Miten Ukraina-Venäjä-kriisin pitää kärjistyä että Suomessa uskalletaan kohottaa valmiutta?

Deeiii

Eversti
Tätä Ukrainan kriisiä seuraillessa olen yrittänyt löytää yhtymäkohtia MONIINKIN meillä Suomessa puheena oleviin uhkakuviin, myös tähän MOTin kuuluisaan skenaarioryppääseen. Huonosti olen löytänyt yhteisiä villoja. Hyvin huonosti.
Näinpä. Nyt kun vähän verestin muistia joskus ammoisina aikoina luetuista ilmasodankäynnin opuksista, niin entistä vahvemmin olen aiemmin esittämäni teorian takana: tuo sodan voittaminen "yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden" etupäässä ilmasta käsin tapahtuvalla tuhoamisella on hyvin periamerikkalainen doktriini, jonka kehittivät Yhdysvaltojen ilmavoimien teoreetikot motiivinaan vähintään yhtä paljon itsenäisten ilmavoimien olemassaolon syyn säilyttäminen kylmän sodan jälkeen, kuin mikään varsinainen tehokkuus poliittis-sotilaallisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Doktriini sinällään ei ole paljon muuta kuin useaan otteeseen naurunalaiseksi joutuneen douhetismin uudelleenlämmittelyä: kun 1930-luvulla uskottiin, että ilmasta suoraan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion, niin nyt näköjään jotkut uskovat, että ilmasta epäsuorasti siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion.

Ongelma on vain siinä, että doktriini ei ole toiminut vielä missään. Vaikka douhetismin epäonnistumista toisessa maailmansodassa, Koreassa ja Vietnamissa ei edes laskisi, sen nykyisellä inkarnaatiolla eli Wardenin viidellä kehällä on kyllä saatu aikaan tuhoa mm. serbien ja irakilaisten infrastruktuuriin, mutta sotien ratkeaminen edellytti silti massiivista maahyökkäystä tai sen uskottavaa uhkaa, yhdistettynä hallitsijoiden alhaiseen kansansuosioon muutenkin. En tiedä miten monta kertaa douhetismin pitää (ennustettavasti) epäonnistua, ennen kuin se menettää kiinnostavuutensa; näköjään niin ei ole vielä käynyt.

Näillä teorioilla on toki paljon vaikutusvaltaisia tukijoita, koska Yhdysvalloissa oli 1990-luvulla ihan oikeaa keskustelua siitä, onko erillisillä ilmavoimilla enää varsinaista tehtävää. Nyt on, koska he lupaavat (jälleen) voittaa sodat suoraan ilmasta. Luultavasti tämä tilanne jatkuu, kunnes joku kriisi osoittaa, että keisarilla ei olekaan vaatteita.

Suurin ongelma tässä on nyt se, että kaikkien merkkien mukaan venäläiset eivät pelaa samaa peliä. Venäläiseen doktriiniin ja sotilaalliseen ajatteluun näin epäsuora lähestyminen ei yksinkertaisesti kuulu: koko sodankäynnin olemus ymmärtääkseni kiteytyy vastustajan fyysisen vastarintakyvyn tuhoamiseen, mikä antaa Moskovalle täyden vapauden sanella rauhanehdot. Sähköverkkojen pommittaminen ei tätä tavoitetta palvele missään muussa kuin pitkällisessä kulutussodassa, ja jos yksi asia Venäjän doktriinissa hanskataan, niin se on voimien häikäilemätön keskittäminen painopisteeseen sen sijaan, että voimat hajautettaisiin pieniin pistoihin ympäri vastustajaa. Minusta on aika lailla epäuskottavaa esittää, että esimerkiksi venäläisten suhteellisen harvoja rynnäkkökoneita ja niiden lentosuoritteita ei käytettäisi painopistesuunnan suoraan tukemiseen, vaan niitä tuhlattaisiin joidenkin muuntaja-asemien hajottamiseen. Eivätkä venäläiset ole näin tietääkseni koskaan tehneetkään.

Ylipäätään, jos katsoo venäläisten operaatioita vaikka viimeisen 30 vuoden ajalta, niin varsin vähän siellä näkee mitään merkkejä yhteiskunnan infrastruktuuriin kohdistuvista strategisista iskuista. Panssarit ovat tulleet ensin, ohjukset vasta sitten.

En minä kokonaismaanpuolustusta vastusta; monesta syystä esim. näitä varageneraattoreita ym. olisi hyvä olla enemmän. Mutta, kuten olen sanonut, nyt uskon kyllä vahvasti, että tietyt tahot projisoivat amerikkalaista doktriinia - ja vieläpä toimivuudeltaan kyseenalaista doktriinia - venäläisiin, eivätkä ollenkaan huomioi sitä, miten venäläiset sodankäyntiä ajattelevat.
 

scip10

Kenraali
Näinpä. Nyt kun vähän verestin muistia joskus ammoisina aikoina luetuista ilmasodankäynnin opuksista, niin entistä vahvemmin olen aiemmin esittämäni teorian takana: tuo sodan voittaminen "yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden" etupäässä ilmasta käsin tapahtuvalla tuhoamisella on hyvin periamerikkalainen doktriini, jonka kehittivät Yhdysvaltojen ilmavoimien teoreetikot motiivinaan vähintään yhtä paljon itsenäisten ilmavoimien olemassaolon syyn säilyttäminen kylmän sodan jälkeen, kuin mikään varsinainen tehokkuus poliittis-sotilaallisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Doktriini sinällään ei ole paljon muuta kuin useaan otteeseen naurunalaiseksi joutuneen douhetismin uudelleenlämmittelyä: kun 1930-luvulla uskottiin, että ilmasta suoraan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion, niin nyt näköjään jotkut uskovat, että ilmasta epäsuorasti siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion.

