Miten Suomen asevoimat olisi mielestäsi järjestettävä.

[Moose]

Ja miten se toimivuus on testattu? Ei millään tavoilla. Myöskään ei voi kovin toimiva järjestelmä jos varusmiehistä 20%:ia ei edes sijoiteta. Sveitsin malli olisi halvempi, ei tarvitse rynnäkkökivääreitäkään varastossa säilyttää, se on kuulemma niin kallista että halvempaa on romuttaminen... Nykyinen vain miesten pakollinen asevelvollisuus on laiton tila ja viimeistään 1.4.1995 muuttui sellaiseksi!

Voisitko tarkentaa mitä toimivuuden testaus tarkoittaa sinulle, miten sitä testataan Sveitsissä? Varusmieshien 100& sijoitus ei ole mikään oma määränpää, sijoitukset tehdään puolustusvoiman tarpeiden mukaisesti. Niitä joita ei sijoiteta ei pidä nähdä hukkaan heitetyksi koulutuksesi vaan myös he vahventavat sodan ja kriisin aikana yhteiskunnan kestävyyttä. Sotavarusteiden jakelu on hyvä askel jättää poliitikkojen pelikortiksi silloin kun diplomatia kuumenee. Asevelvollisuuden laiton tila kuullosta hieman oudolta. Luulisi lakimiesten nostaneen aiheesta vähän näkyvämpää keskustelua jos näin olisi. Voisit mielellään tarkentaa mitä ajattelet asiasta.

 

[commando]

Puhalletaan pilliin ja katsotaan miten nopeasti porukka on rivissä varusteineen. Suomessa edes maakuntajoukot eivät yllä normaaleiden sveitsiläisten tasoon tai yltävät mikäli oma ase on ostettu kuten jokaisella kunnollisella reserviläisellä on tehtykin. Käytännössä suomalaisessa järjestelmässä nopeaan reagointikykyyn pystyvät vain ilmavoimat ja varusmiespalvelusta suorittavat, heidän kantahenkilöstö sekä Utin erikoisjääkärit sekä maakuntajoukot. Meillä ei ole reserviläisiä pystytä varustamaan ja kertaamaan tai harjoituttamaan nopeasti. Suomalainen reserviin perustuva järjestelmä on kankea ja hidas.

Jokainen palveluksen käynyt varusmies, jota ei sijoiteta on tuhlausta, se haittaa muiden koulutusta, syö varoja varusteista. Tyypillisesti suomalainen sotilas ei näe pimeässä koska piti ylimääräisiä miehiä kouluttaa, joita ei sijoitettu. Mitähän vässykkä, joka ei kelvannut sijoitettavaksi, vahventaa muka kriisi- tai sodan ajan yhteiskuntaa? Kun sotavarusteet on jaettu on yhteiskunta vahvempi, silloin sen jäseniä ei ammuta mielenosoituksissa kuten Ukrainassa aivan vapaasti ja kansalaisten ei tarvitse pelätä valtiota vaan valtion kansalaisia. Myös reservin reagointikyky uhkiin on normaalilla tasolla paljon suurempi kun varustus on jaettu eikä missään varastoissa, joiden sijainti on kaikkien tiedossa ja maalattuna vihollisen hyökkäyskohteiksi prioriteettilistan kärkipaikoilla.

Asevelvollisuus, joka koskee vain miehiä ja ei-jehovantodistajia, on perustuslain vastainen. Naiset ja jehovantodistajat voivat halutessaan käydä varusmiespalveluksen mutta tekevät näin vain harvoin, se ei ole heille kuitenkaan pakko. Perustuslakimme takaa tasa-arvon että ketään ei syrjitä mm. sukupuolen tai uskonnon vuoksi. Nykyisen kaltainen asevelvollisuus miehille on sekä syrjivä, lisäksi orjuuden ja pakkotyön lisäksi se on piilovero!

 

[Benelli]

Väittäisin että muut mallit ovat joko kalliimpia ilman puolustuskyvyn kasvua tai sitten huonompia puolustuskyvyn laskun takia. Suomen taloudellinen tilanne on sellainen että rahaa ei mielellään sijoiteta puolustukseen mikä on ihan ymmärrettävää. Tämänhetkinen järjestelmä toimii jos kertausharjoituksiin panostetaan.

Sveitsiläiset käyttävät vähemmän rahaa puolustukseen suhteessa kansalaisten määrään tai bruttokansantuotteeseen.
Miksi Sveitsiläinen malli laskisi puolustuskykyä?

Sotavarusteiden jakelu on hyvä askel jättää poliitikkojen pelikortiksi silloin kun diplomatia kuumenee.

Perus asia joka pitäisi olla jo rauhan aikana kunnossa, jätetäänkö myös ohjukset ostamatta että on sitten lisää (vähemmän) pelimerkkejä? Ylimääräiset harjoitukset, muu valmiuden kohottaminen tai esimerkiksi hankintamäärärahojen kolminkertaistaminen ovat sitten asia erikseen.

 

[Viljami]

Minkälainen muuten lienee reservin kertauttamisen tilanne tällä hetkellä. Aina kuulee sanottavan että kertausharjoituksia järjestetään aivan liian vähän. Onko tilanne tosiaan tämä? Itselleni ei ainakaan kertauskutsua koskaan tullut vaikka sodanajan sijoitus oli nyttemmin edesmenneessä panssariprikaatissa kohtalaisen olennaisessa tehtävässä. Myöhemmistä sijoituksista en ole edes ottanut selvää, lienenkö sijoitettuna enää mihinkään.

