Näin EU:ssa.

Ei taida onnistua natotukset helpolla. Itse olen silti valmis siihen, koska Venäjällä on huono kurssi, ja EU joutuu sen kanssa pahemmallekin törmäyskurssille vielä ja me olemme ainoa mahdollinen koepallo.

Jos Putin pistää Bäckmanilta jalat alta, tekee oikean eleen, palaan Impivaaraani rauhassa.
 
http://www.breitbart.com/Breitbart-...ays-europe-will-expand-without-public-backing
AN ROMPUY: IF THE PUBLIC DOESN'T WANT EU EXPANSION, 'WE DO IT ANYWAY'
rumpypumpy.png



Email ArticleSend a Tip
by M.E. SYNON 1 May 2014 93POST A COMMENT

In a crass and ill-timed intervention, the unelected president of the European Council Herman Van Rompuy has warned Vladimir Putin that the EU intends ultimately to control every country on the western flank of Russia.
In an interview with De Standaard newspaper, Van Rompuy speaks about his “dreams” that all the Balkan states will join the EU. He calls it an “inspiring thought” that in the long term “the whole of European territory outside Russia” will be tied in some way to the EU.

He admits he does not know if there is public support for such a move, “But we do it anyway.”

Van Rompuy’s comments, released in the midst of the tensions which have followed moves by Brussels to put Ukraine on the path to EU membership, give credence to Putin’s fears that ultimately the EU intends to put its tanks on Russia’s lawn.

Building a common EU defence is one of the strategic priorities for the Brussels elite who are trying to build “a country called Europe.”

Most people in Britain are unaware of it, but a commitment by Britain and the other member states to common foreign, security and defence policies was written into the Maastricht Treaty of 1992.

In recent years the EU has deepened the integration of the military forces of member states with the framing of the Common Security and Defence Policy.

German Chancellor Angela Merkel and French President Francois Hollande are the leading voices for a common defence force for the EU.

In 2008, a report by a respected Dutch think tank warned that the EU is pursuing a secretive “military space policy.” It accused the EU of using the cover of the European Space Agency to develop technologies such as the Galileo satellite system for use by military as well as civilian. authorities

Last July, Martin Schulz, the German socialist President of the European Parliament who is now one of the top candidates to be the next president of the European Commission, said: “We need a headquarters for civil and military missions in Brussels and deployable troops.”

At the same time the European Commission proposed that it should “own and operate” its own surveillance drones.

Last December at a European Council meeting, member states agreed to “deepen defence cooperation.” At a press conference afterwards, David Cameron insisted Britain would block EU institutions from owning and operating their own military assets.

However, the fact is there is nothing Britain can do to stop a group of EU member states from creating their own “intergovernmental” defence force and asking the EU to administer it.

Now in this latest interview, Van Rompuy has said Brussels intends in effect to create an EU national border from the Arctic Circle to the Turkish border with Iraq.

This could threaten Russia’s historic, trade and political ties with Eastern Europe, so it is unlikely Russians will believe Van Rompuy when he insists the EU does not intend to create a “geopolitical shift.”

As long ago as 2007, José Manuel Barroso, the Portuguese former Maoist who is the president of the European Commission, said he liked to compare the EU “to the organisation of an empire.” He said “We have the dimension of an empire. I believe it is a great construction.”

Van Rompuy’s interview makes it clear that the EU elite intend for the empire to go right to the edge of the Russian Motherland.

In reply to Van Rompuy’s interview, a spokesman for the Foreign and Commonwealth Office said: “Europe’s diversity means a one-size-fits-all Europe will not work. You cannot impose a federal, close-knit union on such a varied group of states. There is not the political will to do so.”

“Only 31 per cent of the people across the European Union have a positive view of the EU. Two-thirds believe their voice does not count in the EU. This is not the voice of people who think a ‘United States of Europe’ is the answer to their problems. You have to treat Europe like a network not like a bloc.”

UKIP deputy leader Paul Nuttall said Van Rompuy’s words “demonstrate the frightening expansionist mentality of federalist fanatics.” He said Van Rompuy “does show a rare glimpse of honesty when he admits that the EU’s desire to expand comes without any public approval.”

Vladimir Chizhov, Russian ambassador to the EU, and Douglas Alexander, Labour’s Shadow Foreign Secretary, were both unavailable for comment.
 

Tämä van Rompuy on nyt Alexander Duginin EU-versio unelmineen. Se on katteetonta profiilin nostoa. Häntä ja Ashtonia mainittiin näkymättömiksi ja keskinkertaisiksi, kun heidät valittiin vuonna 2009. Ainoa joka ylisti, oli Olli Rehn. Parivaljakkoa on eniten Yhdysvalloissa syytetty asioiden epäviisaasta ja hosuvasta hoidosta Ukrainassa viime vuonna. Van Rompuy siis osaa tunaroida mutta myös oikein julistaa erimielisyyksiä ja antaa uhoavia lausuntoja. Kristillisdemokraattinen flaami.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana hän on ikään kuin Euroopan presidentti. Ashton on Euroopan "ulkoministeri". Yhteistä Rehnin kanssa on laajentumishimo taloussyistä. Samat henkilöt suhtautuvat nihkeästi Yhdysvaltain ajamiin pakotteisiin.

Putin ei pidä näitä minään, vaan asioi suoraan Saksan kanssa - vaikka Merkel on kovempaa tekoa. Tai juuri siksi. Tästä syystä Paavo moosesteli meitä Saksan kainaloon lähiaikoina.
 
Kerryn ulostulo siitä että hän piti joitain eurooppalaisiakin toimijoita osasyynä tilanteen kiristymiseen oli tosiaan huomionarvoinen. Putinia ja Venäjää kenties aiheestakin pilkataan suurvaltahaaveista, mutta mitä pitäisi sitten ajatella näistä jotka pitävät EU:ta suurvaltana?
 
http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167876-avoin-kirje-paaministeri-jyrki-kataiselle
Avoin kirje Pääministeri Jyrki Kataiselle
12.5.2014 15:07 Vesa Kanniainen
76 kommenttia


Arvoisa pääministeri. Yhteisen isänmaamme Suomen pöydälle on noussut useita suuren luokan asioita. Yksi niistä on epäily eurojärjestelmän kyvystä tarjota rahaliiton jäsenmaiden kansalaisille hyvinvointia ja taloudellista turvaa.

