Muut sodat (ei WWII)

Protheon_93

Respected Leader
Yksi järkyttävän tuhoisa sota oli Kolmoisliiton Sota, jossa Paraguay menetti yli puolet väestöstään ja kolmanneksen alueestaan.

Tällaisesta sodasta tuskin edes parissakaan vuosisadassa paranee.
 

baikal

Supreme Leader
Yksi järkyttävän tuhoisa sota oli Kolmoisliiton Sota, jossa Paraguay menetti yli puolet väestöstään ja kolmanneksen alueestaan.

Tällaisesta sodasta tuskin edes parissakaan vuosisadassa paranee.

Varmasti jättää pitkäaikaisen jäljen. Onhan Suomellakin kokemusta: suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopussa todennäköisesti hävitti noin 40 prosenttia väestöstä. Kun se tapahtuu muutamassa vuodessa, niin onhan se suoraan apokalyptikaa. Ja kun juuri ja juuri alkaa kansa toipua, niin kuningas kerää kaikki vähänkään kynnelle kykenevät omiin sotiinsa jo 1700-luvun alussa.....kyllä suomalaiset ovat monta kertaa historiansa saatossa menneet kapeasta portista.
 

Protheon_93

Respected Leader
Varmasti jättää pitkäaikaisen jäljen. Onhan Suomellakin kokemusta: suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopussa todennäköisesti hävitti noin 40 prosenttia väestöstä. Kun se tapahtuu muutamassa vuodessa, niin onhan se suoraan apokalyptikaa. Ja kun juuri ja juuri alkaa kansa toipua, niin kuningas kerää kaikki vähänkään kynnelle kykenevät omiin sotiinsa jo 1700-luvun alussa.....kyllä suomalaiset ovat monta kertaa historiansa saatossa menneet kapeasta portista.
Olisikohan ilman näitä meillä populaatio luokkaa 10-15 miljoonaa vai olisiko joku nälänhätä, tms... johtanut enemmän nykyisen suuruusluokan populaatioon?
 

baikal

Supreme Leader
Olisikohan ilman näitä meillä populaatio luokkaa 10-15 miljoonaa vai olisiko joku nälänhätä, tms... johtanut enemmän nykyisen suuruusluokan populaatioon?

Ei olisi tämä karukko kyennyt elättämään juurikaan suurempaa populaatiota. Ota huomioon, että kun sapuska saatiin piisaamaan, niin sitten alkoi siirtolaisuus: amerikoihin muutti tod. paljon ihmisiä ja sitten sotien jälkeen Ruotsiin uudestaan. Siihen päälle muut siirtolaiskohteet.

Ysärillä tultiin tilanteeseen, jossa olisi taas pitänyt olla joku mesta, johon lähteä siirtolaiseksi. Työvoimaa vapautui kortistoon sadoin tuhansin, eikä tuolloin syntynyt reservi ole koskaan poistunut. Välillä työttömyys käy korkeasuhdanteen aikana vähän pienempänä, mutta rakenteelliseksi muuttunut työttömyys on ja pysyy.

Ja jos tuntuu siltä, että Suomessa on liian vähän väkeä, niin siihen onneksi löytyy globaalin liberalismin nimissä ratkaisukeino: olemme itse siirtolaisia vastaanottava osapuoli. :) Helposti saa väkiluvun kasvamaan, kun vaan on tahtoa.
 

EK

Ylipäällikkö
Ei olisi tämä karukko kyennyt elättämään juurikaan suurempaa populaatiota. Ota huomioon, että kun sapuska saatiin piisaamaan, niin sitten alkoi siirtolaisuus: amerikoihin muutti tod. paljon ihmisiä ja sitten sotien jälkeen Ruotsiin uudestaan. Siihen päälle muut siirtolaiskohteet.

Ysärillä tultiin tilanteeseen, jossa olisi taas pitänyt olla joku mesta, johon lähteä siirtolaiseksi. Työvoimaa vapautui kortistoon sadoin tuhansin, eikä tuolloin syntynyt reservi ole koskaan poistunut. Välillä työttömyys käy korkeasuhdanteen aikana vähän pienempänä, mutta rakenteelliseksi muuttunut työttömyys on ja pysyy.

