Kiintoisa aihe pohdittavaksi samalla kun joulupöytä notkuu.
Tekisi mieli esittää koko liuta jatkokysymyksiä. Pitääkö kaikki kyetä kuskaamaan repussa vai saako majoittua kellarin viereen? Tarvitseeko rehkiä vaiko vain maata kolme viikkoa riippumatossa tai eräkämpällä? Onko hyväksyttävää paikkailla heti jälkeenpäin kymmenen kilon painonpudotusta ja sekalaisia puutostauteja vai pitäisikö pysyä edes suunnilleen lähtökunnossa loppuun asti? Pitääkö pysyä puheväleissä kyseisten henkilöiden kanssa? Kuinka pitkälle jalostettuja tai sekoitettuja tuotteita saa käyttää?
Vesi on tietysti ihan oma lukunsa. Kolme viikkoa pysyy hengissä aika minimaalisellakin ravinnolla, mutta ilman vettä tulee noutaja. Koska kyseessä on niin ehdoton erityistapaus, en ryhdy asettelemaan sitä samalle listalle muiden tarpeiden kanssa.
Jos valitsee omia suosikkejaan, kolme viikkoa voi vielä mennä mukavasti, mutta heti sen jälkeen ne voivat siirtyä ei-niin-suosikkien listalle. Kumpi tässä sitten on tärkeämpää...
Joskus minulle kerrottiin, että puhtaan ravintoarvon puolesta ihminen pärjäisi pitkään pelkällä lantulla ja piimällä. En tiedä, oliko tämä täysin todistettu fakta. Ensimmäisenä luultavasti loppuisi elämänhalu.
Opiskelijoiden perimätieto kertoo, että pitkiäkin aikoja voi selvitä makaroonilla ja tonnikalalla tai sitten kaupan einespitsoilla ja hampurilaisilla. Ehkä tässäkin tiedossa on pohjimmiltaan tiettyä perää, mutta en ehkä luottaisi kaupan roiskeläpän säilyvyyteen
ihan näin kauan.
No, jos nyt lähdetään mahdollisimman universaalilla otteella eli yksinkertaisilla aineksilla, jotka pystyy kantamaan mukanaan ja joilla pysyy toimintakunnossa, listalle voisi päätyä:
- Jotain viljatuotetta, josta saa puuroa sekä leiväntapaista. Melkoinen lohko maailmaa on elänyt pitkälti näin maanviljelyn keksimisestä alkaen. Jossain se on vehnää tai ohraa, jossain maissia, jossain riisiä, jossain hirssiä. Kaurahiutaleillakin pärjää aika pitkälle.
- Papuja. Esimerkiksi suuren osan meksikolaisesta arkikeittiöstä voi tiivistää konseptiin "viljaan käärittyjä papuja". Intiaanit viljelivät maissin, papujen ja kurpitsan muodostamaa "kolmea sisarta", osittain ravintoarvon ja osittain hyvän yhteisviljeltävyyden ansiosta. (Kurpitsassa, ainakin kokonaisessa, on tosin tiettyjä haasteita kuljetettavuuden kanssa.)
- Kuivattuja marjoja tai hedelmiä. Esimerkiksi rusinat, puolukat tai omenat ovat aika monikäyttöisiä. Jos saa sekoittaa, elämä on mukavampaa. Sopiva valinta auttaa myös makeanhimoon.
- Kuivattua lihaa. Vegaaninakin pärjäisi, mutta aina ei huvita. Modernimpi ihminen saattaisi suosia tölkitettyä. Jos tähän pistää suolaa, säilyvyys on jälleen parempi, eikä muuta suolan lähdettä tarvita. Muutkin mausteet voi kipata tänne. Yhtenä varianttina voi tietysti kokeilla kauttaaltaan kypsää, säilyvää makkaraa. Sillä on lähdetty moneen sotaan ja savottaan.
- Öljyä. Parantaa energiasisältöä, helpottaa kokkausta, ja koko sotku menee liukkaammin alas.
Näitä keskenään sekoittamalla saa aika paljon kaikenlaista. Jos valmiista seoksista puhutaan, monessa kulttuurissa tunnetaan pemmikaanin tapainen eväs, jossa kuivattua lihaa ja marjoja sotketaan rasvaan. Säilyy pitkään ja ainakin täyttää välittömät ravintotarpeet. Riippuu tietysti reseptistä, henkilöstä ja nälkiintymisen asteesta, miten hyvin maistuu vai onko pikku paasto sittenkin mieluisampi valinta. Ehkä tällainen yhden tuotteen ruokavaliokin voittaisi lopulta houkuttelevuudessan nälkäkuoleman.
Ujuttaisin mieluusti listalle myös pähkinät. Maapähkinän ja maitojauheen seosta käytetään aliravitsemuksen hoitoon, eli sillä on mahdollista pysyä hengissä ja jopa hyvässä lihassa. Jätetään nyt kuitenkin pois, jos ei kelpaa allergiariskin takia.
Itse joutuisin tietenkin pohtimaan ensin, minkä noista korvaisi kahvilla.
Aatosta loppiaiseen voi kuulemma selvitä pelkästään kinkulla, perunoilla, lanttulaatikolla, kalalla ja oluella. Silloin tuota viimeistä kyllä menee aika lailla...