Muut sodat (ei WWII)

Vonka

Supreme Leader
En tiedä kuuluuko ja lasketaanko 5-päivän Georgian taisteluihin sitä, että kun sotatoimet lopetettiin virallisesti niin Venäjän tankit eivät pysähtyneet siltikään. Ne jatkoivat edelleen kohti Tiblisiä ilman vastarintaa.Ilmeisesti Georgian yksiköt olivat ryhmittyneet puolustamaan pääkaupunkia.Vasta Bushin nopea päätös aloittaa humanitaarinen apu pääkaupunkiin lopetti tankkien etenemisen. Humanitaarinen apu jonka toteuttaa Yhdysvaltojen ilmavoimat. Silloin loppui eteneminen. Tyypillistä Vanjakäytöstä. Vain voima puhuu.
Tutkimuksissa ei lasketa konfliktiin. Minusta tuo on kuitenkin tärkeä asia. Ei ollut mitään syytä pysähtyä, kun ilmaiseksi sai mennä. Georgialaiset olivat luokattoman heikkoja sotilaina ja neuvottelijoina.
 

Tähystäjä

Eversti
Tutkimuksissa ei lasketa konfliktiin. Minusta tuo on kuitenkin tärkeä asia. Ei ollut mitään syytä pysähtyä, kun ilmaiseksi sai mennä. Georgialaiset olivat luokattoman heikkoja sotilaina ja neuvottelijoina.
Totta, mutta kannattaa huomata, että tässäkin tapauksessa sotatoimet käytännössä loppuivat vasta Yhdysvaltojen toimien seurauksena. Sitä voi miettiä, että olemmeko paremmassa asemassa mahdollisessa konfliktissa, jos meillä on olemassa paperilla oleva velvoite sotilaallisen avun saamisesta Yhdysvalloilta, kuin että mitään edes teoreetttista velvollisuutta kenelläkään ei ole auttaa meitä...

Kaikkein huonoin vaihtoehto on juuri tuo Georgian tilanne ennen sotaa, avointa veljeilyä NATO:n ja jenkkien kanssa ilman mitään konkreettisia turvatakuita. Voi kysyä, että miten meidän nykytilanteemme eroaa tästä?
 

aj77

Respected Leader
Totta, mutta kannattaa huomata, että tässäkin tapauksessa sotatoimet käytännössä loppuivat vasta Yhdysvaltojen toimien seurauksena. Sitä voi miettiä, että olemmeko paremmassa asemassa mahdollisessa konfliktissa, jos meillä on olemassa paperilla oleva velvoite sotilaallisen avun saamisesta Yhdysvalloilta, kuin että mitään edes teoreetttista velvollisuutta kenelläkään ei ole auttaa meitä...

Kaikkein huonoin vaihtoehto on juuri tuo Georgian tilanne ennen sotaa, avointa veljeilyä NATO:n ja jenkkien kanssa ilman mitään konkreettisia turvatakuita. Voi kysyä, että miten meidän nykytilanteemme eroaa tästä?
Hyvä pointti ja laittaa miettimään. Mutta kuten ent.komentaja haglund kokoajan korosti. Onhan meillä Eu. Ja variksetkin nauraa.
 

baikal

Supreme Leader
Totta, mutta kannattaa huomata, että tässäkin tapauksessa sotatoimet käytännössä loppuivat vasta Yhdysvaltojen toimien seurauksena. Sitä voi miettiä, että olemmeko paremmassa asemassa mahdollisessa konfliktissa, jos meillä on olemassa paperilla oleva velvoite sotilaallisen avun saamisesta Yhdysvalloilta, kuin että mitään edes teoreetttista velvollisuutta kenelläkään ei ole auttaa meitä...

Kaikkein huonoin vaihtoehto on juuri tuo Georgian tilanne ennen sotaa, avointa veljeilyä NATO:n ja jenkkien kanssa ilman mitään konkreettisia turvatakuita. Voi kysyä, että miten meidän nykytilanteemme eroaa tästä?
No eroaahan se kyllä ja melko monessa. Kummallakaan osapuolella ei ole virallisia aluevaateita. Kumpikaan osapuoli ei ainakaan ihan estoitta kuse jatkuvasti toisiaan silmään. Tietyt georgialaiset hmmmm, tarkoitusperät Venäjällä, ne puuttuvat Suomelta kokonaan. Venäjä näyttää luottavan siihen, että kaasut mennä onkaisevat Suomenlahden läpi tuplatuubissa ilman ongelmia. Eurooppa, Suomi sen osana, edustanee Venäjälle kuitenkin aika neutraalia läikkää kartoilla, sen lisäksi Eurooppa tuo Venäjän kassaan melkoisen määrän valuuttaa. (siitä on lysti sitten kunkin kostuttaa nokkaansa vanhaan chigagolaiseen tapaan) Kyllä sotaan tarvitaan muutakin kuin veljeily amerikkalaisten kanssa. Ollaanhan mekin veljeilty avoimesti jenkkien kanssa jo yli 20 vuotta, merkittävimmät aseostot tapahtuvat sieltä, ja samoilla käytävillä pasteerailee meikäupseerit Brysselissä.

Meitä eurooppalaisia vaivaa eräs tauti, se on käsitys siitä, että olemme edelleen joku maailman napa, jonka ympärillä maailma pyörii. Onhan se sietämätön ajatus, kun Usan ja Venäjän mielenkiinto siirtyy Aasiaan ja Tyynelle Merelle, näin vaan näköjään vääjäämättä nyt käy. Ehkä yleiseurooppalainen asevoimien alasajaminenkin on saanut pontimensa tästä? Eurooppa ei ole napa, vaan se nöyhtä navassa. Eurooppa on toki iso toimija, mutta ykkönen tai edes kakkonen se ei ole. Euroopan turvallisuuspolitiikan haasteet siis ovat muuta kuin Venäjä. Ukraina ja VV ovat valtioita, jotka voivat vavisuttaa kuvioita, mutta näköjään sielläkin otettiin lusikka käteen. Euroopan laidalla(kaan) ei niin vaan enää jyrätä panssareilla ihmisiä asfalttiin.
 

Vonka

Supreme Leader
Olen joskus miettinyt juuri Suvla Bayn taistelua, sillä tarina kuulostaa uskomattomalta, voiko todellakin olla niin että johtaja on niin kädetön että pystyy mokaamaan operaation niin perusteellisesti ettei vihollisen tarvitse laittaa montakaan tikkua ristiin, mutta ilmeisesti voi.
.
Kyllä voi. Tavallinen sotamies ei siihen pysty. Komentajan huono päivä maksaa paljon. Rauhanajan virkamiehistä osa paljastuu kykenemättömäksi sodassa, oli kyse sotamiehestä tai upseerista.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Kyllä voi. Tavallinen sotamies ei siihen pysty. Komentajan huono päivä maksaa paljon. Rauhanajan virkamiehistä osa paljastuu kykenemättömäksi sodassa, oli kyse sotamiehestä tai upseerista.
Luokkayhteiskunnissa ja diktatuureissa upseerien poliittinen luotettavuus on sotilaallista osaamista tärkeämpi asia. Tämä on näkynyt ja näkyy edelleen monen armeijan suorituskyvyssä.
 

