuttanut, että tahtotila on asia, joka puolustajan on säilytettävä. Kansa taistelee elämästään, ei vallanpitäjiensä puolesta, ei pääoman puolesta eikä Euroopan Unionin puolesta.
1) Saksalla ei ollut ennen sotaa valuuttaa tuoda enempää raaka-aineita, se velkaantui rajusti sekä ulkomaisille rahoittajille että omille kansalaisilleen rakentaessaan armeijan ja sotateollisuuden. Yleisen mielipiteen mukaan 1939 sodan vaihtoehtona oli pankrotti

2) Aatu ei ollut varautunut sotaan yleensäkään esim Britannian mukaan liittymiseen ei uskottu, Wermachtille oli luvattu ettei sotaa tule ennenkuin 1945. Rautetiejoukot olivat huonosti organisoituja ja tehottomia mikä oli varsin tyypillistä Natsi-Saksassa.

3) Turkki neuvotteli ennen sotaa Britannian kanssa liitosta Saksaa vastaan, Iran ja irak olivat enemmän tai vähemmän Brittien vasallivaltioita. Brittien läsnäolo Palestiinassa ja Egyptissä teki Syyrian liitymisen Saksan kanssa epätodennäköiseksi.

4) Japanilla oli valittavana kaksi strategiaa ns Siperian ja tyynenmeren, kun he olivat suuntautuneet tyynelle merelle ei ollut enää voimia hyökkäillä Siperiassa,

5) Ongelmana ei ollut joukkojen puute, Saksalla oli idässä riittävästi joukkoja, mutta se ei kyennyt huoltamaan tai varustamaan niitä.

6) Ensi hyökkäys saavutti tavoitteensa, se tuhosi puna-armeijan täysin Leningrad-Gomel-Dnieper-linjan länsipuolelle, se ei vain riittänyt romahdukseen. Vuonna 1942 Saksalaisten hyökkäys itse asiassa pysäytti kaukasuksen öljytuotannon, lyhyellä aikavälillä pudotti NL:n öljytuotantoa 75%, joka korvattiin USA:sta tulevalla Lend-Lease tuonnilla.


Kohta viisi. Kilvenkiillotuskirjallisuus ei koskaan arvioi sitä seikkaa, että missä kunnossa nuo joukot kulloinkin ovat. Olen satasen varma, että joulukuulle tultaessa nuo puoli vuotta rähjänneet joukot olivat nykytermein sanottuna ylikunnossa. Kenraalin pöydällä heilutetaan numeroita ja yksiköitä, kategorisesti vaaditaan samaa suorituskykyä per yksilö tai yksikkö kuin puoli vuotta sitten....silkka tahdonvoima ei riitä, kun kesämekkoon puhaltaa jäinen tuuli kaukaa siperiasta, ruokailu on ollut puoli vuotta yksipuolista ja riittämätöntäkin, rasitus on pannut polvet tutisemaan ja psyyke on ravisteltua laatua. Ja epäilys omaan propagandaan alkaa väkisin tulla mielen päälle. Lisäksi useat joukot olivat menettäneet paljon parhaita yksilöitään, korvattu aloittelijoilla...okei, numerot kunnossa, mutta mutta....
 
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että operaatio Barbarossan ei ollut pakko epäonnistua. Rationaalisesti ottaen sen olisi ollut pakko onnistua. Aivan samoin kuin Neuvostoliiton olisi pitänyt vallata Suomi 1939-1940. On annettava tunnustus myös neuvostoliittolaiselle sotilaalle, etenkin kenraali Panfilovin joukoille Moskovan edustalla, Volokolamskoje Sossessa. Samalla näiden joukkojen on annettava pieni tunnustus koulutuksesta Suomen armeijalle.

Voidaan tietenkin puhua monenlaisesta teknisestä asiasta. Tehtaiden onnistunut siirto oli avainjuttu sitten, kun "kädenvääntö" meni pitkäksi. Saksalaisilla ei olut mitään sellaista kaukotoimintaa, että he olisivat yltäneet neuvostoliittolaisiin tehtaisiin, joissa tehtiin tankkien ym. lisäksi nopeassa tahdissa kuusi miljoonaa karkeavalmisteista konepistoolia. Mutta USA:n teollisuus lopulta sen tärkeimmän arsenaalin tuotti. Vielä vähemmän Saksa amerikkalaisiin tehtaisiin ylsi!

