Mielenkiinnosta kysyn. Kun yleisössä on niitä, joita ei kiinnosta ja sitten niitä, joilla on asioista eri näkemys. Kumman porukan koet suurempana haastena? Herätellä ne, joita ei kiinnosta. Vai koittaa keskustella sen toista mieltä olevan porukan kanssa.
Mä teen duuniani, kiinnosti se muita tai ei. Jos kiinnostaa, yleensä jokin työn osa-alue saa huomiota/julkisuutta. Ne, joita asia ei kiinnosta, eivät yleensä noteeraa mitenkään, koska ovat eri taajuuksilla. Niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä, kaikki riippuu siitä, kuinka tätä erimielisyyttä ilmaistaan. Tutkijathan ovat keskenään yleensä aina eri mieltä (heh), ja tästä erimielisyydestä rakennetaan kokonaiskuvaa. Sitten on heitä, jotka ilmaisevat eriävän mielipiteensä vähemmän rakentavin keinoin (yleensä arvioivat henkilöä, eivät asiaa), ja yleensä yksinkertaisesti vain poistun niistä keskusteluista koska en hyödy niistä mitenkään, ja käytän mieluummin aikani johonkin muuhun.
Eli en koe että mun tehtävä on käännyttää ketään, vaan tehdä työni muista riippumatta. Tutkijallahan on velvollisuus tuoda yhteiskunnalle keskeistä tietoa esiin. On sitten yleisön asia tarttua siihen tietoon, tai olla tarttumatta. Usein tätä ajatellaan vain julkisuus-näkökulmasta, mutta siinä on ongelmana se, että vain osa tutkijan/tutkijoiden ajatuksista saa julkisuutta, ja usein vain se tieto, jota media ja toimittajat ymmärtävät kysyä. Sitten siitäkin silpusta palastellaan se osuus, mikä mahtuu 25 sekunnin uutisklippiin, eli muutama lause.