Ja jos tuntuu siltä, että Suomessa on liian vähän väkeä, niin siihen onneksi löytyy globaalin liberalismin nimissä ratkaisukeino: olemme itse siirtolaisia vastaanottava osapuoli. :) Helposti saa väkiluvun kasvamaan, kun vaan on tahtoa.
Joo. Viljelykelpoinen maa otettiin kai melko tarkkaan käyttöön. Tietysti kaskiviljely oli vähän armeliaampaa tuon suhteen, mutta ei sekään tainnut ihan missä vain onnistua. Lisäksi niitä kaskipeltoja piti kierrättää melkoisen nopeaa tahtia. Vaikka Koskelan Jussi pappilan suon pelloksi raivasikin, Kalle Päätalolla on hyvä kuvaus siitä, miten Taivalkoskella yrittivät raivata soita pelloiksi. 1900-luvun alkupuolella ei onnistunut huonostikaan.

Kulkuyhteydet myöskin rajoittivat. Ennen rautatietä vesistöt yhdistivät ja maa erotti. Tämä tietysti päti kaikkialla muuallakin. Suuremman luokan maakuljetukset olivat isoja ponnistuksia ja hevosen teho on aika heikko, kun se syö suunnilleen sen minkä kuljettaa. Lisäksi Suomi on ollut ja on edelleen melkoinen saari, kun Pohjoisessa rajoittaa Lappi ja idässä Venäjä sekä meriyhteys on Tanskan salmien vuoksi helposti katkaistavissa (vink-vink 1940). Tänne on myös pakko tulla asioikseen, kun ei olla oikein kunnon kulkureittien varrella oltu viikinkien idäntien mentyä pois muodista.

Pakko lisätä, että luulin pitkään (ja opetinkin oppilaille), että 1860-luvun nälkävuosien jälkeen tapahtunut siirtyminen viljanviljelystä karjankasvatukseen tarkoitti maitotuotteiden viemistä Venäjälle, josta tuotiin vastineeksi halpaa viljaa, mutta se vilja näköjään tuotiinkin ennen ensimmäistä maailmansotaa pääosin Keski-Euroopasta eli lähinnä Saksasta. Näin lueskelin jostain Tampereen yliopiston sepustuksesta viime keväänä.
 

EK

Ylipäällikkö
Kyllä voi. Tavallinen sotamies ei siihen pysty. Komentajan huono päivä maksaa paljon. Rauhanajan virkamiehistä osa paljastuu kykenemättömäksi sodassa, oli kyse sotamiehestä tai upseerista.
Vaikka onkin muita kuin toista maailmansotaa käsittelevä ketju, en malta olla nostamatta esiin majuri Kyanderia talvisodan Suomussalmella. Oli jääkäri ja Kainuun rajavartioston komentaja ja Suomussalmella kyseisen suunnan komentajana talvisodan syttyessä. Oli pidettiin hyvänä upseerina ja minulle on jäänyt kuva Tuompon luottomiehestä. Kuitenkin romahti aivan totaalisesti sodan syttyessä. Vapautettiin tehtävistään ja tilalle määrättiin Kari (onneksi). Wikipedian mukaan toimi V AK:n (pitäisi varmaan olla IV AK:n) pioneeri-osaston komentajana, mistä tehtävästä siirrettiin koulutuskeskukseen ja jatkosodassa Vaasan SK-piiriin. Nyt ei ole käsillä lähteitä, mistä tarkistaa nämä jälkimmäiset tiedot.

Kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että rauhan aikana pätevänä ja pystyvänä pidetty komentaja ei kestäkään sodan olosuhteita.
 

John Hilly

Ylipäällikkö
Vaikka onkin muita kuin toista maailmansotaa käsittelevä ketju, en malta olla nostamatta esiin majuri Kyanderia talvisodan Suomussalmella. Oli jääkäri ja Kainuun rajavartioston komentaja ja Suomussalmella kyseisen suunnan komentajana talvisodan syttyessä. Oli pidettiin hyvänä upseerina ja minulle on jäänyt kuva Tuompon luottomiehestä. Kuitenkin romahti aivan totaalisesti sodan syttyessä. Vapautettiin tehtävistään ja tilalle määrättiin Kari (onneksi). Wikipedian mukaan toimi V AK:n (pitäisi varmaan olla IV AK:n) pioneeri-osaston komentajana, mistä tehtävästä siirrettiin koulutuskeskukseen ja jatkosodassa Vaasan SK-piiriin. Nyt ei ole käsillä lähteitä, mistä tarkistaa nämä jälkimmäiset tiedot.

Kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että rauhan aikana pätevänä ja pystyvänä pidetty komentaja ei kestäkään sodan olosuhteita.

V AK taisi toimia välirauhan aikana.
 

EK

Ylipäällikkö
V AK taisi toimia välirauhan aikana.
No niinpä tietenkin.
Tosin uudelleen tarkistettuani Wikipedia kertoo toimineen nimenomaan talvisodan aikana ja Suomussalmella. Sai jo sodan lopussa siirron koulutuskeskukseen, joten sikäli kyseessä lienee virhe.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Tosin uudelleen tarkistettuani Wikipedia kertoo toimineen nimenomaan talvisodan aikana ja Suomussalmella
Kaikella kunnioituksella kerrottuna, historian ammattilaisen pitäisi suhtaua wikipediaan lähdekriittisesti, vaikka siinä nykyisin on ihan hyvääkin tietoa. Talvisodan aikana oli Pohjois-Suomen Ryhmä, joka jakautui Pohjois-Karjalan sekä Lapin Ryhmiin.
 

EK

Ylipäällikkö
Kaikella kunnioituksella kerrottuna, historian ammattilaisen pitäisi suhtaua wikipediaan lähdekriittisesti, vaikka siinä nykyisin on ihan hyvääkin tietoa. Talvisodan aikana oli Pohjois-Suomen Ryhmä, joka jakautui Pohjois-Karjalan sekä Lapin Ryhmiin.
Totta tuokin. P-SR:stä muodostui armeijakunta vasta talvisodan jälkeen. Nettiin kirjoittaessa ei aina jaksa ja muista ristiintarkistaa muista lähteistä. Talvisodan historia ei nyt ollut käytettävissä. Muistelin ulkomuistista, että se oli IV AK, mutta muistin väärin. Tod.näk. Wikipedian kirjoittajan lähteessä on ollut arkistonmuodostajana PS-RE/V AKE tms. Tuosta varmaan siis virhe.
 

PH

Alikersantti
Olisikohan ilman näitä meillä populaatio luokkaa 10-15 miljoonaa vai olisiko joku nälänhätä, tms... johtanut enemmän nykyisen suuruusluokan populaatioon?

Jos otetaan vertailukohdaksi Ruotsi, niin sielläkään ei ole "kuin" reilu 10 miljoonaa ihmistä. Ruotsi ei ole historiansa aikana joutunut koskaan kokonaan miehitetyksi ja viimeisimmästä sodastakin on aikaa jo pari sataa vuotta. Lisäksi suurin osa Ruotsin viljelysmaista on Suomen mantereen eteläisimmän pisteen eteläpuolella; Ruotsihan jatkuu noin 500 kilometriä Suomea etelämmäs aina Keski-Euroopan kulmille saakka. Kannattaa myös huomata, että noin neljännes Ruotsin väestöstä on maahanmuuttaja-/siirtolaistaustaisia.

Jos historia olisi ollut armollisempi ja Suomen alueelle olisi muodostunut keskiajan tienoilla varteenotettava valtiollinen toimija, joka olisi pistänyt valloittajille kampoihin, harjoittanut laajalti kaupankäyntiä ja tehnyt menestyksekkäitä valloitusretkiä lähialueille, niin täällä saattaisi olla kenties muutama miljoona päätä enemmän ruokittavana. Maantieteellinen sijainti ja ilmastolliset tekijät tosin tekevät näistä ajatuksista lähinnä vaihtoehtohistoriaa.

Ja pienoinen ihmehän tämä on, että luonnonvaroiltaan sangen yksipuoliselle maakaistaleelle pohjoisessa on onnistuttu rakentamaan suhteellisen lyhyessä ajassa kaikkine vikoineenkin harvinaisen toimiva yhteiskunta. Täältä kun ei tarvitse kovin kauas matkustaa, kun elintaso tippuu kuin lehmän häntä ja yksilönoikeudet eivät kiinnosta edes yksilöitä itseään.
 