Koska korttitalo ei romahtanut... Mietitäänpä kaikkia inhimillisiä tekijöitä. Hitler ja Stalin puuttuivat sotatoimiin. Molempien persoonissa oli puutteensa. Nikita Hrustsevin muistelmissa on tieto, että Stalin romahti aivan täysin ensi päivinä. Hän meni datsalleen ryyppäämään päiväkausiksi, ja Molotov johti sodan ensi kaaosta. Viktor Suvorovin arkistotietojen mukaan Stalin allekirjoitti käskyjä, mutta ne olivat aivan omituisia (hyökätkää, hyökätkää!). Tilanne oli absurdi. Kun politbyroo tuli hakemaan Stalinia, hän luuli että hänet haetaan ammuttavaksi.

Politbyroo pyysi Stalinia asettumaan takaisin johtoon, ottamaan johtopaikan käsiinsä. Johdon vaihtaminen keskellä kaoottista perääntymistä olisi ollut loppu. Stalin toipui työkuntoon.

Stalin antoi kenraalien enemmän tehdä työtään. Hitler ei. Siinä on vissi ero. Mihin kaikkialle Hitler halusi hyökätä? Barbarossa tuolla, Englanti täällä, Kreeta, Kreikka, Pohjois-Afrikka... Leningradiin nyt, ei kun sittenkin Moskovaan. Huh huh.
Mutta siihen neuvostosotilaaseen. Jo marraskuussa kenraali Panfilovin 316. Divisioona hyydytti saksalaiset etenemissuunnassa. Miten se tapahtui? Ei syy ollut talvi eikä kesä eikä kura. Panfilovin joukot alkoivat sotia aktiivisemmin. Panfilov antoi määräyksen iskeä saksalaisten liikkeeseen sivusta, tehdä ylläköitä ja haastaa koko ajan. Ei saanut vain valua taaksepäin. Oli juurruttava kiinni mutta se vaati jatkuvia vastahyökkäyksiä. Panfilov palautti halun ja taistelutahdon. Hänen porukkansa ei antanut saksalaisille rauhaa eikä unta. Aina oli tiedustelua, toimintaa puolustusaseman edessä, saksalaisten kärki sai pieniä selkäsaunoja siellä täällä. Ja pian Panfilovin divisioonan itseluottamus oli aivan toista luokkaa kuin muilla.

Aleksander Bekin haastatteluaineistoon perustuvasta kirjasta (reserviläisen ja aluepuolustajan kannalta paras neukeissa kirjoitettu sotakirja muuten) käy ilmi, että Ivan Panfilov oli persoona. Hän katsoi miehiään silmän tasalta. Talvisodasta hän oli aivan erityisen kiinnostunut ja tavatessaan Suomen talvisodassa olleen sotilaan, hän pysähtyi aina haastattelemaan terävästi. Kyseli kaikenlaisia yksityiskohtia, ihan mikä vain pikuseikka kiinnosti. Hän oli ensimmäisiä, joka teki puna-armeijaan oman luovan ohjesääntönsä ja taistelutavan.

Kenraali Ivan Panfilov kaatui 18.11. 1941 joukkojensa rinnalla Gusenivossa Volokolamskissa. Mutta siinä se alkoi niilläkin pitää.

Ei kaikki ole vain materiaalia.
 
