Minkälaisia elokuvia te katotte?

Uusi James Bond? Oli kyllä todella hyvä elokuvassa Inception...

The name's Bond: Tom Hardy could be set to replace Daniel Craig as the next James Bond, according to new reports (pictured 2015)


www.dailymail.co.uk

Tom Hardy 'rumoured to replace Daniel Craig as next James Bond'

The actor could be set to replace Daniel Craig as the next James Bond, according to new reports.
www.dailymail.co.uk www.dailymail.co.uk
 
No niin. Nyt täytyy avautua hieman täällä kun elokuvista kerran ketjukin on. Olen eilen katsonut yhden huonoimmista koskaan näkemistäni elokuvista! Siis todellakin aivan ehtaa skeidaa! Todellinen surkeuden ylistys!

Todettakoon heti, että minä tiedän mistä puhun. Minut pakotettiin aikanaan katsomaan Lost In Translation (oli pakko että sai toosaa) ja se oli.... kauheaa. Tämä pläjäys oli samaa tasoa.

Kyseinen pökäle oli vieläpä sotaelokuva. Miksi kirjoitan tämän oksennuksen tänne johtuu siitä, että kyseessä ei ole ainostaan huono sotaelokuva, vaan oikeasti surkea elokuva kokonaisuutena. Mainittakoon, että eräiden kriitikoiden mukaan kyseessä on jopa kaikkien aikojen paras sotaelokuva. Nämä kriitikot eivät ilmeisesti ole nähneet ennen yhtään sotaelokuvaa. Ovatko nähneet yhtään elokuvaa muutenkaan aikaisemmin on kyseenalaista.

Ja kyseisen pökäleen nimi on... (taustalla rikkinäisen rummun pärinää) ... DUNKIRK!!!!

Yleensä elokuvassa kuin elokuvassa on edes jokin positiivinen piirre. Edes tahaton sellainen. Tästä "teoksesta" sellaista ei löydä edes parhaalla tahdollakaan. Allah tietää, että yritin! Mutta käydään nyt aihe läpi:

1. Juoni: Elokuva seuraa kolmea (neljää) eri tarinaa. Nämä ovat a)Ranskalaisen ruumiinryöstäjän ja Brittiläisen dyynipaskojan matka yhdestä uppoamisesta toiseen b) 80-vuotiaan kotkansilmän (tunnistaa konetyypit 100km etäisyydeltä) ja hänen poikansa ja tämän kaverin venematka jostain jonnekkin ja c) Spitfiren rikkinäisen polttoainemittarin ja liidun tarina. Neljäntenä tarinana kai voi pitää evakuointia johtavan upseerin kävelemistä laiturilla suu ammollaan. Normaalisti juonessa joko yritetään kertoa tapahtumien tarinaa henkilöiden kautta tai sitten kuvata jonkinasteista henkilöiden tarinaa. Tämä elokuva ei tee kumpaakaan. Itse tapahtumista ei tule mitään selkoa (paitsi laiturikävelijälle 5-10 minuutin välein tuotujen "linjat pitävät edelleen" viestien kautta) ja henkilöiden osalta ensimmäisen 15 minuutin jälkeen katsojaa ei voisi vähempää heidän tarinansa kiinnostaa ja 30 minuutin jälkeen katsoja huomaa hurraavansa Saksalaisille jotta he saisivat tapettua nämä turhakkeet ja tämä filmin/ajan hukkaaminen loppuisi. Valitettavasti henkilöt ovat harmillisen sitkeitä eikä bensakaan meinaa loppua sitten millään.

