<img itemprop="image" src="//hs.mediadelivery.io/img/978/9e1aa724d8004a3f8cb4e161ac2a9a10.jpg" alt="Pietarilainen Olga Maltseva vaatii entiseltä työnantajaltaan trollitehtaalta korvauksia maksamatta jääneistä äitiysrahoista. Samalla juristit toivovat saavansa lisää tietoa sen toiminnasta.">
Pietarilainen Olga Maltseva vaatii entiseltä työnantajaltaan trollitehtaalta korvauksia maksamatta jääneistä äitiysrahoista. Samalla juristit toivovat saavansa lisää tietoa sen toiminnasta. (KUVA: Nikolai Gontar)
Julkaistu: 8.12.2016 2:00 , Päivitetty: 8.12.2016 8:54
Pietari
Venäjän internetin häiriköillä ei mene hyvin. Salaisena hankkeena käynnistetty Pietarin trollikeskus on nyt laajan yleisön tiedossa, vaikuttamiseen osataan varautua ja väärää tietoa torjua. Tammikuussa Pietarin nettihäiriköiden keskus joutuu jo toista kertaa oikeuteen.
Trolleiksi kutsutaan nettiviestittelijöitä, joiden tarkoituksena on harhauttaa, hämmentää ja provosoida keskustelua. He voivat toimia tilauksesta tai palkatta. Pietarin tapauksessa he ovat Kremliä lähellä olevan liikemiehen
Jevgeni Prigožiniin http://www.hs.fi/haku/?search-term=Jevgeni%20Prigo%C5%BEiniinlinkittyvien yritysten palveluksessa. Työntekijöitä keskuksessa on arviolta 300–1200. HS selvitti trollitehtaan toimintaa laajassa artikkelissa, jonka
voit lukea tästähttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002778158.html.
Tämän syksyn aikana on huhuttu isoista irtisanomisista, jonka jälkeen työntekijöitä olisi enää 150.
Yksi trolleista oli
Olga Maltsevahttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Olga%20Maltseva.
Puolentoista vuoden ajan Maltsevan päivä alkoi kello yhdeksältä Pietarissa osoitteessa Savuškinin katu 55. Nelikerroksinen rakennus näyttää tältä:
<img itemprop="image" src="//hs.mediadelivery.io/img/978/d61ebaf646fd43f8bc631ea4a58282b1.jpg" alt="Pietarin nettihäiriköt toimivat nykyisin Teka-nimisen yrityksen kautta. Vuorokauden ympäri päivystävät kommentoijat istuvat tarkoin vartioidussa rakennuksessa Savuškina-katu 55:ssä.">
Pietarin nettihäiriköt toimivat nykyisin Teka-nimisen yrityksen kautta. Vuorokauden ympäri päivystävät kommentoijat istuvat tarkoin vartioidussa rakennuksessa Savuškina-katu 55:ssä.
Maltseva täytti venäjänkielisiä keskustelupalstoja ja blogisivustoja kommenteilla ja teksteillä, joissa vyörytettiin Venäjän ylistystä: Venäjä auttaa hädässä olevia ukrainalaisia, taloudessa pyyhkii hyvin, Venäjän sotatoimet Syyriassa ovat oikein, venäläiset oppositiojohtajat ovat pellejä.
Kommenteissa toistettiin avainsanoja – kuten Syyria ja Syyrian sota – jotta aiheet nousisivat keskustelluimpien joukkoon ja löytyisivät hakukoneissa.
Tietokoneen oikea ip-osoite salattiin välityspalvelimilla, jotta käyttäjiä ei heti arvaisi trolleiksi. Jokaiselle keskustelupalstalle oli oma muunnettu ip-osoitteensa, jonka kautta Maltseva kirjoitti. 12 blogitekstiä ja 50 kommenttia oli normi, joka piti täyttää yhden vuoron aikana.
Maltseva epäilee, että suurin osa keskustelijoista ymmärsi, että hän oli trolli. Jotta avainsanojen toistuva käyttö ja paasaava tyyli eivät heti paljastaisi käyttäjän kirjoittavan käskystä, blogeihin piti lisätä täytteeksi arkielämästä kertovia videoita ja tekstejä.
