Minkälaisia elokuvia te katotte?

Niinpä, sodan alkuhan meni yhdella lauseella kuvattuna israelilaisten näkökulmasta aivan päin helvettiä. Yllätys oli täydellinen, vastustajaa aliarvioitiin, omat ensimmäiset panssareiden tukemana tehdyt vastahyökkäykset tuhottiin pst-ohjuksin, joita oli paljon ja kaikkialla. Ja silti sota saatiin kääntymään, vaikka kaikki oli kirjaimellisesti sen kuuluisan hiuskarvan varassa useamminkin kuin kerran.

Oli samalla myös ensimmäinen kerta kun arabit onnistuivat pariksi ekaksi päiväksi neutralisoimaan Israelin perinteisesti vahvat ilmavoimat. Egypti ja Syyria hyödynsivät aluksi tehokkaasti neukkujen uusimpia it-ohjuksia. Israelin konetappiot olivat todella hälyttäviä. Sitten alkoi tulla täydennystä Yhdysvalloista. Elokuvassa on ainakin trailerin perusteella tästäkin asiaa Golda Meir ja Henry Kissinger neuvottelevat USA:n tuesta Israelille.
 
Netflixistä löysin ja katselin äsken. Viime katselukerrasta olikin jo 30 vuotta. Hyvät näyttelijät. Robert Duvall, Matt Damon, Gene Hackman. Kerrassaan oiva western. Apassit käyvät katkeraa sissisotaa jenkkiarmeijan ratsuväkeä vastaan.


Triviaalina tietona, että jotkut perusti prätkäjengin nimeltä 1909. Numero tuli Geronimon kuolinvuodesta.

En tunne tarinaa sen enempää, kunhan kerran ihmettelin liivien logoa :rolleyes:
 
Odotan mielenkiinnolla miten tässä kuvataan sodan alkuvaiheen ahdinko. Kun alkaa tulla tietoja, että Egypti on ylittänyt Suezin kanavan ja että Bar-Lev -linja on murtunut. Ja samaan aikaan tulee epätoivoisia tietoja Golanilta miten syyrialaisten panssarit liikkuvat kohti Israelin sydänmaita. Oli ilmeisen lähellä että Tel-Avivissa oikeasti jo mietittiin ydinaseen käyttöä viimeisenä keinona.
Ne oli jo ripustettu yhden lentueen F-4 Phantomeihin, tiedän kertoa. Tilanne oli täysin kriittinen Golanilla kun Mount Hermon menetettiin. Meni silmät ja korvat sen aikaiselta tiedustelulta...

 
Netflixistä löysin ja katselin äsken. Viime katselukerrasta olikin jo 30 vuotta. Hyvät näyttelijät. Robert Duvall, Matt Damon, Gene Hackman. Kerrassaan oiva western. Apassit käyvät katkeraa sissisotaa jenkkiarmeijan ratsuväkeä vastaan.



Itselläkin tästä oli mennyt 20 v katsomisesta. Tässä oli kyllä muutamia hyviä toimintakohtauksia. Mm se hevosilla kohtaamistaistelu, hevonen maahan ja hevonen toimi suojana minkä takaa ammuttiin kiväärillä. Lisäksi näpsäkästi suoraan hevosen selkään maasta josta hevonen nousi ylös ratsastaja selästään.

Nämä Walter Hillin parhaat elokuvat on kyllä kaikki aika hyviä klassikoita. Noissa on sekin hyvä puoli ettei läträtä naisten kanssa yhtään vesittämässä leffan jännitettä.

Mietin mitkä olisi parhaita koskaan tehtyjä westernejä. Hurja joukko, Armoton, Huuliharppukostaja (kamala suomennus). Hillin parhaat tuotokset ei ihan tuonne tasolle yllä, mutta ei niissä parhaissa yleensä pölhöillä.

Katselin Likaisen Harryn. Kyllä se kestää aikaa, laatutuote. Tietyt kohtaukset ja keskustelut puhkitoistettuja, mutta eihän se elokuvan vika ole.

