Nato-vastaisuus Suomessa vähenemässä - syy Venäjässä

Ei, vaan tuolla retoriikalla vastustetaan Nato-jäsenyyttä. Asetetaan vastakkain Nato-jäsenyys ja itsenäinen, uskottava puolustus. Niin kuin ne muka olisivat toisensa poissulkevat vaihtoehdot.

Oikeasti pitäisi miettiä voiko Suomella olla uskottavaa puolustusta ilman liittoutumista.
Valitettava tosiasia on se että kun rahat on loppu niin pv on se josta on helpointa niistää... Se ei kansan enemmistön jokapäiväiseen elämään juurikaan vaikuta jos varuskuntia pohjoisessa suljetaan ja joukkojen vahvuuksia pienennetään. Suureen yleisöön uppoaa hyvin hesarin ja keltaisen lehdistön laatu journalismi joissa pulistaan rahlaavien otsikoiden kanssa kuin tekninen ja pieni on tehokasta ja kuinka uhka kuvat ovat muuttuneet kauas aina afganistaniin ja intian valtamerelle saakka. Suurelle yleisölle ei pv tosiallinen alasajo ole edes vaikea myytävä kun on vain sopivat ihmiset puhumassa ja lehdistö/media toimii sopivana äänitorverna. Harva tavan kansalainen oikeasti jaksaa miettiä ja kyseenalaistaa esimerkiksi sitä että miten 60000 miehen operatiivinen joukko kykenee puolustamaan 338000 neliökilometriä ja toista tuhatta kilometriä maa rajaa sekä vesi rajat päälle niin että olisi oikeasti edes vihollisen silmissä uskottavuutta. Harva myöskin suo ajatusta sille tosiasialle että puolustusvoimia ei polkaista pystyyn yhdessä eikä kahdessa yössä vaan tehokkaan joukon rakentaminen reserveineen kestää vuosikymmeniä. Vuodessa ehtii tapahtua paljon saati sitten kymmenessä.

Itselleni ei ole juurikaan väliä liitymmekö natoon vai emme.. natossa on sekä hyvät että huonot puolet niin kuin joka asiassa ja tuskin tulemme missään vaiheessa näkemään sellaista julkista keskustelua jossa noita oikeasti punnittaisiin tasa-arvoisesti. Itse pelkään vain sitä että natoon liittyminen ei ole niinkään turvallisuupoliittinen kuin taloudellinen syy. Toki säästöjä voi tulla joka tapauksessa mutta mielestäni jos olemme naton ulkopuolella pakottaa se miettimään asioita hieman pidemmällä tähtäimellä.
 
Valitettava tosiasia on se että kun rahat on loppu niin pv on se josta on helpointa niistää... Se ei kansan enemmistön jokapäiväiseen elämään juurikaan vaikuta jos varuskuntia pohjoisessa suljetaan ja joukkojen vahvuuksia pienennetään. Suureen yleisöön uppoaa hyvin hesarin ja keltaisen lehdistön laatu journalismi joissa pulistaan rahlaavien otsikoiden kanssa kuin tekninen ja pieni on tehokasta ja kuinka uhka kuvat ovat muuttuneet kauas aina afganistaniin ja intian valtamerelle saakka. Suurelle yleisölle ei pv tosiallinen alasajo ole edes vaikea myytävä kun on vain sopivat ihmiset puhumassa ja lehdistö/media toimii sopivana äänitorverna. Harva tavan kansalainen oikeasti jaksaa miettiä ja kyseenalaistaa esimerkiksi sitä että miten 60000 miehen operatiivinen joukko kykenee puolustamaan 338000 neliökilometriä ja toista tuhatta kilometriä maa rajaa sekä vesi rajat päälle niin että olisi oikeasti edes vihollisen silmissä uskottavuutta. Harva myöskin suo ajatusta sille tosiasialle että puolustusvoimia ei polkaista pystyyn yhdessä eikä kahdessa yössä vaan tehokkaan joukon rakentaminen reserveineen kestää vuosikymmeniä. Vuodessa ehtii tapahtua paljon saati sitten kymmenessä.

