Muinoin meillä kilta järjesti hyvää, aktiivista ja tehokasta koulutusta. Se pohjautui siihen, että jokaisella oli joko oman aselajin kulutus tai sitä vastaava ja muilla tavoin tälläisen omaava yksilö sopivaksi porukkaan todettu. Koulutus oli kovaa, vaihtelevaa ja porukka aktiivista. Eri harjoituksissa painotettiin eri asioita ja syvennettiin aiempaa osaamista asioista.
Siten tuli loistoidea alkaa maksattaa homma uudella ja hienolla MPK:lla. Portit aukesi ulkopuoliselle seulomattomalle wannabe porukalle. Koulutusiheita piti ruveta sensuroimaan, koulutusta löysäämään, koska kaikkien fysiikka ei riittänyt, taitojen ja tietojen syventäminen ei onnistunut kun mukana oli täysin nollatasolta lähteviä peruskouluttamattomia ensikertalaisa. Oma väki alkoi hävitä kurssilta ja jäljelle jääneet siirtyivät kouluttajiksi (ennen ei erillisä kouluttajia tarvittu, joku suunnitteli harjoituksen perusteet ja kukin vuorollaan koulutti jonkun osa-alueen mihin oli syventynyt ja lopun aikaa osallistui kurssille) tai maaliosastoon.
Ennen aktiiviset killan paikallisosastot alkoivat muuttua kabinettiporukoiksi, kunnes aktiivisimmat alkoivat eri paikallisosastoista kokoontua yhteen ja järjestää taas harjoituksia keskenään omalla suljetulla porukalla. Pv alkoi vetää tukeaan pois MPK harjoituksista joita ei ollut tilannut. Samaan aikaan oman aselajin väki junaili tukea jonkin verran (paljoa ei tarvittu) näille suljettujen porukoiden harjoituksille. Pikku hiljaa ollaan asiaa nostamassa samalle tasolle kuin ennen MPK:ta. MPK:n harjoitukset kuitenkin jatkuvat wannabe porukoille. Siellä käy väkeä kouluttamassa ja pitää silmät auki ja houkuttelevat sopivaa väkeä sitten tunne suljettuun porukkaan. Mielestäni vastaavaan toimintaan olisi mahdollisuus muillakin aselajikilloilla. Uskoisin että pv olisi kiinnostuneempi tukemaan koherenttia , homogeenista, omaan tehtävään sopivaan harjoitukseen osallistuvaa väkeä ja niiden mukaan sopivaksi todettujen ulkopuolisten sijoitusta tarvittaessa muuttamaan.
Muistakaas pojat sellainen juttu, että yhdelläkään suojeluskuntien harjoituksissa käyneellä ei ollut televisiota, internettiä eikä joka viikonloppu tapana käydä soittoruokalassa. Kuitenkin yleisellä tasolla olen tehnyt huomion missä tahansa järjestötoiminnassa. Mikäli porukka halutaan pitää mukana toiminnassa ja aktiivisena, vaatii se tiivistä yhteydenpitoa ja yhteishengen luomista. Etenkin alkuun on asia pidettävä koko ajan mielessä jatkuvalla viestimisellä. Porukka totutettava touhuun pienin askelin antaen pieniä tehtäviä tai järjestämällä pientä toimintaa todella usein. Sitne että jokaisella on mahdollisuus silloin tällöin olla poissa mutta silti osallistua toimintaan ja tutustua muihin. Kun yhdessä tekemisen meininki on opittu, totuttu jatkuvaan aktiivisuuteen ja tutustuttu toisiin, pyröittää väki viestirinkiä ja toimintaa paljonjo itsekin. Silloinkaan ei sovi johdon eristäytyä porukasta. Liian usein käy niin, että johto tekee mielestään tolkuttomasti töitä, mutta siitä ei näy eikä kuulu mitään rivijäsenille. Heille tulee kuva, että vain odotellaan ja mitään ei tapahdu. Jos vielä johdon suunnitelemat asiat eivät toteudu jostain ulkopuolisesta syystä johtuen ja koko kova työ menee hukkaan, niin riviväki on mielikuvassa, että mitään ei ole tehty eikä edes yritetty tehdä. Tapahtumista yritetään tehdä liian suuria, jolloin ne vaativat järjestelyorganisaatiolta tolkuttomasti töitä, varustelua, valmisteluja ja onnistumisen edellytyksenä on iso osallistujamäärä. Passivisena odottaneet rivijäsenet eivät ole valmiina aktivisoitumaan hetkessä. MOnella on äkkiä muuta tekemistä tai erilaisia esteitä. Osallistujamäärä jää pieneksi. Tapahtuma on kaikkien mielestä psen takia hieman epäonnistunut, joka riittää syömään motivaatiota osallistujilta, järjestäjiltä ja kuvauksia kuulleilta. Seuraava osallsitumismahdollisuus on mahdollisesti vasta puolen vuoden päästä. Miten sillä menetelmällä mikään porukka joka hakee toimintaa pysyisi tyytyväisenä. Toki sellaiset joille riittää että saa kotiin varusteet joilla rehvastella ja hienon tittelin ja on ylpeä kun pääsee sanomaan kuuluvansa johonkin joukkoon on tyytyväinen. Mikä organisaatio vaan hakee sellaista väkeä riveihinsä?
