Bushmaster
Greatest Leader
Näin ovelasti vakoilija voi Suomessa iskeä – Asiantuntija: ”He puhuvat ohi suunsa väärälle taholle”
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440046530454.html
Asia nousi Suomessa taas tapetille, kun Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntija arvioi, että ulkomaisten tiedustelupalvelujen tiedustelutoiminta on kasvanut jopa samalle tasolle kuin kylmän sodan aikana.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntijan, komentaja Juha-Antero Puistolan mukaan ulkomaisten tiedustelupalvelujen tiedustelutoiminta on lisääntynyt huomattavasti Itämeren alueella.
– Yksinkertaisin merkki tästä on se, että kaikkien Pohjoismaiden tiedustelupalvelut – mukaan lukien Suomi ja Ruotsi – ovat ilmoittaneet, että nyt on palattu kylmän sodan aikaisiin lukemiin näissä tapahtumissa. Ne ovat nykyään julkisia raportteja, Puistola sanoi Ilta-Sanomille.
Viimeistään Ruotsin viimesyksyinen sukellusvenejahti toi pinnanalaiset tapahtumat myös suuren yleisön tietoisuuteen. Vaikka salainen tiedustelutoiminta kohdistuu Itämerellä hyvin pitkälti Ruotsiin, kohdistuu se Puistolan mukaan myös Suomeen.
– Ulkomaisten tiedustelupalveluiden tiedustelutoiminta Suomessa on palannut aktiivisuudeltaan kylmän sodan tasolle. Suojelupoliisin mukaan Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää.
Kolmenlaista tiedustelutoimintaa
Kyberturvallisuus- ja tiedusteluasiantuntija Jens Säynäjärvi it-palveluyritys CGI:stä ei ota kantaa siihen, missä määrin tiedustelu Itämeren alueella on lisääntynyt, mutta sen sijaan hän kertoo tiedustelusta käytännössä.
Tiedustelutoiminta voidaan jakaa kolmeen lajiin. Puhutaan OSINT:ista eli julkisiin lähteisiin, vaikkapa nettikirjoituksiin tai sosiaaliseen mediaan, perustuvasta tiedustelusta. Tällainen toiminta on täysin laillista. Lisäksi puhutaan TECHINT:istä, eli teknisten apuvälineiden avulla tapahtuvasta tiedustelusta ja HUMINT:ista, eli henkilötiedustelusta.
– Henkilötiedustelu on se laji, josta nyt puhutaan. Sen piirin kuuluvat he, jotka puhuvat ohi suunsa väärälle taholle ymmärtämättään tai päätyvät asiansa osaavan tiedustelu-upseerin jututtamiksi, jolloin heitä voidaan johdatella, Säynäjärvi sanoo.
Asiantuntija tekee erotuksen juuri ”harmittomien hölmöjen” ja oikeiden, tiedustelupalvelujen rekrytoimien tietolähteiden välille.
– Oikeiden tietolähteiden käyttäminen on pitkä prosessi, jossa ensin etsitään sopivat kohteet ja näitä pyritään värväämään tietolähteiksi, hän selittää.
Tiedustelussa, tai vakoilussa, konstit ovat monet. Koska vakoilun ja tiedustelun taustalla on suuri koneisto, saadaan pienistä, mitättömiltäkin tuntuvista tiedonmurusista kasattua jotakin olennaista.
Tiedustelijoiden kysymykset voivat olla esimerkiksi poliittisia, sotilaallisia tai teknisiä. Ne voivat olla yleistietoa vaikkapa vaalien mahdollisesta tuloksesta tai jopa hyvin yksityiskohtaisia.
– Jos karrikoidaan, niin tiedustelukysymys voi olla, että minkälainen käyttöjärjestelmä tutkijaryhmän tietokoneissa on. Yhdistämällä tämä tieto muuhun kerättyyn tietoon voidaan päätellä jotain tärkeää, Säynäjärvi selittää.
Tiedonhankinta voi tapahtua melkeinpä missä vaan. Säynäjärven mielestä varsinkin yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden parissa työskentelevien tulisi ymmärtää tämä.
– Jossain kokkareilla, tilaisuudessa tai luennon kahvipaussilla joku törmää johonkin ja siinä kysytään nopeasti pari kysymystä, vaikka ihan mielipiteestä. Mielipidekin on tiedustelutietoa.