Itselleni ei ole juurikaan väliä liitymmekö natoon vai emme.. natossa on sekä hyvät että huonot puolet niin kuin joka asiassa ja tuskin tulemme missään vaiheessa näkemään sellaista julkista keskustelua jossa noita oikeasti punnittaisiin tasa-arvoisesti. Itse pelkään vain sitä että natoon liittyminen ei ole niinkään turvallisuupoliittinen kuin taloudellinen syy. Toki säästöjä voi tulla joka tapauksessa mutta mielestäni jos olemme naton ulkopuolella pakottaa se miettimään asioita hieman pidemmällä tähtäimellä.


ehhh, nyt kun puhut suuresta yleisöstä niin tarkoitatko ketä lähinnä? Armeijaa käymättömiä naisia, sivareita, yms?
 
ehhh, nyt kun puhut suuresta yleisöstä niin tarkoitatko ketä lähinnä? Armeijaa käymättömiä naisia, sivareita, yms?
Sitä harmaata massaa joka on tässä sosialistisessa yhteiskunnassa opettu luottamaan auktoriteettien autuaaksi tekevään voimaa ja joka syyllistää itseään kaikesta... Ryyppää aivonsa pellolle joka perjantai ja välillä vähän viikollakin... Kärjistäen, käsittäen 3/4 osaa kansasta... Ei nämä asiat oikeasti kiinnosta 90% ihmisistä. Nämä samat heput äänestää sitä samaa edustajaa vuodesta toiseen kun sitä on aina äänestetty tai se sattuu olemaan siskon kaiman kummi, tai se puhuu kauniisti ja näyttää hyvältä... Ihan sama mitä mieltä se on asioista tai onko se millään muotoa edes muodollisesti pätevä ajamaan muiden asioita kun omatkaan asiat ei ole kunnossa. Maa on pullollaan tällaisia ja sitten ihmetellään... Tässä vastaus kysymykseesi näin lyhykäisyydessään ;)
 
Kannattaa huomioida se, että NATO-jäsenyyden hakeminen ei edellytä kansanäänestystä - ja toisaalta, se porukka Suomalaisia joka on aktiivisinta äänestäjäporukkaa kannattaa NATOa, joten kansanäänestyksenkään kanssa tuskin tulee mitään ongelmia..
 
Kuulun tuohon edellä mainittuun suureen yleisöön, massaan, mutta sillä erotuksella, että yritän ymmärtää ja asia kiinnostaa (ja aika paljon muutakin tuosta Ravenin vuodatuksesta suodattaisin), mutta...

Siis, otetaan selvää!
1. Mitä Nato-jäsenyys käytännössä vaatisi meiltä?
Puhutaan yhteensopivuudesta kaluston osalta. Mutta mitä muuta? Voisiko olla niin, ettei meitä hyväksyttäisikään?
2. Onko Naton jäsenmailla joku tietty määrä velvoitteita esim. lähettää sotilaita muihin maihin, joissa on liiton operaatio?
3. Onko sotilaiden määrä suhteutettu maan väkilukuun, BKT:een jne.?
4. Sitten on jokin jäsenmaksu?
5. Ja miksi kaluston pitäisi olla yhteensopivaa? Ammusten yhteensopivuus? Vai ammatti- ja käyttötaidon yhteensopivuus?
Jossain Nato-aiheisessa ketjussa pohdittiin, ettei liitto kuitenkaan "vaivautuisi" Suomen puolesta, jos Venäjä tänne hyökkäisi, vaikka olisimmekin jäsen. Onko näin -
6. voiko liitto päättää, ettei autakaan jäsenmaata? (Historiallisesti katsottuna tämä voisi tietenkin olla ainakin näennäisesti hyvä, etteivät liittorakenteet vedä maita automaattisesti konflikteihin osapuoliksi. Toisaalta minun on vaikea ajatella sellaista uhkaa Suomelle, jossa Euroopan toiset valtiot ja samalla monet Nato-maat eivät joutuisi osallisiksi yhdellä kertaa.)
7. Onko Euroopan unionin yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla mitään painoarvoa?
8. Miksi Suomen jäsenyydestä puhutaan niin usein Ruotsin jäsenyyden rinnalla?
9. Voiko puolustuksemme olla uskottava ilman liittoutumista?
Tästä kysymyslistasta voidaan hyvin havaita, että asiaan perehtymättömän on aika vaikea luoda kantaansa.

Yhteen asiaan uskallan kommentoida vähäisellä tietämykselläkin:
- Natojäsenyys tuskin antaisi syytä heikentää omaa puolustusta

Onnittelen mm. Kapiaista, jolla on selkeä kanta aiheesta. Se on mielenkiintoista, kun kuitenkin pv:n henkilöstöllä kannat ovat ristiriidassa keskenään - ehkä jopa samojen perustelujen pohjalta.
 
Viimeksi muokattu:
Tismalleen. Tässä ne meidän vaihtoehdot pidemmän päälle ovat. Suomi joutuu valitsemaan puolensa.

Miksi? En ole koskaan saanut vastausta tähän kysymykseen. Puolen valinta etukäteen vaikuttaa itse asiassa aika hölmöltä: saattaa epähuomiossa joutua sille puolelle joka häviää. En ole itse asiassa edes vakuuttunut että on olemassa mitään "puolia" mistä voisi valita.

