MOT. Oikeus omaan rynkkyyn.

Jos rupeatte miettimään mitä kaikkea muutakin tarvitaan kuin vain aseet niin ei ole oikein järkevää ryhtyä tekemään jotain varikkojen/tukikohtien ulkopuolisia vain aseita sisältäviä kätköjä ja varikkoja on nyt jo karsittu.
Kotiin jaettavien aseiden etuna on paremmat harjoittelu mahdollisuudet ja valmiiksi kohdistetut aseet jos tilanne eskaloituu.

Hyvin todennäköisesti sellainen henkilö joka haluaa reserviläisenä olla vapaaehtoisesti mukana jonkinlaisissa nopean vasteajan yksikössä toimii/on mukana jo entuudestaan ressuharrastuksen piirissä. Tai ainakin jollain tavalla pitää yllä henkilökohtaista valmiuttaan esim. aseenkäytön ja ammunnan osalta. Se nyt on vähintä mitä erikoisyksikössä olevan valmiuksiin pitää sisältyä.
Kaikki nopean vasteajan yksiköt eivät ole erikoisyksiköitä.
 
Ei asu, eikä joka kaupungissa ole poliisiasemaa.

Jos tilanne eskaloituu, niin on paha kuvitella niin akuuttia tilannetta, etteikö aseita ehtisi noutaa 70 km päästä tai vaikka puolivälistä, johon niitä oltaisiin jo tuomassa toisesta suunnasta. Pakkohan sitä olisi jollakin tavoin järjestäytyäkin ja perustaa joukot. Tämä kuvio pitää tietysti olla valmisteltu ja harjoiteltu valmiiksi ja vielä jonkilaiset varmistuksetkin jonkun lenkin pettäessä.

Jos tilanne on sellainen, että oikeasti pitäisi tuli avata jo omalta kotiovelta, niin ollaan pahasti myöhässä. Ei ressuja sentään valtion ylintä johtoa tai strategisia sotilaskohteita suojaamaan olla ottamassa.

Edit: Pointtini ole siinä, että puolustusvoimien varuskuntien ja muiden laitosten sijoitus on kaukana riittävästä, kun etäisyyttä voi olla useita satoja kilometrejäkin. Tämä siis sillä oletuksella, että kruunu haluaa pitää sarjatuliaseet omissa varastoissaan. Poliisilaitosten lisäksi muita sopivia valtion asevarastoja voisivat olla Rajavartiolaitoksen ja tullin toimipisteet, miksei vankilatkin jne.

Puolustan aseiden kotisäilytystä siksi että siinä on:

A) hajautuksen tuoma etu turvallisuuden kannalta (ei ole kaikki munat samassa korissa)
B) kustannustehokkuus, samassa kaapissa säilyy omat ja valtion ase. Sekä mahdollisesti muutkin varusteet
C) Jossain tapauksissa saattaa olla hyötyä mm. harjoitusten osalta ettei tarvitse aina hakea aseita ja/tai muita varusteita kymmenien (jopa satojen) kilometrien takaa.
D) aseiden ja muiden varusteiden säilytys kotona saattaa olla myös jonkinlainen motivaatiotekijä. Näin yhteiskunta osoittaa erityistä luottamusta tarkasti valittuja erikoismiehiä kohtaan.

Nykyaikainen yhteiskunta on erittäin riippuvainen kaikenlaisista sähkö- ja tietoliikenneinfroista. Saattaisi olla tarpeellista varautua siihen että koko rytinä alkaa siitä kun jonain yönä katoaa sähköt, tietoliikenneyhteydet yms. ja pahimmillaan jopa kulkuyhteydet. ei tietenkään kaikkialta mutta joistakin erikoiskohteista ja alueilta. Itseasiassa näiden ensi-iskukohteiden välitön suojaaminen saattaa olla juuri näiden erikoismiesten/-ryhmien tehtävänä. Ukkojen olisi parempi olla asemissa kuin että sadat miehet ajelee autollaan läpi pimeiden seutujen. Hakemaan varusteitaan lähimmästä varuskunnasta, jossa sielläkin on kaikki sekaisin jonkin ohjusiskun johdosta.