2. Henkilöt ja näytteleminen: Anteeksi mikä? Tiedän kyllä, että nykyään on muotia yrittää luoda tunnelmaa elokuvaan pitämällä näyttelijöiden ilmeet tasaisen vakavina/huolestuneina/surkeina koko filmin ajan. Tästä on esimerkkejä tarpeeksi. Se vain ei toimi. Seurauksena on tasaista puuroa joka ei välitä mitään tunnetta koska ihmiset eivät ole robotteja ja ilmeet oikeasti vaihtelevat. Jopa sodassa ihmiset joskus hymyilevät tai irvistävät tai jotain. Tämän monotoonisuuden vie huippuunsa lentävän polttoainemittarin Spitfire) pilotti. Ampuessaan alas puolet Saksan ilmavoimista hän pysyy tasaisen jäyhänä. Samoin siipimiehen pudotessa hänen kannustuksensa on tyyliä "onnea... painun Heinkelin perään" ilman häivääkään tunnetta. Itse asiassa lapsena lukemissa Korkeajännityksissä on eloisampaa näyttelemistä kuin tässä elokuvassa. Siis lehdessä! Oman kunniamainintansa saakoon Pakeneva Britti, jonka ilme pysyy tasaisen samana Stukan pommituksessa, laivan uppoamisessa, konekivääritulessa ja dyynillä paskottaessa. Tiukkaa settiä!

3. Realismi: Normaalisti en niin tähän kiinnitä huomiota, mutta kun tätä aspektia niin kovin kriitikot kehuvat niin menköön nyt. Muutamia havaintoja. Elokuva alkaa Dyynipaskojan ryhmän tullessa yllätetyksi. Kaikki juoksevat pakoon kuin varpusparvi keskellä leveää pääkatua ja saavat kuulan selkäänsä sankarimme poislukien. Hiukan realismia häiritsee se, että myös ne miehet jotka olivat sivukaduilla suojassa juoksevat ammunnan alkaessa kuin käskystä pääkadulle ammutaviksi. Kunniamaininta sitkeydestä oikeassa kulmassa juosseelle sotilaalle, jonka selästä pöllähtää it-tykin kranaattia vastaava osuma mutta kaveri jatkaa juoksuaan kunnes ilmeisesti näkymättömissä oleva ohjaaja saa hänet vihdoin tajuamaan hänen kuuluvan kaatua.
Sotalaivalla on myös tosiaan tapana sulkea laipion ovet taistelussa. Sen sijaan harvemmin olen kuullut, että myös ulos johtava ovi suljetaan ulkopuolelta kassakaapin sulkujärjestelmällä. Kaiketi tarkoituksena varmistaa kaikille sankarikuolema. Valitettavasti Ranskalainen ruumiinryöstäjä jäi ulkopuolelle ja avasi oven. Elokuva sai jatkua:(. Pomminosumat olivat kuin 5 kilon kiviä jotka heitettiin mereen jne. jne. jne. Erikoismaininta pudonneen Spitin lentäjän pelastumisesta. Luonnollisesti kuomu oli jumissa ja kaveri hakkaa kuomua valopistoolilla. Lulla kuitenkin uppoaa. Ehdin jo toivoa hänen päätyvän Kanaalin pohjaan rangaistuksena surkeasta näyttelemisestä mutta mitä vielä: Kaarnankuoriveneen poika pamauttaa puoshaalla veden läpi kerran ja kuomu katoaa kuin valomiekalla leikattuna. Lentäjä pompahtaa pelastettavaksi kuin korkki ja matka jatkuu.

Tätä voisi jatkaa ties kuinka kauan. Summa Summarum: Kyseessä on elokuva, jota kriitikoiden kuuluu kehua. Valitettavasti ne kehut ovat aivan roskaa. Tämä elokuva ei kuvaa sen kummemmin sodan todellisuutta, realismia kuin ihmisten käyttäytymistä. Suomeksi kyseessä on täyttä skeidaa ja ajantuhlausta pariksi tunniksi.

Realistinen arvio elokuvasta = 5 x :poop:
 
inscout kirjoitti:
No niin. Nyt täytyy avautua hieman täällä kun elokuvista kerran ketjukin on. Olen eilen katsonut yhden huonoimmista koskaan näkemistäni elokuvista! Siis todellakin aivan ehtaa skeidaa! Todellinen surkeuden ylistys!

Todettakoon heti, että minä tiedän mistä puhun. Minut pakotettiin aikanaan katsomaan Lost In Translation (oli pakko että sai toosaa) ja se oli.... kauheaa. Tämä pläjäys oli samaa tasoa.

