Mitä pitää tietää Santahaminaan astuessaan?

Niin, onhan urheilujuomissakin fruktoosia / glukoosia. Tuli vain mieleen, ettei tule sitä, että se karkkipussi on se eväs, jonka sen vetää väärään aikaan, kun nälkä on kovimmillaan ennen ruokailua ja siinä voi olla mahdollisuus käydä repulla tai kaapilla ja sitten ei makaronilaatikko ja hernesoppa uppoakaan. Näiden jääkiekkopoikien kanssa ainakin piti olla ehdoton kielto, koska muuten kävi justiin niin ja iltapäivän turnauspeleissä näkyi nukkuneen rukouksia ja turpaan tuli.
Omalta pojalta lähti 6kg reiluna ekana kuukautena. Ja lihaksista kun ei ollut rasvaa mistä ottaa. Toki jos vyötäröllä on niin sieltä lähtee ensin.
 
Omalta pojalta lähti 6kg reiluna ekana kuukautena. Ja lihaksista kun ei ollut rasvaa mistä ottaa. Toki jos vyötäröllä on niin sieltä lähtee ensin.

Huono juttu, todella.

Tätä pitäisi miettiä oikein kunnolla, koska kyse on vakavasta asiasta. Sen estämiseen, että laihtuessa massa lähtee lihaksista, pitää syödä paljon proteiinia ja kasviksia, jotta proteiini ampuu suoraan. Ilman proteiinia painon pudotessa elimistö hörppii tarvitsemansa proteiinin lihaksesta kaikilta, vaikka olisi rasvaakin ylimääräistä. Jopas ylipainoinen, joka paastoamalla ja jumppaamallla pudottaa painoaan, menettää lihasmassaa ja rasva jää ja se painonpudotus on hämäystä.

Hedelmistä (banaani, omena ym.) saa kyllä hiilareita ja hedelmäsokeria, jotka ovat hitaampia hyviä hiilareita kuin valkoisen sokerin nopeat hiilarit. Mutta ainahan sissi vetää tumat suklaat ja rusinat tarvittaessa, kun tarvitsee.

Kyllä ravitsemuspuoli on oleellinen ja sopiva. Erikoiskoulutuksessa nyt luulisi näitä mietittävän, mutta ilmeisesti ei kauheasti mietitä.
 
Jos nuorelle voisikin jotenkin välittää sen ajatuksen, ettei odottaisi liikoja. Joskus nähnyt sellaisen tutkimuksen, jossa iso osa miehistöstä kokee epäonnistuneensa armeijassa. Mitä turhia, kunnia jokaiselle, joka sen läpi kulkee.
Se on loppupelissään melkoista tuurinkauppaa, minkälainen inttiura sattuu aukemaan. Olen tavannut kolme äijää, yhden jo aikoinaan intissä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt päästä RUK:n, koska isä oli resups :eek:. Hyvin, hyvin turha ja epärealistinen ajatus, syyt tiedätte. Mutta tuossa alle kilsan päässä asuva ystäväni, potee tänäkin päivänä epäonnistumisen tunnetta inttiajoiltaan tästä syystä. Kun minä kysyin, että sanoikos se isäsi koskaan, että sinun pitää mennä sinne ja sinne. Ei kuulemma sanonut, mutta hän oli itse ajatellut, että isä olisi tällaista ajatellut. Tätä suomalaista äänetöntä keskustelua...
Näitä kuulleena, olen päättänyt, että teen ennakkoon sen selväksi, että intti on omasi, ei minun. Olet eri ihminen, eri aikakaudella, eri tilanteessa. Kuljet sen oman polkusi miten haluat, äläkä kulje sitä siten kuin ajattelet minun haluavan sitä kuljettavan. Minulla ei ole odotuksia, eikä vaatimuksia.
Ja tuohon tuuriin, siihen vaikuttaa minkälainen on saapumiserän koostumus, terveys, koemenestys, pällitesti, jne jne sata muuttujaa.
 
