NATO:n ja idän pitäisi antaa Suomelle sotilaskalustoa vastineena Suomen neutraaliudesta

TheRomanRuler

Kapteeni
Suomi ei voi liittyä NATO:on koska Venäjä ei halua pidempää rajaa NATO:n kanssa, ja ei välttämättä NATO:kaan pidä ajatuksesta pidemmästä itärajasta Venäjän kanssa hirveän hyvänä. Pitäisi ehdottaa että kumpikin puoli luovuttaa Suomelle sotilaskalustoa, ja Suomi antaa vakuuden että vieraan vallan sotilaita ei Suomen maaperälle tule, idästä tai lännestä eikä Suomi liity mihinkään sotilasliittoon.
Siinä ei kukaan häviä jos tuommoisen ehdotuksen tekee. Mikäli hyväksytään, siinä kaikki voittavat. Ja mikäli ei hyväksytä, saa Suomi syyn liittyä NATO:on sillä selvästi Venäjä ei ole halukas turvaamaan Suomen neutraaliutta.

Mitä estettä tuommoisen ehdottamisellekkaan on? Pari ihmistä jos Suomelle nauravat ei haittaa mitään. Eikä Suomikaan ole tarpeeksi iso olemaan uhka kenellekkään.
 
Ihan hyvä ideahan tuo olisi vaan en nyt ihan henkeä pidättelisi toteutumisen kanssa. Itse en venäläistä rautaa kaipaa Suomeen missään muodossa. Tai no, jos meillä olisi parikin kappaletta vaikkapa Saatana 2:sia niin loppuisi se turha venkoilu ja uhittelu.
 
Venäjältä en yleisellä tasolla hirveästi mitään kaipaa, mutta itkon eri paloja pitkin metsiä raahanneena toi uusi KORD 12,7mm voisi olla aika soiva peli... sopivalla optiikalla toi olisi hieno ryhmän/ joukkueen tulitukiase jos patruunat kantaisivat itse itsensä...

http://zid.ru/eng/products/47/detail/220

 
Suomi ei voi liittyä NATO:on koska Venäjä ei halua pidempää rajaa NATO:n kanssa, ja ei välttämättä NATO:kaan pidä ajatuksesta pidemmästä itärajasta Venäjän kanssa hirveän hyvänä. Pitäisi ehdottaa että kumpikin puoli luovuttaa Suomelle sotilaskalustoa, ja Suomi antaa vakuuden että vieraan vallan sotilaita ei Suomen maaperälle tule, idästä tai lännestä eikä Suomi liity mihinkään sotilasliittoon.
Siinä ei kukaan häviä jos tuommoisen ehdotuksen tekee. Mikäli hyväksytään, siinä kaikki voittavat. Ja mikäli ei hyväksytä, saa Suomi syyn liittyä NATO:on sillä selvästi Venäjä ei ole halukas turvaamaan Suomen neutraaliutta.

Mitä estettä tuommoisen ehdottamisellekkaan on? Pari ihmistä jos Suomelle nauravat ei haittaa mitään. Eikä Suomikaan ole tarpeeksi iso olemaan uhka kenellekkään.

Valitettavasti Venäjällä on Suomea varten jo olemassa erilainen suunnitelma.. Se sai alkunsa jo 1700- luvun loppupuolella, Sperngportenin aikoina ja toimesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten. Saaden eräänlaisen sinettinsä Tilisit'in rauhassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilsitin_sopimus, jossa Suomi päätyi osaksi Venäjää..
Seuraava episodi Venäjän pitkän ajan suunnitelmasta käytiin bolsevikkien vallankumouksen yhteydessä. Tällöin bolsevikkein perustama kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Suomen itsenäisyyden. Tosin jo kyseisen asiakirjan sanamuodosta selviää että maamme tilannetta oli ajateltu jo etukäteen, huomioiden jo tiedossa olevan punakaartien kapinan.
https://fi.wikisource.org/wiki/Venäjän_päätös_Suomen_tunnustamisesta_1917
Tätä tilannetta oli Suomessa valmisteltu punakaartien sisällä jo pitkään. Esimerkiksi Stalin oli useampaankin kertaan vieraana Helsingin sosialistien ja punakaartilaisten kokouksissa. Tuomassa viestiä vallankumouksen aloittamisesta ja viemässä tietoa Venäjälle. Itsenäisyysvuotemme kunniaksi tässä kopio eräästä puheesta:
J. V. STALININ PUHE Suomen SOSIALIDEMOKRAATTISEN Puolueen puoluekokouksessa 14.11.1917

Toverit! Minut on lähetetty tänne tervehtimään teitä Venäjän työväen vallankumouksen nimessä, joka juuria myöten horjuttaa kapitalistisen järjestelmän perusteita.

Olen saapunut luoksenne tervehtiäkseni edustajakokoustanne Venäjän työläis- ja talonpoikaishallituksen, tämän vallankumouksen tulessa syntyneen Kansankomissaarien Neuvoston nimessä.

Mutta en ole saapunut luoksenne vain tervehtiäkseni teitä.
Tahtoisin ennen kaikkea ilmoittaa teille iloisen viestin Venäjän vallankumouksen voitoista, sen vihollisten hajaannustilaan joutumisesta ja siitä, että loppuaan tekevän imperialistisen sodan ilmapiirissä kasvavat vallankumouksen voiton mahdollisuudet päivä päivältä.

Tilanherrain orjavalta on murskattu, sillä maaseudulla on valta siirtynyt talonpoikain käsiin. On murrettu kenraalien valta, sillä armeijassa on valta keskitetty sotilaiden käsiin. Kapitalisteille on pantu suitset suuhun, sillä tehtaisiin ja pankkeihin nähden järjestetään kiireellisesti työläisten kontrolli. Kaikkialla maassa, kaupungeissa ja maaseudulla, selkäpuolella ja rintamalla on tiheässä työläisten, sotilaiden ja talonpoikain vallankumouksellisia komiteoita, jotka ottavat hallitusohjakset omiin käsiinsä.

