Nato hyväksyisi Suomen aluepuolustuksen

[Tähystäjä]

Ymmärrän hyvin, ettei amerikkalaisia paljon enää kiinnosta osallistua Euroopan puolustukseen kriisitilanteessa, kun eurooppalaiset eivät 1990-luvun alusta lähtien ole olleet valmiita hoitamaan omaa "tonttiaan" maanpuolustuksen suhteen. Lisäksi amerikkalaisten näkökulmasta se apu ja poliittinen tuki mitä Afganistanin, ja varsinkin Irakin sotaan, saatiin eurooppalaisten taholta, oli melko mitätöntä, ja pääosin lähinnä symbolista. Eurooppa on liian pitkään matkannut puolustuksensa suhteen amerikkalaisten siivellä, joten ei ole ihme, että viimeaikaisten jenkkien puolustusministerien suusta on kuultu aika koviakin äänenpainoja tähän liittyen...

USA on käytännössä jo johtopäätöksensä tehnyt vetämällä kaiken raskaan aseistuksensa pois Euroopasta, jättäen Eurooppaan vain afrikkalaisterroristien kyykyttämiseen tarvittavaa kalustoa. Jos eurooppalaiset haluavat jatkossa luottaa USA:n turvatakuihin, niin luulenpa, että Euroopalta vaaditaan tulevaisuudessa oman puolustuksensa hoitamista, sekä osallistumista Kiinan nousun torjumiseen Aasiassa. Vapaamatkustamisen aika on ohi, siitä pitää huolen viimeistään Yhdysvaltain alati kasvava budjettivaje...

Silti Suomen kannattaisi mielestäni liittyä NATOn, koska ainoa tapa, jolla Eurooppa tulee tulevaisuudessakin hoitamaan puolustuksensa on NATO:n rakenteiden kautta. Ei ole olemassa mitään muuta järjestelyä yhteiseen puolustukseen. Vaikka Eurooppa joutuu tulevaisuudessa hyvin todennäköisesti ottamaan vastuunsa omasta puolustuksestaan Yhdysvaltain jäädessä NATO:ssa taka-alalle, ei euroopanlaajuista puolustusta pystytä järjestelmään mitenkään muuten kuin NATO:n komentoketjun ja NATO-standardien kautta, ja miksi tarvitsisikaan?

Ei ole mitään järkeä "keksiä pyörää uudestaan" kehittämällä esimerkiksi EU:sta jonkinlainen sotilasliitto, kun kaikki yhteiseen puolustukseen vaadittavat toiminnot aina komentokieltä ja viestiyhteyksiä myöten ovat jo NATO:n kautta olemassa...

On täydellistä haihattelua kuvitella Suomen, tai minkään muunkaan Euroopan maan, kykenevän uskottavaan itsenäiseen puolustukseen vahvistuvaa Venäjää, ja muita uhkia vastaan, esimerkiksi 2030-luvulle tultaessa. Siksi asiaa koskevat ratkaisut tulee tehdä nyt, kun jonkinlaista kansainvälispoliittista liikkumatilaa on esimerkiksi Suomen tapauksessa vielä olemassa....

Sori vaan kaikki 1970-luvulle puoluettomuuspolittiikkoineen ja YYA-sopimuksineen jämähtäneet, se juna meni jo, eikä siihen aikakauteen ole enää paluuta. Niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin, niin 2000-luvun puolenvälin turvallisuushaasteisiin ei vastata enää 1900-luvun puolenvälin ratkaisuilla, vaikka se saattaisi tarkoittaakin eräitten maanpuolustuksen "pyhien opinkappaleitten hylkäämistä"...

 

[baikal]

Hyviä pohdintoja Tähystelijältä. En täysin samaa mieltä, mutta hyviä pointteja kahlasit läpi.

