Moni on liian älykäs armeijaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tvälups
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tvälups

Tvälups

Ylipäällikkö
HS Kolumni
Moni on liian älykäs armeijaan
28.11.2013 7:45 144



Tommi Hermunen

Armeijasta selviää parhaiten heittämällä aivot narikkaan. Tämä on yleisin selviytymisohje, jota minulle on tarjottu.

Neuvo pitää sisällään olettamuksen: armeija on järjetöntä koheltamista. Varsinkin sellaiselle, joka on vähänkään muita älykkäämpi.

Edellisen, yleistä asevelvollisuutta käsitelleen kolumnini jälkeen minut käskettiin kenraalin puheille. Hän nosti esiin saman asian: katson asevelvollisuutta analyyttisemmasta ja kriittisemmästä näkökulmasta kuin muut varusmiehet.

Hän oli aivan oikeassa. Minusta moni asia armeijassa tuntuu typerältä.

Yleisin vastaus varusmiehen miksi-kysymykseen kuuluu sanatarkasti: "Koska puolustusvoimat".

Ystäväni kertoi tarinan omalta peruskoulutuskaudeltaan. Hän jäi puolijoukkueteltan ja muiden alokkaiden kanssa keskelle metsää ryhmänjohtajan kadottua paikalta. Ystäväni oli koonnut puolijoukkuetelttoja kymmenen vuotta partiossa, joten ryhmä päätti käyttää odotteluajan tehokkaasti ja pystyttää teltan.

Kun varusmiesjohtaja saapui paikalle, oma-aloitteisuus ei saanut kiitosta. Moitteettomasti pystytetty teltta piti purkaa, koska sitä ei ollut pystytetty puolustusvoimien tavalla.

Puolustusvoimien kulttuuri ei kannusta omaan ajatteluun vaan tekemään "niin kuin on aina tehty". Mika Aalto kuvasi vuonna 2012 tohtorin väitöskirjassaan, kuinka Kadettikouluun valikoituu niitä, joiden strateginen ja akateeminen osaaminen on keskivertoa heikompaa. Hänen mukaansa vain murto-osa upseereiksi haluavista on työhön päteviä.

Olen kuullut monta kertaa väittämän siitä, kuinka puolustusvoimat haluaa kasvattaa itsenäisesti ajattelevia sotilaita. Valitettavasti kaunis ajatus ei konkretisoidu.

Aalto osoitti väitöskirjassaan, että joka neljäs suomalainen kuuluu strategisesti ja akateemisesti lahjakkaimpien ryhmään – upseeriopiskelijoista heitä on vain joka kymmenes.

Yksi ammattiarmeijan haasteista on rekrytoida älykkäitä ihmisiä. Minut keskustelemaan kutsunut kenraali huomautti, että palkaton asevelvollisuus on sekä halvin tapa toteuttaa maanpuolustus että varmin tapa saada älykkäät ihmiset armeijan käyttöön. Samassa yhteydessä hän arveli, etten olisi ammattisotilas, jos Suomessa olisi ammattiarmeija.

Keskustelun jälkeen jäin miettimään, kumpi on pahempi. Se, ettei lahjakkaita saada mukaan systeemiin vaiko se, että lahjakkaat alistetaan lahjattomien johdattaviksi.

Tommi Hermunen
Kirjoittaja on Brysselissä asuva yrittäjä, joka aloitti heinäkuussa alokkaana Suomen armeijassa.
 
Ei kai tuossa ole mitään ihmeellistä. Ei vissiin ole yhtään älykästä henkilöä, joka ei jossakin elämän vaiheessa olisi tyhmemmän johdettavana. Armeijassa etenkin kun koetetaan saada kaikki koulutettua jollekin tasolle kouluttajilla, jotka ovat saaneet oman koulutuksensa vajaa 6kk aikaisemmin (tässä siis viittaan aliupseeri kouluttajiin, jotka hoitavat kuitenkin suuren osan koulutuksesta).
 
