Naton tulevaisuus
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
AlphaBravo
Kersantti
No, voi olla että tulkinta on lukijan silmässä. Minusta vain vaikuttaa siltä, että Venäjän mahti ja sen vaikutus Suomeen on kirjoituksissasi jonkun sortin aksiooma ( = perusoletus, jonka paikkansapitävyys on ilmeinen ja jonka paikkansapitävyyttä ei ole järkevää tai mielekästä epäillä). Ahtisaarella ei tällaista mielen asentoa selvästikään ole. Seköhän siinä Ahtisaaressa tökkii?
Logiikkaan taas voit pureutua vaikkapa vastaamalla tähän kysymykseen, jonka esitin jo aikaisemminkin: Onko Suomi yhtä vapaa tekemään valintoja Naton suhteen kuin Ruotsi, Sveitsi tai Itävalta? Vai yhtä rajoittunut kuin Ukraina, Georgia tai Valko-Venäjä?
Logiikkaan taas voit pureutua vaikkapa vastaamalla tähän kysymykseen, jonka esitin jo aikaisemminkin: Onko Suomi yhtä vapaa tekemään valintoja Naton suhteen kuin Ruotsi, Sveitsi tai Itävalta? Vai yhtä rajoittunut kuin Ukraina, Georgia tai Valko-Venäjä?
AlphaBravo
Kersantti
juhapar kirjoitti:
1. vastauksen kohdalla en ole yhtä optimistinen. Kunpa olisitkin oikeassa. Valitettavasti Suomen valinnavara on kapeampi, eikä se ole vähiten omaa syytämme. Ehkäpä noita Ahtisaaria tarvitaan. Näköjään olet myös Ahtisaarta optimistisempi...
2. vastaustasi en pysty tulkitsemaan. Se ei liene edes vastaus.
En ole kirjoitustesi vartija. Itse asiassa olen itse sitä mieltä, että Venäjän mahti on Suomessa suhteettoman suuri ja että meidän pitäisi pyrkiä suurempaan riippumattomuuteen. Jos olemme yhtä mieltä, niin hyvä.
Enpä usko. Mutta minusta on hedelmätöntä keskustella, jos kysymyksiin ei vastata ja kommentteihin ei tartuta. Napataan vaan joku sivujuttu ja tehdään siitä hyökkäävään sävyyn päätelmiä, joita ei ole lainkaan tarkoitettu.Taitaa Sinulla, arvon AlfaBravo mennä henkilökohtaiseksi...
AlphaBravo kirjoitti:juhapar kirjoitti:
1. vastauksen kohdalla en ole yhtä optimistinen. Kunpa olisitkin oikeassa. Valitettavasti Suomen valinnavara on kapeampi, eikä se ole vähiten omaa syytämme. Ehkäpä noita Ahtisaaria tarvitaan. Näköjään olet myös Ahtisaarta optimistisempi...
2. vastaustasi en pysty tulkitsemaan. Se ei liene edes vastaus.
En ole kirjoitustesi vartija. Minulle riittää mainiosti, mikäli olemme yhtä mieltä siitä, että Suomen tulee pyrkiä riippumattomuuteen - myös Venäjän suhteen.
Enpä usko. Mutta miksi se hyökkäävä sävy noissa aikaisemmissa tulkinnoissasi?Taitaa Sinulla, arvon AlfaBravo mennä henkilökohtaiseksi...
No kerro nyt, niin minäkin huomaan, missä kohti olen ollut jotenkin "Venäjän mahtia" korostava. Ellet sitten ole lukenut rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole. Olisi ihan kiva tietää, miksi muuten noin lämpenit tästä aiheesta ja Ahtisaaren "lausuntojen" kevyestä kritisoinnista. Oma lehmä ojassa? :-/
AlphaBravo
Kersantti
Kerkesin tuossa jo vähän editoida kirjoitustani. Toistetaan, että olen itse hyvinkin sitä mieltä että Suomen tulisi pyrkiä suurempaan riippumattomuuteen Venäjän vaikutusvallasta. Vähän niinkuin Ahtisaarikin sanoi. Testataan nyt sitten tuota sinun asennettasi uudella kysymyksellä: oletko samaa mieltä? Ei-vastauksen tulkitsisin Venäjän mahtia korostavaksi.juhapar kirjoitti:
Miksi keskustelu on "lämpenemistä"? Minusta näyttää, että sinä tässä sanelet keskustelulle kireää sävyä. Niin ei tarvitse olla.
