Minkälaisia elokuvia te katotte?
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
) Se on mielestäni hyvä sarja. Ei liikaa Hooah-meinikiä. Suosittelen.
vlad
Respected Leader
Elokuvat - eräs rakkauteni kohteista...
...voisin kuvailla itseäni jonkin sortin leffafriikiksi, olen lapsuudesta saakka nauttinut elokuvista - 70- ja 80-luvuilla seurasin suurella mielenkiinnolla tuolloin (uusintoina) lähetettyjä Chaplineita, Buster Keatoneita, Harrol Lloydeja etc. etc. Mutta oikeastaan todellinen "nyrjähtäminen" tapahtui siinä yläasteen kynnyksellä nähdessäni ensimmäistä kertaa Akira Kurosawan Seitsemän samuraita - olen nähnyt kyseisen leffan sen jälkeen arviolta sellaiset kymmenen kertaa.
Elokuvat ovat minulle muutakin kuin pelkkää katsomista, kyseessä on taidemuoto joka on minulle todella - siis todella - tärkeä ja katselemisen oheen nautin suuresti leffoista keskustelemisesta ja niiden sisällön ja teemojen pohtiminen on kiehtovaa ja oivaltavaa ja samalla on mielenkiintoista havaita kuinka eritavalla ihmiset saattavan nähdä ja kokea saman elokuvan, tai kuinka oma näkökulma voi lyhyessäkin ajassa muuttua jos oma elämäntilanne tai asennoituminen on erityisellä tapaa muuttunut.
En ole leffojen suhteen ahtautunut johonkin tiettyyn genreen tai maahan, ainakin pyrin antamaan mahdollisuuden harvinaisemmillekin filmeille tai leffoille jotka tulevat hiukan harvinaisemmista leffa-maista - toisaalta on sitten genrejä joihin laskettavista elokuvista en erityisemmin pidä esim. supersankarielokuvista, mutta tässäkin on sitten poikkeuksensa kuten esim. Watchmen. Ja tavallaan V for Vendettankin voi supersankarileffaksi laskea vaikka toisaalta se on dystopiakuvaus. Samalla tapaa negatiivisesti suhtaudun b-luokan rymistelyleffoihin tai joihinkin tusinaluokan ammuskelufilmeihin - mutta jälleen löytyy säännön vahvistavia poikkeuksia, kuten vaikkapa kaikella tapaa oivallinen Conan Barbaari (alagenrenä miekkaa ja magiaa), jonka moni epäilemättä laskee kuuluvaksi b-luokan toimintaelokuvien joukkoon.
En nyt laiskuuttani viitsi luetella listaa parhaimmista elokuvista - sen voinen tehdä joku toinen kerta, mutta lyhyelti muutama maininta genreistä ja toisaalta maista joiden tuotantoa enemmälti seuraan. Genrejen suhteen pyrin kaikesta huolimatta olemaan avoin ja "suvaitsevainen" - poikkeukset huomioiden - lähinnä sydäntä ovat draama, thrillerit, sota, western, osin kauhu, scifi sekä fantasia, animaatio ja japanilainen anime erityisesti huomioituna. Tietty on olemassa leffoja joita ei voi yhteen genreen rajata, niillekin pyrin olemaan avoin. Samoin tietyt toimintaleffat saavat hyväksyntäni, mutta toivon, että näissä leffoissa on sitten kantavuutta tuomassa draamallisia tai thrillerin aineksia - First blood (eli Stallonen ensimmäinen Rambo on tällainen filkka). Komedioiden suhteen olen kovin kaksijakoinen - brittiläiset komedia pääasiassa iskevät kuin miljoona volttia (heh!) - mutta toisaalta jenkeistäkin tulee hyviä komedioita (vaikka aina ja kaikkialla pieruhuumori ei jaksakaan naurattaa). Pythonien Life of Brian on kenties eräs parhaimmista (ja oivaltavimmista) komedioista, toisaalta toisella tapaa iskevä on loistava Piukat paikat (jenkeistä).
