Minkälaisia elokuvia te katotte?

Olen tällä hetkellä Haminassa ja täällä menee Rogue One...yllätys, yllätys...vain 3D;na. o_O Pieni maalaisleffa jossa luulisi olevan vain 2D.
:) Kuulostaa jo paremmalta, Kotka ei ole niin kaukana. Ei tullut mieleenkään että Kotkassa voisi olla 2D versio.
Auts... Omalle paikkakunnalleni avattiin kesällä kauppakeskukseen uusi hieno elokuvateatteri, jossa on kolme salia ja kaikki hienoudet. Sitä ennen kaupunki ehti tosin olla vuosikaudet teatteriton, joten tiedän miten rasittavaa voi olla ajella naapur pitäjään elokuviin, vaikkei matka ihan mahottoman pitkä olisikaan.
 
Tommy Lee Jones - fanina pitää tänään valkata joku hänen tähdittämänsä, todennäköisesti se, missä wanha mies paimentaa akkalaumaa preerialla, en ole sitä nähnytkään. Homeman tai jotain.
 
The Homesman

220px-The_Homesman_poster.jpg


Katsoin pari viikkoa sitten ja oli melko koruton tarina elämästä preerialla 1850-luvulla. Ei todellakaan mikään Sergio Leonen seikkailu.
 
Luin siitä wikistä ja tuntuu että tunnelmaltaan se on lähempänä No country for old men.
 
Eilen kävin katsomassa Rogue Onen ja suosittelen kyllä. Leffasta löytyy aitoa Star Wars tunnelmaa ja kunnon sotimisen meininkiäkin. Allekirjoitan kommentin siitä, kuinka "Rogue One tuo sodan takaisin Tähtien sotaan".
 
The Homesman

220px-The_Homesman_poster.jpg


Katsoin pari viikkoa sitten ja oli melko koruton tarina elämästä preerialla 1850-luvulla. Ei todellakaan mikään Sergio Leonen seikkailu.

Itsekin tykkäsin tästä vaikka aika karuja käänteitä sisälsikin.
 
Realistinen sci-fi on sellainen genre, jota ajoittain katselen ihan mielelläni. Star Wars & Star Trek ei ole oikein koskaan uponnut meikäläiseen.

Katseli juuri äsken elokuvan Marooned vuodelta 1969. Sijoittuu tuolloiseen lähitulevaisuuteen. Maan kiertoradalle on laukaistu amerikkalainen avaruusasema (muistuttaa kummasti Skylab -asemaa) ja sen ensimmäisen miehitetyn lennon, Ironman 1:n on määrä palata asemalta maahan Apollo -komentomodulilla. Suunnitelmat menevät kuitenkin persiilleen kun aluksen moottori hajoaa. Kapseli jää kiertämään maata ja alkaa eloonjäämiskamppailu aikaa vastaan. Nasa yrittää kaikkensa ja koettaa lähettää pelastusaluksen matkaan ennen kuin Ironman ykkösen miehistö tukehtuu hapen puutteeseen.

Vaikka elokuva on mielikuvituksen tuotetta, oli Apollo 13 -lento edessä jo seuraavana vuonna 1970. Juonellisesti elokuva pysytteli noin suunnilleen uskottavuuden ja realismin rajoissa. Erikoisefektit ovat nykymittapuun mukaan muovisia ja epäuskottavia. Näyttelijät (Gregory Peck, Gene Hackman, Richard Crenna) tekevät hyvät roolisuoritukset ja mielenkiinto katsojalla ei pääse herpaantumaan.

Kokonaisuutena ihan katsottavaa tasoa oleva sci-fi -trilleri.

 
Joulunaikana tuli katsottua muutama leffa.

Tom Hooperin Kuninkaan puhe (The King’s Speech) ehti odottaa vuoroaan hyllyssä jo useamman vuoden ajan kunnes vihdoin ja viimein tulin katsoneeksi sen. Elokuvan julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, joten sen aikanaan saama Oscar-huomio (4 Oscaria) oli jo ehtinyt häipyä jonnekin taivaanrannan taa - siitä ei ollut mitään jäljellä, joten elokuvaan ei enää kohdistunut niin suuria odotuksia mitä siihen olisi kohdistunut jokunen vuosi sitten.