Vonka

Supreme Leader
Totta, mutta kannattaa huomata, että tässäkin tapauksessa sotatoimet käytännössä loppuivat vasta Yhdysvaltojen toimien seurauksena. Sitä voi miettiä, että olemmeko paremmassa asemassa mahdollisessa konfliktissa, jos meillä on olemassa paperilla oleva velvoite sotilaallisen avun saamisesta Yhdysvalloilta, kuin että mitään edes teoreetttista velvollisuutta kenelläkään ei ole auttaa meitä...

Kaikkein huonoin vaihtoehto on juuri tuo Georgian tilanne ennen sotaa, avointa veljeilyä NATO:n ja jenkkien kanssa ilman mitään konkreettisia turvatakuita. Voi kysyä, että miten meidän nykytilanteemme eroaa tästä?
Sotilaallisesti, siis liittoutumisakselilla, tilanteemme ei eroa mitenkään.

Poliittisesti eroaa paljonkin: ei kiistaa alueista eikä aluevaatimuksia puolin tai toisin. Hyvät suhteet. Rajamme on hyvin järjestynyt, ei etnisiä kriisejä ja rikollisjärjestöjen ote kaupasta vähäisempi. Asia tietysti muuttuisi ja verraten nopeasti muuttuisikin, jos tulisi viisumivapaus ja kaikki Viipurin läänityksen rosvot pääsisivät tänne päivittäin säätämään.

Sinällään Venäjän kansalaismielipidettä on muokattu vuosia kielteisemmäksi Suomea kohtaan, mikä on vaarallista. Vielä 15 vuotta sitten joku zhirinovskilainen moukka saattoi puhua sellaisia valheita Suomesta kuin nyt jo puhuu "insinööritaso", siis koulutetut ihmiset. Eikä pidä väheksyä kohudesantin lobbaamista. Mielikuvilla ihminen pelaa. Hän on suosituin Suomen asioiden asiantuntija, jolle venäläiset toimittajat soittavat, kun on jotain vääntöä.

Nimittäin vuonna 2002 ollessani Uhtualla, katselin isännän televisiosta uutisia, jotka koskettelivat Georgiaa. Miten he varastivat öljyä venäläisiltä jne. Televisiolähetyksen sävy oli niin kielteinen ja uhkaava, että piti avata suomalaiset lehdet sitten kotona selvittääkseni, että mikä kriisi. Ei löytynyt mitään kriisiä. Georgia siinä vain kääntyili länttä kohti. Kuusi vuotta oli sotaan.
 

Vonka

Supreme Leader
Tšekkoslovakian miehitys (alkoi jo 20.8.) 1968 ja Afganistanin miehitys jouluna 1979 paljastivat muutamia hauskoja juttuja.

20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat ensi kertaa Euroopassa 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.

Pääsihteeri Dubcek ja osa lähintä johtoa pidätettiin ja siirrettiin lentoteitse Moskovaan. Dubcek ei ehtinyt sanoa mitään mutta uusi KGB:n asettama johto (Novotny) istui yöllä koolle ja sitten "tuomitsi miehityksen" mutta määräsi ja kehotti luopumaan kaikesta aktiivisesta vastarinnasta. Viesti oli mietitty psykologisesti - se myötäili kansan raivoa mutta kanavoi vastatoimet passiiviseksi pottuiluksi.

Eliittisotilaita saapui jatkuvasti Tupoleveilla lisää, ja ilmassa risteili MIG-hävittäjiä. Läheisellä Pardubicen kentällä neuvostojoukot joutuivat kyhäämään kokoon omat lennonjohtotorninsa, koska tsekkiupseerit eivät suostuneet kaitsemaan neuvostokoneita enää laskeutumaan kiitoradalle. Yleinen vastarintaperiaate oli seuraava: "Jos neukut haluavat jotakin, tehkööt sen ihan itse!"

Tankit liikkuivat iltayöllä ja olivat kohteissaan aamuyöstä-aamulla 21.8. Tämä on useimmin merkitty miehityspäiväksi. Mutta kaikki paha oli oikeastaan tapahtunut jo edellisillan aikana.

Vuonna 1979 Afganistanin armeijan korkea päällystö oli kutsuttu "Afganistanin ja Neuvostoliiton ystävyyden" vuoksi järjestetylle vastaanotolle. Heidät lukittiin juhlasaliin ja tapettiin.

Spetsnatzin päätehtävänä oli tappaa presidentti Hafisullah Amin. Joukot hyökkäsivät Daulaman Palaceen kahdelta puolelta pukeutuneina Afganistanin armeijan univormuihin. He tappoivat presidentin, henkivartijat sekä koko perheen. Ketään ei jätetty kertomaan.

Tyypillinen etukäteen kohdemaahan toimitettu Spetsnaz-solu oli ainakin 1980-luvulla: kaksi upseeria, viesti/elektroniikkamies, lääkintämies, kaksi sabotaasi + neljä tiedusteluasiantuntijaa. Monet neuvostoliittolaiset urheilijat oli sijoitettu yksikköön, ja heillä oli piilotehtävä ulkomailla, mikäli he sijoittuivat sinne esim. valmentamaan.

Tänäänkin joukot ovat edelleen ehkä 20 000:n - 30 000:n vahvuiset. Mukana on myös naisia, ja joskus on helpompi asemoitua pariskuntana). Osa on taistelujoukkoja ja osa tiedustelijoita/sabotöörejä.

Tämä on muuten kylmän sodan "Ylen" raportti. 1970-luvulla tällaista rapsaa ei enää tullut... Reijo Nikkilä päinvastoin yritti valehdella 1979, että Afganistanin miehitystä ei ollut käynnissä - vaikka oli Kabulissa ja nuljut ajoivat selän takana! Osui nimittäin kameraan vahingossa vaunuja...

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lieko_zachovalovan_raportit_miehitetysta_prahasta_10372.html#media=10379
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Otetaan pala palalta.

Erikoisoperaatio alkoi keväällä (huhtikuussa 1968). Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin.
 

Vonka

Supreme Leader
Joni North on tehnyt Maanpuolustuskorkeakouluun opinnäytetyön tästä maskirovkasta. Referoin vähän:

Toisessa operaatiossa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä.

Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tsekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit (olivatko he tosiaan "orkesterimuusikoita", kuten väitetään) saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.

Nopeus ja yllätys riitti takaamaan pääpostin, radiotalon, presidentin palatsin haltuunottoon ja hallituksen pidättämiseen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.
 
Viimeksi muokattu:

Bushmaster

Greatest Leader
En oikeen keksinyt muuta säiettä tälle...jos on joku parempi olemassa niin siirtäkää ihmeessä sinne :)


ULKOMAAT
Huippusalainen asiakirja paljastaa: Maailmanloppu oli lähellä 1950
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/kolmas_maailmansota_nl_usa_korea-41545

Korean sota oli Neuvostoliitolle kuivaharjoittelua pitkään valmistellulle suunnitelmalle, jonka toteutuminen olisi johtanut suursotaan ja ydinaseiden käyttöön Euroopassa.