Oma lehmä ojassa? Ahtisaaren kanssako? En ymmärrä mitä tuolla tarkoitat.
AlphaBravo kirjoitti:
Vahvensin pikkasen. Minusta nuo ryhmät eivät vertaudu keskenään, kartalla näyttää hyvältä tuo ajatus, mutta mielestäni ei toimi. Suomen asema ON TAATUSTI toinen kuin Ukr, bel, georgia. Suomi on ansaitusti ja ilman epäilyjä luokassa läntiset pikkudemokratiat. Ja kyllä meidän suomalaisten on iha ite pidettävä tästä ajatuksesta kiinni, ja sitä on alati vahvistettava ja siltä meidän on myös näytettävä.
Pikkudemokratian on pelattava politiikkansa viisaasti suhteessa kaikkiin naapureihinsa eikä Venäjä tee tähän poikkeusta.
Onko Venäjä Mahti? On se pirulauta eurooppalaisessa mitassa aivan tarpeeksi Mahti. Ja tuossa nurkan takana se on aika lähellä. Pitääkö sen edessä madella? No ei tarvi, jos huolehdimme asioistamme, mm. puolustuksestamme ja politiikastamme. Sodanuhkaa ei ole, sitä ei kertakaikkiaan ole......nyt.
Jos jätämme kansallisen puolustuksemme muiden varaan, luotamme sopimuksiin yms. niin se matelu voi olla edessä ennemmin kuin arvataankaan.
Olin Georgian kriisin aikaan kuuntelemassa erästä UM:n virkamiestä. Hän piti konfliktia osana USAn ja Venäjän pippelinmittausta. USA aloitti, kun se tunkeutui Venäjän intressipiiriin. tPahoitteli kovasti tapahtunutta ja esitti ratkaisumallin.
Venäjä ja USA jakavat Venäjän lähialueen valtiot kahteen leiriin: valtiot, jotka kuuluvat Venäjän intressipiiriin ja joissa se huseeraa melkolailla vapaasti ja valtiot, jotka kuuluvat USAn intressipiiriin. Käytännössä jälkimmäiseen haluavat joutuvat kuulumaan NATOon. Jako kuulema on (ei ole) jo olemassa, nyt se vain virallistettaisiin.
Kysyin, onko vaihtoehtoja ääripäiden välillä. Ei kuulema käytännössä ollut.
Kysyin, tarkoittaako tämä sitä, että Suomen pitäisi liittyä NATOn jäseneksi. Ei kuulema missään nimessä, sillä maamme on aina ja ikuisesti ollut puolueeton ja katsokaa miten hyvin kaikki on aina ja ikuisesti mennyt.
Kysyin, tarkoittaako tämä siis sitä, että Suomi tulee kuulumaan Venäjän intressipiiriin. No ei kuulema, kun mehän ollaan puolueettomia ja ks. edellinen vastaus.
Kysyin, että siis on olemassa vaihtoehto USAn tai Venäjän interssipiireihin kuulumiselle. Kuulema ei käytännössä ole.
Kysyin, eikö vuonna 1939 tehty samanlainen intressipiirisopimus, ja hyvinkös siinä sitten Suomelle ja Euroopalle kävi. Kuulema ihan eri juttu. Jako intressipiireihin vuonna 2010 on ihan eri asia kuin 1939 ja Venäjä ei ole Neuvostoliitto.
Kyseessä tietysti oli ns. vanhanliiton edustaja virkamieskunnassa, mutta hieman ihmetellen pohdin, miten mies mahtaa siellä Georgiassa konfliktia selvitellä ja tarkkailla.