Ongelma on vain siinä, että doktriini ei ole toiminut vielä missään. Vaikka douhetismin epäonnistumista toisessa maailmansodassa, Koreassa ja Vietnamissa ei edes laskisi, sen nykyisellä inkarnaatiolla eli Wardenin viidellä kehällä on kyllä saatu aikaan tuhoa mm. serbien ja irakilaisten infrastruktuuriin, mutta sotien ratkeaminen edellytti silti massiivista maahyökkäystä tai sen uskottavaa uhkaa, yhdistettynä hallitsijoiden alhaiseen kansansuosioon muutenkin. En tiedä miten monta kertaa douhetismin pitää (ennustettavasti) epäonnistua, ennen kuin se menettää kiinnostavuutensa; näköjään niin ei ole vielä käynyt.

Näillä teorioilla on toki paljon vaikutusvaltaisia tukijoita, koska Yhdysvalloissa oli 1990-luvulla ihan oikeaa keskustelua siitä, onko erillisillä ilmavoimilla enää varsinaista tehtävää. Nyt on, koska he lupaavat (jälleen) voittaa sodat suoraan ilmasta. Luultavasti tämä tilanne jatkuu, kunnes joku kriisi osoittaa, että keisarilla ei olekaan vaatteita.

Suurin ongelma tässä on nyt se, että kaikkien merkkien mukaan venäläiset eivät pelaa samaa peliä. Venäläiseen doktriiniin ja sotilaalliseen ajatteluun näin epäsuora lähestyminen ei yksinkertaisesti kuulu: koko sodankäynnin olemus ymmärtääkseni kiteytyy vastustajan fyysisen vastarintakyvyn tuhoamiseen, mikä antaa Moskovalle täyden vapauden sanella rauhanehdot. Sähköverkkojen pommittaminen ei tätä tavoitetta palvele missään muussa kuin pitkällisessä kulutussodassa, ja jos yksi asia Venäjän doktriinissa hanskataan, niin se on voimien häikäilemätön keskittäminen painopisteeseen sen sijaan, että voimat hajautettaisiin pieniin pistoihin ympäri vastustajaa. Minusta on aika lailla epäuskottavaa esittää, että esimerkiksi venäläisten suhteellisen harvoja rynnäkkökoneita ja niiden lentosuoritteita ei käytettäisi painopistesuunnan suoraan tukemiseen, vaan niitä tuhlattaisiin joidenkin muuntaja-asemien hajottamiseen. Eivätkä venäläiset ole näin tietääkseni koskaan tehneetkään.

Ylipäätään, jos katsoo venäläisten operaatioita vaikka viimeisen 30 vuoden ajalta, niin varsin vähän siellä näkee mitään merkkejä yhteiskunnan infrastruktuuriin kohdistuvista strategisista iskuista. Panssarit ovat tulleet ensin, ohjukset vasta sitten.

En minä kokonaismaanpuolustusta vastusta; monesta syystä esim. näitä varageneraattoreita ym. olisi hyvä olla enemmän. Mutta, kuten olen sanonut, nyt uskon kyllä vahvasti, että tietyt tahot projisoivat amerikkalaista doktriinia - ja vieläpä toimivuudeltaan kyseenalaista doktriinia - venäläisiin, eivätkä ollenkaan huomioi sitä, miten venäläiset sodankäyntiä ajattelevat.
Joku toisessa ketjussa kirjoittikin, että ollaan analysoitu vääriä sotia. Sodankäynnin yleinen muutos on sekoittunut yksittäisten sotien erityispiirteisiin. Myönnän itsekin astuneeni tähän miinaan.

Tämä on sikäli ymmärrettävää, koska viime vuosikymmeninä ns. perinteisiä sotia toisia valtioita vastaan on pääasiassa käynyt vain resursseiltaan täysin ylivoimainen Yhdysvallat, jonka pahin vastus on ollut kotimaan yleinen mielipide. Ilmavoima sopii tähän tarpeeseen kuin nenä päähän: sitä on suhteellisen helppo siirtää toiselle puolen maailmaa, ja suurten omien miestappioiden riski on olematon. Ilmakampanjan psykologinenkin vaikutus on tehokkaampi, kun vastustajana on maailman ainoa supervalta.

Venäläisillä on omat lähtökohtansa ja tavoitteensa, ja oma tapansa käydä sotaa.
 

Museo

Eversti
Alkuperäiseen tehtävänantoon liittyen puolustusvoimien valmiuden kohottaminen Suomessa vaatisi varmaan jotain EU-maata vastaan kohdistuvaa sotilaallista hyökkäystä.
Tässä keskustelussa on myös nostettu esiin kokonaismaanpuolustuksen laiminlyönti. On huomautettu että kriisivalmiutta ajettiin Suomessa alas Suomessa 90-luvulla. On myös aiheellisesti muistutettu, että sodan kuva on muuttunut. Sodan kuvan erilaisuus Venäjällä ja Lännessä on myös nostettu esiin.

Itse olen miettinyt että olemmeko edes ymmärtäneet miten puolustettava suomalainen yhteiskunta on muuttunut? Globaaliin talouteen integroitunut tietoyhteiskunta kun on hieman eri lailla haavoittuvainen kuin joku viime vuosituhannen teollisuusvaltio Suomi. Ihmiset ja teknologiset järjestelmät kun tuntuvat nykypäivänä olevan ihan eri lailla kietoutuneita kuin joskus aikaisemmin.