”Se oli niin suunnitelmallista, että minullakin oli seuraajissa paljon ihmisiä, jotka kuvittelivat minun olevan aito bloggaaja.”
Yhdeksältä illalla Maltsevan vuoro loppui, ja hänen tilalleen tuli yövuorolainen, joka jatkoi aamuun asti.
”Aluksi ilmapiiri oli hyvä ja saimme liikkua toimiston eri kerroksissa”, Maltseva kertoo.
”Trollaus on ilmiönä saanut painoarvoonsa nähden Suomen suojelupoliisin mielestä jo suhteettomasti huomiota.”
Tieto keskuksesta vuosi kuitenkin julkisuuteen pian, ja turvatoimet kiristyivät. Työntekijöiden tekemiset sosiaalisessa mediassa syynättiin. Oppositiosta ei saanut sanoa mitään myönteistä, tai potkut uhkasivat.
Maltseva oli ottanut itsestään kuvan töissä ja julkaissut sen kuvapalvelu Instagramissa. Kuva piti poistaa.
”Se tulostettiin ja ripustettiin pomojen työhuoneeseen seinälle, jotta häpeäisin.”
Viime vuoden keväällä työntekijäksi soluttautunut toimittaja
Ljudmila Savtšukhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Ljudmila%20Savt%C5%A1uk oli ensimmäinen, joka haastoi työnantajansa oikeuteen.
Nyt myös Maltseva käy oikeutta entistä työnantajaansa vastaan. Hän vaatii Teka-nimellä toimivaa yritystä maksamaan äitiysrahat, jotka hänelle lakisääteisesti kuuluvat.
Maltsevan ansiosta paljastui yksi keskuksen käyttämä ip-osoite, joka johdatti venäläiset toimittajat netin mustamaalaussivustolle. Useita siellä haukuttuja netin toisinajattelijoita
on pahoinpideltyhttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002907836.html.
Keskuksessa on myös kansainvälistä toimintaa. Maltseva tietää, että sieltä käsin tehdään töitä englanniksi ja ukrainaksi. Yksikään lähde ei ole vahvistanut, että Pietarin keskuksesta häiriköitäisiin suomen kielellä.
Suomen venäjänkielisiä yhteen kokoava keskustelupalsta Russian.fi taas pääsi eroon trolleista. Palstalla kirjoitetaan venäjäksi.
”Poliittinen keskustelu lähti Krimin liittämisen jälkeen käsistä niin pahasti, että siirsimme kuumimmat keskustelunaiheet suljetulle osastolle”, kertoo sivuston ylläpitäjä
Veronika Solovianhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Veronika%20Solovian.
Kevääseen 2016 mennessä kiivain poliittinen vääntö lännestä, Venäjästä ja Ukrainan sodasta oli hiipunut.
Grafiikasta näkyy, kuinka provosoivien häirikköviestien piikki tuli heti keväällä 2014 ja loppui lähes kokonaan helmikuussa 2016.
<img itemprop="image" src="//hs.mediadelivery.io/img/978/038c73097f174c64828a399066363e38.png" alt="">
Myös monet sivuston vanhoista käyttäjistä kirjoittivat Venäjä-myönteisiä näkemyksiä, eikä Solovian epäile, että heille olisi tästä kukaan maksanut. Alle kymmenen käyttäjää oli sellaisia, joita olisi voinut epäillä tilauksesta toimiviksi: he kirjoittivat erittäin paljon, pelkästään politiikkaa koskeviin osioihin, yksinomaan Venäjää tukevia näkemyksiä ja hyökkäävään sävyyn.
IP-osoitteiden perusteella kaikki tulivat Venäjältä, mutta yhteydestä Pietarin nettihäirikköjen keskukseen ei ole todisteita.
”Trollit on helppo tunnistaa ja helppo ohittaa, koska niiden käytös on niin ennustettavaa”, Solovian sanoo.
Trollaus on ilmiönä saanut painoarvoonsa nähden Suomen suojelupoliisin mielestä jo
suhteettomasti huomiotahttp://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-75745.pdf, sillä korkean koulutustason maassa sen vaikutus ei ole suuri. Supon mielestä Suomessa vakavampi uhka on se, että päätöksentekijöihin vaikutetaan suoraan ja henkilökohtaisesti. Konkreettiseksi tapaukseksi se nimeää yrityksen vaikuttaa Suomen energiapoliittiseen päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen energiapolitiikasta.