Kirjoitat kuinka osa meistä on jämähtänyt -50-luvulle ja viimeistään -70-luvulle asenteissaan. Okei, se voi olla totta. Mutta entäs jos kääntäen se oletkin sinä muiden joukossa, jotka haette Natosta sitä, mitä se edusti -50-80-luvuilla, mutta ei ole enää sitä? Eurooppalaisen asevoiman nykytila ei korjaudu pikaisella harmaan vaiheen rynnäköllä. Miten ylipäätään uhka arvioidaan? Onko Nato enää se tikkari, jota se edusti ennen -90-lukua ja sen vaiheita? Hamustellaanko tässä jotain sellaista, "josta jäimme paitsi -50-80-luvuilla" vähän malliin: mulla on oikeus, mä haluun, antakaa suojaa, me kuulutaan länteen....ja jätämme huomiotta sen faktan, että Naton sotilaallinen painoarvo Euroopassa vähenee samassa suhteessa, kun Usa vetää osallistumistaan veks?

Saattaa nimittäin hyvinkin olla niin, että Suomen Natojäsenyys ei ole Venäjälle sellainen ongelma kuin halutaan esittää...ja siten torpata koko keskustelu, tietyllä tapaa poliittinen eliitti ohjaa keskustelua hyvin samalla tavoin kuin ennenkin: Moskova-korttia vilauttamalla keskustelu muuttuu aina kovasti eli se loppuu. Jospa koko zembalon ongelma ei olekaan Kreml? Jospa Nato-liitossa meille onkin tarjolla sellaisen soittajan rooli tällä haavaa, jota ei kannata ottaa? Kannattaa muistaa tämä: Nato ja eritoten Pohjolan valtiot ja Itämeren piiri uskovat siihen, että Suomi puolustautuu joka tapauksessa, kuuluupa se Natoon tai ei. Miten neuvottelet ehdoista yms. tuollaisessa tilanteessa? Pitääkö puolustus osoittaa alas ajetuksi, jotta voimme olla "NATO-yhteensopivia"? Homma ei ole yksinkertainen "me halutaan" "Kreml ei kyllä saa meitä estää" - juttu, ei ollenkaan.

Jos Suomi olisi 25-miljoonainen rikas kansakunta tosi vahvoine armeijoineen, todennäköisesti se valtio hajotettaisiin ulkoapäin...liian vahvana ja riippumattomana, sotilaallisesti liian vahvana tekijänä. Ja tuona hajoittajana ei häärisi välttämättä Kreml, vaan jotkut kovasti muut tahot. Ei kannata olla sokea, maailma on kyyninen ja ikävä mesta, ystävät eivät välttämättä olekaan niin pyyteettömiä ja kivoja, kuin annetaan ymmärtää.

 

[Deeiii]

NATO on hyvä ratkaisu sellaiseen ongelmaan, mitä meillä ei ole, ja enintäänkin keskinkertainen ratkaisu siihen ongelmaan, mikä meillä on.

Jos se ongelma on kansainvälinen vaikuttaminen, niin NATO hyvä. Siihen suuntaan kyseisen liiton rakenteita on viime ajat rakennettu, ja tämä on vain täysin ymmärrettävää: NATO-kansalaisista varmaan 95% elää valtioissa, joissa sotilaallinen uhka on e-rit-täin kaukainen asia ja asevoimain tarve jotain, mikä konkretisoituu savikylissä kaukana kotoa.

Mutta sitten jos se ongelma on Venäjän sotilaalliselta voimankäytöltä tai sen uhalta suojautuminen, niin, no, nyky-NATOsta ei vaan sen ongelman ratkaisijaksi ole. Enkä usko tulevastakaan NATOsta siihen olevan.

Toki parempi olisi vähäkin kuin ei mitään, mutta tämä logiikka kangertelee siinä, että kun sillä jäsenyydelläkin on hintansa ja haittavaikutuksensa. Tokihan itsekin kannattaisin lämpimin mielin sellaista puolustusliittoa, missä Suomea ei kohtaisi mikään ikävä velvoite, mutta toiset sitoutuisivat auttamaan... ei vaan taida sellaisia sopimuksia olla tarjolla.

 

[JOKO]

Sori vaan kaikki 1970-luvulle puoluettomuuspolittiikkoineen ja YYA-sopimuksineen jämähtäneet, se juna meni jo, eikä siihen aikakauteen ole enää paluuta. Niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin, niin 2000-luvun puolenvälin turvallisuushaasteisiin ei vastata enää 1900-luvun puolenvälin ratkaisuilla

NATO perustettiin 4. huhtikuuta 1949.

