Jokunen leffakin on tullut katsottua, yksikään ei nyt mikään klassikko ollut, toisaalta ei aivan surkeakaan. Kolmikosta
the Hateful Eight (Tarantino),
Chappie (Blomkamp) ja
Murder in the First (Rocco) epätasaisin oli ehkäpä hiukan yllättäenkin Tarantinon
the Hateful Eight.
90-luvun alussa Tarantinon
Reservoir Dogs oli minulle tosi kova juttu - itse asiassa se aikakauden paras Tarantino-leffa. Siinä dialogi, kuvaus ja tunnelman luominen olivat likipitäen täydellistä - väkivaltaakin oli sopivassa mitassa. Tuolloin Tarantinon väkivalta oli monelle shokki ja kauhistus, se oli jotain odottamatonta ja jotain, joka ei kuitenkaan kuulunut jokailtaiseen leffaan. Reservoir Dogsia seurasi kulttimaineen saavuttanut
Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta. Monille se on
SE Tarantinon leffa, joka on jäänyt mieleen - omassa kategoriassani se ei kuitenkaan ylittänyt Reservoir Dogsia, jääden kuitenkin vain aavistuksen sen alapuolelle tasoltaan. Pari vuosikymmentä sitten ilmestyi
Jackie Brown - tässä tyylitellyssä ja hienossa leffassa 70-luvun alkupuolen b-leffojen tähti Pam Grier teki likipitäen täydellisen roolin Jackie Brownina. Tarantino, joka oli aikanaan fanittanut Grierin leffoja, nosti tämän uudelleen pinnalle. Kahden Kill Billin (ja Sin Cityn vierailevan ohjaajan duunin) jälkeen nähtiin Tarantinon mahalasku
Grindhouse: Death Proof'issa. Sen jälkeen Tarantinolta olen nähnyt
Kunniattomat paskiaiset, joka dialogiltaan oli paikoin huikaiseva mutta muuten hetkittäin epätasainen (Christoph Waltz ansaitsi Oscarinsa Hans Landana) ja
Django Unchainedin, mikä sekin jatkoi hiukan samaa epätasaista ja epävarmaa tarinankerrontaa - joskin leffassa oli ehdottomat hetkensä ja roolisuoritukset olivat poikkeuksetta hyviä (jälleen Waltz ja Oscar), niinpä kun katsoo Tarantinon viimeisimpiä leffoja - niistä huokuu epätasaisuus - ei siis ole lainkaan ihme, että
the Hateful Eight jatkoi samalla linjalla, ollen ehkäpä epätasaisempi mitä Django Unchained. Tarina oli ok, kerronta oli ihan kelvollista, roolisuorituksista kuitenkin puuttui se jokin - kokonaisuus ei natsannut vaikka Jennifer Jason Leigh Daisy Domerguena oli nainen paikallaan, eikä Samuel L. Jackson majuri Marquis Warrenina huono ollut. Vai onko nyt käynyt siten, että odotukset Tarantinon kohdalla ovat niin korkealla, että se mikä muilta on hyvä suoritus on Tarantinolta vain keskinkertaista? Samalla tapaa kuin Usain Boltilta odotamme 9,90 alittamista sadalla metrillä - muuhun olemme pettyneitä, mutta jos joku suomalainen "räpeltäisi" sen satasen edes kymmeneen sekuntiin niin hyppisimme ilosta! Lievästä pettymyksestä huolimatta todennäköisesti katson seuraavankin Tarantinon leffan, sikäli mikäli sellainen vielä tulee.
Kill Bill III on ollut puhetta mutta konkretisoituuko se koskaan, saas nähdä.
Kahdesta muusta leffasta
Chappie on Neill Blomkampin ohjaama rikosdraama, jossa on scifi-elementtejä yhdistettynä jonkin asteiseen yhteiskunnalliseen kerrontaan. Nämä scifi-elementit juontavat oikeastaan leffan eräästä teemasta - tekoälystä ja vielä pidemmälle vietynä tietoisuudesta. Yhteiskunnallinen kerronta ja kuvat taasen tämän ajan Etelä-Afrikasta, rikkinäisestä valtiosta, jossa "robocopit" partioivat kadulla. Lopulta kyse on kuitenkin hyvin pienimuotoisesta rikosdraamasta, jota muut elementit tukivat. Ihmis - tai ennemminkin ihmisyyskuvaus - jossa lopulta tekoälyllä (ja tietoisuudella) varustettu robotti lopulta opettaa ihmisille paljon ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Ohjaaja Neil Blomkampin läpimurto oli 2009 julkaistu
District 9.
Tästä kolmikosta kokonaisuudessa paras oli Marc Roccon ohjaama
Murder in the First (suom. Alcatraz kohtaloni) - joka on hyvin tiivistunnelmainen vankila- ja oikeussalidraama pienoisin trillerivivahtein (tai ei ihan niin pienoisinkaan). Paikoitellen leffa on varsin brutaali kuvaus erityiskohtelua saavan rangaistusvangin elämästä. Leffa perustuu löyhästi
Henri Youngin tarinaan. Ohjaaja Rocco on kuitenkin ottanut kohtalaisia taiteellisia vapauksia, mitä tulee kerrontaan ja Youngin tarinaan, paikoin hiukan sitä kaunistellen ja toisaalta paikoin olennaisesti karummaksi muuttaen. Elokuvan Henri Young "löydettiin" kuolleena sellistään oikeudenkäynnin jälkeen, todellinen Henri Young pääsi ehdonalaiseen vapauteen Walla Wallasta 1972, jonka jälkeen hän "katosi". Voidaan sanoa, että suurella todennäköisyydellä hän on jo nyt kuollut, mikäli ei ole, on hän reilusti yli 100-vuotias. Elokuvan tunnelma on tiivis ja kerronta onnistunutta - se rakentuu täysin kolmikon
Bacon - Oldman - Slater ympärille. Kolmikko paneutui rooliinsa viettämällä kuvausten aikana aikaa selleissä, Bacon pudotti painoaan kymmenisen kiloa roolisuoritustaan varten.
vlad
Uusi Star Wars sai paljon paremmat arviot, vaikka olin varmasti nähnyt sen jo kerran aikaisemminkin vuosikymmeniä sitten.