Kun minä kysyin, että sanoikos se isäsi koskaan, että sinun pitää mennä sinne ja sinne. Ei kuulemma sanonut, mutta hän oli itse ajatellut, että isä olisi tällaista ajatellut. Tätä suomalaista äänetöntä keskustelua...
Näitä kuulleena, olen päättänyt, että teen ennakkoon sen selväksi, että intti on omasi, ei minun. Olet eri ihminen, eri aikakaudella, eri tilanteessa. Kuljet sen oman polkusi miten haluat, äläkä kulje sitä siten kuin ajattelet minun haluavan sitä kuljettavan. Minulla ei ole odotuksia, eikä vaatimuksia.

:salut::solthum:
 
Jos nuorelle voisikin jotenkin välittää sen ajatuksen, ettei odottaisi liikoja. Joskus nähnyt sellaisen tutkimuksen, jossa iso osa miehistöstä kokee epäonnistuneensa armeijassa. Mitä turhia, kunnia jokaiselle, joka sen läpi kulkee.
Se on loppupelissään melkoista tuurinkauppaa, minkälainen inttiura sattuu aukemaan. Olen tavannut kolme äijää, yhden jo aikoinaan intissä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt päästä RUK:n, koska isä oli resups :eek:. Hyvin, hyvin turha ja epärealistinen ajatus, syyt tiedätte. Mutta tuossa alle kilsan päässä asuva ystäväni, potee tänäkin päivänä epäonnistumisen tunnetta inttiajoiltaan tästä syystä. Kun minä kysyin, että sanoikos se isäsi koskaan, että sinun pitää mennä sinne ja sinne. Ei kuulemma sanonut, mutta hän oli itse ajatellut, että isä olisi tällaista ajatellut. Tätä suomalaista äänetöntä keskustelua...
Näitä kuulleena, olen päättänyt, että teen ennakkoon sen selväksi, että intti on omasi, ei minun. Olet eri ihminen, eri aikakaudella, eri tilanteessa. Kuljet sen oman polkusi miten haluat, äläkä kulje sitä siten kuin ajattelet minun haluavan sitä kuljettavan. Minulla ei ole odotuksia, eikä vaatimuksia.
Ja tuohon tuuriin, siihen vaikuttaa minkälainen on saapumiserän koostumus, terveys, koemenestys, pällitesti, jne jne sata muuttujaa.

Itse kun olin AUKissa Hyrylässä, niin mulle tarjos pari kaveria rahaa, että en lähtis RUKkiin. Niillä oli niin kovat paineet suvusta, että poikien pitäs päästä upseereiksi. En periaatteestakaan huolinut rahoja, kun kerran Haminaan oli lippu tulossa niin totta se piti katsoa. Huvittavinta koko jutussa oli se, että inttiin mennessäni haaveilin 8kk urasta aseseppänä....niin sitä mentiin AUKkiin ja sieltä RUKkiin, Haminasta sitten pois patterin kolmanneksi parhaan. Mutta niin se elämä vie, en ole päivääkään käynyt koulua omaan ammattiinikaan, pitäs olla korkeakoulututkinto mutta kahdella luokalla lukiota ja ammattikoulun todistuksella on pärjätty jo 20 vuotta kahden eri työnantajn palveluksessa.
 
Itse kun olin AUKissa Hyrylässä, niin mulle tarjos pari kaveria rahaa, että en lähtis RUKkiin. Niillä oli niin kovat paineet suvusta, että poikien pitäs päästä upseereiksi. En periaatteestakaan huolinut rahoja, kun kerran Haminaan oli lippu tulossa niin totta se piti katsoa. Huvittavinta koko jutussa oli se, että inttiin mennessäni haaveilin 8kk urasta aseseppänä....niin sitä mentiin AUKkiin ja sieltä RUKkiin, Haminasta sitten pois patterin kolmanneksi parhaan. Mutta niin se elämä vie, en ole päivääkään käynyt koulua omaan ammattiinikaan, pitäs olla korkeakoulututkinto mutta kahdella luokalla lukiota ja ammattikoulun todistuksella on pärjätty jo 20 vuotta kahden eri työnantajn palveluksessa.

Noihin paineisiin, yksi koulukaveri totesi, että hyvä että oltiin molemmat korpraalin poikia, kukaan ei odottanut meiltä mitään, ei edes me itse :D. Saatiin tehdä oma urapolku.
Kaverilla samanlainen reservinura, yhtäjalkaa AUK:sta lähtien, samantyyppiset sijoitukset ja sama sotilasarvo. Hänet on vain aina ylennetty puoltaa vuotta aikaisemmin.