- Polttoainetta olisi pitänyt varastoida jo ennen sotaa runsaasti enemmän, sekä sotatilanteessa leikata vielä rajummin kaikkea ei-pakollista kulutusta.
- Rautatieverkoston uusimiseen ja sodan pitkittymiseen olisi pitänyt varautua alunperinkin.
- Totaaliseen sotaan olisi pitänyt siirtyä viimeistään vuonna 1940 ja Speer johtamaan varustelua.
- Hitlerin olisi pitänyt saada Turkki, Vichyn Syyria, Irak ja Iran mukaan sotaan puolelleen keinolla millä hyvänsä. Sitä kautta olisi voitu saada öljyä ja toista rintamaakin NL:ää vastaan, sekä katkaistua avustuskuljetukset etelän kautta NL:ään.
- Hitlerin olisi pitänyt saada Japani hyökkäämään Neuvostoliittoon, mieluusti jopa hitusen ennen Saksan hyökkäystä. Tämä olisi sitonut voimia ja hyvällä tuurilla katkaissut Siperian rautatien tai ainakin vaikeuttanut avun kuljettamista idästä NL:ään.
- Saksan olisi pitänyt panostaa Lappiin huomattavasti enemmän ja pyrkiä ihan oikeasti valtaamaan Kuolan alue, tai ainakin edetä aina Arkangeliin saakka. Tämä olisi katkaissut avustuskuljetukset pohjoisen kautta NL:ään.
- Paikallinen väestö olisi pitänyt integroida mukaan sotaan Stalinia vastaan, mitään puhdistuksia tai syrjintää tms. ei olisi saanut tehdä, päinvastoin. Tämä olisi ratkaissut partisaani- ja huolto-ongelmaa osiltaan.
- Lisäjoukkoja olisi tullut siirtää lännestä ja etelästä hyökkäystä auttamaan ja pyrkiä vapauttamaan mahdollisimman paljon saksalaisia sotilaita akselivaltojen joukoilla käytettäväksi NL:ää vastaan.
- Painopisteen olisi tullut olla Neuvostojoukkojen tuhoamisessa ja hyökkäyksessä etelässä kohti Kaukasusta. Hyökkäys olisi siis mennyt kuten nytkin meni, mutta sillä erolla, että painopiste olisi ollut selvästi enemmän etelässä. Muualla olisi joustavalla puolustuksella vuodatettu NL:n veri kuiviin. Ilman ulkopuolista apua NL:n asevoimat olisivat olleet 1942 heikot ja Saksa olisi 1942 pystynyt luultavasti valtaamaan Kaukasuksen ja sitä kautta turvaamaan öljyn saannin. 1942-1943 olisi ollut edelleen kulutussotaa, jossa NL:n viimeiset veret olisi vuodatettu paremmalla taktiikalla ja taidolla taistellen ja maata tarpeen mukaan luovuttaen. 1944 olisi saatu Uralin puoleinen osa NL:stä valloitettua ja NL olisi kaatunut pääosiltaan. Sota olisi voinut loppua siihen.

Neuvostoliiton tuotanto oli huimaa, mutta miespula näkyi 1944 jo melkoisesti ja 1945 se oli kova. Vuodattamalla verta enemmän Saksa olisi saanut miespulan näkymään jo 1943 ja 1944 se olisi ollut kova. Yhdistettynä propagandaan ja paikallisväestön tukemiseen motivaatio olisi varmasti romahtanut NL:n sotilaissa, kun NL ei olisi saanut merkittäviä sotilaallisia voittoja eikä vallattua merkittävästi aluetta takaisin ja tappiot olisivat olleet huimat.

Ja Saksa olisi kestänyt ehkä vuoden tai korkeintaan kaksi pidempään?
 
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että operaatio Barbarossan ei ollut pakko epäonnistua. Rationaalisesti ottaen sen olisi ollut pakko onnistua. Aivan samoin kuin Neuvostoliiton olisi pitänyt vallata Suomi 1939-1940. On annettava tunnustus myös neuvostoliittolaiselle sotilaalle, etenkin kenraali Panfilovin joukoille Moskovan edustalla, Volokolamskoje Sossessa. Samalla näiden joukkojen on annettava pieni tunnustus koulutuksesta Suomen armeijalle.