Meitä peloteltiin Kerenskillä ja vastavallankumouksellisilla kenraaleilla. Mutta Kerenski on karkoitettu ja kenraalit ovat sotilaiden piirityksessä, sillä vieläpä kasakatkin lausuvat julki solidaarisuutensa työläisten ja talonpoikain vaatimuksiin nähden.

Meitä peloteltiin nälällä, ennustettiin, että neuvostovalta tuhoutuu elintarvesekasorron kynsiin. Mutta meidän tarvitsi vain panna aisoihin keinottelijat, meidän tarvitsi vain kääntyä talonpoikain puoleen — ja viljaa alkoi virrata kaupunkeihin sadoin tuhansin puudin.

Meitä peloteltiin valtiokoneiston sekasortoon joutumisella, virkamiesten sabotaashilla y. m. Tiesimme itsekin, ettei uuden sosialistisen hallituksen onnistu yksinkertaisesti ottaa käsiinsä vanha porvarillinen valtiokoneisto ja tehdä se omakseen. Mutta tarvitsi vain ryhtyä uusimaan vanhaa koneistoa, puhdistamaan sitä yhteiskuntavastaisista aineksista — ja sabotaashi alkoi murtua.

Meitä peloteltiin sodan yllätyksillä, mahdollisilla selkkauksilla imperialististen koplain taholta demokraattista rauhaa koskevan tarjouksemme johdosta. Ja tosiankin vaara, kuolemanvaara oli olemassa, mutta se oli Saarenmaan valtauksen jälkeen, jolloin Kerenskin hallitus valmistautui pakenemaan Moskovaan, luovuttamaan, Pietarin, ja jolloin Englannin, ja Saksan imperialistit hieroivat rauhantekoa Venäjän kustannuksella. Sellaisen rauhan pohjalla olisivat imperialistit tosiaankin voineet tehdä tyhjäksi Venäjän ja ehkä kansainvälisenkin vallankumouksen asian. Mutta. Lokakuun vallankumous tuli oikeaan aikaan. Se otti rauhan asian omiin käsiinsä, se löi pois kansainvälisen imperialismin käsistä kaikkein vaarallisimman aseen ja siten varjeli vallankumouksen kuoleman vaaralta. Vanhoille imperialistisusille ei jää muuta neuvoksi kuin joko alistua kaikissa maissa syttymässä olevan vallankumousliikkeen tahdon alle, hyväksyen rauhan, tai jatkaa taistelua sodan jatkamisen pohjalla. Mutta jatkaa sotaa neljäntenä sotavuotena, jolloin koko maailma on nääntymässä sodan kynsiin, jolloin edessäoleva talvisota synnyttää kaikkien maiden sotilaiden keskuudessa suuttumuksen myrskyn, jolloin likaiset salaiset sopimukset on jo julkaistu, — jatkaa sotaa tällaisissa olosuhteissa, se merkitsee tuomita itsensä varmasti epäonnistumaan. Imperialismin vanhat sudet ovat tällä kertaa laskeneet väärin. Ja juuri siksi eivät imperialistien ”yllätykset” meitä peloita.

Lopuksi – meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen, pitäen sitä ”tuhoisana virheenä”. Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin, että me emme olisi demokraatteja (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta. Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa. Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen, että se tullaan horjumatta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: ”Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!” on pantava täytäntöön. Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen proletaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, viedä eteenpäin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.

Tällaiset ovat ne vaikeudet, joilla viholliset meitä pelottelivat ja edelleen pelottelevat, mutta jotka me voitamme sitä mukaa kuin vallankumous kasvaa.

Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona. Meille on tullut tietoja, että teitä myöskin pelotellaan nälällä, sabotaashilla jne. Sallikaa Venäjän vallankumousliikkeen käytännössä saadun kokemuksen perusteella lausua teille, että kaikki nämä vaarat, vaikka ne olisivat realisetkin, eivät suinkaan ole voittamattomia. Ne, nämä vaarat, voidaan voittaa, jos toimitaan päättävästi ja horjumatta. Sodan ja rappion, lännessä syttymässä olevan vallankumousliikkeen ja Venäjän työläisvallankumouksen kasvavien voittojen ilmapiirissä ei ole sellaisia vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisivat kestää teidän rynnäkkönne. Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta! Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!

Ja jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille kätemme. Tästä voitte olla varmat.

Lähde: Kuusisen hallituksen rintamalehti "Kansan valta", 21.12.1939. Stalinin 60-vuotispäivän juhlanumero.

Stalinin henkilökohtaisena tavoitteena oli saattaa talvisodan myötä päätökseen keskustelu Suomen asemasta ja itsenäisyydestä. Kaikki varmasti muistavat kuinka tässä yrityksessä lopulta kävi. Vielä jatkosodan lopuksi Stalin tavoitteli liki 30 vuotta aikaisemmin (kts. yllä oleva puhe) esittämäänsä ratkaisua Suomen osalta. Varmasti muistetaan myös kuinka tämä viimeinenkin suunnitelma karkasi Stalinin ulottumattomiin Talin-Ihantalan-Portinhoikan alueen suomalaisiin tykistön keskityksiin ja peräänantamattomaan puolustukseen. Kuten myös Ilomantsin metsien jne. motteihin.

