MPK:n ISO HETKI

[baikal]

En ole tällä haavaa perillä MPK:n potentiaalista enkä resursseista. Menneiltä vuosilta on jäänyt mieleen lukuisat MUUTOKSET JA organisaatiokalvojen tiheä päivittäminen yms. Toki tämä on vain omakohtainen näkemys.

Nyt tiedämme, että pv ajaa käytännössä alas reservin kertauttamisen useaksi vuodeksi. Eikö nyt ole MPK:n ISO HETKI ? Mitä arvelette, eikö MPK ole kuin luotu tähän hetkeen? Voiko se vastata huutoon?

Jos jostain ottaa kiinni niin ottaako se osallistujamääristä vai potentiaalin puutteesta? Vai eikö ota kiinni mistään vaan nyt pannaan ns. iso ramppa kalkattamaan?

Vastaako tarjonta kysyntää? Koulutetaanko niitä asioita, joita PV toivoo ja joista on oikeasti hyötyä? Hyötyä, mille joukoille?

Kurssivuorokausia on ilmoitettu c-määrä tai jotain, paljonko se on henkilöitä ja paljonko henkilöitä per eri sotu-tunnus?

Saavutetaanko tuolla kurssitoiminnalla jotain selvää mitattavissa olevaa lisäarvoa?

Kysymysten ei ole tarkoitus olla lajia: ee sillä oo mittään arvoa vaan pyrin ymmärtämään paremmin näitä asioita.

Onko MPK valmis ottamaan ISON PESTIN ja täyttämään nyt syntyvää koulutusvajetta?

 

[koponen]

Kysymykset ja koko kysymyksenasettelu MPK:n tulevasta roolista ovat osuvia.

Asia ei liene oikeastaan missään mitassa MPK:n omissa käsissä, vaan nivoutuu saumattomasti puolustushallinnon muutoksiin. Siitä voi lukea mitä haluaa.

Itse kaipailen voimakkaasti laajoja kansanosia sitouttavia, nousujohteisia ja PV:n / muun turvallisuusviranomaisen tarpeita tavoittelevia koulutuskokonaisuuksia. Jokainen voi arvioida nykytilan itse.

 

[KorpiSISSI]

Vastaako tarjonta kysyntää? Koulutetaanko niitä asioita, joita PV toivoo ja joista on oikeasti hyötyä? Hyötyä, mille joukoille?

Kysyntä lisää tarjontaa. Koulutuksen tavoitteet asettaa tilaaja.
NIITÄ ASIOITA KOULUTETAAN, MITÄ TILAAJA HALUAA
(jos/kun kyvyt riittää)

Tilaaja raamittaa tarpeensa ja fokusoi kohderyhmän.
Tarjoaja esittää tilaajalle suunnitelmat, jotka tilaaja arvioi ja (mahdollisesti)hyväksyy.

Koulutustulosten mittaristoa kehitetään myös palvelutuottajan toimesta.

Kysyntä voi kasvaa jopa 50% lähivuosina ja tarjonnan tulee vastata kysyntään.

Haasteellista on kouluttajaresurssien uudistaminen (vrt. ukkoutuminen vs. kouluttajakierto) ja kohdennetun tarjonnan laajentaminen käytännön tarpeita vastaavaksi; Lisää Päteviä Nuoria Kouluttajia ..kouluttajakoulutusputkeen ja heille vastuutusta kykyjen, taitojen ja motivaation mukaan.

Oma näkemys on vahvasti se että kouluttajakaartin ikäkierto on turvautumassa, kunhan nuorten (so <35v) alkumotivaatiota ja innostusta kuoleteta.

 

[Iso-Mursu]

Kysymykset ja koko kysymyksenasettelu MPK:n tulevasta roolista ovat osuvia.

Asia ei liene oikeastaan missään mitassa MPK:n omissa käsissä, vaan nivoutuu saumattomasti puolustushallinnon muutoksiin. Siitä voi lukea mitä haluaa.

Itse kaipailen voimakkaasti laajoja kansanosia sitouttavia, nousujohteisia ja PV:n / muun turvallisuusviranomaisen tarpeita tavoittelevia koulutuskokonaisuuksia. Jokainen voi arvioida nykytilan itse.

Itse esimerkiksi voisin käydä vapaaehtoisestikkin kertaamassa 3-4 kertaa vuodessa. Vaikka pidennetyn viikonlopun verran. Jolu kohta sanoo ettei sillä määrällä tee mitään, mutta parempi niin kui ei mitään?

Kuten olen kertonutkin niin taustalla on lääkintäpuolen jutut inttin ajoilta. Voisin sen puitteissa käydä kertaamassa joukkosidontapaikan ja sidontapaikan toimintoja sekä ensiapuakin. Tosin kun töiden takia on tullut vähän muukin ns huoltopuoli tutuksi niin voisin aluksi omaksi huvikseni kertailla sitäkin.

Jos ja kun tykkään nousujohteisuudesta, niin luulisin että oma motivaatio ei kauhean kauaa aktiivisena kestäisi jos toiminta olisi vain toimipisteen pystytys ja muutama harjoituspotilas. Ja parit ammunnat sekä vielä siihen päälle ehkä yksi tetsaus. Eli pitäisi olla mielellään mahollisuutta päästä vähän kattomaan muutakin hommaa tai sitten selkeästi esim 3-4 vuoden sisällä oleva nousujohteisuus noissa harjoituksissa.

Näin voi olla asianlaita jo nyt, mutta en olekkaan MPK:n palveluita kauheasti käyttänyt

 

[Jarkki]

Pitkän linjan toimijana kommentoin hieman asiaa.

MPK:ssa ollaan todella valmistautumassa, ainakin meidän alueella, lisääntyvään koulutustarpeeseen. Pääosa koulutustarpeesta keskitetään sotilaalliseen koulutukseen.

Porukkalle on ryhdytty virkistämään kouluttamisen perusasioita, ensin teoriassa ja jatkossa yhä enemmän käytännössä.