Yliopistojen ja korkeakoulujen yksi tehtäviä on julkiseen keskusteluun osallistuminen. Tässä hengessä Helsingin yliopiston puitteissa työskennellyt EuroThinkTank oli ottanut tehtäväkseen sen arvioimisen, mitkä ovat rahaliiton taloudellisten vaikeuksien taustat, mitkä ovat rahaliiton mahdolliset tulevaisuudet ja mitkä ovat Suomen vaihtoehdot suhteessa noihin rahaliiton tulevaisuuksiin. Ryhmän tulokset julkaistiin kirjana 7.5.2014.

Lehtitietojen mukaan olette lausunut, että "Eurosta eroamisesta ei ole mitään järkeä". Olette perustellut viestiänne sillä, että euro on ollut Suomen vakain valuutta.



Pääministeri Kataiselle: valuuttakurssin vakaus on väärä kriteeri

Arvoisa Pääministeri, vetoamisenne Suomen traumaattiseen valuuttakurssikehitykseen oman rahan aikana on kirjamme tulosten valossa ongelmallinen. Valuuttakurssin vakaus ei ole oikea kriteeri euroa arvioitaessa. USA:n dollari on ollut menestystarina sen 200-vuotisen historian aikana, kun se on ollut olemassa. Siitäkin on ollut vakaus kaukana. Sen arvon suhde Saksan markkaan on vaihdellut jopa 40 % ennen euroa eikä se ole ollut vakaa suhteessa euroonkaan. Se on tällä hetkellä lähes 40 % heikompi kuin euron syntyessä. Kirjamme mukaan maailmantalous tarvitsee joustavia valuuttakursseja, ei keinotekoisesti kiinnitettyjä ja markkinoilla väärin hinnoiteltuja valuuttoja. Kaikki 1990-luvun valuuttakriisit (Pohjoismaiden valuuttojen devalvaatiot, Englannin punnan romahtaminen 1992, Meksikon ja Agentiinan devalvaatiot 1994-95 ja 2002, Aasian maiden valuuttojen massiiviset devalvaatiot 1997 alkaen) heijastivat virheellistä näkemystä niistä eduista, joita rahan arvon kiinnittäminen toisi mukaan. ERM-järjestelmä Euroopassa joutui kasvattamaan 2,25 %:n valuuttaputkensa rajat 15 %:iin! Suomen vahvaksi uskotun markan dramaattinen vuoristorata ja siihen liittyneet jopa 15 %:n markkinakorot heijastivat virheellistä tulkintaa keinotekoisesti kiinnitetyn valuutan eduista. Jos Kreikan olisi sallittu palata kansalliseen valuuttaan 2011, sen oma raha olisi devalvoitunut ja maa olisi jo pitkään ollut kasvu-uralla! Arvoisa Pääministeri, maailmantalous tarvitsee enemmän valuuttakurssien joustavuutta, ei vähemmän.

Kun valuuttakurssin vakaus on väärä kriteeri, oikea kriteeri on BKT:n ja työllisyyden kehitys. Samalla kun kriteerinne valuuttakurssien vakauden toivottavuudesta on haastettavissa, on aihetta palata viestiinne: ”eurosta eroamisesta ei ole mitään järkeä.” Asetettakoon kysymys toisin: ”mitä taloudellista hyötyä eurosta on Suomelle ollut?”



Eurosta ei ole ollut Suomelle mitään taloudellista hyötyä

Kun Suomi liittyi eurojärjestelmään, tämän ajateltiin olevan vastaus Suomen krooniseen vaihtotaseongelmaan. Liittymisen arveltiin tuovan työmarkkinoille uusia pelisääntöjä, jotka auttaisivat ylläpitämään suotuisaa vaihtotasekehitystä maassa, jonka kansantalous suljetun talouden aikana 1950-luvulta lähtien oli yhtä epävakaa kuin Linnanmäen vuoristorata. Talouskehitystä hallitsi inflaation ja devalvaation vuorotteleva syklinen epävakaus.

Kuten presidentti Sauli Niinistö totesi jokin aika sitten, Suomen markan ulkoiseen 30 %:n heikentymiseen perustui ensi kädessä Suomen irtaantuminen 1990-luvun traumaattisesta lamasta. Markan 1992 alkanut kellutus jatkui euron ulkopuolisiin valuuttoihin nähden 1998 saakka ja oli menestystarina. Markka oli kelluessaan vakaampi kuin koskaan, koska sen arvo oli oikein hinnoiteltu. Vaihtotaseemmekin tasapainottui, mutta ei euron avulla. Taustalla oli Suomea kohdannut satumainen onni: Nokia nousi kansainväliseksi huippuyritykseksi.



Euro ei auttanut työmarkkinoiden joustavoittamisessa

Yksi pettymyksen aihe euroon liittyen koskee työmarkkinoita: mitään ei euroaikana ole Suomessa tehty työmarkkinoiden joustavoittamiseksi. Jukka Pekkarisen johdolla istunut toimikunta oli jo kiinnittänyt huomiota siihen, että euroon liittyminen on haaste Suomen työmarkkinamekanismeille. Mainitusta syystä johtuen Ruotsissa työskennellyt vastaava komitea suositteli rahaliiton ulkopuolelle jäämistä.

Euroaikana myös suurteollisuus on liputtanut ulos Suomesta. Euroalueen merkitys Suomen viennille on pudonnut 30 %:iin kun se oli 33 % ennen euroa. Vaikka nämä muutokset eivät johdu eurosta, ne osoittavat, että eurosta ei ole ollut viennin kannalta hyötyä.



Matala korko ollut ongelmien lähde

Euron tuomat edut matalina korkona ovat varsinainen ongelmien lähde. Irlannin ja Espanjan kiinteistömarkkinoiden tuhoisa ylikuumeneminen johtui liian kevyestä rahapolitiikasta, matalista koroista ja europankkien eurooppalaistumisesta - mitä juhlittiin integraation ansiona! Raunioita siitä tuli. Myös Suomessa matala korko on ylläpitänyt asuntomarkkinoilla ylikysyntää johtaen asuntojen hintojen nousuun. Ihmiset eivät näe, että matalilla koroilla on kääntöpuolensa - asunnot maksavat liikaa. Kun matala yleiseurooppalainen korkotaso poisti maariskit, kotitalouksien ja yritysten ohella myös euromaiden julkiset sektorit ylivelkaantuivat.