Mutta meidän ei kannata olla niin sinisilmäisiä että kuvittelisimme tämän liki kolmensadan vuoden mittaisen tapahtumaketjun loppuneeksi. Suomi oli sen aikana pitkään osana Venäjää. Putin on itse todennut 1917 tapahtumia historialliseksi virheeksi. Ainoa virhe oli se että Suomen laillinen hallitus kykeni kasaamaan voimansa ja kukistamaan bolsevikkien toimeenpaneman punakapinan. Kyseisen virheen Putin haluaa korjata..

Putinin esikunnassa on valmiina suunnitelmat Suomen saattamiseksi takaisin Venäjän alaisuuteen. Hyvin monet merkit viittaavat siihen että operaation alkuvalmistelut on jo aloitettu.
 
Kirjoitan tarkemman vastauksen koneelta myöhemmin mutta ensinnäkin avun pyytäminen ja samaan aikaan avusta kieltäytyminen olisi hyvin ristiriitaista.
 
No, Venäjältä katsoen olemme nytkin Naton puolella rajaa ja niin olemme faktisestikin. Venäjän ainoa syy vastustaa ns Natorajaa Suomen ja Venäjän välille on se, että nykyisellään se laskee Suomen maa-alueen omaksi hyökkäys- ja puskurialueekseen. Jos tuota maa-aluetta puolustaisi Naton puolustusliitto niin se raja seisoisi Vänäjältäkin katsoen juuri siinä missä se seisoo - huolimatta Venäjän haikeista suurvalta-ajatteluista.

Naton ainoa syy, ettemme ole sen jäsen on meidän oma typeryytemme. Emme ole jäsenyyttä hakeneet. Nyt me sitoudumme puolustamaan aluettamme Venäjän toimilta omin voimin, ilman 5. artiklan suojaa ja vielä maksamme kalustosta kun sen Natomaista hankimme. Kun lisäksi olemme valmistautuneet monin tavoin kohtaamaan Venäjän haasteet yhdessä Naton kanssa niin eihän Naton kannata tätä asetelmaa omaksi vahingokseen muuttaa ja ottaa lisää vastuita Suomelta kun kerran itse ne haluamme jääräpäisesti kantaa.

Kaikki järkisyyt siis puoltavat Natojäsenyyttä. Nyt vain on niin, että kylmästä sodasta traumatisoituneet ja asioista päättävät kansalaisemme eivät pääse irti USA:n ja Naton yhtäläisyysmerkeistä eikä liioin elämänsä turhille vasemmistoajatuksille uhranneet saata tarkastella hukattua aatemaailmaansa uudelleen vaan etsivät niille edelleen oikeutusta itärajan takaa Erkki Tuomiojan lailla. Erkin joka toinen lausehan alkaa sanoilla "mutta kun Yhdysvalloissa" vaikka virke käsittelee Venäjää.

Osa vielä tämän lisäksi rypi itsensä vakoilupeleissä kuten Sorsan adjutantti Halonen tai kaasuputkilobbari-Lipponen.

Tarvitaan siis Jussi Niinistöjä ja Carl Haglundeja edelleen lisää jotta kaikki vihreänpunaiset kuoriaiset on johtopaikoilta hävitetty ja tämä vastuu on meillä äänestäjillä. Esim Tuomioja sai viimeksi yli 10 000 ääntä, mikä osoittaa, että maassamme on edelleen valtava joukko ideologian ihmisiä joilla käytännön realismi jää lapsille perinnöksi - käyttämättömänä.
 
Viimeksi muokattu:
Suomi ei voi liittyä NATO:on koska Venäjä ei halua pidempää rajaa NATO:n kanssa, ja ei välttämättä NATO:kaan pidä ajatuksesta pidemmästä itärajasta Venäjän kanssa hirveän hyvänä. Pitäisi ehdottaa että kumpikin puoli luovuttaa Suomelle sotilaskalustoa, ja Suomi antaa vakuuden että vieraan vallan sotilaita ei Suomen maaperälle tule, idästä tai lännestä eikä Suomi liity mihinkään sotilasliittoon.
Siinä ei kukaan häviä jos tuommoisen ehdotuksen tekee. Mikäli hyväksytään, siinä kaikki voittavat. Ja mikäli ei hyväksytä, saa Suomi syyn liittyä NATO:on sillä selvästi Venäjä ei ole halukas turvaamaan Suomen neutraaliutta.

Mitä estettä tuommoisen ehdottamisellekkaan on? Pari ihmistä jos Suomelle nauravat ei haittaa mitään. Eikä Suomikaan ole tarpeeksi iso olemaan uhka kenellekkään.

- Ensinnäkin NATO:lla hieman muitakin resursseja sitovia kohteita, Afghanistan, Itä-Eurooppa, Afrikka, Irak, jne.
- Toisekseen tuo tekisi Suomen avustamisesta vähemmän houkuttelevaa kuin mitä se nyt jo on kuten Suomi ei osallistuisi enää KV-operaatioihin, yhteisiin harjoituksiin, lopettaisi muun yhteistoiminnan, jne.
Miksi eivät käyttäisi rahoja ennemmin resursseihin jotka voi myös tarvittessa suunnata tänne?
- Tuo voisi tarkoittaa eroa EU:sta.
- NATO on jo pidempään halunnut viedä päätökseen Suomen ja Ruotsin epämääräisen yhteistyön.
- Jos vaihtoehtona on että Suomi hakee NATO jäsenyyttä niin miksi tukisivat vaihtoehtoa joka on huonompi kuin nykyinen?

- Venäjä varmasti lobbaisi kovasti tuon puolesta ja kun nimet ovat sopimuksessa antaisi sotilaskalustoa aivan kuten antoi Ukrainalle takaisin Krimille jääneen sotilaskaluston. Rekkoja joista on päästetty öljyt pihalle ja ajettu kunnes moottori hajoaa, vaunuja jotka ovat seisoneet yli 20 vuotta sateessa, Mig-21 koneita ilman siipiä, jne.
Ja pieni määrä vähän kurantimpaa kalustoa jota kuvataan useista kulmista ja hehkutetaan. Sitten jos erotaan sopimuksesta niin se on provokaato ja luottamus NATO maihin pitää rakentaa uudestaan.
 