Jos taas on tarkoitus esittää, että Suomi ei kuulu "länteen" ellei se kuulu Natoon, niin tämä nyt on todettu jo moneen kertaan huuhaaksi. Sanon myös taas, että jos tämä "länsi" on niin niuhoa sakkia ettei hyväksy meitä osaksi yhteisöään ellemme kuulu johonkin tiettyyn kultapossukerhoon (huolimatta niistä kymmenistä muista johon jo kuulumme), niin pitäkööt tunkkinsa. Suomen intresseissä ei olisi todellakaan edes liittyä niin ahdasmieliseen ja eksklusiiviseen poppooseen.
 
Miksi? En ole koskaan saanut vastausta tähän kysymykseen. Puolen valinta etukäteen vaikuttaa itse asiassa aika hölmöltä: saattaa epähuomiossa joutua sille puolelle joka häviää. En ole itse asiassa edes vakuuttunut että on olemassa mitään "puolia" mistä voisi valita.

Jos taas on tarkoitus esittää, että Suomi ei kuulu "länteen" ellei se kuulu Natoon, niin tämä nyt on todettu jo moneen kertaan huuhaaksi. Sanon myös taas, että jos tämä "länsi" on niin niuhoa sakkia ettei hyväksy meitä osaksi yhteisöään ellemme kuulu johonkin tiettyyn kultapossukerhoon (huolimatta niistä kymmenistä muista johon jo kuulumme), niin pitäkööt tunkkinsa. Suomen intresseissä ei olisi todellakaan edes liittyä niin ahdasmieliseen ja eksklusiiviseen poppooseen.


Suomen osalta taitaa mieluumminkin päteä Groucho Marxin tokaisu: Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen!

Suomi ja Ruotsi olisivat sen verran hyvä lisä Euroopan koilisnurkan puolustukseen, että ajatuskin aiheuttaa närää maassamme. Viimeinen allegiakohtaus kohtasi joitain poliitikkojamme kun kävi ilmi, että Suomi aikoo parantaa edellytyksiään ottaa tarvittaessa vastaan sotilaallista apua. Suomella on optio nimeltään uskottava puolustus, mutta sitäkin vastaan harataan, en kyllä ymmärrä miksi.
 
Miksi? En ole koskaan saanut vastausta tähän kysymykseen. Puolen valinta etukäteen vaikuttaa itse asiassa aika hölmöltä: saattaa epähuomiossa joutua sille puolelle joka häviää. En ole itse asiassa edes vakuuttunut että on olemassa mitään "puolia" mistä voisi valita.

Jos taas on tarkoitus esittää, että Suomi ei kuulu "länteen" ellei se kuulu Natoon, niin tämä nyt on todettu jo moneen kertaan huuhaaksi. Sanon myös taas, että jos tämä "länsi" on niin niuhoa sakkia ettei hyväksy meitä osaksi yhteisöään ellemme kuulu johonkin tiettyyn kultapossukerhoon (huolimatta niistä kymmenistä muista johon jo kuulumme), niin pitäkööt tunkkinsa. Suomen intresseissä ei olisi todellakaan edes liittyä niin ahdasmieliseen ja eksklusiiviseen poppooseen.

Vahvensin. Suomalaisilla on tuo puolen valinta historiaa katsottaessa hieman perseelleen mennyt. Aina, kun on valittu tai jouduttu valitsemaan "puoli", on tullut lopulta turpaan aika rankasti. Torjuntavoittoja on toki saalistettu, mutta lopulliset rauhanehdot on tussilla vetänyt joku muu.

Ehkä nyt on kaikki toisin? Eikä ole ensimmäinen kerta, kun on puolta valittaessa uskottu "lopulliseen voittoon" tms. Lukekaa vuoden -41 sanomalehtiä vaikka. Kyllä niistä näkee, että kansallinen eliittimme sairasti jotain henkistä diabetesta. Käytiin ennustajilla ja otettiin piriä, uskottiin enkeleihin..hups...ohhoh, samoja juonteita. Ymmärrän hyvin, että Venäjä pelottaa ihmisiä. Mutta en minä usko, että Lapatossukansa nyt selviää tulevista haasteistaan vain "keskustelemalla" ja liberaaleilla takinkäännöillä.

Toivottavasti se puolen valinta onnistuu tällä kertaa paremmin. Minäkin haluan valita puoleni Länttä kohti, mutta epäilen erittäin vahvasti, että ilman vahvaa kansallista panosta olemme liukkaalla. Ja tuo vahva kansallinen panos tarkoittaa ihan perhanan varmasti muutakin kuin ""keskustelua"". Pitää alkaa niitä käsien töitä näkymään.
 
