Joskus on mielenkiintoista kuvitella tilannetta jossa voisi ajatuksen tasolla nousta ilimmäksi päättäjäksi. Siis ikäänkuin päästä Kalifiksi kalifin paikalle.
Juuri tällä hetkellä ollaan loppusuoralla päätettäessä tulevien vuosimymmenien ajaksi eräästä tärkeimmästä investoinnista Suomen maanpuolustuksen osalta..Eikä kysymys ole pelkästään laitehankinnasta vaan siihen liittyy paljon muutakin. Erityisesti turvallisuuspoliittista ulottuvaisuutta hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Eli Suomen ilmavoimien keskeisimmän asejärjestelmän - hävittähien - hankinta. Se on myös taloudelliselta merkitykseltään erittäin suuri hanke.
Eli, mitä minä tekisin jos olisin puolustusvoimien ylipäällikkö (=presidentti)?
Tässä vaiheessa minulle olisi jo kerrottu siitä mihin tulokseen puolustusvoimen sisällä asiantuntijat ovat päätyneet/päätymässä hankiinnan osalta. Siis tiedossani on mikä ratkaisu on paras puhtaasti kokonaisvaltaiselta suorituskyvyltään.
- rohkenen olettaa että se on F-35, joka ainoana tarjokkaana edustaa uusinta teknologiaa ja on ylivoimianen suorituskyvyltään pahimman (ja ainoan) vihollisen kalustoon ja aseistukseen nähden.
- tämä on hyvä lähtökohta varsinaisen hankintapäätöksen tueksi.. Aiheesta voisi luottamuksella keskustella myös PV:n jkomentajien ja puolustusministerin kanssa..
- samalla olisi hyvä pohjustaa hieman omaa toimintaa...nimittäin..
Samalla pitäisi lähettää viestiä USA:n uudelle presidentillä ja pyytää audienssia hankintaan liittyen..eikä ole mitään syytä epäillä etteikö tällainen järjestyisi jossain välissä. Kysymyshän on varsin isosta asiasta myös USA;n puolelta. Jotta hävittäjälaivueen hankuinnasta saisi täysumääräisen hyödyn on välttämätöntä sopia myös kaupallisista ja turvallisuuspoliittisista asioista.
- näin suuri hankinta edellyttää luonnollisesti kaupallista vastavuoroisuutta ja sen periaatteista on päätettävä valtioiden kesken...ja USA:n kyseessä ollen se kuuluu myös presidenttien toimialaan/-valtaan.
- sinällään periaatteet vastaostoista jne. ovat tuttuja asioita jo aikaisempien hankintojen osalta...ei varmaankaan aihettaisi ongelmia ja käytännön asiat voisi delegoida eteenpäin.
Tärkeintä puolustusvoimien ylipäällikön näkökulmasta olisi varmastii se että kallis ja koko Suomen sotilaallisen turvallisuuden kannalta tärkeästä investoinnista saataisiin maksimaalinen hyöty..
- siksi tulisi sopia kaiksita oheistoiminnoista, asejärjestelmistä, käytettävyydestä ja kaikenlaisesta toiminnan/toimtakunnon ja mahdollisuuksien jatkuvuudesta niin rauhan kuin mahd. sodankin aikana.
- mukaanlukien erilaiset tuki- ja palvelujärjestemät, AVACS, avaruussatelliitti jne.mukaan lukien.. Ja myös siinä tapauksessa jos jouduttaisiin operoimaan Suomen alueen ulkopuolella jne.
- olisi myös tärkeää päästä sopimukseen siitä miten hävittäjien käytettävyyden osalta voitaisiin varsutautua myös sellaisia vihollisen asejärjestelmiä vastaa joita Suomella itsellään ei ole käytettävissä (esim. avaruus- ja ydinaseet jne.)
Suomen kannalta tavoitteena tulisi olla jopa USA:n ja Suomen keskinäinen sopimus sotilaallisesta puolustuksesta sekä yhteisistä turvallisuuspoliittisista periaatteista asinoan mahdollisen vihollisen varalta.
- esimerkiksi voitaisiin esittää havittäjäkaupan eräänä lähtökohtaisena edellytyksenä samanlaista perussopimusta jonka USA ja Ukraina solmivat 10.11.2021.
- jatkon kannalta Suomen ja USA:n keskinäinen sopimus voisi antaa parempaa pohjaa myös Suomen ja Ruotsin (sekä ehkä Norjan) kanssa tehtäville yhteisille puolustussopimuksille.
- pitkässä juoksussa se voisi avata mahdollisuuksia myös NATO:n jäsenyyteen..
Sekään ei olisi täysin merkityksetöntä että julkistamalla hävittäjähankinnan perustana olleen myös em. sopimussuohteita, joilla voitaisiin perustella hankintakilpailussa hävinneille valintaan liittyneitä taustatekijöitä...
- suhteet on hyvä säilyttää kaikkiin suuntiin.
Tällainen kokonainvaltainen hankinta ja turvallisuuspoliittinen sopimus olisi varmasti juuri sellainen kokonaisuus jonka merkitys kestäisi vuosimymmeniä.. Se olisi omiaan tuomaan lisäämään uskottavuutta Suomen maanpuolustukselle ja vakiinuttai asemaamme itsenäisenä länsimaisena valtiona.
Mutta, tapahtukoon niin tai näin - Todennäköisesti suomalaiset saavat itselleen parhaiten soveltuvat hävittäjät sekä puolustuspoliittisen ratkaisun...olipa puolustusvoimien ylipäällikkönä kuka tahansa..