  • Artikkelissa kerrotaan kolmannen maailmansodan olleen lähellä.

    (www.nsa.gov)

  • Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma Jugoslaviaan.

    (www.nsa.gov)

  • Artikkelissa kerrotaan kolmannen maailmansodan olleen lähellä.

    (www.nsa.gov)

  • Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma Jugoslaviaan.

    (www.nsa.gov)
1/2
Kylmä sota muuttui kuumaksi kesäkuun 25 päivänä 1950, kun Kiinan ja Neuvostoliiton tukeman Pohjois-Korean joukot tunkeutuivat Etelä-Koreaan.

YK tulkitsi toimet avoimeksi hyökkäykseksi ja pian Yhdysvaltojen johtama kansainvälinen liittouma kiirehti pelastamaan ahdinkoon ajetun Etelä-Korean armeijan, joka oli kutistunut parissa viikossa alkuperäisestä liki 100 000 miehen vahvuudestaan vain hieman yli 20 000 mieheen.

Yli kolme vuotta kestänyt sota oli verinen ja vaati kaikkiaan yli miljoona uhria. Yhdysvaltojen nopealla päätöksellä puuttua Korean tilanteeseen ja valmiudella uhrata kymmeniä tuhansia amerikkalaisia henkiä oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia, joista on kerrottu julkisuuteen aiemmin vain vähän.

Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden viraston NSA:n salaisessa sisäisessä lehdessä Cryptologic Quarterlyssä julkaistiin vuonna 1998 edelleen osin salattuun materiaaliin perustuva huippusalaisen turvallisuusluokituksen saanut artikkeli Dodging Armageddon: The Third World War That Almost Was, 1950 (Väistetty maailmanloppu: Kolmas maailmansota, joka oli vähällä syttyä 1950).

Artikkeli löytyy NSA:n avoimesta arkistosta. Osia artikkelista ja sen lähdeluettelosta on yhä salattu. Nämä kohdat tekstistä on peitetty. Entinen NSA:n tiedusteluasiantuntija ja Yhdysvaltojen laivastokorkeakoulun tiedusteluopin professori John Schindler kertoi artikkelista tällä viikollablogissaan ja paljasti kirjoittaneensa sen. NSA:n julkaisemassa versiossa artikkelin kirjoittaja on vielä päätetty pitää pimennossa.

Schindlerin artikkelissa paljastetaan maailman olleen Korean sodan aikana paljon lähempänä kolmatta maailmansotaa kuin aiemmin on uskottu.

Tämä sota ei olisi kuitenkaan alkanut Koreasta vaan keskeltä Eurooppaa.

Stalinin pakkomielle
John Schindlerin mukaan Korea merkitsi Kremlille kuivaharjoittelua Neuvostojohtaja Josif Stalinin todellista päähänpinttymää varten. Se oli Jugoslavian kommunistidiktaattorin Josip Broz Titon hallinnon kaataminen.

Stalin ja Tito olivat riitautuneet pahasti jo 1940-luvun lopulla. Stalin ei voinut sietää sitä, että Jugoslavian tiedustelupalvelu tuki ja aseisti Kreikan kommunistikapinallisia. Neuvostojohtajasta Tito leikki tulella. Kreikan hallinnolla oli Yhdysvaltojen tuki eikä Stalin uskonut, että vallankumoukselle olisi mitään mahdollisuuksia.

Tito ei kuitenkaan suostunut Stalinin vaatimuksiin ja jatkoi kreikkalaisten kommunistien tukemista. Titon itsepäisyys johti lopulta siihen, että Stalin päätti erottaa Jugoslavian kommunistien kansainvälisestä järjestöstä Kominformista.

Yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä liittolaisista oli muuttunut hylkiöksi ja Stalinin propagandakoneisto alkoi suoltaa Titon hallinnon vastaista retoriikkaa.

Pian ympäri neuvostoblokkia suoritettiin useita puhdistuksia, joissa surmattiin tuhansia väitettyjä Titon tukijoita. Puhdistuksiin ryhdyttiin myös Jugoslaviassa. Titon salainen poliisi UDB etsi armotta neuvostomielisiä, passittaen hautaan 7 000 armeijan upseeria ja noin 1 700 UDB:n omaa virkailijaa. Jugoslavian pahamaineisiin poliittisiin vankiloihin joutui jopa 100 000 ihmistä.

Neuvostoliiton ja Jugoslavian välit heikkenivät nopeasti ja Jugoslavian rajalla käytiin jatkuvia tulitaisteluita Neuvostoliiton tukemien sabotöörien ja Jugoslavian rajavalvontajoukkojen välillä.

John Schindler kertoo Titosta tulleen Stalinille pakkomielle.

"Minun ei tarvitse kuin heilauttaa pikkusormeani ja Titoa ei ole enää olemassa", hänen kerrotaan kerran todenneen tulevalle seuraajalleen Nikita Hruštšoville.

Lukuisat salamurhayritykset eivät kuitenkaan onnistuneet ja Neuvostoliitossa alettiin laatia suunnitelmia massiiviselle sotilaalliselle ratkaisulle.

Maailmansodan asetelma
Neuvostoliitto kaavaili suurta yllätyshyökkäystä Jugoslaviaan. Isku alkaisi Unkarista ja Romaniasta 300 000 miehen ensimmäisellä aallolla. Toisessa aallossa seuraisivat Neuvostoliiton armeijan moottoroidut joukot, jotka valtaisivat pääkaupunki Belgradin.

John Schindler kertoo artikkelissaan Neuvostoliiton suunnitelman yksityiskohtien paljastuneen Nato-maille vasta vuonna 1956, kun Unkarin hyökkäysjoukkojen komentajaksi joitakin vuosia aiemmin valittu kenraali Béla Király loikkasi länteen.

Schindlerin mukaan Neuvostoliiton halu kaataa Titon Jugoslavia johti asetelmaan, joka olisi purkautunut kolmanneksi maailmansodaksi. Lännelle neuvostovastainen Jugoslavia tarkoitti puskuria Neuvostoliiton ja Italian ja Kreikan välissä, ja siitä oli pidettävä kiinni. Myös Tito ymmärsi asemansa ja takasi puolustavansa länsinaapureitaan.

Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA tuli Schindlerin mukaan siihen lopputulokseen, että Neuvostoliitto saattaisi aloittaa hyökkäyksen koska tahansa. Jugoslavian selviytymisen arvioitiin riippuvan "länsimaisen avun tasosta ja nopeudesta".

Yhdysvallat aloitti sotilaallisen tukiohjelman heti 1950-luvun alussa. Vuoteen 1955 mennessä Jugoslavia oli saanut apua jo 500 miljoonalla dollarilla. Ohjelmaa pidettiin kuitenkin riittämättömänä.

John Schindler kirjoittaa Britannian sotilasjohdon julistaneen jo helmikuussa 1951, että Neuvostoliiton hyökkäys Jugoslaviaan "johtaisi globaaliksi leviävään sotaan", jota ei voitaisi pitää alueellisena kuten Korean sotaa. Samaa mieltä oltiin Yhdysvalloissakin.