Ei yhteiskunta koostu pelkästään sekalaisesta joukosta Suomen kansalaisuuden omaavia ihmisiä vaan kyse on paljon laajemman kokonaisuuden elinvoimaisuuden turvaamisesta.
En vain luota siihen että edes jotkut kassakaapista revittävät pölyttyneet suunnitelmat riittäisivät suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseen jos joku ottaisi asiakseen lamauttaa Suomen. Samalla pitäisi kehittää huomattavasti monipuolisemmin keinoja vaikuttaa potentiaalisen hyökkääjän intresseihin.
 

aj77

Ylipäällikkö
Alkuperäiseen kysymykseen sen verran, että pelkkä aseellinen konflikti Ukrainassa Venäjän toimesta riittä täällä kertausharjoituksiin.Yhdet tai kahdet isommat kertausharjoitukset luulisi seuraavan siittä. Eikös me aikasmoiset karkelot laitettu pystyyn seuraavana kesänä kun venäjä oli Georgiaan mennyt?
 

JHartikka

Luutnantti
Euroopan uskottavin maanpuolustus onkin vapaaehtoinen?

Pieni ammattiarmeija ei valitettavasti sovi maamme vuosisataisiin uhkakuviin. Päinvastoin, maanpuolustuksen tulee kuulua edelleen kaikille. Edelleen pitää paikkansa kiveen hakattu neuvo: Suomalainen, seiso omilla jaloillasi, äläkä luota vieraan apuun! Tämän neuvonhan on havaittu pitävän paikkansa koko itsenäisyytemme ajan. Omaa historiaamme vastaava tilanne on jälleen tapahtumassa, tällä kertaa Ukrainassa. Tilannetta seuratessamme havaitsemme, etteivät muut Euroopan maat ole innokkaita lähtemään avuksi edes näin keskeisen maan puolustamiseen, saati jos kyseessä olisi maamme kaltainen kaukainen pohjoinen Euroopan nurkka. On edelleen toiveajattelua uskoa kenenkään muun, kuin itsemme, pitävän puoltamme. Maanpuolustuksen tulee jatkossakin kuulua kaikille suomalaisiksi itsensä tunteville.


Pienen ammattiarmeijan sijasta tarvitsemme todellakin kaikkien kansalaisten yhteisen maanpuolustuksen. Armeijan pienentämisen sijaan onkin järkevää laajentaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen oikeuksia. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen täyden laillisuuden palauttaminenhan on edelleen suorittamatta. Pariisin rauhansopimuksen mukainen 'maanpuolustuksen kieltolaki' on maassamme edelleen voimassa, ainoana maana Euroopassa. Reserviläiset voivat maassamme todellakin joutua syytteeseen maanpuolustustaitojensa harjoittamisesta ja kouluttamisesta muille, kuten linkistä alla havaitaan, vain yhtenä tapauksena lukuisista! Ja me sallimme tämän tapahtua, vieläpä nurinkurisen lain voimalla. Muualla maailmassahan meidän liioitellulle kyyristelyllemme on naureskeltu jo vuosikymmeniä.

Ne harvat Euroopan maat, jotka viimeisten vuosisatojen ajan ovat ainoina täysin säästyneet jäämästä sodan tai miehityksen jalkoihin, ovat juuri ne samat, jotka luottavat kotiin jaetuin varustein jatkuvassa valmiudessa olevien kansalaistensa vapaaehtoiseen yhteiseen maanpuolustustahtoon ja -kykyyn: Sveitsi ja Ruotsi. Tällaiset maanpuolustusta kansalaistoimintana suosivat maat ovat puolustusvalmiudeltaan niin uskottavia, etteivät edes määräajoin valtapiiriään laajentavat suurvallatkaan ole tohtineet yrittää niitä miehittää, pitkän ja sitkeän kansalaisvastarinnan pelossa.

Tarvitsemme kansalaisaloitteita vapaaehtoisen maanpuolustuksemme täyden laillisuuden palauttamiseksi, ja tuen osoittamista tavoitteelle. Miten tämä onnistuisi?


- Juha


Linkkejä:

Vapaaehtoinen aseellinen maanpuolustus edelleen kielletty Suomessa
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105293

Maanpuolustukselle lainvoima takaisin?
http://maanpuolustus.net/threads/mpk-hankkii-aseita.1920/page-2#post-105700

Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan
http://maanpuolustus.net/threads/poliisi-epäilee-reserviläisiä-laittomista-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105387

Kansalaisten maanpuolustustoiminta kielletty
http://maanpuolustus.net/threads/aprs-yms-radioamatööritoimintaa.1504/page-3#post-108167

Historia toistuu - vain iskulauseet vaihtuvat
http://maanpuolustus.net/threads/miten-ukraina-venäjä-kriisin-pitää-kärjistyä-että-suomessa-uskalletaan-kohottaa-valmiutta.3242/page-2#post-110874



Kun sanat menettävät merkityksensä, ihmiset menettävät vapautensa.”
”Erehdyksen tekeminen ja sen korjaamatta jättäminen – se vasta on erehdys.”
”Muutos alkaa siitä, kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä.” - Kungfutse
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
JHartikalta kyllä hyvää vetoa. NL tiesi kirotun hyvin mitä teki, kun lakkautteli SK:n ja muut vaskistijärjestöt, kirotun hyvin. Mitään uutta tähän maahan on mahdotonta polkea käyntiin, vastassa on kaikki pv:a myöten. Se on semmosta.