Kyseinen pökäle oli vieläpä sotaelokuva. Miksi kirjoitan tämän oksennuksen tänne johtuu siitä, että kyseessä ei ole ainostaan huono sotaelokuva, vaan oikeasti surkea elokuva kokonaisuutena. Mainittakoon, että eräiden kriitikoiden mukaan kyseessä on jopa kaikkien aikojen paras sotaelokuva. Nämä kriitikot eivät ilmeisesti ole nähneet ennen yhtään sotaelokuvaa. Ovatko nähneet yhtään elokuvaa muutenkaan aikaisemmin on kyseenalaista.

Ja kyseisen pökäleen nimi on... (taustalla rikkinäisen rummun pärinää) ... DUNKIRK!!!!

Yleensä elokuvassa kuin elokuvassa on edes jokin positiivinen piirre. Edes tahaton sellainen. Tästä "teoksesta" sellaista ei löydä edes parhaalla tahdollakaan. Allah tietää, että yritin! Mutta käydään nyt aihe läpi:

1. Juoni: Elokuva seuraa kolmea (neljää) eri tarinaa. Nämä ovat a)Ranskalaisen ruumiinryöstäjän ja Brittiläisen dyynipaskojan matka yhdestä uppoamisesta toiseen b) 80-vuotiaan kotkansilmän (tunnistaa konetyypit 100km etäisyydeltä) ja hänen poikansa ja tämän kaverin venematka jostain jonnekkin ja c) Spitfiren rikkinäisen polttoainemittarin ja liidun tarina. Neljäntenä tarinana kai voi pitää evakuointia johtavan upseerin kävelemistä laiturilla suu ammollaan. Normaalisti juonessa joko yritetään kertoa tapahtumien tarinaa henkilöiden kautta tai sitten kuvata jonkinasteista henkilöiden tarinaa. Tämä elokuva ei tee kumpaakaan. Itse tapahtumista ei tule mitään selkoa (paitsi laiturikävelijälle 5-10 minuutin välein tuotujen "linjat pitävät edelleen" viestien kautta) ja henkilöiden osalta ensimmäisen 15 minuutin jälkeen katsojaa ei voisi vähempää heidän tarinansa kiinnostaa ja 30 minuutin jälkeen katsoja huomaa hurraavansa Saksalaisille jotta he saisivat tapettua nämä turhakkeet ja tämä filmin/ajan hukkaaminen loppuisi. Valitettavasti henkilöt ovat harmillisen sitkeitä eikä bensakaan meinaa loppua sitten millään.

2. Henkilöt ja näytteleminen: Anteeksi mikä? Tiedän kyllä, että nykyään on muotia yrittää luoda tunnelmaa elokuvaan pitämällä näyttelijöiden ilmeet tasaisen vakavina/huolestuneina/surkeina koko filmin ajan. Tästä on esimerkkejä tarpeeksi. Se vain ei toimi. Seurauksena on tasaista puuroa joka ei välitä mitään tunnetta koska ihmiset eivät ole robotteja ja ilmeet oikeasti vaihtelevat. Jopa sodassa ihmiset joskus hymyilevät tai irvistävät tai jotain. Tämän monotoonisuuden vie huippuunsa lentävän polttoainemittarin Spitfire) pilotti. Ampuessaan alas puolet Saksan ilmavoimista hän pysyy tasaisen jäyhänä. Samoin siipimiehen pudotessa hänen kannustuksensa on tyyliä "onnea... painun Heinkelin perään" ilman häivääkään tunnetta. Itse asiassa lapsena lukemissa Korkeajännityksissä on eloisampaa näyttelemistä kuin tässä elokuvassa. Siis lehdessä! Oman kunniamainintansa saakoon Pakeneva Britti, jonka ilme pysyy tasaisen samana Stukan pommituksessa, laivan uppoamisessa, konekivääritulessa ja dyynillä paskottaessa. Tiukkaa settiä!