Meillä ei ole samanlaista venäläisväestöä kuin entisissä NL:n alusmaissa. Siksi myös hyökkäys ja keinot saattavat olla erilaisia. Tai sitten voi olla niinkin ettei tällaisia skenaarioita tarvitse edes ajatella..tiedämme varmasti että kaikki tapahtuu perinteisesti ja ajan kanssa. (Ja, mitä Venäjällä ajatellaan jos me ryhdymme varautumaan oikein tosissamme?)

Mutta joku syyhän siihen on että esim. Sveitsissä ollaan päädytty hajautukseen. Huolimatta siitä ettei siellä todennäköisesti venäläiset pääse yllättämään samalla tavalla kuin ehkä meillä, kun ollaan sentään ihan rajanaapureita. Enkä toisaalta osaa pitää muita Euroopan maita sellaisina potentiaalisina vihollisina joiden hyökkäykseen tulisi erityisesti varautua.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Siitä huolimatta voi olla tarvetta poikkeukselliseen logistiikan malliin niiden kohdalla, jotka kuuluvat jonkinlaiseen valmiusryhmään ja jotka on saatava kokoon nopeasti. Poikkeuksellisesti heille voi olla varattuna aseen säilytys kotona sen ajan kun ovat kiinnityksessä valmiusjoukkoon.
Niinhän yrityksissäkin toimitaan, että volyymien kuljetuksia hoidetaan pääsääntöisellä mallilla ja vain valikoiduissa toimituksissa käytössä on express-linja.

En näe tälle mallille mitään muuta estettä kuin omien poliitikkojen itse mallemme rakentama este.

Tällaisiin joukkoihin kuuluvat henkilöt eivät tyypillisesti ole reserviläisiä, eivät edes MAAKK-sijoitettuja sellaisia. Em. joukkojen varustamisen järjestelyillä ei myöskään ole rajapintaa foorumilla usein intohimolla puituun reserviläisten RK:n kotisäilytyskysymykseen. Jos aseita haluaa kotiinsa, niin niitä saa kaupasta rahalla. Samalla saa myös valita mallin, kaliiperin ja varusteet itse.

Se on kyllä totta, että erilaiset esteet, haasteet ja toimintaa rajoittava byrogratia on pitkälti suomalaisten itse itselleen luomaa. Eräs byrogratian vaikutus on kuitenkin työllistävä vaikutus, millä on puolestaan tärkeä kansantaloudellinen merkitys, joskin työn tuottavuus vastaa käytännössä lähinnä paitojen pesemistä.
 
Jos rupeatte miettimään mitä kaikkea muutakin tarvitaan kuin vain aseet niin ei ole oikein järkevää ryhtyä tekemään jotain varikkojen/tukikohtien ulkopuolisia vain aseita sisältäviä kätköjä ja varikkoja on nyt jo karsittu.
Kotiin jaettavien aseiden etuna on paremmat harjoittelu mahdollisuudet ja valmiiksi kohdistetut aseet jos tilanne eskaloituu.

Kaikki nopean vasteajan yksiköt eivät ole erikoisyksiköitä.

Näin olen asian ymmärtänyt itsekin. Nykyajan yhteiskunta tarvitsee monenlaista osaamista jo normaaliaikojen erikoistilanteiden varalta. Jo, kova myrsky, tulva tms. saattaa aiheuttaa pahimmillaan jopa viikkojen sähkökatkokset yms.. Samoin joku yllättäen alkava/leviävä epidemia tai vesijohtojen/jakelujärjestelmien saastuminen jne. Ja, siinä pahimmassa tapauksessa tällaista voi aiheutua....miettikööt jokainen itsekseen mistä syystä..
 