– Jos ulkoministeriö ei olisi tuominnut Eston Kohverin tapausta, joku voisi olla hyvinkin kiinnostunut Suomen ulkoministerin mielipiteestä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440046530454.html
Asia nousi Suomessa taas tapetille, kun Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntija arvioi, että ulkomaisten tiedustelupalvelujen tiedustelutoiminta on kasvanut jopa samalle tasolle kuin kylmän sodan aikana.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntijan, komentaja Juha-Antero Puistolan mukaan ulkomaisten tiedustelupalvelujen tiedustelutoiminta on lisääntynyt huomattavasti Itämeren alueella.
– Yksinkertaisin merkki tästä on se, että kaikkien Pohjoismaiden tiedustelupalvelut – mukaan lukien Suomi ja Ruotsi – ovat ilmoittaneet, että nyt on palattu kylmän sodan aikaisiin lukemiin näissä tapahtumissa. Ne ovat nykyään julkisia raportteja, Puistola sanoi Ilta-Sanomille.
Viimeistään Ruotsin viimesyksyinen sukellusvenejahti toi pinnanalaiset tapahtumat myös suuren yleisön tietoisuuteen. Vaikka salainen tiedustelutoiminta kohdistuu Itämerellä hyvin pitkälti Ruotsiin, kohdistuu se Puistolan mukaan myös Suomeen.
– Ulkomaisten tiedustelupalveluiden tiedustelutoiminta Suomessa on palannut aktiivisuudeltaan kylmän sodan tasolle. Suojelupoliisin mukaan Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää.
Kolmenlaista tiedustelutoimintaa
Kyberturvallisuus- ja tiedusteluasiantuntija Jens Säynäjärvi it-palveluyritys CGI:stä ei ota kantaa siihen, missä määrin tiedustelu Itämeren alueella on lisääntynyt, mutta sen sijaan hän kertoo tiedustelusta käytännössä.
Tiedustelutoiminta voidaan jakaa kolmeen lajiin. Puhutaan OSINT:ista eli julkisiin lähteisiin, vaikkapa nettikirjoituksiin tai sosiaaliseen mediaan, perustuvasta tiedustelusta. Tällainen toiminta on täysin laillista. Lisäksi puhutaan TECHINT:istä, eli teknisten apuvälineiden avulla tapahtuvasta tiedustelusta ja HUMINT:ista, eli henkilötiedustelusta.
– Henkilötiedustelu on se laji, josta nyt puhutaan. Sen piirin kuuluvat he, jotka puhuvat ohi suunsa väärälle taholle ymmärtämättään tai päätyvät asiansa osaavan tiedustelu-upseerin jututtamiksi, jolloin heitä voidaan johdatella, Säynäjärvi sanoo.
Asiantuntija tekee erotuksen juuri ”harmittomien hölmöjen” ja oikeiden, tiedustelupalvelujen rekrytoimien tietolähteiden välille.
– Oikeiden tietolähteiden käyttäminen on pitkä prosessi, jossa ensin etsitään sopivat kohteet ja näitä pyritään värväämään tietolähteiksi, hän selittää.
Tiedustelussa, tai vakoilussa, konstit ovat monet. Koska vakoilun ja tiedustelun taustalla on suuri koneisto, saadaan pienistä, mitättömiltäkin tuntuvista tiedonmurusista kasattua jotakin olennaista.
Tiedustelijoiden kysymykset voivat olla esimerkiksi poliittisia, sotilaallisia tai teknisiä. Ne voivat olla yleistietoa vaikkapa vaalien mahdollisesta tuloksesta tai jopa hyvin yksityiskohtaisia.
– Jos karrikoidaan, niin tiedustelukysymys voi olla, että minkälainen käyttöjärjestelmä tutkijaryhmän tietokoneissa on. Yhdistämällä tämä tieto muuhun kerättyyn tietoon voidaan päätellä jotain tärkeää, Säynäjärvi selittää.
Tiedonhankinta voi tapahtua melkeinpä missä vaan. Säynäjärven mielestä varsinkin yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden parissa työskentelevien tulisi ymmärtää tämä.
– Jossain kokkareilla, tilaisuudessa tai luennon kahvipaussilla joku törmää johonkin ja siinä kysytään nopeasti pari kysymystä, vaikka ihan mielipiteestä. Mielipidekin on tiedustelutietoa.
– Jos ulkoministeriö ei olisi tuominnut Eston Kohverin tapausta, joku voisi olla hyvinkin kiinnostunut Suomen ulkoministerin mielipiteestä.