Vaikka pyrin olemaan avomielin eri maiden leffatuotantoa kohtaan on toki tunnustettava, että jenkkileffat saavat varsin paljon huomiota - joskin joukossa on sitten muutakin kuin valtavirtaan kuuluvia leffoja. Yleisesti voidaan todeta, että englanninkieliset leffat ovat sikäli helpommin lähestyttävissä, että kieltä kohtuuhyvin osaavana ne voi tarvittaessa katsoa ilman tekstitystä. Mutta kyllä muunkin kielialueen leffat uppoavat minuun, pohjoismaiden oheen Euroopasta voi keräillä mielenkiintoisia leffoja Ranskasta, Saksasta, Espanjasta, Italiaa aiemmin boikotoin pl. Pier Paolo Pasolini - mutta kyllä sieltä muitakin hyviä filmintekijöitä löytyy. Puolastakin löytyy katsottavia filmejä, samaten tuosta itänaapurista eli Venäjältä - tai lähinnä ennemminkin on kyse Neuvostoliiton aikakaudesta esim. Tarkovski sekä Elem Klimov. Venäjältä tulevaa uutta tuotantoa en ole kovinkaan montaa filmiä nähnyt - toisaalta saatavuuskaan ei ole paras mahdollinen. Aasia - etenkin Kauko-Itä on suuren suuri intohimoni alkaen jo lapsuudesta, joskin tuolloin kiinnostukseni kohdistui lähinnä japanilaisiin leffoihin, sen jälkeen mukaan on tullut lukuisia uusia maita: Etelä-Korea, Kiina, Indonesia etc. Etenkin tavalla tai toisella häiriytyneiden leffojen saralla japanilaiset ja korealaiset kurkottavat varsin korkealle.
Sen sijaan "bollywood"-Intia ei kiinnosta, eikä poikkeuksia lukuunottamatta Lähi-idän tuotanto. Afrikkakin on suuren suuri tuntematon manner minulle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. YLE:n kenialaisten kanssa tekemän produktion mustasta Mannerheimista olen jättänyt katsomatta - evvk. Etelä- ja Väli-Amerikka ovat hiljalleen avautuneet minulle, lähinnä kuitenkin Brasilian ja Meksikon kautta.
Entäpä Suomi-filmit? En ole oikeastaan koskaan erityisemmin pitänyt suomalaisista elokuvista, en lapsena Turhapuroista tai aikuisuuden aikana Kaurismäestä - arvonsa niilläkin on mutta ei vaan innosta. Kuitenkin hyviäkin leffoja Suomesta tulee, Parikan Talvisota nyt on kokonaisvaltaisesti hyvä elokuva - joskin tv-sarja on vieläkin parempi ollen hiukan pidempi - ja Talvisodan kohdalla toteutuu se tosiasia, että elokuva on esikuvaansa eli kirjaa parempi. Tuurin kirja on paikoin hyvä mutta pääasiassa tyydyttävä, sen sijaan Parikan tuotos on hyvä ja paikoin loistava. Edwin Laineen Tuntematon sotilas on tavallaan klassikko mutta toisaalta omissa silmissäni hiukan yliarvostettu elokuva, jossa ajan henki lyö liian voimallisesti kasvoille. Tässä suhteessa Mollen, paikoin voimakkaan pasifistinen, Tuntematon on minusta filminä parempi (tässä suhteessa taidan kuulua selkeään vähemmistöön).
Mainitaan nyt loppuun, että keräilen leffoja - hyllyissä (huom: monikko) on reilut 700 leffaa ja siihen päälle useampi boxi ja kymmenet dokumentit, joista suurin osa käsittelee sotaa tai sodankäyntiä tai kolmatta valtakuntaa.
vlad.