Matalan inflaation tuotti globalisaatio, ei euro

Edes matala kuluttajainflaatio euroaikana ei mene euron piikkiin eikä ole luettavissa Euroopan keskuspankin ansioksi. Kun globalisaation toinen aalto sai vauhtia, niin Eurooppaan kuin USA:han alkoi virrata halpaa tavaraa Aasian maista. Aasian työvoima oli valmis työskentelemään murto-osalla euromaiden palkkatasoon nähden. Euroalueen matala inflaatio johtui kansainvälisen palkkainflaation laskusta, ei eurosta. EKP:n liian keveäksi viritetty rahapolitiikka (EKP salli M3:n kasvaa 106 % vuosina 2001-2008) ei näkynyt kuluttajahinnoissa mutta kylläkin muissa hinnoissa: sijoituskohteiden arvot nousivat pilviin.

Arvoisa pääministeri. Varmaan toivoisitte, että euro ei olisi niin vahva tällä hetkellä kuin se on. Euron ylivahvuudessa heijastuu Saksan vahva talous ja 7 %:n vaihtotaseen ylijäämä suhteessa BKT:hen. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin puheen jälkeen euro on vahvistunut kesästä 2012 lähtien heikentäen Suomen vientiä euron ulkopuolisiin maihin. Ruotsilla ei ole tätä ongelmaa. Ruotsi hyötyi jo 2009 laskukaudesta, kun sen kruunu devalvoitui 20 %. On sanottu että euro on ollut siunaus Suomen pk-sektorille. Eipä Ruotsinkaan pk-sektorilla ole ollut ongelmia viedä tuotteitaan euromaihin, vaikkei Ruotsi edes ole eurossa mukana! Sen ei ole tarvinnut myöskään osallistua Kreikan avustamiseen. Eikä se osallistu tulossa olevaan transaktioveroon eikä pankkijärjestelmän kriisinhallintarahastoihin. Pankkitoimintaa karkaa Suomesta Ruotsiin.

Arvoisa pääministeri. Jos palaamme kysymykseen siitä, onko eurosta eroamisessa mitään järkeä taloudellisesti, ehdotan harjoitelmaa kansantaloudellisesta hyöty-kustannusanalyysista. Ts. arvioidaan eurossa pysymisen tulevat hyödyt ja tulevat kustannukset lähimmän 20 vuoden aikajänteellä. Koska on aika kiistatonta, että eurosta ei ole ollut Suomelle hyötyä, Suomen kansa on ansainnut tällaisen arvion.



Kunnioittavasti

Vesa Kanniainen
Professori , EuroThinkTank

Kommentoi 76 kommenttia
 
Tuossa miheikin postissa on monia pointteja. Euron aikana on nimenomaan tapahtunut megalo-suurteollisuuden ulosliputus. Pankkisektori siirtyy Ruotsiin. Jne. Vaikea sanoa, johtuvatko nämä seikat eurosta vai olisiko kehitys ollut samanlainen markankin oloissa? Vai olisiko markkaa kellutettu pahimman yli ja ko. vaiheet olisivat jääneet toteutumatta? On kyllä vaikea sanoa. Aika moni teollisuus- ja pankkimies on kyllä sanonut, että euro ei ole Suomen onni. Poliitikot vakuttavat, että se on suurinta mannaa, mitä Suomeen on satanut....ja sitten teollisuus-pankkisektori kiiruhtaa ulos. Vaikea sanoa mitään.
 
Tuossa miheikin postissa on monia pointteja. Euron aikana on nimenomaan tapahtunut megalo-suurteollisuuden ulosliputus. Pankkisektori siirtyy Ruotsiin. Jne. Vaikea sanoa, johtuvatko nämä seikat eurosta vai olisiko kehitys ollut samanlainen markankin oloissa? Vai olisiko markkaa kellutettu pahimman yli ja ko. vaiheet olisivat jääneet toteutumatta? On kyllä vaikea sanoa. Aika moni teollisuus- ja pankkimies on kyllä sanonut, että euro ei ole Suomen onni. Poliitikot vakuttavat, että se on suurinta mannaa, mitä Suomeen on satanut....ja sitten teollisuus-pankkisektori kiiruhtaa ulos. Vaikea sanoa mitään.

Muistatko, miten pöö-Lipponen jyrisi Aholle, kun EMU-päätös jyrättiin: "Onko Aholla piilossa devalvaatiokortti!"

Tuossa on alussa uutisnauhaa vuodelta 1998. Sitten tulee jonkinlainen persumainen propagandapläjäys, jonka kaikista osista en ole yhtä mieltä.

Kyllä ruotsalaiset paremmin ovat pärjänneet. Muskelia on enemmän kuin meillä.


 
"Kansalaiset. Monissa maissa taloudellinen kasvu on pysähtynyt ja työttömyys nopeasti lisääntynyt. Voimakkaan ja pitkäaikaisen suhdannelaman mahdollisuutta on ennustettu. Olemme todenneet, että omankaan maamme kansalaiset eivät ole säästyneet niiltä vaikeuksilta, joita syvälle käyvät ongelmat ja muutokset kansainvälisessä taloudellisessa järjestelmässä aiheuttavat. Nimenomaan vaikeina aikoina seurataan tarkoin, kykeneekö maan poliittinen johto huolehtimaan siitä, että kaikkien kansalaisten elämisen perustarpeet - ravinto, asunto, vaatetus, koulutus sekä terveyden- ja sairaanhoito - voidaan kohtuullisin kustannuksin tyydyttää. Jos tässä epäonnistutaan, kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään kokonaisuudessaan voi saada pahoja säröjä."

UKK-sitaatti ja Nälkämaan laulu viittaa kyllä Keskustapuolueen korpiosastoon. :)
 
Urkin aikana vaatteet olivat vähemmän koreita. Nyt meillä menee kaikilla mittareilla ilmeisesti liian hyvin menneeseen nähden. Saavutetuista eduista jos ottaa jotain pois, alkaa aika iso ulina.