3. Realismi: Normaalisti en niin tähän kiinnitä huomiota, mutta kun tätä aspektia niin kovin kriitikot kehuvat niin menköön nyt. Muutamia havaintoja. Elokuva alkaa Dyynipaskojan ryhmän tullessa yllätetyksi. Kaikki juoksevat pakoon kuin varpusparvi keskellä leveää pääkatua ja saavat kuulan selkäänsä sankarimme poislukien. Hiukan realismia häiritsee se, että myös ne miehet jotka olivat sivukaduilla suojassa juoksevat ammunnan alkaessa kuin käskystä pääkadulle ammutaviksi. Kunniamaininta sitkeydestä oikeassa kulmassa juosseelle sotilaalle, jonka selästä pöllähtää it-tykin kranaattia vastaava osuma mutta kaveri jatkaa juoksuaan kunnes ilmeisesti näkymättömissä oleva ohjaaja saa hänet vihdoin tajuamaan hänen kuuluvan kaatua.
Sotalaivalla on myös tosiaan tapana sulkea laipion ovet taistelussa. Sen sijaan harvemmin olen kuullut, että myös ulos johtava ovi suljetaan ulkopuolelta kassakaapin sulkujärjestelmällä. Kaiketi tarkoituksena varmistaa kaikille sankarikuolema. Valitettavasti Ranskalainen ruumiinryöstäjä jäi ulkopuolelle ja avasi oven. Elokuva sai jatkua:(. Pomminosumat olivat kuin 5 kilon kiviä jotka heitettiin mereen jne. jne. jne. Erikoismaininta pudonneen Spitin lentäjän pelastumisesta. Luonnollisesti kuomu oli jumissa ja kaveri hakkaa kuomua valopistoolilla. Lulla kuitenkin uppoaa. Ehdin jo toivoa hänen päätyvän Kanaalin pohjaan rangaistuksena surkeasta näyttelemisestä mutta mitä vielä: Kaarnankuoriveneen poika pamauttaa puoshaalla veden läpi kerran ja kuomu katoaa kuin valomiekalla leikattuna. Lentäjä pompahtaa pelastettavaksi kuin korkki ja matka jatkuu.

Tätä voisi jatkaa ties kuinka kauan. Summa Summarum: Kyseessä on elokuva, jota kriitikoiden kuuluu kehua. Valitettavasti ne kehut ovat aivan roskaa. Tämä elokuva ei kuvaa sen kummemmin sodan todellisuutta, realismia kuin ihmisten käyttäytymistä. Suomeksi kyseessä on täyttä skeidaa ja ajantuhlausta pariksi tunniksi.

Realistinen arvio elokuvasta = 5 x :poop:
Klikkaa laajentaaksesi...


Ja idioottimaisinta oli koko sodan puuttuminen! Ei saksalaisia, ei ruumiita (britit menettivät 68 000 miestä evakuoinnissa) & romua rannalla ym... Total shit -leffa!

Verratkaapa tähän:

 
Viimeksi muokattu:
inscout kirjoitti:
No niin. Nyt täytyy avautua hieman täällä kun elokuvista kerran ketjukin on. Olen eilen katsonut yhden huonoimmista koskaan näkemistäni elokuvista! Siis todellakin aivan ehtaa skeidaa! Todellinen surkeuden ylistys!

Todettakoon heti, että minä tiedän mistä puhun. Minut pakotettiin aikanaan katsomaan Lost In Translation (oli pakko että sai toosaa) ja se oli.... kauheaa. Tämä pläjäys oli samaa tasoa.

Kyseinen pökäle oli vieläpä sotaelokuva. Miksi kirjoitan tämän oksennuksen tänne johtuu siitä, että kyseessä ei ole ainostaan huono sotaelokuva, vaan oikeasti surkea elokuva kokonaisuutena. Mainittakoon, että eräiden kriitikoiden mukaan kyseessä on jopa kaikkien aikojen paras sotaelokuva. Nämä kriitikot eivät ilmeisesti ole nähneet ennen yhtään sotaelokuvaa. Ovatko nähneet yhtään elokuvaa muutenkaan aikaisemmin on kyseenalaista.

Ja kyseisen pökäleen nimi on... (taustalla rikkinäisen rummun pärinää) ... DUNKIRK!!!!

