Miten Ukraina-Venäjä-kriisin pitää kärjistyä että Suomessa uskalletaan kohottaa valmiutta?

Zero The Hero

Zero The Hero

Luutnantti
Kotimaiset poliitikot kompastelevat toistensa yli kiirehtiessään kertomaan ettei syytä huoleen ole, ja että Venäjä tai etenevä kriisi ei ole uhka Suomelle. Tämä voi pitää toistaiseksi paikkansa, mutta foorumilaiset saavat nyt kaivaa kristallipallonsa esiin ja veikata miten kriisin tulisi edetä jotta Suomessa hallituspuolueet yksimielisesti toteaisivat että nyt on tilanne sen verran perkelöitynyt että:
-järjestetään pikarahoitusta Puolustusvoimien täydentäville kalustohankinnoille
-järjestetään ylimääräisiä kertausharjoituksia ja
-otetaan poikkeustilalainsäädännön ensimmäisiä kassakaappilakeja käyttöön?
 
Miksi ihmeessä?

Tilanteen kanssa kannattaa toki olla tarkkana, pitää tilannekuva ajantasalla ja poistaa niin sanotusti varmistin, mutta en kyllä keksi yhtään ainoaa syytä, miksi varsinainen valmiuden kohottaminen jopa valmiuslainsäädännön voimaan astumisen vaiheeseen asti olisi tarpeen juuri nyt ja tässä tilanteessa.

Vai pitääkö tässä nyt ryhtyä vielä tosissaan pullistelemaankin niiden pienten lihasten ja lastenkoon maastopuvun kanssa? Se tuskin olisi Suomen kansallisten intressien ja edun mukaista. Venäjä on kuitenkin Suomelle erittäin tärkeä ja strateginen talouskumppani, jonka kanssa tehtäviä pisneksiä ei kannatta alkaa tössimään parin itäblokin slobomaan takia.

Vähempikin riittää antamaan naapurille protokollan mukaisen signaalin siitä, että tälläkin puolen rajaa ollaan hereillä sekä tarvittaessa valmiita ja halukkaita antamaan vastapalloonkin.
 
Esittämäni kysymys ei ollut retorinen. Mitä pitäisi tapahtua jotta poliittinen järjestelmä reagoisi?
Taisteluiden puhkeaminen ukrainalaisten ja venäläisten välillä vaikkapa itä-Ukrainassa tuskin vielä riittäisi?
Entä jos Yhdysvallat ja sitä myöten NATO takaisi Ukrainan koskemattomuuden (niinkuin se itseasiassa on Budapestin 1994 sopimuksessa tehnyt) ja ottaisi vaikkapa yhteen venäläisten hävittäjien kanssa Mustallamerellä?

Tehtävänanto oli siis arvailla skenaario joka oikeasti johtaisi valmiuden kohottamiseen Suomessa.
 
Tämä nykytilannekin antaa minusta aihetta arvioida uudelleen tiettyjä rauhanajan järjestelyjä. Selvästikään ei enää eletä todellisuudessa, jossa sotilaallista voimankäyttöä ei voida ajatella tapahtuvan Euroopassa.

Kysymys oli kuitenkin nykyhallituksesta. Talouskriisin suhteenhan heillä on ollut taipumus selittää asioita parhain päin, aliarvioida kriisin vakavuutta ja yliarvioida omaa päätöksentekokykyään. Toivotaan, ettei sotilaspolitiikan puolella toiminta ole yhtä onnetonta. Toisaalta uskoisin sentään hallituksen ministerien näissä asioissa kuuntelevan kuuliaisesti vanhempia valtiomiehiä ja -naisia. Jos Niinistö, Lipponen, Vanhanen ja sotilaat ehdottavat konsensuksessa valmiuslakien käyttämistä, niin kyllähän nuori polvi tottelee. Jyrki saa kiittää muutenkin asemastaan Niinistöä.

Asioita, joiden olisi syytä soittaa hälytyskelloja olisivat ainakin matkustusrajoitukset Venäjälle, lentokäytävien sulkeminen ja kauppamerenkulun häirintä. Sitten on toki nuo puolustusvoimien videoissa esiintyvät asiat.
 
Viimeksi muokattu:
Putin tuskin rupeaa käymään sotaa kahdella eri rintamalla jos voi sen välttää.

Edit: OT poistettu.
 
Viimeksi muokattu:
Inhorealistina tulee otsikon kysymykseen vastauksena, että tilanteen pitää lientyä vuoden 2005 tasolle ennen kuin meillä uskalletaan kohottaa valmiutta. Pitää mukamas varoa ettei provosoida. Meillä on kenties edelleenkin sellainen johto, ettei niistä ole mihinkään tällaisissa tilanteissa. Oliskohan Koivisto ollut viimeinen mies meidän ylipäälliköistä? Sodan nähnyt mies. Valitaan hänet seuraavaksi presidentiksi ;)

Ehkä siinä tapauksessa vois Käteisellä, Niinistöllä ja kumppareilla olla rohkeutta, jos balttian maat ja puola käyvät täyttä sotaa ja ruotsi on siirtänyt koneitaan lähemmäksi meitä ja itäraja on hiljainen.