Mitä estettä tuommoisen ehdottamisellekkaan on? Pari ihmistä jos Suomelle nauravat ei haittaa mitään. Eikä Suomikaan ole tarpeeksi iso olemaan uhka kenellekkään.

Ei mikään estä meitä varustamasta puolustusta nytkään. Lahjoitustavaraa ei tässä maailmassa ole jaossa, eikä kukaan eikä mikään lahjoita sotakalustoa valtiolle, joka kuuluu edelleen maailman vauraimpiin demokratioihin. Eurot kerätään taatusti talteen.

Jokainen tietää, Kremlkin, tasan sen, ettei Suomi ole mikään kuvitteellinen Naton hyökkäysteline Venäjälle. Tällaiset väitteet ovat potaskaa. Suomi on aivan oikeutetusti ja viisaasti toiminut kyllä "harjoitusalueena" vastineeksi muuttuneeseen tilanteeseen.

Eli Romantrulerin haave on jo NYT real. Päätämme itse hankinnoista ja joudumme ne myös maksamaan, Suomi ei ole Naton hyökkäysteline ja Venäjä pysyy paremmin omassa tallissaan, kun hoidamme asioitamme jämäkästi itse. Siinä on viestiä kyllin.

Seuraavalla liennytyskaudella on silti viisasta ajaa liittoutuminen päätyyn tekipähän Ruotsi sitten mitä tycker vaan.
 
Seuraavalla liennytyskaudella on silti viisasta ajaa liittoutuminen päätyyn tekipähän Ruotsi sitten mitä tycker vaan.

Ruotsi tuskin päättää seuraavalla tilikaudella juuri mitään. Ennustan että se yksi Åkesson vetää paljon ääniä ja sitten kun sitä ei hallitukseen haluta niin Ruotsi on joko isossa hallituskriisissä pitkään tai sitten luo sellaisen sekametelisopan että Kataisen "sixpäck" on paras hallitus koskaan missään siihen mäyräkoiraan verrattuna.

Ja se Åkesson voi oppositiosta haukkua tätä sekoilua. Mutta korjaantuuhan nämä ongelmat itsestään seuraavissa vaaleissa...ai eivät vai...? :rolleyes:

Nyt pitäisi saada Suomeen sellainen porukka joka uskaltaa toimia ilman Ruotsia. Eipä vaan taida saada sellaista. Missä sellainen muka olisi.
 
Hyvää keskustelua, mutta tähän puutun:
Eli Romantrulerin haave on jo NYT real. .
Hetkonen, siis ero on että nykyään Suomen pitää maksaa kalustonsa kokonaan itse. Ideassani NATO ja venäjä maksaisivat siitä Suomen puolesta.
 
Nyt pitäisi saada Suomeen sellainen porukka joka uskaltaa toimia ilman Ruotsia. Eipä vaan taida saada sellaista. Missä sellainen muka olisi.
Pitää ottaa oppia antiikin Roomasta jossa valittiin diktaattori hätätilanteissa. Eli nyt jostain juoppolasta hommataan tarpeeksi sekaisin oleva ihminen (jotta käy politiikosta ilman että kukaan eroa huomaa) ja annetaan valtuudet hakea NATO:on. Sitä nukkea voi hyvin ohjailla jos on tarpeekspi poliitikko/sekaisin.

Mutta tosissaan, tätä varten historiassa on diktaattoreja ja vastaavia paljon valtaa omaavia henkilöitä valtaan valittu.

Suomi nyt vaan on elänyt ikuisesti idän pelossa. Sen takia Suomessa juodaan niin paljon, kun ei olla tuhanteen vuoteen nukuttu hyvin. Sanotaan että Suomen vaakunassa lännen leijona aseenan lännen suora miekka on päihittänyt idän käyrän sapelin. Sapeli ilmeisesti merkitsee mongoleja, joten vaakuna saattaa viitata 700 vuotta sitten tapahtuneisiin Mongolien valtauksiin, joissa ilmeisesti joitakin mongoleja kävi aina Suomessa asti. Kyllä siinä helposti alkoholisoituu kun ei 700 vuoteen hyvin nuku. Siinä sitten on Suomi tottunut tilanteeseen, mikä tekee siihen reagoinnin vaikeaksi. Sodassakin kun tarpeeksi on tykistön tulen kohteena ei sitä pian enää huomaa. Ensimmäisessä maailmansodassa sai jatkuvasti muistuttaa sotilaita että ei kannata nostaa päätä korkealle sillä luodit sattuvat. Silti sitä moni ei uskonut että niitä luoteja riittää ja kurkisti kohtalokkain seurauksin.
Eli sen takia täällä ei NATO:on haeta kun ajatellaan että ei Venäjällä nyt hirveästi niitä luoteja jäljellä voi olla. Mutta pikku hiljaa tässä kuitenkin Suomikin on NATOon menemässä. Täytyisi vain, vähintään väliaikaisesti, puolustusbudjetti tuplata kunnes Natoon ollaan päästy.
 
Viimeksi muokattu:
Hetkonen, siis ero on että nykyään Suomen pitää maksaa kalustonsa kokonaan itse. Ideassani NATO ja venäjä maksaisivat siitä Suomen puolesta.

Tämä -ero- tulee kyllä säilymään kaikissa olosuhteissa. Itsenäinen, toimintakykyinen ja toimintavapautensa säilyttänyt valtio hoitaa itse nämä asiat.
 
