Joulunaikana tuli katsottua muutama leffa.
Tom Hooperin
Kuninkaan puhe (
The King’s Speech) ehti odottaa vuoroaan hyllyssä jo useamman vuoden ajan kunnes vihdoin ja viimein tulin katsoneeksi sen. Elokuvan julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, joten sen aikanaan saama Oscar-huomio (4 Oscaria) oli jo ehtinyt häipyä jonnekin taivaanrannan taa - siitä ei ollut mitään jäljellä, joten elokuvaan ei enää kohdistunut niin suuria odotuksia mitä siihen olisi kohdistunut jokunen vuosi sitten.
Leffa liene tuttu monelle, jollei ole, artikkeli wikipediaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaan_puhe
Ajankuvan ohella elokuva oli käytännössä kahden miehen näytös, suurin osa muista näyttelijöistä jäi kaikella tapaa Colin Firthin (Yrjö VI) ja puheterapeutti Lionel Loguea näytelleen Geoffrey Rushin jalkoihin. Firth voitti Oscarin miespääosan roolistaan änkyttävänä kuningas Yrjö VI:nä - ei voi kieltää etteikö hän ollut roolissaan hyvä ja aidonoloinen epävarmana änkyttävänä kuninkaana, joka kaikesta huolimatta voitti tämän ongelman, esiintyen sodan aikana (WW II) kansakuntaa yhdistävänä voimana. Itse kuitenkin pidin Geoffrey Rushin roolisuoritusta kouluja käymättömänä puheterapeuttina jos vieläkin parempana, etenkin kokonaisvaltaisesti parempana suorituksena, jos tarkastellaan koko elokuvaa. Firthin roolityö tässä suhteessa oli "aaltoilevampaa" saavuttaen eräällä tapaa huippunsa "kuninkaan puheessa", joka yhdisti kansakunnan sotaan.
Scott Derricksonin
Sinister'istä kirjoitettua Chicago Sun-Timesiin "
An undeniably scary movie".
Aikanaan leffaa kehuttiin kohtuullisesti, joten pieniä ennakko-odotuksia tämän kauhuleffan suhteen oli ja tavallaan leffan onnistui täyttää nämä odotukset. Paikoin se oli jopa yllättävän karmiva ja piinaava, hetkittäin jopa odottamaton - mikä ei suinkaan ole itsestään selvyys tämän ajan kauhuleffoille.
En nyt ryhdy avaamaan juonta sen tarkemmin, mainitaan kuitenkin se, että Sinisterissä Ethan Hawke näyttelee rikoskirjailija Ellison Oswaltia, jonka teosten perustana ovat todelliset rikokset, elokuvassa hän muuttaa perheineen taloon, jossa on murhattu perhe - tämän perheen murhasta Hawken on tarkoitus kirjoittaa uusin teoksensa. Hawken perhe ei tiedä talon karmivasta historiasta, siitä, että pihapuuhun hirtettiin perheen viidestä jäsenestä neljä. Nuorin lapsista, tytär, selviytyi ja katosi.
Elokuvan myötä Oswalt (Hawke) uppoutuu entistä syvemmälle tämän karmivan rikoksen - lopulta rikossarjan - maailmaan. Katsojallekin käy lopulta selväksi se, että Oswaltin (Hawke) perhe on lopulta mahdollinen uhri itsekin. Itse päädyin tiettyyn ratkaisuun, tavallaan olin oikeassa sen suhteen kuka oli murhaaja, mutta silti väärässä - näiltä osin leffan loppukin onnistuu joiltain osin yllättämään. Snister on sopivalla tapaa yhdistelmä yliluonnollista kauhua ja trilleriä - sarjamurhaajakauhua, vaikka lopulta kyse on murhien sarjasta, ei sarjamurhaajasta.
Joulunajan katsomistani elokuvista ehkäpä paras on Tom McCarthyn ohjaama
Spotlight.
Lyhyesti ja ytimekkäästi Spotlightista, se kertoo The Boston Globen reportaasista katolisen kirkon seksiskandaalista Bostonissa. The Globe voitti reportaasillaan Pulitzer-palkinnon vuonna 2003. Elokuva on kerännyt jonkin verran myös kritiikkiä eri tahoilta, mikä on ymmärrettävää, koska aihe on kaikkiaan hyvin arka, katolinen kirkko on globaalisti pyrkinyt järjestelmällisesti peittelemään kirkon piirissä tapahtuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, elokuvaa soimattiin myös epätarkkuuksista - mikä sekin on ymmärrettävää, koska ihmismieli jo yksin muistaa asioita niin eritavalla, eikä yhden elokuvan aikana ole mahdollista käydä näinkin laajaa ja ihmisiä koskettavaa teemaa läpi siten ettei joku koe tulleensa kohdelluksi väärin tai saaneensa aiheetonta kaltoinkohtelua. Ymmärrettävästi osa syytetyistä kuin myös kirkko on kritisoinut leffaa, mutta - no jätetään sanomatta mitä mielessä pyörii kun huomioidaan katolisen kirkon toiminta kokonaisuudessaan. Edelleen moni syytetyistä on kirkon palveluksessa, edelleen samaa lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä harjoitetaan katolisessa kirkossa, joten voidaan ainakin todeta, että kirkko itsessään ei ole tehnyt kaikkea ratkaistakseen ongelman. Kertooko se a) kirkon haluttomuudesta b) ongelman laajuudesta c) jostain muusta.
Englannin kielinen wikipedia artikkeli tarjoaa yhden näkökulman elokuvaan (ja sen ympärillä pyörineeseen keskusteluun):
https://en.wikipedia.org/wiki/Spotlight_(film)
Elokuvana Spotlight oli kiinnostava, sopivan intensiivinen rikosdraama, jossa taistelua kävivät henkilöt ja institutiot, jossa jännitteet piilivät henkilökohtaisella psykologisella tasolla kuin myös yhteiskunnallisten instituutioiden tasolla. Bostonin alueella Yhdysvaltojen itärannikolla katolinen kirkko on hyvin merkittävässä roolissa, se on osallinen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa eikä sitä voi jättää huomiotta onpa uskosta henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa. Siinä varmasti eräs tekijä, miksi katolisen kirkon piirissä on ollut mahdollista harjoittaa moisia väärinkäytöksiä.
vlad
Pieni maalaisleffa jossa luulisi olevan vain 2D.