Onneksi meillä on muutamilla jakkaroilla puolustusvoimissa sellaisia miehiä, että tekevät omine lupineen tarvittaessa yhtä sun toista.
 
Venäjän hyökkäys Itä-Ukrainaan tod.näk aiheuttaisi valmiuden kohottamista hissukseen tyyliin 1968.
 
reserviläisiä ei kutsuta palvelukseen ennen kuin Virossa ammutaan oikeasti. En edes usko, että Latvia ja Liettua riittäisi, jos Viro olisi sivussa.
 
Voi olla ns. valikoiva kertausharjoitus.
 
Haluan uskoa, että jotain poikii tämä case jo nytkin. Kylmän sodan ajoilta tuttuja ja turvallisia kertausharjoituksia, joku suht näkyvä juttu rannikolla, pääkaupungissa jne. Signaali on annettava, mielestäni, ruotsalaistyyppinen chi-chi-kyyristyminen ei ole se juttu kyllä venäläisen kanssa. Nuo zth:n esittämät toimet varmasti saavat vauhtia pl. valmiuslain kassakaappien availut. Aikaa menee, mutta eipä ole vielä ihan kiirekään. En usko, että terävässä päässä sentään umpiunessa seilataan. No, nämä ovat sellaisia - haluan uskoa- juttuja. Kun tietoa ei ole, niin sanoisin:

tähän caseen reagoidaan kyllä jo näinkin. Varmasti harkitaan tarkoin, miten osoitetaan valmiutta ja halua, ja edelleen oletan, että osoituksena näistä tulee nähdyksi sellaisia suht "pieniä juttuja". Panssarilauttojen suurliikkeitä tuskin järjestetään. Tärkeintä venäläisen kanssa on se, että "jotain näytetään".

Tässä sitä nyt ollaan. On höpisty 20 vuotta Nato-optiosta ja hommailtu asioita "yleis-eurooppalaiseen" malliin. Poliitikot ovat tietyllä tapaa osittain tämän lallatuksen vankeja. Asenne on perseellään ja luulottelu jatkuu hyvillä voimilla. Tämä ei ole otsikkoa raiskaavaa off-topia vaan juuri sitä sisältöä. Katsotaan, onko terävässä päässä kykyä panna edes tyydyttävä mankeli rullaamaan. Vai onko jämähdetty tuohon luulottelun ja toiveiden kehäpäätelmäviidakkoon kiinni?
 
Pallo on eduskunnan kourissa. Nykyinen rahoituskehitys ei anna mahdollisuutta mihinkään ylimääräiseen temppuiluun.
Ei kertausharjoituksiin, ei sota-alusten lipunnäyttöön merialueillamme saati ilmavoimien lisämanöövereille.

-järjestetään pikarahoitusta Puolustusvoimien täydentäville kalustohankinnoille
Eduskunnan ja hallituksen käsissä. Nykyinen sikspäk ei tähän pysty/kykene/halua.

-järjestetään ylimääräisiä kertausharjoituksia
Sama kuin yllä. Toisaalta RA-organisaatiokin on ajettu jo niin ahtaalle ettei kh:a kyetä järjestämään samaan tyyliin kuin kult. 1980-luvulla.

-otetaan poikkeustilalainsäädännön ensimmäisiä kassakaappilakeja käyttöön
Vaatii minimissään sotatoimia Venäjän ja Naton sotakoneiden ja/tai maajoukkojen välillä.
 
Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut puolustusvoimien asteittaisen valmiuden kohottamisen lisäksi jokaisen sairaalan ja muun vastaavan laitoksen olisi viritettävä varavoimalansa kuntoon, koko energialan henkilöstö kutsuttava töihin palo- ja pelastuslaitosten nostettava omaa valmiuttaan, sosiaali- ja terveysalan ihmiset olisi pikakoulutettava hoitamaan huolehtimaan vanhuksista jne. jne. Maamme siviilisektori on auttamattoman jäljessä näissä asioissa, osa työntekijöistä on tuskin edes kuullut sanaa kriisivalmius. Olisiko viimeistään nyt aika harkita kodinturvajoukkojen/kansalliskaarti/suojeluskunnat, olkoon nimi mikä tahansa, perustamista. Osa voisi olla aseettomia (kuten naiset) osa asetta kantavia.

Maamme riippumattomuutta ja itsenäisyyttä ei ratkaista metsissä. Taistelut käydään kaupungeissa ja taajamissa ja neuvottelut Kremlissä.

Asiasta toiseen, kuinkahan suuri osa maamme raskaasta kumipyöräkalustosta on enää suomalaisten omistuksessa? Ettei vaan huomattava osa jäisi rajan taakse.