Yhtenä erittäin tärkeänä seikkana on tuotu puolustusvoimien taholta esille, se että kuolema ei koita kun 60 tulee täyteen. Jos henkilöllä on halua ja kykyä jatkaa MPK:n kouluttajana edelleen, se on erittäin suotavaa. Eihän se osaaminen yhtäkkiä katoa kun 60 tulee täyteen.

Lisäksi on suunnitteilla tarjota nousujohteista uraa kouluttajana, sekä vastuun että myös palkitsemisten (ylennysten) suhteen. Tämä tarkoittaa että sitoutuneella MPK:n kouluttajalla on kriisiajan sijoitus, mikä on yksi ylennysperuste.

Itse ainakin aion jatkaa niin kauan kun vielä pystyn rollaattorilla raahautumaan koulutustilaisuuteen, tosin sillä edellytyksellä ettei altzheimer iske :a-grin:

 

[pstsika]

Ehkäpä tällainen mahdollistaa laajemman osallistumisen myös niille, joilla on muu sijoitus kuin maakuntajoukot.

Nythän tilanne on se, että varusmiesaikaisesta peruskoulutuksesta riippumatta ei pääse suureeen osaan kursseista, koska Puolustusvoimien ja MPK:n välinen tiedonsiirto ei toimi.
12 kk jalkaväkikoulutus ei anna ilmeisesti riittävää perusosaamista asutuskeskustaistelukurssille tai kohteensuojaukseen, mutta 6 kk tykistöaselajin koulutus ja sijoitus maakuntajoukkoihin ja ehkä 2 tai 3 viikonlopun jv-harjoitusta antaa.

En tosin usko tuon MPK:n toiminnan ihan hirveästi muuttuvan. Kurssitarjottimien tarjonta kasvaa, mutta osallistujina on samat naamat kuin tähänkin asti.

 

[Iso-Mursu]

Ehkäpä tällainen mahdollistaa laajemman osallistumisen myös niille, joilla on muu sijoitus kuin maakuntajoukot.

Nythän tilanne on se, että varusmiesaikaisesta peruskoulutuksesta riippumatta ei pääse suureeen osaan kursseista, koska Puolustusvoimien ja MPK:n välinen tiedonsiirto ei toimi.
12 kk jalkaväkikoulutus ei anna ilmeisesti riittävää perusosaamista asutuskeskustaistelukurssille tai kohteensuojaukseen, mutta 6 kk tykistöaselajin koulutus ja sijoitus maakuntajoukkoihin ja ehkä 2 tai 3 viikonlopun jv-harjoitusta antaa.

En tosin usko tuon MPK:n toiminnan ihan hirveästi muuttuvan. Kurssitarjottimien tarjonta kasvaa, mutta osallistujina on samat naamat kuin tähänkin asti.

No ekana paikallisessa reserviläisten lehdessä ruinataan KOTU-toimintaan ukkoja mukaan jakamaan varusteita.

Kun laittaa mailia että mitä homma käytännössä olisi ja kuinka paljon se sitoisi aikaa, saa vastaukseksi sen saman lehti-ilmoituksen. Lisäkysymyksiin ei sen jälkeen vastattu.

Että ei kai sellaisiin hommiin sitten kaivata liikaa kyseleviä

 

[pstsika]

Itse esimerkiksi voisin käydä vapaaehtoisestikkin kertaamassa 3-4 kertaa vuodessa. Vaikka pidennetyn viikonlopun verran. Jolu kohta sanoo ettei sillä määrällä tee mitään, mutta parempi niin kui ei mitään?

Kuten olen kertonutkin niin taustalla on lääkintäpuolen jutut inttin ajoilta. Voisin sen puitteissa käydä kertaamassa joukkosidontapaikan ja sidontapaikan toimintoja sekä ensiapuakin. Tosin kun töiden takia on tullut vähän muukin ns huoltopuoli tutuksi niin voisin aluksi omaksi huvikseni kertailla sitäkin.

Jos ja kun tykkään nousujohteisuudesta, niin luulisin että oma motivaatio ei kauhean kauaa aktiivisena kestäisi jos toiminta olisi vain toimipisteen pystytys ja muutama harjoituspotilas. Ja parit ammunnat sekä vielä siihen päälle ehkä yksi tetsaus. Eli pitäisi olla mielellään mahollisuutta päästä vähän kattomaan muutakin hommaa tai sitten selkeästi esim 3-4 vuoden sisällä oleva nousujohteisuus noissa harjoituksissa.

Näin voi olla asianlaita jo nyt, mutta en olekkaan MPK:n palveluita kauheasti käyttänyt

Minun mielestäni tuollaisella 3-4 viikonlopun aktiivisuudella tekee kyllä jotain. Se on kuitenkin 3 tai 4 viikonloppua enemmän kuin 90% reservistä. Tuohon lisäksi jonkun verran ammunnanharjoittelua ja vähän erästelyä maastotaitojen ylläpitämiseksi niin kuulostaa aika hyvältä.

Jos jokainen reserviläinen osallistuisi vuoden aikana viikon verran vapaaehtoisesti sotilastaitojensa kertaamiseen ja kehittämiseen sekä pitäisi itsensä fyysisesti kenttäkelpoisena niin kenttäarmeijan suorituskyky olisi varmasti parempi.

En ole MPK:n kautta annettavaan lääkintäkoulutukseen tutustunut, mutta muistelisin kenttälääkintääkin kuuluvan tarjottimiin.

Olet täysin oikeassa tuossa nousujohteisuudessa. Koulutusta pitäisi antaa eri tasoilla, jotta aina ei jouduttaisi lähtemään ihan perusteista.
Esimerkiksi panssarintorjunnassa voisi olla kurssi 1, jolla tutustuttaisiin panssarintorjunta-aseisiin ja opeteltaisiin niiden käsittely, kurssille 2 pääsyn edellytyksen pitäisi olla tuon ensimmäisen käynti ja siellä opeteltaisiin jo ehkä taistelutekniikkaa ja näin eteenpäin vaikka tasolle 10.