100% turvaa ei saa mistään. Onkin esitetty, että tähän saakka NATO on antanut 100% turvan. Tähän saakka liittoutumattomuus tai partnership for peace -järjestelyjen track recordi on selvästi huonompi. On vedetty todella surkeita argumentteja Falklandin sodasta tai alusmaista ja muuta tuubaa. Meidän suomalaisten on aivan erityisesti on huomioitava, että baltit ovat NATOssa ja se, että toisaalta Putin opetuslapsineen haluaisi liittää nämä maat Venäjään tai ainakin jollakin tavalla sen suoran vaikutusvallan alle. NATOon kuulumattomat lähiulkomaat ovat säästyneet siltä, mitä tapahtui NATOon kuulumattomille lähiulkomaille. Fokus on tässä nimenomaan Venäjän lähiulkomaissa, eikä missään vitun falklandin saarissa luoja paratkoon. Suomi on lähiulkomaa. Kyse on nyt siitä, että Venäjä katsoo näiden lähiulkomaidensa (erityisesti pienten lähiulkomaiden, tuskin Kiina kuuluu tähän ryhmään) kuuluvan sen etupiiriin. Venäjän mielestä kyse on jos nyt ei ikiaikaisesta, niin saavutetusta edusta ainakin, siis eräänlaisesta nautintaoikeudesta. Nyt kaikki ne, jotka verisesti vastustavat Suomen liittymistä NATOon tavallaan kannattavat tämän järjestelyn paluuta ja hyväksyvät mahdollisen, joidenkin mielestä jopa todennäköisen, tulevan kehityksen. Tulevaa kehitystä ennakiovat ulkopoliittiset merkit viittaavat nyt siihen, että etupiiriajattelu on palannut. Minun mielestäni se ei ole palannut. Kyse on ollut vain siitä, että Venäjä oli Neukkulan kaaduttua niin heikko, ettei ollut puhtia ärhentelyyn. Baltian painostuksen, pronssisoturijuttujen, lapsikiistojen, Georgian, Krimin ja Ukrainan jälkeen minusta voi arvioida, että Venäjän "nautinta" sen omasta mielestä etupiiriin kuuluviin maihin vain lisääntyy ja sen toimet tulevat entistä röyhkeämmiksi.

Lisäksi Venäjä haluaa nähdä itsensä idän ja lännen vaihtoehtona, ikäänkuin kolmantena vaihtoehtona. Slaavilaisen maailman keskuksena, jonka vaikutusvaltaan kuuluu ortodoksisest ja slaavilaiset maat, entiset Neuvostoliiton tasavallat, Venäjän imperiumin alueet ja jos mahdollista vaikka hiukan lisää muitakin alueita mikäli niitä riittävn pienellä ulkopoliittisella panostuksella on mahdollista saada. Putinille on luotu henkilökultti machoiluineen, hän voi tehdä periaatteessa ihan mitä tahansa. Hän on tällä hetkellä kaikkien lakien ja kaiken mahdollisen arvostelun yläpuolella, eipä sillä ei taida arvostelijoita paljon löytyä kun heidät on peloteltu hiljaisiksi. Lyhyesti todettuna Putinilla on täydellinen hegemonia. Kuten oli Hitlerillä, kuten oli Mussolinilla. Ortodoksinen kirkko on valjastettu sepittämään Venäläistä sankaritarinaa, historiaa kirjoitetaan uudelleen, kasakkajärjestelmä on nostettu osaksi yltiönationalistista suitsutusta, Kremlin kätyrit kuten batmän jne. paasaavat suu vaahdossa Suomessakin 24/7, RT suoltaa propagandaa ja NASHI-nuoret ovat kuin Hitler-jugend. Fasisteja on nyt yhtä-äkkiä kaikkialla. Kuinka tammisilmä on oltava, jos ei näe mikä kehityksen suunta on? Kun suurvalta-asemaa tavoitellaan, on konstienkin oltava Yhdysvaltoja ja EU:a kumartelemattomia. Kun tämän suuntauksen voi nyt olettaa voimistuvan, tullaan myöskin käymään vuosia kestävä jakso jossa määritetään mitkä alueet tähän "slaavialiseen" imperiumiin ts. Venäjän etupiiriin kuuluvat. Siksi juuri nyt, minun mielestäni, saattaakin alkaa vedenjakajakausi. Tällöin Venäjä ottaa selvää kokeilemalla kepillä jäätä: mitkä alueet sille kuuluu ja mitkä ei? Mitkä alueet meidän kulmilla kuuluvat länteen, mitkä slaavilaiseen imperiumiin. Suomihan oli osa Venäjää ja YYA-järjestelyjen myötä osa Neuvostoliiton nautinta-aluetta. Tietenkin Venäjä haluaa, että Suomi ei liity NATOon, koska se betonoi rautaisesti Suomen länteen. Tällöin Suomi olisi slaavilaisen keskusvallan eli Venäjän tavoittamattomissa. EU asemoi Suomen länteen selvästi, mutta vain poliittisesti.
 