Kaveri siirtyi kuitenkin alokkaaksi ruotsalaisen yrityksen maajohtajan paikalta. En tiedä kuinka moni muu olisi valmis sellaiseen hyppyyn, mutta arvostukseni kaveria kohtaa kyllä kohosi. Moni asia näyttää erilaiselle kun siirtyy useamman sadan alaisen postilta suoraan alikersantin juoksutettavaksi.

Pääosa niistä jotka väittävät olevansa liian älykäs armeijaan yleensä tarkoittaa "en osaa ottaa vastaan käskyjä ja toteuttaa niitä." Hermusen tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, vaan hän peilaa omia kokemuksiaan intistä suoraan yritysmaailmaan.

Mulla ei muuta.
 
Ehkä Hermunen joskus tajuaa miksi on helppo tapa, vaikea tapa ja intin tapa. Siihen saakka on harmillista että tyyppi kirjoittaa höpöjään ja tekee asennekasvatustyötään Hesarin myötävaikutuksella yleisen asevelvollisuuden nujertamiseksi.

Nämä "liian älykkäät" toteuttavat kyseenalaistuksellaan vanhaa suomalaista sananlaskua: "yksi hölmö kyselee enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan." Jos jokainen käsky, päätös tai toimintatapa pitäisi perustella jokaiselle varusmiehelle joka ei näe tuhannen vuoden aikana kehittyneen järjestelmän logiikkaa, ei mitään ehdittäisi koskaan tekemään, koska kyselijöitä on yleensä vähintään 10 per vastaaja. Siksi koska Puolustusvoimat.
 
Tässä näkyy vähän sellainen asia, että tuo sodankäynti on aika spesifinen juttu siviilille. Jos esim. älykkyysosamäärältään 110 panssarikersantti alkaa opettaa tätä 160-Hermusta singon käyttöön, niin Hermunen on taatusti aluksi kuulijan roolissa. Todennäköisesti tämä tyhmä kersantti osaa myös neuvoa Mister Hermusta asemanvalinnassa, suojautumisessa ja varsin monessa sellaisessa asiassa, joista Hra Hermunen ei ole kuullutkaan. Oppiiko Hermunen paremmin kuin vertaisensa, koska on niin älykäs? Paskat, kun asenne on tuo. Älykkyydellä briljeeraaminen on osoitus ainakin siitä, että sivistys on jäänyt puolitiehen. Panee miettimään siis, onko Senor Hermunen niin valovoimainen siinä siviilitehtävässäänkään....ainakin opin saunaa tulee vielä käymään, kun asenne on tuollainen. Älykäs, sivistynyt ja viisas eivät ole synonyymeja. Herr Hermunen sen oppii vielä tässä maailmassa.
 
Ammattiarmeijoiden tetsettimiesten äo on keskimäärin jokseenkin sama kuin opaskoiran. Kai asevelvollisuusarmeijassa jokainen on joskus purrut hammasta tyhmemmän käskijän kanssa. Mutta nykypissis menee ja ruikuttaa lehdessä. Hän on niin lahjakas. Yhyy.
 
Muistan kun noin 21 vuotta sitten otimme parhaan kaverini kanssa yhteen sotilashierarkiaan liittyvässä asiassa kun olimme iltaa viettämässä. Kaveri oli ollut muutaman kuukauden varusmiehenä ja itse olin vasta astumassa palvelukseen lähitulevaisuudessa. Riita liittyi käskyihin ja niiden täyttämiseen tai täyttämättä jättämiseen. Minun näkökohtani oli, että alikessu on tykkimieheen nähden iso herra ja käskyjä tulee noudattaa. Jos käskyt ovat typeriä tai laittomia niin se on lähinnä käskyttäjän ongelma. Kaveri teilasi mielipiteeni ja käski puhua uudelleen sitten ku itse olen varusmiehenä.