Ei mikään estä meitä varustamasta puolustusta nytkään. Lahjoitustavaraa ei tässä maailmassa ole jaossa, eikä kukaan eikä mikään lahjoita sotakalustoa valtiolle, joka kuuluu edelleen maailman vauraimpiin demokratioihin. Eurot kerätään taatusti talteen.

Jokainen tietää, Kremlkin, tasan sen, ettei Suomi ole mikään kuvitteellinen Naton hyökkäysteline Venäjälle. Tällaiset väitteet ovat potaskaa. Suomi on aivan oikeutetusti ja viisaasti toiminut kyllä "harjoitusalueena" vastineeksi muuttuneeseen tilanteeseen.

Eli Romantrulerin haave on jo NYT real. Päätämme itse hankinnoista ja joudumme ne myös maksamaan, Suomi ei ole Naton hyökkäysteline ja Venäjä pysyy paremmin omassa tallissaan, kun hoidamme asioitamme jämäkästi itse. Siinä on viestiä kyllin.

Seuraavalla liennytyskaudella on silti viisasta ajaa liittoutuminen päätyyn tekipähän Ruotsi sitten mitä tycker vaan.

Lahjatavara taitaa tällä erää jäädä saamatta, vaikka @TheRomanRuler in ajatus aseiden saamisesta (valikoidusti) joka puolelta on kiehtova. Pkrl, vaimon pihahortensiat saisivat kyytiä kun A-10:lle lanattaisiin pikapikaa parkkipaikka etupihan paraatipaikalle, autotalli ja varastot pakattaisiin täyteen amisuunia, verstashuone kalustettaisiin PKM:n tai sen seuraajan ja ITKOn huoltoon ja säilytykseen ja tallin viereen parkkeerattaisiin pari pienempää panssaroitua pyöräajoneuvoa kaupunkikäyttöön. :D Manttaalinperukoille koillisen suunnalla voisi heittämällä sijoittaa puolen sataa Leopardia ja ryntövaunua / muuta ajoneuvoa. Tarkemmin ajateltuna olisivat maantieteellisesti kohtuullisen hyvässä paikassa Suomen katkaisun estämistä ajatellen. Send in the tenks, tänks!

Rutinaa yhteisharjoituksista on kuulunut naapurustosta loppujen lopuksi varsin vähän. Viesti on varmasti mennyt perille. Suomi osallistuu ja järjestää sellaisia harjoituksia, jotka palvelevat maanpuolustuksen tarpeita muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Äänekkäintä mekkalaa kuuluu viidennestä kolonnasta, jonka kärrynpyörät ovat neliskanttisia. Yks, kaks, koli, vali.

Liennytyskausien hyödyntämisessä olisi poliitikoillamme paljon parannettavaa. N-liiton hajottua olisi ollut hyödyllistä lobata satasella ajatusta pohjoisen pallonpuoliskon puolustusliitosta (Venäjän saaminen mukaan se tärkein asia) - ja pitää kaksin käsin kiinni uskottavan oman puolustuskyvyn rakentamisesta ja säilyttämisestä siinäkin tilanteessa, että hanke saisi tuulta siipiensä alle. Seuraavaa liennytystä odotellessa on hyödyllistä pyöriskellä sopivilla hoodeilla. Nyt niille tietämille on osattu hakeutua; lisääntynyt yhteistoiminta antaa selvän signaalin siitä, kenen kanssa yhteistyö on meille hyödyksi.
 
Suomi ei voi liittyä NATO:on koska Venäjä ei halua pidempää rajaa NATO:n kanssa, ja ei välttämättä NATO:kaan pidä ajatuksesta pidemmästä itärajasta Venäjän kanssa hirveän hyvänä. Pitäisi ehdottaa että kumpikin puoli luovuttaa Suomelle sotilaskalustoa, ja Suomi antaa vakuuden että vieraan vallan sotilaita ei Suomen maaperälle tule, idästä tai lännestä eikä Suomi liity mihinkään sotilasliittoon.
Siinä ei kukaan häviä jos tuommoisen ehdotuksen tekee. Mikäli hyväksytään, siinä kaikki voittavat. Ja mikäli ei hyväksytä, saa Suomi syyn liittyä NATO:on sillä selvästi Venäjä ei ole halukas turvaamaan Suomen neutraaliutta.

Mitä estettä tuommoisen ehdottamisellekkaan on? Pari ihmistä jos Suomelle nauravat ei haittaa mitään. Eikä Suomikaan ole tarpeeksi iso olemaan uhka kenellekkään.

Suomi ei ole neutraali eikä puolueeton, vaikka onkin pidättänyt itsellään jonkin verran ulkopoliittista liikkumavaraa ilman sitoumuksia suurvaltojen omista intresseistä ja suhdanteista tapahtuvaan geopolitiikkaan.

Tämä skenaario on herkullinen ja tulevien mittavien materiaalihankintojen lähestyessä jopa relevantti. Yksi vaihtoehto voisi olla "materiaaliyhteistyökumppanuussopimuksen" esittäminen, mikä sisältäisi Suomen uudelleenvarustamisen edulliseen asevelihintaan. Ensisijaisena tavoitteena olisi sopimuksen solmiminen Naton ja Yhdysvaltojen kanssa, mutta sisältäisi kuumotusta aiheuttavana maskirovkana myös kilpailevan tarjouksen pyytämisen Venäjältä.

Naton näkökulmasta keskeiseksi tekijäksi muodostuisi riski Venäjän kanssa tehtävästä sopimuksesta, mikä heikentäisi Naton ja Yhdysvaltojen asemaa Itämeren alueella ja Baltiassa, jolloin Nato ja Yhdysvallat joutuisivat valitsemaan, onko Suomi Baltian puolustamisen kannalta uhka vai mahdollisuus. Täten Naton ja Yhdysvaltojen kannalta olisi edullista "voittaa" sopimus Suomen kanssa, vaikka se sisältäisi puolustustarvikemateriaalin ja asejärjestelmien luovuttamisen Suomelle pilkkahintaan.