Leffa liene tuttu monelle, jollei ole, artikkeli wikipediaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaan_puhe

Ajankuvan ohella elokuva oli käytännössä kahden miehen näytös, suurin osa muista näyttelijöistä jäi kaikella tapaa Colin Firthin (Yrjö VI) ja puheterapeutti Lionel Loguea näytelleen Geoffrey Rushin jalkoihin. Firth voitti Oscarin miespääosan roolistaan änkyttävänä kuningas Yrjö VI:nä - ei voi kieltää etteikö hän ollut roolissaan hyvä ja aidonoloinen epävarmana änkyttävänä kuninkaana, joka kaikesta huolimatta voitti tämän ongelman, esiintyen sodan aikana (WW II) kansakuntaa yhdistävänä voimana. Itse kuitenkin pidin Geoffrey Rushin roolisuoritusta kouluja käymättömänä puheterapeuttina jos vieläkin parempana, etenkin kokonaisvaltaisesti parempana suorituksena, jos tarkastellaan koko elokuvaa. Firthin roolityö tässä suhteessa oli "aaltoilevampaa" saavuttaen eräällä tapaa huippunsa "kuninkaan puheessa", joka yhdisti kansakunnan sotaan.


Scott Derricksonin Sinister'istä kirjoitettua Chicago Sun-Timesiin "An undeniably scary movie".

Aikanaan leffaa kehuttiin kohtuullisesti, joten pieniä ennakko-odotuksia tämän kauhuleffan suhteen oli ja tavallaan leffan onnistui täyttää nämä odotukset. Paikoin se oli jopa yllättävän karmiva ja piinaava, hetkittäin jopa odottamaton - mikä ei suinkaan ole itsestään selvyys tämän ajan kauhuleffoille.

En nyt ryhdy avaamaan juonta sen tarkemmin, mainitaan kuitenkin se, että Sinisterissä Ethan Hawke näyttelee rikoskirjailija Ellison Oswaltia, jonka teosten perustana ovat todelliset rikokset, elokuvassa hän muuttaa perheineen taloon, jossa on murhattu perhe - tämän perheen murhasta Hawken on tarkoitus kirjoittaa uusin teoksensa. Hawken perhe ei tiedä talon karmivasta historiasta, siitä, että pihapuuhun hirtettiin perheen viidestä jäsenestä neljä. Nuorin lapsista, tytär, selviytyi ja katosi.

Elokuvan myötä Oswalt (Hawke) uppoutuu entistä syvemmälle tämän karmivan rikoksen - lopulta rikossarjan - maailmaan. Katsojallekin käy lopulta selväksi se, että Oswaltin (Hawke) perhe on lopulta mahdollinen uhri itsekin. Itse päädyin tiettyyn ratkaisuun, tavallaan olin oikeassa sen suhteen kuka oli murhaaja, mutta silti väärässä - näiltä osin leffan loppukin onnistuu joiltain osin yllättämään. Snister on sopivalla tapaa yhdistelmä yliluonnollista kauhua ja trilleriä - sarjamurhaajakauhua, vaikka lopulta kyse on murhien sarjasta, ei sarjamurhaajasta.


Joulunajan katsomistani elokuvista ehkäpä paras on Tom McCarthyn ohjaama Spotlight.

Lyhyesti ja ytimekkäästi Spotlightista, se kertoo The Boston Globen reportaasista katolisen kirkon seksiskandaalista Bostonissa. The Globe voitti reportaasillaan Pulitzer-palkinnon vuonna 2003. Elokuva on kerännyt jonkin verran myös kritiikkiä eri tahoilta, mikä on ymmärrettävää, koska aihe on kaikkiaan hyvin arka, katolinen kirkko on globaalisti pyrkinyt järjestelmällisesti peittelemään kirkon piirissä tapahtuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, elokuvaa soimattiin myös epätarkkuuksista - mikä sekin on ymmärrettävää, koska ihmismieli jo yksin muistaa asioita niin eritavalla, eikä yhden elokuvan aikana ole mahdollista käydä näinkin laajaa ja ihmisiä koskettavaa teemaa läpi siten ettei joku koe tulleensa kohdelluksi väärin tai saaneensa aiheetonta kaltoinkohtelua. Ymmärrettävästi osa syytetyistä kuin myös kirkko on kritisoinut leffaa, mutta - no jätetään sanomatta mitä mielessä pyörii kun huomioidaan katolisen kirkon toiminta kokonaisuudessaan. Edelleen moni syytetyistä on kirkon palveluksessa, edelleen samaa lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä harjoitetaan katolisessa kirkossa, joten voidaan ainakin todeta, että kirkko itsessään ei ole tehnyt kaikkea ratkaistakseen ongelman. Kertooko se a) kirkon haluttomuudesta b) ongelman laajuudesta c) jostain muusta.