 

[JOKO]

No mitenköhän meidän pitäisi sitten tulkita Norjan asevoimien kehitys? Heidän ja Venäjän välillä ei ole yhtään puskurivaltiota, mutta se ei ole estänyt muuttamasta armeijaa kriha-joukoksi. Muistaakseni armeijaan kuuluu tätä nykyä 3 pataljoonaa.
Toki heilläkin maantiede auttaa mutta ne norjalaiset joiden kanssa olen asiasta keskustellut, eivät ole olleet kehitykseen tyytyväisiä.

Miksi kuvitella Norjan poliittisen johdon olevan yhtään sen kyvykkäämpi, kuin edeltäjänsä 30-luvulla?

 

[Benelli]

Eivät jenkit kaikkea raskasta kalustoa ole pois vetäneet jo ihan siitäkin syystä että Eurooppa on hieman lähempänä lähi-itää ja ovat tuonneet jotain lisääkin:
http://www.hurriyetdailynews.com/na...hield.aspx?pageID=238&nID=62320&NewsCatID=359

Sinänsä on loogista että amerikkalaiset vähentävät paikalla olevia joukkoja jos eurooppalaiset itsekin ovat sitä mieltä että uhkakuvat ovat vähentyneet.

Kannattaa muistaa tämä: Nato ja eritoten Pohjolan valtiot ja Itämeren piiri uskovat siihen, että Suomi puolustautuu joka tapauksessa, kuuluupa se Natoon tai ei.

Toki puolustaudutaan mutta ei ole mitenkään varmaa että seuraava Natoon hyökkäävä taho tulee tätä kautta.
Harjoitusalueet, tutkakuva, signaalitiedustelu, sotateollisuus, varmuusvarastot ja laaja reservi nyt ainakin olisivat tervetulleita.

Naton toiminnasta Afghanistanissa voi olla montaa eri mieltä mutta en kutsuisi sitä symboliseksi.

 

[Tähystäjä]

Hyviä pohdintoja Tähystelijältä. En täysin samaa mieltä, mutta hyviä pointteja kahlasit läpi.

Kirjoitat kuinka osa meistä on jämähtänyt -50-luvulle ja viimeistään -70-luvulle asenteissaan. Okei, se voi olla totta. Mutta entäs jos kääntäen se oletkin sinä muiden joukossa, jotka haette Natosta sitä, mitä se edusti -50-80-luvuilla, mutta ei ole enää sitä? Eurooppalaisen asevoiman nykytila ei korjaudu pikaisella harmaan vaiheen rynnäköllä. Miten ylipäätään uhka arvioidaan? Onko Nato enää se tikkari, jota se edusti ennen -90-lukua ja sen vaiheita? Hamustellaanko tässä jotain sellaista, "josta jäimme paitsi -50-80-luvuilla" vähän malliin: mulla on oikeus, mä haluun, antakaa suojaa, me kuulutaan länteen....ja jätämme huomiotta sen faktan, että Naton sotilaallinen painoarvo Euroopassa vähenee samassa suhteessa, kun Usa vetää osallistumistaan veks?

Saattaa nimittäin hyvinkin olla niin, että Suomen Natojäsenyys ei ole Venäjälle sellainen ongelma kuin halutaan esittää...ja siten torpata koko keskustelu, tietyllä tapaa poliittinen eliitti ohjaa keskustelua hyvin samalla tavoin kuin ennenkin: Moskova-korttia vilauttamalla keskustelu muuttuu aina kovasti eli se loppuu. Jospa koko zembalon ongelma ei olekaan Kreml? Jospa Nato-liitossa meille onkin tarjolla sellaisen soittajan rooli tällä haavaa, jota ei kannata ottaa? Kannattaa muistaa tämä: Nato ja eritoten Pohjolan valtiot ja Itämeren piiri uskovat siihen, että Suomi puolustautuu joka tapauksessa, kuuluupa se Natoon tai ei. Miten neuvottelet ehdoista yms. tuollaisessa tilanteessa? Pitääkö puolustus osoittaa alas ajetuksi, jotta voimme olla "NATO-yhteensopivia"? Homma ei ole yksinkertainen "me halutaan" "Kreml ei kyllä saa meitä estää" - juttu, ei ollenkaan.