Sain sitten kollegoilta ja esimiehiltä myöhemmin moitteet, kun menin viisasta miestä kiusaamaan ja hänen ongelmanratkaisuitaan epäilemään. Etenkin vertaus Molotovin-Ribbentropin paktiin oli täysin typerä, kun ymmärtäähän nyt pöljempikin, että jos Venäjä on jakamassa maailmaa intressipiireihin, on se eriasia kuin Neuvostoliitto jakamassa maailmaa intressipiireihin.
Venäjä ja USA jakavat Venäjän lähialueen valtiot kahteen leiriin: valtiot, jotka kuuluvat Venäjän intressipiiriin ja joissa se huseeraa melkolailla vapaasti ja valtiot, jotka kuuluvat USAn intressipiiriin. Käytännössä jälkimmäiseen haluavat joutuvat kuulumaan NATOon. Jako kuulema on (ei ole) jo olemassa, nyt se vain virallistettaisiin.
Kysyin, onko vaihtoehtoja ääripäiden välillä. Ei kuulema käytännössä ollut.
Kysyin, tarkoittaako tämä sitä, että Suomen pitäisi liittyä NATOn jäseneksi. Ei kuulema missään nimessä, sillä maamme on aina ja ikuisesti ollut puolueeton ja katsokaa miten hyvin kaikki on aina ja ikuisesti mennyt.
Kysyin, tarkoittaako tämä siis sitä, että Suomi tulee kuulumaan Venäjän intressipiiriin. No ei kuulema, kun mehän ollaan puolueettomia ja ks. edellinen vastaus.
Kysyin, että siis on olemassa vaihtoehto USAn tai Venäjän interssipiireihin kuulumiselle. Kuulema ei käytännössä ole.
Kysyin, eikö vuonna 1939 tehty samanlainen intressipiirisopimus, ja hyvinkös siinä sitten Suomelle ja Euroopalle kävi. Kuulema ihan eri juttu. Jako intressipiireihin vuonna 2010 on ihan eri asia kuin 1939 ja Venäjä ei ole Neuvostoliitto.
Kyseessä tietysti oli ns. vanhanliiton edustaja virkamieskunnassa, mutta hieman ihmetellen pohdin, miten mies mahtaa siellä Georgiassa konfliktia selvitellä ja tarkkailla.
Sain sitten kollegoilta ja esimiehiltä myöhemmin moitteet, kun menin viisasta miestä kiusaamaan ja hänen ongelmanratkaisuitaan epäilemään. Etenkin vertaus Molotovin-Ribbentropin paktiin oli täysin typerä, kun ymmärtäähän nyt pöljempikin, että jos Venäjä on jakamassa maailmaa intressipiireihin, on se eriasia kuin Neuvostoliitto jakamassa maailmaa intressipiireihin.
AlphaBravo
Kersantti
juhapar kirjoitti:Täällä odotellaan sitä "Venäjän mahdin korostamista"...
Vastaus kysymykseesi on: pöh.
Tämä viiteryhmä-asia on tainnut olla tapetilla hiljattain. Presidentti Halonen taisi asiasta puhua. Halonenkin peräänkuulutti Ruotsia, Sveitsiä ja Itävaltaa viiteryhmäksi. Ilman muuta on hyvin paljon yhtäläisyyksiä näin syvän rauhan aikana.Baikal kirjoitti:
Kriisitilanteessa niitä olisi vähemmän. Onko silloin järkevää tai edes mahdollista poimia yksittäisiä valtioita ympäri Eurooppaa viiteryhmäksi? Mitä relevanssia Sveitsin ja Suomen tilanteella olisi Eurooppa-konfliktissa? Minusta se on jotenkin mielivaltaista. Rusinat pullasta-meininkiä.
Miksi Suomen naapurimaista vain Ruotsi kelpaa viiteryhmäksi? Miksei Norja? Tai Baltian maat?
