Moni on liian älykäs armeijaan

Hermusen mentaalinen kyvykkyys ei sinänsä ole kovin kiinnostava asia, enemmän minua kiinnostaa tuo Aallon väite upseeriopiskelijoiden heikosta akateemisesta ja strategisesta kyvykkyydestä. Pitääkö se paikkansa, ja jos pitää niin miksi näin? Toisaalta mikäli asia on näin, onko sillä kuitenkaan merkittävää merkitystä PV:n toiminnalle?
 
EI varmasti ole P1 arvo lähelläkään 7:ää. Sanoisin että pikemminkin liikutaan jossain 4-5:n tasolla. Miksi? No siksi että asteikkokin on 1-9 ja älykkyys noudattanee normaalijakaumaa.
 
Tulipahan mieleen, että normaalisti näkisin noissa "liian älykäs" -puheissa hieman sellaista nuoruuden itsevarmuutta, mutta olisiko nyt niin, että tuo Hermunen on hieman vanhempi, joten hänen tapauksessaan siitä ei ole kyse.
 
Jos Hermusen Tommi on omasta mielestään niin älykäs, niin miksi hän ei ole älynnyt ottaa "pakollisesta" kansalaisvelvollisuudestaan irti kaikkea sen tarjoamaa hyötyä? Sen on moni yksinkertaisempikin kaveri osannut tehdä.

Onko se hyötyä, jos Tommi joutuisi 5,5 kuukauden sijasta olemaan tuplasti pitemmän ajan poissa työstään Brysselissä? Katsoisiko työnantaja edes hyvällä tuollaista rötväämistä?

Saattaa hyvinkin olla, että Tommi on tehnyt punnintaa eri vaihtoehtojen välillä. Siinä punninnassa 5,5 kuukauden palvelus lienee melko hyvä vaihtoehto pitemmän palveluksen tai vieläkin pitemmän sivarin välillä.
 
Tulipahan mieleen, että normaalisti näkisin noissa "liian älykäs" -puheissa hieman sellaista nuoruuden itsevarmuutta, mutta olisiko nyt niin, että tuo Hermunen on hieman vanhempi, joten hänen tapauksessaan siitä ei ole kyse.

Kyse on pikemminkin ymmärtämättömyydestä. Hermunen on organisaatiossa tykinruuan tasolla. Se on se mihin varusmiestä koulutetaan. Olennaista on toimiminen joukon osana ja oman tehtävän hallitseminen. Kaikki muu on toissijaista. Älykkäälle ihmiselle koulutus voi olla liian yksinkertaisella tasolla. Älyllistä haastetta ei ole. Vain ärsyttävää toistoa. Todellisuudessa tämä on välttämätöntä. Myös tämän älykkään yksilön pitää kyetä toimiaan yhdessä muiden ihmisten kanssa ja toisaalta tämän älykkään ihmisen henkinen suorituskyky todennäköisesti laskee jyrkästi vihollisen tulessa. Kumpainenkin asia antaa vahvan perusteen perinteisille koulutusmalleille. Tahkotaan asiat selkärankaan asti. Silloin opittua mallia toteutetaan vaistomaisesti, vaikka älyllinen toiminta olisi taantumassa. Vaistomaisen pakenemisen sijasta ihminen tiedostamattaan valitsee aseen käyttämisen ja porukassa pysymisen.
 
Ongelma lienee osaltaan se, että älykkäälle ihmisille sotiminen on kerta kaikkiaan liian älytöntä puuhaa.
 
Miehistötehtävään - erityisesti "ei-korpraalitehtävään" - syystä tai toisesta päätynyt, nopeahoksottiminen ihminen voi hyvinkin turhautua ihan perustelluista syistä. Ei eroa peruskoulusta mitenkään. Lisänä vielä ero peruskouluun, eli mekanistisia suorituksia tahkotaan toistoharjoitteluna, jotta tehtävässä pystytään toimimaan väsyneenä, pelokkaina, nälkäisinä jne. Koulutusmetodi oikea, kohderyhmästä jotkut väärässä paikassa.