Jos Suomi olisi 25-miljoonainen rikas kansakunta tosi vahvoine armeijoineen, todennäköisesti se valtio hajotettaisiin ulkoapäin...liian vahvana ja riippumattomana, sotilaallisesti liian vahvana tekijänä. Ja tuona hajoittajana ei häärisi välttämättä Kreml, vaan jotkut kovasti muut tahot. Ei kannata olla sokea, maailma on kyyninen ja ikävä mesta, ystävät eivät välttämättä olekaan niin pyyteettömiä ja kivoja, kuin annetaan ymmärtää.

Vaikka en olekaan kaikesta aivan samaa mieltä, niin hyviä pointteja myös sinulta. Ongelmana näissä spekulaatioissa on vaan se, että me emme voi millään tietää, mitä NATO vaatisi Suomelta jäsenyyden hintana. Tällöin jokainen voi keksiä omaan agendaansa sopivat NATO:n vaatimukset Suomea kohtaan. Palaan tähän myöhemmin laajemmin...

 

[Tähystäjä]

Eivät jenkit kaikkea raskasta kalustoa ole pois vetäneet jo ihan siitäkin syystä että Eurooppa on hieman lähempänä lähi-itää ja ovat tuonneet jotain lisääkin:
http://www.hurriyetdailynews.com/na...hield.aspx?pageID=238&nID=62320&NewsCatID=359

Sinänsä on loogista että amerikkalaiset vähentävät paikalla olevia joukkoja jos eurooppalaiset itsekin ovat sitä mieltä että uhkakuvat ovat vähentyneet.


Toki puolustaudutaan mutta ei ole mitenkään varmaa että seuraava Natoon hyökkäävä taho tulee tätä kautta.
Harjoitusalueet, tutkakuva, signaalitiedustelu, sotateollisuus, varmuusvarastot ja laaja reservi nyt ainakin olisivat tervetulleita.

Naton toiminnasta Afghanistanissa voi olla montaa eri mieltä mutta en kutsuisi sitä symboliseksi.

Kukakohan toisessa ketjussa teki selkoa tästä?

Asia vaan menee niin, että muutamasta Aegis-hävittäjästä ei ole hirveästi hyötyä Suomen puolustuksen suhteen, koska USA ei varmasti tuo suurikokoisia ja arvokkaita Aegis-hävittäjiään sotatilanteessa Itämerelle, jossa ne olisivat kaikkein haavoittumaisimmillaaan. Teoriassa ne voisivat laukoa muutaman Tomahawkin venäläiskohteita vastaan, mutta en usko USA:n riskeeraavan täysimittaista sotaa Venäjää vastaan tämän vuoksi, eikä tämän tapahtuessa sillä edes olisi kuitenkaan kovin suurta merkitystä mihinkään. Itämeri on siinä mielessä hankala paikka, että Yhdysvaltain valtamerilaivastolla ei oikein ole kalustoa, joka soveltuisi Itämerellä operointiin kriisitilanteessa, sen verran kapea ja matala lätäkkö tuo on. Jos jotain laivastoapua NATO:lta saisimme, niin todennäköisesti se tulisi Saksalta, Tanskalta tai Alankomailta...

Jos brittien panosta Afganistanissa ei oteta huomioon, niin kyllä muiden NATO-maiden panokset Afganistanissa ovat olleet enemmän tai vähemmän symbolisia, etenkin kun otetaan monien näiden asevoimien todellinen koko ja resurssit...

 

[Vonka]

Saattaa nimittäin hyvinkin olla niin, että Suomen Natojäsenyys ei ole Venäjälle sellainen ongelma kuin halutaan esittää...ja siten torpata koko keskustelu, tietyllä tapaa poliittinen eliitti ohjaa keskustelua hyvin samalla tavoin kuin ennenkin: Moskova-korttia vilauttamalla keskustelu muuttuu aina kovasti eli se loppuu..

Ei se Venäjälle kokoaan suurempi ongelma olekaan. Eivät he siitä tietenkään nauttisi.