...voisin kuvailla itseäni jonkin sortin leffafriikiksi, olen lapsuudesta saakka nauttinut elokuvista - 70- ja 80-luvuilla seurasin suurella mielenkiinnolla tuolloin (uusintoina) lähetettyjä Chaplineita, Buster Keatoneita, Harrol Lloydeja etc. etc. Mutta oikeastaan todellinen "nyrjähtäminen" tapahtui siinä yläasteen kynnyksellä nähdessäni ensimmäistä kertaa Akira Kurosawan Seitsemän samuraita - olen nähnyt kyseisen leffan sen jälkeen arviolta sellaiset kymmenen kertaa.
Elokuvat ovat minulle muutakin kuin pelkkää katsomista, kyseessä on taidemuoto joka on minulle todella - siis todella - tärkeä ja katselemisen oheen nautin suuresti leffoista keskustelemisesta ja niiden sisällön ja teemojen pohtiminen on kiehtovaa ja oivaltavaa ja samalla on mielenkiintoista havaita kuinka eritavalla ihmiset saattavan nähdä ja kokea saman elokuvan, tai kuinka oma näkökulma voi lyhyessäkin ajassa muuttua jos oma elämäntilanne tai asennoituminen on erityisellä tapaa muuttunut.
En ole leffojen suhteen ahtautunut johonkin tiettyyn genreen tai maahan, ainakin pyrin antamaan mahdollisuuden harvinaisemmillekin filmeille tai leffoille jotka tulevat hiukan harvinaisemmista leffa-maista - toisaalta on sitten genrejä joihin laskettavista elokuvista en erityisemmin pidä esim. supersankarielokuvista, mutta tässäkin on sitten poikkeuksensa kuten esim. Watchmen. Ja tavallaan V for Vendettankin voi supersankarileffaksi laskea vaikka toisaalta se on dystopiakuvaus. Samalla tapaa negatiivisesti suhtaudun b-luokan rymistelyleffoihin tai joihinkin tusinaluokan ammuskelufilmeihin - mutta jälleen löytyy säännön vahvistavia poikkeuksia, kuten vaikkapa kaikella tapaa oivallinen Conan Barbaari (alagenrenä miekkaa ja magiaa), jonka moni epäilemättä laskee kuuluvaksi b-luokan toimintaelokuvien joukkoon.
En nyt laiskuuttani viitsi luetella listaa parhaimmista elokuvista - sen voinen tehdä joku toinen kerta, mutta lyhyelti muutama maininta genreistä ja toisaalta maista joiden tuotantoa enemmälti seuraan. Genrejen suhteen pyrin kaikesta huolimatta olemaan avoin ja "suvaitsevainen" - poikkeukset huomioiden - lähinnä sydäntä ovat draama, thrillerit, sota, western, osin kauhu, scifi sekä fantasia, animaatio ja japanilainen anime erityisesti huomioituna. Tietty on olemassa leffoja joita ei voi yhteen genreen rajata, niillekin pyrin olemaan avoin. Samoin tietyt toimintaleffat saavat hyväksyntäni, mutta toivon, että näissä leffoissa on sitten kantavuutta tuomassa draamallisia tai thrillerin aineksia - First blood (eli Stallonen ensimmäinen Rambo on tällainen filkka). Komedioiden suhteen olen kovin kaksijakoinen - brittiläiset komedia pääasiassa iskevät kuin miljoona volttia (heh!) - mutta toisaalta jenkeistäkin tulee hyviä komedioita (vaikka aina ja kaikkialla pieruhuumori ei jaksakaan naurattaa). Pythonien Life of Brian on kenties eräs parhaimmista (ja oivaltavimmista) komedioista, toisaalta toisella tapaa iskevä on loistava Piukat paikat (jenkeistä).
