100% turvaa ei saa mistään. Onkin esitetty, että tähän saakka NATO on antanut 100% turvan. Tähän saakka liittoutumattomuus tai partnership for peace -järjestelyjen track recordi on selvästi huonompi. On vedetty todella surkeita argumentteja Falklandin sodasta tai alusmaista ja muuta tuubaa. Meidän suomalaisten on aivan erityisesti on huomioitava, että baltit ovat NATOssa ja se, että toisaalta Putin opetuslapsineen haluaisi liittää nämä maat Venäjään tai ainakin jollakin tavalla sen suoran vaikutusvallan alle. NATOon kuulumattomat lähiulkomaat ovat säästyneet siltä, mitä tapahtui NATOon kuulumattomille lähiulkomaille. Fokus on tässä nimenomaan Venäjän lähiulkomaissa, eikä missään vitun falklandin saarissa luoja paratkoon. Suomi on lähiulkomaa. Kyse on nyt siitä, että Venäjä katsoo näiden lähiulkomaidensa (erityisesti pienten lähiulkomaiden, tuskin Kiina kuuluu tähän ryhmään) kuuluvan sen etupiiriin. Venäjän mielestä kyse on jos nyt ei ikiaikaisesta, niin saavutetusta edusta ainakin, siis eräänlaisesta nautintaoikeudesta. Nyt kaikki ne, jotka verisesti vastustavat Suomen liittymistä NATOon tavallaan kannattavat tämän järjestelyn paluuta ja hyväksyvät mahdollisen, joidenkin mielestä jopa todennäköisen, tulevan kehityksen. Tulevaa kehitystä ennakiovat ulkopoliittiset merkit viittaavat nyt siihen, että etupiiriajattelu on palannut. Minun mielestäni se ei ole palannut. Kyse on ollut vain siitä, että Venäjä oli Neukkulan kaaduttua niin heikko, ettei ollut puhtia ärhentelyyn. Baltian painostuksen, pronssisoturijuttujen, lapsikiistojen, Georgian, Krimin ja Ukrainan jälkeen minusta voi arvioida, että Venäjän "nautinta" sen omasta mielestä etupiiriin kuuluviin maihin vain lisääntyy ja sen toimet tulevat entistä röyhkeämmiksi.
Lisäksi Venäjä haluaa nähdä itsensä idän ja lännen vaihtoehtona, ikäänkuin kolmantena vaihtoehtona. Slaavilaisen maailman keskuksena, jonka vaikutusvaltaan kuuluu ortodoksisest ja slaavilaiset maat, entiset Neuvostoliiton tasavallat, Venäjän imperiumin alueet ja jos mahdollista vaikka hiukan lisää muitakin alueita mikäli niitä riittävn pienellä ulkopoliittisella panostuksella on mahdollista saada. Putinille on luotu henkilökultti machoiluineen, hän voi tehdä periaatteessa ihan mitä tahansa. Hän on tällä hetkellä kaikkien lakien ja kaiken mahdollisen arvostelun yläpuolella, eipä sillä ei taida arvostelijoita paljon löytyä kun heidät on peloteltu hiljaisiksi. Lyhyesti todettuna Putinilla on täydellinen hegemonia. Kuten oli Hitlerillä, kuten oli Mussolinilla. Ortodoksinen kirkko on valjastettu sepittämään Venäläistä sankaritarinaa, historiaa kirjoitetaan uudelleen, kasakkajärjestelmä on nostettu osaksi yltiönationalistista suitsutusta, Kremlin kätyrit kuten batmän jne. paasaavat suu vaahdossa Suomessakin 24/7, RT suoltaa propagandaa ja NASHI-nuoret ovat kuin Hitler-jugend. Fasisteja on nyt yhtä-äkkiä kaikkialla. Kuinka tammisilmä on oltava, jos ei näe mikä kehityksen suunta on? Kun suurvalta-asemaa tavoitellaan, on konstienkin oltava Yhdysvaltoja ja EU:a kumartelemattomia. Kun tämän suuntauksen voi nyt olettaa voimistuvan, tullaan myöskin käymään vuosia kestävä jakso jossa määritetään mitkä alueet tähän "slaavialiseen" imperiumiin ts. Venäjän etupiiriin kuuluvat. Siksi juuri nyt, minun mielestäni, saattaakin alkaa vedenjakajakausi. Tällöin Venäjä ottaa selvää kokeilemalla kepillä jäätä: mitkä alueet sille kuuluu ja mitkä ei? Mitkä alueet meidän kulmilla kuuluvat länteen, mitkä slaavilaiseen imperiumiin. Suomihan oli osa Venäjää ja YYA-järjestelyjen myötä osa Neuvostoliiton nautinta-aluetta. Tietenkin Venäjä haluaa, että Suomi ei liity NATOon, koska se betonoi rautaisesti Suomen länteen. Tällöin Suomi olisi slaavilaisen keskusvallan eli Venäjän tavoittamattomissa. EU asemoi Suomen länteen selvästi, mutta vain poliittisesti.
