Minkälaisia elokuvia te katotte?

Kyllähän tämä on ollut jo pitkään tiedossa, että nimimerkki "Hejsan" kirjoittaa todellisuudessa Tehtaankadulta. Lapsellisen, huonosti suomea kirjoittavan Ruotsissa asuvan nimimerkin takana onkin erittäin älykäs henkilö, joka saa itsensä todella vaikuttamaan aidosti tyhmältä. Tällä tavoin voi ovelasti huomiota herättämättä tiedustella esim. pimeänäkölaitteiden ja muun optiikan määrää.

Nyt ilmoitusta Supolle Nettivinkin kautta:
 
Jaha tämä oli mulle ihan uuta?

oletko tosisaan nytten tai pelleiletkö sä?
 
Hejsan kirjoitti:
Jaha tämä oli mulle ihan uuta?

oletko tosisaan nytten tai pelleiletkö sä?

Haloo! Ihan varmasti olen tosissani.


Pitää sitä nyt vähän kestää pilaa, etenkin kun kirjoitellaan kaikki nimimerkin takaa. Eiköhän sinuakin ärsyttäisi ja heittäisit jonkin vastaavan jutun, jos minä tulisin ruotsinkieliselle foorumille heittämään juttua huonolla ruotsillani?
 
Kävin tuossa katsomassa Härmä elokuvan. Tykkäsin.

Ajoittain elokuva tuntui etenevän vähän hitaanlaisesti, mutta muuten ei pahaa sanottavaa.
Puvustus ja puitteet on hyvin kunnossa. Puukot keikkuvat helavyössä vasemmalla kupeella pohjalaiseen tapaan. Leppilammen puukonterä kiinnitti vähän huomiota, koska mielestäni kauhavalaisessa ei ole niin leveää terää. Terän malli muistutti enemmänkin pikku-leukua.

Kosto on aina varsin toimiva juoni ja elokuvassa on sopivassa suhteessa naiskauneutta ja väkivaltaa.
Lopputulos oli ennalta-arvattavissa ja siihen olisinkin keksinyt jotain vähän räväkämpää eikä niin ilmiselvää päätöstä. Juoni on perinteinen ”hyvä” veli vs. ”paha” veli.

Elokuvan katsottuani olen entistä varmempi siitä, että olen syntynyt väärällä vuosisadalla. Miten helppoa olisikaan, jos ristiriidat ja periaatteelliset ongelmat voisi ratkaista puukolla ja siitä ei seuraisi jälkipuheita. Voitto tai kuolema ja sen jälkeen asiasta ei enää puhuta.
Ihmiset olisivat paljon reilumpia, rehellisempiä ja kohteliaampia toisiaan kohtaan, koska muuten saattaisi edessä olla kaksintaistelu loukatun kunnian palauttamiseksi.

Näyttelijävalinnat sopivat elokuvaan hyvin. Leppilampi partaisena on häjyn oloinen ja särmää löytyy helposti paikan täyttämiseen. Tola *köh* varsin sievä ja Tilkkasen katseessa näkyy loppuvaiheessa hetkittäin niin syvää vihaa, että en ole elokuvassa ikinä sellaista nähnyt.
Tuo The Katse on erittäin syvä ja intensiivinen sekä täynnä tappamisenhalua ja kovuutta. Plussaa siitä, varsinkin kun vertaa leffan alkuvaiheen ja loppukohtauksen lämpimään katseeseen. Todellinen luonnenäyttelijä kyseessä.

****+
 
Tuo mainittu Härmä-leffa on etäisesti kiinnostanut.. Mutta Leppilampi ei houkuttele katsomaan sitä. Jos katson elokuvaa, jossa on näyttelijä, enkä elokuvaa, jossa on roolihahmo, jotain on minusta pielessä. Poikkeuksiakin löytyy ja ei tuo ylitsepääsemätön ongelma ole.

Viime aikoina on tullut katsottua seuraavat kokoperheen elokuvat:
Commando
Predator
Leon
Death Proof
Rambo 4
Smokin' aces 2
Machete
Letters from Iwo Jima
World invasion: Battle los angeles

ruumisluku on ihan kiitettävä, pitänee alkaa katsomaan kun ihmisiä tehdään lisää...
 