MOT 2013: Suomi polvilleen 15 minuutissa!

 
Tätä Ukrainan kriisiä seuraillessa olen yrittänyt löytää yhtymäkohtia MONIINKIN meillä Suomessa puheena oleviin uhkakuviin, myös tähän MOTin kuuluisaan skenaarioryppääseen. Huonosti olen löytänyt yhteisiä villoja. Hyvin huonosti. Näyttää siltä, että meille pääsi kehittymään menneinä vuosina sellainen kotikutoinen uhkakeskustelu, josta unohdettiin se toinen osapuoli ja se, miten se toinen haluaa pelata. Edelleen uskon, että poliitikkojen valittu joukko ja sotilaat ovat kartalla, mutta toimittajien ja tutqijoiden "osa" tässä on heikko. He kaakattavat sitä, mitä edustamansa laitos, virasto tai keskus suunnilleen kehottaa sanomaan. Hämäräksi jäävän yleisen edun nimissä kaakatetaan leipätöinään sitä mitä käsketään. Toimittaja- ja tutkija- ammattinimikkeet ovat runsaasti ja kovilla otteilla raiskatut. Tämä ei vain näytä siltä, vaan se on sitä.
 
baikal kirjoitti:
Tätä Ukrainan kriisiä seuraillessa olen yrittänyt löytää yhtymäkohtia MONIINKIN meillä Suomessa puheena oleviin uhkakuviin, myös tähän MOTin kuuluisaan skenaarioryppääseen. Huonosti olen löytänyt yhteisiä villoja. Hyvin huonosti. Näyttää siltä, että meille pääsi kehittymään menneinä vuosina sellainen kotikutoinen uhkakeskustelu, josta unohdettiin se toinen osapuoli ja se, miten se toinen haluaa pelata. Edelleen uskon, että poliitikkojen valittu joukko ja sotilaat ovat kartalla, mutta toimittajien ja tutqijoiden "osa" tässä on heikko. He kaakattavat sitä, mitä edustamansa laitos, virasto tai keskus suunnilleen kehottaa sanomaan. Hämäräksi jäävän yleisen edun nimissä kaakatetaan leipätöinään sitä mitä käsketään. Toimittaja- ja tutkija- ammattinimikkeet ovat runsaasti ja kovilla otteilla raiskatut. Tämä ei vain näytä siltä, vaan se on sitä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Baikal, en tällä istumalla usko Ukrainan kriisin leviävän Suomeen tai uhkaavan maatamme muuten kuin taloudellisesti.

Oma leipäpuuni tässä puolustuskeskustelussa on kerta toisensa jälkeen nostaa esille kokonaismaanpuolustuksen ongelmat, ei niitäkään saa unohtaa. Maanpuolustusta käsittelevä keskustelu keskittyy 95 prosenttisesti puolustusvoimiemme ongelmiin ja tarpeisiin. Se on virhe, yhteiskuntaamme tässä on tarkoitus puolustaa. Puolustusvoimat on tässä se tärkein tukipylväs, mutta koko rakennelma romahtaa jos muut tukipylväät romahtavat.
 
Isku lompakkoon voi olla aika konkreettinen herättäjä tietyille päättäjille. Kaupankäynnin edellytyksiin vaikuttamalla erilaisin keinoin, kuten tiedonsiirron häirintä, sanallinen painostus tai jopa eräänlaiset pakotteet osana isompaa kokonaisuutta (EU).

Ajatusmallini kumpuaa krimiläisten sunnuntain äänestyksestä, joka voi tietyin edellytyksin aiheuttaa sen, että EU julista pakotteita, jotka on kohdistettu venäjän johtoon. Kyseinen ketju tulee varmasti johtamaan myös perinteikkääseen kostonkierteeseen, eli venäjä vastaa samalla mitalla.

Mihin edellämainittu riittää? Epäilen että maksimissaan reserviläisten harjoitusruletin kierrosten lisäämiseen. Ja kun puhun kierrosten lisäämisestä en tarkoita että 300 000 kirjettä lähtee kohti uutta omistajaa vaan kesää kohti mennään pieni joukko kerrallaan.

Luulen että valtion oman lompakon nyörit heltyvät pyytäjän edessä vasta jos telaketjut murskaavat rajapuomin jossain itäisessä ukrainassa.
 
Kriisivalmius purettiin 90-laman säästötoimenpiteiden myötä. Sieltä uudistaminen levisi 2000-luvulle tullessa myös valtion voimaorgaaneihin: (tulli, rvl, pv ja poliisi).

Nämä järjestelyt oli helppoa ja tuottavaa (tietyille tahoille) purkaa, mutta niiden uudelleen pystyttäminen maksaa rahaa ja aikaa. Molemmat voi olla jo kortilla...

Ruotsista voitte katsoa mallia. Oli kätevää alasajaa puolustus mutta sen kyvyn takaisinsaanti ei näemmä niin helppoa olekaan (vaikka toisin vakuuteltiin).
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top