En ole mikään supersankarielokuvien suurin ystävä, siitä huolimatta tulin vihdoin ja viimein katsoneeksi hyllyssäni jo vuosia lojuneen Christopher Nolanin ohjaaman ja Christian Balen sekä Heath Ledgerin tähdittämän
Yön Ritari (the Dark Knight).
No Batmania ei voi pitää ihan perinteisimpänä supersankarina, eikä Jokeria perinteisenä roistona, mutta tästä epäsovinnaisesta asetelmasta huolimatta olin todella pettynyt leffan päätyttyä. Oikeastaan se tuntui alkavan vasta viimeisimmän vartin aikana, sitä ennen se oli epämääräistä hapuilua kohden "elokuvan alkua". Melkeinpä voisin todeta, että
VMP!
Voidaan todeta, että tähän mennessä elämäni aikana olen nähnyt tasan kaksi hyvää (tai erinomaista) supersankarielokuvaa - loput ovat luokkaa evvk/vmp. Nämä kaksi oivallista supersankarileffaa perustuvat Alan Mooren sarjakuviin, ollen
V for Vendetta (suom.
V niin kuin verikosto) ja
Watchmen (suom.
Vartijat). Oikeastaan niitä on hankala nimittää perinteisiksi supersankarileffoiksi, niissä yhteiskuntakritiikillä on suuri rooli - toisaalta ne supersankarit ovat monella tapaa jopa antisankareita, henkilöitä, jotka liikkuvat hyvän ja pahan rajamailla, toimien toisinaan moraalisesti arveluttavalla tavalla.
vlad