Nettihäiriköinti näyttää kuitenkin vakiintuneen osaksi työkalupakkia, jota Venäjä ja jotkut muut maat käyttävät informaatiovaikuttamisessaan. Lisäksi salaisempiin hankkeisiin verrattuna trollauksesta on paremmin avointa tietoa saatavilla.
”Ei ole lähteitä, jotka olisivat Pietarin keskuksessa työskennelleet monimutkaisempien operaatioiden parissa ja tulleet julkisuuteen”, huomauttaa asianajaja
Ivan Pavlovhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Ivan%20Pavlov Komanda 29 -liikkeestä. Se on erikoistunut puolustamaan informaation vapautta ja hoitaa oikeudenkäyntejä Pietarin trollikeskusta vastaan.
”Tavoitteenamme ei ole sulkea keskusta, vaan tuoda sen toiminta päivänvaloon.”
Muodollisen keinon siihen antaa Venäjän työlainsäädäntö, joka suojaa työntekijän oikeudet siinäkin tapauksessa, että virallisesti työsopimusta ei ole solmittu.
Näin on myös Maltsevan tapauksessa. Viimeistä palkkaa hakiessaan häntä yritettiin pakottaa allekirjoittamaan paperi, jonka mukaan hän erosi itse.
”Tässä haluttiin ehdoin tahdoin vaarantaa Suomen ja toisen valtion suhteet aggressiivisella informaatiovaikuttamisella.”
Imatran surmista levitetyt väärät tiedot torjuttiin nopeudella
Ei ole todisteita siitä, että Venäjältä käsin trollattaisiin suomen kielellä. Selvin esimerkki Venäjän informaatiovaikuttamisesta Suomen suhteen ovat lapsikiistat, joissa venäläisyleisölle välitetään määrätietoisesti kielteistä kuvaa Suomen lastensuojelusta. Samalla koetellaan suomalaisten viranomaisten pinnaa. Viime viikolla venäjänkielisillä huuhaasivustoilla väitettiin valheellisesti, että Suomi olisi luopumassa pakotteista.
Virallisesti ja avoimesti Venäjän puolesta puhuu suomalainen
Johan Bäckmanhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Johan%20B%C3%A4ckman, joka edustaa venäläistä tutkimuslaitosta Risiä Suomessa. Lisäksi suomalainen
Janus Putkonenhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Janus%20Putkonen toimii Itä-Ukrainan kapinallisten tiedonvälittäjänä.
Valeuutisten ja väärän tiedon leviämisen torjumisessa olennaista on nopeus. Twitterissä levitettiin suomeksi ja englanniksi väitettä, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Imatralla surmatut uhrit olisivat olleet venäläisiä. Lisäksi yksi ukrainalaistviittaaja vertasi Imatran surmia Itä-Ukrainan sotaan ja kirjoitti tviittinsä venäjäksi. Poliisi tiedotti nopeasti, että uhrit olivat suomalaisia, ja Yleisradio teki asiasta jutun venäjäksi. Näin tahallisesti syötetty väärä tieto ei lähtenyt leviämään venäläisviestimissä.
Muiden muassa ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö
Vesa Häkkinenhttp://www.hs.fi/haku/?search-term=Vesa%20H%C3%A4kkinen viestitti Twitterissä sunnuntaina, että Imatran tapauksesta leviää väärää tietoa.
”Valemedia, väärennetyt viestit ja uutiset ovat vaarallisia. Mukana on sekä valtiollista vaikuttamista että yksittäisten henkilöiden narsismia, mutta kannattaa pyrkiä puuttumaan aina, kun sananvapautta väärinkäytetään”, Häkkinen toteaa.
”Tässä haluttiin ehdoin tahdoin vaarantaa Suomen ja toisen valtion suhteet aggressiivisella informaatiovaikuttamisella. Yhtä hyvin kyseessä olisivat voineet olla Suomi ja Viro, Yhdysvallat tai Ruotsi. Virkamiehen ja kansalaisen velvollisuus oli sanoa silloin stop”, hän jatkaa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004997808.html?share=9cb2160a5475d9bdf444c25cd2965ce8