MPK:n ja PV:n tietojärjestelmien pitäisi jollakin tasolla kuitenkin kommunikoida, jotta pst-koulutettu ei joudu aloittamaan tuosta tasosta 1, jonka hän pystyisi itsekin kouluttamaan vaan hän voisi aloittaa suoraan siltä tasolta, missä asiaa opetellaan ja kerrataan maastossa.
Taso 1 taas olisi sopiva alku niille, jotka eivät ole ikinä edes koskeneet Apilaksiin tms. Tai jos pst aseiden tuntemus rajoittuu siihen alokasajan kessien räkkäämiseen.

 

[koponen]

Kyseessä ovat myös kulttuuriset asiat. Elämyksiä ja hyvää maanpuolustushenkistä seuraa, vai oppimisen tavoittelua - ja kauhistus sentään, osaamisen mittaamista? Molempia kulttuureita on esiintynyt rinnan.

Miten kaverihengessä mukaan lähtenyt ihminen suhtautuu siihen kun reputtaa "näyttökokeen"? Miten kiireinen kaksviitonen suhtautuu siihen että kurssin ohjelmassa on viiden tunnin sauna- ja jorinatauko, vaikka koulutusaikaa on yhteensäkin vain pinkeät kaksi vuorokautta?

Ja tosiaan, riman asettamisessa ja tarpeiden määrittämisessä pitää vastuuviranomaisen olla aktiivinen. Muuten ei ole kohtuullista odottaa, että viranomaista juurikaan kiinnostaisi harrastustoiminta.

 

[pstsika]

Kyseessä ovat myös kulttuuriset asiat. Elämyksiä ja hyvää maanpuolustushenkistä seuraa, vai oppimisen tavoittelua - ja kauhistus sentään, osaamisen mittaamista? Molempia kulttuureita on esiintynyt rinnan.

Miten kaverihengessä mukaan lähtenyt ihminen suhtautuu siihen kun reputtaa "näyttökokeen"? Miten kiireinen kaksviitonen suhtautuu siihen että kurssin ohjelmassa on viiden tunnin sauna- ja jorinatauko, vaikka koulutusaikaa on yhteensäkin vain pinkeät kaksi vuorokautta?

Ja tosiaan, riman asettamisessa ja tarpeiden määrittämisessä pitää vastuuviranomaisen olla aktiivinen. Muuten ei ole kohtuullista odottaa, että viranomaista juurikaan kiinnostaisi harrastustoiminta.

Minun mielestäni nuo ”elämykset ja hyvä seura” ja ”oppimisen tavoittelu ja sen mittaaminen” eivät ole toisensa poissulkevia. Hyvään pakettiin kuuluu molemmat.

Mielestäni näyttökokeessa saatuun hylsyyn tulee suhtautua siten, että oppija ymmärtää omaavansa vielä puutteelliset taidot ja jatkaa kehittymistä.
Yksilö ei hyödy mitään siitä, että päästetään puutteellisilla tiedoilla seuraavalle tasolle, koska silloin hän ei varmastikaan saavuta koulutustavoitetta ylemmällä tasolla.
Vrt. turha ampua kes sisäpiippuja ja harakkeja jos ei osaa rutiinisuorituksena laittaa kessiä ampumakuntoon ja osaa peruskäsittelyä.

Itse olen ottanut sen linjan, että en lähde vapaa-ajallani ja omalla kustannuksella ”opettelemaan” niitä perusasioita, joita olen omille alaisilleni 6 kuukautta kouluttanut. Pitää olla jokin tavoite ja porkkana uuden oppimisessa, jotta motivaatio riittää.
Hyvä kertauskoulutuskin on ihan riittävä juttu, aina ei ole tarpeen tulla uusia asioita.
Tästä syystä oma mielenkiintoni MPK:n tarjonnasta painottuu ihan muuhun kuin panssarintorjuntaan, jonka kouluttaminen on omien kokemuksieni ja kuulopuheiden perusteella aika lapsenkengissä.

Tietysti sitä voisi itse osallistua myös kouluttavana osapuolena, mutta ei taida ikä ja auktoriteetti vielä riittää opettamaan noita juttuja 10-20 vuotta vanhemmille miehille…

 

[pstsika]

Jotain ajatuksentynkää tuosta nousujohtoisuudesta sekä koulutuksen tehottomuudesta.

Osittain tuo varmaan johtuu vääränlaisesta koulutustavasta. Koska homma halutaan tehdä ylikivaksi niin huonoihin suorituksiin ei puututa kunnolla ja näin koulutettava jopa oppii väärän toimintatavan. Enkä tarkoita nyt, että puuttumisen tulisi olla samanlaista kun alikersantti-alokas suhteessa, vaan pikemminkin vähän isovelimäistä ja henkilökohtaista opastusta, mutta riittävän painokasta menemättä kuitenkaan liialliseksi. Ei suoraa huutoa ja kouluttajastatukseen perustuvaa kovaa käskemistä. Asiat tehtäisiin tosissaan, mutta hymy suupielissä.