@KIM Kyllä mä olen sitä mieltä kuitenkin, että vaikka laki sinänsä huomioisikin PV aseiden säilytyksen sivileillä/valmiusjoukolla kotona, niin se on poliitikkojen asia ohjata toimintaa sellaiseksi. Eli kääntäen, koska asia on tulkittu poliittisesti herkäksi, niin PV:llä ei ole toimeksiantoa ryhtyä toimimaan mainitulla tavalla.

Tällaisiin joukkoihin kuuluvat henkilöt eivät tyypillisesti ole reserviläisiä, eivät edes MAAKK-sijoitettuja sellaisia.

Omassa ajatuksessani en nimennyt valmiushenkilöitä minkään nykyisen organisoitumisen pohjalta. En edes tunne niitä niin hyvin. Ajattelen karkeasti että on ammattisotilaita, sijoitettuja reserviläisiä ja sijoittamatonta reserviä, eikä muuta. Siinä ajattelussa huomio kohdistuu nimenomaan reservin valmiuden lisäämiseen, siitä riippumatta millä organisatoorisella nimellä sitä sitten kutsuttaisiinkin. Voihan sekin olla että nykyisiä organisaatioita joudutaan miettimään uudelleen mikäli valmiudet eivät vastaa muuttunutta uhkakuvaa.

Huom. kaikki jorina pohjautuu nimenomaan siihen että täällä reservin siviilipuolella ollaan yleisesti niin pihalla valmiuksista, koska ei niistä ole mitään tietoa saatu vuosiin. Siitä sitten kumpuaa ajatuksia ja ideoita, jotkut fiksuja ja jotkut typeriäkin. Joka päivä kuitenkin oppii uutta kun täällä palstalla pyörii. Oli miten oli, reservin porukasta löytyy motivaatiota ja sitä pitäisi entistä paremmin hyödyntää.
 
Onneksi Ahvenmaalla ei osata Suomea ja seurata täällä käytävää keskustelua. Heitä voisi masentaa saada lukea totuus: Vapaaehtoisilla ei ole mitään merkitystä. Puolustukselle on vaan haittaa jos lapselliset asehullut, keski-ikäiset läskit alkavat sekoilemaan kivääriensä kanssa.

"Sotilasasiantuntijat uskovat, että hyökkääjä joutuisi koetelluksi myös hieman yllättävältä taholta: ahvenanmaalaiset on vapautettu asepalveluksesta Geneven sopimuksen nojalla.
Aseenkantolupien tiheys maakunnassa on suurin Suomessa Lapin jälkeen, eikä tahdosta puolustaa kriisitilanteessa omaa kotiseutua vierasta tunkeutujaa vastaan ole epäilystä."


Entä jos vihreät miehet saapuisivat? Näin Ahvenanmaata puolustetaan
VERKKOUUTISET
8.3.2015 klo 09:00(päivitetty eilen klo 16:11)
Ahvenanmaan sijainti on strategisesti tärkeä. Miten demilitarisoitujen saarten puolustaminen on käytännössä mahdollista?

  • 0251241fb75ae6b490ae699e5ade3e8b01d06c8f6899180399f682d9a9af0524

    Ruotsissa Gotlannin sotilaallisesta haavoittuvuudesta puhutaan avoimesti, mutta Suomessa Ahvenanmaa on arempi aihe.

    (Lehtikuva/Marja Saleva)
Ahvenanmaan maakunnan asemaa sääntelevät valtiosopimukset kieltävät sen linnoittamisen ja joukkojen sijoittamisen normaalioloissa. Jos aluetta uhattaisiin sotilaallisesti, Suomi on kuitenkin sitoutunut puolustamaan sitä kaikin tarpeellisin voimin.

Viimeaikainen kehitys on Verkkouutisten ja Nykypäivänhaastattelemien sotilasasiantuntijoiden mukaan yhtäältä vahvistanut Ahvenanmaan puolustamisen edellytyksiä, mutta toisaalta vaikeuttanut mahdollisten hyökkäysvalmistelujen varhaista havaitsemista.