Mutta olennaista on huomata, että nuori voi kuvitella, että isällä on odotuksia. Puhetta ja kommunikointia, hyvät herrat.
Olen minä kyllä valitettavasti todistanut, kun resups-kerhon vetäjän vaimo sanoi topakasti pojalleen, että sinä sitten menet RUK:iin. Puistelin tuolloin päätäni :( vuosia sitten. Toivottavasti tuo nuori, josta myöhemmin tuli vaunu-au, ei kokenut pettäneensä isänsä ja äitinsä odotuksia:confused:.
 
Noihin paineisiin, yksi koulukaveri totesi, että hyvä että oltiin molemmat korpraalin poikia, kukaan ei odottanut meiltä mitään, ei edes me itse :D. Saatiin tehdä oma urapolku.
Kaverilla samanlainen reservinura, yhtäjalkaa AUK:sta lähtien, samantyyppiset sijoitukset ja sama sotilasarvo. Hänet on vain aina ylennetty puoltaa vuotta aikaisemmin.

Mutta olennaista on huomata, että nuori voi kuvitella, että isällä on odotuksia. Puhetta ja kommunikointia, hyvät herrat.
Olen minä kyllä valitettavasti todistanut, kun resups-kerhon vetäjän vaimo sanoi topakasti pojalleen, että sinä sitten menet RUK:iin. Puistelin tuolloin päätäni :( vuosia sitten. Toivottavasti tuo nuori, josta myöhemmin tuli vaunu-au, ei kokenut pettäneensä isänsä ja äitinsä odotuksia:confused:.

Lasten kasvattaminen on sellainen taitolaji, että siinä vieläkin epäilen kykyjäni ;) Mutta sen olen heille päähän takonut, että kokeilkaa ja epäonnistukaa, sillä sitä parhaiten oppii. Ja painostamisen olen jättänyt kokonaan pois, itse en heidän kouluvalintoihin sekaannu kuten oma suku itselle aikoinaan teki. Parempi kun lapset kasvattaa omat siivet ja tekee omat valintansa. :)
 
Itse sanoin että täysin oma asiasi menetkö armeijaan vai et ja minne ja miksi. Sanoin vain että moni katuu ettei mennyt, kukaan ei kadu että meni. Paineita ei ole, tulkoon vaikka pois jos ei toimi. Ollaan kaikki itsenäisyyden ajan esi-isät alikessuja. Isoisä tosin sai kolmannen natsan Syvärillä. En usko että poikaa kiinnostaa johtajuus, ja jos ei kiinnosta, tuskin pakottavat.
 
Itse sanoin että täysin oma asiasi menetkö armeijaan vai et ja minne ja miksi. Sanoin vain että moni katuu ettei mennyt, kukaan ei kadu että meni. Paineita ei ole, tulkoon vaikka pois jos ei toimi. Ollaan kaikki itsenäisyyden ajan esi-isät alikessuja. Isoisä tosin sai kolmannen natsan Syvärillä. En usko että poikaa kiinnostaa johtajuus, ja jos ei kiinnosta, tuskin pakottavat.

Ei sitä johtajuutta edes osannut itsestään huomata tai sitä, että ei olekaan niin ujo kuin luuli olevansa. Kyllä intti itselle opetti paljon hyvää ja kouluttajat löysi nuoresta miehestä paljon sellaista, mitä en tiennyt itsestä löytyvänkään.
 
teen ennakkoon sen selväksi, että intti on omasi, ei minun. Olet eri ihminen, eri aikakaudella, eri tilanteessa. Kuljet sen oman polkusi miten haluat, äläkä kulje sitä siten kuin ajattelet minun haluavan sitä kuljettavan. Minulla ei ole odotuksia, eikä vaatimuksia.
Itse sanoin että täysin oma asiasi menetkö armeijaan vai et ja minne ja miksi.
Meidän suvussa ei ole tullut kyseeseen olla menemättä armeijaan. Olen ohjannut molemmat pojat oikeaan suuntaan viestillä, että jälkeenpäin saa valittaa jos siltä tuntuu. Kumpikaan ei valittanut lähtiessä eikä palattuaankaan. Mun on ylipäätään vaikeaa ymmärtää miksi jotkut tekevät asiasta suuren numeron ja liittävät siihen kaikenlaista asennekiemuraa, että ihan varmasti tulee vaikeaa.