Vapaus käyttää ydinaseita
"Kun otetaan huomioon Naton tavanomaisten joukkojen heikkous. Oli väistämätöntä, että ydinaseet nostettaisiin pöydälle", kirjoittaa Schindler.

Vielä 1950-luvulla Neuvostoliiton maajoukot olivat Euroopassa täysin ylivoimaisia Naton armeijoihin verrattuna.

Schindlerin mukaan Naton johdolle oli itsestään selvää, että Neuvostoliiton hyökkäykseen Jugoslaviaan olisi pakko vastata ydinaseita käyttämällä.

Jännitteet saavuttivat lakipisteensä tammikuussa 1951, kun Neuvostoliitto järjesti Unkarissa jättimäiset sotaharjoitukset, joihin osallistui peräti 80 000 sotilasta. Joukot harjoittelivat hyökkäystä Jugoslaviaan. Kenties merkittävintä harjoituksissa oli se, että Jugoslavian toiseksi puolustusrintamaksi oletettiin niissä Yhdysvaltojen armeija.

Schindler huomauttaa, että myös Neuvostoliitto oli jo tuolloin ydinasevaltio, eikä lännen suurin sotilaallinen valttikortti enää pelottanut Stalinia.

Harjoituksien jälkeen jännitteet kuitenkin laskivat, eikä lähes varmana pidettyä invaasiota ja sitä seuraavaa ydinasein käytyä kolmatta maailmansotaa koskaan tullut. Tähän olivat syynä Korean tapahtumat.

"Amerikkalaisten vahva kommunistisen aggression vastainen väliintulo Itä-Aasiassa verisenä vuoden 1950 kesänä pelasti lopulta paljon enemmän kuin vain Etelä-Korean vapauden", John Schindler kirjoittaa.

Hänen mukaansa Korean sodan uhrauksien todellinen saavutus oli "kolmannen maailmansodan ja jopa ydintuhon välttäminen".

Käsitystä tukevat myös Jugoslavian valloitusta käsitelleisiin korkean tason kokouksiin osallistuneen loikkarikenraali Béla Királyn paljastukset.

Királyn mukaan Korean sodalla ja Jugoslavialla oli vahva yhteys. Hän kertoo Neuvostoliiton ajoittaneen Korean sodan laukaisemisen niin, että Jugoslavian hyökkäysvalmistelut saatiin päätökseen ennen sen alkua. Schindler kirjoittaa Királyn todenneen amerikkalaisten vahvan reaktion Koreassa "tappaneen Stalinin lempihankkeen ennen kuin se ehti syntyäkään".
 
Viimeksi muokattu:

late347

Kapteeni
Tito lähetti Stalinille oman kirjeensä.

Stalinin lähettämä salamurhaaja oli epäonnistunut Titon murhaamisessa.

Tito kirjoitti Stalinille ettei hänen tarvitse lähettää kuin yksi mies Neuvostoliittoon. Stalin ilmeisti säilytti kirjeen pöytälaatikossaan.
 

late347

Kapteeni
Vuonna 50 kuitenkin usalla oli vahvemmat pommikoneet kuin NLlla.

Ydinaseita oli enemmän Usalla huomattavasti. Aina ei voi saada kaikkea joten konventionaalisten maajoukkojen sijasta, jenkit panostivat enemmän muille osa-alueille.

Lisäksi usalla oli parempi teollisuus ja paremmat valmiudet & tietotaito ydinteknologiaan.

On vähän harhaanjohtavaa sanoa että juuri vastikään ydinaseen kyhännyt neuvostoliitto "ei pelännyt mitään."

Tai voihan toki niin sanoa ettei pelkää mitään muttei pelottomuus pommia kohtaan todellakaan estä tai haittaa pommin tuhovoimaa jos nyt ajatellaan räjähdevaikutuksen kannalta.

Jos sota olisi tullut niin Amerikan "sotamoodi" olisi kyllä ollut myös vakuuttava kuten huomattiin 5 vuotta aiemmin 2.ms.

Eikä jenkit nyt oikeastaan niin huonosti sotineet Koreassa. Oma tontti pidettin puhtaana mitä Etelä Koreaan piti.

Kiinan maajoukot toki olivat varteenotettava vastus mutta jenkkien jalkaväen tulivoima ja tykistö ja pommikoneey olivat huippuluokkaa ja niittivät karmivaa satoa kiinalaisten riveissä.
 

late347

Kapteeni
Jääkin mielenkiintoiseksi että millaisrlla innokkuudella olisiloppuun kulunut NL lähtenyt höökimään. Toki sama vika länsimaissa. 1950
 

EK

Ylipäällikkö
Jousien käyttö sota-aseena on vaatinut aika tehokasta organisaatiota. Englannissa ja Walesissa kuninkaat velvoittivat vapaat talonpojat harjoittelemaan pitkäjousilla lapsesta pitäen: kun sota tuli, oli paljon jousiampujia joita värvätä armeijaan. Mutta tämä järjestelmä taisi vaatia kruunun tukea, talonpojilla oli muutakin hommaa kuin aseharjoittelu. Manner-Euroopassa ei ollut yleensä vastaavia järjestelmiä. Maaorjuus oli vahvempi, vapaita talonpoikia vähemmän. Jousilla toki ammuttiin mutta ne olivat metsästysjousia, huonosti sopivia sodankäyntiin.

Englantilaiset vapaat miehet saivat olla suhteellisen rauhassa aateliston sorrolta koska pitkäjouset tekivät heistä vaarallisia kapinan sattuessa. "Pitkäjousisota" olisi tosiaan ollut varmaan aika erilainen kokemus...sitä en sitten osaa sanoa, olisiko tuollainen järjestely ollut Suomessa mahdollinen.
Nuijasota ei ole ihan niin nuija, miltä se kuulostaa. Talonpojilla oli sotakokemusta pitkä vihasta (25 vuotta) ja nuijat olivat yksinkertainen ja tehokas ase. Talonpojathan olivat olleet sotapalveluksessa, osin "militiana" eli puolustaneet omia asuinseutujaan, osin mukana järjestäytyneissä joukoissa sekä "tavallisina" sotilaina että talonpojista muodostettuina osastoina. Aseina oli nuijien ohella keihäitä, tuliaseita ja jalkajousia. Johto petti talonpojat, eli Kaarle-herttua lupasi liikoja ja talonpojat eivät kyenneet organisoimaan toimintaansa. Lisäksi aateliset toimivat häikäilemättömästi ja saivat hajotettua juonittelemalla ja brutaalilla voimalla talonpoikien rivit.

Nuijasotahan oli osa yleiseurooppalaista säätyjen (ja valtionvallan) välistä valtataistelua. Tietyllä tavalla suomalaiset olivat jopa etulyöntiasemassa muihin säätytovereihinsa verrattuna, kun maaorjuus puuttui, valitusoikeus kuninkaalle säilyi ja (jollakin tasolla) legitiimi vallantavoittelija tuki nuijamiesten pyrkimyksiä.
 