Erikoista valtiosuhteiden pimenemisellä uhkailijoilla on se, että moni heistä haluaisi, että Suomi nostaa Venäjän ihmisoikeusloukkaukset aktiivisesti esiin silläkin uhalla, että se merkitsee Venäjä-suhteiden heikkenemistä.

Eli suhteita saa ja jopa pitää heikentää, kun vain on oikea liberaali agenda.

Mutta Natoon ei voi mennä, kun suhteet heikkenevät. Ihan silkkaa huttua.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan puolustetaanko koko maata Natossa ja millä väellä se muka tehtäisiin, jos asevelvollisuudesta luovuttaisiin.

 

[Deeiii]

Erikoista valtiosuhteiden pimenemisellä uhkailijoilla on se, että moni heistä haluaisi, että Suomi nostaa Venäjän ihmisoikeusloukkaukset aktiivisesti esiin silläkin uhalla, että se merkitsee Venäjä-suhteiden heikkenemistä.

Eli suhteita saa ja jopa pitää heikentää, kun vain on oikea liberaali agenda.

Mutta Natoon ei voi mennä, kun suhteet heikkenevät. Ihan silkkaa huttua.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan puolustetaanko koko maata Natossa ja millä väellä se muka tehtäisiin, jos asevelvollisuudesta luovuttaisiin.

Tän voi toki nähdä niinkin, että jos ei ärsytetä Venäjää NATO-jäsenyydellä, niin voidaan vähän ärsyttää esim. ihmisoikeusasioilla. Mitkä muuten ovat mielestäni a) tärkeitä ja b) pitkässä juoksussa turvallisuuskysymyksiä, koska varmaan parhaita takeita Suomen turvallisuudelle olisi aidosti demokraattinen ja laiskanpulskea, "länsimaistunut" Venäjä.

Poliitikkojen yleistä toimintaa läheltä (tunnen jonkin verran mm. avustajakaartia) ja kaukaa joitain vuosia seurattuani minulla ei ole kovin suuria toiveita ko. sikariportaan kaukonäköisyyden suhteen. Pidän 95% varmana, että täysin kaikista realiteeteista riippumatta, NATO-jäsenyys tulisi de facto johtamaan kansallisen puolustuksen alasajoon. Sitä ei tietenkään suoraan sanottaisi saati otettaisi tavoitteeksi, ehei; juhlapuheissa puolustettaisiin koko maata ja niin edelleen. Alasajo vain seuraisi "pyytämättä ja yllättäen" keskittymisestä "kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen" ym, no, sanonko, perseennuolentaan.

 

[baikal]

Jos uhkaa pitäisi arvioida jotenkin, niin oletan erittäin vahvasti, että kv-terrorismi ei suinkaan ole hävinnyt mihinkään. Uutta tullaan näkemään varmasti ja siinä koetaan erittäin todennäköisesti uusia aaltoja säännöllisesti. Kannattaa muistaa eräskin asia: esimerkiksi ääri-islamistit eivät pidä aikaa minään, he ajattelevat, että vaikka tuhat vuotta kulukoon, mutta vihollinen nujerretaan. Länsi ja Venäjä eivät koskaan pysty käymään RATKAISUTAISTELUA ääri-islamia vastaan. Ei tule rauhansopimusta eikä tulitaukoja. Tulitauko voidaan hankkia viemällä taistelu vihollisen "joukkojen perustamisalueille". Ja ennen pitkää iskuja tulee. Kauhistavia skenaarioita ovat mm. joukkotuhoaseet tiettyjen piirien käsissä. Heikäläisen katsantokannan mukaan joukkotuhoase ei ole mikään poliittinen ase, vaan ase aseiden joukossa.....eli niitä käytetään, jos niitä saadaan, sen on moni imaami sanonut aivan suoraan.

Erittäin monimutkaiseksi asia kiertyy, kun ajatellaan niitä islamisteja, jotka asuvat jo Lännellä.

Turvallisuushaasteita tuskin tulee puuttumaan ilman suuria sotiakin.

 

[Vonka]

Viisas mutta kumartelematon ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Pelko ja pommit sen sijaan ovat vaarallinen ruokalaji. Kaikki nuo hampaisiin asti aseistetut maat, joiden kaduilla asekalusto menee vuosiparaateissa ja karvahatut heiluttavat parvekkeilla... sinne se paska ruostuu sitten pitkin nurmia ja lisää tehdään.