Kaikkia kauppoja ei makseta pelkästään kovalla rahalla ja vastakaupoilla, vaan myös strategiset intressit, edut ja sopimukset ovat kovaa valuuttaa. Suomella on nykyisessä Itämeren turvallisuuspoliittisessa tilanteessa käsissään melkoiset yleisavaimet Baltian maihin ja arktisen ulottuvuuden kilpajuoksuun, joita kannattaa käyttää häikäilemättä hyväksi. Kovassa globaalissa pelissä mallioppilaat joutuvat vain toisten orjiksi ja etujen maksumiehiksi.
 
Valitettavasti Venäjällä on Suomea varten jo olemassa erilainen suunnitelma.. Se sai alkunsa jo 1700- luvun loppupuolella, Sperngportenin aikoina ja toimesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten. Saaden eräänlaisen sinettinsä Tilisit'in rauhassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilsitin_sopimus, jossa Suomi päätyi osaksi Venäjää..
Rakas veli, arvostan suuresti erinomaisia kannanottojasi ja näkemyksiä Venäjästä ja sen suunnitelmista menneistä ja tulevista. Ja olen erinomaisen suuressa määrin kanssasi samaa mieltä. Mutta, tässä pakko sanoa, että välillä keulii, niinkuin tässä Tilsitin rauhan ja Suomen sodan yhteydessä.
Poliittisessa historiassa varmasti esiintyy erilaisia näkemyksiä tästä, mutta kyllä aika selkeästi on yleisenä kantana se että Venäjällä (tai oikeammin Tsaari Aleksanteri I:llä) ei ollut suunnitelmissa ensisijaisesti Suomen valloittaminen ja liittäminen Venäjään. Tavoite oli painostaa Ruotsi irti Englannin siipeilemisestä sekä eliminoida Ruotsin kyky estää laivaston liikkeitä. Venäjän armeija arvioi että Suomen hallussa pitäminen tulee olemaan liian raskas operaatio ja ennen kaikkea pelkäsi talonpoikaista kansannousua. Tämä olikin todella suuri vaara.
Tsaari päätyi liittämään Suomen imperiumiinsa, kun pystyi havaitsemaan että porvaristo, aateli ja jopa papisto varsin kätevästi mukautui uuteen hallintoon joka avasi näille uusia mahdollisuuksia sekä virkojen että kaupallisen menestyksen muodossa. Ja kun nähtiin että kansannousua ei tapahtunut. Vaikka se oli lähellä. Mm. Pohjois-Karjalaa, pelättiin Pietarissa tosissaan ja Venäläiset vetäytyivät Sortavalaan ja jopa arveltiin että sieltä suuntautuu hyökkäys Pietaria vastaan.
Venäjän tsaari ei myöskään liittänyt Suomea Venäjään, vaan antoi meille muodon valtiona, joka oli osa hänen hallitsemaansa imperiumia. Jo tämä todistaa että "Venäjällä" ei ollut varsinaista valloitussuunnitelmaa. Emme olleet rauhansopimuksen jälkeen osa Venäjää, emmekä ole koskaan olleet(lukuunottamatta ns. Vanhaa Suomea, joka luovutettiin Tsaarin toimesta "Uudelle" Suomelle). Suomella oli oma valtiosihteerinsä Pietarissa joka asioi Aleksanterin kanssa. Vastaavasti Aleksanteri oli suomen hallitsija suuriruhtinaan arvonimellä, meillä kun ei ollut Suomessa kuningasta eikä presidenttiä. Jos olisi ollut esim. viimemainittu, Aleksanteri olisi ollut Suomen Presidentti.
Spegntportenilla oli varmasti jonkinlainen vaikutus, mutta tuskin suuri. Napoleon ja Aleksanteri olivat maailman tason johtajia, ja Yrjö Maunuksi myöhemmin mainittu virkaheitto katkeroitunut upseeri, joka hetken sai patsastella Suomessa, oli todennäköisesti vain käyttökelpoinen kapistus yhteyden luomisessa suomalaisiin. Sittemmin tietenkin hänestä on voitu leipoa vaikka mikä vapaustaistelija.
 