SvenDufva

Kersantti
Suomalaisten ja venäläisten välillä on käyty sotia ja konflikteja nelisenkymmentä muistuttaen missä suunnassa on Suomessa aina ollut levotonta. Vaikka miltei koko lista sopii otsikkoon, on lopussa täydellisyyyden vuoksi myös 2. maalimansota.

Referenssilistoista: Ennen 1250-lukua suomalaiset toimivat käytännössä itsenäisenä heimona, kuten WikiVisualin Finnish-Novgorodian wars selvittää. Se edustaa aikaa ennen Swedish-Novgorodian wars artikkelia, joista vasta jälkimmäisen aikana suomalaiset olivat ruotsalaiskontrollissa jatkuen Russo-Swedish Wars, Suomen sotahistoria, Luettelo Suomen sodista, ym. Wiki-listoin.

(- 300-luku Ruotsin (Svean) kuninkaan Agnen sotaretki Suomeen. Ynglingan saagan alkuosassa eli sinne kopioidussa n. vuodelta 800 periytyvässä Tjodolf-runoilijan 900-luvun alussa tallentamassa Ynglingatalissa on mahdollisesti ensimmäinen maininta suomalaisten aseellisesta konfliktista. Suomalaisten joukkoja johti Froste. Saagan kuvaama Agnen hautakumpu Agnehögen on radioajoitettu n. vuoteen 400. Konfliktit, joissa venäläiset eivät olleet osallisina toisella puolella, on tässä listassa ympäröity sulkeilla.)

(- n. 470 Ruotsin kuningas Vanlandi hyökkää Ynglingan saagan mukaan Suomeen.)

(- n. 818 Tanskalais-Bjarmilainen sota. Suomen kuningas Matul toi apua bjarmeille Tanskan kuningas Ragnaria vastaan. Aluksi hän oli voitolla, mutta kärsi sitten tappion ja pelastautui pakenemalla Saxo Grammaticuksen Tanskan historian mukaan.)

(- 1000 viikinkiretki Hämeeseen. Riimukivi Gs 13 kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun alussa. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö.)

(- 1008 Norjan kuningas Olavi Pyhä tekee viikinkiretken Suomeen ja häviää Herdalerin taistelussa.)

- 1042 Lavrentian Codex s.138 -lähteen mukaan ensimmäinen venäläishyökkäys novgorodilaisten "Yam" tai "Yem" nimellä tuntemia suomalaisia vastaan oli ruhtinas Vladimir Jasroslavitsin voittoisa sotaretki Suomeen. Kirjalliset merkinnät ovat harvassa ei ehkä sotatoimien vähyyden vaan kronikoitsijoiden harvinaisuuden ja myöhempien sotien tuhojen vuoksi, joten kampanjoita luultavasti puuttuu luettelosta.

(- 1050-luvulta Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum ja Adam Bremeniläinen mainitsevat, että ruotsalaiskuninkaat Anund ja Emund tekivät luultavasti erilliset sotaretket Suomeen.)

- 1123 Novgorodin 1. kronikka mainitsee (s.10) prinssi Vsevolod Mstislavitsin sotaretken Suomeen nälänhädän aikaan. Novgorod itsenäistyi Kiovan alaisuudesta 1132, mutta oli toiminut varsin itsenäisesti Suomen politiikassaan sitä ennenkin.

- 1142 Suomalainen sotaretki Novgorodin alueelle kirjattiin s.17 kronikkaan, mutta sotaretki päättyi tappioon 400 novgorodilaissotilaan tuhotessa koko suomalaisosaston Ladoga-linnoituksen läheisyydessä ja nykyisen Pietarin eteläpuolella, retkellä, jota kuvataan pisimmälle koskaan ulottuneeksi suomalaisten iskuksi.

- 1142 Novgorodin 1. kronikka s.17-18 mainitsee erillisen 60 laivan ruotsalaisiskun novgorodilaiseen kauppalaivastoon 150 hengen tappiolla novgorodilaisille.

(- 1143 Novgorodin kronikka s.18 Karjalaiset tekivät sotaretken suomalaisia vastaan.)

- 1149 Novgorodin kronikka s.20 kertoo, että suomalaiset tekivät sotaretken tuhannen miehen voimin vatjalaisia vastaan ja Novgorod lähetti vatjalaisten avuksi 500 miestä jolloin suomalaisjoukko tuhottiin.

- 1150 Useamman 1400-luvun lähteen mukaan ruotsalaisvoimat tekivät erillisen "ensimmäisen ristiretken" Novgorodia vastaan, osin reaktiona 1149 vuodelle kirjaamaansa suomalaisten epäonniseen Novgorodin vastaiseen sotaretkeen.

(- 1155 Erikin kronikan mukaan Erik piispa Henrikin kanssa tekee 1. ristiretken Varsinais-Suomeen.)

- 1164 Erillinen suuri ruotsalaislaivasto-osasto yritti iskeä Ladoga-linnakkeeseen, mutta tuhottiin Novgorodin kronikan s.24 mukaan.

- 1171 Paavi Aleksanteri III kirjeessään Upsalan arkkipiispa Jarl Gottormille kehotti ruotsalaisia antamaan sotilaallisia turvatakuita ja suojelusta vastikään katolisen kirkon piiriin otetuille suomalaisille, jotka olivat alituisesti sodan vaarassa Novgorodin suunnasta. 1400-luvun historioitsija Ericus Olai mainitsee, että Lindköpingin piispa Kol ja jaarli Jon 1190-luvulla olivat avustaneet Suomea Novgorodin vastaisessa taistelussa.

- 1186 Novgoroding 1. kronikka s.32-33 kertoo prinssi Vyshata Vasilievitsin sotaretkestä Suomeen.

(- 1187 karjalaiset polttavat Sigtunan.)

- 1191 novgorodilaiset kronikkansa s.35 mukaan yhdessä liittolais-karjalaisten kanssa tekivät sotaretken Suomeen. Retken toinen epävarmempi lähde saattaa olla piispa Paulus Juusten "Chronicon episcoporum Finlandensium" 1500-luvulta, joka mainitsee venäläisten polttaneen Turun 1198.

(- 1191 tanskalaisten ristiretki Suomeen Valdemarin annaalikirjojen mukaan.)

(- 1202 tanskalaisten ristiretki Suomeen Lundin arkkipiispa Anders Sunesenin ja hänen veljensä johdolla Valdemarin annaalikirjojen mukaan.)

- 1221 paavi Honorius III kirjoitti Upsalan arkkipiispalle hälyttävästä novgorodilaisuhasta suomalaisalueita vastaan ja kehotti Suomen piispan toteuttamaan Novgorodin vastaiset talouspakotteet eli kauppasaarron.

- 1226-27 Novgorodin 1. kronikka s.68 sanoo Vladimirin suuriruhtinas Jaroslav II:n järjestäneen suuren sotaretken suomalaisia vastaan, jota kutsutaan viimeiseksi itsenäisten suomalaisten ja venäläisten väliseksi sodaksi.

- 1228 Novgorodin 1. kronikka s.69 kertoo suomalaisten jatkosodasta jossa kaksituhatta suomalaista hyökkäsi Ladoga-linnakaupunkiin mutta tuhottiin.