Yleensä elokuvassa kuin elokuvassa on edes jokin positiivinen piirre. Edes tahaton sellainen. Tästä "teoksesta" sellaista ei löydä edes parhaalla tahdollakaan. Allah tietää, että yritin! Mutta käydään nyt aihe läpi:

1. Juoni: Elokuva seuraa kolmea (neljää) eri tarinaa. Nämä ovat a)Ranskalaisen ruumiinryöstäjän ja Brittiläisen dyynipaskojan matka yhdestä uppoamisesta toiseen b) 80-vuotiaan kotkansilmän (tunnistaa konetyypit 100km etäisyydeltä) ja hänen poikansa ja tämän kaverin venematka jostain jonnekkin ja c) Spitfiren rikkinäisen polttoainemittarin ja liidun tarina. Neljäntenä tarinana kai voi pitää evakuointia johtavan upseerin kävelemistä laiturilla suu ammollaan. Normaalisti juonessa joko yritetään kertoa tapahtumien tarinaa henkilöiden kautta tai sitten kuvata jonkinasteista henkilöiden tarinaa. Tämä elokuva ei tee kumpaakaan. Itse tapahtumista ei tule mitään selkoa (paitsi laiturikävelijälle 5-10 minuutin välein tuotujen "linjat pitävät edelleen" viestien kautta) ja henkilöiden osalta ensimmäisen 15 minuutin jälkeen katsojaa ei voisi vähempää heidän tarinansa kiinnostaa ja 30 minuutin jälkeen katsoja huomaa hurraavansa Saksalaisille jotta he saisivat tapettua nämä turhakkeet ja tämä filmin/ajan hukkaaminen loppuisi. Valitettavasti henkilöt ovat harmillisen sitkeitä eikä bensakaan meinaa loppua sitten millään.

2. Henkilöt ja näytteleminen: Anteeksi mikä? Tiedän kyllä, että nykyään on muotia yrittää luoda tunnelmaa elokuvaan pitämällä näyttelijöiden ilmeet tasaisen vakavina/huolestuneina/surkeina koko filmin ajan. Tästä on esimerkkejä tarpeeksi. Se vain ei toimi. Seurauksena on tasaista puuroa joka ei välitä mitään tunnetta koska ihmiset eivät ole robotteja ja ilmeet oikeasti vaihtelevat. Jopa sodassa ihmiset joskus hymyilevät tai irvistävät tai jotain. Tämän monotoonisuuden vie huippuunsa lentävän polttoainemittarin Spitfire) pilotti. Ampuessaan alas puolet Saksan ilmavoimista hän pysyy tasaisen jäyhänä. Samoin siipimiehen pudotessa hänen kannustuksensa on tyyliä "onnea... painun Heinkelin perään" ilman häivääkään tunnetta. Itse asiassa lapsena lukemissa Korkeajännityksissä on eloisampaa näyttelemistä kuin tässä elokuvassa. Siis lehdessä! Oman kunniamainintansa saakoon Pakeneva Britti, jonka ilme pysyy tasaisen samana Stukan pommituksessa, laivan uppoamisessa, konekivääritulessa ja dyynillä paskottaessa. Tiukkaa settiä!