100% turvaa ei saa mistään. Onkin esitetty, että tähän saakka NATO on antanut 100% turvan. Tähän saakka liittoutumattomuus tai partnership for peace -järjestelyjen track recordi on selvästi huonompi. On vedetty todella surkeita argumentteja Falklandin sodasta tai alusmaista ja muuta tuubaa. Meidän suomalaisten on aivan erityisesti on huomioitava, että baltit ovat NATOssa ja se, että toisaalta Putin opetuslapsineen haluaisi liittää nämä maat Venäjään tai ainakin jollakin tavalla sen suoran vaikutusvallan alle. NATOon kuulumattomat lähiulkomaat ovat säästyneet siltä, mitä tapahtui NATOon kuulumattomille lähiulkomaille. Fokus on tässä nimenomaan Venäjän lähiulkomaissa, eikä missään vitun falklandin saarissa luoja paratkoon. Suomi on lähiulkomaa. Kyse on nyt siitä, että Venäjä katsoo näiden lähiulkomaidensa (erityisesti pienten lähiulkomaiden, tuskin Kiina kuuluu tähän ryhmään) kuuluvan sen etupiiriin. Venäjän mielestä kyse on jos nyt ei ikiaikaisesta, niin saavutetusta edusta ainakin, siis eräänlaisesta nautintaoikeudesta. Nyt kaikki ne, jotka verisesti vastustavat Suomen liittymistä NATOon tavallaan kannattavat tämän järjestelyn paluuta ja hyväksyvät mahdollisen, joidenkin mielestä jopa todennäköisen, tulevan kehityksen. Tulevaa kehitystä ennakiovat ulkopoliittiset merkit viittaavat nyt siihen, että etupiiriajattelu on palannut. Minun mielestäni se ei ole palannut. Kyse on ollut vain siitä, että Venäjä oli Neukkulan kaaduttua niin heikko, ettei ollut puhtia ärhentelyyn. Baltian painostuksen, pronssisoturijuttujen, lapsikiistojen, Georgian, Krimin ja Ukrainan jälkeen minusta voi arvioida, että Venäjän "nautinta" sen omasta mielestä etupiiriin kuuluviin maihin vain lisääntyy ja sen toimet tulevat entistä röyhkeämmiksi.

Lisäksi Venäjä haluaa nähdä itsensä idän ja lännen vaihtoehtona, ikäänkuin kolmantena vaihtoehtona. Slaavilaisen maailman keskuksena, jonka vaikutusvaltaan kuuluu ortodoksisest ja slaavilaiset maat, entiset Neuvostoliiton tasavallat, Venäjän imperiumin alueet ja jos mahdollista vaikka hiukan lisää muitakin alueita mikäli niitä riittävn pienellä ulkopoliittisella panostuksella on mahdollista saada. Putinille on luotu henkilökultti machoiluineen, hän voi tehdä periaatteessa ihan mitä tahansa. Hän on tällä hetkellä kaikkien lakien ja kaiken mahdollisen arvostelun yläpuolella, eipä sillä ei taida arvostelijoita paljon löytyä kun heidät on peloteltu hiljaisiksi. Lyhyesti todettuna Putinilla on täydellinen hegemonia. Kuten oli Hitlerillä, kuten oli Mussolinilla. Ortodoksinen kirkko on valjastettu sepittämään Venäläistä sankaritarinaa, historiaa kirjoitetaan uudelleen, kasakkajärjestelmä on nostettu osaksi yltiönationalistista suitsutusta, Kremlin kätyrit kuten batmän jne. paasaavat suu vaahdossa Suomessakin 24/7, RT suoltaa propagandaa ja NASHI-nuoret ovat kuin Hitler-jugend. Fasisteja on nyt yhtä-äkkiä kaikkialla. Kuinka tammisilmä on oltava, jos ei näe mikä kehityksen suunta on? Kun suurvalta-asemaa tavoitellaan, on konstienkin oltava Yhdysvaltoja ja EU:a kumartelemattomia. Kun tämän suuntauksen voi nyt olettaa voimistuvan, tullaan myöskin käymään vuosia kestävä jakso jossa määritetään mitkä alueet tähän "slaavialiseen" imperiumiin ts. Venäjän etupiiriin kuuluvat. Siksi juuri nyt, minun mielestäni, saattaakin alkaa vedenjakajakausi. Tällöin Venäjä ottaa selvää kokeilemalla kepillä jäätä: mitkä alueet sille kuuluu ja mitkä ei? Mitkä alueet meidän kulmilla kuuluvat länteen, mitkä slaavilaiseen imperiumiin. Suomihan oli osa Venäjää ja YYA-järjestelyjen myötä osa Neuvostoliiton nautinta-aluetta. Tietenkin Venäjä haluaa, että Suomi ei liity NATOon, koska se betonoi rautaisesti Suomen länteen. Tällöin Suomi olisi slaavilaisen keskusvallan eli Venäjän tavoittamattomissa. EU asemoi Suomen länteen selvästi, mutta vain poliittisesti.