Reunaehdot Genevestä
Vuoden 1921 Geneven sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta edellyttää, että alueeseen täytyisi kohdistua konkreettinen uhka ennen kuin demilitarisoidun vyöhykkeen sisäpuolelle voitaisiin siirtää joukkoja. Olosuhteissa, joissa sotilaallinen harjoitustoiminta Itämerellä on olennaisesti laajentunut, yllätysiskun uhan luotettava todentaminen on kuitenkin käynyt aiempaa vaikeammaksi.

Sopimus määrittää Ahvenanmaan puolustusvalmistelujen kannalta keskeiset kriteerit sille, kuinka puolustusvoimat voi eri tilanteissa toimia. Normaalioloissa on yhtä aikaa korkeintaan kahdella Suomen merivoimien aluksella oikeus vierailla demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Tällaisia vierailuja merivoimat toteuttaa useita kymmeniä vuodessa.

Suomi voi myös antaa vierailuluvan yhdelle ulkomaiselle sota-alukselle kerrallaan. Suomalaiset sotilaskoneet voivat lentää Ahvenanmaan ilmatilassa, mutta eivät laskeutua sen alueelle.

Erityisissä olosuhteissa, joiden määritteleminen on jätetty käytännössä Suomen asiaksi, Suomi voisi tilapäisesti sijoittaa alueelle korkeintaan kuuttatuhatta tonnia vastaavan määrän sota-aluksia. Kapasiteettiraja on asetettu niin korkeaksi, että sen puitteisiin mahtuisi merivoimiemme koko nykyinen aluskanta.

Poikkeuksellisissa oloissa, joiden toteamisesta vastaisi niin ikään Suomen valtiojohto, alueelle voidaan tilapäisesti sijoittaa tarpeellinen määrä aseellisia joukkoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Tämä lauseke soveltuu hyvin esimerkiksi Krimin miehityksen kaltaisen vihollistoiminnan torjumiseen.

Jos Itämeren alueella syntyisi sotilaallinen konflikti, Suomella on oikeus laskea miinoitteita Ahvenanmaan alueelle ja toteuttaa siellä välttämättömiksi katsottavia merivoimien operaatioita.

Siinä tapauksessa, että Ahvenanmaata tai sen kautta Suomen mannermaata vastaan tapahtuisi äkillinen hyökkäys, Suomella on velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi. Tämä velvoite on voimassa kunnes muut sopimusosapuolet voivat puuttua tilanteeseen.

Nopeutta ja voimaa
Se, että Suomella ei voi rauhan aikana olla joukkoja Ahvenanmaalla, on omiaan korostamaan suunnittelun ja varautumisen merkitystä. Puolustuksen päävastuu on merivoimilla, mutta myös muilla puolustushaaroilla on oma roolinsa.

Dragsvikiin sijoitetun merivoimien joukko-osaston, Uudenmaan Prikaatin, tehtävänä olisi muodostaa muun muassa sodan ajan rannikkojääkäripataljoona, jonka osia on varauduttu siirtämään Ahvenanmaalle tilanteen kärjistyessä hyvin nopeasti.

Uudenmaan Prikaati, Nylands Brigad, on Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Ei ole sattumaa, että se kouluttaa maakuntaa puolustavat joukot. Jos maakunnan turvaksi jouduttaisiin siirtämään sotilaita, on arvioitu, että yhteinen kieli sekä edistäisi niiden hyväksyttävyyttä maakunnan väestön keskuudessa että helpottaisi vuorovaikutusta paikallisviranomaisten kanssa.

Puolustusvalmisteluissa on jouduttu varautumaan myös tilanteeseen, jossa hyökkääjä sittenkin olisi askelen edellä.

– Rannikkojääkäripataljoonaamme kuuluu iskevä porras, jolla on valmius projisoida nopeasti voimaa valittuun kohteeseen. Myös joukkojen liikkuva taistelutapa, naamiointikyky ja erinomainen olosuhteiden tuntemus ovat meidän puolellamme.

