Asiassa on sekin puoli, että tukirahoista on käsittääkseni iso osa jäänyt lahjoittajankin hyödyksi, koska varastosta on viety vanhaa tavaraa Ukrainaan ja ostettu itselle uutta tilalle. Näin vaikkapa ohjuksille on voitu saada 10-15 vuotta lisää elinkaarta ilman että rahaa on palanut omalta budjettimomentilta. Suomen apupakettien osalta hinnoittelu lienee samantyyppistä.
Tuki on joka tapauksessa ollut Ukrainalle merkittävää ja asiallinen taloudellinen kompensaatio paikallaan. Asiallista ei olisi, jos vaikkapa käytetyn auton alunperin lahjana saanut joutuisikin antamaan vastineeksi useita uusia. Vieläpä niin ettei hänellä itsellään olisi vuosikymmeniin varaa kuin polkupyörään. Silloin mentäisiin hyväksikäytön ja koronkiskonnan puolelle.
Sopimuksen kohtuullisuutta määriteltäessä pitäisi tuntea aika monta toistaiseksi tuntematonta muuttujaa. Sopimus asettuu lopulta johonkin ja sen kanssa sitten eletään. Toivottavasti Ukrainalle ainakin jää mahdollisuus ostaa USA:lta aseita. Euroopassakin olisi kyllä käypäistä tavaraa vähän joka sektorille, mutta kyky tuottaa sitä on luokkaa säälittävä.