MP-toiminnan vastustajille ja kriitikoillekin saattaa tosin tulevina vuosina ruveta kansalaistoiminta kelpaamaan.....
 

hessukessu

Kenraali
Lahjoittaja
Esittämäni kysymys ei ollut retorinen. Mitä pitäisi tapahtua jotta poliittinen järjestelmä reagoisi?
Taisteluiden puhkeaminen ukrainalaisten ja venäläisten välillä vaikkapa itä-Ukrainassa tuskin vielä riittäisi?
Entä jos Yhdysvallat ja sitä myöten NATO takaisi Ukrainan koskemattomuuden (niinkuin se itseasiassa on Budapestin 1994 sopimuksessa tehnyt) ja ottaisi vaikkapa yhteen venäläisten hävittäjien kanssa Mustallamerellä?
Tehtävänanto oli siis arvailla skenaario joka oikeasti johtaisi valmiuden kohottamiseen Suomessa.
Nykyisellä poliittisella selkärangalla varmaankin Naton ja Venäjän välinen täysi sota esimerkiksi Baltiassa aiheuttaisi vasta valmiuden ja kyvyn nostoa Suomessa.
 

JHartikka

Luutnantti
Historia toistuu - vain iskulauseet vaihtuvat
... merkkien mukaan venäläiset eivät pelaa samaa peliä. Venäläiseen doktriiniin ja sotilaalliseen ajatteluun näin epäsuora lähestyminen ei yksinkertaisesti kuulu: koko sodankäynnin olemus ymmärtääkseni kiteytyy vastustajan fyysisen vastarintakyvyn tuhoamiseen, mikä antaa Moskovalle täyden vapauden sanella rauhanehdot.

... tietyt tahot projisoivat amerikkalaista doktriinia - ja vieläpä toimivuudeltaan kyseenalaista doktriinia - venäläisiin, eivätkä ollenkaan huomioi sitä, miten venäläiset sodankäyntiä ajattelevat.
Osut asioiden ytimeen. 'Uutta aikaa' tietoyhteiskuntineen ja 'muuttuneine uhkakuvineen' on korostettu kovin lyhytjänteisesti ja liioitellusti, tai jopa paikkansapitämättömästi. Ideologian ja yhteiskuntajärjestyksen merkitystä idän ja lännen vastakkainasettelussa ylikorostettiin kylmän sodan aikana. Lähemmäksi historian toistamaa totuutta pääsemme, jos ajattelemme vastakkainasettelua eri kansakuntien elämäntapojen, eli kulttuurien kannalta.

Riippumatta uskonnosta, ideologiasta tai ajan iskulauseista, Suuren maan historiaan kuuluvat jaksottain toistuvat rautaisen yksinvallan kaudet naapurimaiden valloituksineen, ja näiden välillä vuorottelevat valtakunnan kaoottisen hajoamisen vaiheet, joista viimeisimmän koimme 90-luvulla.

Mutta yhtä varmasti on sekasortoisen valtakunnan johtoon aina raivannut tiensä 'uusi tsaari', joka palauttaa kurin ja järjestyksen, sekä laajentaa valtapiirinsä entiselleen naapurimaihinsa ja kauemmaksikin, jollei pyri jopa kaikkia aikaisempia mahtavammaksi.


Ukrainan Karjala valtapiiriin

Nyt näemme Krimillä, 'Ukrainan Karjalassa', tällaisia valtakunnan historiallisen mahdin ja suuruuden kauden palautuksen alkuvaiheita. Ja mikäs sen paremmin sopisi myöskään suurvallan asukkaille, kuin maanosansa mahtavimman maan kansalaisuus, kaikkivaltiaan tsaarin isällisen aurinkoisessa suojeluksessa. Liekö ainoatakaan kansakuntaa, joka ei riemurinnoin haluaisi ottaa tällaista suuruuden ja mahtavuuden lahjaa vastaan? No jaa, ehkä lukuunottamatta jotain sivistyksen piirin ulkonurkilla, korpikuusen katveessa kasvanutta uppiniskaisten jullikoiden heimoa...

Tässä kohden valtakuntansa johtajan ja sen tavallisten kansalaisten enemmistön edut ja tahdot käyvät yksiin. Molemmat kun halajavat ja kokevat oikeutetuksi maansa olevan muun maailman kunnioittama, jollei jopa pelkäämä. Näin myös muiden kansakuntien kustannuksella, yhä uudelleen maailmanhistoriassa toistuvine etupiirijakoineen. Näissä mahtivaltojen sinetein koristelluissa pumakoissa pohjoinen maammekin on kuluneen vuosisadan mittaan saanut kunnian tulla huomatuksi ainakin kolmessa; vaietuissa osissa Brest-Litovskin rauhansopimusta ja Molotovin-Ribbentropin sopimusta, sekä Jaltan konferenssissa. Aivan kaikille näistä ei kansakuntamme taputtanut käsiään.

Kautta koko tunnetun maailmanhistorian, laajat valtakunnat moninaisine kansakuntineen ja elämäntapoineen on pidetty koossa ja hallittu rautaisen käden, yhtenäistetyn julkisen sanan ja voittamattoman suurvallan mielikuvan voimin. Näin suojaisissa oloissa kansakin kasvaa harvinaisen nopeasti yksimieliseksi, kuten ystävällisten joukkojen siirroilla avuliaasti turvatut kansanäänestyksetkin todistavat!