Uudet asejärjestelmät ovat osaltaan vahvistaneet Ahvenanmaan puolustamisen keinovalikoimaa. Yhtenä esimerkkinä on mainittu Yhdysvaltain Suomelle toimittamat JASSM-ohjukset, joiden kantama on yli 350 kilometriä. Ne luovat osaltaan kykyä vaikuttaa hyökkääjään myös matkan päästä.

Sotilasasiantuntijat uskovat, että hyökkääjä joutuisi koetelluksi myös hieman yllättävältä taholta: ahvenanmaalaiset on vapautettu asepalveluksesta Geneven sopimuksen nojalla.

Aseenkantolupien tiheys maakunnassa on suurin Suomessa Lapin jälkeen, eikä tahdosta puolustaa kriisitilanteessa omaa kotiseutua vierasta tunkeutujaa vastaan ole epäilystä. Sitä kuvastaa Talvisodan aikana alle kuukaudessa muodostettu Ålands Hemvärn, joka rekrytoi toistatuhatta henkilöä riveihinsä ja vapautti näin saarelle ryhmitetyt suomalaiset joukot Karjalan kannaksen ratkaisutaisteluihin.

Herkkä aihe
Ruotsissa on käyty kiivasta julkista mielipiteenvaihtoa Gotlannin saaren sotilaallisesta haavoittuvuudesta sen jälkeen, kun Venäjän sotilaallinen toiminta Itämerellä on tullut aiempaa aktiivisemmaksi ja aggressiivisemmaksi. Avoin keskustelu Ahvenanmaan puolustuksesta on osoittautunut vaikeammaksi.

Joulukuussa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) närkästyi Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin Helsingin Sanomissa julkaistusta kirjoituksesta, jossa tämä käytti esimerkkinä skenaariota yllätyshyökkäyksestä Ahvenanmaalle.

Salonius-Pasternak pyrki osoittamaan, että valtiojohdon olisi varauduttava tekemään päätöksiä tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuisi hyökkäys muuten kuin osana laajempaa kansainvälistä konfliktia.

Verkkouutisten ja Nykypäivän haastattelema sotilasasiantuntija ei ota kantaa Salonius-Pasternakin kuvaamaan nimenomaiseen skenaarioon. Hän kuitenkin toteaa, että Suomen poliittinen johto voisi joutua tekemään nopeita ja vaikutuksiltaan kauaskantoisia ratkaisuja tapahtuneiden tosiasioiden edessä tilanteessa, jossa vieras valtio pyrkisi hämärtämään tilannetta kaikin mahdollisin keinoin.

Ahvenanmaan sijainti on ulkomaankaupan, tietoliikenneyhteyksien ja valtakunnan ydinalueiden läheisyyden vuoksi Suomen kannalta erittäin tärkeä. Sotilaallisesta näkökulmasta saarten erityismerkitys ei ole aivan yhtä korostunut kuin vielä kylmän sodan aikaan, koska ero Ahvenanmaan ja Saaristomeren välillä on muun muassa asekehityksen myötä pitkälti poistunut.

Artikkelia varten haastatellut sotilasasiantuntijat ovat Ahvenanmaan puolustukseen hyvin perehtyneitä evp-upseereita. Kirjallisina lähteinä on käytetty muun muassa Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien julkisia raportteja, esitysaineistoja ja tutkimusjulkaisuja.



Kirjoittanut HEIKKI HAKALA.
 
Onneksi Ahvenmaalla ei osata Suomea ja seurata täällä käytävää keskustelua. Heitä voisi masentaa saada lukea totuus: Vapaaehtoisilla ei ole mitään merkitystä. Puolustukselle on vaan haittaa jos lapselliset asehullut, keski-ikäiset läskit alkavat sekoilemaan kivääriensä kanssa.

