Naiset Taistelukentällä
- Viestiketjun aloittaja Peuhkis
- Aloitus PVM
Tästä on ulkomailla käyty kovaa keskustelua (etenkin jenkeissä). Israelissa 90% kaikista tehtävistä on avoinna myös naisille. Suomessahan taitaisi olla 100% tai silleen.
Caracal-pataljoona Israelissa taitaa olla ainoa täälläpäin, joka osallistuu taistelutehtäviin ja koostuu 70% naisista. Toki enemmän turvallisuus/rajavartiointityyliin. Pataljoonaa ei ole käytetty ns. "kovissa operaatioissa".
http://en.wikipedia.org/wiki/Caracal_Battalion
Caracal-pataljoona Israelissa taitaa olla ainoa täälläpäin, joka osallistuu taistelutehtäviin ja koostuu 70% naisista. Toki enemmän turvallisuus/rajavartiointityyliin. Pataljoonaa ei ole käytetty ns. "kovissa operaatioissa".
http://en.wikipedia.org/wiki/Caracal_Battalion
Neukkulan tilanne onkin mielenkiintoinen, koska heillä naiset ja miehet pariutuivat aika aktiivisesti sota-aikana. Jotkut naiset ovat sanoneet että miehen etsintä oli kuumeista sodan loppupuolella koska tiedettiin että miehiä oli kuollut valtavasti ja sodan jälkeen kilpailu on kovaa.
Ongelma vaan on että miten vahvasti tuo vaikutti sodankäynnin tehoon. Hankala ajatella että noin läheiset suhteet niinkin vakavassa asiassa kuin sodan käynnissä ainakaan parantaisivat tilannetta... Toisaalta käsittääkseni mm Yhdysvalloissa miehet ja naiset armeijassa pariutuvat keskenään varsin yleisesti.
Näistä asioista tuskin ihan äkkiä objektiivista kuvaa saa? Asia on kuitenkin aika henkilökohtainen. Kuinka usein mm seurustelusuhteet etenkin operaatioalueella tulevat julkiseen tietoon? Kuinka paljon näillä on vaikutusta ihmisiin? Vakiutuneet parisuhteet on vielä toinen juttu, mutta entäpä kun 20-vuotiaat alkavat tuntea vetoa toisiinsa ja kohta ollaan tulisesti rakastuttu... Kun tietää miten epälooginen ja kaheli ihminen tuossa vaiheessa on, niin halutaanko tuollaista käytöstä sotatoimialueelle? Entäpä pettämiskuviot? Toki sotilaat ovat iän kuun päivät tulleet jätetyiksi jolloin toimintakyky voi tippua helvetillisen paljon ja esimiesten pitää osata pitää sarvet ylhäällä, eli välttämättä asia ei niin merkittävä ole.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on vielä yksi juttu. Tästä on käsittääkseni aika isoakin näyttöä että yhdysvalloissa naissotilaat kokevat tätä aika paljon. Millaista se on; ehdottelua, härskejä vitsejä kourintaa, raiskauksia? Ja miten hyvin sitä ymmärretään naisten taholta? Aika hyvin ihmiset ymmärtävät väsyneenä tehdyt virheet, kuuluuko lievä seksuaalinen häirintä tähän kategoriaan.
En tiedä, koitan kaivaa epäkohtia vaikka tikulla. En väitä että naisten paikka ei olisi sotatoimialueella tai edes taistelussa, kunhan mietin potentiallisia ongelmia.
EDIT: Spartalaiset ja kreikkalaiset toki tunsivat miehisen rakkauden salat ja olivat aikansa vaikuttavin sotavoima, mutta kulttuuri on ollut kuitenkin kovasti toisenlainen kuin nykyään. Iän kuun päivät sotavoimien ympärille (tai siis perään) on kokoontunut seuraajaleirejä joissa perheet, ilotytöt, rattopojat yms ovat seuranneet sotilaita. Mutta miksi tuo aikanaan sitten hylättiin käytäntönä? En tiedä. En oikein tarkalleen edes tiedä milloin tuo järjestelmä jäi käytöstä, niinkin myöhään kuin 1 ms aikana tai rautateiden alkuaikana?