On aivan totta, että ilmoitusmenettelyllä asia ei hoidu, vaan meidät luetaan siihen viiteryhmään mihin tekomme ohjaavat. Ahtisaarikin tuossa oli huolissaan siitä mihin meidät maailmalla luetaan. Varmaan vertaus Ukrainaan ja Valko-Venäjään on isossa kuvassa kärjistävää, mutta joissain kysymyksissä voimme ajautua epämiellyttävän samanlaisille linjoille kuin ne. Siitä pitää pyrkiä pois.
Sittten on vielä sekin seikka, että mihin viiteryhmään Venäjä meidät lukee. Se ei mikään vähäinen seikka olekaan. EK näyttää pureutuneen samaan kysymykseen, joten siitä alempana.
AlphaBravo
Kersantti
Tuo kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin oma, kieltämättä pessimistinen näkemykseni.EK kirjoitti:
Näkökulma historiaan: Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan Prahan kevät 1968 oli kylmän sodan aikana eräänlainen vedenjakaja, jolloin NL:n suhtautuminen satelliitteihinsa koveni lopullisesti. Silkkihansikkaat poistuivat ja tuli (tehtiin) selväksi, että ne olivat olemassa "itsenäisinä" valtioina vain Neuvostoliiton armosta. Tutkimuksen pommi oli, että tähän joukkoon kuului käytännössä myös Suomi, vaikka ei tietysti yhtä ilmiselvästi kuin Itä-Eurooppa. Kuvaavaa oli, että Suomen itsenäisyyttä ei enää ennen NL:n romahdusta julkisesti mainittu. Tutkimuksesta oli kirjoitus Historiallisessa aikakauslehdessä vuosi-pari sitten.
Joo, ei liity suoraan nykytilanteeseen, mutta ei ole täysin liittymättäkään. Minulla on paha kutina, että "välitilavaltioita" ei edelleenkään pohjimmiltaan tunnusteta, ainakaan kriisin iskiessä. Mielestäni on kaksi tietä: joko Suomi hakeutuu aktiivisesti länteen tai sitten länsi ja itä lähentyvät radikaalisti. Jälkimmäinen kehitys on juuri nyt vahvaa, mutta odotteleeko joku uusi Georgian kriisi kulman takana?
Aika hersyvästi kirjoitettu.
Joku tuollainen syvällinen sisäinen ristiriita tilanteessa varmasti on.
Museo
Kenraali
AlphaBravo kirjoitti:EK kirjoitti:
Aika hersyvästi kirjoitettu.
Ei tuossa mitään ristiriitaa ole. Hyvin postmodernia tulkintaa turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Ette vaan ymmärrä.
Laitetaan tähän väliin viikon Sir Humphrey lainaus:
"Valitettavasti on todettava, että vaikka vastauksenne oli kieltämättä selkeä, yksinkertainen ja suorasukainen, ilmeni joitain hankaluuksia uskottavasti määrittää lausunnossanne käyttämäänne epiteettiä siinä määrin, että suora korrelaatio kommunikoimanne informaation ja faktojen välillä (siinä määrin kuin ne voidaan osoittaa), riittää sinällään aiheuttamaan tiettyjä epistemologisia ongelmia…"
AlphaBravo
Kersantti
Sanoinko ristiriita? Tarkoitin harmonia! Moisen diplomaattisen täydellisyyden edessä aivan mykistyy!
AlphaBravo kirjoitti:
Ruotsi, Sveitsi tai Itävalta eivät ole samassa ryhmässä Suomen kanssa. Oleellista ei ole maan puolustusratkaisu, poliittinen linja tai hallintomalli, vaan sijainti. Muutoinhan meidät voisi sijoittaa samaan ryhmään Uuden-Seelannin kanssa. :dodgy:
Useimmat valtiot pyrkivät ajamaan kaikissa asioissa omaa etuansa. Yksi etu on mahdollisuus aseellisen voimankäyttöön tarpeen vaatiessa. Jotta tämä etu säilyisi, on oleellista pyrkiä estämään naapureja muodostamasta sotilaallista liittoumaa. Liittouman muodostumisen estäminen, ei välttämättä kohdistu sillä hetkellä ketään vastaan, mutta se antaa pelivaraa tulevaisuutta ajatellen ja siksi siihen pyritään jatkuvasti. Pyrkimysten ponnekkuus ja keinot riippuvat vallitsevista voimasuhteista.
