Mitä tekisit kun tämä korona helvetti on ohi?

Opiskelu jatkunee normaalisti, ei tämä ole elämään muuten vaikuttanut. Helvetti tuntuu todellakin liioittelulta..
No alussa luulin että ollaan jo esikartanossa, nyt kun nimimerkki Baikal oli sitä mieltä ettei edes portin lähellä oltu, ehkä Pietari ratkaisee tämänkin asian :cool:
 
Opiskelu jatkunee normaalisti, ei tämä ole elämään muuten vaikuttanut. Helvetti tuntuu todellakin liioittelulta..
Minä ole mitään helvettiä myöskään huomannut. Samallalailla töissä, kaupassa ja metsässä käynyt kuin aiemmin. Oikeastaan ollut mukavampaa kun kaupoissa on tilaa ja pikku rykäsyllä syntyy oikein kunnon tila. ;)

edit: sen verran helvettiä on, että v•tuttaa yli kaiken kun joka paikkaan tungetaan koronauutisa tai näkemyksiä siitä. Ei enää jaksa kiinnostaa.
 
Pessimisti ei pety. (En ole kotoisin Puolangalta, vaikka vaaramaisemista olenkin lähtöisin.) Olen myös sillä kannalla, että olemme vasta matkan alussa ja että meille on vilautettu vasta satukirjan kantta.

Korona-aika on vaikuttanut arkielämään loppujen lopuksi yllättävän vähän eikä pinna ole tiukalla sen vuoksi. Työmäärä on lisääntynyt entisestäänkin enkä usko, että maksimikierroksia on vielä edes nähty. Kauppa-asioita tulee toimitettua harvemmin kuin tavallisesti. Talon rakentaminen aikanaan suhteellisen tilavaksi (= taloudellisesti mielenköyhää puuhaa) ei ole tänä koettelemuksen aikana harmittanut lainkaan; kun kotona on riittävästi lebensraumia, eivät seinät kaadu päälle eikä enimmäkseen kotona oleilu ahdista kotiväkeä.

Jossain vaiheessa pidän sitten lomaa. Tai ainakin uskottelen itselleni niin. Viime lomakaudestakin melkein kaikki lomat ovat pitämättä ja tässä tilanteessa ei yksinkertaisesti ole mahdollista lepäillä laakereilla. Noblesse Oblige.

Kuntoilua voisi harrastaa taas aktiivisemmin kun epidemia laantuu. Nyt pahimpana kantona kaskessa ulkoilulle on katupöly ja pian alkava siitepölykausi. Tykyrahaa eli epassisaldoa on paljon käyttämättä, joten sitä voi käyttää moneen mukavaan tarkoitukseen. Kesällä voisi tarttua lapioon ja kaivella pihaa. Pitäisiköhän harrastuksen vuoksi kasvattaa vaikka laatikoissa jotain syötävää? Pensasaidat voisi leikata kokonaan alas niin ne olisivat sitten nuorimmaisten lakkiaisten aikaan taas ehkä paraatikunnossa. Teini-ikään ehtineitä kumipyöriä voisi vähän hoivata kun noista pizzakolmion oliivin autopoliittisista vinkauksista ei koskaan oikein tiedä. Alakerran suuremman terassin rimakehikkohäkkyrät pitää käsitellä, toisessa kerroksessa sain hommat kuntoon viime kesän lopulla. Pikkuremontti ja askartelu pitää ajatuksen ja mielialan virkeänä.

Summa Summarum: Pitkän päälle. Datsun. ;)
 
Taidan itse käydä kaupungilla sitten kun tilanne on ohitse paikallisessa uudessa viinibaarissa nauttimassa parit lasilliset vähän laadukkaampaa viiniä ja nauttia ihmismassassa olemisesta.
 
...äitillä alkaa syöpähoidot ja pitää siellä joka arkipäivä kuljettaa. Ens viikolla selviää kuinka pitkä hoitojakso tulee...

Voimia sulle - ja äidilles!

Syöpä on usein aikamoinen vuoristorata. Hoidot vaikutuksineen voivat olla todella raskaat.