”Tulemme vapauttajina, emme valloittajina!”
... NL tiesi kirotun hyvin mitä teki, kun lakkautteli SK:n ja muut vaskistijärjestöt, kirotun hyvin. Mitään uutta tähän maahan on mahdotonta polkea käyntiin, vastassa on kaikki pv:a myöten. Se on semmosta. MP-toiminnan vastustajille ja kriitikoillekin saattaa tosin tulevina vuosina ruveta kansalaistoiminta kelpaamaan...
Täsmälleen! Maanpuolustusjärjestöjemme, ja näiden tukijärjestöjen lakkauttaminen suuren johtajan mahtikäskyllä oli maamme 'vapautusta' ja yksimielisten kansandemokratioiden onnelliseen perheeseen liittämistä valmisteleva toimenpide. Tällä vapauttajaehdokas pyrki samaan päämäärään, johon se oli jo päässyt mm. Baltian maiden, Romanian, Bulgarian, ja muiden uusien satelliittivaltioidensa kanssa. Suomella oli onneksi jo tietoa ja tuntemusta vastustajan toimintatavoista, joten sodanjohtomme osasi ennakoida kyseiset toimet, onnistuen vielä sotatoimet periaatteessa lakkautettunakin vesittämään maatamme koskevat miehityssuunnitelmat, kuuluisan hajavarastoinnin avulla.

Vaivihkaan maahan upotetun varustuksensa tukemana tuoreeltaan kotiutettu armeijamme sotki pelkällä sissisodan uhalla hyväntahtoisen vuosisataisen vapauttajaehdokkaamme miehityshaaveet. Jo sarkatakit päältään heittänyt puolustaja väläyttikin vielä kerran isänmaansa mullasta mustuneita kynsiään, paljastaen niiden olevan yhtä terävät kuin ennenkin, vaikkakin ihan vain ihan hetkiseksi piiloon vedettyinä..!

Tilanteen yllättävä käänne kertoi hyvin varustetun ja kokeneen kotiarmeijan välittömästä valmiudesta kuluttavaan sissisotaan miehittäjäehdokasta vastaan. Aivan kuin niissä miehitykseltä jo sukupolvien ajan säilyneissä Euroopan maissa, joissa reserviläisten varustus on kotona välittömässä toimintavalmiudessa. Päätellen pikaisesti perustetusta kansalliskaartista, Ukrainassakin ollaan nyt hädän hetkellä taipumassa samantapaiseen kansalaismaanpuolustuksen ajatteluun.


Ovet avoinna vapauttajallemme

Kasvavaan haaremiinsa Suomi-neitoa havitteleva kosiskelija ymmärsi tilanteen, nähtyään vilauksen tämän sukkanauhan alta vastaan pilkistävistä pikakiväärien piipuista, ja peräytyi katkerasti pettyneenä. Mutta toivoen parempaa menestystä ja ymmärrystä tuonnempana, ei-toivottu vapauttaja jätti ovet auki tuleville maailmanrauhan ja kansandemokratian palauttumisen jaloille tavoitteilleen; vapaaehtoisen maanpuolustuksen Suomessa kieltävä laki tuli ja jäi voimaan, ja on voimassa edelleen.

Jos voisimme sahata maamme irti, ja joukolla soutaa sen uuteen sijaintiin, vaikkapa palmupuiden katveeseen aivan yksikseen keskelle aavaa Tyyntä valtamerta, voisimme ehkä välttyä jäämästä näiden alituiseen toraavien, ja aina tilaisuuden salliessa vähäisempien kansakuntien yli marssivien Euroopan ökymaiden likistyksiin. Mutta tämä on tietenkin haaveilua olemattomasta onnen kultamaasta. Olemme niin sitkein tervaspuisin paalujuurin ankkuroituneet Peräpohjolan graniittikamaraan, ettemme heltiä siitä Haltiatunturia jyhkeämmällä rautakangellakaan, vaikka itse wanha vakaa Väinämöinen olisi sitä jämerä turaparta täristen vänkäämässä.

Pohjimmiltaan naapuriemme intressit ja edut maamme suhteen eivät muutu, eivätkä toimintatavatkaan. Vain ajanmukaisempia menetelmiä otetaan käyttöön entisten alueellisten vaikutusvaltakiistojen välineiksi. Uuden tekniikan mukanaan tuomat lelut tulevat ja menevät, mutta ihmisten perimmäiset elämäntavat, toimintatavat ja ajattelutavat pysyvät. Tunne naapurisi - Think global, act local! ;)


T: - Juha -


"Poliittinen valta versoo keihäänvarresta." - Kungfutse
"Poliittinen valta versoo kiväärinpiipusta." - Mao Tse-Tung
"Voittava osapuoli on se, jolla on maaseudun tuki yöllä." - Sun Tzu
 
Viimeksi muokattu:

Tvälups

Ylipäällikkö
@Deeiii kirjoitti osuvasti douhetismista ja kuinka se ohjaa amerikkalaisten sodankäyntiä. Ero venäläiseen sotatapaan on merkittävä.

Venäläinen ei pyrkimällä pyri tuhoamaan perusinfraa vaan valloitettuaan alueen ottaa sen omaan käyttöönsä. Mikäli vanja vetäytyy alueelta, vie hän infran mukanaan vrt Georgia jossa Venäjä jätti infran kuntoon omia pikkuvasallejaan varten sekä kaappasi sotamateriaalin sotasaaliina äiti-vennäänmaalle.
Joukoille annetaan motivaattoriksi -loot and pillage- lupa, ja ei se välttämättä niin huono motivaattori olekaan.

Jenkit eivät sotamateriaalia kaipaa vaan päinvastoin tuhoavat kaiken vastaantulevan ja valloitetun.
Miksi? Että suurkorporaatiot voivat tienata valloitetun, korjaan vapautetun maan jälleenaseistautumisohjelmilla sodan jälkeen.
Joukkojen omaehtoisia varkauksia ei suvaita ja eipä esim. Irakista ja Afgoista keskivertoamerikkalaiselle juuri mitään pöllimisen arvoista löydykään. Sähkölaitestandarditkin taitavat olla erilaiset ja kameleilla ei liene kysyntää Pohjois-Amerikassa.