3. Realismi: Normaalisti en niin tähän kiinnitä huomiota, mutta kun tätä aspektia niin kovin kriitikot kehuvat niin menköön nyt. Muutamia havaintoja. Elokuva alkaa Dyynipaskojan ryhmän tullessa yllätetyksi. Kaikki juoksevat pakoon kuin varpusparvi keskellä leveää pääkatua ja saavat kuulan selkäänsä sankarimme poislukien. Hiukan realismia häiritsee se, että myös ne miehet jotka olivat sivukaduilla suojassa juoksevat ammunnan alkaessa kuin käskystä pääkadulle ammutaviksi. Kunniamaininta sitkeydestä oikeassa kulmassa juosseelle sotilaalle, jonka selästä pöllähtää it-tykin kranaattia vastaava osuma mutta kaveri jatkaa juoksuaan kunnes ilmeisesti näkymättömissä oleva ohjaaja saa hänet vihdoin tajuamaan hänen kuuluvan kaatua.
Sotalaivalla on myös tosiaan tapana sulkea laipion ovet taistelussa. Sen sijaan harvemmin olen kuullut, että myös ulos johtava ovi suljetaan ulkopuolelta kassakaapin sulkujärjestelmällä. Kaiketi tarkoituksena varmistaa kaikille sankarikuolema. Valitettavasti Ranskalainen ruumiinryöstäjä jäi ulkopuolelle ja avasi oven. Elokuva sai jatkua:(. Pomminosumat olivat kuin 5 kilon kiviä jotka heitettiin mereen jne. jne. jne. Erikoismaininta pudonneen Spitin lentäjän pelastumisesta. Luonnollisesti kuomu oli jumissa ja kaveri hakkaa kuomua valopistoolilla. Lulla kuitenkin uppoaa. Ehdin jo toivoa hänen päätyvän Kanaalin pohjaan rangaistuksena surkeasta näyttelemisestä mutta mitä vielä: Kaarnankuoriveneen poika pamauttaa puoshaalla veden läpi kerran ja kuomu katoaa kuin valomiekalla leikattuna. Lentäjä pompahtaa pelastettavaksi kuin korkki ja matka jatkuu.

Tätä voisi jatkaa ties kuinka kauan. Summa Summarum: Kyseessä on elokuva, jota kriitikoiden kuuluu kehua. Valitettavasti ne kehut ovat aivan roskaa. Tämä elokuva ei kuvaa sen kummemmin sodan todellisuutta, realismia kuin ihmisten käyttäytymistä. Suomeksi kyseessä on täyttä skeidaa ja ajantuhlausta pariksi tunniksi.

Realistinen arvio elokuvasta = 5 x :poop:
Klikkaa laajentaaksesi...
Haha! Sano vaan mitä oikeasti tarkoitat... :cool: . Missasit muuten Vera Lynnin "The white cliffs of Dover" (videossa 1942 versio, sorry), ja Elgarin musiikin.
Ja koko leffan pointin.
This was not a movie about war. It was a story of deliverance, and forgiveness, and hope.
Help me out here, brother @ctg ?
Kaikella kunnioituksella.


 
Viimeksi muokattu:
Fremen kirjoitti:
It was a story of deliverance, and forgiveness, and hope.
Help me out here, brother @ctg ?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ihmiset näkevät asioita omalla tavallaan. Siksi puritisteille tekee vaikeata kun ne katsovat fiktiivisia pätkiä ja eivät osaa kääntää pois päältä sitä sisäistä kriittikkoa. Foorumi veljille "kaikki on paskaa paitsi kusi," on tuttu.

Itselle Dunkirk on pelastustarina. Koko kansan piti tulla kasaan pelastamaan poikansa kuolemalta ja vankeudelta ilman lompakkoon katsomatta. Mikä tahansa voidaan uhrata sodan aikana, mutta Brittien pojat Dunkirkin rannalla oli liikaa.

Jos Doverissa käy niin siinä helposti näkee ylitse toiselle puolen, missä Dunkirk sijaitsee. Olisi tullut helvetillinen älämölö jos ne sinne rannalle oltaisiin jätetty kun eka maailmanpalo oli vielä tuoreessa muistissa ja kaikki sitä ei sulattunut.

Joten kuten se täällä myytiin, niin veljeä ei jätetä. Siitä tuossa elokuvassa on kyse pohjimmillaan.
 
ctg kirjoitti:
Ihmiset näkevät asioita omalla tavallaan. Siksi puritisteille tekee vaikeata kun ne katsovat fiktiivisia pätkiä ja eivät osaa kääntää pois päältä sitä sisäistä kriittikkoa. Foorumi veljille "kaikki on paskaa paitsi kusi," on tuttu.

Itselle Dunkirk on pelastustarina. Koko kansan piti tulla kasaan pelastamaan poikansa kuolemalta ja vankeudelta ilman lompakkoon katsomatta. Mikä tahansa voidaan uhrata sodan aikana, mutta Brittien pojat Dunkirkin rannalla oli liikaa.