 

[juhapar]

Ja miten se toimivuus on testattu? Ei millään tavoilla. Myöskään ei voi kovin toimiva järjestelmä jos varusmiehistä 20%:ia ei edes sijoiteta. Sveitsin malli olisi halvempi, ei tarvitse rynnäkkökivääreitäkään varastossa säilyttää, se on kuulemma niin kallista että halvempaa on romuttaminen... Nykyinen vain miesten pakollinen asevelvollisuus on laiton tila ja viimeistään 1.4.1995 muuttui sellaiseksi!

Tuli vaan mieleen, että tiedätkö mikä niiden "sijoitus" on, joita ei ole sijoitettu johonkin tiettyyn sodanajan yksikkköön? Voi päätellä, jos ei satu tietämään.

 

[Sardaukar]

Pistänpä tähän omia ajatuksia paikallispuolustuksesta.

Alueelliset joukot:

• 6 jalkaväkiprikaatia
• 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa
• 28 paikallispuolustusyksikköä / maakuntajoukot

Jätän nuo Pr/Pat-tason joukot sellaisekseen. 28 komppaniatasoisen paikallispuolustusyksikön sijaan niitä tulisi olla n. 60.

Jakaisin joukot 2 tason yksiköihin. I - tason yksiköillä (20-30 komppaniaa/yksikköä) seuraava:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maakuntajoukot

Suunniteltiin, että maakuntajoukkoihin sijoitetut saisivat henkilökohtaisen varustuksen, jota he voisivat säilyttää kotonaan, aseita lukuun ottamatta.

Näiden yksiköiden aseistus säilytettäisiin lähimmässä varuskunnassa, käsiaseet (rynnäkkökiväärit/pistoolit ja niihin varattu tuliannos patruunoita) mahdollisesti myös lähimmän 24/7 miehitetyn poliisiaseman tiloissa. Nykyisin sekä varuskuntia että tuollaisia poliisiasemia alkaa kyllä olla harvassa...

Yksiköstä/komppaniasta yksi joukkue olisi "välittömässä" (8h max.) taisteluvalmiudessa aina viikon kerrallaan (rotaatio), henkilöstö välittömästi tavoitettavissa, muut 24h max. liikekannallepanovalmiudessa. Eli osin mahdollisuus taistelutoimintaan tarvittaessa 8h sisällä valmiuden kohottamisesta. Nämä yksiköt kuuluisivat siis ensimmäisiin perustettaviin joukkoihin, jotka suojaavat liikekannallepanoa. "Välittömän" valmiuden joukkueet voitaisiin kutsua "ylim. kertausharjoituksiin" käytännössä samassa aikajaksossa PV:n rauhan ajan joukkojen valmiuden korottamisessa, osin nopeammin. Kaikilla määrätty palvelukseen saapumispaikka, jota myös harjoiteltu.

I - tason yksiköissä sitoutuminen 2 vuoden ajaksi 2 pv (viikonloppu) harjoitukseen joka toinen kuukausi (12 pv/vuosi) + viikon mittainen harjoitus vuosittain (7-9 pv/vuosi). Koulutuksen painopisteenä toiminta ryhmä/joukkuetasolla omalla toimialueella. 2-vuoden sitoutumisen jälkeen siirto II - tason yksiköihin, vapaaehtoisena voi jatkaa halutessaan I - tason yksikössä.

II - tason yksiköissä (30 - 40 komppaniaa/yksikköä) sitoutuminen 3 vuoden ajaksi 2 pv (viikonloppu) harjoitukseen joka 3. kuukausi (8 pv/vuosi). Aseistus ja varustus puolustusvoimien hallussa pl. vapaaehtoispohjalta tehdyt erilliset sopimukset/hankinnat (tässä esim. valtio voisi korvata osittain omaehtoisia hankintoja). II - tasolla sitoutuminen 24 - 36h taisteluvalmiuteen käskyn saapumisesta. Kaikilla määrätty palvelukseen saapumispaikka, jota myös harjoiteltu.

Tavoitettavuus digitaaliaikana tuskin olisi kovin suuri ongelma, pl. puhelin/viestiverkon täydellinen lamautuminen. Vaihtoehtoiset tavoitettavuusmuodot (tyyliin vanhan ajan hakulaite-tyyliset järjestelmät ja (yleis)radiossa luettavat koodisanat tms, onhan näitä.)

Yksi mahdollisuus I - tason nopean liikekannallepanon mahdollistamisessa olisi varuskunnissa valmiiksi konttipakattu kevyt aseistus (pist., rynk., kvkk ja patruunat plus kertasinkoja, jonka PV:n palveluksessa oleva henkilöstö kuljettaa perustamispaikkaan. Raskaampi aseistus (Itkk/krh tms.) seuraisi myöhemmin.

Onhan näitä mahdollisuuksia ja tuollainen mahdollistaisi osittain ns. "strategisen iskun" vastaisen varautumisen. Erityisesti jos ns. "harmaan vaiheen" aikana voidaan nopeasti kutsua 20 - 30 komppaniaa/yksikköä palvelukseen turvaamaan kohteita. En usko, että olisi edes mitenkään vaikeaa toteuttaa.