Kaveri on edelleen reservin tykkimies ja minä reservin yliluutnantti. Tyhmiä käskyjä olen minäkin saanut ja joskus kokelasaikana jopa jälkikäteen nuorelle luutnantille käynyt sulkeisten jälkeen YlPalvO:sta näyttämässä että opetusavoneliöön voi todellakin komentaa myös nelirivistä. Töissä voi esimiehen kanssa diskuteerata vaikka jokaisesta "komentoasiasta" mutta sotilasorganisaation toiminta ei kriisitilanteessa kestä tällaista ja siksi armeijassa on oma toimintamallinsa.

Sukupolvien välinen ero näkyy myös siviilipuolella. Jos töissä esimies käskee "hypätä ilmaan" niin nuoriso kysyy miksi ja vanhemmat kysyvät että kuinka korkealle. Saa nähdä kuinka korkealle seuraavassa harjoituksessa käsketään "hypätä".
 
Oman älykkyyden julkinen kehuminen on jokseenkin säälittävintä, mitä äkkiseltään tulee mieleen. Sotilaspomon pitää tietysti olla riittävän älykäs, mutta paljon muutakin tarvitaan. Esimerkiksi toimeenpanokyky ei kulje millään muotoa käsi kädessä ylivertaisen älyn kanssa.
 
baikal kirjoitti:
Tässä näkyy vähän sellainen asia, että tuo sodankäynti on aika spesifinen juttu siviilille. Jos esim. älykkyysosamäärältään 110 panssarikersantti alkaa opettaa tätä 160-Hermusta singon käyttöön, niin Hermunen on taatusti aluksi kuulijan roolissa. Todennäköisesti tämä tyhmä kersantti osaa myös neuvoa Mister Hermusta asemanvalinnassa, suojautumisessa ja varsin monessa sellaisessa asiassa, joista Hra Hermunen ei ole kuullutkaan. Oppiiko Hermunen paremmin kuin vertaisensa, koska on niin älykäs? Paskat, kun asenne on tuo. Älykkyydellä briljeeraaminen on osoitus ainakin siitä, että sivistys on jäänyt puolitiehen. Panee miettimään siis, onko Senor Hermunen niin valovoimainen siinä siviilitehtävässäänkään....ainakin opin saunaa tulee vielä käymään, kun asenne on tuollainen. Älykäs, sivistynyt ja viisas eivät ole synonyymeja. Herr Hermunen sen oppii vielä tässä maailmassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin. Täytyy muistaa, että nykyiset älykkyystestit ovat 100 -vuotta vanhoja ja mittaavat vain osaa aivojen suorituskyvystä. Kokonaisuuden kannalta kyseiset mensan testit ovat riittämättömiä ja fiksun ihmisen pitäisi käsittää tämä. Sitten erikseen ovat tunnepohjaiset subjektiiviset arviot eri ihmisten välillä kunkin älykkyyksistä. Nekin ovat kevyesti kapeakatseisia otantoja, vailla perusteltua dynaamista kokonaisanalyysiä. Aivojen toiminnan arviointi on lähes mahdotonta niin kauan, kunnes ne kyetään 100% simuloimaan ja silloinkin data vanhenee nopeasti, puhumattakaan ihmisen tunnetilojen vaikutusvoimaan aivojen käsittelykyvyssä. Uni, ravinto, jne. Kaikki vaikuttaa. Tänään olet tätä mieltä ja huomenna toista mieltä. Olen henkilökohtaisesti ihmetellyt, että miten esimerkiksi 160 ÄO-testin mies voi ylentää tuloksensa niin narsistisesti ja tiedostamattomasti muiden yläpuolelle, kykenemättä suunnattomasta älykkyydestään huolimatta suhteuttamaan ihmisaivojen eri toimintoja suhteessa testiin? Kuten Baikal sanoikin, älykkyys ja viisaus ovat mm. eri asioita. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaikka harjoittelemalla paremmaksi sepäksi tulisikin. Baikalin esiintuoma asenne on myöskin ratkaiseva tekijä oppimisen ja lopputuloksen kannalta. Mensan testit eivät mittaa mm. luovuutta ja kokonaisuuden hallintaa sitä edellyttävällä tavalla, puhumattakaan sosiaalisesta älykkyydestä, jne.