Vaan tuon tässäkin säikeessä jälleen esiin kuinka en vertaa Suomea ja Ukrainaa.
Meillä on vielä toistaiseksi koulutettuja reserviläisiä ja heidän omistuksessaan ampuma-aseita. Näillä henkilöillä (ainakin täällä Itä-Suomessa) löytyy tahto (jollei jopa halukin) suojella omaisiaan ja omaisuuttaan tarvittaessa vaikka aseellisesti. Omilta päättäjiltämme tämä tuntuu unohtuvan(?) eu-kiimassaan, mutta rajan itäpuolella asia tiedostetaan kyllä. Samoin tänne integroituneet expat-venäläiset tietävät asian ja se kyllä takuuvarmasti hillitsee "liitytään pakolla Äiti-Venäjään" -skenaarioita.
 

Laamanator

Eversti
Onneksi meillä on muutamilla jakkaroilla puolustusvoimissa sellaisia miehiä, että tekevät omine lupineen tarvittaessa yhtä sun toista.
Kuten esimerkiksi mitä?

Voihan sitä aina tehdä vaikka sotilasvallankaappauksenkin ja sen jälkeen painaa Uraliin niin, että nuppi tutisee. Se on tuskin kuitenkaan Suomen kansan tahdon mukaista. Sen kansan, jonka suojelemista varten Puolustusvoimat on ylipäätään olemassa.

Baikal, en tällä istumalla usko Ukrainan kriisin leviävän Suomeen tai uhkaavan maatamme muuten kuin taloudellisesti.

Oma leipäpuuni tässä puolustuskeskustelussa on kerta toisensa jälkeen nostaa esille kokonaismaanpuolustuksen ongelmat, ei niitäkään saa unohtaa. Maanpuolustusta käsittelevä keskustelu keskittyy 95 prosenttisesti puolustusvoimiemme ongelmiin ja tarpeisiin. Se on virhe, yhteiskuntaamme tässä on tarkoitus puolustaa. Puolustusvoimat on tässä se tärkein tukipylväs, mutta koko rakennelma romahtaa jos muut tukipylväät romahtavat.
Näin on marjat. On kohtalaisen yhdentekevää, onko leopardeja 100 vai 200, tai onko "kallioluolien" kätköissä varastoituna vöitä ja kokardeja 100 tuhannelle vai 700 tuhannelle miehelle, jos yhteiskunta ei ole valmistautunut poikkeusoloihin tai edes normaaliolojen häiriötilanteisiin. Puolustusvoimat on osa yhteiskuntaa ja jos yhteiskunta romahtaa, niin se tarkoittaa sitä, että myös Puolustusvoimilta vedetään matto jalkojen alta.
 

Museo

Eversti
Meillä on vielä toistaiseksi koulutettuja reserviläisiä ja heidän omistuksessaan ampuma-aseita. Näillä henkilöillä (ainakin täällä Itä-Suomessa) löytyy tahto (jollei jopa halukin) suojella omaisiaan ja omaisuuttaan tarvittaessa vaikka aseellisesti. Omilta päättäjiltämme tämä tuntuu unohtuvan(?) eu-kiimassaan...
Nyt menee ohi aiheen, mutta minulla on semmonen kutina että nuo mainitut itäsuomalaiset asemiehet ovat kaupungeissa asuvan suomalaisen nuoremman naisväen mielestä melkein yhtä pelottavaa porukkaa kuin joku Ameriikan takamaan militia...
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Miten tehtävänantaja zth ottaa vastapalloon: onko joitain seikkoja, jotka voisi/pitäisi kylmästi kyetä siirtämään esim. kodinturva-tyyppisen systeemin haltuun? Jos ajatellaan vertailussa Norja, Ruotsi ja Sveitsi, Tanskakin, näillä on selkeä Kodinturva-systeemi, joille on jyvitetty aivan selkeät tehtävät per erilaiset kriisit. Tiettyihin tapauksiin lähtövalmius on luokkaa tunteja per osa yksiköistä. Virossa tuota on viety vielä pitemmälle. Mitä tehtäväkenttää näkisit parhaiten hoidettavan "vapaaehtoisvoimin", missä tuo toiminta tuottaisi parhaan arvon?

Toki voi kommentoida muutkin. Tämä ei ole off-topia, tämä johtaa vastauksesta riippuen hyvinkin keskeisiin valmiuteen liittyviin asioihin.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Nyt menee ohi aiheen, mutta minulla on semmonen kutina että nuo mainitut itäsuomalaiset asemiehet ovat kaupungeissa asuvan suomalaisen nuoremman naisväen mielestä melkein yhtä pelottavaa porukkaa kuin joku Ameriikan takamaan militia...
Niin sinä luulet. Kohdatessaan itäisen voimauroon vapaasti luonnossa, nuo tytöt poikkeuksetta kyllä altistuvat vähintään tyttömäisten tunteiden valtaan....jopa siinä määrin, että tällainen wanha vuosien kovettama karjukin voi tuntea epämääräistä vääntelyä lantion seuduilla, toki ohimenevä ilmiö, onneksi. Et uskokaan, miten hyvin kaupuntilaistytöt ja itäsuomalaiset normiukot tulevat juttuun keskenään, kun foorumi on oikea. Etelän metia on luonut hirmuisen karikatyyrin itäsuomalaisesta. Mutta meillä itäsuomalaisillakin on ajeltu parta, hiukset kuosissaan, hampaat kunnossa ja osaamme puhua suomea. Rykäleitä sopii taas joka heimoon. Onhan sitä helsinkiläisistäkin erilaisia tunnettuja karikatyyreja: Helsinki city boys, himsterit vai mitä hiptiriä ne nyt on jne. ja tuskin niistäkään on aivan yleistykseen saakka ainesta.
 