Nuorempi kävi hiljattain Kaartin jääkäriksi Santahaminassa. En osannut mitään erityistä paikasta ennakolta kertoa, mutta sanoin vaan että teet mitä käsketään ja asiat sujuu ja niin et saa itsellesi ongelmia.
Juuri noin myös tapahtui.
 
.
En usko että poikaa kiinnostaa johtajuus, ja jos ei kiinnosta, tuskin pakottavat.
SA metodit ei kovin selkeät ole ja johtajiksi pistetään sellaisia joista siihen ei ole ja toisaalta jotkut ei siihen rooliin halua vaikka kykyjä sitten olisikin. Pääasia on, että tietää itse haluaako jotakin ja menee avoimin mielin turhia stressaamatta.

Sitäpaitsi SA:lla on ihan nurinkurinen käsitys johtajuudesta - ainakin paikoin. Sitten tiukan paikan tullen ja nyt mm Afganistanissa nähtynä nämä testit ja pisteet joutuvat kyseenalaisiksi kun sitä johtajuutta ottaakin se lunki hulivili alikessu ja RUKin käynyttä ryhmänjohtajaa kantaa tiukasta paikasta yli se hänen ryhmänsä. Suorittavan portaan aliarvostus ja merkitys jää pimentoon kun harjoittavia operaatioita ja stressitilanteita on koulutuksessa hyvin vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Onko veli @baikal illa omaa kokemusta laitoksen palveluksessa enemmän kuin pakollinen vm-palvelus ja mahdolliset kertaukset? Miten "ohjataan tehokkaasti" tai yksilöllisesti yli 200 alokkaan perusyksikössä. Se on suunnilleen saman verran, kun oli aikanaan oman joukko-osastoni koko saapumiserä. Joka kuitenkin jakautui kolmeen perusyksikköön. Koulutetaan tehokkaasti, kyllä, mutta tämä tarkoittaa juuri sitä randomilla johonkin putkeen sisään ja aikanaan ulos. Onko nykyinttislangin "Haaveet kaatuu päivä" tuttu käsite? Kaikista ei voi tulla esim upseereita mutta on tullut vuosikymmenien aikana tavattua paljon nuoria, jotka ei päässy haluamaansa koulutukseen, kun sitä ei ollut omassa perusyksikössä tarjolla tai halukkaita paljon enemmän kuin paikkoja.

Hm. Massa-armeijassa ei aina toiveet toteudu, kuten eivät myöskään ns. ammatti-armeijassa.

Sveduissa oli aikanaan joukkotuotannon aikana zydeemi, että kutsunnoisa päätettiin kuka pääsee ryhmänjohtajaksi ja kuka joukkueenjohtajaksi. Heidän kutsunnat, "mönstring" oli kuitenkin erilaiset kuin meillä. Siellä oli fyysiset testi, palikkatestit ja vielä psykologin haastattelu. Näiden perusteella päätettiin johtajakoulutus, koska johtajat tulivat aiemmin palvelukseen ja johtajakoulutuksen jälkeen tulivat alokkaat.

Täällä on joku esittänyt että puolet valinnoista menivät reisille, enkä sitä ihmettele kun olen nähnyt henkilösstökonsulttien tuloksia käytännössä.

Jollei alokas näytä kuudessa viikossa jotain aloitteellisuutta ja jollei palikkatesti ja asennetesti menneet putkeen, niin kyllä haaveet kaatuu.