Esimerkkinä insinööri voi opiskella pitkään ja tietää paljon sähköstä. Se ei kuitenkaan tee hänestä viisaampaa politiikassa, jota se amislainen on harrastellut pari vuotta jos se insinööri ei ole perehtynyt politiikkaan.
 
On minullakin tullut vastaan tyyppejä, jotka ovat julistaneet menevänsä totaaliin, kun eivät halua mennä tyhmille huudettavaksi.
 
SJ kirjoitti:
On minullakin tullut vastaan tyyppejä, jotka ovat julistaneet menevänsä totaaliin, kun eivät halua mennä tyhmille huudettavaksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jostain syystä näitä "fiksuja" armeijan luistajia kuitenkin harvemmin näkee siviilielämässä yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa. Ne joiden kyky sopeutua armeijaan tai edes sivariin on riittämätön tuntuvat olevan usein hankaluuksissa myös työelämässä. Menestys vaatii kurinalaisuutta.
 
Eikös se silleen mene että sodassa on omanlainen logiikka ja liika oma-aloitteisuus voi olla jopa vaarallista niissä hommissa. Tokihan vaikka aseen puhdistus on hyvästä ja tuskinpa tuo teltan pystyttäminen olisi haitaksi sodan oloissa.

Armeijassa kuitenkin opetetaan ottamaan käskyjä ja toteuttamaan niitä.

Käskyjä, käskyjä, vi***sti käskyjä, emme me nuukaile, käskyjä annamme..
 
Kyllä tuo jäykkyyson tosiasia, ei siinä mitään. Siinä on hyvää ja huonoa. Heikoimmillaan se on, kun jokin luova ja voittoisa, ehkä epäsovinnainenkin idea sotaharjoituksessa tyrmätään - tähän törmäävät korkeatkin upseerit. Esimerkiksi käy kuuluisa harjoitus 1970-luvulta, jolloin eräs upseeri vei joukkonsa silloin vielä rakenteilla olevan Päijännetunnelin osien kautta salaa vihollisen selustaan. Harjoituksen johdolla menivät kaavat täysin sekaisin, joten suoritus hylättiin, koska tunnelin käyttö ei ollut oikein ohjesäännön mukaista.

Tällaista keskustelua voisi käydä.

Toisaalta mikrotasolla hierarkkinen järjestelmä estää sen mentaliteetin, että miehistö alkaa jokaisesta pikkuseikasta neuvotella miten ja millä ehdoilla jotain tehdään jos tehdään. Voin hyvin kuvitella, miten yritysmaailmassa jonkinlaisessa ruotsalaistyyppisessä diskurssissa mikaeljugnerit luovat telttojaan pystyyn sinne sun tänne mutta eivät juuri siihen, mihin ryhmänjohtaja sen haluaa.

Pohjimmiltaan siis haistelen tuon Hermusen tekstin normipsykologialla: Joka jamppa on mielestään kantapeikkoa fiksumpi, samoin kuin hörhö poliisia tai linnaruuna vartijaa.
 
Tämäpä suuren suuri yllätys, että monet ihmiset kokevat itsensä "liian älykkäiksi" useimpiin varusmiesten toimenkuvaan ja tehtävien sisältöön nähden. Toisinsanoen tehtävänkuvaukset eivät vastaa henkilöiden potentiaalia ja kompetenssia, tai tarjoa heille riittävästi haasteita ja mielekästä tekemistä. Tämä on nyt sitten olevinaan niin suuri oivallus, että siitä on tehtävä etusivun kirjoitus ns. "valtakunnan ykköslehteen" - tai ainakin sen verkkosivulle.