Nykyelokuvista, vaikka ne paskaa yleensä onkin, toi Kadonnut luoti, oli mielestäni jonkinlainen. Toimintakohtaukset aika ammattitaitoisia ja osin kekseliäitäkin. Triangelikin otettiin ja purettiin edes jotenkin oikein. Siihen liittyvä käsirautakikka oli niin kekseliäs, että oikein nauratti.
 
Viimeksi muokattu:
Itselläkin tästä oli mennyt 20 v katsomisesta. Tässä oli kyllä muutamia hyviä toimintakohtauksia. Mm se hevosilla kohtaamistaistelu, hevonen maahan ja hevonen toimi suojana minkä takaa ammuttiin kiväärillä. Lisäksi näpsäkästi suoraan hevosen selkään maasta josta hevonen nousi ylös ratsastaja selästään.

Nämä Walter Hillin parhaat elokuvat on kyllä kaikki aika hyviä klassikoita. Noissa on sekin hyvä puoli ettei läträtä naisten kanssa yhtään vesittämässä leffan jännitettä.

Mietin mitkä olisi parhaita koskaan tehtyjä westernejä. Hurja joukko, Armoton, Huuliharppukostaja (kamala suomennus). Hillin parhaat tuotokset ei ihan tuonne tasolle yllä, mutta ei niissä parhaissa yleensä pölhöillä.

Katselin Likaisen Harryn. Kyllä se kestää aikaa, laatutuote. Tietyt kohtaukset ja keskustelut puhkitoistettuja, mutta eihän se elokuvan vika ole.

Nykyelokuvista, vaikka ne paskaa yleensä onkin, toi Kadonnut luoti, oli mielestäni jonkinlainen. Toimintakohtaukset aika ammattitaitoisia ja osin kekseliäitäkin. Triangelikin otettiin ja purettiin edes jotenkin oikein. Siihen liittyvä käsirautakikka oli niin kekseliäs, että oikein nauratti.

Aika lailla samaa mieltä. Ihan realistisen tuntuista kuvaustahan tässä oli.
 
Palasin juuri kotiin Lappeenrannan Finnkinosta. Golda on ihan kelpo draama. Mirren pääosassa tekee uskottavan tuntuisen roolin. Varsinkin elokuvan alku on mielenkiintoista seurattavaa. Israelin hallitus ja korkein sotilasjohto yllätetään housut kintuissa. Ja huonojen uutisten virran jatkuminen saa Moshe Dayanin miettimään jo ydinpommin käyttämistä. Epätoivo ja hermopaine kuvataan todella hyvin ja uskottavasti. Kaikin puolin kelpo katsottavaa. Ja ennen kaikkea älykästä katsottavaa. @Panssari Salama Voin suositella. Itse tykkäsin kyllä.
 
Mietin mitkä olisi parhaita koskaan tehtyjä westernejä. Hurja joukko, Armoton, Huuliharppukostaja (kamala suomennus). Hillin parhaat tuotokset ei ihan tuonne tasolle yllä, mutta ei niissä parhaissa yleensä pölhöillä.
Itse kun ensimmäinen (ja tasan tarkkaan viimeisen) kerran katsoin nuo kolme westerniä, niin reaktio oli VMP. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki aikojen yliarvostetuimpia westernejä (tosin Hurjaa joukkoa en westerniksi luokittele, koska siinä on jo auto). Kunnon westernejä ovat esimerkiksi Varjojen ratsastajat, Silverado, Rio Lobo ja Armoton maa. Spageteista paras on Vain muutaman dollarin tähden.
 
Katsoin pitkästä aikaa Alien ja Aliens leffat, eli kaksi ekaa. Tuo ensimmäinen on kyllä laatukamaa ja seitsenkymmen luvun lopussa tehty. Toka osa on jo paskaa ja lopuista ei viitsi edes mainita.
 
Eilen väijyin uuden Hellraiserin. Ei päässyt alkuperäisten kahden ekan tasolle, mutta ei ollut sysipaskakaan.