Tunnustan perineeni Venäjän osalta jonkin verran asenteellisuutta kolmen sodan sotaveteraani ja invalidi-isältäni. Tätä asenteellisuutta on lisännyt tiedot Venäjän nykykehitysestä, joka tuntuu ajavan maan yhä kauemmaksi demokratiasta ja sen ihanteista. Venäjän kehitys ei voi olla vaikuttamatta myös sen naapureihin. Mahdollisessa sodassa voimme EU:n ja Naton jäseninä voittaa tai pahimmassa tapauksessa hävitä, Venäjän puolella voisimme kansakuntana vain hävitä. Liittoutumattomana emme kantaisi vastuutamme osana länttä ja olisimme pahimmassa tapauksessa se heikko kohta joka kääntäisi lopputuloksen myös omaksi tappioksemme.
 
Miksi? En ole koskaan saanut vastausta tähän kysymykseen. Puolen valinta etukäteen vaikuttaa itse asiassa aika hölmöltä: saattaa epähuomiossa joutua sille puolelle joka häviää. En ole itse asiassa edes vakuuttunut että on olemassa mitään "puolia" mistä voisi valita.

Jos taas on tarkoitus esittää, että Suomi ei kuulu "länteen" ellei se kuulu Natoon, niin tämä nyt on todettu jo moneen kertaan huuhaaksi. Sanon myös taas, että jos tämä "länsi" on niin niuhoa sakkia ettei hyväksy meitä osaksi yhteisöään ellemme kuulu johonkin tiettyyn kultapossukerhoon (huolimatta niistä kymmenistä muista johon jo kuulumme), niin pitäkööt tunkkinsa. Suomen intresseissä ei olisi todellakaan edes liittyä niin ahdasmieliseen ja eksklusiiviseen poppooseen.

Lainaan itseäni saman tekstini lopusta johon fulcrum tässä viittaa.

Kuten fulcrum totesi. Meillä on tässä peräti kaksikin vaihtoehtoa nyt tarjolla. Tosin fulcrumin lanseeraamaa vaihtoehtoa on jo kokeiltu. Monessa muodossa useamman kerran. Eikös kukaan kaipaa vaihtelua?

Vaihtelua toisi siis se että kerrankin oltaisiin liikkeillä ennekuin se kuuluisa juttu sinne tuulettimeen napsahtaa jne.

Jos fulcrum on sitä mieltä, mitä kyllä minullekin on kovasti harmaissa aikoinaan opetettu että; vihollinen voi tulla etelästä, lännestä, pohjoisesta, se voi tulla mistä vaan, niin kysymyksesi on relevantti. Tässähän joka tapauksessa joudutaan arvaamaan tulevaisuutta. Historia vaan on sen opettanut, että ollaan nyt sitten kuinka hyvänsä yksin ja liittoutumatta niin joku meidät uhakseen mieltää. En kyllä sano kuka, koska en ole ollut paikalla joten en voi todistaa. Mutta olen kuullut muilta ja lukenut. Siis kutakuinkin vaan mielipide.
 
Onnittelen mm. Kapiaista, jolla on selkeä kanta aiheesta. Se on mielenkiintoista, kun kuitenkin pv:n henkilöstöllä kannat ovat ristiriidassa keskenään - ehkä jopa samojen perustelujen pohjalta.

Kuten jossakin aiemmassa keskustelussa totesin: Aiemmin olin hyvin skeptinen Suomen NATO-jäsenyyden suhteen. Lopulta kuitenkin otin härkää sarvista, käytin jonkin verran aikaa ja etsin vastaukset kysymyksiin, joihin skeptisyyteni pääasiassa perustui - ja totesin, etten enää keksi yhtään rationaalista syytä tai perustelua olla skeptinen. Tämä vaati sen vaivan, että etsin tietoa..oikeaa tietoa..ja muodostin kantani siihen perustaen.

Mitä sitten tulee ammattisotilaisiin yleensä, niin tunnen aika monta - tällä hetkellä siinä joukossa taitaa olla yksi, jonka kanta on epäileväinen - hänenkään pelihousunsa eivät tosin repeä, vaikka Suomi Natoon liittyisikin - muiden kanta on selkeä kyllä!