Myöskin toistojen määrät jäävät jonnekin surkean ja huonon välimaastoon tuon ylikivan tavoittelun takia.
Singon rutiininomaiseen käsittelyyn ei harjaannuta kymmenellä toistokerralla eikä koulutus toisaalta saa muuttua pelkästään tekniseksi suorittamiseksi malliin ampumakuntoon-kuljetuskuntoon, ilman kouluttettavan ”ahaa, näin”- havaintoa.
Jotta koulutus pysyisi mielekkäänä eikä tappaisi vapaaehtoisen motivaatiota tulisi äksiisinomainen toistoon perustuva koulutus ”naamioida”.
Esimerkki: kun jokainen osaa (tai palauttaa mieleensä) kessin ampuma- ja kuljetuskuntoon laittamisen, niin koulutusta jatketaan maastossa.
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ OIKEALTA!!!
Mitäs nyt? Asemaan meno, sinko ampumakuntoon ja muut tuliasematoimintaan liittyvät toimet taistelijaparikohtaisesti tai yksilösuorituksina.
*Korjataan mahdolliset virheet kouluttajan toimesta.*
Hyvä. Nouskaa ylös.
*kävellään 30 metriä eteenpäin*
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ VASEMMALTA!!!
Jatkuu.
…………………………………
Siinä sisältöä panssarintorjunta 2 kurssille. Tuota yksi lauantaipäivä, siten, että koulutuksen katkaisee vain omiin eväisiin tukeutuva pikalounas koulutuksen ohessa ja juomatauot.
Sunnuntaina jatketaan ensimmäinen puoli päivää tilapäisvälineiden perusteilla ja loppupäivä kerrataan ja toistetaan lauantain koulutusta. Siitä jatketaan eteenpäin taas panssarintorjunta 3 kurssilla. Eli sopivassa suhteessa uuden oppimista ja aiemmin opitun kertaamista.
Tulevaisuudessa otetaan aina pala kerrallaan panssarintorjunnan taktiikkaa ja sen järjestämistä ryhmä-joukkue-komppania tasoille asti lisänä tuohon maastossa tapahtuvaan koulutukseen, joka sekin muuttuu yksittäisen miehen toiminnasta aina partio- ja ryhmätasolle sekä osaksi joukkuetta.
Panssarintorjunta 10 kurssin jälkeen koulutettavat osaavat yksittäisen panssarintorjuntamiehen toiminnan osana joukkoa sekä perusteet panssarintorjunnasta komppaniatasolle asti.
Tietyn tason (vaikkapa Pst 5) jälkeen aletaan ottamaan näyttökokeita, joiden läpäiseminen on edellytys seuraaville saman aiheen kursseille.

Ei. On parempi hieroa sitä ampuma- ja kuljetuskuntoon äksiisiä kurssista toiseen ilman mahdollisuutta kehittyä.
Tietysti tuo mainitsemani esimerkki vaatisi, että koulutus yhdenmukaistettaisiin koko maassa ja näin ei olisi väliä, vaikka Pst 1 kurssin kävisi Sodankylässä ja Pst 5 kurssin Santahaminassa. Koulutustavoitteet olisi vakioitu kurssikohtaisesti.

Ihan sama juttu muissa koulutusaiheissa. Tulenjohtoa pitää voida opettaa Jimmylle alkaen 0- tasosta, mutta silloin on turha kuvitella, että tulenjohtajat ja tj-au:t lähtevät mukaan.
Tai pioneerikoulutuksen osalta. Miten moni pioneerina palvellut lähtee viikonlopuksi kaivamaan miinan sijoja ilman mahdollisuutta oppia mitään uutta tai edes saamatta kertaavaa koulutusta taistelupioneerina toimimiseen.
Ja silti tuo miinoittaminen on sitä perusduunia, joka on toiselle sopiva aloitustaso.

Nousujohteisuus on keskeinen sana, vaikka esimerkki olikin panssarintorjuntaa.

 

[Iso-Mursu]

Minun mielestäni tuollaisella 3-4 viikonlopun aktiivisuudella tekee kyllä jotain. Se on kuitenkin 3 tai 4 viikonloppua enemmän kuin 90% reservistä. Tuohon lisäksi jonkun verran ammunnanharjoittelua ja vähän erästelyä maastotaitojen ylläpitämiseksi niin kuulostaa aika hyvältä.

Jos jokainen reserviläinen osallistuisi vuoden aikana viikon verran vapaaehtoisesti sotilastaitojensa kertaamiseen ja kehittämiseen sekä pitäisi itsensä fyysisesti kenttäkelpoisena niin kenttäarmeijan suorituskyky olisi varmasti parempi.

En ole MPK:n kautta annettavaan lääkintäkoulutukseen tutustunut, mutta muistelisin kenttälääkintääkin kuuluvan tarjottimiin.

Olet täysin oikeassa tuossa nousujohteisuudessa. Koulutusta pitäisi antaa eri tasoilla, jotta aina ei jouduttaisi lähtemään ihan perusteista.
Esimerkiksi panssarintorjunnassa voisi olla kurssi 1, jolla tutustuttaisiin panssarintorjunta-aseisiin ja opeteltaisiin niiden käsittely, kurssille 2 pääsyn edellytyksen pitäisi olla tuon ensimmäisen käynti ja siellä opeteltaisiin jo ehkä taistelutekniikkaa ja näin eteenpäin vaikka tasolle 10.

MPK:n ja PV:n tietojärjestelmien pitäisi jollakin tasolla kuitenkin kommunikoida, jotta pst-koulutettu ei joudu aloittamaan tuosta tasosta 1, jonka hän pystyisi itsekin kouluttamaan vaan hän voisi aloittaa suoraan siltä tasolta, missä asiaa opetellaan ja kerrataan maastossa.
Taso 1 taas olisi sopiva alku niille, jotka eivät ole ikinä edes koskeneet Apilaksiin tms. Tai jos pst aseiden tuntemus rajoittuu siihen alokasajan kessien räkkäämiseen.

Tuollainen nousujohteisuus olisi mielekästä.

Ja kannattaisin pieniä lipsumisia pois mikä homma on aikoinaan tullut asevelvollisuuden aikana. Ja esimerkiksi juuri huollon puolella. Jos on tullut hankittua joku muu huollon piiriin kuuluva ammatti, niin miksei voisi sitten sitä hyödyntää myös "harrastus" puolella. Tai esimerkiksi juuri että pst-kursseille haluisikin pst-komppaniassa palvellut teka-kuski.

Mutta kenttälääkintä puolellakin olisi mielekkään kuuloisia harjoitukset joissa kerrattaisiin 1. hoitopaikat etulinjasta pataljoonaan 2. Perus-EA 3.EA-puolustuksessa 4. EA-hyökkäyksessä 5.Tiputuksen laitto ja pistokset 6. Sidokset jne,,

 

[EK]

Jotain ajatuksentynkää tuosta nousujohtoisuudesta sekä koulutuksen tehottomuudesta.