Umkhonto

Kenraali
Alkuperäiseen kysymykseen sen verran, että pelkkä aseellinen konflikti Ukrainassa Venäjän toimesta riittä täällä kertausharjoituksiin.Yhdet tai kahdet isommat kertausharjoitukset luulisi seuraavan siittä. Eikös me aikasmoiset karkelot laitettu pystyyn seuraavana kesänä kun venäjä oli Georgiaan mennyt?
Seuraavia harjoituksia odotellessa. Saa nähdä kuinka paljon Ukrainan tilanteesta ensi kerralla puhutaan. Georgia ainakin herätti keskustelua ja mielenkiintoa, jopa yhden huonon elokuvankin edestä ;)
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Jviime vuosikymmeninä ns. perinteisiä sotia toisia valtioita vastaan on pääasiassa käynyt vain resursseiltaan täysin ylivoimainen Yhdysvallat, jonka pahin vastus on ollut kotimaan yleinen mielipide.
Venäläisillä on omat lähtökohtansa ja tavoitteensa, ja oma tapansa käydä sotaa.
Ei jenkkipoika oikein kykene soluttautumaan arabiväestöön kuin ehkä Hollywood-leffoissa. Pannaan hiekka pölisemään ja ne laittavat valkoisen lipun Kalashnikovin nokkaan ja alkavat kaataa Saddamin patsaita.

On ihan eri juttu tapella aavikolla, jossa havaitsemisetäisyys on mielettömän pitkä, hitihateja vastaan kuin vertaisiaan. Ne, jotka vaikuttuivat Irakin "blitzkriegistä" on sama aines, joka vaikuttui saksalaisten tehokkuudesta 1940. Ei mietitä, missä hapessa vastustaja on. Sitten halutaan olla samannäköisiä "sturm-joukkoja".

Eivät jenkit itse tyhmiä ole. Kosovon kriisin aikaan he eivät halunneet maaoperaatioon mistään hinnasta. Naton komentaja Wesley Clark sanoi, että jos Serbia ei olisi taipunut neuvotteluihin pommittamalla, he eivät olisi tienneet mitä tehdä. Yhtään ainoaa merijalkaväen kenraalia ei hotsittanut mennä metsiin ja vuoristoon vääntämään kiukkuisten serbien kanssa.

Minusta valmiuden nostamista on jo se, että tunnustetaan tosiseikat ja nulikat lopettavat toimintafilmien katselun ja helikopterileikit. Heti.
 

aj77

Ylipäällikkö
Ei jenkkipoika oikein kykene soluttautumaan arabiväestöön kuin ehkä Hollywood-leffoissa. Pannaan hiekka pölisemään ja ne laittavat valkoisen lipun Kalashnikovin nokkaan ja alkavat kaataa Saddamin patsaita.

On ihan eri juttu tapella aavikolla, jossa havaitsemisetäisyys on mielettömän pitkä, hitihateja vastaan kuin vertaisiaan. Ne, jotka vaikuttuivat Irakin "blitzkriegistä" on sama aines, joka vaikuttui saksalaisten tehokkuudesta 1940. Ei mietitä, missä hapessa vastustaja on. Sitten halutaan olla samannäköisiä "sturm-joukkoja".

Eivät jenkit itse tyhmiä ole. Kosovon kriisin aikaan he eivät halunneet maaoperaatioon mistään hinnasta. Naton komentaja Wesley Clark sanoi, että jos Serbia ei olisi taipunut neuvotteluihin pommittamalla, he eivät olisi tienneet mitä tehdä. Yhtään ainoaa merijalkaväen kenraalia ei hotsittanut mennä metsiin ja vuoristoon vääntämään kiukkuisten serbien kanssa.

Minusta valmiuden nostamista on jo se, että tunnustetaan tosiseikat ja nulikat lopettavat toimintafilmien katselun ja helikopterileikit. Heti.
Sen verran offtopic että yrittämisestä ei voi syyttää jenkkejä tästä arabiväestöön soluttautumisesta. Kuten Afganistanissa oli tienpenkalla auto konepelti ylhäällä. Siellä hääri paikallisessa kaavussa partaukko. Partaukko oli vain jenkkien tiedustelupalvelusta. John Rambo. Hän etsi Osamaa. Ja tämä on tositarina. Esitettiin suomessakin dokumentissa usan erikoisjoukkojen työstä Osaman kiinni saamiseksi.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Sen verran offtopic että yrittämisestä ei voi syyttää jenkkejä tästä arabiväestöön soluttautumisesta. Kuten Afganistanissa oli tienpenkalla auto konepelti ylhäällä. Siellä hääri paikallisessa kaavussa partaukko. Partaukko oli vain jenkkien tiedustelupalvelusta. John Rambo. Hän etsi Osamaa. Ja tämä on tositarina. Esitettiin suomessakin dokumentissa usan erikoisjoukkojen työstä Osaman kiinni saamiseksi.
Jospa tuo ajatteli, että Osama tulee ja ottaa kyytiin?
 

JHartikka

Luutnantti
Lainauksia Sami Vainion artikkelista sanomalehti Karjalaisessa sunnuntaina 6.4.2014:

"Euroopan puolustusliitto"

"Jos mies työntää pistimellä puuroon, hän jatkaa työntämistä. Mutta osuessaan teräkseen hän peräytyy."