Kirjoituksen sisällössä kyse on lähinnä itsestäänselvyyksien loputtomasta toistelusta, näiden esittämisestä uusina mullistavina asioina ja katkerasta itkuvirrestä, jonka mahdollisiin tavoitteisiin en ota kantaa. Voisin verrata tätä "keissiä" siihen, että ensin joku intellektuelli on hetken mielijohteesta ryhtynyt keräilemään roskia tien varresta ja alkanut sitten itkemään kuinka roskien keräily ei tarjoa riittävästi haasteita. Tämähän on puhdas oma moka, joka menee tällä kerralla varsin selkeästi Hermusen Tommin piikkiin.

Asiaa voidaan tarkastella myös suurempana kokonaisuutena ja katsoa esimerkiksi, kuinka moni varusmiespalveluksessa oleva asevelvollinen tekee tai aikoo tulevaisuudessa tehdä sisällöltään saman tasoista työtä ammatikseen. Vaihtoehtoisesti voidaan tarkastella, kuinka moni reserviläinen tekee työkseen saman tasoista työtä kuin keskimääräinen varusmies. Asian tilastotieteelliseen toteamiseen tuskin tarvitaan uutta verovaroin kustannettua väitöskirjaa,

Kuinka moni henkilökuntaan kuuluva ammattisotilas suostuisi siihen, että yt-kuulemisen päätteeksi tehtävänkuvaus uudelleenkirjoitettaisiin vastaamaan esimerkiksi 6kk tykkimiehen tehtävää, ja jatkaisi tämän jälkeen työssään tyytyväisenä rautaisen motivaation ohjaamana, vaikka palkka säilyisikin samana? Ilman uutta väitöskirjaa tai muuta tieteellistä tutkimusta rohkenen todeta, että aika monen katse siirtyisi automaattisesti tähyilemään aidan takana siintävää "vihreämpää ruohoa", sen kulloisestakin värisävystä riippumatta. Olisihan se kivempi työkseen vaikka ajaa taksia.

Yleismaailmallisessa mittakaavassa Suomen hyvin korkeasti koulutettu/kouluttautuva nuoriso on fyysisen suorituskyvyn puutteistaankin huolimatta erinomaisen potentiaalista miehistömateriaalia sotilaskoulutusta varten ja he ovat keskimäärin oikeasti fiksuja ihmisiä. Sen sijaan kääntöpuolena on haaste saada koulutettu fiksu nuori asevelvollinen motivoitua tekemään sisällöltään hyvin yksinkertaista miehistötehtävää, jonka tasoista työtä hän ei tee eikä tule tekemään myöskään myöhemmin ammatikseen. Tämä ei varmasti tunnu hänestä mielekkäältä eikä muuten ole tarkoituskaan tuntua, sillä asevelvollisuuden ja joukkotuotannon ensisijainen tehtävä ei ole järjestää jokaiselle kivaa luovaa puuhastelua, vaan tuottaa sodanajan joukkojen tarvitsemaa henkilöstöä.

Jos Puolustusvoimissa haluaa tehdä "älykkäille ihmisille" haasteita, mielekkyyttä ja kehitysmahdollisuuksia tarjoavia tehtäviä, on sinne mentävä töihin, sillä ne tehtävät eivät tyypillisesti ole asevelvollisten tehtäviä. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että jokainen ammattisotilaan tehtävä automaattisesti tarjoaisi "älykkäälle ihmiselle" riittävästi haasteita ja mielekästä tekemistä, sillä näinhän asianlaita ei suinkaan ole. Jos haasteita haluaa, niin tarpeeksi vain nappia kaulukseen ja organisaatiotasoilla ylös, niin varmasti alkaa lopulta kravatti kiristämään ja tuntumaan, että armeija onkin liian älykäs ihmiselle.

Jos Hermusen Tommi on omasta mielestään niin älykäs, niin miksi hän ei ole älynnyt ottaa "pakollisesta" kansalaisvelvollisuudestaan irti kaikkea sen tarjoamaa hyötyä? Sen on moni yksinkertaisempikin kaveri osannut tehdä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top