Voidaan tietenkin puhua monenlaisesta teknisestä asiasta. Tehtaiden onnistunut siirto oli avainjuttu sitten, kun "kädenvääntö" meni pitkäksi. Saksalaisilla ei olut mitään sellaista kaukotoimintaa, että he olisivat yltäneet neuvostoliittolaisiin tehtaisiin, joissa tehtiin tankkien ym. lisäksi nopeassa tahdissa kuusi miljoonaa karkeavalmisteista konepistoolia. Mutta USA:n teollisuus lopulta sen tärkeimmän arsenaalin tuotti. Vielä vähemmän Saksa amerikkalaisiin tehtaisiin ylsi!

Koska korttitalo ei romahtanut... Mietitäänpä kaikkia inhimillisiä tekijöitä. Hitler ja Stalin puuttuivat sotatoimiin. Molempien persoonissa oli puutteensa. Nikita Hrustsevin muistelmissa on tieto, että Stalin romahti aivan täysin ensi päivinä. Hän meni datsalleen ryyppäämään päiväkausiksi, ja Molotov johti sodan ensi kaaosta. Viktor Suvorovin arkistotietojen mukaan Stalin allekirjoitti käskyjä, mutta ne olivat aivan omituisia (hyökätkää, hyökätkää!). Tilanne oli absurdi. Kun politbyroo tuli hakemaan Stalinia, hän luuli että hänet haetaan ammuttavaksi.

Politbyroo pyysi Stalinia asettumaan takaisin johtoon, ottamaan johtopaikan käsiinsä. Johdon vaihtaminen keskellä kaoottista perääntymistä olisi ollut loppu. Stalin toipui työkuntoon.

Stalin antoi kenraalien enemmän tehdä työtään. Hitler ei. Siinä on vissi ero. Mihin kaikkialle Hitler halusi hyökätä? Barbarossa tuolla, Englanti täällä, Kreeta, Kreikka, Pohjois-Afrikka... Leningradiin nyt, ei kun sittenkin Moskovaan. Huh huh.
Mutta siihen neuvostosotilaaseen. Jo marraskuussa kenraali Panfilovin 316. Divisioona hyydytti saksalaiset etenemissuunnassa. Miten se tapahtui? Ei syy ollut talvi eikä kesä eikä kura. Panfilovin joukot alkoivat sotia aktiivisemmin. Panfilov antoi määräyksen iskeä saksalaisten liikkeeseen sivusta, tehdä ylläköitä ja haastaa koko ajan. Ei saanut vain valua taaksepäin. Oli juurruttava kiinni mutta se vaati jatkuvia vastahyökkäyksiä. Panfilov palautti halun ja taistelutahdon. Hänen porukkansa ei antanut saksalaisille rauhaa eikä unta. Aina oli tiedustelua, toimintaa puolustusaseman edessä, saksalaisten kärki sai pieniä selkäsaunoja siellä täällä. Ja pian Panfilovin divisioonan itseluottamus oli aivan toista luokkaa kuin muilla.

Aleksander Bekin haastatteluaineistoon perustuvasta kirjasta (reserviläisen ja aluepuolustajan kannalta paras neukeissa kirjoitettu sotakirja muuten) käy ilmi, että Ivan Panfilov oli persoona. Hän katsoi miehiään silmän tasalta. Talvisodasta hän oli aivan erityisen kiinnostunut ja tavatessaan Suomen talvisodassa olleen sotilaan, hän pysähtyi aina haastattelemaan terävästi. Kyseli kaikenlaisia yksityiskohtia, ihan mikä vain pikuseikka kiinnosti. Hän oli ensimmäisiä, joka teki puna-armeijaan oman luovan ohjesääntönsä ja taistelutavan.

Kenraali Ivan Panfilov kaatui 18.11. 1941 joukkojensa rinnalla Gusenivossa Volokolamskissa. Mutta siinä se alkoi niilläkin pitää.

Ei kaikki ole vain materiaalia.

Hyvää pohdintaa. Ja tätä minä yritän kanssa aina sanoa meidänkin kohdalta: ei pelkkä materiaali edelleenkään "ratkaise" kaikkea. Jos esim. suomalaiset armeijoineen saavat päähänsä ryhtyä tarmokkaaseen puolustussotaan, onhan se mille vain hyökkääjälle kyinen kaski kynnettäväksi. Olipahan käytössä sitten iskander, iskender tahi vaikka kanakiremi. Tahto ja sielu ovat kovia juttuja, tosi kovia, jos niikseen tulee.
 