Touhottaja kirjoitti:
Tuo mainittu Härmä-leffa on etäisesti kiinnostanut.. Mutta Leppilampi ei houkuttele katsomaan sitä. Jos katson elokuvaa, jossa on näyttelijä, enkä elokuvaa, jossa on roolihahmo, jotain on minusta pielessä. Poikkeuksiakin löytyy ja ei tuo ylitsepääsemätön ongelma ole.

Vaikka Leppilampi aiheuttaisi pahaa oloa niin tuo kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Jos ei muuten niin tämän takia.

Jos käyt naisseurassa niin koita olla kuolaamatta kovin paljon. :a-grin:
 
Pitää odotella, että jostain putkahtaa leppilammeton versio, sisältäen vain.. Tolallaan olevia kohtauksia. :D
 
Oliko Machete hyvä?
 
Touhottaja kirjoitti:
Jos katson elokuvaa, jossa on näyttelijä, enkä elokuvaa, jossa on roolihahmo, jotain on minusta pielessä.

Viime aikoina on tullut katsottua seuraavat kokoperheen elokuvat:
Commando
:D
 
On tullut kelattua wanhoja hyllystä uusintoina, länkkäreitä lähinnä. Rio Bravo, Etsijät, Armoton maa, ja sitten sarja, joka saattaa olla genren parhaita: Lonesome Dove. Näyttelijät hyviä jne.
 
Mä olen katsellut lähinnä noita amerikkalaistyylisiä metsästysvideoita kuten
Bow Hunter: Kuinka pudotat sotilaskarkurin
Big Bore: tappolaukaus proteiininimijälle
ja riipaiseva tarina siitä kuinka totaalikieltäytyjiäsoittokunnan nahkafagotin soittaja tuli tiensä päähän -Who can stop the music.
Ihan Hejsanin vierailun varalta olen noita opiskelumielessä tiiraillut.
 
noska kirjoitti:
Mä olen katsellut lähinnä noita maerikkalaistyylisiä metsästysvideoita kuten
Bow Hunter: Kuinka pudotat sotilaskarkurin
Big Bore: tappolaukaus proteiininimijälle
ja riipaiseva tarina siitä kuinka totaalikieltäytyjiäsoittokunnan nahkafagotin soittaja tuli tiensä päähän -Who can stop the music.
Ihan Hejsanin vierailun varalta olen noita opiskelumielessä tiiraillut.

:D :D :D

Ja mitä nahkafagot ?......:D
 
Katsastinpas sellaisen 30 markkaa maksaneen elokuvateoksen kuin Libanon. Herätti ajatuksia omasta mielentilasta ja -terveydestä.. Sen sijaan että olisin myötäelänyt ja kauhistellut, minua lähinnä turhautti katsoa elokuvan tumpelointia.

Jos sitten taas mielikuvaharjoittelen itseni poteroon, kun kuulaa ruiskii kohti, en tiedä miten oikeassa tilanteessa uskallan päätäni nostaa. Miksi en siis osannut eläytyä elokuvan panssarimiehistön ongelmien kanssa? Kummallista.

Sen tiedän, että pään nostamista helpompaa olisi pitää pää koko ajan ylhäällä.. Tilanne olisi paremmin hallussa. Murkuloiden lennellessä kohti on kuitenkin pakko painaa pää alas. Sitten siellä tähtäinten väärällä puolella ei olekaan enää konkreettinen vihollinen, vaan abstrakti kuolema. Kunnes sen pään saa taas ylös, ja alkaa toimia. Luoteja on turha pelätä, niitä ei kerkeä nähdä eikä kunnollista osumaa jäädä suremaan.

Omaan menttaliteettiin sopiikin varmaan uusi tst-tapa paremmin, ollaan enemmän hallitsevassa asemassa omalla tuhoalueella. Turpiin vaan KA2:lle, ja onnea.

Ehkä olen syväharjoitellut itseni kuraportaan jalkaväkimieheksi, ja siksi elokuva panssariukkeleiden perspektiivistä herätti lähinnä kiukunpuuskia ja turhautumista.
 
Touhottaja kirjoitti:
Katsastinpas sellaisen 30 markkaa maksaneen elokuvateoksen kuin Libanon. Herätti ajatuksia omasta mielentilasta ja -terveydestä.. Sen sijaan että olisin myötäelänyt ja kauhistellut, minua lähinnä turhautti katsoa elokuvan tumpelointia.