Wagner

Kersantti
Eli ketjun tarkoituksena luoda threadi, johon keskustelijat voivat tuoda esiin mielenkiintoisia sotahistoriallisia tapahtumia ja yksityiskohtia muista sodista kuin toisesta maailmansodasta. Lisäpisteitä saa, jos tapahtumilla on jonkinlaista relevanssia Suomen puolustukseen nykytilanteessa


Suomen sotahistorian verisin yksittäinen päivä oli Isovihan aikainen helmikuinen päivä vuonna 1714. Näin arvioi historioitsija Teemu Keskisarja Helsingin kirjamessuilla. Suomelle karmivan ajan seurauksena Venäjä kuitenkin vakiinnutti suurvalta-asemansa Euroopassa.
– Yhdessä ainoassa talvipäivässä kuoli Napuen kylän lumisille pelloille pari tuhatta suomalaista, Keskisarja sanoi.
– Isoviha todella oli iso viha – Suomen historian raain sota monista ehdokkaista. Kyllä siinä vanha kansa on osunut asian ytimeen.
Raakuuksia eivät tuolloin rajoittaneet mitkään Geneven sopimukset ja Venäjän kidutuskomppaniat Keskisarjan mukaan sokaisivat ja paistoivat uunissa Pohjanmaan asukkaita. Miehiä oli kylissä enää niin vähän, että Keskisarja hämmästelee, kuinka suvut ylipäätään jatkuivat. Mutta kasakat ”auttoivat” raiskaamalla, hän murjaisee sarkastisesti.
– Toki Ruotsin suurvallan armeija oli äärimmäisen julmasti riehunut Saksanmaalla, Venäjällä, Puolassa ja Ukrainassa yli kymmenen vuotta ennen Isoavihaa. Mutta se tasapuolisuusnäkökulma tuskin vähääkään lohdutti Pohjanmaan asukkaita, Keskisarja sanoo.
400 000 asukkaan Suomesta myös vietiin jopa 30 000 naista ja lasta myytäväksi. Kyse oli aivan suoraan orjuudesta, Keskisarja toteaa ja väittää, että väkilukuun suhteutettuna Suomi kärsi orjuudesta pahimpina vuosina enemmän kuin yksikään Afrikan maa.
– Isoviha meinasi loppua siihen, että pahimmin kärsineiltä alueilta meinasivat loppua ihmiset, Keskisarja tokaisee.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/hi...ikan-maa/6b127f6a-c9d3-387f-9cc0-8acf6a108b26

Epäilemättä kansan kollektiivinen muisti auttoi 1939.
 

Ottoville

Respected Leader
BAN

Suomen sodan jälkeen tuli rauhankriisi – Oulussa ei taisteltu, mutta hoidettiin satoja sodassa haavoittuneita​


Uutuuskirja kertoo, miten nälän, tautien ja väkivallan piinaamat suomalaiset sopeutuivat rauhaan ja uuteen vallan pitäjään 1800-luvun alun Suomessa. Pettua viljaansa sekoittava rivikansalainen ei vallanvaihtoa välttämättä huomannut. Yläluokille yhteistyö venäläisten kanssa tarjosi uusia uramahdollisuuk


2021.01.05.07.52.25_neo-5552220.jpg

Siikajoella käytiin yksi Suomen sodan taisteluista huhtikuussa 1808.
Valokuvaaja Signe Brander kuvasi vuonna 1907 taistelupaikan, joka on kuvassa vasemmalla. Takana on Kerttulan majatalo.

Kuva: Museovirasto/Signe Brander

Tien päälle ja elantoa etsimään. Se oli monen kotiutetun rivisotilaan kohtalo Suomen sodan jälkeen 1809, kun sodan hävinnyt Ruotsi Haminan rauhansopimuksessa menetti Suomen Venäjän keisarikunnalle.


Ruotsin armeijan hajottaminen Suomessa merkitsi myös ruotujärjestelmän loppua, joka oli taannut rivisotilaalle torpan ja viljelysmaan sotilasuran jälkeen.


Tyhjän päälle jäänyt sotaväki oli yksi syy paikoin lisääntyneeseen levottomuuteen ja väkivaltaan Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Sotilaita päätyi metsärosvoiksi, jotka pitivät leiriään kylien ulkopuolella tehden ryöstöretkiä talollisten aittoihin ja tupiin.