Englannin kielinen wikipedia artikkeli tarjoaa yhden näkökulman elokuvaan (ja sen ympärillä pyörineeseen keskusteluun): https://en.wikipedia.org/wiki/Spotlight_(film)

Elokuvana Spotlight oli kiinnostava, sopivan intensiivinen rikosdraama, jossa taistelua kävivät henkilöt ja institutiot, jossa jännitteet piilivät henkilökohtaisella psykologisella tasolla kuin myös yhteiskunnallisten instituutioiden tasolla. Bostonin alueella Yhdysvaltojen itärannikolla katolinen kirkko on hyvin merkittävässä roolissa, se on osallinen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa eikä sitä voi jättää huomiotta onpa uskosta henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa. Siinä varmasti eräs tekijä, miksi katolisen kirkon piirissä on ollut mahdollista harjoittaa moisia väärinkäytöksiä.

vlad
 
Laatudraaman ystäville suosittelen BBC:n ja PBS:n yhteistuotantona vuonna 1980 ilmestynyttä seitsemänosaista tv-sarjaa Oppenheimer.

1.jpg

Kaikki jaksot löytyvät tältä soittolistalta.


Kertoo "atomipommin isänä" tunnetun amerikkalaisfyysikko J. Robert Oppenheimerin elämästä noin suunnilleen 30-luvun lopulta 50-luvun puoliväliin. Luonnollisesti pääpaino on sota-ajan Manhattan-projektin kuvauksessa. Tarina alkaa Berkeleyn yliopistosta, jossa Oppenheimer ja Ernest Lawrence työskentelevät teoreettisen fysiikan kysymysten äärellä. Sarja kuvaa hyvin myös Oppenheimerin tuolloisia vasemmistosympatioita. Yliopistojen älykköpiireissä kommunismi kun nähtiin aitona vastavoimana nousevalle fasismille. Kommunistipuolueen jäsenyydestä Oppenheimer kuitenkin kieltäytyi.

Sota alkaa ja Yhdysvallat joutuu mukaan. Saksasta alkaa kantautua hälyttäviä uutisia pitkälle edenneestä ydintutkimuksesta. Jättimäinen Manhattan-projekti käynnistetään ja sitä johtamaan valitaan juuri teoreettisen fysiikan tuntija ja hyvä tiiminvetäjä Oppenheimer. Vaikka tämän liberaalit näkemykset ja toimintatavat ärsyttävätkin projektin sotilaallista johtajaa kenraali Leslie Grovesia, tulevat miehet silti toimeen keskenään. Sarjan parasta antia ovat kuvaukset itse pommin suunnittelusta ja ongelmien ratkaisuista, sekä oman arvonsa tuntevien tiedemiesten keskinäisten suhteiden kuvaukset. Aikamoisia prima donnia ovat kyllä olleet. Mieleen jäivät Oppenheimerin itsensä lisäksi mm. Enrico Fermi ja Edward Teller.

Sarjassa kuvataan hyvin myös maailman ensimmäinen ydinkoe, eli ns. "Trinity" -testi Alamogordon autiomaassa kesällä 1945. Samoin tässä käsitellään myös heti onnistuneen kokeen jälkeisiä kabinettikeskusteluja, joissa pohdittiin ydinaseen käytön eettisyyttä Japania vastaan. Sarja päättyy 50-luvun puoliväliin ja se kuvaa Oppenheimerin joutumista epäsuosioon tämän alkaessa vastustaa vetypommin kehitystä.
 
Homesman on juuri sitä hyvin korutonta amerikkalaista genreä, josta tykkään. Joulupukki toi kiltille baikalille useamman tuotantokauden Columbot. Helvetti, että Colis on hyvä.

Minä en osaa katsoa noita tieteiselokuvia oikealla asenteella. Kun viimeksi meillä pyöri joku ihme avaruusseikkailu, niin minä nauroin vissiin väärässä kohtaa ja naurattaa vieläkin. Siinä seikkaili se Dart Vaateri. Nälkäpeliä jaksoin katsoa noin 11 minuuttia. Georgialaisten sotaseikkailua meni se alta puoli tuntia ja uni armahti. No, minä olen vähän huono telkkarin katsoja.
 
Eilen huomasin, että päivällä oli Teemalla esitetty Calamari Union. Ajattelin katsoa sen illalla Areenasta, mutta eipä ollut katsottavissa. Jostain tuli sitten muistikuva, että olin melko äskettäin nähnyt jossain VHS-kasetin, jossa lukee Calamari Union. Kasetti löytyi ja se jopa toimi, joten katsoin leffan. Ihan hyvä, mutta ei aivan niin hyvä kuin muistin.

Koskahan muuten olen tätä ennen viimeksi katsonut mitään VHS-nauhalta...
 
Back
Top