vlad
Respected Leader
Otin uusintakierroksen Steve McQueenin 12 Years a Slave'sta - kävin sen katsomassa aikanaan teatterissa:
http://www.imdb.com/title/tt2024544/?ref_=nv_sr_3
McQueenin elokuva kuvasi raadollisella tapaa kyseisen aikakauden arkea ja sitä kuinka osassa Yhdysvaltoja ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia vaan rotu määritteli sen kuinka ihmisiä kohdeltiin. Toisaalta elokuvassa myös plantaasien omistajista oli löydettävissä inhimillisiä piirteitä ja tunteita vaikka heidän toimintansa kokonaisvaltaisesti olikin tuomittavaa. Jos ihminen on syntymästään asti kasvatettu siihen, että rodut ja ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikö tuolloin ole varsin loogista, että aikuistuttuaankin ajattelee näin ja etenkin aikana jota elokuvassa elettiin, jolloin rodullinen tasa-arvo ja siitä puhuminen oli monien mielestä suoranainen vääryys. Ja elokuvan katsottuaan voi myös miettiä, että kuka plantaasin omistajista loppujen lopuksi oli tuomittavin? Ford (Benedict Cumberbatch) vai Edwin Epps (Michael Fassbender)? Toinen oli ilkeä, paha ja julma ja toinen taas monellakin tapaa pelkuri, joka lopullisesti tuomitsi Solomon Northupin (Chiwetel Ejiofor) vuosikausien orjuuteen.
Vaikka elokuva onkin Solomon Northupin (orja Platt) selviytymistarina ja uskomaton sellainen niin elokuvassa hänestä ei kuitenkaan pyritty luomaan pyhimystä vaikka sellainenkin mahdollisuus oli olemassa. Loppujen lopuksi osassa toimista oli havaittavissa selkeää itsekkyyttä ja oman edun ajamista, raadollista pelaamista niillä pelimerkeillä joita hänelle oli suotu. Osa hänen teoista oli oikeutettuja, osa pakon sanelemia ja osa kenties jopa pelkuruutta.
Kiehtovaa olisi lukea Solomon Northupin kirjoittama kirja kokemuksistaan ja verrata sitä elokuvan rakentamaan todellisuuteen - ja toistaalta pyrkiä näkemään kirjan kautta sen kuinka hän asiat kokee, näkee ja kuvailee. Kirjaa kuitenkaan tuskin tullaan suomentamaan, joten taitaa jäädä haaveeksi sen lukeminen - en nyt kuitenkaan niin kiinnostunut ole, että jaksaisin lähteä englannin kielistä teosta mistään metsästämään.
McQueenin 12 Years a Slave ei ollut ainoa uusintakierrokselle päätynyt leffa.
90-luvulla katselin taivaskanavilta Richard Stanleyn Hardwaren (suom. Mark 13 - ohjelmoitu tappamaan) - jokin aika sitten hankin sen englannin kielisenä versiona kokoelmiini (halvalla kun sai!): http://www.imdb.com/title/tt0099740/?ref_=nv_sr_1
Kyseessä ei todellakaan ole mikään elokuvataiteen helmi vaan lähinnä häiriintynyt kuvaus tulevaisuuden dystooppisesta maailmasta, jossa keskiöön nousee lopulta itsensä uudelleen kokoava Mark 13 kyborgi. Sen jälkeen kun "vyöhykkeeltä" tuotu romuläjä päätyy "romunkerääjän" naisystävä Jillille, jota näytteli Stacey Travis ja sen jälkeen kun tämä romuläjä Mark 13 on kasannut itse itsensä elokuva pääsee lopulta vauhtiin ja alkaa hurmeinen & väkivaltainen taistelu ihmisten ja kyborgin välillä. Parasta elokuvassa on Stacey Travisin roolisuoritus ja etenkin sen raivoisa huipennus suihkuun päättyvällä kohtauksella. No leffassa on jokunen kiintoisa - hyvin lipevä - hahmo, mutta muutoin näyttelijäsuoritukset ovat tasalaatuisia. No eipä Hardwaren tarkoitus ollutkaan tarjota loistavia näyttelijäsuorituksia, minulle sen ainoa tarkoitus oli tarjota nostalgiamatka hurmeiseen dystooppiseen maailmaan. Leffan musiikkimaailma on erinomainen - suorastaan loistava (Simon Boswell):
