Jos ei maan talous sakkaisi ja ihmisiä kuolisi sairauteen, niin tällainen eristäytyminen voisi minusta jatkua maailman tappiin. Minussa on vahva erakkopiirre, vaikka minua pintapuolisesti tuntevat eivät sitä välttämättä uskokaan.
Ei tarvitse nähdä sukulaisia, ei tarvitse vierailla missään ajaa maan ääriin, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi jostain viikon parin "maailman parhaasta ja ikimuistoisimmista elämyksestä" koskaan, eli matkasta, jolle pitäisi sitten lähteä hetinytmillointaassuunnitellaanuutta.
Luonnollisesti pitkän parisuhteen salaisuus on se, että ei elämöi sellaisilla asioilla, jotka tietää toiselle läheisiksi. Mutta kyllä vaimo tietää, että en minä nyt varsinaisesti kärsi tässä koronahelvetissä

.
Ilman työkaverienkin naamoja pystyn olemaan oikein hyvin. Tänäänkin keittelin aamukahvia ja keskustelin työpuhelimessa samaan aikaan. Sopii hyvin.
Talo on sen verran iso ja nuoriso sen verran oma-aloitteista, että ne tekevät kouluhommat ketään häiritsemättä ja ahkerasti. Vanhin jopa kommentoi, että etäopetuksessa on parempi olla, kun luokassa on niin levotonta.
Käyn koiran ja perheen kanssa kävelyllä, urheiluksi käy polkupyöräily ja sosiaaliseksi kontaktiksi joku satunnainen keskustelu ohimennen tavattujen tuttujan kanssa. Tänään kävin vanhimman pojan ja koiran kanssa pitkospuulenkillä, keskustelimme urheilusta ja nyhdimme koirasta risuja ja metsän tauhkaa irti.
Jos kävis pääsiäisenä vaikka ampumaradalla. Ja tänä kesänä pitää aloittaa taas melominen pitkästä aikaa.
Kun eristykset puretaan, niin ehkä minä menen ja riipasen kännin...suruuni

.