Osittain tuo varmaan johtuu vääränlaisesta koulutustavasta. Koska homma halutaan tehdä ylikivaksi niin huonoihin suorituksiin ei puututa kunnolla ja näin koulutettava jopa oppii väärän toimintatavan. Enkä tarkoita nyt, että puuttumisen tulisi olla samanlaista kun alikersantti-alokas suhteessa, vaan pikemminkin vähän isovelimäistä ja henkilökohtaista opastusta, mutta riittävän painokasta menemättä kuitenkaan liialliseksi. Ei suoraa huutoa ja kouluttajastatukseen perustuvaa kovaa käskemistä. Asiat tehtäisiin tosissaan, mutta hymy suupielissä.

Myöskin toistojen määrät jäävät jonnekin surkean ja huonon välimaastoon tuon ylikivan tavoittelun takia.
Singon rutiininomaiseen käsittelyyn ei harjaannuta kymmenellä toistokerralla eikä koulutus toisaalta saa muuttua pelkästään tekniseksi suorittamiseksi malliin ampumakuntoon-kuljetuskuntoon, ilman kouluttettavan ”ahaa, näin”- havaintoa.
Jotta koulutus pysyisi mielekkäänä eikä tappaisi vapaaehtoisen motivaatiota tulisi äksiisinomainen toistoon perustuva koulutus ”naamioida”.
Esimerkki: kun jokainen osaa (tai palauttaa mieleensä) kessin ampuma- ja kuljetuskuntoon laittamisen, niin koulutusta jatketaan maastossa.
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ OIKEALTA!!!
Mitäs nyt? Asemaan meno, sinko ampumakuntoon ja muut tuliasematoimintaan liittyvät toimet taistelijaparikohtaisesti tai yksilösuorituksina.
*Korjataan mahdolliset virheet kouluttajan toimesta.*
Hyvä. Nouskaa ylös.
*kävellään 30 metriä eteenpäin*
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ VASEMMALTA!!!
Jatkuu.
…………………………………
Siinä sisältöä panssarintorjunta 2 kurssille. Tuota yksi lauantaipäivä, siten, että koulutuksen katkaisee vain omiin eväisiin tukeutuva pikalounas koulutuksen ohessa ja juomatauot.
Sunnuntaina jatketaan ensimmäinen puoli päivää tilapäisvälineiden perusteilla ja loppupäivä kerrataan ja toistetaan lauantain koulutusta. Siitä jatketaan eteenpäin taas panssarintorjunta 3 kurssilla. Eli sopivassa suhteessa uuden oppimista ja aiemmin opitun kertaamista.
Tulevaisuudessa otetaan aina pala kerrallaan panssarintorjunnan taktiikkaa ja sen järjestämistä ryhmä-joukkue-komppania tasoille asti lisänä tuohon maastossa tapahtuvaan koulutukseen, joka sekin muuttuu yksittäisen miehen toiminnasta aina partio- ja ryhmätasolle sekä osaksi joukkuetta.
Panssarintorjunta 10 kurssin jälkeen koulutettavat osaavat yksittäisen panssarintorjuntamiehen toiminnan osana joukkoa sekä perusteet panssarintorjunnasta komppaniatasolle asti.
Tietyn tason (vaikkapa Pst 5) jälkeen aletaan ottamaan näyttökokeita, joiden läpäiseminen on edellytys seuraaville saman aiheen kursseille.

Ei. On parempi hieroa sitä ampuma- ja kuljetuskuntoon äksiisiä kurssista toiseen ilman mahdollisuutta kehittyä.
Tietysti tuo mainitsemani esimerkki vaatisi, että koulutus yhdenmukaistettaisiin koko maassa ja näin ei olisi väliä, vaikka Pst 1 kurssin kävisi Sodankylässä ja Pst 5 kurssin Santahaminassa. Koulutustavoitteet olisi vakioitu kurssikohtaisesti.

Ihan sama juttu muissa koulutusaiheissa. Tulenjohtoa pitää voida opettaa Jimmylle alkaen 0- tasosta, mutta silloin on turha kuvitella, että tulenjohtajat ja tj-au:t lähtevät mukaan.
Tai pioneerikoulutuksen osalta. Miten moni pioneerina palvellut lähtee viikonlopuksi kaivamaan miinan sijoja ilman mahdollisuutta oppia mitään uutta tai edes saamatta kertaavaa koulutusta taistelupioneerina toimimiseen.
Ja silti tuo miinoittaminen on sitä perusduunia, joka on toiselle sopiva aloitustaso.

Nousujohteisuus on keskeinen sana, vaikka esimerkki olikin panssarintorjuntaa.

Hyviä pointteja, hyviä visioita.

1990-luvun alun jälkeen kuvittelin/toivoin totisesti, että jonkinnäköinen Suojeluskunta-toiminta olisi palannut, tosin ilman poliittista painolastia. Eipä näköjään. Nyt ihmettelen sitä, jos reserviläiskoulutusta ei tosiaankaan olla saatu organisoitua niin, että kurssi X suoritettuna Länsi-Suomessa on sama kuin Kurssi X Itä- tai Pohjois-Suomessa.

Tosin erehdyinhän itsekin menemään MPK ry:n järjestämään VEH:iin kerran. Ajattelin, että kun kutsu vapaaehtoisesta kertaamisesta kerran tuli, niin suoritetaan sitten velvollisuus ja katsotaan mikä on tilanne. Hankaluus oli tietysti siinä, että kertaus oli Lapissa ja itse asuin Pohjois-Karjalassa, mutta onnistuuhan se, vaikka auto pitikin hakea Länsirannikolta, jossa akka oli töissä silloin.