Rakas veli, arvostan suuresti erinomaisia kannanottojasi ja näkemyksiä Venäjästä ja sen suunnitelmista menneistä ja tulevista. Ja olen erinomaisen suuressa määrin kanssasi samaa mieltä. Mutta, tässä pakko sanoa, että välillä keulii, niinkuin tässä Tilsitin rauhan ja Suomen sodan yhteydessä.
Poliittisessa historiassa varmasti esiintyy erilaisia näkemyksiä tästä, mutta kyllä aika selkeästi on yleisenä kantana se että Venäjällä (tai oikeammin Tsaari Aleksanteri I:llä) ei ollut suunnitelmissa ensisijaisesti Suomen valloittaminen ja liittäminen Venäjään. Tavoite oli painostaa Ruotsi irti Englannin siipeilemisestä sekä eliminoida Ruotsin kyky estää laivaston liikkeitä. Venäjän armeija arvioi että Suomen hallussa pitäminen tulee olemaan liian raskas operaatio ja ennen kaikkea pelkäsi talonpoikaista kansannousua. Tämä olikin todella suuri vaara.
Tsaari päätyi liittämään Suomen imperiumiinsa, kun pystyi havaitsemaan että porvaristo, aateli ja jopa papisto varsin kätevästi mukautui uuteen hallintoon joka avasi näille uusia mahdollisuuksia sekä virkojen että kaupallisen menestyksen muodossa. Ja kun nähtiin että kansannousua ei tapahtunut. Vaikka se oli lähellä. Mm. Pohjois-Karjalaa, pelättiin Pietarissa tosissaan ja Venäläiset vetäytyivät Sortavalaan ja jopa arveltiin että sieltä suuntautuu hyökkäys Pietaria vastaan.
Venäjän tsaari ei myöskään liittänyt Suomea Venäjään, vaan antoi meille muodon valtiona, joka oli osa hänen hallitsemaansa imperiumia. Jo tämä todistaa että "Venäjällä" ei ollut varsinaista valloitussuunnitelmaa. Emme olleet rauhansopimuksen jälkeen osa Venäjää, emmekä ole koskaan olleet(lukuunottamatta ns. Vanhaa Suomea, joka luovutettiin Tsaarin toimesta "Uudelle" Suomelle). Suomella oli oma valtiosihteerinsä Pietarissa joka asioi Aleksanterin kanssa. Vastaavasti Aleksanteri oli suomen hallitsija suuriruhtinaan arvonimellä, meillä kun ei ollut Suomessa kuningasta eikä presidenttiä. Jos olisi ollut esim. viimemainittu, Aleksanteri olisi ollut Suomen Presidentti.
Spegntportenilla oli varmasti jonkinlainen vaikutus, mutta tuskin suuri. Napoleon ja Aleksanteri olivat maailman tason johtajia, ja Yrjö Maunuksi myöhemmin mainittu virkaheitto katkeroitunut upseeri, joka hetken sai patsastella Suomessa, oli todennäköisesti vain käyttökelpoinen kapistus yhteyden luomisessa suomalaisiin. Sittemmin tietenkin hänestä on voitu leipoa vaikka mikä vapaustaistelija.

Eihän tästä mitään kiistaa kannata rakentaa. Alunperinkään tarkoitukseni ei ollut muuta kuin hieman viitata Sprengporteniin siinä mielessä että hän oli eräs ensimmäisistä joka Suomen(Ruotsin) suunnalta nosti esille mahdollisuuden siirtymisen Venäjän Tsaarin alamaisuuteen. Käytännössä ideat Suomen asemasta alkoivat enemmän ja vähemmän viritä jo Pietari Suuren ajoilta jolloin Suomi on lähes 10 vuotta Venäjän miehittämänä (Isonvihan aika 1713-1722) ja myöhemminkin (ns. Pikkuvihan aikana 1742-1743). Kaikista näistä tapahtumista aina Suomen sotaan asti (1808-1809, jota edelsi ns. Tilstin sopimus) on kirjoitettu erittäin paljon niin suomalaista, ruotsalaista kuin venäläistä historiaa..Kannattaa tutustua näihin. Venäläisen historian osalta käytännössä 1800-luvulla kirjoitettuun sillä bolsevikkien (=Neuvostoliiton) aikana totuutta muokattiin melkoisesti. Olen lukenut näistä paljon mutten katso olevani mikään varsinainen tietäjä. Jokainen voi hakea oman totuutensa näiltä ajoilta.

Kuten totesit suurvaltasuhteet (Napoleonin ja Aleksanteri I välillä) avasivat Venäjälle mahdollisuuden Suomen miehittämiseen poliittisesti ja sotilaallisesti suhteellisen vaarattomalla tavalla. Hieman vastaavasti kuin myöhemmin Hitlerin ja Stalinin välisellä ns. Ribbentropp-sopimuksella. Tilsitin sopimus laukaisi tapahtumat Suomen osalta, vaikka suurvaltojen väliset kiistat ratkaistiin kokonaan muualla. Silläkään ei ole historian kannalta erityisen suurta merkitystä millä käytännön tavalla Suomen hallinto ratkaistiin. Päätöksen Suomen valtiollisesta asemasta teki joka tapauksessa Venäjän yksinvaltainen Tsaari Aleksanteri I.

Joka tapauksessa pidän selvänä että kaikki em. asiat sekä erityisesti 1917 bolsevikkien vallankumouksen jälkeiset tapahtumat muokkaavat ja näkyvät Venäjän politiikassa (ja suhteissa Suomeen) vielä tänäkin päivänä. Tunnettuna poliittisen historian harrastajana Putin harjoittaa vähintäänkin yhtä agressiivista laajentumispolitiikkaa kuin aikoinaan bolsevikkien ulkoasiankomissaari, myöhempi generalissimus Stalin.
 
Kaikista näistä tapahtumista aina Suomen sotaan asti (1808-1809, jota edelsi ns. Tilstin sopimus) on kirjoitettu erittäin paljon niin suomalaista, ruotsalaista kuin venäläistä historiaa..Kannattaa tutustua näihin. Venäläisen historian osalta käytännössä 1800-luvulla kirjoitettuun sillä bolsevikkien (=Neuvostoliiton) aikana totuutta muokattiin melkoisesti. Olen lukenut näistä paljon mutten katso olevani mikään varsinainen tietäjä. Jokainen voi hakea oman totuutensa näiltä ajoilta.
En missään nimessä epäile, ettetkö sinäkin näistä ole lukenut. Poliittisessa historian tutkimuksessa vieläkin on tiettyä klappia siinä, miten Suomen valtiollinen asema 1809 jälkeen tulkitaan. Suomen asemaan ja suomalaisuuden identiteettiin toki kannattaa tutustua jo aikaisemmaltakin ajalta; itseäni välillä hieman pännii mm. ajoittain esiintyvä nykytulkinta, jossa lähdetään siitä että esim. 1600-1700 luvuilla, tai sitä ennen suomalaiset, eivät olleet omaksuneet (ilmeisesti kansallisromanttisessa hengessä) omaa kansallista identiteettiään. Jostain kummallisesta syystä kuitenkin mm. Skotlannissa (Edinbourghissa) löytyy aikalaismateriaalia, jossa mainitaan että Torsten Ståhlhandske, joka oli antamassa sotilaallista konsultaatioapua skoteille, kuvasi oman identiteettinsä siten, että on ruotsalainen sotilas mutta syntyperältään suomalainen. Jo se, että hän katsoi tämän olevan tieto, jonka halusi huomioitavan, osoittaa että hänellä oli suomalainen identiteetti ja ratsuväki, jota hän oli komentanut, oli identiteetiltään suomalaista.