Peuhkis
Luutnantti
Lentäjä/tstsukeltaja hommat ovat mielestäni poikkeuksia sillä pääsyvaatimukset ovat suhteellisen kovat. On olemassa varmasti erottäin kovia naisia mutta mielestäni juuri nämä lentäjä/sukeltaja naiset ovat poikkeusyksilöitä. Olenko vanhan aikainen jos sanon että jääkäriaselaji ei ole naisia varten? Esimerkkinä jos asevelvollisuus olisi pakollinen naisillekkin. Suomen kaksi suurinta varuskuntaa tuntuvat ajattelevan samalla lailla. Samaan aikaan muistelisin kuulleeni jonkun everstin sanovan että naiset pääsevät mihin joukkoyksikköön tahansa vaikka asianlaita ei ole näin.
Onko tosiaan näin? Ettei nyt kyse ole siitä että naiset eivät ole hakeutuneet kyseisten joukko-osastojen jääkärikoulutusta antaviin yksiköihin. Ei kait mikään aselaji/koulutushaara ole sinänsä naisilta suljettu. Toki valtaosa naisista suorittaa palveluksensa tukevien aselajien puolella, mutta kyllä kai halutessaan pääsee jääkärikoulutukseenkin jos ei nyt satu olemaan fyysisesti aivan kehnossa kunnossa.
Kun nyt joku määrittelisi tämän päivän sotakentänkään. Joka tapauksessa maanpuolustustilanteessa tulitaisteluun voi joutua niin naissotilas kuin miessotilaskin. Ja olipa se tehtäväkin mikä tahansa. Tämäkin on eräs syy, miksi pidän hlökoht. aseiden käyttötaitoa ehdottomana sotilaalle kuin sotilaalle. Jos nyt joihinkin raskaimpiin tehtäviin ei naisia laitetakaan lähtökohtaisesti, niin mikään ei takaa sitä, etteikö taistelu voisi kohdalle osua. Erityisesti tiiviissä puolustustilanteessa. Ja kun katsoo tätä uusintakin sodanpoikasta Krimillä jne. niin väitteeni on myönnettävä todeksi, eikö vain.
Pärjäävätkö naiset taistelutehtävissä? Jos lasketaan pois raskaimmat tehtävät, niin pärjäävät kyllä. Pärjäävätkö kaikki miehet raskaimmissa tehtävissä? Ei pärjää.
Kuten olette huomanneet, olen kyllästymiseen saakka perännyt käsitystä tämän päivän taistelukentästä. Yksi asia on se, mitä ja miten harjoitellaan, toinen asia on se, mitä oikeasti tapahtuu, jos maahamme hyökätään kovalla voimalla....tai hiipien.....tai jotenkin muuten.
Pärjäävätkö naiset taistelutehtävissä? Jos lasketaan pois raskaimmat tehtävät, niin pärjäävät kyllä. Pärjäävätkö kaikki miehet raskaimmissa tehtävissä? Ei pärjää.
Kuten olette huomanneet, olen kyllästymiseen saakka perännyt käsitystä tämän päivän taistelukentästä. Yksi asia on se, mitä ja miten harjoitellaan, toinen asia on se, mitä oikeasti tapahtuu, jos maahamme hyökätään kovalla voimalla....tai hiipien.....tai jotenkin muuten.
Neuvostoliitossa tosiaan oli paljon naisia rintamatehtävissä ja ainakin sikäläisten veteraanien muisteloissa tuntuivat pitäneen sitä aika ongelmallisena. Venäläisten machokulttuurissa ei taida mikään tasa-arvoinen taistelutoveruus oikein toteutua.Itselläni on ollut naisia niin esimiehinä kuin alaisina,eikä minun mielestäni sukupuolella ole ollut merkitystä,persoonallisuus enempi ratkaisee.Näin ainakin rauhanajan tehtävissä,mutta jos oltaisiin veri ja suolenpätkät-tilanteessa niin..en tiedä.Voi olla perää siinä, että naaraan suojelun halu alkaisi haitata tehtävän suorittamista tämänkin uroksen osalta.Varmaan riippuisi siitä naaraastakin.