Juuri tällä hetkellä ollaan loppusuoralla päätettäessä tulevien vuosimymmenien ajaksi eräästä tärkeimmästä investoinnista Suomen maanpuolustuksen osalta..Eikä kysymys ole pelkästään laitehankinnasta vaan siihen liittyy paljon muutakin. Erityisesti turvallisuuspoliittista ulottuvaisuutta hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Eli Suomen ilmavoimien keskeisimmän asejärjestelmän - hävittähien - hankinta. Se on myös taloudelliselta merkitykseltään erittäin suuri hanke.
Eli, mitä minä tekisin jos olisin puolustusvoimien ylipäällikkö (=presidentti)?
Tässä vaiheessa minulle olisi jo kerrottu siitä mihin tulokseen puolustusvoimen sisällä asiantuntijat ovat päätyneet/päätymässä hankiinnan osalta. Siis tiedossani on mikä ratkaisu on paras puhtaasti kokonaisvaltaiselta suorituskyvyltään.
- rohkenen olettaa että se on F-35, joka ainoana tarjokkaana edustaa uusinta teknologiaa ja on ylivoimianen suorituskyvyltään pahimman (ja ainoan) vihollisen kalustoon ja aseistukseen nähden.
- tämä on hyvä lähtökohta varsinaisen hankintapäätöksen tueksi.. Aiheesta voisi luottamuksella keskustella myös PV:n jkomentajien ja puolustusministerin kanssa..
- samalla olisi hyvä pohjustaa hieman omaa toimintaa...nimittäin..
Samalla pitäisi lähettää viestiä USA:n uudelle presidentillä ja pyytää audienssia hankintaan liittyen..eikä ole mitään syytä epäillä etteikö tällainen järjestyisi jossain välissä. Kysymyshän on varsin isosta asiasta myös USA;n puolelta. Jotta hävittäjälaivueen hankuinnasta saisi täysumääräisen hyödyn on välttämätöntä sopia myös kaupallisista ja turvallisuuspoliittisista asioista.
- näin suuri hankinta edellyttää luonnollisesti kaupallista vastavuoroisuutta ja sen periaatteista on päätettävä valtioiden kesken...ja USA:n kyseessä ollen se kuuluu myös presidenttien toimialaan/-valtaan.
- sinällään periaatteet vastaostoista jne. ovat tuttuja asioita jo aikaisempien hankintojen osalta...ei varmaankaan aihettaisi ongelmia ja käytännön asiat voisi delegoida eteenpäin.
Tärkeintä puolustusvoimien ylipäällikön näkökulmasta olisi varmastii se että kallis ja koko Suomen sotilaallisen turvallisuuden kannalta tärkeästä investoinnista saataisiin maksimaalinen hyöty..
- siksi tulisi sopia kaiksita oheistoiminnoista, asejärjestelmistä, käytettävyydestä ja kaikenlaisesta toiminnan/toimtakunnon ja mahdollisuuksien jatkuvuudesta niin rauhan kuin mahd. sodankin aikana.
- mukaanlukien erilaiset tuki- ja palvelujärjestemät, AVACS, avaruussatelliitti jne.mukaan lukien.. Ja myös siinä tapauksessa jos jouduttaisiin operoimaan Suomen alueen ulkopuolella jne.
- olisi myös tärkeää päästä sopimukseen siitä miten hävittäjien käytettävyyden osalta voitaisiin varsutautua myös sellaisia vihollisen asejärjestelmiä vastaa joita Suomella itsellään ei ole käytettävissä (esim. avaruus- ja ydinaseet jne.)
Suomen kannalta tavoitteena tulisi olla jopa USA:n ja Suomen keskinäinen sopimus sotilaallisesta puolustuksesta sekä yhteisistä turvallisuuspoliittisista periaatteista asinoan mahdollisen vihollisen varalta.
- esimerkiksi voitaisiin esittää havittäjäkaupan eräänä lähtökohtaisena edellytyksenä samanlaista perussopimusta jonka USA ja Ukraina solmivat 10.11.2021.
- jatkon kannalta Suomen ja USA:n keskinäinen sopimus voisi antaa parempaa pohjaa myös Suomen ja Ruotsin (sekä ehkä Norjan) kanssa tehtäville yhteisille puolustussopimuksille.
- pitkässä juoksussa se voisi avata mahdollisuuksia myös NATO:n jäsenyyteen..
Sekään ei olisi täysin merkityksetöntä että julkistamalla hävittäjähankinnan perustana olleen myös em. sopimussuohteita, joilla voitaisiin perustella hankintakilpailussa hävinneille valintaan liittyneitä taustatekijöitä...
- suhteet on hyvä säilyttää kaikkiin suuntiin.
Tällainen kokonainvaltainen hankinta ja turvallisuuspoliittinen sopimus olisi varmasti juuri sellainen kokonaisuus jonka merkitys kestäisi vuosimymmeniä.. Se olisi omiaan tuomaan lisäämään uskottavuutta Suomen maanpuolustukselle ja vakiinuttai asemaamme itsenäisenä länsimaisena valtiona.
Mutta, tapahtukoon niin tai näin - Todennäköisesti suomalaiset saavat itselleen parhaiten soveltuvat hävittäjät sekä puolustuspoliittisen ratkaisun...olipa puolustusvoimien ylipäällikkönä kuka tahansa..