Uusi Pinhead ei ollut yhtä hyvä kuin alkuperäinen, ja muutenkin kenobiitit olivat jotenkin liian siistejä ulkoisesti. Oli myös liikaa diskuteerausta, eikä sellaista "we will tear your soul apart" -meininkiä. Siitä kettinki-lihakoukkuhommasta puuttui myös sellainen masokistinen "Jesus... wept - Hah!" -asenne.

Filmi löytyy ainakin Elisa viihteestä, missä on myös mm kolme Terrifier-elokuvaa. Ekan näistä olen nähnyt ja olihan siinä vanhan kunnon 80-luvun splatter-elokuvien fiilistä.

Katson myös romanttisia komedioita.
 
Syksyn lukulistalla on myös muutakin kuin sotahistoriaa. Ajattelin kahlata läpi tämän demari-ikoni Olof Palmen elämäkerran. Idea lähti oikeastaan siitä kun tässä joku aika sitten katselin tämän dokkarin, joka oli kyllä sangen taitavasti tehty.

Katso liite: 84480


Laajennetaanpa vähän myös tänne puolelle. Tosiaan, jokunen miete ruotsalaisesta dokumentista Palme vuodelta 2012. Myös YLE on luonnollisesti tämän esittänyt.

Perinteistä elokuvadokumenttikerrontaa. Arkistofilmiä itse päähenkilöstä ja puhuvia harmaahapsisia päitä (perheenjäsenet ja työtoverit), jotka muistelevat tarinan päähenkilöä. Mutta mikäs siinä kun paketti toimii. Olof Palme syntyi kultalusikka suussa tukholmalaiseen hienostosukuun. 40-luvun lopulla jenkkilässä vietetty vaihto-opintovuosi käänsi mielen vasemmistolaiseen suuntaan. 50-luvulla pääministeri Tage Erlanderin lähipiiriin. 1969 sossujen puheenjohtajaksi ja saman tien pääministeriksi. Eli aika rakettimainen nousu Ruotsin johtoon.

Tunnetusti Palme haukkui yhtä lailla molemmat suurvallat, niin USA:n kuin Neuvostoliitonkin. Tässä mielessä ruotsalainen moralisoiva ulkopolitiikka oli YYA-Suomelle omituinen asia, kun neukkulaa piti pakon edessä nuoleskella. Palme askarteli tietenkin myös kolmannen maailman ja maailmanparantamisen parissa aina kuolemaansa asti. Kaikkea tätä elokuva kuvaa itse asiassa mielenkiintoisesti.

Sisä- ja talouspolitiikassa Palme oli ruotsalaisen kansankodin (folkhemmet) vankka kannattaja. Palkansaajaa tämä toki miellytti, työnantajia ei läheskään samaan malliin. Ruotsin sossujen sisäisiä skandaalejakin elokuvassa kyllä pöyhitään. Näitä alkoi tulla esiin 70-luvun mittaan. Yksi kuuluisimmista oli ns. IB-juttu. Kävi ilmi, että demarit yhdessä turvallisuuspoliisin kanssa olivat vuosikausia mm. työpaikoilla kytänneet ja kortistoineet äärivasemmistolaisia. Näitä kun pidettiin uhkana valtion turvallisuudelle. Palme kielsi julkisesti asian ja käytännössä valehteli kansalaisille päin naamaa. Muutenkin 70-luvun mittaan ote alkoi lipsua ja 1976 vaaleissa tuli takkiin oikeistolta.

Vuoden 1982 vaaleissa demarit tekivät kuitenkin Palmen johdolla onnistuneen paluun vallankahvaan. Nyt peli oli kuitenkin todella kovaa ja ihan selkeää vihapuhettakin alettiin lietsoa pääministerin persoonaa kohtaan. Olof Palme oli tosiaan poliitikko jota joko rakasti, tai rakasti vihata. Murhaa tässä ei käsitellä sen ihmeemmin. Todetaan vain, että pääministerin elämä päättyi iltamyöhällä 28.2.1986 Tunnelgatanin ja Sveavägenin risteyksessä ammuttuihin laukauksiin. Olof Palme on kiehtova hahmo ja elokuva piirtää hänestä mielenkiintoisen ja moniulotteisen henkilökuvan. Laatutyötä alusta loppuun. Suosittelen katsomaan jos ruotsalaisten mentaliteetti ja ajattelutapa kiinnostaa. Itse sain tästä paljon irti.