Ylintä upseeristoa tosin vaivaa hyvin selkeä suomettuminen yhä edelleen - kahvipöydässä ja saunanlauteilla Nato-jäsenyys nähdään välttämättömänä, kriittisimmätkin näkevät sen tarpeellisena - mutta sitten kun se pitäisi sanoa kameran edessä tai toimittajalle tai ylipäätään julkisesti, niin liturgia on kuin suoraan 80-luvulta - vain muutama poikkeus on tähän mennessä löytynyt ylimmästä päällystöstä. Ylipäätään ei varmasti mene pieleen, jos väitän että tämän hetken Nato-kannatus ammattisotilaiden joukossa on +90%
Kannattaa myöskin huomioida se, että kannatus ei juuri kenelläkään perustu USA:n ihailuun tai haluun miellyttää USA:ta..se ei myöskään perustu haaveisiin hyvistä Nato-viroista jne jne. Kannatus perustuu puhtaasti tarpeeseen ja ennenkaikkea selvään näkemykseen ja huoleen siitä, että Naton apu mahdollisen kriisin osuessa kohdalle on tarpeen..ja ennenkaikkea se on tarpeen ESTÄMÄÄN sodan syttyminen ylipäätään, mikä lienee kaikkien sotilaiden ja koko Puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus. Juuri kukaan vain ei usko, että Puolustusvoimat ilman apua kykenisi luomaan sellaista pelotetta ja kynnystä viholliselle, että se riittäisi ennaltaehkäisemään sotaa riittävän tehokkaasti. Puolustusvoimat pärjää kyllä mahdollisessa sodassa - mutta jos siihen joudutaan, tehtävä on jo puoliksi epäonnistunut. Vaikka pärjäisimme ja lopputulos olisi siedettävä, tarkoittaisi se joka tapauksessa sitä, että iso osa eteläisen Suomen infraa on tuhoutunut, mahdollisesti myös pohjoisen Suomen, ihmishenkiä menetetty ja ihmisten hyvinvointi kärsii pitkään sodan jälkeenkin. Näinollen ainoa järkevä voitto mitä voimme mielestäni tavoitella on se, että sotaa ei syty - sodan syttyminen on sellaisenaan jo tappio Puolustusvoimille, Suomelle valtiona ja meille kaikille myös yksilöinä.
 
Viimeksi muokattu:
Olen Kapiaisen kanssa aivan samaa mieltä.
 
Kuten jossakin aiemmassa keskustelussa totesin: Aiemmin olin hyvin skeptinen Suomen NATO-jäsenyyden suhteen. Lopulta kuitenkin otin härkää sarvista, käytin jonkin verran aikaa ja etsin vastaukset kysymyksiin, joihin skeptisyyteni pääasiassa perustui - ja totesin, etten enää keksi yhtään rationaalista syytä tai perustelua olla skeptinen. Tämä vaati sen vaivan, että etsin tietoa..oikeaa tietoa..ja muodostin kantani siihen perustaen.

Mitä sitten tulee ammattisotilaisiin yleensä, niin tunnen aika monta - tällä hetkellä siinä joukossa taitaa olla yksi, jonka kanta on epäileväinen - hänenkään pelihousunsa eivät tosin repeä, vaikka Suomi Natoon liittyisikin - muiden kanta on selkeä kyllä!

Ylintä upseeristoa tosin vaivaa hyvin selkeä suomettuminen yhä edelleen - kahvipöydässä ja saunanlauteilla Nato-jäsenyys nähdään välttämättömänä, kriittisimmätkin näkevät sen tarpeellisena - mutta sitten kun se pitäisi sanoa kameran edessä tai toimittajalle tai ylipäätään julkisesti, niin liturgia on kuin suoraan 80-luvulta - vain muutama poikkeus on tähän mennessä löytynyt ylimmästä päällystöstä. Ylipäätään ei varmasti mene pieleen, jos väitän että tämän hetken Nato-kannatus ammattisotilaiden joukossa on +90%
Kannattaa myöskin huomioida se, että kannatus ei juuri kenelläkään perustu USA:n ihailuun tai haluun miellyttää USA:ta..se ei myöskään perustu haaveisiin hyvistä Nato-viroista jne jne. Kannatus perustuu puhtaasti tarpeeseen ja ennenkaikkea selvään näkemykseen ja huoleen siitä, että Naton apu mahdollisen kriisin osuessa kohdalle on tarpeen..ja ennenkaikkea se on tarpeen ESTÄMÄÄN sodan syttyminen ylipäätään, mikä lienee kaikkien sotilaiden ja koko Puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus. Juuri kukaan vain ei usko, että Puolustusvoimat ilman apua kykenisi luomaan sellaista pelotetta ja kynnystä viholliselle, että se riittäisi ennaltaehkäisemään sotaa riittävän tehokkaasti. Puolustusvoimat pärjää kyllä mahdollisessa sodassa - mutta jos siihen joudutaan, tehtävä on jo puoliksi epäonnistunut. Vaikka pärjäisimme ja lopputulos olisi siedettävä, tarkoittaisi se joka tapauksessa sitä, että iso osa eteläisen Suomen infraa on tuhoutunut, mahdollisesti myös pohjoisen Suomen, ihmishenkiä menetetty ja ihmisten hyvinvointi kärsii pitkään sodan jälkeenkin. Näinollen ainoa järkevä voitto mitä voimme mielestäni tavoitella on se, että sotaa ei syty - sodan syttyminen on sellaisenaan jo tappio Puolustusvoimille, Suomelle valtiona ja meille kaikille myös yksilöinä.