Mitä sitten, jos aiheuttaakin? Onko taistelu määriteltävissä jotenkin siviilielämänomaisesti tehokkuustermein? Tarvitseeko homman olla täydellistä, eikö tarpeeksi hyvä riitä? Tarpeeksi hyvä, joka voi olla ihan pirun hyväkin....täydellistä, joka voi olla sitä kerran tai kaksi, mutta eipä juuri useammin. Jos amatsoni sattuu olemaan sisukasta lajia, hän voi määrittää niiden miestenkin kestävyyden, koska??????Neuvostoliitossa tosiaan oli paljon naisia rintamatehtävissä ja ainakin sikäläisten veteraanien muisteloissa tuntuivat pitäneen sitä aika ongelmallisena. Venäläisten machokulttuurissa ei taida mikään tasa-arvoinen taistelutoveruus oikein toteutua.Itselläni on ollut naisia niin esimiehinä kuin alaisina,eikä minun mielestäni sukupuolella ole ollut merkitystä,persoonallisuus enempi ratkaisee.Näin ainakin rauhanajan tehtävissä,mutta jos oltaisiin veri ja suolenpätkät-tilanteessa niin..en tiedä.Voi olla perää siinä, että naaraan suojelun halu alkaisi haitata tehtävän suorittamista tämänkin uroksen osalta.Varmaan riippuisi siitä naaraastakin.
Juu, ja on nämä meidän foorumisodat sellaista helvetin suonlaidassa juoksentelua, että eipä uskoisi. Kohtaisiko monikaan enää varsinaista suonlaitatangoa sodassa....kovasti toisenlaiselta näyttävät nykyään nämä jutut. No, jollain tavalla on harjoiteltava, ei siinä mitään.
Kai tähän ketjuun täytyy tarttua, kun harpyija on liitänyt paikalle. Kehittelin ajatuksiani niin kauan, että en ole ihan ajantasalla ketjun ajatuksenkulusta, mutta tässä tätä:
Kolme kysymystä, kolme vastausta.
1. Onko moderni taistelukenttä naisen paikka?
Ei.
2. Heikentääkö nainen oman joukon taistelutehoa?
Todennäköisesti kyllä, jos puhutaan yhä taistelukentästä.
3. Lisääkö se sitä?
Todennäköisesti ei, puhutaan sitten taistelukentästä tai sen ulkopuolisista sa-tehtävistä.
Jotain perusteluja kohtiin 1 ja 2, ei varmasti kaikenkattavia ja pelkästään omiin käsityksiini nojaavia:
- Naisille taistelukenttä tarjoaa lisäuhkan sukupuolen vuoksi (seksuaalinen väkivalta).
- Miehillä on taipumus suojella/auttaa/kiinnittää huomio naissukupuoleen luontaisesti, ja se voisi vielä huomion olennaisemmista asioista kentällä.
- Naisille riittää varmasti yhtä tärkeitä tehtäviä varsinaisten taisteluiden ulkopuolelta.
- Yleistäen varovaisesti naisten fyysinen voima on miehiä heikompi, joka voi vaikuttaa taistelukykyyn
- Suoran uhan alla tuskin rakennetaan parisuhteita, mutta jos niitä muodostuu, ne uhkaavat joukon koheesiota
- Nainen johtajana taistelutilanteessa voi olla ongelma suorittavalle alaiselle
Kohdan kolme vastaista perustelen sillä, että nainen tuskin lisää joukon taistelutahtoa osallistuessaan taisteluun sukupuolensa perusteella, mutta yhtälailla voisi lisätä sitä persoonansa kautta esimerkiksi rohkaisija, esimerkkinä - kuten kuka tahansa mieskin voisi. Mitään lisäarvoa sukupuoli ei tuo myöskään muissa tehtävissä, itse henkilön kyvyt ja koulutus ovat sukupuolta olennaisempia. Valitettavasti naisten kannalta uskoisin vielä, että myös taistelutehtävien ulkopuolella naiset pikemminkin heikentävät kuin lisäävät toimintajoukkonsa kykyä.