Hurja meno näkyi esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rovastikunnissa. Podettiin rauhankriisiä, universaalia ilmiötä, jossa sodasta rauhaan siirtymistä seuraa raaistumisvaihe.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Juttu jatkuu

Yliopistotutkija Anu Koskivirta on perehtynyt noiden seutujen henkirikollisuuteen Suomen sodan jälkeen. Viimeisenä sotatalvena 1808 Ruotsin ja Venäjän välinen rintama ylitti rovastikunnat kahdesti. Ongelmia syvensivät 1810-luvun katovuodet.


Entisten sotilaiden lisäksi irtolaisiksi päätyi aviottomia äitejä lapsineen, köyhtyneitä torppareita ja talollisiakin. Oli ryöstömurhia, juopottelurinkien keskinäisiä surmatöitä ja lapsenmurhia, kun kerjuulle joutuneet äidit murhasivat vastasyntyneitä ja vähän vanhempiakin lapsiaan.


Etelä-Suomessa päästiin vähemmällä​


Historiantutkijat Jyväskylän yliopistossa huomasivat vuosia sitten, että Suomen 1800-luvun alkupuolesta, autonomian ajan ensimmäisistä vuosikymmenistä, on niukasti koottua tietoa. Niin sai alkunsa kirjaprojekti Suomen sodan jälkeen – 1800-luvun alun yhteiskuntahistoria (Vastapaino 2020), jossa aikakautta on tarkasteltu eri näkökulmista 14 artikkelissa 15 tutkijan voimin.


– Opin tässä projektissa itsekin paljon. Tuli uutta tietoa ja kun artikkelit valaisevat yhteiskuntaa eri näkökulmista, löytyi uusia kytköksiä, miten eri asiat liittyvät toisiinsa, sanoo kaupunkihistorian dosentti, yliopistotutkija Piia Einonen, joka on toimittanut kirjan yhdessä taloushistorian tutkijatohtori Miikka Voutilaisen kanssa.


Piirros on tehty Revonlahden taistelusta, joka käytiin huhtikuussa 1808.


Piirros on tehty Revonlahden taistelusta, joka käytiin huhtikuussa 1808.

Kuva: August Malmström/ Museovirasto

Sota koetteli väestöä ankarasti Pohjois-Savossa ja eri puolilla Pohjanmaan rannikkoa, mutta eteläisessä Suomessa päästiin vähemmällä.


– Tilanne oli hyvin erilainen sodista kärsineillä alueilla kuin siellä, missä sodankäynniltä oli säästytty, Einonen sanoo.


Kirjaprojektiin osallistuneet tutkijat pohtivatkin, kuinka laajasti vallanvaihdos Ruotsista osaksi Venäjää lopulta kosketti ihmisiä.


1800-luvun alun Suomi oli käytännössä monta Suomea. Maa oli harvaanasuttu ja tieto kulki hitaasti. Jos asui vaikka Lounais-Suomessa sisämaassa, missä sotajoukot eivät liikkuneet, törmäsikö tavallinen talonpoika tai torppari koko asiaan.


Rauhoittamispolitiikka toimi​


Olojen rauhoittaminen ja toimivan hallinnon rakentaminen oli Venäjän suurin haaste Suomessa. Kuolleisuus oli kaksinkertaistunut Suomessa sotavuosina. Enemmän kuin väkivalta, ihmisiä vei hautaan nälänhätä ja sotilaiden mukanaan tuomat kulkutaudit.


Monen omaisuus tuhoutui sotatoimialueilla ja Suomen hyvään vauhtiin päässyt varhainen teollistuminen taantui.


Vuonna 1907 otetussa valokuvassa on Pietolan tila Siikajoella. Siellä Ruotsin armeijan kenraali Adlercreutz piti päämajaansa Suomen sodan aikaan.


Vuonna 1907 otetussa valokuvassa on Pietolan tila Siikajoella. Siellä Ruotsin armeijan kenraali Adlercreutz piti päämajaansa Suomen sodan aikaan.

Kuva: Signe Brander/ Museovirasto

Uuden hallitsijan keisari Aleksanteri I:n painolastina oli myös suomalaisten kärsimyshistoria.