Vaikka pyrin olemaan avomielin eri maiden leffatuotantoa kohtaan on toki tunnustettava, että jenkkileffat saavat varsin paljon huomiota - joskin joukossa on sitten muutakin kuin valtavirtaan kuuluvia leffoja. Yleisesti voidaan todeta, että englanninkieliset leffat ovat sikäli helpommin lähestyttävissä, että kieltä kohtuuhyvin osaavana ne voi tarvittaessa katsoa ilman tekstitystä. Mutta kyllä muunkin kielialueen leffat uppoavat minuun, pohjoismaiden oheen Euroopasta voi keräillä mielenkiintoisia leffoja Ranskasta, Saksasta, Espanjasta, Italiaa aiemmin boikotoin pl. Pier Paolo Pasolini - mutta kyllä sieltä muitakin hyviä filmintekijöitä löytyy. Puolastakin löytyy katsottavia filmejä, samaten tuosta itänaapurista eli Venäjältä - tai lähinnä ennemminkin on kyse Neuvostoliiton aikakaudesta esim. Tarkovski sekä Elem Klimov. Venäjältä tulevaa uutta tuotantoa en ole kovinkaan montaa filmiä nähnyt - toisaalta saatavuuskaan ei ole paras mahdollinen. Aasia - etenkin Kauko-Itä on suuren suuri intohimoni alkaen jo lapsuudesta, joskin tuolloin kiinnostukseni kohdistui lähinnä japanilaisiin leffoihin, sen jälkeen mukaan on tullut lukuisia uusia maita: Etelä-Korea, Kiina, Indonesia etc. Etenkin tavalla tai toisella häiriytyneiden leffojen saralla japanilaiset ja korealaiset kurkottavat varsin korkealle.
Sen sijaan "bollywood"-Intia ei kiinnosta, eikä poikkeuksia lukuunottamatta Lähi-idän tuotanto. Afrikkakin on suuren suuri tuntematon manner minulle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. YLE:n kenialaisten kanssa tekemän produktion mustasta Mannerheimista olen jättänyt katsomatta - evvk. Etelä- ja Väli-Amerikka ovat hiljalleen avautuneet minulle, lähinnä kuitenkin Brasilian ja Meksikon kautta.
Entäpä Suomi-filmit? En ole oikeastaan koskaan erityisemmin pitänyt suomalaisista elokuvista, en lapsena Turhapuroista tai aikuisuuden aikana Kaurismäestä - arvonsa niilläkin on mutta ei vaan innosta. Kuitenkin hyviäkin leffoja Suomesta tulee, Parikan Talvisota nyt on kokonaisvaltaisesti hyvä elokuva - joskin tv-sarja on vieläkin parempi ollen hiukan pidempi - ja Talvisodan kohdalla toteutuu se tosiasia, että elokuva on esikuvaansa eli kirjaa parempi. Tuurin kirja on paikoin hyvä mutta pääasiassa tyydyttävä, sen sijaan Parikan tuotos on hyvä ja paikoin loistava. Edwin Laineen Tuntematon sotilas on tavallaan klassikko mutta toisaalta omissa silmissäni hiukan yliarvostettu elokuva, jossa ajan henki lyö liian voimallisesti kasvoille. Tässä suhteessa Mollen, paikoin voimakkaan pasifistinen, Tuntematon on minusta filminä parempi (tässä suhteessa taidan kuulua selkeään vähemmistöön).
Mainitaan nyt loppuun, että keräilen leffoja - hyllyissä (huom: monikko) on reilut 700 leffaa ja siihen päälle useampi boxi ja kymmenet dokumentit, joista suurin osa käsittelee sotaa tai sodankäyntiä tai kolmatta valtakuntaa.
vlad.