Ja Saksa olisi kestänyt ehkä vuoden tai korkeintaan kaksi pidempään?
Speerin sotateollisuuden kuntoonlaitto ja kaikkien valtakunnan resurssien valjastaminen sotaan, molemmat 3 vuotta tapahtunutta aikaisemmin olisivat hyvinkin voineet keikauttaa hyötysuhteet Saksalla paljon paremmiksi ja varmasti Saksa olisi ainakin pystynyt sotimaan pidempään.
 
Leningrad pohdintojen satoa

Toisessa kulmauksessa on Natsi-Saksa
Väestö: 69 314 000
Tankkeja vuodessa: ~3700 (1941)
Lentokoneita vuodessa: 12401 (1941)

Toisessa kulmauksessa Neuvostovenäjä:
Väestö: 196 716 000
Tankkeja vuodessa: ~6500 (1941)
Lentokoneita vuodessa: 15735 (1941)

Tästä hetkestä eteenpäin voimasuhteet voivat vain huonontua. Vuonna 1942 Saksalaiset tuottivat 5500 panssaroitua ajoneuvoa, vs neukkujen 29 000. Lisäksi merkittävä osa polttoaineesta ja kumista jotka ovat melko tärkeitä moottoroiduille joukoille tulee Neuvostoliitosta eli juuri sieltä mihin ollaan hyökkäämässä. Jos Saksalaiset aikovat voittaa sen pakko tapahtua ensimmäisen 6 kk:n aikana.

Mutta hetkonen, sakut käyvät sotaa jo kolmatta vuotta, eivätkä kykene suuntaamaan koko voimaansa itään 1941 britit värkkäsivät 4000 tankkia ja vuotta myöhemmin 8500. 1942 USA tulee mukaan. Loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä vaikka saksalaisilla olisi ollut tuplaten tankkeja ja lentokoneita tulos olisi ollut silti sama.

Eli kysymys siis on, kuinka murskataan maailman vahvimmat panssari- ja ilmavoimat kuudessa kuukaudessa? Ettei homma mene liian helpoksi niin se täytyy tehdä maksimissaa 500 km:n päässä rajasta, miksi?

Panssaridivisioonan huoltotarve on 300 tonnia päivässä, Jalkaväkidivisioona kuluttaa 100 tonnia. Vahvin, eli keskinen armeijaryhmä tarvitsi päivässä 8000 tonnia huoltoa. Pakko-ottamalla jokaisen liikenevän kuorma-auton ja lastaamalla tankit itsensä täyteen lisäpolttoainetta, saatiin maksimi toimintasäteeksi 500 km. Puna-armeija on siis lyötävä ennenkuin se ehtii perääntyä Leningrad-Gomel-Dnieper linjan taakse, tämän linja yli eteneminen vaatii rautatieyhteyden Saksasta rintamalle.

Kaiken kaikkiaan Barbarossa toimi täsmälleen suunnitelmien mukaan, elokuussa kahdeksan viikkoa hyökkäyksen alkamisen jälkeen, rintama on suurin pyörtein tällä linjalla ja kaikki tavatut joukot on tuhottu. Tästä eteenpäin mikään mahti maailmassa ei liikuta Wermachtia eteenpäin ennenkuin rautetie on auki, valitettavasti kaikki alkaa mennä päin helvettiä.