"Tätä Leninin repliikkiä siteerasi Cambridgen yliopiston kansainvälisten suhteiden historian professori Brendan Simms viime viikolla Brysselissä. EU:n järjestämässä toimittajaseminaarissa puhuneen Simmsin mukaan Leninin tokaisu kiteyttää Venäjän suurvaltapolitiikan pitkän linjan. Neuvostojohtajat työntyivät toisen maailmansodan jälkeen länteen, kunnes amerikkalainen teräs tuli vastaan. Krimin miehittänyt Vladimir Putin on työntänyt pistintä Eurooppaan, mutta kohdannut toistaiseksi vain puuroa."

Tämän päivän uutiset Itä-Ukrainan kaappausyrityksistä selvittivät, mitä joukkojenkeskitykset Ukrainan itärajan tuntumassa odottavat. Suurvallan johtaja ei ole vielä saanut kaikkea haluamaansa.

Itä-Ukrainan 'Krimikaavan', ja myös aikoinaan mm. Baltiassa käytetyn miehityskaavan mukaan alkaneet levottomuudet ovat suomalaisittain sikäli huolestuttavia, että vastaava joukkojenkeskitys on harjoitusten muodossa ollut meneillään meidänkin rajamme tuntumassa.


Neulanpistoja ulkopolitiikan puuroon

Samassa lehtiartikkelissa kirjoittaja lainaa dosentti Arto Luukkasta, joka luonnehti muutama vuosi sitten Venäjän suhdetta Suomeen "neulanpistopolitiikaksi":

"Venäjä kokeili tuolloin Suomen sietokykyä rekkajonoilla, puutulleilla, elintarvikkeiden vientikielloilla ja lapsikiistojen poskettomilla tulkinnoilla. Venäjän valtamediassa levitettiin mielikuvaa fasistisista suur-Suomi-suunnitelmista ja venäläislasten keskitysleireistä... Luukkanen kritisoi tuolloin Suomen ulkopoliittista johtoa uussuomettuneisuudesta. Venäjä ei Luukkasen mukaan arvosta pehmeää myöntyväisyyttä vaan pitää sitä heikkoutena, johon kannattaa tökkiä jatkossakin."

Millainenkahan kuva maastamme on Venäjän johtajalle noiden neulanpistojen myötä syntynyt? Liekö tuo kuva niin pehmeä, että joukkoja rajamme pinnassa houkuttaa käyttää muuhunkin, kuin harjoituksiin..?


Puolustus puuroa paremmaksi?

Vapaaehtoinen aseellinen maanpuolustus edelleen kielletty Suomessa.

Maanpuolustukselle lainvoima takaisin?

Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan.

Kansalaisten maanpuolustustoiminta kielletty.

Historia toistuu - vain iskulauseet vaihtuvat.


Hyökkäysvalmisteluja netissä: "Informaatio-operaatio" valesivusto Finnbayn avulla mielialoihin vaikuttamiseksi Suomessa?

Putinin ex-avustaja ruotsalaislehdessä: Putin haluaa myös Suomen.

Miten seuloa oleellinen?


T: - Juha -


""Kun sanat menettävät merkityksensä, ihmiset menettävät vapautensa." - Kungfutse

Kungfutselta kysyttiin, millainen on viisas mies. Mestari sanoi:
"Hän toimii ennen kuin puhuu, ja puhuu sen jälkeen toimintansa mukaisesti."
 
Viimeksi muokattu:

Kapiainen

Ylipäällikkö
Hyvä keskustelunavaus "Zerolta"!!

Mielestäni meillä Suomessa kuitenkin kaikkein suurin ongelma taitaa olla siinä, että kansa pidetään viimeiseen saakka pimennossa. Tarkoitan sitä, että viranomaiset ovat hyvinkin perillä, pitävät myöskin esim hallituksen ja presidentin tilanteen tasalla, kuten myös eduskunnan ainakin avainhenkilöiden osalta - mutta kansalle ei puhuta halaistua sanaa mistään, eikä varsinkaan uhkakuviin liittyen - toistellaan vain mantraa "ei mitään uhkaa.."
Pidän sitä ehdottomasti ongelmana!
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
En lainaa kapiaisen kirjoitusta, koska en halua kytkeä häntä tähän: kansa pidetään pimennossa ja lumekeskustellaan seikoista, joista ei nyt vaan ole mitään apua. Kuten olen väittänyt: jos ns. kansalle avoimesti avattaisiin maanpuolustuksen teemaa ja turvallisuuspolitiikkaa se poikisi maksuhalukkuutta ihan eri tavoin ja yleisö tukisi järkevästi toimivaa hallintoamme. Nyt tässä piilee vaara, että pimennossa pidetty kansa onkin objekti, jolle voidaan pahimmillaan syöttää muualta "Totuus, oikea real pravda"....ja siinä sitä sitten ollaankin.

Tässä ollaan tuhansien topikkien voimin itketty puuttuvaa materiaalia jne. ja nyt alkaa selkeästi hahmottua, että puolustuksen haasteet eivät ole suinkaan vain materiaalista johtuvia. Jollain tapaa päättäjiä pitäisi saada läiskittyä poskille, jollain tavalla saada perille sanoma, että suomalaisia EI KANNATA pitää umpiossa. Ihmiset ovat arvaamattomia, jos heille työnnetäänkin osuvaa proppista puuttuvan tiedon tyhjiöön. Se olisi kyllä hirmuinen tilanne. Sellainen vaara on olemassa, kun propagandasota vain kiihtyy. Joku pirullinen oivallus ja veto...ja vahinko on mittava.
 
Top