Taustaksi haluan huomauttaa, että itse uskon naisten olevan kyvykkäitä henkisesti mihin tahansa tehtävään ja fyysisestikin suurimpaan osaan. Uskon nykyisten puolustusvoimien naisupseerien olevan taitavia ja kestäviä - siinä missä miehetkin. Mielestäni naisilla on hyvä olla mahdollisuus osallistua aseellisen maanpuolustuksen harjoittelemiseen. Kuitenkin valitettavan moni nainen taitaa käydä armeijan "huvikseen" tai omia rajoja kokeillakseen pohtimatta, että puolustusvoimien tehtävänä on kouluttaa tappamiseen kykeneviä sotilaita eikä vain antaa meriittiä ansioluetteloon.
Kotona meillä on aiheesta aika ajoin vääntöä, koska upseerimieheni mielestä naisten ei tulisi aseelliseen maanpuolustukseen osallistua. Vaikka toki hänkin on joutunut toteamaan muunmuuassa kurssikaverinaistensa kyvyt niin taistelijoina kuin sotilasjohtajinakin. Meidän perheessä ainakin näin rauhan aikana mies oksentaa ensin nähdessään verta yms. kuin minä. Itselleni maanpuolustukseen osallistuminen asepalveluksen käymisen kautta on tuntunut aina velvollisuudelta, jonka haluan täyttää. Haluan myös ylläpitää taitojani taistelijana, vaikka kentälle en kuuluisikaan. Sukupuolsten tasa-arvo ei merkitse, että naiset ja miehet tekevät kaikkia samoja asioita. Mutta jos te joudutte neuvottelemaan ve-harjoituksiin osallistumisesta, arvatkaapa millainen työsarka siinä on minulla...
Kolme kysymystä, kolme vastausta.
1. Onko moderni taistelukenttä naisen paikka?
Ei.
2. Heikentääkö nainen oman joukon taistelutehoa?
Todennäköisesti kyllä, jos puhutaan yhä taistelukentästä.
3. Lisääkö se sitä?
Todennäköisesti ei, puhutaan sitten taistelukentästä tai sen ulkopuolisista sa-tehtävistä.
Jotain perusteluja kohtiin 1 ja 2, ei varmasti kaikenkattavia ja pelkästään omiin käsityksiini nojaavia:
- Naisille taistelukenttä tarjoaa lisäuhkan sukupuolen vuoksi (seksuaalinen väkivalta).
- Miehillä on taipumus suojella/auttaa/kiinnittää huomio naissukupuoleen luontaisesti, ja se voisi vielä huomion olennaisemmista asioista kentällä.
- Naisille riittää varmasti yhtä tärkeitä tehtäviä varsinaisten taisteluiden ulkopuolelta.
- Yleistäen varovaisesti naisten fyysinen voima on miehiä heikompi, joka voi vaikuttaa taistelukykyyn
- Suoran uhan alla tuskin rakennetaan parisuhteita, mutta jos niitä muodostuu, ne uhkaavat joukon koheesiota
- Nainen johtajana taistelutilanteessa voi olla ongelma suorittavalle alaiselle
Kohdan kolme vastaista perustelen sillä, että nainen tuskin lisää joukon taistelutahtoa osallistuessaan taisteluun sukupuolensa perusteella, mutta yhtälailla voisi lisätä sitä persoonansa kautta esimerkiksi rohkaisija, esimerkkinä - kuten kuka tahansa mieskin voisi. Mitään lisäarvoa sukupuoli ei tuo myöskään muissa tehtävissä, itse henkilön kyvyt ja koulutus ovat sukupuolta olennaisempia. Valitettavasti naisten kannalta uskoisin vielä, että myös taistelutehtävien ulkopuolella naiset pikemminkin heikentävät kuin lisäävät toimintajoukkonsa kykyä.
Taustaksi haluan huomauttaa, että itse uskon naisten olevan kyvykkäitä henkisesti mihin tahansa tehtävään ja fyysisestikin suurimpaan osaan. Uskon nykyisten puolustusvoimien naisupseerien olevan taitavia ja kestäviä - siinä missä miehetkin. Mielestäni naisilla on hyvä olla mahdollisuus osallistua aseellisen maanpuolustuksen harjoittelemiseen. Kuitenkin valitettavan moni nainen taitaa käydä armeijan "huvikseen" tai omia rajoja kokeillakseen pohtimatta, että puolustusvoimien tehtävänä on kouluttaa tappamiseen kykeneviä sotilaita eikä vain antaa meriittiä ansioluetteloon.