Aprikoin mysö, millaiseen ryhmään Suomen eurokriittiset sitten liiittyvät? Näihinkö?


"Kreikassa ollaan jo pitemmällä. Kultaisen sarastuksen johtajan Nikolaos Mihaloliakoksen tiedotustilaisuudessa pitämä puhe.

Tilaisuuden alussa paikalla oleva yleisö käskettiin nousemaan seisomaan ja kunnioittamaan Mihaloliakosta. Tämän jälkeen paikalle saapui kahden poikkeuksellisen lihaksikkaan turvamiehen saattelema keski-ikäinen mies.

Mihaloliakos on kiistänyt Kultaisen sarastuksen olevan uusnatsipuolue. Miehen esiintyminen ei kuitenkaan ollut kaukana kuvastosta, joka liitetään useimmiten Saksan führeriin Adolf Hitleriin. Näin tulkitsi myös nettikansa, joka ryhtyi levittämään videota tilaisuudesta.

- Kreikasta on tulossa sosiaalinen viidakko. Syy on miljoonien maahanmuuttajien, jotka on tuotu tänne kysymättä meiltä kreikkalaisilta mitään, Mihaloliakos julisti puheessaan.

Hän käänsi kritiikkinsä mediaan:

- Minulla on teille viesti: veni, vidi, vici, Mihaloliakos siteerasi Rooman keisaria Julius Caesaria.

- Syytitte meitä, hiljensitte meidät ja pilkkasitte meitä. Mutta me voitimme.

Mihaloliakos kiitti kannattajiaan kiihkeässä puheessa.

- Kun pornokanavat näyttivät pornoa yöllä, nämä miehet juoksivat kylissä ja kantoivat Kreikan lippua. Meidän vuoksemme. Kreikan vuoksi. Kultaisen sarastuksen vuoksi, Mihaloliakos puhui.

- Helleenien kultainen sarastus on koittamassa. Niillä, jotka ovat pettäneet tämän maan, on syytä pelätä."
 
Italia kaunistaa talouslukujaan huumeilla ja prostituutiolla

uutiset22.5.

pKISbwVuPxWkU9-LqjLI_7t_Tuc1ZpmovnKr1YdLB-3QNUoca2B9DW9i_fmj56gW-nMfMz5HKZRcRCP94oqBNceXyv2zL5qV8abdC8awBYTFygeoePR1mGQ7sZiQZXwHEzlfltKoqoVVhJ_K6TGfCzTlDSot-MhMXq0LqVeys4Y54uu_gV1FvCDLRsaxBbDPg0mm2Guw5TOkZDuxumVdLFDul8VO7_On2n9MLkur9HLjuAhbyZXPV7ghhmt4KubLww**

Italian tilastovirasto aikoo jatkossa arvioida huumekaupasta ja prostituutiosta kertyvät tulot osana maan bruttokansantuotetta.
Muutos astuu voimaan ensi vuonna ja sen odotetaan kasvattavan Italian BKT:ta tuntuvasti.
Tilastovirasto Istat aikoo lisäksi arvioida salakuljetetun alkoholin ja tupakan arvon. Virasto myöntää, että arviointi on hyvin vaikea suorittaa, koska laitonta liiketoimintaa ei ole tapana ilmoittaa verottajalle. Uusi laskentatapa perustuu EU:n sääntöihin.
Italian keskuspankki arvioi vuonna 2012, että rikollisen toiminnan osuus maan taloudesta nousee lähes 11 prosenttiin. Lukujen perusteella voi olettaa, että Italian talouskasvu on nopeampi kuin hallituksen tämän hetken virallinen arvio, 1,3 prosenttia vuodessa.

http://m.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/ar...lukujaan-huumeilla-ja-prostituutiolla/3392936
 
Sampo Terho toi esille esimerkkejä EU:n rahankäytöstä.

http://www.sampoterho.net/?p=3256
EU haaskaa verorahojasi
May 21, 2014

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin on vuosittain paljastanut mittavia puutteita EU:n rahankäytössä ja sen tehokkuuden seurannassa. Alla muutamia esimerkkejä siitä, minne ja miten myös suomalaisten veronmaksajien rahoja hassataan. Mainitut esimerkit ovat vain mitätön otos ilmitulleista väärinkäytöksistä, joista tilintarkastustuomioistuin raportoi.

1. Italia sai 2009 sattuneen maanjäristyksen tuhojen korjaamiseen rahaa Euroopan solidaarisuusrahastolta. Rahastosta jaettiin 350 miljoonaa euroa hankkeelle, jonka tarkoituksena oli järjestää tilapäisasunto 15 000:lle kotinsa menettäneelle. Paikalliset viranomaiset kuitenkin päättivät solidaarisuusrahaston periaatteiden vastaisesti rakentaa rahoilla pysyviä rakennuksia, jotka vieläpä olivat paremmin varusteltuja kuin useimmat rakennukset alueella. Kun valmistalojen rakennuskustannukset Italiassa ovat 640 euroa neliöltä, niin EU:n tuella rakennettujen ”tilapäistalojen” kustannuksiksi saatiin lopulta 1648 euroa! Kaiken lisäksi kyseinen EU-rahoitusta saanut L’Aquilan kaupunki suunnittelee myyvänsä osan asunnoista vapailla markkinoilla ja tekevänsä niillä itselleen voittoa.

2. Euroopan unioni on vuodesta 2000 lähtien rahoittanut koheesiopolitiikan perusteella lähes viidellä miljardilla jäsenvaltioissa toteutettuja energiatehokkuustoimenpiteisiin liittyviä hankkeita. Yhdessäkään tilintarkastustuomioistuimen tarkastamassa toimenpideohjelmassa kustannustehokkuutta ei pidetty ratkaisevana tekijänä, kun varoja jaettiin energiatehokkuutta koskeviin investointeihin. Samoin tarkastetuista 24 hankkeesta 18:ssa ei voitu varmistua siitä, oliko tosiasiallisia energiansäästöjä saatu aikaan, sillä luotettavia mittauksia ei ollut tehty ennen eikä jälkeen hankkeen.