Elokuva-arviona 5/5



https://www.youtube.com/watch?v=RT0goTxqXcw
 
Viimeksi muokattu:
Itse kun ensimmäinen (ja tasan tarkkaan viimeisen) kerran katsoin nuo kolme westerniä, niin reaktio oli VMP. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki aikojen yliarvostetuimpia westernejä (tosin Hurjaa joukkoa en westerniksi luokittele, koska siinä on jo auto). Kunnon westernejä ovat esimerkiksi Varjojen ratsastajat, Silverado, Rio Lobo ja Armoton maa. Spageteista paras on Vain muutaman dollarin tähden.

Intouduin kirjoittamaan muutaman hevosoopperan suositukseksi.

Sergio Sollima, Corri uomo corri, Faccia a faccia,
Sergio Corbucci, Il Grande Silenzio
Castellari, Keoma
Nelson, Soldier Blue
Silverstein, A Man Called Horse
Larry Spangler, The Last Rebel
George Stevens, Shane
 
^ Hyvä listaus tuossa itsellekin kun en ole osaa noista nähnytkään.

Näiden muutamien hankkiminen katsottavaksi onkin tosiaan vähän haastavaa nykyisellään ellei sitten halua maksella ulkomaisille suoratoistopalveluille yksittäisistä katselukerroista.
 
Kävin juuri katsomassa Finnkinossa. Kyllähän tähän oli saatu koottua jokseenkin kaikki katastrofielokuvien kliseet. Ja Peter Franzen pääsee lopussa hengestään. Ei todellakaan mitään elämää suurempaa, mutta kyllä tämän nyt katsoi ja popcornia mässytti.

 
Intouduin kirjoittamaan muutaman hevosoopperan suositukseksi.

Sergio Sollima, Corri uomo corri, Faccia a faccia,
Sergio Corbucci, Il Grande Silenzio
Castellari, Keoma
Nelson, Soldier Blue
Silverstein, A Man Called Horse
Larry Spangler, The Last Rebel
George Stevens, Shane
Viimeisestä 10 pistettä... ja se pojan huuto siinä lopussa...
 
Kävin juuri katsomassa Finnkinossa. Kyllähän tähän oli saatu koottua jokseenkin kaikki katastrofielokuvien kliseet. Ja Peter Franzen pääsee lopussa hengestään. Ei todellakaan mitään elämää suurempaa, mutta kyllä tämän nyt katsoi ja popcornia mässytti.

Sama tehtiin täällä Norjassa 5 vuotta sitten, Skjelvet (Vyörymä/ Siirtymä)... jengi hurrasi kuulemma teattereissa kun se vitun musta paskiainen Skatteetaten (juu ei ole väliviivaa näiden kieliopissa) eli Verovirasto romahti ensimmäisenä.
Trailerinkin paras kohta omasta mielestäni myös. Antava. Kaikki tietää että Norjan valtion ei tarvitsisi kantaa tuloveroa ollenkaan. Mutta silti tekevät sen, mikä ärsyttää... noh, kaikkia yksityisellä ainakin.

 
Viimeksi muokattu:
Sama tehtiin täällä Norjassa 5 vuotta sitten, Skjelvet (Vyörymä/ Siirtymä)... jengi hurrasi kuulemma teattereissa kun se vitun musta paskiainen Skatteetaten (juu ei ole väliviivaa näiden kieliopissa) eli Verovirasto romahti ensimmäisenä.
Trailerinkin paras kohta omasta mielestäni myös. Antava. Kaikki tietää että Norjan valtion ei tarvitsisi kantaa tuloveroa ollenkaan. Mutta silti tekevät sen, mikä ärsyttää... noh, kaikkia yksityisellä ainakin.

Johan Niccolo Machiavellikin totesi, että pidä valtio rikkaana ja kansa köyhänä.
 
Back
Top