- 1229 paavilliset kirjeet kertovat Suomen piispan ottaneet edellisen vuoden sotaretken tappioiden heikentämät viimeiset pakanasuomalaiset kontrolliinsa, Paavin määräämistä Hansan talouspakotteista eli kauppasaarrosta Novgorodia vastaan ja toiveen, että Livonian ritarit tulisivat suojelemaan suomalaisia.

- 1240 Novgorodin 1. kronikka mainitsee suomalais-ruotsalais-norjalaisen suur-osaston iskeneen yhteen Aleksanteri Nevskin kanssa Nevalla, jossa kronikka s.84-85 mainitsee Aleksanterin tuottaneen tappion retkikunnalle, mutta menettäneen suuren joukon venäläisruhtinaita ja Aleksanterin hädin tuskin pelastuneen tuholta. Karimon historiikki s.162 spekuloi retken olleen ei Ruotsin vaan itsenäisyyttä piispanvaltakuntana havitelleen Suomen piispa Tuomaan sotaretki koska joukossa oli Birgerin samaan aikaan Ruotsissa riehuneen sisällissodan vastapuolen Folkunga-puolueen kannattajia eli norjalaisia ja koska Birgerin mainitaan olleen Ruotsissa, sekä Birgerin tulleen Suomeen vasta vuosia myöhemmin, jolloin piispa Tuomas erotettiin arestiin luostariin.

- Historioitsijat katsovat koko Suomen tulleen Ruotsin kontrolliin vasta 1249 Birgerin Ruotsin toisen ristiretken myötä, jossa Ruotsi-Suomi iski Novgorodiin 1300-luvun Lyypekin Detmarin kronikan ja varhaisten ruotsalaislähteiden mukaan.

- 1256 Novgorodin ruhtinas Olexander hyökkäsi Suomeen 1. Novgorodin kronikan s.95 ja yllä olevien lähteiden mukaan.

- 1283 Novgorodin kronikka s.109 mainitsee ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretken Nevalle ja Laatokalle.

- 1292 Novgorodin kronikka s.111 kertoo Novgorodin tehneen sotaretken Suomeen.

- 1293 ruotsalais-suomalaisten voimien kolmas ristiretki Torkkeli Knuutinpojan johdolla johti Eerikin kronikan mukaan Käkisalmen valloitukseen ja Viipurin linnan perustamiseen.

- 1294 Novgorodin kronikka s.112 kertoo, että novgorodilaiset hyökkäävät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuvat kärsien raskaat menetykset. Ruotsalaiset valloittavat Käkisalmen.

- 1295 Novgorodin kronikka s.112 kertoo, että novgorodilaiset valtasivat Käkisalmen takaisin.

- 1300 tapahtunut Ruotsi-Suomen seuraava voimakas kampanja johti Landskrona-linnan perustamiseen Nevan suulle Novgorodin 1. kronikan s.114 mukaan.

- 1311 Novgorodin kronikan s.117 mukaan ruhtinas Dimitri Romanovits hyökkäsi Suomeen hävittäen laajoja alueita polttaen Vanain linnan (Hämeenlinnnan) ja ruotsalainen laivasto-osasto teki vastaiskun Ladoga-linnaan polttaen sen.

- 1314 Novgorodin kronikka s.119 kertoo, että karjalaiset nousivat kapinaan ja pyysivät apua Ruotsilta. Kolmen kuukauden kampanjan jälkeen karjalaiset palautuivat Novgorodin vallan alle.

- 1318 Novgorodin kronikka s.121 kertoo, että heidän laivastonsa sotajoukko poltti Turkua, hävitti tuomiokirkkoa sekä Kuusiston piispanlinnaa tuhoten ja varastaen kirkollisia kalleuksia ja tärkeitä kirkon dokumentteja.

- 1322 Novgorodin kronikka s.122 kertoo, että suuriruhtinas Juri Danilovits hyökkäsi Suomeen ja piiritti Viipurin linnaa lukuisilla heittokoneillaan. Sota päättyy 1323 Pähkinäsaaren rauhaan, joka on ensimmäinen dokumentoitu rajanveto Ruotsi-Suomen ja Novgorodin välillä. Sen tavoite oli ennen kaikkea katkaista tiuhaksi yltynyt molempia kuluttavien kostosotaretkien kierre.

- 1337 Novgorod oli antanut kisalmen läänitykseksi liettualaiselle ruhtinaalle, jonka ankarasta verotuksesta seurasi karjalaisten Käkisalmen kapina ja Ruotsi-Suomi lähetti apujoukkoja, Novgorod kukisti kapinan ja piiritti Viipuria 1338, mutta vetäytyi Novgorodin kronikan s.131-132 mukaan.

- 1347 ja 1350 tapahtuivat Ruotsi-Suomen hyökkäykset Novgorodiin paavin usuttamana, tavoitteena vaatia Novgorodia kääntymään katolisuuteen, mutta Novgorod torjui nämä kampanjat Mustan Surman riehuessa koko Euroopassa.

- 1350 Novgorodin kronikan s.143 mukaan novgorodilaiset tekivät sotaretken Viipuriin 21. maaliskuuta Ivan Fedorovichin ja prinssien Mikhali Danilovichin, Juri Ivanovichin ja Yakov Khotovin johdolla ja polttavat kaupungin taisteluiden ohessa.

(- 1365 Turun linnan piiritys päättyi kesällä linnan paloon ja antautumiseen Ruotsin kruunua havittelevan saksalaisruhtinas Albrekt Mecklenburgilaiselle.)

- 1370 Novgorod lähetti sotajoukon Pohjanmaalle, joka rakensi linnan Oulujoelle. Ruotsi-Suomi rakensi vastapainoksi Oulun linnan lähelle.

- 1377 Novgorodin kronikan s.155-156 mukaan novgorodilaiset tekivät sotaretken Pohjois-Pohjanmaalle ja taistelivat Oulun linnasta. Seuraavana vuonna paavi Gregorius IX vaati ristiretkeä Novgorodia vastaan ja Novgorod vetäytyi Pohjanmaalta.

(- 1387 Vitaaliveljet merirosvosivat Turun linnan.)

- 1392 Novgorodin kronikan s.165 mukaan Novgorodin linnoitettua Inkeriä vasallisysteemillä ja Livonialaisilla ritareilla seurasi ilmeisesti lyhyt rajasota Ruotsi-Suomea vastaan Novgorodin Hansa-sodan aikana ruotsalaisten laivastosotatoimella Nevalle ilman muutosta tilanteeseen.

- 1396 Novgorodin kronikan s.167 mukaan ruotsalaiset tekivät sotaretken Karjalaan ilmeisesti Kurkijoelle.

- 1411 Novgorodin kronikan s.181 mukaan ruhtinas Odgerdovits hyökkäsi Viipuria vastaan polttaen Viipurin esikaupungin 26.3. ja seurasi lyhyt rajasota ilman muutosta tilanteeseen.

(-1438-39 talonpoikien Davidin kapina veronkantoa vastaan Satakunnassa, Hämeessä ja Karjalassa.)