Venäläiset olivat miehittäneet Suomen 1700-luvulla isovihan aikaan 1713–1721 ja toisen kerran pikkuvihassa 1742–1743. Karjalassa ja Inkerinmaalla sodittiin 1600-luvun puolivälissä. Suomi oli 25-vuotisen sodan jaloissa 1500-luvun lopulla ja 1400-luvun lopussa hävityssotaa käytiin Hämeessä ja Savossa.


Kansan suullisessa kertomaperinteessä venäläiset olivat vainolaisia.


Aleksanteri I ryhtyi palkitsemaan uuden vallan kanssa yhteistyötä tekeviä suomalaisia kunniamerkein, tittelein, viroin ja rahalla. Tarjolla oli uusia uramahdollisuuksia. Rauhaan siirryttiin lopulta Ruotsin vallan aikaisten virka- ja luottamusmiesten johdolla. Myös Ruotsin aikaiset lait pidettiin voimassa.


– Suomeen ei esimerkiksi ulotettu maaorjuutta, mitä oli pelätty, Einonen sanoo.


Hän arvioi, että Venäjän käyttämä rauhoittamispolitiikka onnistui hyvin. Ilmassa olisi ollut kaikki ainekset russofobian nousuun, mutta kun arkielämän tasolla elämänmeno ei juuri muuttunut vallanvaihdoksesta, ryssävihakin laimeni.


1918 sisällissodan siemenet jo kylvetty​


Kirjassa Miikka Voutilaisen artikkeli osoittaa, miten tavallinen vieras nälkä oli alempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa noina aikoina.



Elettiin esiteollisessa yhteiskunnassa, jossa ravinnon energia tuli pääasiassa katoherkästä viljasta.


Oulun läänissä sadot epäonnistuivat joka kolmas vuosi ja Kuopion seudulla epäonnistui noin kaksi satoa viidessä vuodessa. Eteläisessä Suomessa oli helpompaa.


Katoihin sopeuduttiin lisäämällä viljaan erilaisia luonnontuotteita petusta eli männyn kuoresta ruumeniin, heinäkasvien kukintoihin ja havunneulasiin.


Vertaamalla eri tietolähteitä korvikeravinnon käytöstä Voutilainen arvioi, että lähes 10 prosenttia väestöstä söi henkensä pitimiksi korvikeravinnosta valmistettua ruokaa normaaleinakin satovuosina, eli kärsi nälkää.


Maaseudun tilatonta väestöä alkoi pikku hiljaa purkautua kaupunkeihin jo autonomian ensimmäisinä vuosikymmeninä, joissa orastava teollisuus tarjosi uusia työpaikkoja. Se ennakoi sääty-yhteiskunnan murtumista.


– Lisäksi vanhojen säätyjen rinnalle alkoi koulutuksen myötä nousta uusia ammattiryhmiä, kuten lääkäreitä ja opettajia, eli keskiluokka alkoi syntyä, Einonen sanoo.


Taloudellinen eriarvoisuus oli alkanut Suomessa kasvaa jo 1700-luvun lopulla, eikä autonominen Suomi pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Vanhat säädyt onnistuivat pitämään kiinni omista etuoikeuksistaan, eikä 1800-luvun alun hidas teollistuminen taittanut lisääntyneen tilattoman väestön köyhtymistä.


– Voi sanoa, että itsenäistyneen Suomen sisällissodan juuret ovat jo yli sata vuotta aikaisemmin alkaneessa eriarvoistumisen kasvamisessa, Einonen sanoo.


Suomi oli vielä hahmoton​


Alueena Suomi oli autonomian alussa vielä hahmoton ja identiteetti jakautunut.


Viipurin alue ja Karjalan kannas, niin sanottu Vanha Suomi, oli liitetty Venäjään jo 1700-luvulla ja se suuntautui Pietariin. Länsi-Suomella oli vahvat siteet länteen ja Ruotsiin. Itä-Lapista kulkivat historialliset kauppareitit Ruijaan ja Jäämerelle.


– Viimeiset valvomattomat rajat suljettiin pohjoisessa vasta 1852 ja 1889. Voi ajatella, että vasta silloin Suomen rajat varsinaisesti määriteltiin, Einonen sanoo.