Jos sitten taas mielikuvaharjoittelen itseni poteroon, kun kuulaa ruiskii kohti, en tiedä miten oikeassa tilanteessa uskallan päätäni nostaa. Miksi en siis osannut eläytyä elokuvan panssarimiehistön ongelmien kanssa? Kummallista.

Sen tiedän, että pään nostamista helpompaa olisi pitää pää koko ajan ylhäällä.. Tilanne olisi paremmin hallussa. Murkuloiden lennellessä kohti on kuitenkin pakko painaa pää alas. Sitten siellä tähtäinten väärällä puolella ei olekaan enää konkreettinen vihollinen, vaan abstrakti kuolema. Kunnes sen pään saa taas ylös, ja alkaa toimia. Luoteja on turha pelätä, niitä ei kerkeä nähdä eikä kunnollista osumaa jäädä suremaan.

Omaan menttaliteettiin sopiikin varmaan uusi tst-tapa paremmin, ollaan enemmän hallitsevassa asemassa omalla tuhoalueella. Turpiin vaan KA2:lle, ja onnea.

Ehkä olen syväharjoitellut itseni kuraportaan jalkaväkimieheksi, ja siksi elokuva panssariukkeleiden perspektiivistä herätti lähinnä kiukunpuuskia ja turhautumista.

Jos mää tuun iloiseksi loiseksi siihen sun potetoon kun meidän BMP on ammuttu alta....
 
veffeade kirjoitti:
Touhottaja kirjoitti:
Katsastinpas sellaisen 30 markkaa maksaneen elokuvateoksen kuin Libanon. Herätti ajatuksia omasta mielentilasta ja -terveydestä.. Sen sijaan että olisin myötäelänyt ja kauhistellut, minua lähinnä turhautti katsoa elokuvan tumpelointia.

Jos sitten taas mielikuvaharjoittelen itseni poteroon, kun kuulaa ruiskii kohti, en tiedä miten oikeassa tilanteessa uskallan päätäni nostaa. Miksi en siis osannut eläytyä elokuvan panssarimiehistön ongelmien kanssa? Kummallista.

Sen tiedän, että pään nostamista helpompaa olisi pitää pää koko ajan ylhäällä.. Tilanne olisi paremmin hallussa. Murkuloiden lennellessä kohti on kuitenkin pakko painaa pää alas. Sitten siellä tähtäinten väärällä puolella ei olekaan enää konkreettinen vihollinen, vaan abstrakti kuolema. Kunnes sen pään saa taas ylös, ja alkaa toimia. Luoteja on turha pelätä, niitä ei kerkeä nähdä eikä kunnollista osumaa jäädä suremaan.

Omaan menttaliteettiin sopiikin varmaan uusi tst-tapa paremmin, ollaan enemmän hallitsevassa asemassa omalla tuhoalueella. Turpiin vaan KA2:lle, ja onnea.

Ehkä olen syväharjoitellut itseni kuraportaan jalkaväkimieheksi, ja siksi elokuva panssariukkeleiden perspektiivistä herätti lähinnä kiukunpuuskia ja turhautumista.

Jos mää tuun iloiseksi loiseksi siihen sun potetoon kun meidän BMP on ammuttu alta....

Hahaa, lipasta sinä, minä ruiskin.. :a-grin:

Pitäisi päästä jotenkin panssarimentaliteettiin, niin osaisi ajatella eri tavalla.. ehkä käyn panssarimuseossa mutkan kesällä... Kykkiminen ja odottelu vaunun sisällä kävisi varmaan hermoilleni, mutta äksönin keskellä voisin kuvitella toimivani ilman häiriöajatuksia. Mutta, en osaa mielikuvaharjoitella, kun en tiedä vaunuista muuta kuin miten niihin tehdään reikiä.
 
Katsoin tuon Battle of L.A

Olipa harvinaisen huono filkka.

Kaikki tavanomaiset klisheet. Ollaan ylivoiman edessä. Mokataan kaikki. Kariluotomokaa, mutta nousee (tällä kertaa jenkkiloren mukaisesti aliarvostetun pitkän linjan au:n avustamana) sankaruuteen.