3. EU on 2000-luvulla rahoittanut rakenne- ja koheesiorahastojen kautta noin 6,2 miljardilla merisatamainfrastruktuurien rakentamista. Tilintarkastustuomioistuin tutki hankkeiden vaikuttavuutta ja 27 hankkeesta ainoastaan yksitoista tuki liikennepolitiikan tavoitteita vaikuttavasti. Hankkeissa oli seurattu, että myönnetty raha tuli käytettyä, mutta ei sitä, oliko satamainfrastruktuurin rakentamisessa järkeä. Nyt siis EU:n rahoittamia satamia seisoo tyhjillään.

4. Liikenneyhteyksien parantaminen on ollut EU:n koheesiopolitiikan keskiössä. EU on rahoittanut aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston kautta 2000-luvulla tieliikennehankkeita 65 miljardilla eurolla. Hankkeista ainoastaan seitsemän toteutettiin alkuperäiseen sopimushintaan, kun yhdentoista hankkeen kustannukset kasvoivat yli 20 prosenttia rakennustöiden aikana. Esimerkiksi Kreikassa liikennekäytävän tukihakemuksessa kirjattiin, että hankkeen kokonaiskustannukset olisivat 278 miljoonaa euroa, mutta hankkeen tosiasialliset kustannukset olivat 378 miljoonaa euroa.

5. Kaupunkiliikenteeseen suunnattu EU:n rahoitus oli 2007–2013 yhteensä 7,8 miljardia euroa. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastamista 26 hankkeesta vain kahdestatoistahankkeesta oli tuotettu tiedot käyttöasteesta, ja vain kaksi niistä oli saavuttanut tavoitteensa; vajaakäyttö infrastruktuurihankkeissa oli merkittävää. Ranskalaisessa esimerkkitapauksessa uusi raitiovaunuverkko jäi 72 prosenttiin tavoitearvosta ja samanaikaisesti yksityisautoilu kasvoi, vaikka kaupunkiliikennesuunnitelman tavoitteena oli vähentää yksityisautoilua.

6. Ikääntyvien työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen kuuluu EU:n strategisiin tavoitteisiin. Ohjelmakaudella 2007-2013 Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettiin 63 toimenpideohjelmaa, jotka liittyivät ikääntyviin työntekijöihin. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastamista toimenpideohjelmista hallintoviranomaiset ja komissio eivät kyenneet vahvistamaan, kuinka moni ikääntyvä työntekijä on hankkinut uutta ammattitaitoa tai löytänyt tai säilyttänyt työpaikkansa Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman toiminnan ansiosta. Myöskään kyseisiin toimiin käytettyjä varoja ei ole tiedossa. Tarkastetuista ohjelmista ainoastaan kahdessa oli tehty laskelmat nettotyöllisyysvaikutuksesta. Lopuilla ei ollut aikomustakaan tehdä tällaisia laskelmia.

7. EU edistää ympäristövaurioalueiden elvyttämistä ja uusiokäyttöä. Ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen kuuluu paitsi saastuneen maan kunnostaminen ja saattaminen käyttökuntoon, myös uudiskäytön valmistelu. EU:n perussopimuksen mukaan EU:n ympäristöpolitiikka pohjautuu periaatteeseen, jonka mukaan saastuttajan on korvattava kaikki aiheuttamansa vahingot. Tosiasiassa suurimman osan ympäristövaurioalueiden kunnostamisesta maksavat viranomaiset EU:n rakennetuen avulla. Yhdessäkään tilintarkastustuomioistuimen tarkastamassa hankkeessa saastuttaja ei maksanut kunnostustöitä.

8. Komissiolla on 33 000 työntekijää ja komission toiminnan tehokkuus edellyttää, että henkilöstöä koulutetaan jatkuvasti. Vuoden 2010 talousarviossa komissio oli varannut 26,6 miljoonaa euroa pelkästään ulkoisiin kouluttajiin ja koulutusmateriaaleihin. Investoinneista huolimatta komission järjestelmillä ei seurata osallistuuko henkilöstö heille suunniteltuihin koulutuksiin tai onko henkilöstö oppinut niissä uusia käytettävissä olevia taitoja. Komissio ei kerää tietoa henkilöstön olemassa olevasta ammattitaidosta tai koulutustarpeista. Myöskään selkeää tietoa siitä, miten kehittämistoimet edistävät komission tavoitteiden saavuttamista, ei ole saatavilla.

Käyttäisitkö itse rahojasi näin leveäperäisesti? EU käyttää. EU-rahoituksen toistuva teema näyttäisi olevan seuraava: rahoitettavan toimenpiteen tarpeellisuutta ei ole selvitetty kunnolla, eikä varojen käyttöä ole seurattu perusteellisesti missään projektin vaiheessa. Tulevalla vaalikaudella tulee lakkauttaa sellaiset EU-rahastot jotka eivät liity suoraan EU:n ydintehtäviin ja valvoa voimaperäisesti niitä, jotka jäävät jäljelle. Rahan kierrättäminen EU-byrokratian kautta ei lisää tehokkuutta, vaan kasvattaa hävikkiä.
 
Taannoin sain tehtäväksi käydä läpi kaupungin erään infopisteen materiaalia, johon kuului mm. kirjakokoelma. Osa kirjoista (varmaan parisen sataa) oli erilaisia EU-raportteja, infopaketteja ja tiedotteita. Kaikki oli 4-väripainettuja korkealaatuiselle paperille. Joistakin oli kappaleet sekä suomeksi että ruotsiksi. Hyvin harva näistä kirjoista näytti siltä että niitä oli ikinä edes aukaistu. Melkein kaikki oli täysin priimoja ja suurin osa lensi siinä kunnossa kierrätykseen.

Kun miettii sitä kaikkea julkaisu- käännös- painos- ja jakelutyön määrää mitä EU-tiedotus tuottaa niin sen paperivuoren täytyy olla aivan valtava. Ja suurin osa siitä menee paperinkeräykseen sellaisenaan. Sitten EU-tiedotuspisteet kaikilla messuilla ym., esitteiden ja julkaisujen määrä on taas tolkuton, eikä niitä kukaan lue. Ymmärrän toki periaatteen että ihmisille pitää tiedottaa asioista, eikä se EUn vika sinänsä ole jos he eivät niistä ole kiinnostuneita, mutta kyllä väkisinkin tulee mieleen että tässä olisi vähän säästämisen varaa.
 
