Kun olen kiinnostunut kokonaismaapuolustuksesta en malta olla kopioimatta oheen Helsingin Sanomista tänään (6.5.2013) löytämääni mielipidekirjoitusta. Selvää jatkoa taannoiselle MOT-ohjelmalle ja lehtikirjoituksille. Koska mahtaa maamme valtiovalta ja poliitikot tunnustaa realiteeti ja kertoa ne kansalle, niin päästään itse aiheeseen?
Miten haavoittuvimpia suojellaan kriisitilanteissa?
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä 1/2013 arvostellaan kovasanaisesti valtioneuvoston selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2012. Ennen kaikkea kaivataan sotilaallisen maanpuolustuksen ja kriisinhallinnan osaoptimoinnin sijaan koko valtionhallinnon osallistumista kehitettävän turvallisuusstrategian laadintaan. Tätä perustellaan laajalla turvallisuuskäsityksellä.
Viime aikoina on havainnollisin esimerkein nostettu esille maamme äärimmäinen haavoittuvuus modernin sodankäynnin käynnistäviä strategisia iskuja vastaan. Konkreettisimpana esimerkkinä valiokunta mainitsee sähkönjakelujärjestelmään kohdistuvien iskujen lamauttavan vaikutuksen.
Kriittisen infrastruktuurin lyhytaikainenkin häiriö voi aiheuttaa vakavaa haittaa koko yhteiskunnan toiminnalle. Valiokunnan mukaan asiantuntijakuulemisten perusteella on selvää, että riskien vähentämiseksi on parannettava huomattavasti varautumista, jatkuvuussuunnitelmia ja toipumisjärjestelmiä koko maassa. Valiokunnan kokonaismaanpuolustukseen liittyvät asiantuntijakuulemiset jäivät kuitenkin vajaiksi.
Suomen palo- ja pelastustoimi sekä sosiaalitoimi eivät ole varautuneet pitkiin, yli kolme päivää tai jopa viikkoja kestäviin sähkökatkoihin talvisaikaan. Esimerkiksi sairaaloita, hoitolaitoksia, vanhainkoteja ja niin edelleen koskeva ohjeistus on näiltä osin puutteellista ja osin samoja fraaseja toistavaa. Kuitenkin yli miljoona suomalaista on täyttänyt 65 vuotta, ja monet vanhukset asuvat yksin kotonaan tai ovat muutoin kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen varassa.
Mietinnön liitteenä olevassa hallintovaliokunnan lausunnossa toki korostetaan kuntien keskeistä roolia yhteiskunnan varautumisen ja kokonaisturvallisuuden kannalta ja edellytetään, että seuraavien selontekojen valmisteluun kytketään mukaan myös kunnat ja alueiden pelastustoimet sekä Hätäkeskuslaitos ja pelastusalan järjestöt.
Pahana puutteena on, että samalla on kuitenkin lähes täydellisesti unohdettu sosiaali- ja terveyssektorin keskeinen rooli kansalaisten kriisiajan hyvinvoinnin turvaamisessa.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalta ei ilmeisesti ole lainkaan pyydetty lausuntoa. Sosiaali- ja terveysministeriön tai muita alan asiantuntijoita ei ole ulkoasiainvaliokunnan nimilistalta, joten jää arvailujen varaan, miten esimerkiksi maamme vanhenevasta siviiliväestöstä ja sairaaloiden potilaista olisi tarkoitus huolehtia pahassa kriisitilanteessa. Alemman tason ohjeet eivät tätä puutetta korvaa.
Sotilaallinen reservimme supistuu noin 230 000 henkeen, mutta toimintakykyistä reserviä löytyy pari kertaa enemmän. Olisiko nyt aika perustaa maahamme toimivat kodinturvajoukot, joiden tehtävänä olisi myös kouluttautua auttamaan palo- ja pelastustointa, väestönsuojelua sekä sosiaali- ja terveysalaa?
Uskon, että halukkaita ja kyvykkäitä kyllä löytyisi, jos kokonaismaanpuolustukseen varattuja varoja ohjattaisiin myös tähän toimintaan.
Aikovatko kansanedustajat todella vaatia ja valvoa, että Suomessa toteutetaan toimivan kokonaismaanpuolustuksen edellyttämät toimenpiteet, joissa otetaan huomioon myös heikoimmat kansalaiset? Vai tyytyvätkö he vaillinaisten mietintöjen tuudittamaan turvallisuuteen?
Olli-Pauli Sarvaranta
insinöörieversti evp., tekniikan tohtori
Espoo
http://www.hs.fi/paivanlehti/06052013/mielipide/Miten+haavoittuvimpia+suojellaan+kriisitilanteissa/a1367721777550