- 1445 Novgorodin kronikan s.202-203 mukaan käytiin ilmeisesti vielä yksi lyhyt rajasota norjalaisten ja Suomen puolelta avustettujen karjalaisten jälleen kapinoidessa Novgorodia vastaan, konfliktin päättyen ilman muutosta tilanteeseen mm. koska Novgorodia voitosta huolimatta heikensi nälänhätä. Aiempi rajasopimus Ruotsi-Suomen ja Novgorodin välillä ilmeisesti vahvistettiin 1445.

(- 1456 Tanskan kuningas Kristian I piiritti Viipurin linnaa sekä nousi unionin ja Ruotsin kuninkaaksi 1457.)

- 1479 Novgorod teki sotaretken Savoon.

- 1480 Eerik Akselinpoika Tott teki kostoretken Karjalaan ja saa suuren voiton.

- 1495-97 Novgorodin jouduttua Moskovan valtaan, Iivana kolmas suoritti suuren sotaretken Suomeen prinssien Danil Schenian ja Vasili Suiskin johdolla, jonka aikana 30.11.1495 Viipurin piiritys päättyi Knut Possen Viipurin pamaukseen. Vanhan Vihan nimellä tunnettu sota aiheutti laajaa tuhoa Savossa ja Hämeessä, mm. Hattulan kirkko poltettiin. Sota päättyi ilman rajan muutoksia Novgorodin rauhaan 1497.

(- 1506-09 Juuttiviha jossa Tanskan kuningas Hannu 1 poltti Turun 1509.)

- 1516 venäläiset hyökkäsivät Suomeen rikkoen aseleposopimuksen.

(- 1521-23 Tanskan unionikuningas Kristian II:n ja Kustaa Vaasan sota jossa Kristian valtasi Suomen alueet ja Kustaa sitten karkoitti Kristianin Lyypekin avulla.)

(- 1534-1537 Kreivisota Ruotsi-Tanskan ja Lyypekin välillä.)

- 1554 alkoi Kustaa Vaasan ja Iivana Julman Suuri Venäjän Sota Karjalassa, joka päättyi toiseen Novgorodin rauhaan 1557. Viipurin piirityksessä oli 20.000 venäläissotilasta ja Ruotsi-Suomen puolelta useita tuhansia. Rauha ei muuttanut rajoja ja avasi kauppaa, mutta oli preludi seuraavaan kriisiin. Moskovan rauhanvaltuuskuntaan kuulunut Mikael Agricola menehtyi paluumatkalla.

- 1558-83 Baltian (Livonian) sota nivoutui Suomen alueelle levinneeseen konfliktiin, joka 1563-70 tunnetaan nimell Seitsenvuotinen sota ja joka 1570-95 tunnetaan nimellä Pitkä Viha tai 25-vuotinen sota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä ulottuen Lapista (Kemi, Petsamo) Baltiaan. Täyssinän rauha 1595 päätti Pitkän Vihan. Ruotsi-Suomi laajeni Inkerissä ja sai Viron rannikon.

(- 1596-97 Nuijasota jossa suomalaiset kapinoivat aatelin painostusta vastaan häviten sen.)

(- 1599 Marttilan taistelu, jossa Ruotsin Kaarle-herttua kukisti Sigismundin kannattajat Suomessa Turun verilöylyssä.)

- 1610 Venäjän vaipuessa sekasortoon tsaari Boris Godunovin jälkeen, Ruotsi-Suomi iski Jaakko De la Gardien 15.000 joukon armeijalla, joka hetkeksi valtasi Moskovan 1610.

- 1610-1617 Inkerin sota oli monivaiheinen kampanja Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä, jossa Venäjä nousi sekasorrosta, mutta Ruotsi-Suomi Stolbovan rauhassa 1617 sai Inkerin ja sulki Venäjän Itämereltä Englannin ja Hollannin puututtua rauhanneuvotteluihin, jotta suurvallaksi nouseva Ruotsi-Suomi ei saa liikaa alueita Venäjältä.

(- 1618-1648 30-vuotinen sota oli Ruotsi-Suomen suursota protestanttien johdossa Euroopan katolisia vastaan päättyen Wesfalenin rauhaan 1648, jossa Ruotsi nousi suurvallaksi.)

- 1655-60 (Pieni/Toinen) Pohjan Sota näki taisteluita suomalaisten ja venäläisten välillä Puolassa ja Inkerissä ja päättyi Olivan rauhaan 1660 ja Kardisin rauhaan 1661 oleellisesti muuttamatta tilannetta Suomen ja Venäjän välillä.

(- 1674-1679 Skånen sota jossa Tanska yritti vallata Ruotsilta alueita suomalaisten taistellessa Ruotsin joukko-osastoina mm. Lundin taistelussa sodan päättyessä Lundin rauhaan 1679.)

- 1700-21 Suuri Pohjan Sota oli Ruotsi-Suomen imperiumiajan loppu ja päättyi katastrofiin massiivisten suomalaistappioidenkin edustaman 1709 Pultavan tappion kautta Uudenkaupungin rauhaan 1721, jossa Ruotsi-Suomi menetti koko Baltian ja Inkerin ohella suomalaisalueensa miltei Suomen nykyrajaan ja Nevan suulle rakennettiin Pietari. Sodan loppuvaihetta leimasi pitkä Suomen miehitys ja väkilukuakin pienentänyt etninen puhdistus 1713-1721, joka tunnetaan Ison Vihan nimellä.

- 1741-43 Hattujen Sota, jossa heikentynyt Ruotsi-Suomi jälleen kärsi tappion ja 1742-43 koettin Suomen miehitys, joka tunnetaan Pikkuvihan nimellä. Turun rauhassa 1743 Suomi menetti lisää alueita rajan tullessa Kymijoelle asti.

- 1788-90 Kustaa kolmannen sota näki sotahistoriamme suurimmat meritaistelut, Suursaaren ja Ruotsinsalmen, ja päättyi Värälän rauhaan 1790 ilman muutosta tilanteeseen.

- 1808-09 Suomen sota päättyi Suomen miehitykseen ja Venäjän suuriruhtinaskunnaksi joutumiseen Haminan rauhassa 1809 osana Napoleonin sotien muutosta Euroopassa.

(- Suomen kaarti osana Venäjän imperiumin sotavoimaa osallistui kahdesti sotatoimiin Suomen rajojen ulkopuolella: vuonna 1831 Puolan kapinan kukistamiseen sekä 1877–78 Turkin sotaan Balkanilla. Kuuluisin sen taisteluista oli Turkin sotaan kuulunut Gornyi Dubnjakin taistelu lokakuussa 1877 jossa kaatui 24 suomalaista. Kaarti lähetettiin myös vuonna 1849 Unkarin kapinan kukistamiseen ja Krimin sodan aikana 1854–1856 turvaamaan valtakunnan länsirajaa, mutta näillä retkillä se ei joutunut taisteluihin.)

- 1914-18 1. maailmansota, jossa Suomen jääkäriliikkeen vapaaehtoiset taistelivat Saksan riveissä Venäjää vastaan 1916-17 Saksan keisarikunnan 8. armeijan osana Latvian alueella muodostaen Jääkäripataljoona 27:n, josta sittemmin muodostui itsenäisen Suomen armeijan runko.

