Kuka odotti nousujohteista koulutusta?
On totta, että reserviläisen päällimmäisenä tavoitteena on 90-luvulta ollut nousua osoittavat prinikat itselle. En ole koskaan kuullut kenenkään kertauksissa käyneen leuhkivan sillä kuinka oppi jotain uutta tai osasi antaa PV:lle itsestään enemmän kuin aikoihin. Tosiaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tärkeintä on ollut saada natsoja joilla voi leuhkia kaveripiirissä. Se siitä nousujohteisuudesta. En ole ollenkaan varma siitä että PV mielellään jokaiselle pyrkyrille niitä uusia natsoja edes jakoi, sen verran dämiä "johtajaa" sieltä on noussut.
.
Kaikki ihmisen toiminta syntyy jostain sisäisestä motivaatiosta, jota ruokkii ihmisen oma ajatustoiminta. Natsa- tai nappisyyhy on tosiasia, mutta se ei missään tapauksessa ole koko kuva asioista. MKP:n kurssien osalta on jo vuosikymmenet ollut sääntönä, että niistä hyväksiluetaan korkeintaan 25 vuorokautta ja niillä voi saada sen yhden ylennyksen.
Kuten usein elämässä - henkilökohtaiset kokemukset voivat vaihdella.
Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen omaan reserviläisuraani. Sodan ajan sijoitukseni on yksikössä joka harjoittelee usein. Oma sotilasarvoni on täysin riittävä niihin sodan ajan tehtäviin joissa toimin. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut - eihän siviilissäkään asiat mene aina niin, että asiat tuntuvat rullaavan ts. ylennyksiä sekä rahaa tulee ja kauniit himokkaat naiset piirittävät.
Reserviläiselämän aallonpohjassa voi sitten arvioida mitä tekee. Tekeekö oikeansuuntaisia asioita oikeassa paikassa vai pitäisikö tehdä jotain muuta mahdollisesti jossain muualla puolustusvoimien tai vaikka MPK:n organisaatiossa. Yksi vaihtoehto on tietenkin lopettaminen ja energian suuntaaminen johonkin toiseen harrastukseen tai elämäntapaan.
Mihin suuntaan 20 vuoden aikana sitten on menty?
Oikeaan suuntaan ainakin tällä 2010 vuoden jälkeen. Koulutuksen suuntaa on ollut mahdollista linjata oikein ja PV:n tarpeen mukaisena, vaikka se ei kaikissa tapauksissa olekaan voinut tuoda natsoja niitä niin kuumeisesti haluaville. Armeijan taistelutavan muutokset ovat olleet myös omiaan heittämään vanhat ressujen sotilasarvot inflaation romukoppaan. Nousujohteisuudesta ei ole tarvinnut käydä keskustelua kun jo muutosjohteisuuteen ei ole ressut ehtineet mukaan.
.
Jos rajataan asia MPK:n koulutukseen, niin mielestäni se on ollut sellaista aaltoliikettä.
Sen sijaan muutos puolustusvoimien toiminnassa aktiivireserviläisten osalta on selvä. Ne 90-luvun ajat jolloin "pulssi ja sotilaspassi" olivat riittävä edellytys toimintaan osallistumiseen, ovat mennyttä aikaa ja hyvä niin. Nykyisin vaadittu sitoutumisen ja osaamisen taso on aivan eri planeetalta. Kun puhutaan ihmisistä joilla on vuodessa saman verran kertauspäiviä kuin vuosilomapäiviä, ei voida edes puhua harrastuksesta vaan jonkinlaisesta elämäntavasta.
Sen sijaan tuosta reserviläisten kärryiltä tippumisesta olen eri mieltä. Kun aikoinaan aloitin reserviläistoiminnan, niin havaitsin, että vallitsevana oli kaksi päälinjaa. Ne jotka pitivät omaa varusmiespalvelustaan ylimpänä saavutuksena ja reserviläiskoulutusta vain kuorutuksena "valmiille sotilaalle". Ja sitten oli niitä, jotka ajattelivat, että varusmieskoulutus on se pohja jonka päälle rakennetaan. Onneksi oma näkökantani oli jälkimmäinen. Uutta opetellaan joka vuosi ja osaamisen kehittyminen on nousujohtoista. Nykyinen sodan ajan tehtäväni ei juurikaan muistuta sitä hommaa mihin minut oli varusmiehenä koulutettu.