-Venäläinen ratapohja on hötömpää kuin saksalainen, raskaita vetureita ei voida käyttää
-Venäläistä hiiltä ei voi käyttää Saksalaisessa veturissa
-Ratakalusto on tuhottu
-50% kaikista kuorma-autoista on rikki
-Partisaanit hyökkäilevät rataa ja kuljetuksia vastaan
-Kaiken tämän lisäksi, rautatiejoukot eivät ole tehtäviensä tasalla

Keskinen armeijaryhmä arvioi että se tarvitsee 30 junalastillista päivässä että voi täydentää varastonsa ja jatkaa kohti Moskovaa, rautatiejoukot lupaavat 24, perille saapuu keskimäärin 18. Saksalaiset tietävät kyllä että talvi on tulossa, ehillä on joukoilleen talvivarusteet, mutta ei mitään keinoa saada niitä rintamalle, kaikki liikenevä kuljetuskapasiteetti täytetään ammuksilla ja polttoaineella, ruoka ryöstettiin siviileiltä. Siitä huolimatta kestää lokakuun 2. pvään asti ennekuin kyetään jatkamaan kohti Moskovaa. Lopullinen hyökkäys tyrehtyi huollon puuteeseen kun pakkanen rikkoi saksalaiset veturit.

Koko Barbarossan oletus, lyödään puna-armeija 500km säteellä rajasta oli virheellinen. Neukkujen miesluku tuotantokapasiteetti ja tila antoivat heille mahdollisuuden perustaa uusia armeijoita sitä mukaa kuin niitä tuhottiin. 16. armeija murskattiin kahdesti ja perustettiin molemmilla kerroilla uudelleen kauko-idässä.

Moskova oli ehkä vallattavissa syyskuun alussa mutta löpö oli loppu, lokakuussa vastassa oli verekset voimat. Lisäjoukkojen anto esim eteläisen rintaman kustannuksella ei olisi auttanut, yhtään junaa enempää ei olisi tullut perille.

Saksa olis voinut voittaa vain jos NL olisi antautunut, ja se ei ollut vaihtoehto.

Valkovenäjän antaminen saksalaisille sovintona rauhasta oli vaihtoehto. Stalin oli sen valmistellut ,mutta joku käänsi pään vetomalla juuri samoihin seikkoihin. Vaikka perääntyisivät Uralille niin Venäjä voittaa silti.
Kolme asiaa ylittää ymmärryksen. Leningradin porteilla pysähtyminen Hiterin käskystä . Seurasi aivan turha piiritys joka ei pitänyt,ja sitoi joukkoja koko sodan ajan. Taisi olla ensimmäinen kerta kun Manstainen sanoin että lahjoitamme voiton pois. Siittä voi spekuloida sitten olisiko se ollut Starlingradiin verrattava kaupunki taistelu. Suunnittelmat venäläisillä oli,mutta ei ne alkusodassa pitäneet muidenkaan kaupunkien kohdalla.

Toinen on turha ukrainan operaatioa. Satoja tuhansia vankeja eikä mitään hyötyä. Tasoero armeijoiden välillä on tässä vaiheessa suuri. Olisi pitänyt noudattaa Clausewitzin oppeja. Eteenpäin kohti moskovaa eikä suunnitelmasta ja suunnasta poikketa tai se maa hukuttaa.

Kolmas suuri virhe oli tuhoamissota ja sisällissodan lietsomatta jättäminen. Maa oli alistettu ja Stalin ei ollut mikään kansan suosikki vaikka näin on väitetty.Edelleen valkoiset ja kasakat ja muut olisivat olleet valmiina aseisiin Kommunismia vastaan.Esim koko Ukraina operaatio olisi voitu hoitjaa sisällisodan keinoinen. Saksalaiset kommandot hääräsivät Ukrainassa asti jo ennen barbarossan alkua vielä suht vapaasti Myös Saksalaisia joukkoka tervehdittiin vapauttajina monessa paikkaa. Sisällisodan lietsominen ja tekeminen samalla kun menty suoraan Moskovaan olisi muuttanut tilannetta.
Saksalaiset tajusivat virheen liian myöhään ja silloin tämä venäläinen "armeija" joka saksan puolella taisteli oli vain propagandaa
 
Speerin sotateollisuuden kuntoonlaitto ja kaikkien valtakunnan resurssien valjastaminen sotaan, molemmat 3 vuotta tapahtunutta aikaisemmin olisivat hyvinkin voineet keikauttaa hyötysuhteet Saksalla paljon paremmiksi ja varmasti Saksa olisi ainakin pystynyt sotimaan pidempään.