Turvallisuus on silti taattava myös suojelutoimenpitein, koska vallatonta tilaa ei ole.

Maksaisin paljon, että tämä heimo saisi asua vaikka jollain saarella muitten selän takana. Kunhan saisin kaikki tuhannet järvet ja juhannuksen mukaan.

 

[Iso-Mursu]

Viisas mutta kumartelematon ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Pelko ja pommit sen sijaan ovat vaarallinen ruokalaji. Kaikki nuo hampaisiin asti aseistetut maat, joiden kaduilla asekalusto menee vuosiparaateissa ja karvahatut heiluttavat parvekkeilla... sinne se paska ruostuu sitten pitkin nurmia ja lisää tehdään.

Turvallisuus on silti taattava myös suojelutoimenpitein, koska vallatonta tilaa ei ole.

Maksaisin paljon, että tämä heimo saisi asua vaikka jollain saarella muitten selän takana. Kunhan saisin kaikki tuhannet järvet ja juhannuksen mukaan.

Ostetaan Gotlanti?

 

[Vonka]

Kumman pään haluat?

 

[baikal]

Vaikka en olekaan kaikesta aivan samaa mieltä, niin hyviä pointteja myös sinulta. Ongelmana näissä spekulaatioissa on vaan se, että me emme voi millään tietää, mitä NATO vaatisi Suomelta jäsenyyden hintana. Tällöin jokainen voi keksiä omaan agendaansa sopivat NATO:n vaatimukset Suomea kohtaan. Palaan tähän myöhemmin laajemmin...

Aivan. Ja kun näin on, niin silloin keskustelun pohjaksi pitäisi saada aito poliitikkojen avaus, jota ei voi käsittää irralliseksi heitoksi vaan tosiolevaksi, jykeväksi faktoissa pysyväksi ilmaukseksi.

Puolustusliittoon Ruotsin kanssa en usko ollenkaan. Se on retoriikkaa, jota herätellään aika ajoin vähän mausteita muutellen. Talvisota-kirjassa eräs sotilas epäilee, että "ei venäläiset Ruotsia pelkää"....ja niin minäkin epäilen.

 

[baikal]

Viisas mutta kumartelematon ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Pelko ja pommit sen sijaan ovat vaarallinen ruokalaji. Kaikki nuo hampaisiin asti aseistetut maat, joiden kaduilla asekalusto menee vuosiparaateissa ja karvahatut heiluttavat parvekkeilla... sinne se paska ruostuu sitten pitkin nurmia ja lisää tehdään.

Turvallisuus on silti taattava myös suojelutoimenpitein, koska vallatonta tilaa ei ole.

Maksaisin paljon, että tämä heimo saisi asua vaikka jollain saarella muitten selän takana. Kunhan saisin kaikki tuhannet järvet ja juhannuksen mukaan.

Ulko-Hebridit? Kanadan vieressä olisi myös yksi leutoilmastoinen iso saari, jossa on hyvät metsästysmahdollisuudet.

 

[Deeiii]

Jos uhkaa pitäisi arvioida jotenkin, niin oletan erittäin vahvasti, että kv-terrorismi ei suinkaan ole hävinnyt mihinkään. Uutta tullaan näkemään varmasti ja siinä koetaan erittäin todennäköisesti uusia aaltoja säännöllisesti. Kannattaa muistaa eräskin asia: esimerkiksi ääri-islamistit eivät pidä aikaa minään, he ajattelevat, että vaikka tuhat vuotta kulukoon, mutta vihollinen nujerretaan. Länsi ja Venäjä eivät koskaan pysty käymään RATKAISUTAISTELUA ääri-islamia vastaan. Ei tule rauhansopimusta eikä tulitaukoja. Tulitauko voidaan hankkia viemällä taistelu vihollisen "joukkojen perustamisalueille". Ja ennen pitkää iskuja tulee. Kauhistavia skenaarioita ovat mm. joukkotuhoaseet tiettyjen piirien käsissä. Heikäläisen katsantokannan mukaan joukkotuhoase ei ole mikään poliittinen ase, vaan ase aseiden joukossa.....eli niitä käytetään, jos niitä saadaan, sen on moni imaami sanonut aivan suoraan.