Mutta kieltämättä Sprengtporten mahdollisesti vaikutti siihen, että ajatus suomalaisten hyvästä kohtelusta voisi olla hyödyllinen, ja tämähän oli Venäjän armeijan ohjeistuksessa 1808. Näin venäläiset pyrkivät toimimaankin, vaikka muutamia ylilyöntejä tapahtuikin mm. Kauhajoella. Ja siis hyvin eri tavalla, kuin vaikkapa Isossavihassa.

Nämä arviot puolestaan kyllä viittaavat siihen, että vaikka siellä rajan takana kuinka esitellään isovenäläistä maailmaherruusajatusta, Venäjän suhteeseen suomalaisiin on aina kuulunut ymmärrys siitä että olemme täysin eri kansaa. Ja, että suomalaisten kanssa on tämä asia otettava huomioon.

Josta taas puolestaan voinee sanoa, että suomalaisilla ja venäläisillä on ollut ja tulee olemaan erityinen suhde toisiinsa. Kumpikin tavallaan arvostaa, vihaa, pelkää ja ymmärtää toista. Tämä saattaa tietenkin näkyä ulos eritavoin. Liittyen vaikkapa siihen, kun tuossa taannoin lännessä levisi ajatuksia, että jenkkiohjuskaupan sakattua se johtuukin suomalaiset aikomuksesta ostaa Iskandereita.
Ehkä tätä voisi tosiaan käyttää vipuna myös Nato neuvotteluissa ja asehankinnoissa (lännestä tietty ;) )
 
Tämä -ero- tulee kyllä säilymään kaikissa olosuhteissa. Itsenäinen, toimintakykyinen ja toimintavapautensa säilyttänyt valtio hoitaa itse nämä asiat.

Kyllä niistä tosiaan maksetaan. Joko rahalla tai vähän niinkuin "luonnossa"...

Itse pidän tuota rahaa parempana, onhan Suomi-neito aina ollut vauhdikas mutta se raja on kuitenkin vedetty siten että jonkinlainen kunniallisen naisen maine on säilynyt. Esimerkkinä Aatu olisi kovin mielellään mennyt naimisiin 1941 jälkeen, mutta sitä pidettiin juuri sopivan etäällä ettei se pahapäisenä saanut naapurin ison (vaikka huonosti hoidetun) tilan Jooseppia meitin kimppuun ihan loppuun asti. Oikeastaan Aatua peluutettiin paikoin julmasti kuin Iines Ankka Akua ja Hannua. Mutta sitä ei tarvitse kyllä sääliä, saman olisi tehnyt meille.
 
Tämä -ero- tulee kyllä säilymään kaikissa olosuhteissa. Itsenäinen, toimintakykyinen ja toimintavapautensa säilyttänyt valtio hoitaa itse nämä asiat.
No ei aina mutta tällöin materiaali on muuten stenaukseen menevää.
Kuten jenkit laskivat että vanhojen vaunujen rahtaaminen jenkkilään ja hävittäminen tulee kalliimmaksi kuin näistä saatava romurauta joten antoivat niitä pois.
 
Kyllä niistä tosiaan maksetaan. Joko rahalla tai vähän niinkuin "luonnossa"...

Itse pidän tuota rahaa parempana, onhan Suomi-neito aina ollut vauhdikas mutta se raja on kuitenkin vedetty siten että jonkinlainen kunniallisen naisen maine on säilynyt. Esimerkkinä Aatu olisi kovin mielellään mennyt naimisiin 1941 jälkeen, mutta sitä pidettiin juuri sopivan etäällä ettei se pahapäisenä saanut naapurin ison (vaikka huonosti hoidetun) tilan Jooseppia meitin kimppuun ihan loppuun asti. Oikeastaan Aatua peluutettiin paikoin julmasti kuin Iines Ankka Akua ja Hannua. Mutta sitä ei tarvitse kyllä sääliä, saman olisi tehnyt meille.

Asia on juuri näin. Kansainvälisissä suhteissa ja geopoliittisessa pelissä täytyy olla itse pelaaja, koska muuten päätyy vain muiden tahdottomaksi pelinappulaksi. Avainasemassa ovat aloitteellisuus sekä oman toimijuuden ja päätäntävallan säilyttäminen omissa käsissä kaikissa olosuhteissa.

Suomen valtionjohdon toiminta toisessa maailmansodassa on hyvä esimerkki siitä, miten pieni maa voi osallistua osapuolena geopoliittiseen peliin ja myös vähän peluuttaa suurvaltoja tai vedättää näitä. Samat lainalaisuudet ja periaatteet pätevät yhä tänäkin päivänä, ja samalla tavalla sitä EU:ta, Natoa ja Yhdysvaltojakin kannattaa häikäilemättömästi jallittaa, jos sillä tavoin on saatavissa jotain kansallista etua. Sinisilmäisellä mallioppilas-asenteella ei tässä pelissä saavuta mitään muuta kuin häviäjän, sijaiskärsijän ja toisten hyötyjen maksumiehen roolin.
 
Back
Top