Johtajakoulutettavilla ja vaativimmissa miehistötehtävissä tilanne on toinen - ainakaan varusmiespalveluksen kestäessä ei varmasti tule "valmiiksi" niin että oppiminen tyrehtyisi.

Serkkupoika on jossain määrin kolumnin kirjoittajan kanssa samaa ainesta. Mitatusti erittäin älykäs, johtotehtävissä siviilissä jne. Hänen vm-palveluksen ja reservin kaarensa on vienyt vaativiin johtamistehtäviin myös sodan ajan organisaatiossa. Yhä uudestaan hän kertoo kuinka kehittymistä vaaditaan jatkuvasti, vaikka on tosissaan panostanut oppimiseen jo yli kaksi vuosikymmentä. Vaikea nähdä miten "liian fiksu armeijaan" toimisi tuossa yhteydessä.

Aiemmin kirjoitetut siitä minkälaisten ihmisten suut paukkuvat, minkälaiset ihmiset asettavat itsensä pomoa fiksummaksi - allekirjoitan täysin. Ne muutamat aidosti fiksut poikkeukset valitettavasti kärsivät tässä valtavirran varjossa.

Ja vielä - kyse on turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta valinnasta. Valmistaudummeko puolustamaan itseämme, vai ulkoistammeko sen "jollekulle". On sillä hintansa yksilölle, ihan kuin veroilla ja rikoslailla.
 
Lainaan omaa lainaustani. Onko väite totta, että varusmiesten keskim. P1 arvo on 7 ja se vastaa Mesan testien mukaan 120- 130 älykkyyttä?

Omakohtainen kokemus on, etteivät nuo kaksi testiä välttämättä korreloi.

Noin yleisesti ottaen homma armeijassa toimii niin, että kyvyt pitää osoittaa käytännössä ja jos niitä on, nin riittävän vaativia hommiakin taatusti löytyy. Jos sitten esimerkiksi ideologisista syistä jättäytyy kuraportaaseen, niin se on voivoi, sitten vain otetaan vastuu omasta päätöksestä ja ollaan hiljaa rivissä. Moni on tietysti mielestään hyvinkin kykenevä vaikka kenraaliksi, mutta oma äiti voi lopulta olla ainoa, joka on asiasta samaa mieltä. On surullista, jos tuo väistämätön pudotus reaalitodellisuuteen on jäänyt armeijassa koettavaksi.
 
Itsekin kun niitä aikoinaan näin sopparina yhden joukkueen osalta, niin ei n. 30 miehen alokasjoukosta löytynyt yhtään edes kutosta ja kyseessä oli sentään ylioppilassaapumiserä eli heinäkuu.
 
Hermusen mentaalinen kyvykkyys ei sinänsä ole kovin kiinnostava asia, enemmän minua kiinnostaa tuo Aallon väite upseeriopiskelijoiden heikosta akateemisesta ja strategisesta kyvykkyydestä. Pitääkö se paikkansa, ja jos pitää niin miksi näin? Toisaalta mikäli asia on näin, onko sillä kuitenkaan merkittävää merkitystä PV:n toiminnalle?

Olen toki jäävi sinänsä arvostelemaan Aallon väikkäriä koska kuulun parjattuun henkilöstöryhmään, mutta suhtautuisin varauksella miekkosen mietteisiin.
1) Aallon taustasitoumukset ja ennakkoasenteet eivät ihan vakuuta väikkärin puolueettomuudesta. Opiskeluaikana osallistuin eräämmällekin KTM Aallon pitämälle johtamisen luennolle ja koko kurssin olennaisin muistikuva luennoista oli upseerin tutkinnon ja gradujen akateemisuuden vähättely, oman kauppatieteen maisteriuden pönkittäminen ja yleinen leuhkiminen. Syntyi varsin vankka vaikutelma että ukko oli joskus hakenut kadikseen muttei ollut päässyt sisään.