Hardwarea (K18-varoitus):
vlad
http://www.imdb.com/title/tt2024544/?ref_=nv_sr_3
McQueenin elokuva kuvasi raadollisella tapaa kyseisen aikakauden arkea ja sitä kuinka osassa Yhdysvaltoja ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia vaan rotu määritteli sen kuinka ihmisiä kohdeltiin. Toisaalta elokuvassa myös plantaasien omistajista oli löydettävissä inhimillisiä piirteitä ja tunteita vaikka heidän toimintansa kokonaisvaltaisesti olikin tuomittavaa. Jos ihminen on syntymästään asti kasvatettu siihen, että rodut ja ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikö tuolloin ole varsin loogista, että aikuistuttuaankin ajattelee näin ja etenkin aikana jota elokuvassa elettiin, jolloin rodullinen tasa-arvo ja siitä puhuminen oli monien mielestä suoranainen vääryys. Ja elokuvan katsottuaan voi myös miettiä, että kuka plantaasin omistajista loppujen lopuksi oli tuomittavin? Ford (Benedict Cumberbatch) vai Edwin Epps (Michael Fassbender)? Toinen oli ilkeä, paha ja julma ja toinen taas monellakin tapaa pelkuri, joka lopullisesti tuomitsi Solomon Northupin (Chiwetel Ejiofor) vuosikausien orjuuteen.
Vaikka elokuva onkin Solomon Northupin (orja Platt) selviytymistarina ja uskomaton sellainen niin elokuvassa hänestä ei kuitenkaan pyritty luomaan pyhimystä vaikka sellainenkin mahdollisuus oli olemassa. Loppujen lopuksi osassa toimista oli havaittavissa selkeää itsekkyyttä ja oman edun ajamista, raadollista pelaamista niillä pelimerkeillä joita hänelle oli suotu. Osa hänen teoista oli oikeutettuja, osa pakon sanelemia ja osa kenties jopa pelkuruutta.
Kiehtovaa olisi lukea Solomon Northupin kirjoittama kirja kokemuksistaan ja verrata sitä elokuvan rakentamaan todellisuuteen - ja toistaalta pyrkiä näkemään kirjan kautta sen kuinka hän asiat kokee, näkee ja kuvailee. Kirjaa kuitenkaan tuskin tullaan suomentamaan, joten taitaa jäädä haaveeksi sen lukeminen - en nyt kuitenkaan niin kiinnostunut ole, että jaksaisin lähteä englannin kielistä teosta mistään metsästämään.
McQueenin 12 Years a Slave ei ollut ainoa uusintakierrokselle päätynyt leffa.
90-luvulla katselin taivaskanavilta Richard Stanleyn Hardwaren (suom. Mark 13 - ohjelmoitu tappamaan) - jokin aika sitten hankin sen englannin kielisenä versiona kokoelmiini (halvalla kun sai!): http://www.imdb.com/title/tt0099740/?ref_=nv_sr_1
Kyseessä ei todellakaan ole mikään elokuvataiteen helmi vaan lähinnä häiriintynyt kuvaus tulevaisuuden dystooppisesta maailmasta, jossa keskiöön nousee lopulta itsensä uudelleen kokoava Mark 13 kyborgi. Sen jälkeen kun "vyöhykkeeltä" tuotu romuläjä päätyy "romunkerääjän" naisystävä Jillille, jota näytteli Stacey Travis ja sen jälkeen kun tämä romuläjä Mark 13 on kasannut itse itsensä elokuva pääsee lopulta vauhtiin ja alkaa hurmeinen & väkivaltainen taistelu ihmisten ja kyborgin välillä. Parasta elokuvassa on Stacey Travisin roolisuoritus ja etenkin sen raivoisa huipennus suihkuun päättyvällä kohtauksella. No leffassa on jokunen kiintoisa - hyvin lipevä - hahmo, mutta muutoin näyttelijäsuoritukset ovat tasalaatuisia. No eipä Hardwaren tarkoitus ollutkaan tarjota loistavia näyttelijäsuorituksia, minulle sen ainoa tarkoitus oli tarjota nostalgiamatka hurmeiseen dystooppiseen maailmaan. Leffan musiikkimaailma on erinomainen - suorastaan loistava (Simon Boswell):
Hardwarea (K18-varoitus):
vlad