- 1917 Noin satavuotisen personaaliunionin ja 17 vuoden venäläistämiskauden jälkeen Suomi itsenäistyi 1. maailmansodan ja Venäjän vallankumousten aikana.

- 1918 Suomi joutui sisällissotaan Saksan tukemien Valkoisten ja Venäjän tukemien Punaisten välillä Leninin tunnustettua itsenäisyys punaisille ajatuksena vapaaehtoinen takaisin liittyminen kuten valtaosa samanlaisista lupauksista päättyi muualla Venäjällä. Valkoisten voitto Vapaussodassa kuitenkin sinetöi itsenäistymisen ja Saksan tappio demokraattisen 1917 valtiosäännön monarkistisuunnan hävittyä ympärysvaltojen painostuksen seurauksena.

- 1918-20 Heimosodat eli Vienan retki 1918, Petsamon retket 1918 ja 1920 sekä Aunuksen retki 1919, tavoitteena auttaa taas kerran Venäjää vastaan kapinoivia karjalaisia, tällä kertaa Uhtualla itsenäiseksi julistautuneen Karjalan eli Uhtuan tasavallan irtoamista Venäjästä. Neuvosto-Venäjä kukisti Itä-Karjalan kapinan sekä Inkerin kansannousun ja retkikunnat palasivat Suomeen, jonka raja vahvistettiin Tarton rauhassa 1920. Virossa oli niinikään vapaaehtoisretki auttamassa tämän maan Karjalaa onnistuneempaa itsenäistymistä Venäjästä. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin lisäksi hyökkäämättömyyssopimus 1932.

- 1939-40 Talvisota oli Stalinin hyökkäys tavoitteena maan valtaus Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen protokollan vapauttamana ja Terijoen hallituksen tukemana. Suomen uskomattomien torjuntavoittojen ja länsivaltojen sekaantumisen uhan alla Stalin luopui alkuperäistavoitteistaan ja sota päättyi Moskovan rauhaan 1940 miltei nykyrajoin, tosin Petsamo on vielä Suomella ja Hanko vuokrattuna Venäjällä.

- 1941-44 Jatkosota. 1940 venäläispainostus ja Molotov-Ribbentrop jatkoneuvottelut ennustivat Stalinin uutta iskua ja suomalaiset lähestyivät Saksaa saadakseen vastavoiman Talvisodan vaaralliseksi todistamalle Stalinille. Seurasi Saksan Barbarossan kanssa samanaikainen Jatkosota joka päättyi Kannaksen suurhyökkäykset pysäyttäneiden torjuntavoittojen, suurimpana Tali-Ihantala, sekä amerikkalaismenestyksen (Patton valtasi Ranskan viikoissa) sekä Jaltan diplomatian seurauksena Stalinin pysähtymiseen ja Moskovan Välirauhaan 1944.

- 1944-45 Lapin sota, joka Välirauhan ehtojen mukaisesti toteutti saksalaisten poisajon Suomesta mutta oli tosiasiassa siten Jatkosodan loppuepisodi. Toisen maailmansodan päättymisen osana konflikti päättyi lopullisesti Pariisin rauhaan 1947, joka oli Suomen ja Neuvostoliiton osalta nykyrajamme vahvistanut sopimus. Suomi menetti Petsamon ja vuokrasi Porkkalan, joka palautettiin 1956, sekä joutui maksamaan sotakorvaukset joutuen ulkovasalliksi Neuvostoliiton kanssa 1948 solmitun YYA-sopimuksen kautta. Vasalliasema purkautui Neuvostoliiton hajotessa 1991 jolloin YYA ja osa Pariisin rauhan rajoituksia raukesi.

(- 1956-2010 suomalaissotilaat osallistuivat 22 YK:n rauhanturvaoperaatioon ympäri maailman.)

(- 2002-14 suomalaissotilaat osallistuivat USA:n ja NATO:n Afganistan-operaatioon.)

(- 2011 Somalian merirosvojen vastainen operaatio. Sotilasoperaatioon osallistui 120 suomalaista sotilasta. Operaation aikana suomalainen sota-alus Pohjanmaa upotti yhden somalialaisen aluksen ja pidätti 18 merirosvoa epäiltynä aluskaappauksen yrityksestä.)

- 2014- venäläiset aloittavat vähittäisen hybridikampanjan EU:ta ja sen mukana Suomea vastaan.

Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten. -- Adolf Ehnrooth
 
Viimeksi muokattu:

John Hilly

Kenraali
Ensimmäisen Maailmansodan Cambrain taistelusta 100 vuotta.Kyseessä oli ensimmäinen "combined arms" operaatio.

Battle of Cambrai remembered 100 years later for combined arms use
By David Vergun, Army News ServiceNovember 21, 2017


1 / 1 Show Caption + The Battle of Cambrai is remembered 100 years later for wide-scale combined arms usage. (Photo Credit: Travis Burcham) VIEW ORIGINAL
WASHINGTON --- During the battle of Cambrai in World War I, Nov. 20 to Dec. 7, 1917, the first American units saw action. The same battle also showcased the first large-scale effective use of combined arms, marking an evolution in warfare, said Dr. Brian F. Neumann.

The battle began with a successful British offensive against the Germans, said Neumann, who is an historian and WWI subject matter expert with the U.S. Army Center of Military History.

Success of the offensive, he said, was due to the effective coordination of combined arms, which included infantry, artillery, tanks and combat air support. All were used to overrun the German trench lines in the vicinity of the northern French town of Cambrai.

The use of combined arms gave the battlefield more of a three-dimensional look, with air, tanks and artillery all supporting infantry, along with some cavalry support, he said.

The British employed several hundred tanks, which were used to overrun the German trenches and tear holes through their lines, he said. It was the most significant utilization of tanks to date.

The U.S. Army's role in the fighting was fairly limited, he said, noting that it consisted of Soldiers from the 11th, 12th and 14th Engineer Regiments, who were engaged in railway construction work behind the trench lines in support of the British.

Although America's role in the battle was limited, the news that Soldiers were finally engaged in a major battle for the first time since war was declared in April made headlines and boosted morale on the home front, he said.

By Nov. 30, the British had essentially outrun their supply lines and artillery support, and that's when the Germans mounted a successful counterattack, Neumann said.

Luck for the Army engineers ran out on that day as well, when the Germans overran their area, resulting in 28 U.S. casualties.

The survivors regrouped and were reorganized into reserve infantry with their main effort being to build trenches and help the British to re-stabilize their lines, he said.

The Battle of Cambrai, though heralded for successful use of combined arms, was actually a fairly typical of WWI battle, in that a successful offensive was then met by a successful counter-offensive, with the lines between friend and foe not shifting that much and a lot of casualties taken on both sides: around 45,000 on each side, he said.

Although America had declared war against Germany seven months earlier, the Army wasn't yet ready for large-scale combat operations, Neumann said.

While the roughly four U.S. combat divisions in France were still in training, he said, they would see plenty of action in 1918.

https://www.army.mil/article/197224?g
 
Top