Systeemin kannnalta se on ihan OK
 
Jos nuorelle voisikin jotenkin välittää sen ajatuksen, ettei odottaisi liikoja. Joskus nähnyt sellaisen tutkimuksen, jossa iso osa miehistöstä kokee epäonnistuneensa armeijassa. Mitä turhia, kunnia jokaiselle, joka sen läpi kulkee.
Se on loppupelissään melkoista tuurinkauppaa, minkälainen inttiura sattuu aukemaan. Olen tavannut kolme äijää, yhden jo aikoinaan intissä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt päästä RUK:n, koska isä oli resups :eek:. Hyvin, hyvin turha ja epärealistinen ajatus, syyt tiedätte. Mutta tuossa alle kilsan päässä asuva ystäväni, potee tänäkin päivänä epäonnistumisen tunnetta inttiajoiltaan tästä syystä. Kun minä kysyin, että sanoikos se isäsi koskaan, että sinun pitää mennä sinne ja sinne. Ei kuulemma sanonut, mutta hän oli itse ajatellut, että isä olisi tällaista ajatellut. Tätä suomalaista äänetöntä keskustelua...
Näitä kuulleena, olen päättänyt, että teen ennakkoon sen selväksi, että intti on omasi, ei minun. Olet eri ihminen, eri aikakaudella, eri tilanteessa. Kuljet sen oman polkusi miten haluat, äläkä kulje sitä siten kuin ajattelet minun haluavan sitä kuljettavan. Minulla ei ole odotuksia, eikä vaatimuksia.
Ja tuohon tuuriin, siihen vaikuttaa minkälainen on saapumiserän koostumus, terveys, koemenestys, pällitesti, jne jne sata muuttujaa.
Tämä on aika lailla totta monella eri elämänalueilla.
Toisaalta faijat odottavat että poika ylittää ja toisaalta poika odottaa ylittävänsä.

Koskee sekä inttiä että siviiliä..
 
Huono juttu, todella.

Tätä pitäisi miettiä oikein kunnolla, koska kyse on vakavasta asiasta. Sen estämiseen, että laihtuessa massa lähtee lihaksista, pitää syödä paljon proteiinia ja kasviksia, jotta proteiini ampuu suoraan. Ilman proteiinia painon pudotessa elimistö hörppii tarvitsemansa proteiinin lihaksesta kaikilta, vaikka olisi rasvaakin ylimääräistä. Jopas ylipainoinen, joka paastoamalla ja jumppaamallla pudottaa painoaan, menettää lihasmassaa ja rasva jää ja se painonpudotus on hämäystä.

Hedelmistä (banaani, omena ym.) saa kyllä hiilareita ja hedelmäsokeria, jotka ovat hitaampia hyviä hiilareita kuin valkoisen sokerin nopeat hiilarit. Mutta ainahan sissi vetää tumat suklaat ja rusinat tarvittaessa, kun tarvitsee.

Kyllä ravitsemuspuoli on oleellinen ja sopiva. Erikoiskoulutuksessa nyt luulisi näitä mietittävän, mutta ilmeisesti ei kauheasti mietitä.
Yksi vaihtoehto on että tekee itse proteiinipatukoita, jos ne lisäksi kuivattaa ovat varsinaista sissimuonaa.
 
Yksi vaihtoehto on että tekee itse proteiinipatukoita, jos ne lisäksi kuivattaa ovat varsinaista sissimuonaa.

Totta, mutta haluaisin nähdä sen pojan ilmeen, jolle faija vääntää omia proteiinipatukoita mukaan ja väittää, ettei yhtään höyryä tässä siitä inttiinmenosta... :D

Pähkinä-suklaapatukat

1 dl sokeritonta maapähkinävoita

3 rkl hunajaa

½ dl kaurahiutaleita

½ dl vettä

1 ½ dl suklaanmakuista proteiinijauhetta (esim Fast Hera 80)

Valmistus:

Kuumenna kattilassa maapähkinävoi ja hunaja koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä, kun massa on juoksevaa ja jatka sekoittamista, kunnes koostumus on tahnamainen. Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja vesi, sekoita tasaiseksi. Lisää proteiinijauhe kahdessa erässä koko ajan sekoittaen. Kun kaikki raaka-aineet on lisätty, anna massan jäähtyä. Tämän jälkeen vaivaa massaa käsin, jotta siitä tulisi mahdollisimman tasainen. Siirrä massa suorakulmionmuotoiseen vuokaan tai rasiaan ja painele tiiviiksi levyksi. Laita massa puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään ja leikkaa tämän jälkeen patukoiksi tai pieniksi suupaloiksi.

Pieni on koko, hurja on energiamäärä.
 