Venäjän keisari Alenksanteri I vieraili Suomessa vuonna 1819. Piirros esittää keisarin ja hänen seurueensa ruokailua Vuolijoella. Keisari kävi matkallaan myös Oulussa.


Venäjän keisari Alenksanteri I vieraili Suomessa vuonna 1819. Piirros esittää keisarin ja hänen seurueensa ruokailua Vuolijoella. Keisari kävi matkallaan myös Oulussa.

Kuva: Museovirasto/Bolms



Oulu sopeutui nopeasti vallanvaihtoon

Pohjois-Pohjanmaalla Ruotsin ja Venäjän armeijat kävivät isoja taisteluja keväällä 1808 Pyhäjoella, Siikajoella ja Revonlahdella. Sotatoimet loppuivat saman vuoden marraskuun 19. päivä allekirjoitettuun Olkijoen sopimukseen, joka tehtiin Pattijoen Olkijoella, Lassilan majatalossa.

1800-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaalla kärsittiin katovuosista ja taudeista vuosina 1807–1813, jolloin myös Suomen sota kulki alueen yli. Ajanjaksosta puhuttiin myöhemmin seitsemänä nälkävuotena, jolloin myös alueen väkiluku romahti.

Oulussa ei taisteltu, mutta sodan eri vaiheissa kaupungissa majoitettiin molempien osapuolten sotilaita ja pidettiin sotilassairaalaa. Perääntyvä Ruotsin armeija jätti Ouluun 600 haavoittunutta.

Venäläiset miehittivät kaupungin marraskuun lopussa.

Vallanvaihto sujui kivuttomasti. Lääninjohto oli lähtenyt kaupungista Ruotsin armeijan joukkojen mukana, jolloin suhteiden määritteleminen uuteen vallanpitäjään lankesi porvariston kontolle.

Oululaiskauppiaat päätyivät yhteistyöhön uuden vallanpitäjän kanssa. Kun myös miehittäjät pitivät hyviä suhteita tärkeinä, vallanvaihto sujui niin hyvin, että keisari Aleksanteri I palkitsi kaupungin porvareita arvonimillä ja löi Oululle kiitokseksi mitalin. Kerrotaan, että jään sulatti erityisesti miehityksen alkuvaiheessa järjestetyt tanssiaiset loisteliaine tarjoiluineen.

Jo 1820-luvulla Oulun väestö kasvoi nopeasti. Kun Haminan rauha solmittiin vuonna 1809, Oulussa oli noin 2 000 asukasta ja runsaan 10 vuoden kuluttua jo yli 3 000. 1830-luvulla halla tuhosi viljasatoa useana peräkkäisenä vuotena ja lisäksi koleraepidemia vei oululaisia hautaan. Pahin oli vuosi 1834, jolloin kuolleita oli kaksi kertaa enemmän kuin syntyneitä.

Lähde: Oulun kaupungin Aikamatka Oulu -nettisivut vuodelta 2005
 

Erkki

Ylipäällikkö
Vaikka Koskelan Jussi pappilan suon pelloksi raivasikin, Kalle Päätalolla on hyvä kuvaus siitä, miten Taivalkoskella yrittivät raivata soita pelloiksi. 1900-luvun alkupuolella ei onnistunut huonostikaan.
Päätalon mukaan suurin este suoviljelykselle oli taivalkoskelaisten vanhoillisuudesta johtuva ankara vastustus. Taivalkoskelle oli lähetetty malliksi Nivalasta suonraivaajia, mutta näiden työtä pidettiin täytenä hulluutena. Vasta 1930-luvun kuluessa alkoi suoviljely yleistyä maatalousneuvonnan, valtionmaiden asutustoiminnan sekä pellonraivauspalkkioiden siivittämänä. Kun tuolloin havaittiin, että suopellot kasvoivatkin hyvin, harmiteltiin sitä, etteivät jo aiemmat sukupolvet olleet älynneet ryhtyä suonraivaukseen.
 

John Hilly

Ylipäällikkö
Bonanza -näyttelijä palveli Korean sodassa. Vanhemmalle väelle tuttu mies. Hyvä juttu:

 

JR49

Respected Leader
Viimeksi muokattu:
Top