Komppaan pitkälti! Ymmärrän myös hyvin miehistöllä olevan kynnyksen johtaa - PV ei hirveästi opeta (aikaresurssien puutteessa kai) miehistölle johtamista edes ns varalla, jos RJ kaatuu. Mielestäni jokaisen miehistönjäsenen pitäisi vetää ainakin yksi skenaario ryhmänjohtajana, jotta ymmärrystä tulisi myös siitä, miten voi alaisena toimia paremmin (esim miksi ne ilmoitukset pitää tulla). Omana aikanani sekä RJ että VJ olivat molemmat (PSJ-)AUK:in käyneitä, joten miehistö ei siinäkään päässyt kokeilemaan johtamista. Eikä vaunussa, vaikka ampuja onkin varajohtaja, koska RA säännökset eivät salli vaunun johtamista ilman virallista pätevyyttä, mitä ei ampujille kouluteta.
Samoin monelle miehistönjäsenelle tuo delegointi on vaikeaa, mieluummin ollaan itse ensimmmäisenä tekemässä ja vaikka se nostaakin omalla tapaa arvostusta muiden parissa, niin helposti skouppi katoaa ja tulee putkinäköä. Itselläni siihen meni pitkään opetella. Samoin käskeminen tuntui ensi alkuun vaikealta, mutta vuosien saatossa siihen on harjaantunut.
Komppaan myös sitä, että MPK:n kurssit ovat turvallinen ympäristö kokeilla ja epäonnistua. Valitettavasti vaikka PV:n kertauksien pitäisi olla samanlaisia paikkoja oppia, niin ne tuntuvat olevan enemmän sitä opi uimaan tai huku -kategoriaa: partionjohtajaksi tai ryhmänjohtajaksi heitetty miehistön jäsen joko onnistuu siinä, tai epäonnistuu jolloin papereihin tulee merkintä ettei toimessa tule seuraavaa kertaa. Se on hieman epäreilua huomioiden ettei PV sitä edes auttavaa johtajakoulutusta anna.
Juurikin tappioiden välittömästä korvaamisesta sodan ajan olosuhteissa näkisin tässä olevan kysymys eikä niinkään siitä, että miehistökoulutuksen saaneiden sijoitukset suunnitellaan ennalta jo rauhan aikana johtajatehtäviin varsinkaan ilman mitattua osaamista. Täydennyskoulutus miehistöstä aliupseeriksi on eri asia kuin se, että lisätään ja monipuolistetaan miehistön osaamista, jolloin käytettävyyskin paranee.
Nähdäkseni hyvin koulutetun sotamiehen pitäisi pystyä sijaistamaan ja vähintään lyhytaikaisesti korvaamaan ryhmänjohtaja, hyvin koulutetun ryhmänjohtajan taas joukkueenjohtaja ja varajohtaja, hyvin koulutetun joukkueenjohtajan taas komppanianpäällikkö ja varapäällikkö jne. Jos tuntuu siltä, että oma sotilasarvo, osaaminen ja tehtävä eivät kohtaa keskenään, niin tämä on ihan hyvä näkökulma muistettavaksi.
Aivan ehdoton minimi on se oman sotilasarvon mukaisen ns. perustehtävän tms. hallitseminen omassa aselajissa ja koulutushaarassa. Kun mennään sotamiehen, alikersantin tai vänrikin merkkien ulkopuolelle niin jokainen lisänatsa tai ruusuke mielestäni on osoitus siitä, että henkilöllä on kyky suoriutua siitä perustehtävää vaativammasta tehtävästä. Korpraaleilta pitää voida odottaa enemmän kuin sotamiehiltä. Kersanteilta enemmän kuin alikersanteilta. Luutnanteilta enemmän kuin vänrikeiltä jne.
On mielestäni täysin ymmärrettävää, että mitatessa joukon ja sen jäsenten suorituskykyä suunniteltuihin sodan ajan tehtäviin sopimattomat henkilöt vaihdetaan paremmin sopiviin sen sijaan, että toistettaisiin mittaustapahtuma (kuten varusmiesten loppusota), jolloin lähinnä kai voidaan todeta pääasiassa se toistuuko tehty virhe tai muu seikka, joka henkilövaihdokseen on johtanut.
Tälläistä hieman karsivaa tulos tai ulos ajattelua se käsitykseni mukaan on kaikilla tasoilla. Ei miehistökoulutuksen varassa ja siitä syystä koulutuksen sekä käytännön harjaantumisen puutteen takia heikon johtamissuorituksen tehneen miehistöön kuuluvan osalta silloin ole kyse siitä, että mies on suinkaan ns. täyspaska, vaikka ei miehistökoulutettuna pärjäisi vaaditusti johtajatehtävässä.
Kyllä sitä on AUKn käyneitäkin tiputettu sodan ajan tehtävältään esimerkiksi konekivääriampujiksi, kun näytöt suorituskyvyn mittaustapahtumassa ovat olleet heikot ryhmänjohtajan tehtävään. Heikkoja AU koulutettuja ryhmän varajohtajia on korvattu pystyvillä korpraaleilla. RUKn käyneitä on jätetty sijoittamatta lainkaan, kun ei ole loppujen lopuksi ollut vaadittua osaamista siihen, että pystyisi joukkuetta johtamaan tai käsittelemään alaisia sopivasti jne.
Karsinta varmaan vielä tiukentuu sodan myötä ja jatkossakin voi heikosti suoriutunut majuri löytää itselleen sopivimman tehtävän täyttäessään konepistoolin lippaita niinkuin eräskin hahmo Siiranmäessä tai eversti voi päätyä rintamavastuussa olevasta komentajatehtävästä rehutehtaalle tai muihinkin "erityistehtäviin".