Erityisesti joukkueen laittaminen suht yksin tuonne oli jo aivan ihmeellistä. Joukkueen toiminta alle kaiken kritiikin. Tiedustelua/raortointia ei ollut ja missä oliepäsuora? "Ilmatykistön" kävi nyt sitten niin kuin kävi kun kaikki munat olivat filkan mukaan samassa korissa.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta sitten voidaan "tilata" apu.

Lopulta amerikkalalainen voittaa toisenlaiset.
Hohhoijjaa

PS. Toimiihan spoilertägit täälläkin
 
Battle of LA:ssa oli mielenkiintoisinta ehkä ne ekstrat DVD(vai olikos mulla peräti blu-ray)-kiekolla, jossa näytettiin miten jenkkien merijalkaväki koulutti näyttelijöitä näyttämään enemmän merijalkaväeltä. PR on siellä iso juttu. Samoin mielikuvien muokkaus ihan propaganda-tasolla.

Ja monestihan elokuvissa tilanne, jossa sankari(t) touhuaa, on lähtökohtaisesti kuin elokuvasta ;)
 
Touhottaja kirjoitti:
Pitäisi päästä jotenkin panssarimentaliteettiin, niin osaisi ajatella eri tavalla.. ehkä käyn panssarimuseossa mutkan kesällä... Kykkiminen ja odottelu vaunun sisällä kävisi varmaan hermoilleni, mutta äksönin keskellä voisin kuvitella toimivani ilman häiriöajatuksia. Mutta, en osaa mielikuvaharjoitella, kun en tiedä vaunuista muuta kuin miten niihin tehdään reikiä.
Se on hyvin helppoa.
SA-mieliala: Ostat purkin anjoviksia. Avaat purkin ja syöt sieltä yhden anjoviksen. Sitten änkeät itsesi sen anjoviksen paikalle, vedät kannen takas kiinni, kurkit sen raoista ja alat täristä ihan horkassa odottaen milloin joku läjäyttää koko purkin tuhannen päreiksi.
RA-mieliala: kuvittelet olevasi varusmieskuljettaja mutta vielä isompi kunkku kun sulla on telat alla ja hienot vehkeet säilykepurkissas. Äläkä vahingossakaan paljasta nurmiporille että talvella oli välillä ihan helvetin kylmä kun ympärillä oli tonneittain jääkylmää terästä ja koskaan ei tullut hiki eikä tarvinnut mitään raskasta tehdä. Kunhan istuksi vaan sisällä lämpimässä ja kesät otti aurinkoa vaunun kannella.
 
Kävin juniorin kanssa katsomassa tuon Iron Sky:n. Vertavuotavin korvin leffaa katselin, selkä sekä pää tuli kipeäksi lievästi kovallaan olleissa tehosteissa :a-embarassed:.

Sinällään ihan katsottava ja viihdyttävä leffa; alkukulku oli vähän tylsää, mutta kun asiaan päästiin, alkoi toimia. Erittäin hyvin suomalaiseksi tehdyt tehosteet, taisi kyllä olla niin, että tehtiin yhteisprojektina kehittäjäverkon avulla, mutta any way. Toimivat.

Juoni oli mielestäni loppupeleissä hyvä. Loppujen lopuksi nuilla kuunatseilla ei ison juonen kannalta ollutkaan varsinaista merkitystä; isompi asia oli minusta tuo teemana ollut "USA:n presidentin uudelleen valinta"; tarvittiiin vain kansallissosialistista natsipropagandaa ja kuin taivaalta tullut uusi sota; tämä oli näköjään USA:n istuvalle presidentille kuin "tilaus suoraan taivaasta", mutta näinhän se valitettavasti taitaa mennä tuolla USA:n maalla; sodalla varmistetaan uudelleenvalinta...

Lopuksi sitten ei oikeasti ollutkaan merkitystä että kuunatsien tukikohta pistettiin 6-0; eripuraiset maanelimet sitten aloittivat loppuhuipennuksen; vähän kuin day-afterin kuvion; joka tapaukessa SS-x:t ja Minutemanit lenteli iloisesti Kiinan ja Intian ja miksei myös Natonkin ohjusten seassa :huh:.

Voisin jopa varovasti suositella, parodiahan tuo oli, varsinaiset huumorin kukkaset vähän vähissä, mutta laittoi ajattelemaan edes jotain. Nyt en sitten puhu mistään Iran kiimasta tai Syyrian hekumoinnista :angel:. Enhän :dodgy:...
 
Back
Top