Italia kaunistaa talouslukujaan huumeilla ja prostituutiolla

uutiset22.5.

pKISbwVuPxWkU9-LqjLI_7t_Tuc1ZpmovnKr1YdLB-3QNUoca2B9DW9i_fmj56gW-nMfMz5HKZRcRCP94oqBNceXyv2zL5qV8abdC8awBYTFygeoePR1mGQ7sZiQZXwHEzlfltKoqoVVhJ_K6TGfCzTlDSot-MhMXq0LqVeys4Y54uu_gV1FvCDLRsaxBbDPg0mm2Guw5TOkZDuxumVdLFDul8VO7_On2n9MLkur9HLjuAhbyZXPV7ghhmt4KubLww**

Italian tilastovirasto aikoo jatkossa arvioida huumekaupasta ja prostituutiosta kertyvät tulot osana maan bruttokansantuotetta.
Muutos astuu voimaan ensi vuonna ja sen odotetaan kasvattavan Italian BKT:ta tuntuvasti.
Tilastovirasto Istat aikoo lisäksi arvioida salakuljetetun alkoholin ja tupakan arvon. Virasto myöntää, että arviointi on hyvin vaikea suorittaa, koska laitonta liiketoimintaa ei ole tapana ilmoittaa verottajalle. Uusi laskentatapa perustuu EU:n sääntöihin.
Italian keskuspankki arvioi vuonna 2012, että rikollisen toiminnan osuus maan taloudesta nousee lähes 11 prosenttiin. Lukujen perusteella voi olettaa, että Italian talouskasvu on nopeampi kuin hallituksen tämän hetken virallinen arvio, 1,3 prosenttia vuodessa.

http://m.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/ar...lukujaan-huumeilla-ja-prostituutiolla/3392936

Taas mennään off topicin puolelle että raikaa, mutta tämän kerran.

Jos nuo "teollisuuden " haarat saataisiin valvonnan ja verotuksen alle toisivat ne meilläkin yhteiskunnalle suuria summia.
Asialla on toki kääntöpuolensa, eikä asia ole perusteltavissa pelkillä talousasioilla, mutta tosiasioiden tunnustaminen on joskus hyvästä. Sota huumeita vastaan menee heikosti, ja prostituution vastainen taistelu saa lähinnä itkettäviä tuloksia aikaan. Selvittämällä tämä vaihtoehto, ainakin tiedettäisiin mitä moraali maksaa.
 
Nämä EU väännöt ovat aina yhtä hullunkurisia. Vahvistusvinouma jyllää ja jossain vaiheessa samanmieliset heittävät aivot narikkaan ja ryhmäajattelu alkaa viedä porukkaa.

Ei siinä mitään, ihan inhimillistä. Ihan inhimillistä nähdä uhkia ja sulkea silmänsä mahdollisuuksilta. Ihan inhimillistä ottaa käyttöön tunnepohjainen mielen lokero johon varastoidaan lokeron nimilapun mukaisia ajatuksia ja uutisia, vastakkaisesta kertovat todisteet hyläten. Ihmisen mieli on semmoinen että se käyttää oikopolkuja, pyrkii hakemaan analogiaa tämän päivän tapahtumien ja menneisyyden välillä, pyrkii näkemään syy-seuraussuhteita siellä missä niitä ei ole ja sekoittaa tietosesti korrelaation ja kausaaliteetin.

Ihan klassikko on tämä että Ruotsilla menee paremmin kun niillä on kruunu. Keskitytään siis siihen asiaan jolla taitaa olla kaikkein vähiten tekemistä Ruotsin talouden menestyksen kanssa. Unohdetaan semmoiset jutut kuin Ruotsin elinkeinoelämän laajuus ja monipuolisuus, pitkät perinteet länsimaiden kanssa käytävässä kaupassa sekä maan geopoliittinen sijainti ja monta muuta asiaa joissa Ruotsi on meitä edellä.

Varsinkin näiden euroeroa vaativien puhetta kannattaa kuunnella kriittisesti. Finanssimiehille markan paluu kelpaisi mainiosti koska oman valuutan arvon vuoristorata kiihdyttää pääomien keskittymistä pienen finanssieliitin käsiin ja enemmistön näppeihin jäisi aina musta pekka.

Minulla on itselläni sen verran ikää että omaan kokemusta devalvaatiosuomesta ja siitä miten työssäkäyvien ja eläkeläisten tuloilla ja säästöillä pönkitettiin metsäteollisuutta säännölllisin väliajoin tehtävillä devalvaatioilla. Olin myös aitiopaikalla seuraamassa miten 90-luvun vahvan markan politiikalla ja sen seurauksena tehdyllä jättidevalvaatiolla - jota ei olisi pitänyt enää ikinä tulla - tuhottiin tuhansia elinkelpoisia yrityksiä, ihmisten elämäntöitä ja ajettiin moni tekemään se viimeinen henkilökohtainen ratkaisu.

Voin vain väsyneesti hymyillä ihmisille jotka rinnastavat EU:n millään tasolla Neuvostoliittoon. Nämä ihmiset eivät tosiaankaan tiedä mistä puhuvat. EU:n ja Neuvostoliiton tai Putinin Venäjän rinnastaminen toisiinsa on suunnilleen kuin ilmoittaisi suomalaisen avovankilan vastaavan 1944 Auswitchin keskitysleiriä.
 
Nämä "elinkelpoiset yritykset" kyllä itse olivat ottaneet riskin ottamalla ulkomaan valuuttoihin sidottua lainaa. 80-luvun kasinotaloudessa kuten monissa muissakin epärealistisissa kuplissa epäonnistuu jos on tuulipukujälkijoukkoa. Usko ikuiseen kasvuun ja onnellisuuteen on naiivia. Jokainen kantaa lopulta riskin itse. Ihmiset ja yritykset jotka näkivät tämän ennalta eivätkä kasvattaneet talouttaan ulkomaisella lainalla pärjäsivät kyllä tuossakin tilanteessa. Oman rahapolitiikan puuttuessa ja devalvaatioon kykenemättömänä ainoa tapa parantaa kilpailukykyä on sisäinen devalvaatio eli palkkojen leikkaus ja jäädyttäminen sekä julkisen sektorin leikkaus. Arvaa tullaanko tässä onnistumaan? Mikäli aikoinaan markkaa ei olisi väkisin pidetty vahvana wannabe-ekonomisti Mauno Koiviston johdolla vaan sen olisi annettu kellua olisi 90-luvun lama ja siitä seurannut pankkikriisi jäänyt huomattavasti pienemmäksi. Tulevaisuus olisi ollut aivan erilainen eikä Björnillä olisi kartanoa. Mahdollisuus devalvoida pienensi BKT:n laskua huomattavasti!
 