Saavuin paikalle. Odotetaan. Kirjaudutaan. Jaetaan varusteita. Odotetaan. Syödään. Odotetaan. Kerrataan nopeasti 14 vuoden takaiset asiat. Tosin kouluttava kapiainen ei ollut alan asiantuntija ja pari vuotta sitten reserviin päässeet koulutettavat joutuivat kertomaan, että ei se ihan noin mene. Sitten odotettiin ja katsottiin, kun 60+ äijät kävelevät soramontussa, eivätkä kuule kouluttajan ilmoitusta "vihollinen avaa tulen vasemmalta". Sitten aloitettiin toiminta ja muisteltiin, miten hommat toimii. Odotettiin ja kertailtiin keskenämme, miten toimitaan ja miten vehkeet toimii. Sitten koulutettiin muita. Syötiin. Katsottiin, kun jätkät uhkailivat toisiaan rynkyillä ja ottivat valokuvia. Koulutettiin. Odotettiin. Syötiin. Nukuttiin. Aamulla ruokailun jälkeen koulutettiin taas muita. Mukavaa oli, kun päästiin ampumaan TASI:lla. Aiemmin en ollut nähnytkään. Kapiainen käski pystyttää suunta-antennin väärin päin. Kapiainen ei myöskään uskonut, että 30+ -vuotias on varusmiesaikanaan käyttänyt venäläisiä kenttäpuhelimia ja aroantenneja. Sitten purettiin viritykset ja luovutettiin ryhmäkohtaiset kamat. Odotettiin. Luovutettiin hlökohtaiset kamat. Odotettiin. Katsottiin, kun porukka terottaa taisteluveitsiä 5-6 erilaisella terotuskamppeella. Odotettiin vähän lisää. Sitten moraalinkohotuspuhe ja pois. Odotettiin, että kiireisimmät pääsevät lähtemään ja ruuhka helpottaa.

"Meillä on kyllä Helvetin kova porukka ja toivottavasti kaikki tulevat taas."

No, jos kutsu tulee niin kyllä, mutta eipä ole kuulunut.

 

[Victor Charlie]

Jotain ajatuksentynkää tuosta nousujohtoisuudesta sekä koulutuksen tehottomuudesta.

Osittain tuo varmaan johtuu vääränlaisesta koulutustavasta. Koska homma halutaan tehdä ylikivaksi niin huonoihin suorituksiin ei puututa kunnolla ja näin koulutettava jopa oppii väärän toimintatavan. Enkä tarkoita nyt, että puuttumisen tulisi olla samanlaista kun alikersantti-alokas suhteessa, vaan pikemminkin vähän isovelimäistä ja henkilökohtaista opastusta, mutta riittävän painokasta menemättä kuitenkaan liialliseksi. Ei suoraa huutoa ja kouluttajastatukseen perustuvaa kovaa käskemistä. Asiat tehtäisiin tosissaan, mutta hymy suupielissä.

Myöskin toistojen määrät jäävät jonnekin surkean ja huonon välimaastoon tuon ylikivan tavoittelun takia.
Singon rutiininomaiseen käsittelyyn ei harjaannuta kymmenellä toistokerralla eikä koulutus toisaalta saa muuttua pelkästään tekniseksi suorittamiseksi malliin ampumakuntoon-kuljetuskuntoon, ilman kouluttettavan ”ahaa, näin”- havaintoa.
Jotta koulutus pysyisi mielekkäänä eikä tappaisi vapaaehtoisen motivaatiota tulisi äksiisinomainen toistoon perustuva koulutus ”naamioida”.
Esimerkki: kun jokainen osaa (tai palauttaa mieleensä) kessin ampuma- ja kuljetuskuntoon laittamisen, niin koulutusta jatketaan maastossa.
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ OIKEALTA!!!
Mitäs nyt? Asemaan meno, sinko ampumakuntoon ja muut tuliasematoimintaan liittyvät toimet taistelijaparikohtaisesti tai yksilösuorituksina.
*Korjataan mahdolliset virheet kouluttajan toimesta.*
Hyvä. Nouskaa ylös.
*kävellään 30 metriä eteenpäin*
PANSSARIHÄLYTYS!!! TELAKETJUN ÄÄNIÄ VASEMMALTA!!!
Jatkuu.
…………………………………
Siinä sisältöä panssarintorjunta 2 kurssille. Tuota yksi lauantaipäivä, siten, että koulutuksen katkaisee vain omiin eväisiin tukeutuva pikalounas koulutuksen ohessa ja juomatauot.
Sunnuntaina jatketaan ensimmäinen puoli päivää tilapäisvälineiden perusteilla ja loppupäivä kerrataan ja toistetaan lauantain koulutusta. Siitä jatketaan eteenpäin taas panssarintorjunta 3 kurssilla. Eli sopivassa suhteessa uuden oppimista ja aiemmin opitun kertaamista.
Tulevaisuudessa otetaan aina pala kerrallaan panssarintorjunnan taktiikkaa ja sen järjestämistä ryhmä-joukkue-komppania tasoille asti lisänä tuohon maastossa tapahtuvaan koulutukseen, joka sekin muuttuu yksittäisen miehen toiminnasta aina partio- ja ryhmätasolle sekä osaksi joukkuetta.
Panssarintorjunta 10 kurssin jälkeen koulutettavat osaavat yksittäisen panssarintorjuntamiehen toiminnan osana joukkoa sekä perusteet panssarintorjunnasta komppaniatasolle asti.
Tietyn tason (vaikkapa Pst 5) jälkeen aletaan ottamaan näyttökokeita, joiden läpäiseminen on edellytys seuraaville saman aiheen kursseille.

Ei. On parempi hieroa sitä ampuma- ja kuljetuskuntoon äksiisiä kurssista toiseen ilman mahdollisuutta kehittyä.
Tietysti tuo mainitsemani esimerkki vaatisi, että koulutus yhdenmukaistettaisiin koko maassa ja näin ei olisi väliä, vaikka Pst 1 kurssin kävisi Sodankylässä ja Pst 5 kurssin Santahaminassa. Koulutustavoitteet olisi vakioitu kurssikohtaisesti.