Prismasta ostin tuon Fury elokuvan. Brät Pitt on tietysti aina prät pit. Olihan tuo parempi mitä telkkarista tulee....
pstsika
Haukka
Fifty Shades of Grey tuli tuossa katseltua ja oli melkoinen pettymys. About 77,54% yönäytöksen yleisöstä oli naisia ja jäljellä ollut miesvähemmistö poikkeuksetta tissieläimen seurassa. Tuohon leffaan on jossain lyöty ”eroottinen draama”- leima ja omassa päässäni käänsin tuon toiveikkaasti ”juonellinen pornoleffa” sarjaan, mutta ei…
En suosittele elokuvana, sillä netti on täynnä paljon kovempaa kamaa. Jos oma tissieläin kuitenkin haluaa mennä, niin ihan hyvin tuon voi käydä katsomassa osin oppimateriaalina ja osin viihteenä sekä haaveilla millaista olisi olla miljardööri.
Kokonaisarviointina totean lähinnä, että irtokarkit maistuivat ihan hyviltä. Erityisesti pääkallosalmiakit, vaikka ne vähän jämähtivätkin hampaiden purupinnoille.
Itse odotin vähän rajumpaa seksiä, koska onhan tuota mainostettu juuri sen osalta. Ns. ”leikkihuone” oli sisustettu ja varustettu ihan näppärästi, mutta se paljon hehkutettu BDSM rajoittui kevyeen sitomiseen, sanalliseen dominointiin, hellännäköiseen piiskaamiseen pois lukien yksi kohtaus ja hiuksista kiinnipitämiseen.
En ole itse mikään master eikä piiskaaminen tai satuttaminen ole oma juttu, mutta aika mietoa settiä leffassa oli siihen nähden, että tuo on jossain maassa kielletty noiden kohtausten takia...
En ole itse mikään master eikä piiskaaminen tai satuttaminen ole oma juttu, mutta aika mietoa settiä leffassa oli siihen nähden, että tuo on jossain maassa kielletty noiden kohtausten takia...
En suosittele elokuvana, sillä netti on täynnä paljon kovempaa kamaa. Jos oma tissieläin kuitenkin haluaa mennä, niin ihan hyvin tuon voi käydä katsomassa osin oppimateriaalina ja osin viihteenä sekä haaveilla millaista olisi olla miljardööri.
Kokonaisarviointina totean lähinnä, että irtokarkit maistuivat ihan hyviltä. Erityisesti pääkallosalmiakit, vaikka ne vähän jämähtivätkin hampaiden purupinnoille.
pstsika
Haukka
http://fi.wikipedia.org/wiki/American_Sniper
Tämä pitäisi käydä ensi viikolla katsomassa. Onkos joku muu jo ehtinyt?
agentorange
Kersantti
Sama vika rahikaisella, pitäisi käydä katsomassa.
Kestää tämäkin katsomista, vuosi sitten katsoin ja luulin, että aika kultaa muistot.
agentorange
Kersantti
Suosittelen, ensimmäinen jakso tänään Neloselta.
Armeijalta karkaa supervirus joka tappaa lähes kaikki maailman ihmiset. Realistisia sotilasoperaatiota kun viruksen leviämistä yritetään estää
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tukikohta_(romaani)
pstsika
Haukka
tulikomento
Supreme Leader
Pistähän arvostelua tulemaan !
tulikomento
Supreme Leader
Kävin viime syksynä katsomassa isolta kankaalta ja nyt vielä ostin DVD:n. Kaikin puolin mukiinmenevä korkkarimainen sotaleffa. Siitä plussaa, että amerikkalaiset eivät olleet mitään pyhimyksiä, vaan sodan kovettamia vastenmielisiä mulkeroita. Hyvin tuli myös esille kuinka Sherman oli Tigeriä vastaan alakynnessä. Sotakohtauksissa oli jytyä. Varsinkin se kaupungin valtaus oli hyvin toteutettu. Tunnelma lässähti pahasti siinä aivan tolkuttomassa lopputappelussa. Yksi telavaurioinen Sherman haastaa Waffen-SS pataljoonan.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Kyllä se Tomppa sieltä ilmestyy jossan leffan puolivälin jälkeen muistaakseni.
Enjoy!
.
pstsika
Haukka
Oli hyvä. Kannattaa käydä katsomassa.