Jos Doverissa käy niin siinä helposti näkee ylitse toiselle puolen, missä Dunkirk sijaitsee. Olisi tullut helvetillinen älämölö jos ne sinne rannalle oltaisiin jätetty kun eka maailmanpalo oli vielä tuoreessa muistissa ja kaikki sitä ei sulattunut.

Joten kuten se täällä myytiin, niin veljeä ei jätetä. Siitä tuossa elokuvassa on kyse pohjimmillaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pari päivää myöhemmin pidettiin parlamentissa puhe, joka muutti maailman.. ehkä hienoin puhe koskaan. Vaikka olimme eri puolilla sodassa ja oma suomalainen sukuni oli aktiivisesti mukana AKS:ssä, ja olisin ehdottomasti itsekin jos se olisi laillista, niin vapaudella ei ole hintaa... emme antaudu ikinä, koska vaihtoehto on liian hirvittävä, eikä ole hyväksyttävissä.

 
Mitä sanoi tähän oppositio...?

"He mobilized the English language, and sent it to war"
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Epäilen ettei seuraava Bondi ole enää vihaa täynnä oleva valkoinen kristitty, vaan todennäköisesti mustaihoinen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jahah... eli 00-designaatiolla varustetut, kruunun sanktioimat tappajat murhaavat tulevaisuudessa laupeudesta?
Koska viha motivoi, sen voin sanoa.
Ja olen vaaleanpunainen, enkä kristitty.
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Epäilen ettei seuraava Bondi ole enää vihaa täynnä oleva valkoinen kristitty, vaan todennäköisesti mustaihoinen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja sitten ihmetellään kun lipputulot romahtaa, koska rasistit eivät enää käy katsomassa. Get woke, go broke, luulisi että varoittavia esimerkkejä on jo ihan tarpeeksi.
 
Fremen kirjoitti:
Haha! Sano vaan mitä oikeasti tarkoitat... :cool: . Missasit muuten Vera Lynnin "The white cliffs of Dover" (videossa 1942 versio, sorry), ja Elgarin musiikin.
Ja koko leffan pointin.
This was not a movie about war. It was a story of deliverance, and forgiveness, and hope.
Help me out here, brother @ctg ?
Kaikella kunnioituksella.


Klikkaa laajentaaksesi...

En valitettavasti missannut äänimaailmaa. Mielelläni olisin:).

Tuon leffan "pointti" on mielestäni sen nimi. On otettu ikoninen tapahtuma ja menty sillä lähtökohdalla että eeppinen historiallinen tausta luo tunnemaailman ja itse elokuva toimii tämän olemassa olevan tunteen peilinä ilman että filmillä itsessään olisi annettavaa siihen tunnemaailmaan.

Jos tuon elokuvan kliseisen sisällön ja olemattomat näytelijäsuoritukset ottaisi ja antaisi sille nimen "Perääntyminen Ongobongo-joella", niin se saisi kriitikoilta 0/5 tähteä eikä kukaan katsoisi sitä. The Times-lehden Maher kiteytti oman näkemykseni elokuvasta:

"[Dunkirk] is 106 clamorous minutes of big-screen bombast that's so concerned with its own spectacle and scale that it neglects to deliver the most crucial element—drama."

Tuo elokuva on kuin moderni taideteos jonka tulkinta on puhtaasti riippuvainen katsojan sille antamista konnotaatioista. Teos itsessään ei niitä luo. Minä en sellaisesta välitä.

Älkääkä @Fremen ja @ctg ymmärtäkö väärin. Jos piditte elokuvasta, niin lisää voimaa teille ja nauttikaa:).

(tuon yllä olevan kauniin ja ystävällisen lauseen sanottuani, varoitus kaikille muille: Vetäkää vaikka töpseli seinästä tai hajottakaa tv:nne jos tämä kauheus tulee vielä ruudullenne!! Se on meinaan se pienemmän riesan tie:)).
 
Minulle se elokuva oli päätöntä kaaosta ilman minkäänlaista struktuuria, tarina hyppäsi sinne ja tänne eikä meinannut pysyä kärryillä tarinassa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top