Olin myös aitiopaikalla seuraamassa miten 90-luvun vahvan markan politiikalla ja sen seurauksena tehdyllä jättidevalvaatiolla - jota ei olisi pitänyt enää ikinä tulla - tuhottiin tuhansia elinkelpoisia yrityksiä, ihmisten elämäntöitä ja ajettiin moni tekemään se viimeinen henkilökohtainen ratkaisu.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että vahvan ja vakaan markan politiikka oli täysin virheellistä politiikkaa. Markka oli liian vahva Suomelle ja lisäksi pyrittiin johonkin vakauteen, joka nähtiin autuaaksi tekevänä asiana. Siksi onkin kummallista, että nykyään jotkut puolustavat Suomelle liian vahvaa euroa, ja puhuvat että joku vakaus olisi autuaaksi tekevä asia. Eivätkö he muista vahvan ja vakaan markan aikaa? Noin muuten suosittelen sinun tutustumaan kelluvan markan aikaan.
 
Tällä hetkellä toistetaan kaikki vahvan markan virheet euron kanssa. Homma tosin vedetään toiseen potensiin, eli tällä kertaa väärällä valuuttakurssilla jatketaan, kunnen teollisuus on lähtenyt maasta tai myyty pilkkahinnalla. Edellisellä kertaa sentään tajuttiin laskea markka kellumaan ennen teollisuuden häipymistä. Nyt mennään vaikeimman kautta. Jälleenrakennus tulee olemaan vaikeata, kun omaa teollisuuspohjaa ei ole. Tosin Unionin johdon tavoitteena voi olla, ettei mitään jälleenrakennusta tule, vaan Suomen nuoriso pyritään houkuttelemaan Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Suomi muutetaan Euroopan Kainuuksi talouspoliittisilla ratkaisuilla. Miljoona nuorta suomalaista seuraavien parin vuosikymmenen aikana olisi tuntuva vahvistus Saksalle.
 
http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2014/05/28/eu-eliitti-pyyhkii-kriitikilla/20147551/145?n=1
EU-eliitti pyyhkii kriitikillä


KOLUMNI Edes historiallisen suuri protesti ei saa euroeliittiä pohtimaan, miksi kansa on vihainen.

Risto Pennanen
28.5.2014 09:07
41
Viikonlopun europarlamenttivaalit kertovat, että Euroopan unionin (EU) merkitys on romahtanut monissa maissa. Valtaosa monien jäsenmaiden kansasta ei jaksa välittää koko EU:sta, ja välittävästä vähemmistöstäkin suuri osa vastustaa unionia.

Esimerkiksi Britanniassa vaaliuurnille vaivautui ainoastaan 36 prosenttia äänioikeutetuista. Tuosta vähemmistöstä useampi kuin joka neljäs äänesti EU:n hajottamista kannattavaa UKIP-puoluetta.

Radikaalit puolueet aiheuttivat poliittisen maanjäristyksen myös Ranskassa, Tanskassa, Itävallassa ja Kreikassa. Kuudessa maassa äänestysprosentti oli alle 30.

Ensimmäiset kommentit kertovat, että valtaeliitti ei ole juurikaan kiinnostunut rajusta murroksesta. Päättäjien suurin helpotus näyttää olevan, että protestipuolueet ovat hajanainen ryhmä, joka ei pysty vaikuttamaan asioihin. Siksi euroeliitti voi keskittyä poliittisten virkojen jakamiseen, josta syntyy julkisuutta enemmän kiinnostava peli kuin kansan protestista. Ei siis ihme, että kansa kokee äänestämisen turhaksi.

Kansan unohtaminen
kasvattaa protestia


Brysselin Grand Placen äyriäispatojen makuun päässeen euroeliitin on toki vaikea ymmärtää tavallisen kansan huolia, vaikka se yrittäisikin. Eikä se kovin paljoa jaksa edes yrittää.

Kuplassa elänyt poliitikko voi iloita siitä, että maltilliset puolueet saivat kaikesta huolimatta enemmistön. Tällainen sinänsä faktan toteava kommentti kertoo, että politiikka on sanojalle vain peliä, jossa ei pidä välittää mistään arkipäiväisen tylsistä asioista, kuten kansan hyvinvoinnista, työllisyydestä tai yhteiskuntarauhasta.

Monet esimerkit osoittavat, että protestilla on tapana kasvaa niin kauan, että se on pakko huomata. Radikaalien puolueiden menestys kertoo, että suuri osa kansaa on lopullisen kyllästynyt. Bryssel tuntuu etäiseltä, ylimieliseltä ja jopa vihamieliseltä, vaikka se ei aina sitä olisikaan.

Jos joissain maissa neljäsosa äänestää avoimen rasistista puoluetta, pitäisi päättäjien olla huolissaan. Ymmärrystä ja huolta on kuitenkin riittänyt kovin vähän. Etenkin vihreän älymystön taipumuksena on pilkata "keski-ikäisiä miehiä, jotka pelkäävät ulkomaalaisten vievän työn ja naiset." Älymystö on kuitenkin älynnyt itse kovin vähän, kun se ei ole tajunnut, että kyse ei ole oikeasta ja väärästä. Kyse on ihmisten aidosta huolesta oman tulevaisuutensa puolesta. Tuo huoli on liian helppo suunnata vähemmistöihin, jotka eivät juurikaan voi vaikuttaa asiaan.

Radikaalien puolueiden menestys voi synnyttää vyöryn, jonka seurauksena tyytymättömyys voi purkautua paljon voimakkaammin kuin se on nyt tehnyt. Tämän kuvittelisi olevan poliittisten päättäjien ykköshuoli koko unionissa.