Olen joskus hamassa nuorudessani kuulunut tuohon mainitsemaasi saunanlaudeporukkaan, mutta sanoin jo silloin suoraan mieipiteeni. Oli ehkä onneni, ettei media ollut niistä järin kiinnostunut, elimmehän suomettumisen aikaa, esimiehiäni kyllä välillä kyrpi. Täällä voi puolihuolimattomasti laukoa käsityksiään jottei julkinen naama kuluisi liikaa - ja hyvä niin.

Sitten varsinaiseen asiaan, kirjoitat hyvin!
 
Yksi, risti, kaksi - siinä NATO-vastustajien ajatusharha tiivistettynä.

He uskottelevat, että Venäjällä on kolmenlaisia naapureita eli alistettuja (1), puolueettomia (X) ja NATO-maat (2).

Tuollaistahan meille kekkoslovakian aikaan koulukirjoissa uskoteltiin eli kunhan olemme mahdollisimman hiljaa, emmekä lausu karhun nimeä ääneen, saamme olla rauhassa. Todellisuudessa olimme Varsovan liiton ulkojäsenenä tai vähintäänkin rauhankumppanina.

Totuus on, ettei Putinin vakioveikkauskupongissa ole kolmea saraketta. Olemme Venäjän lähiulkomaa, jossa Putinilla on etuja valvottavanaan. Siksi meidän pitäisi ankkuroitua länteen hyvän sään aikana.
 
Yksi, risti, kaksi - siinä NATO-vastustajien ajatusharha tiivistettynä.

He uskottelevat, että Venäjällä on kolmenlaisia naapureita eli alistettuja (1), puolueettomia (X) ja NATO-maat (2).

Tuollaistahan meille kekkoslovakian aikaan koulukirjoissa uskoteltiin eli kunhan olemme mahdollisimman hiljaa, emmekä lausu karhun nimeä ääneen, saamme olla rauhassa. Todellisuudessa olimme Varsovan liiton ulkojäsenenä tai vähintäänkin rauhankumppanina.

Totuus on, ettei Putinin vakioveikkauskupongissa ole kolmea saraketta. Olemme Venäjän lähiulkomaa, jossa Putinilla on etuja valvottavanaan. Siksi meidän pitäisi ankkuroitua länteen hyvän sään aikana.

Aivan.

Putinin toimet ovat aivan selkeä viesti siitä, että "olet joko puolellamme tai meitä vastaan". Tai karummin sanottuna, kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Kapiaisen viesti on selkeä, ja se osa minusta, joka ajattelee turvallisuuspolitiikkaa sotilaana, on samaa mieltä. Kenraalien kartoilla ei ole liittoutumattomia maita, ja yksin on huonoa. Venäjän suunta on ollut kuutisen vuotta näkyvissä.

Sitten on se poliitikon osuus.

Natosta pitää osata erottaa vahvimman jäsenen Yhdysvaltain ikioma suurvaltapolitiikka ja Nato Länsi-Euroopan yhteisenä puolustusratkaisuna. Baltiassa ja Puolassa homma meni yhteen pakettiin. Tämä on se seikka, mikä on saanut idässä äänenpainot nousemaan. Vielä ennen Georgiaa Putin sanoi toistuvasti, että jäsenyys on Suomen oma asia, jota he eivät toivo. Silloin oli se hyvän sään aika, jolloin taas ei ollut halua ja kannatusta. Nyt taas viesti on se, että ilman rajuja vastatoimenpiteitä Nato ei laajene heille päin yhtään.

Ja se on kyllä yksiselitteisesti Yhdysvaltain ansiota.

On siis kaksi aspektia. Korjatkaa, jos olen kujalla.
 
Vihdoin voi sanoa, että Nato-vastaisuus on häviämässä ja syy todellakin on Venäjän. Onpas ovelaa lukea 2014 juttuja ja ennustuksia.
 
Back
Top