"Sotilasasiantuntijat uskovat, että hyökkääjä joutuisi koetelluksi myös hieman yllättävältä taholta: ahvenanmaalaiset on vapautettu asepalveluksesta Geneven sopimuksen nojalla.
Aseenkantolupien tiheys maakunnassa on suurin Suomessa Lapin jälkeen, eikä tahdosta puolustaa kriisitilanteessa omaa kotiseutua vierasta tunkeutujaa vastaan ole epäilystä."
:D:D:D
Tosiaan. Eiväthän vapaaehtoistaistelijat ja kapinalliset ole koskaan ennenkään ratkaisseet mitään. Kuka enää muistaa esim. jotain 1776 perustettua pikkuvaltiota nimeltä Yhdysvallat, joka sai lyhyen olemassaolon alkunsa siitä kun muutama random jenkki närkästyi brittien hallintaan. Pyh. Kapina onnistui vain koska brittien armeija oli tuohon aikaan suuri vitsi. Myöhemmin Yhdysvallatkin peittosi täysin mm. Irakin kapinalliset ja Vietnamin sissit silmänräpäyksessä vailla suurempia ongelmia. Irakin tienvarsipommit olivat mattopommeihin verrattavia pilailuvälineitä eikä kukaan voi ottaa vakavasti jotain naamioitua piikkikuoppa-ansaa viidakossa. On myös moneen otteeseen todistettu että Che Guevara oli satuhahmo ja propagandaväline. Itse asiassa nyt kun tarkemmin ajattelee niin järjestäytyneet armeijatkin luodaan tyhjästä, useimmiten sormia napsauttamalla. Aseitakaan ei voi tuottaa Suomessa koska Maan magneettikenttä ja poikkeavat kosmiset sääolosuhteet estävät paikallisen sotakalustotuotannon, mustan magian lisäksi. Jossain välissä meitä huijattiin ja meille saatiin myydyksi tietokoneohjattuja metallintyöstökoneita, jotka toimivat fyysisesti riihikuivalla rahalla, siis niinku oikeesti niissä on seteliaukot mihin pitää tunkea 50 euron seteleitä sisään kilokaupalla jotta ne toimis. Paperi on tunnettu asemateriaali. Valitettavasti vain suomalaisten maailmankuulun alhaisen koulutustason takia kukaan ei ole tähänkään päivään mennessä hoksannut miten niitä laitteita käytetään. Suomessa on myös lähes 100%:n työllisyysaste, joten vaikka joku osaisikin käyttää niitä laitteita, ei kenelläkään olisi aikaa siihen. Muutenkin on sitäpaitsi tärkeää pitää työttömät visusti kotona, jos heitä siis olisi olemassa.
 
Muuten kieltääkö sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista Ahvenanmaalta oman kanssalliskaartin?
 
Vaatimaton käsitykseni on, että ahvenanmaalaiset odottavat mannersuomalaisten puolustavan saarta kaikin voimin, mutta astumatta sen maaperälle (so, so, demiasema kieltää). Voi niillä hylje- ja haahkapyssy olla joka tuvassa, mutta lienee käytännön harrastukset ihan muuta kuin kotilieden puolustaminen.
 
Venäjä-efekti: Puolalaiset rynnivät puolisotilaallisiin järjestöihin
img.php
Kuva: © Kacper Pempel / Reuters

23.03.2015 12:19 Yhä useampi puolalainen on liittynyt vapaaehtoisesti puolisotilaalliseen järjestöön. Syynä intoon on Ukrainan sota. Järjestöistä haetaan sotilaallista koulutusta ja taitoja kotimaan puolustamiseen Venäjän invaasiolta, jonka osa uskoo häämöttävän edessä.


Epäviralliset "kansanarmeijat" kukoistavat Puolassa.

Jäsenmäärien noususta huolimatta Puolan valtio on pitäytynyt etäällä järjestöistä. Sitä mukaa kuin epävarmuus Moskovan aikeista on lisääntynyt, Puolan armeija on alkanut pohtia, miten se voisi hyötyä maanpuolustustahdon voimistumisesta.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Puolassa toimii noin 120 puolisotilaallista järjestöä. Yhteensä järjestöihin kuuluu noin 10 000 puolalaista.

Viime perjantaina 800 vapaaehtoista kokoontui pääkaupunki Varsovaan, jossa pidetyn kokouksen oli kutsunut koolle Puolan puolustusministeriö.