Yllytän hoitamaan kaikki valtakirja-, tilien käyttöoikeus- sun muut asiat ajoissa kuntoon, niin että joku läheinen pystyy hoitamaan laskujen maksamiset ja muut juoksevat asiat.

Yksi ihan harkitsemisen arvoinen asia on halpa kassakaappi lääkekaappina. Dosettiin se, mitä dosettiin kuuluu ja loput teräksen taakse.

Erityisesti sitten jos ei voi asua kotona tuttujen keskellä se tukeva kaappi on hyvä. Maksaa itsensä takaisin mielenrauhana.

Nostan sulle hattua siitä, että oot konkreettisena tukena tossa vaiheessa. Oma perheensäsen kuljettamassa ja auttamassa on ihan eri asia kuin joku kela-taksi tai muu tuntematon. Jo tieto ja tunne siitä, että läheiset auttavat on tärkeä.
 
Minä ole mitään helvettiä myöskään huomannut. Samallalailla töissä, kaupassa ja metsässä käynyt kuin aiemmin. Oikeastaan ollut mukavampaa kun kaupoissa on tilaa ja pikku rykäsyllä syntyy oikein kunnon tila. ;)

edit: sen verran helvettiä on, että v•tuttaa yli kaiken kun joka paikkaan tungetaan koronauutisa tai näkemyksiä siitä. Ei enää jaksa kiinnostaa.
Kyllä itse ajoittain katson koronavideoita, yhden vlogerin NYC:sta esim. Tämä on viimeinen, ja näitä venäläisten trollien määrä ei voi kun ihmetellä, heillä on yksi aihe "ei ole koko koronaa, ei näy ruumita, missä ovat ruumit, Bill Gatesin suunnitelma, meihin laitetaan sirut kohta kun karjaan"..yms pöpilän tasoista.

Itselläni oli paljon suunnitelmia, ja niiden perutus tuntuu tosi pahalta, NYC on minulle ennestään tuttu ja halusin käydä siellä vielä yhden kerran. On kaupungit ja kaupungit, mutta jonnekin jää osa sydämestä, taisin jo kirjota, että minun sydämen palanen on siellä ja muutenkin Pohjois-Amerikassa.

Ai niin, videon 29 min:sta NYC:ssa asuville, 41 katu ja main street kulma China town myydään aika kattava valikoima kaikennäköistä korona torjuntaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jaa-a. Kaiken tämän myllerryksen jälkeen varmaan viettäisin rauhallista aikaa ihan vaan kotona. :) No vitsi vitsi. Töissä esimies käski alkaa miettiä kesäloman pitämistä. Kai se kuukauden pätkä pitäisi vaikka sitten heinäkuulle merkata. Vaikka nyt näyttää siltä ettei ulkomaanmatkalle ole mitään asiaa.
En ole kaikkia ketjuja lukenut, mutta oletko saanut jatkot?
 
Minä lähden kaupunkiin omalle asunnolle. Ryyppään viikon kaks ja samalla vonkaan vanhoja morsiamia, jos joku niistä antaisi säälistä kriisin tilanteen jälkeen.
Jos jo kesällä tilanne ohi, niin ehdottomasti terasille kierrokselle. Saattaa löytyä nuoria leskiä herkässä mielen tilassa.

Nyt pakko olla 24/7 ajokunnossa ja muutenkin skarppina, kun äitillä alkaa syöpähoidot ja pitää siellä joka arkipäivä kuljettaa. Ens viikolla selviää kuinka pitkä hoitojakso tulee. Toivottavasti ovat organisoineet kunnolla syöpäpotilaiden hoidossa käynti rutiinit tartunta vaaran osalta. Kutsukirjeen mukaan tähän kuulemma vahvasti reagoitu esim. erilliset sisäänkäynnit, osasto eristetty, saataja ei saa mennä mukana.