Ihan sama juttu muissa koulutusaiheissa. Tulenjohtoa pitää voida opettaa Jimmylle alkaen 0- tasosta, mutta silloin on turha kuvitella, että tulenjohtajat ja tj-au:t lähtevät mukaan.
Tai pioneerikoulutuksen osalta. Miten moni pioneerina palvellut lähtee viikonlopuksi kaivamaan miinan sijoja ilman mahdollisuutta oppia mitään uutta tai edes saamatta kertaavaa koulutusta taistelupioneerina toimimiseen.
Ja silti tuo miinoittaminen on sitä perusduunia, joka on toiselle sopiva aloitustaso.

Nousujohteisuus on keskeinen sana, vaikka esimerkki olikin panssarintorjuntaa.

Hieno visio. Todellisuudessa 1. kurssille tulee 20 jätkää, 2. 10, 3. 3 ja loppuja ei kannata järjestää. Tarkka-ampuja- ja kohteensuojauskursseissa on päästy 4-vaiheeseen asti, mutta aika harvoin niitäkin järjestetään ja lisäksi koulutusaiheet ovat osittain samoja. Oikeasti, AKTIIVISTA porukkaa on niin vähän, että vapaaehtoisessa koulutuksessa tuollainen ei vaan toimi. Toiseksi, pst-kurssit ovat PV:n tilaamia kursseja ja tavoitteet ja koulutusaiheet tulevat sieltä. PV kutsuu harjoituksiin nimenomaan pst-koulutuksen saaneita reserviläisiä ja tavoitteena on kerrata perusasiat, ei kouluttaa tykkimiehistä pst-miehiä. Kahden vuorokauden kurssilla keskitytään olennaiseen, sisäpiippuammuntaan, käsittelyy, aseman valintaan ym. Kyse on nimenomaan KERTAUKSESTA, joka kyllä tulee useimille ihan tarpeeseen. Mielestäni jokaisen pst-miehen pitäisi käydä tuo kurssi 2-3 vuoden välein. Jos joku tuntee osaavansa asiat niin hyvin, että turhautuu kurssilla, niin sehän on vallan hienoa, yhteyttä MPK:n ja kouluttajaksi, tai sitten etsimään (tai järjestämään) mielenkiintoisempia kursseja.

Takana kaksi pst-kurssia, eka koulutettavana ja toinen kouluttajana. Keväällä taas kouluttamaan.

 

[KorpiSISSI]

..

Hieno visio. Todellisuudessa 1. kurssille tulee 20 jätkää, 2. 10, 3. 3 ja loppuja ei kannata järjestää. Tarkka-ampuja- ja kohteensuojauskursseissa on päästy 4-vaiheeseen asti, mutta aika harvoin niitäkin järjestetään ja lisäksi koulutusaiheet ovat osittain samoja. Oikeasti, AKTIIVISTA porukkaa on niin vähän, että vapaaehtoisessa koulutuksessa tuollainen ei vaan toimi. Toiseksi, pst-kurssit ovat PV:n tilaamia kursseja ja tavoitteet ja koulutusaiheet tulevat sieltä. PV kutsuu harjoituksiin nimenomaan pst-koulutuksen saaneita reserviläisiä ja tavoitteena on kerrata perusasiat, ei kouluttaa tykkimiehistä pst-miehiä. Kahden vuorokauden kurssilla keskitytään olennaiseen, sisäpiippuammuntaan, käsittelyy, aseman valintaan ym. Kyse on nimenomaan KERTAUKSESTA, joka kyllä tulee useimille ihan tarpeeseen. Mielestäni jokaisen pst-miehen pitäisi käydä tuo kurssi 2-3 vuoden välein. Jos joku tuntee osaavansa asiat niin hyvin, että turhautuu kurssilla, niin sehän on vallan hienoa, yhteyttä MPK:n ja kouluttajaksi, tai sitten etsimään (tai järjestämään) mielenkiintoisempia kursseja.

Takana kaksi pst-kurssia, eka koulutettavana ja toinen kouluttajana. Keväällä taas kouluttamaan.

Näin on.
Sama juttu sissikoulutuksessa; halukkuudesta ja motivoituneisuudesta huolimatta, sitoutumista kouluttautumiseen ei synny. Vapaaehtoisia on vaikea saada (yritetty on) sitoutettua esim. 3 vuoden koulutusputkeen (S1+S2+S3 => 3x2vkl + kesä- ja talviharjoitus). Sen jälkeen on edellytykset varsinaiseen reenaamiseen.

Jollain alueella kyllä tuotetaan 1,2,3 -tasoiksi nimettyjä kursseja myös sissi-koulutukseen, mutta henk. koht. en tunne näiden tuloksia enkä sisältöjä.

Esim. Kainuussa sissikoulutus on PV:n tilaamaa (=VEH) ja tilaaja asettaa raamit koulutukselle. Yhtenä viikonloppuna ehtii kouluttamaan esim. partion toiminnan tieliikenteen häirinnässä ja siihen liittyvän kaluston, vaikkakin kohderyhmänä on pääosin varusmiehinä sissikoulutuksen saaneet henkilöt. Nyt on päästy jo siihen, että suoritteita pystytään mittaamaan ja oppimaa todentamaan ..jopa jo kurssin/harjoituksen aikana. "Muu sotilaallinen koulutus" -otsikon (ei VEH) alla on osallistujien tausta/osaaminen niin kirjavaa, ettei yhtenäistä nousujohteisuutta pystytä toteuttamaan. Pitäsi olla jokaisella osallistujalla personal trainer
Perusteita kylläkin..

Kanta-Hämeessä on pystytty tuottamaan kesä- ja talvi-kursseja. Sisältöä on pyritty yksinkertaistamaan ja porukoita on jaettu tasoryhmiin, jolloin saadaan paremmin täsmäkoulutusta/harjoitusta lähtötason mukaisesti. Tämä edellyttää runsaasti osaavia kouluttajia (min. 2koul/ryhmä).