Noihin paineisiin, yksi koulukaveri totesi, että hyvä että oltiin molemmat korpraalin poikia, kukaan ei odottanut meiltä mitään, ei edes me itse :D. Saatiin tehdä oma urapolku.
Kaverilla samanlainen reservinura, yhtäjalkaa AUK:sta lähtien, samantyyppiset sijoitukset ja sama sotilasarvo. Hänet on vain aina ylennetty puoltaa vuotta aikaisemmin.

Mutta olennaista on huomata, että nuori voi kuvitella, että isällä on odotuksia. Puhetta ja kommunikointia, hyvät herrat.
Olen minä kyllä valitettavasti todistanut, kun resups-kerhon vetäjän vaimo sanoi topakasti pojalleen, että sinä sitten menet RUK:iin. Puistelin tuolloin päätäni :( vuosia sitten. Toivottavasti tuo nuori, josta myöhemmin tuli vaunu-au, ei kokenut pettäneensä isänsä ja äitinsä odotuksia:confused:.
Itsellä taistolais-äitini ilmoitti aina kuoroharjoitusten jälkeen että sinä menet poika sitten sivariin... no eipä ihan mennyt putkeen sekään ennustus. Tosin akka häippäsi Norjaan 1985 ja meni naimisiin uuden israelilaisen kanssa, mazel tov sanoi hyvin nuori Fremen jo silloin.

RUK202 rulez edelleen, sentään yhdellä putkareissulla höystettynä!

Elämän parasta aikaa...
:).
 
Totta, mutta haluaisin nähdä sen pojan ilmeen, jolle faija vääntää omia proteiinipatukoita mukaan ja väittää, ettei yhtään höyryä tässä siitä inttiinmenosta... :D

Pähkinä-suklaapatukat

1 dl sokeritonta maapähkinävoita

3 rkl hunajaa

½ dl kaurahiutaleita

½ dl vettä

1 ½ dl suklaanmakuista proteiinijauhetta (esim Fast Hera 80)

Valmistus:

Kuumenna kattilassa maapähkinävoi ja hunaja koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä, kun massa on juoksevaa ja jatka sekoittamista, kunnes koostumus on tahnamainen. Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja vesi, sekoita tasaiseksi. Lisää proteiinijauhe kahdessa erässä koko ajan sekoittaen. Kun kaikki raaka-aineet on lisätty, anna massan jäähtyä. Tämän jälkeen vaivaa massaa käsin, jotta siitä tulisi mahdollisimman tasainen. Siirrä massa suorakulmionmuotoiseen vuokaan tai rasiaan ja painele tiiviiksi levyksi. Laita massa puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään ja leikkaa tämän jälkeen patukoiksi tai pieniksi suupaloiksi.

Pieni on koko, hurja on energiamäärä.
Tästähän sukeutui varsin vaihteleva keskustelupolku!

Tosin aion kokeilla tuota reseptiäsi reserviläispäällikkö @Vonka
 
Totta, mutta haluaisin nähdä sen pojan ilmeen, jolle faija vääntää omia proteiinipatukoita mukaan ja väittää, ettei yhtään höyryä tässä siitä inttiinmenosta... :D

Pähkinä-suklaapatukat

1 dl sokeritonta maapähkinävoita

3 rkl hunajaa

½ dl kaurahiutaleita

½ dl vettä

1 ½ dl suklaanmakuista proteiinijauhetta (esim Fast Hera 80)

Valmistus:

Kuumenna kattilassa maapähkinävoi ja hunaja koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä, kun massa on juoksevaa ja jatka sekoittamista, kunnes koostumus on tahnamainen. Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja vesi, sekoita tasaiseksi. Lisää proteiinijauhe kahdessa erässä koko ajan sekoittaen. Kun kaikki raaka-aineet on lisätty, anna massan jäähtyä. Tämän jälkeen vaivaa massaa käsin, jotta siitä tulisi mahdollisimman tasainen. Siirrä massa suorakulmionmuotoiseen vuokaan tai rasiaan ja painele tiiviiksi levyksi. Laita massa puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään ja leikkaa tämän jälkeen patukoiksi tai pieniksi suupaloiksi.

Pieni on koko, hurja on energiamäärä.


Ja laktoositon versio proteiinista vaikka: Scitec Nutriotion Zero Iso Great, makuja erinlaisia. Ja pysyy paremmat välit tupakavereiden ja teltassaolijoiden kanssa.
 
Back
Top