Kotona meillä on aiheesta aika ajoin vääntöä, koska upseerimieheni mielestä naisten ei tulisi aseelliseen maanpuolustukseen osallistua. Vaikka toki hänkin on joutunut toteamaan muunmuuassa kurssikaverinaistensa kyvyt niin taistelijoina kuin sotilasjohtajinakin. Meidän perheessä ainakin näin rauhan aikana mies oksentaa ensin nähdessään verta yms. kuin minä. Itselleni maanpuolustukseen osallistuminen asepalveluksen käymisen kautta on tuntunut aina velvollisuudelta, jonka haluan täyttää. Haluan myös ylläpitää taitojani taistelijana, vaikka kentälle en kuuluisikaan. Sukupuolsten tasa-arvo ei merkitse, että naiset ja miehet tekevät kaikkia samoja asioita. Mutta jos te joudutte neuvottelemaan ve-harjoituksiin osallistumisesta, arvatkaapa millainen työsarka siinä on minulla...
täytynee myöntää että meille kerrottiin myös, ettei naisia otettu jääkärihommiin
skappari perusteli asiaa huonoilla aiemmilla kokemuksilla tästä asiasta.
KARPR:ssä on kyllä naisia palvelemassa mm. spolle (?), IT, viesti, tykistö, ja esikuntakomppania porukoissa.
Sanotaan nyt että eräs sukulainen, oikea todellinen amazooni, pääsi spolle rukkiin asti noissa helsingin joukoissa.Taisi vissiin olla haastateltuna myös ruotuväessä.
Kyllähän ne vähän kuittaili sillee mukavasti että heidän tyttö meni rukkiin asti ja ite jäin sotamieheks
Elän sen käsityksen mukaan että Kymen jääkärit ja pioneerit eivät naisia näe, mutta EK:ssa tuli jopa vastaan naiskokelas.täytynee myöntää että meille kerrottiin myös, ettei naisia otettu jääkärihommiin
skappari perusteli asiaa huonoilla aiemmilla kokemuksilla tästä asiasta.
KARPR:ssä on kyllä naisia palvelemassa mm. spolle (?), IT, viesti, tykistö, ja esikuntakomppania porukoissa.
Sanotaan nyt että eräs sukulainen, oikea todellinen amazooni, pääsi spolle rukkiin asti noissa helsingin joukoissa.Taisi vissiin olla haastateltuna myös ruotuväessä.
Kyllähän ne vähän kuittaili sillee mukavasti että heidän tyttö meni rukkiin asti ja ite jäin sotamieheks
Pidin itse tätä ihan positiivisena asiana, naisia väheksymättä.
Sitä en sitten tiedä että miten tuo SA-joukon kanssa menisi, koska tulenjohtajathan tulevat muualta. Tulisiko heidän mukanaan sitten viestinainen TUKOM lähettämään?
Olisin sitä mieltä, että tässä keskustelussa tulisi pitää erillään varusmiespalvelus ja sa-tehtävät. Vaikka lähtökohtaisesti varusmieskoulutuksen tehtävänä on tuottaa sotilaita sa-organisaatioon niin ei kaikki saa välttämättä sa-sijoitusta.
Itse muistelen kuulleeni omana varusmiesaikanani sellaista (uskottavalta kuulostavaa) tornihuhua että naisia koulutetaan intissä vain pr-syistä. Koska sa-sijoitukset ja varsinkin niiden taustalla olevat tarpeet ja periaatteet eivät ole rivikansalaiselle kerrottavaa kamaa, voidaan helposti vaan olla sijoittamatta näitä koulutettuja naisia mihinkään "ensilinjan" pumppuun tai välttämättä edes mihinkään.
Itse muistelen kuulleeni omana varusmiesaikanani sellaista (uskottavalta kuulostavaa) tornihuhua että naisia koulutetaan intissä vain pr-syistä. Koska sa-sijoitukset ja varsinkin niiden taustalla olevat tarpeet ja periaatteet eivät ole rivikansalaiselle kerrottavaa kamaa, voidaan helposti vaan olla sijoittamatta näitä koulutettuja naisia mihinkään "ensilinjan" pumppuun tai välttämättä edes mihinkään.