Erittäin monimutkaiseksi asia kiertyy, kun ajatellaan niitä islamisteja, jotka asuvat jo Lännellä.

Turvallisuushaasteita tuskin tulee puuttumaan ilman suuria sotiakin.

Mä taas näen tän asian niin, että islamistit onnistuvat juonissaan kaikkein parhaiten, kun ne saavat meidät pelkäämään, varautumaan ja sotimaan.

Tähän leikkiin ei pitäisi lähteä. Yksi viimeaikain kaikkein ikävimmistä onnettomuuksista on se, että niin kävi vuoden 2001 jälkeen.

Terrorismi on 95-prosenttisesti poliisiasia, ja sen pitäisi pysyä sellaisena. Hintsun verran helpompi perustella vaikka jotain kalifaattia, kun "ristiretkeläisillä" oikeasti on sotaväkeä muslimimaissa... ja kuten sanoit, sotilaallista ratkaisua tähän ei kuitenkaan ole ongelmassa, ei ainakaan, jos islaminuskoa ei kerta kaikkiaan tuhota maan päältä.

Jos ratkaisu ylipäätään on, niin se löytyy siitä, että nuo kyseiset maat vaurastuvat ja äärihulina menettää kiinnostavuutensa. Näin on käynyt aina, kaikista epäilyksistä huolimatta: ei siitä ole montaa kymmentä vuotta, kun esmes irlantilaisia pidettiin monessa suunnassa lähtökohtaisesti rauhanomaiseen rinnakkaineloon kykenemättöminä fanaatikkoina, vaan kappas, nyt kun on rahaa niin milloinkas on viimeksi kuulunut IRAsta mitään?

Joukkotuhoaseitakaan en ihan loputtomasti pelkää. Eivät ole luultavasti likimainkaan niin tehokkaita kuin pelätään. On se mahdollista, että joku pöljä sellaisia hankkii ja käyttää, mutta toisaalta, noiden havaitsemiseen käytetyt menetelmät kehittyvät myöskin. Ja, edelleen, jos tämä ongelma halutaan ratkaista, niin se ei tapahdu sotimalla tai sotilailla.

 

[JOKO]

Maksaisin paljon, että tämä heimo saisi asua vaikka jollain saarella muitten selän takana. Kunhan saisin kaikki tuhannet järvet ja juhannuksen mukaan.

Tämä nykyinen kulkukelvoton suolämpäre napapiirin tuntumassa on jo melko hyvin vaatimukset täyttävä alue. Venäjän intressit tällä suunnalla tulevat todennäköisesti olemaan puolustuksellisia pitkälle tulevaisuuteen. Muiden rajojen suhteen heillä on enemmän haasteita tai tavoitteita.

 

[JOKO]

Jos ratkaisu ylipäätään on, niin se löytyy siitä, että nuo kyseiset maat vaurastuvat ja äärihulina menettää kiinnostavuutensa. Näin on käynyt aina, kaikista epäilyksistä huolimatta: ei siitä ole montaa kymmentä vuotta, kun esmes irlantilaisia pidettiin monessa suunnassa lähtökohtaisesti rauhanomaiseen rinnakkaineloon kykenemättöminä fanaatikkoina, vaan kappas, nyt kun on rahaa niin milloinkas on viimeksi kuulunut IRAsta mitään?

Islamin laajentumien on ollut ensisijaisesti riippuvainen muslimimaailman taloudellisesta voimasta, joten muslimien vaurastuminen tulee todennäköisesti vain lisäämään ongelmia. Islamin ympärille kuitenkin rakentuu paljon todellista kannatusta nauttiva yhteiskuntamalli.

 

[Vonka]

Tämä nykyinen kulkukelvoton suolämpäre napapiirin tuntumassa on jo melko hyvin vaatimukset täyttävä alue. Venäjän intressit tällä suunnalla tulevat todennäköisesti olemaan puolustuksellisia pitkälle tulevaisuuteen. Muiden rajojen suhteen heillä on enemmän haasteita tai tavoitteita.

Puolustuksellisiahan ne ovat aina heidän mukaansa olleet.