 

[Touhottaja]

Leuka kutiaa.. raavin sitä siis:

Eikö niistä maakuntajoukko-poppoista saa lössiä, joka käy nousujohteista ja SA-tehtävänsä mukaista "koulutuspolkua" läpi? Käsittääkseni perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta PV on taputtelemassa olalle, jos ei ukkoja koulutuksessa näy? Luulisi siis aktiivisuutta jonkun verran olevan. Jos niille kerran järjestetään jatkossa MPK:n puitteissa enemmän kursseja (tämä on osin huhuja ja osin mutuilua), eikö sinne samalle kurssille voisi aina ujuttaa muutaman, samassa/soveltuvassa SA-tehtävässä olevan perusressunkin? Maakki-ukkojen luulisi tulevan pääsääntöisesti aina nousujohteisiin koulutuksiin, jolloin ne voidaan aina järjestää.. jolloin ne 2 /10 perusressua jotka haluavat koulutusta, saavat sen myös.

Motivointi tuntuu olevan vaikeaa. Maanpuollustus on lähellä syräntä, on, on. Mutta kun jotain pitäs itte tehä niin eäh. Ja just nyt ei kerkeä tai viitsi. Tältä kantilta ehkä ihan hyvä, että reservi pienenee.. ..edellyttäen että ne motivoituneimmat pääsee vauhtiin. Olen minä niitäkin juttuja kuullut, että eihä siellä kerratessa tehdä muuta kuin istuta ja syödä makkaraa (ja juodaan kaljaa). Tuosta pitäisi ainakin päästä eroon, jos sitä vielä esiintyy.

Mutta, nykypäivänä motivaattorin pitää olla konkreettisempi kuin kansakunnan sotilaallisen koskemattomuuden turvaaminen ja pusikossa rellestämisestä aiheutuva hyvä mieli. Niin se vaan on. Mites se MPK:n mainostus ja ressujen motivaation löytyminen tässä "Isossa hetkessä" onnistaa, minnen tiä. Mutta se olisi nyt yksi avain.

 

[commando]

Maakuntajoukoista 5 prosenttia käyttää hyväkseen tilaisuutta osallistuakseen MPK:n ilmaisille kursseille näin perstuntumalta. VEH-kutsun käydessä porukkaa raahautuu n. 20-30% komppaniasta. Toki siviilielämä velvollisuuksineen eli perhe ja työ kilpailevat harjoitusten kanssa mutta silti. Minua tämä asia lähinnä kiinnostaa sen vuoksi että pienen osallistujamäärän vuoksi järjestetään moniosaisista kursseista vain ensimmäiset puolet ja nämä pisimmälle viedyt tyyliin 4-6. kurssit olisivat niitä antoisimpia allekirjoittaneelle. Tälläkin hetkellä mietin että pitäisikö minun käydä uudestaan erään kurssikokonaisuuden 1-3. kurssit vaikka mielestäni osaan asiat hyvin vain lähettääkseni signaalin osallistujamääristä että niitä 4-6. kursseja voitaisiin järjestää.

 

[KorpiSISSI]

Leuka kutiaa.. raavin sitä siis:

Eikö niistä maakuntajoukko-poppoista saa lössiä, joka käy nousujohteista ja SA-tehtävänsä mukaista "koulutuspolkua" läpi? Käsittääkseni perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta PV on taputtelemassa olalle, jos ei ukkoja koulutuksessa näy? Luulisi siis aktiivisuutta jonkun verran olevan. Jos niille kerran järjestetään jatkossa MPK:n puitteissa enemmän kursseja (tämä on osin huhuja ja osin mutuilua), eikö sinne samalle kurssille voisi aina ujuttaa muutaman, samassa/soveltuvassa SA-tehtävässä olevan perusressunkin? Maakki-ukkojen luulisi tulevan pääsääntöisesti aina nousujohteisiin koulutuksiin, jolloin ne voidaan aina järjestää.. jolloin ne 2 /10 perusressua jotka haluavat koulutusta, saavat sen myös.
..

Tätä tapahtuu jo.. 50/50 periaatteella

 

[KorpiSISSI]

Maakuntajoukoista 5 prosenttia käyttää hyväkseen tilaisuutta osallistuakseen MPK:n ilmaisille kursseille näin perstuntumalta. VEH-kutsun käydessä porukkaa raahautuu n. 20-30% komppaniasta. Toki siviilielämä velvollisuuksineen eli perhe ja työ kilpailevat harjoitusten kanssa mutta silti. Minua tämä asia lähinnä kiinnostaa sen vuoksi että pienen osallistujamäärän vuoksi järjestetään moniosaisista kursseista vain ensimmäiset puolet ja nämä pisimmälle viedyt tyyliin 4-6. kurssit olisivat niitä antoisimpia allekirjoittaneelle. Tälläkin hetkellä mietin että pitäisikö minun käydä uudestaan erään kurssikokonaisuuden 1-3. kurssit vaikka mielestäni osaan asiat hyvin vain lähettääkseni signaalin osallistujamääristä että niitä 4-6. kursseja voitaisiin järjestää.

Sama perse :a-cool:

 

[Victor Charlie]

Passiivisten osalta on kenkä alkanut Maak:ssa heilua. Näin meille on kerrottu. Ja hyvä niin. Komppanialle on järjestetty kaksi Jv-taistelukurssia VEH:nä ja molemilla oli väkeä n. 20 henkeä. Ei näin pojat.

Jos nyt haluaisin useamman pst-kurssin niin:

Kevyt Kertasinko-kurssi: Ominaisuudet, käsittely, käyttö ryhmän pst-aseena(pari/partio) hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Telamiina, asennus, varamiinoite. Toiminnallinen RK-ammunta. 1 päivä. Jv ja pst- miehet.

Apilas-kurssi: Ominaisuudet, käsittely, joukkueen pst-partio, komppanian pst-ryhmä, hyökkäys, puolustus. Telamiina, varamiinoite, pohjamiina. Toiminnallinen RK-ammunta. 1 päivä. Lähinnä pst-miehet.

Ampumakurssi pst-aseiille: Em. aseiden sisäpiippu/harak-ammunnat. Jompi kumpi ed. kursseista käytävä ensin. Ohessa kertausta pimätoiminnasta. Hämäräammuntaa, jos venähtää. 1 pitkä päivä.