Puolustusministeri Tomasz Siemoniak kertoi vapaaehtoisille, että ministeriö alkaa maksaa palkkaa 2 500 vapaaehtoiselle, jotka muodostavat uusien paikallisaktiivien tukirangan mahdollisen sodan syttyessä.

Puolan presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, kenraali Stanislaw Koziej kertoi uuden lähestymistavan kummunneen Ukrainan sodasta. Länsimaat katsovat Venäjän tukevan voimallisesti Itä-Ukrainassa vaikuttavia separatisteja.

– Ihan viime aikoihin asti puolisotilaalliset järjestöt suhtautuivat puolustamiseen ajanvietteenä, Koziej kertoi Reutersille.

– Nyt kun rajoillamme soditaan, he ovat huomanneet, että tästä ajanvietteestä voi olla hyötyä valtion turvallisuudelle.

Puola on puolustusliitto Naton jäsen. Nato on kuitenkin kieltäytynyt Varsovan toiveista saada Naton joukkoja pysyvästi Puolaan. Päätös on heikentänyt puolalaisten luottamusta Natoon, puolalaiset viranomaiset kertovat.

Naton sijaan Puola tukeutuu yhä enenevässä määrin kahdenvälisiin suhteisiinsa Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan maa on kehittänyt puolustuskykyään.

Viime viikolla Suomessa sai paljon julkisuutta Krimin valtaamisen vuosijuhla Moskovassa. Liitosjuhlassa Venäjällä vaadittiin pienen väkijoukon suulla seuraavaksi Venäjään liitettäviksi Suomea ja Puolaa.

– Ole-ole-ole! Krim on meidän! Anna nyt Puola ja Suomi! pieni joukko juhlijoita hoilotti Punaisella torilla. (Taloussanomat)
 
Puolalaiset näyttävät esimerkkiä. Eipä tuo rynkkykään enää lohduttaisi itseäni (vaikken taatusti kieltäytyisikään). Tykistöisku huolettaa eniten, sitten kotikaupunkiin vyöryvät panssarit ja kopterit. Vihollisen jalkaväkeä en pelkää IHAN totaalisesti. Rynkky kotiin? Whatever. Sinko kotiin? Kyllä, kiitos... Vaikken saata jaksaa kantaa sitä kovinkaan kauan. Pommisuojia kaupunkiin syvälle maan alle? Kunpa olisikin. Ei mitään hajua onko niitä ollenkaan missään tai esim. riittääkö viemärin syvyys torjumaan tykinammuksen.

...Kaivinkone kotiin?
 
Yksi reserviläisharrastaja näytti mihin kotisäilytys johtaa. Ampui esimiehensä Sipoossa, poliisia oven läpi ressukiväärillään ja lopuksi itseään päähän. Enemmän mulkut noilla ampuvat perheenjäseniään kuin vihollisia, eikä tosipaikan tullen edes uskaltaisi lähteä maata puolustamaan.
 
Yksi reserviläisharrastaja näytti mihin kotisäilytys johtaa. Ampui esimiehensä Sipoossa, poliisia oven läpi ressukiväärillään ja lopuksi itseään päähän. Enemmän mulkut noilla ampuvat perheenjäseniään kuin vihollisia, eikä tosipaikan tullen edes uskaltaisi lähteä maata puolustamaan.
Aika kärjistettyä ottaa tämä henkilö esimerkiksi. Psykopaatteja on kaikissa ryhmissä. Tämä muistaakseni oli vielä jonkin sortin älykkö jonka tie nousi pystyyn työmarkkinoilla.
 
Yksi reserviläisharrastaja näytti mihin kotisäilytys johtaa. Ampui esimiehensä Sipoossa, poliisia oven läpi ressukiväärillään ja lopuksi itseään päähän. Enemmän mulkut noilla ampuvat perheenjäseniään kuin vihollisia, eikä tosipaikan tullen edes uskaltaisi lähteä maata puolustamaan.
Ihanko totta?
 
Back
Top