2) Aallon metodologia ja teoreettinen asetelma. Aalto on väikkärissään linjannut että Myers-Briggs persoonallisuustesti (joka perustuu haastateltavn omaan ilmoitukseen ja näkemykseen itsestään) on luotettava mittari henkilöiden strategis-opertiivisesta suorituskyvystä. Aalto on päättänyt että vain yksi persoonallisuustyyppi (en muista mikä) on tähän otollinen ja sitten testannut moniko opiskelija osuu tähän tyyppiin. Sen perusteella on sitten vedetty johtopäätös että kadiksessa on heitä liian vähän.

Arvelen että 1) armeija vetää puoleensa tietyn tyyppisiä ihmisiä 2) kadiksen pääsykokeet suosivat tietyn tyyppisiä ihmisiä 3) kumpikaan näistä ei välttämättä ole juuri Aallon päättämää persoonallisuustyyppiä. Pelkät persoonallisuustyypit eivät kuitenkaan luotettavasti kerro mitään upseereiden strategis-operatiivisesta toimintakyvystä.
 
Nyt putosin kärryiltä tyystin. Minun testini olivat 8 ja 8. Mitä se siis tarkoittaa?
 
Nyt putosin kärryiltä tyystin. Minun testini olivat 8 ja 8. Mitä se siis tarkoittaa?

Peruskoe 1 on se matemaattis-loogistakykyä mittaava koe. Siinä on maksimipisteinä 9 ja koulutusvalintalomakkeessa pisteet merkitsevät seuraavaa:

1-3 pistettä = 0
4 pistettä = 1
5 pistettä = 2
6-7 pistettä = 3
8-9 pistettä = 5

AU-kurssin raja on 4 pistettä P-kokeessa eli koulutusvalintakortin kohta 1.
RU-kurssin raja on 5 pistettä P-kokeessa eli koulutusvalintakortin kohta 2.

Peruskoe 2b on se psykologinen koe, jossa kysytään niitä kukkakauppiaskysymyksiä yms. Maksimipisteistä en ole varma, mutta ainakin 5 pistettä siitä on mahdollista saada. AU-kurssin rajana on tässä tapauksessa 2 pistettä ja RU-kurssin osalta 3.
 
Puolustusvoimien peruskoe negatiivisen Flynn-efektin ja koulutusjärjestelmän muutoksen jäljillä
12.11.2013 Yleinen JK

Tänä vuonna on julkaistu useampi tutkimus, joiden lähdemateriaalina on käytetty Suomen Puolustusvoimien Peruskoe-1:n tuloksia. Vuodesta 1981 lähtien alokkaille on tehty uudistettu Peruskoe-1 (aiemmin peruskoe), joka koostuu kolmesta osa-alueesta: kuviotesti, numerotesti ja sanatesti. Aineisto on ainutlaatuinen, sillä koe on järjestelmällisesti toteutettu vuosikymmenten ajan lähes koko ikäluokan miehille.

Tutkijat Edward Dutton Oulun yliopistosta ja Richard Lynn Ulsterin yliopistosta saivat Suomen Puolustusvoimien P1-testien raakatulokset analysoitavakseen vuosilta 1988-2001 ja 2009. He valottavat saamiaan tuloksia Intelligence-lehdessä julkaistussa artikkelissa ”A Negative Flynn Effect in Finland, 1997-2009”. Testin pitkäaikaisen käytön ja suurten vuosittaisten osallistujamäärien ansiosta käytettävissä oli hyvin laaja aineisto: yhteensä 407 166 testitulosta.

Artikkeli nostaa aineistoanalyysistä esille muutaman mielenkiintoisen seikan: testin raakapisteiden keskiarvot nousivat vuosien 1988-1997 aikana, mutta sen jälkeen ne ovat kääntyneet laskuun. Keskiarvojen muutos ei ole yhtä voimakas kaikilla osa-alueilla. Esimerkiksi kuviotestin keskiarvo nousi osa-alueista eniten, ja vuoden 1997 jälkeistä tulosten heikkenemistä havaittiin enemmän numerotestissä ja sanatestissä. Vaikka havaitut muutokset ovat hyvin maltillisia, ne ovat kuitenkin johdonmukaisia. Ainoa poikkeus on vuosi 1991, jonka keskiarvot ovat selkeästi sekä edeltävää että seuraavaa vuotta korkeammat.