Kumpikaan ei olisi tuonut lisää öljyä, kumia, mangaania tai kromia, mutta koska Saksan on voitettava niin yritetään:

Sota menee kuten menee 16. pvä kesäkuuta 1940 asti. Dunkerquen evakuointi päättyy sekasortoiseen vverilöylyyn, Churchillin hallitus eroaa ja Britannia pyytää rauhaa. (Todellisuudessa Brittien rauhanliike oli minimaalinen, sitä kannatti ainoastaa Oswald Mosleyn British Union of Fascist, Saksan panssarit pysäytti Rundstedt ei Hitler, löpön loppuessa)

Hitler päättää hyökätä itään välittömästi rauhanteon jälkeen lentokenttien ja Puolan rataverkon rakennus aloitetaan jo kesällä 1940. Eisbahntruppe organisoidaan uudelleen. (todellisuudessa käsky nro 21 annettiin joulukuun 18. pvä. valmistelujen keskeneräisyys viivytti hyökkäyksen alkua enemmän kuin Kreikan ja Kreetan operaatiot.)

Rajut sateet ja tulviminen jää tulematta hyökkäys alkaa toukokuussa 1941. (Todellisuudessa aikaisin mahdollinen hyökkäyshetki oli kesäkuun alku ja todellisuudessa ottelu tietenkin alkoi 22. kesäkuuta

Kesäkuun lopussa Saavutetaan Leningrad-Dnieper-Gomel linja, rautatie kiskotetaan uudelleen. Heeresgruppe Mitte tankkaa ja täydentää (Täällä oltiin elokuun alkupäivinä)

Ukrainalle ja Valko-Venäjälle annetaan itsehallinto ja ne rauhoittuvat laakista. (Hah hah haa, Natsi ideologiassa slaavi oli ali-ihminen josta tehtiin orja tai tapettiin ks- Genralplan Ost)

Berija kaappaa vallan Molotovin kanssa (Ei toivoakaan, puna-armeija olisi laittanut Berijalle ensi tilassa napin otsaan ensi tilaisuuden tullen niinkuin tapahtuikin Stalinin kuoltua Molotov oli niin toimintakyvytön ilman Stalinia että hänen annetti kuolla vanhuuteen eläkeukkona 1986)

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla alkaa hyökkäys kohti Moskovaa, Stavka syrjäyttää Berijan, NL luhistuu. (Hyökkäys jatkui lokakuun puolessa välissä ja kärsi vakavista varustepuutteista eikä Stalinin syrjäytys ollut vakavasti otettava vaihtoehto.)

Amerikka ei koskaan liity sotaan vaan se käy ottelunsa tyynellä merellä Japanilaisten kanssa (Todellisuudessa Hitler julisti sodan USA:lle)

Kolmas valtakunta säilyy Hitlerin kuolemaan/syrjäyttämiseen asti orjatyön ja valloitettujen alueiden hyväksikäytön avulla. Göbbels, Himmler, Göring ja Borman taistelevat johtopaikasta Aatun kuoleman jälkeen, sisällissota ei ole poissuljettu vaihtoehto.
 
Vähemmälläkin tupeloinnilla vaikeuksia saa. En kuitenkaan näe, että Saksa oli hävinnyt taistelun Neuvostoliitosta jo hyökätessään. Kunhan nyt olisivat edes tienneet, mitä haluavat.

Tosin Saksa oli hävinnyt maailmansodan jo levitäessään voimavaransa ympäri Eurooppaa. Tässäkin mielessä erillissodasta kannatti pitää visusti kiinni.

Jäi näkemättä, miten Stalin olisi johtanut viimeisiä partisaaneja piippu hampaissa jossain Tshetsenian ja Dagestanin paikkeilla Kaukasuksella. Jos olisi. Kyllä se bolsuhomma olisi nimittäin silloin ollut siinä.

Yhdysvallat katui jo viimeistään 1950-luvulla sitä, ettei huomannut, millaisen pedon päästi vapaaksi Hitleriin keskittyessään. Roosevelt sai paljon kritiikkiä hönöydestään.
 
Back
Top