Tähän eristyksissä olo olisi mukavaa, jos ei olisi tullut tuota äiteen sairautta ja tarvisi sen perähän katsoa.
Minultakin tervehtymistoivotukset äidillesi. Kaikki menee hyvin! :)
 
Jos ei maan talous sakkaisi ja ihmisiä kuolisi sairauteen, niin tällainen eristäytyminen voisi minusta jatkua maailman tappiin. Minussa on vahva erakkopiirre, vaikka minua pintapuolisesti tuntevat eivät sitä välttämättä uskokaan.
Ei tarvitse nähdä sukulaisia, ei tarvitse vierailla missään ajaa maan ääriin, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi jostain viikon parin "maailman parhaasta ja ikimuistoisimmista elämyksestä" koskaan, eli matkasta, jolle pitäisi sitten lähteä hetinytmillointaassuunnitellaanuutta.
Luonnollisesti pitkän parisuhteen salaisuus on se, että ei elämöi sellaisilla asioilla, jotka tietää toiselle läheisiksi. Mutta kyllä vaimo tietää, että en minä nyt varsinaisesti kärsi tässä koronahelvetissä :).

Ilman työkaverienkin naamoja pystyn olemaan oikein hyvin. Tänäänkin keittelin aamukahvia ja keskustelin työpuhelimessa samaan aikaan. Sopii hyvin.
Talo on sen verran iso ja nuoriso sen verran oma-aloitteista, että ne tekevät kouluhommat ketään häiritsemättä ja ahkerasti. Vanhin jopa kommentoi, että etäopetuksessa on parempi olla, kun luokassa on niin levotonta.
Käyn koiran ja perheen kanssa kävelyllä, urheiluksi käy polkupyöräily ja sosiaaliseksi kontaktiksi joku satunnainen keskustelu ohimennen tavattujen tuttujan kanssa. Tänään kävin vanhimman pojan ja koiran kanssa pitkospuulenkillä, keskustelimme urheilusta ja nyhdimme koirasta risuja ja metsän tauhkaa irti.
Jos kävis pääsiäisenä vaikka ampumaradalla. Ja tänä kesänä pitää aloittaa taas melominen pitkästä aikaa.
Kun eristykset puretaan, niin ehkä minä menen ja riipasen kännin...suruuni :D.
 
2-3 päivänä oli liian aktiivinen, aikasemman jakson vetrattuna, lähelle tuli liian moni ihminen, vaikka yritin pitää distanssin, nyt hiukan pelottaa, aamulla tajusin jotenkin lopullisesti että se jää henkiin, joka istuu parhaiten eristyksessä. Toisaalta minun oli pakkokin.

Tunsin oikein suuttumista, kun parin otteseen oli ryysis rappukäytävässä. Ja niin, jo toista päivä 8 aamulla kolme porakonetta alkaa laulamaan. Yhtäaikaa. Pöly tuntuu nenässä vaikkei minun kämpäni rempata. Tätä soundia oikein toivon tälle t.y.hallituksen ääliösäkille Helvetin joka portaassa, non stopina - kun heidän käsissä paskaksi muuttunut kaikki mihin ne kosketti tähän mennessä aikasemminkin.

Aluksi jopa ajattelin että olkoon, remppaääni muistuttaa elämästä..elämä jatkuu..mutta kaikkea muuta, kyllä minä mielummin lähtisin suunnitellusti jonnekin sen ajaksi jos saisin tietää tästä ennakkoon ja ilman korona.
:mad::mad::mad::devilish: Se remontti tiesi aikansa :devilish:
 
Voimia sulle - ja äidilles!

Syöpä on usein aikamoinen vuoristorata. Hoidot vaikutuksineen voivat olla todella raskaat.

Yllytän hoitamaan kaikki valtakirja-, tilien käyttöoikeus- sun muut asiat ajoissa kuntoon, niin että joku läheinen pystyy hoitamaan laskujen maksamiset ja muut juoksevat asiat.

Yksi ihan harkitsemisen arvoinen asia on halpa kassakaappi lääkekaappina. Dosettiin se, mitä dosettiin kuuluu ja loput teräksen taakse.

Erityisesti sitten jos ei voi asua kotona tuttujen keskellä se tukeva kaappi on hyvä. Maksaa itsensä takaisin mielenrauhana.