Ajanjakson alkuvuosien raakapistemäärän nousun selitykseksi kirjoittajat tarjoavat Flynn-efektiä ja viittaavat tulkintaa tukeviin muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin. Vuoden 1997 jälkeisen keskiarvojen alenemiseen ja mahdolliseen negatiiviseen Flynn-efektiin he tarjoavat yhdeksi syyksi negatiivisen korrelaation älykkyysosamäärän ja hankittujen lasten lukumäärän välillä. Kyseinen artikkeli on lyhyehkö katsaus aiheeseen ja mahdollisia syitä keskiarvojen laskuun ei siinä analysoida laajemmin.

Sari Pekkala Kerr ym. puolestaan käyttivät puolustusvoimien testituloksia vertaillessaan Suomen koulutusjärjestelmän muutosta rinnakkaiskoulujärjestelmästä (kansa- ja oppikoulu) peruskoulujärjestelmään, joka tapahtui vähitellen vuosien 1972-1977 aikana. Suomen aineisto on ainutlaatuinen vertailtaessa kahden koulutusjärjestelmän eroja. Aiemmin vastaavissa tutkimuksissa on vertailtu eri maiden järjestelmiä toisiinsa tai eri alueita saman maan sisällä, nyt pystyttiin vertaamaan muutoksen etenemistä maan sisällä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia sen suhteen, onko nuorena tehty eriyttäminen yhtenäiskoulua parempi koulutusjärjestelmä.

Vuodesta 1982 alkaen puolustusvoimien testien tulokset ovat identifioituja ja niitä voidaan verrata muihin tietopankkeihin, tässä tapauksessa Tilastokeskuksen väestötietoihin. Tämä mahdollisti tarkempien tietojen saamisen tutkituista henkilöistä, heidän kotitaustastaan ja esimerkiksi eri koulujärjestelmissä olleiden veljesparien vertailun. Tässä tutkimuksessa käytettiin vuosien 1962-1966 aikana syntyneiden testituloksia, jotka suorittivat asepalveluksensa tammikuusta 1982 alkaen. Tutkimus perustui laajaan tilastolliseen analyysiin ja differences-in-differences-menetelmään.

Yleisellä tasolla tuloksista löydettiin ainoastaan pieni parannus sanatestissä, mutta ei muutoksia muissa osakokeissa. Kiinnostavimmat muutokset huomattiin vertailtaessa oppilaiden taustaa: alhaisen koulutustason tai köyhien vanhempien lasten tulokset paranivat peruskouluun siirtymisen myötä ja näinollen sosioekonomisen aseman vaikutus oppimistuloksiin väheni. Kirjoittajat selittävät muutosta sekä opetussisällön muuttumisella uudistuksen yhteydessä että vertaisryhmän muutoksella. Varhain tehdyn kahteen ryhmään jaon (kansakoulu ja oppikoulu) poistuminen antoi varsinkin alhaisemman lähtökohdan oppilaille paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissaan. Oleellista oli, että koulutusjärjestelmän muutoksella ei havaittu negatiivista vaikutusta minkään ryhmän oppilaisiin.

Puolustusvoimien testitulosten saaminen tutkimuskäyttöön on myönteinen asia, vaikka liian suorien johtopäätösten tekeminen niiden perusteella voi johtaa harhaan. Kuten Pekkala Kerr ym. tutkimuksessaan toteavat, hyvin monia muuttujia täytyy ottaa huomioon aineistoa valikoidessa ja sen analysoinnissa on paljon haasteita. Toivottavasti kuitenkin näemme vastaisuudessakin Puolustusvoimien aineistoa käytettävän tutkimuksissa, sillä kuten jo todettua, aineisto on monessa mittakaavassa ainutlaatuinen.