Luovutaan "populismin"
viljelystä


Julkisessa keskustelussa yleisin tapa tyytymättömyyden vähättelyyn on nimittää kaikkia kriittisiä puolueita ja henkilöitä populisteiksi.

Käsitteellä halutaan synnyttää mielikuva, että kriitikon näkemykset eivät perustu faktoihin. Esimerkiksi Suomessa populistin leiman ovat saaneet kaikki, jotka ovat ennakoineet eurokriisin etenemisen jotakuinkin oikein. EU-asiantuntijana puolestaan pidetään Alexander Stubbia, jonka ennustukset eurokriisin toipumisesta ovat menneet systemaattisesti pieleen. Maan suurimmasta populistista on siis tullut julkisuudessa asiantuntija ja oikeassa olleista populisteja. Ei ihme, että eurokriisin hoito on velkaannuttanut terveet jäsenmaat ja Kreikan velka on kasvanut miljardituista huolimatta.

Populismi-sanaan kilpistyy koko EU-liikkeen perusongelma, jonka takia maanosa on näin suurissa vaikeuksissa. Esimerkiksi euron syntymisen aikaan kaikki kritiikki vaiennettiin asiattomana. Koska eurossa ei voinut olla vikaa, oli kritiikki aiheetonta, eikä ongelmiin pitänyt valmistautua. Toinen populismi-sanan ongelma on, että se kertoo ylimielisestä asenteesta, joka synnyttä aina enemmän tai vähemmän kiukkua.

EU:n kannattajat tekisivät unionille parhaan palveluksen luopumalla populismi-sanan käytöstä ja ottamalla toisten ihmisten huolet vakavasti. Ihminen ei ole paha, jos hän pelkää työttömyyttä ja syrjäytymistä.

Elleivät EU-päättäjät pysty laskeutumaan lasipalatseistaan lähemmäksi tavallisia kansalaisia, ei EU tule koskaan saavuttamaan kansalaisten silmissä olemassaolon oikeutusta. Silloin äänestysprosentti lähestyy Slovakian 13 prosenttia ja kansalaiset alkavat vaikuttaa entistä enemmän kaduilla. Se tuskin olisi kenenkään etu.
 
Euroopan Unionin päätöksenteon pitäisi olla jäsenmaiden kunkin hallinnonalan ministerikokouksella, joka päättää esimerkiksi paljonko he suostuvat maksamaan Euroopan Unionin kassaan ja mihin se raha pitää käyttää. Hallinnonalan ministerikokouksella on sitten alaisina päätöksiä toteuttamassa komissaarien johtamat eurovirkamiehet. Europarlamenttia ei tässä tarvita ollenkaan. Jäsenmaiden ministerithän on jo valittu sitä kautta, että heidän puolueensa on saanut ääniä itse kunkin jäsenmaan eduskuntavaaleissa. Eikö sitä EU:ta ole kritisoitu siitä, että valta karkaa EU-koneistolle. Ei se valta karkaa Brysselin virkamiehille sinne, jos sen ei anneta karata. Kyvyttömyys jossakin asiassa on vain haluttomuutta tehdä asialle mitään.

Europarlamentti nimenomaan on liittovaltion päätöksentekorakenteen alkua ja päätöksentekoelin ja eurokraattien miehittämä kumileimasin, jota EU-vastaisten pitäisi nimenomaan olla äänestämättä. EU-vastustajien pitäisi äänestää vain omien maidensa eduskuntavaaleissa.

EU-vastaiset poliitikot laittavat äänestäjänsä äänestämään europarlamenttivaaleissa. Sitten he riemuitsevat päästyään läpi. Kohta varmaan tulee, että hei tämähän on hyvä homma, me kannatetaan europarlamenttia, kun päästiin itsekin sinne. EU-kannattajat siis ovat tällä tavalla kieroja viedessään EU-vastaisilta poliitikoilta uskottavuuden ottamalla heidät europarlamenttiin. Itse ihmettelin europarlamenttivaaleissa, että miksi ihmeessä EU-vastustajat juoksevat kilpaa europarlamenttiin. Luulisi, että heidän tavoitteensa olisi nimenomaan olla menemättä europarlamenttiin. EU-vastustajana esiintyvän poliitikon ei luulisi hankkivan europarlamenttivaaleille äänestysprosenttia kehottamalla kannattajiaan äänestämään. Että eikö EU-vastustajien pitäisi olla lakkauttamassa europarlamentti nolla äänestysprosentilla. Onkohan näitä EU-vastaisia äänestäjiä huijattu heidän äänestäessään johtajansa nauttimaan europarlamentin korkeista palkoista ja hyvistä eduista. Että eihän ne EU-vastaiset poliitikot oikeasti mitään EU-vastustajia ole. He haluavat vain rahastaa puoluetuet ja edustajanpalkkiot vedättämällä äänestäjiään.

Itse olen EU-kannattaja. Äänestin kyllä Suomen EU-kansanäänestyksessä. Mutta se ei estä minua olemasta EU-kriittinen.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä "elinkelpoiset yritykset" kyllä itse olivat ottaneet riskin ottamalla ulkomaan valuuttoihin sidottua lainaa.

Asia ei ole näin mustavalkoinen.

Valuuttariskin laukeaminen ei välttämättä vielä vetänyt mattoa jalkojen alta vaan tilanteen jälkihoito jossa yhteiskunnan piikki avattiin konkurssiyritysten veloille jolloin pankit lähtivät saalistamaan. Pankit hakivat perusteiltaan terveitä mutta velkaantuneita yrityksiä konkurssiin koska velat sai tyrkättyä veronmaksajien piikkiin roskapankkiin ja veloista putsattu yritys oli kuranttia tavaraa. Olin vieressä seuraamassa useampaakin järjestelyä jossa yritys putsattiin veloista siirtämällä ensin koko liiketoiminta tarkoitusta varten perustettuun pöytälaatikkofirmaan joka teki konkurssin ja sitten alkuperäinen firma osti konkurssipesästä liiketoimintansa takaisin. Näin liiketoiminta jatkui alkuperäisen firman nimissä entisillä rakenteilla, omistaja vaan oli saattanut prosessissa vaihtua pankinjohtajan hyvään veljeen.
 
Back
Top