Nostan sulle hattua siitä, että oot konkreettisena tukena tossa vaiheessa. Oma perheensäsen kuljettamassa ja auttamassa on ihan eri asia kuin joku kela-taksi tai muu tuntematon. Jo tieto ja tunne siitä, että läheiset auttavat on tärkeä.

Hyviä vinkkejä. On nämä syöpä hommat ja omaishoito tullut liian tutuiksi viime vuosina.
Sisko kuoli 4v sitten syöpään, isä meni syöpään viime joulukuussa. Isällä oli monta sairautta syövän lisäksi ja oli reilu vuoden lisäajalla syövän osalta. Äiti pystyi isän pääsääntöisesti hoitamaan loppuun asti vaikka sillä itselläkin monta vaivaa ja ikää 75v.
Minä ehdin jo toivoa, että menisi edes vuosi ettei olisi jollakin lähipiiristä syöpä tilanne päällä ja tarvisi kenestäkään vastuuta kantaa.
Niin eiköhän äitillä todettu syöpä ja korona toi vielä ylimääräiset käänteet päälle.

Mutta pitää silti lopulta olla tilanteeseen "tyytyväinen" huonomminkin voisi olla. Suomessa on takuulla paljon yksinäisiä vanhuksia joilla ei ole perhettä tai lähisukulaisia auttamassa.
Koen että itsellä on velvollisuus äitistä huolehtia, varsinkin kun oma elämän tilanteen takia minulla nyt aikaa siihen.
Ja tuli isällekin luvattua, että huolehdin äiteen hautaan asti. Välillä on huumori lujilla, mutta pakko suorittaa huvitti tai ei.
 
Koen että itsellä on velvollisuus äitistä huolehtia, varsinkin kun oma elämän tilanteen takia minulla nyt aikaa siihen.

Esimerkillistä velvollisuudentuntoa. Nostan tuolle hattua.

Se on surullista, että niin monelle lähin omainen on viranomainen.

Kaikkea hyvää sulle!
 
Minä lähden kaupunkiin omalle asunnolle. Ryyppään viikon kaks ja samalla vonkaan vanhoja morsiamia, jos joku niistä antaisi säälistä kriisin tilanteen jälkeen.
Jos jo kesällä tilanne ohi, niin ehdottomasti terasille kierrokselle. Saattaa löytyä nuoria leskiä herkässä mielen tilassa.

Nyt pakko olla 24/7 ajokunnossa ja muutenkin skarppina, kun äitillä alkaa syöpähoidot ja pitää siellä joka arkipäivä kuljettaa. Ens viikolla selviää kuinka pitkä hoitojakso tulee. Toivottavasti ovat organisoineet kunnolla syöpäpotilaiden hoidossa käynti rutiinit tartunta vaaran osalta. Kutsukirjeen mukaan tähän kuulemma vahvasti reagoitu esim. erilliset sisäänkäynnit, osasto eristetty, saataja ei saa mennä mukana.

Tähän eristyksissä olo olisi mukavaa, jos ei olisi tullut tuota äiteen sairautta ja tarvisi sen perähän katsoa.

Suunnitelma toteutui ja ei ole ehtinyt tätä palstaa seurata ollenkaan. Mutkia meinasi tulla matkaan, kun äitille tuli vyöruusu hoitojen loppu vaiheessa.

Olin reilu viikon kaupungissa ennen juhannusta. Tuli otettua pikkasen tiukemmin viinaa ja leski oli herkässä mielentilassa.
Juhannus meni toipuessa. Nyt pikkasen yrittänyt kuntoilla, pihatöitä hoitaa ja riista hommia valmistella.

Mutta on tuo kuntoilu yli arvostettua hommaa. Seuraan Health-ohjelmalla unta ja kuntoilua. Pitäisi varmaan vetää triathlon kaks kertaa peräkkäin, jos meinaa päästä vastaaviin rasitus minuutteihin vuorokaudessa mitä tulee kunnon krapulassa. :)
 
Back
Top