A Negative Flynn Effect in Finland, 1997-2009. Edward Dutton and Richard Lynn. Intelligence, Vol. 41, Issue 6, (November–December 2013), pp. 817–820

School Tracking and Development of Cognitive Skills. Sari Pekkala Kerr, Tuomas Pekkarinen, and Roope Uusitalo. Journal of Labor Economics, Vol. 31, No. 3 (July 2013), pp. 577-602
 
Arvelen että 1) armeija vetää puoleensa tietyn tyyppisiä ihmisiä 2) kadiksen pääsykokeet suosivat tietyn tyyppisiä ihmisiä 3) kumpikaan näistä ei välttämättä ole juuri Aallon päättämää persoonallisuustyyppiä. Pelkät persoonallisuustyypit eivät kuitenkaan luotettavasti kerro mitään upseereiden strategis-operatiivisesta toimintakyvystä.
Eikös kadiksen pääsykokeita muutettu jokunen vuosi sitten vähemmän akateemisuutta painottaviksi? Kuulostaisi loogiselta, jos tuon seurauksena kouluun hakeutuisi vähemmän akateemisesti lahjakkaita. Toisaalta onko mpkk sitten tuolla tavoin lahjakkaille se ensisijainen valinta, jaa'a. Mutta jos maanpuolustus kiinnostaa, niin vähän sille on kilpailijoita. (Johtaminen ei muuten jostain syystä kauppiksessa ole kovin arvostettu aine. En siis viittaa mitenkään Mika Aaltoon, mutta johtaminen koetaan aika pehmeäksi aineeksi - tuli mieleen tuosta Aallon luennosta)
 
Haluttu Briggs-Myers -tyyppi on varmaankin ENTJ, "field marshal". Aika outo ajatus että Kadiksesta pitäisi tulla vain yhden tyypin väkeä. Ei taida juuri organisaatioita olla, jotka tulisivat toimeen ilman eri roolien luontevia haltijoita.
 
Haluttu Briggs-Myers -tyyppi on varmaankin ENTJ, "field marshal". Aika outo ajatus että Kadiksesta pitäisi tulla vain yhden tyypin väkeä. Ei taida juuri organisaatioita olla, jotka tulisivat toimeen ilman eri roolien luontevia haltijoita.

Eikös siellä pääosin ole kolmea eri luonnetyyppiä MBTI-jaottelulla? ENTJ, ESTJ ja mikä olikaan kolmas?
 
Ei kai Aalto sitä tarkoittanut että kadiksessa pitäisi olla vain noita, vaan sitä että upseeriopiskelijoissa noita on hänen väikkärinsä mukaan selvästi vähemmän kuin muussa väestössä?
 
Hermunen kaiketi palvelee kuitenkin asevoimissa? Siinä on vissi ero moneen muuhun huutelijaan.
Oikein hyvä kommentti. Ei sen puoleen, Suomi on vapaa maa ja mielipiteensä saa sanoa, kirjoittaa, oli älyköksi itseään tituleeraava taikka ei.
Älykkyys oikeasti myös velvoittaa käyttämään sitä koko yhteiskunnan hyväksi (ellei tämä ole liian 1900-lukulainen ideologia nykyisessä mulle-kaikki-heti-nyt -maailmassa). Sen pohjalta oikeastaan odotan että Hermunen kirjoittaisi jotain vielä rakentavampaa. Tarvittaessa hyvinkin kirkkaita ideoita. Laitan odotusarvon melko ylös ja käytänpä tässä viitekehyksenä juuri keksimääni neliportaista OldSkoolin mielipidekirjoitusten kypsyysmallia:
  • Taso 1: kirjoittaja mussuttaa epämääräisistä ongelmista ja keskittyy lähinnä vetäviin kielikuviin.
  • Taso 2: kirjoittaja kuvaa kohdanneensa vääryyttä ja selittää lähinnä vääryyden vaikutuksia (eikä ehkäisemistä tai vaihtoehtoja).
  • Taso 3: kirjoittaja kuvaa loogisesti ongelman, syyt miten siihen jouduttiin, mutta myös ehdottaa toisenlaista ratkaisumallia.
  • Taso 4: kirjoittaja tuo näkyviin epäkohdan toisenlaisen ratkaisumallin avuksi punnittua tietoa, jonka avulla eri intressipiirit on selkeästi näkyvillä ja syntyy yleinen yhteinen käsitys siitä, mitä tällaisen toisenlaisen ratkaisumallin käyttöönotto tarkoittaisi.
 
Back
Top