Pitää aina muistaa, ettei puolueettomuus tai liittoutumattomuus ratkaise puolustukseen liittyviä ongelmia. Heikko puolueeton valtio muodostaa olemassaolollaan uhan naapureille. Heikko valtio on hyökkäysura. Suurvaltojen kriisin kehittyessä, pyrkivät suurvallat poistamaan tämänkaltaiset ongelmat päiväjärjestyksestä. Kun puolueettomaksi ilmoittautuva naapuri ei ole kykenevä puolustamaan aluettaan, työnnetään tälle alueelle omat joukot puolustuksen syvyyden tai edullisen hyökkäysuran saavuttamiseksi. Näin voi käydä ja useasti myös käy, vaikka itse suursota vältetään.
Puolueettomuus, ilman voimakkaita omia asevoimia, kasvattaa riskiä joutua sotatoimien kohteeksi. Jos ja kun kylmäsota herää uudelleen henkiin, ei Venäjä tule työntämään joukkojaan Baltiaan, koska nämä ovat Naton jäseniä. Suomen tilanne voi olla toinen. Jotta Baltian rajalle saataisiin riittävän vahva puolustus, olisi edullista saada Suomen suunta varmistettua vähäisemmillä joukoilla syvän puolustuksen keinoin. Vaatimukset tukikohdista voisivat hyvinkin nousta jälleen ajankohtaisiksi.
Leikataan pitkästä viestistä pätkä:
Niinpä. Käsittääkseni nimenomaan Venäjän kanta Suomen asemaan ja olemassaolon oikeutukseen maailmankartalla on se ainoa merkittävä kanta. Toisaalta venäläisten mahdollista halua lukea Suomi alusmaihinsa ei tule meiltäpäin vahvistaa, mutta toisaalta ei myöskään pidä ärsyttää karhua suotta.
EU turvallisuuden takaajana tuli ja meni jo. Jos EU jotakin on, niin ei ainakaan äkillisen, perinteisen, konventionaalisen sodan yllättävän pikkuvaltion pelastaja. Lisäksi itälaajeneminen ja taloudelliset ongelmat rakenteellisiin heikkouksiin yhdistettynä taitavat kaataa koko paskan. "Hyvä aate, mutta jätkät pilas."
Vaikka NATO onkin paska ja imperialismia ja itsestään Isästä Perkeleestä, lienee sillä sotilasliittona kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet auttaa jäseniään pahan paikan tullen. Mitä se apu käytännössä on, on tietenkin eri juttu.
Tietysti ihanteellisinta olisi, mikäli todellakin voisimme toimia kansainvälisten liittoutumien ulkopuolella ja hoitaa vain omat asiamme. Vielä ihanteellisempaa olisi, jos voisimme luopua puolustusvoimista, rajavartiostosta ja ylipäänsä koko valtion väkivaltakoneistosta. Jälkimmäinen vain ei taida olla mahdollista, ensimmäinen toivottavasti voi olla.
Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, oli tuo siteeraamani henkilö tietenkin vain yksittäinen UM:n virkamies. Yksinkertainen vain jäi miettimään, minkä verran näitä ajatuksia päättävissä elimissä liikkuu. Samoin sitä, minkä verran itänaapurissa huseeraava ylempi yksittäinen virkamies ajatustaan sinnepäin markkinoi, etenkin Georgian sodan kaltaisessa konfliktitilanteessa.
AlphaBravo kirjoitti:
Niinpä. Käsittääkseni nimenomaan Venäjän kanta Suomen asemaan ja olemassaolon oikeutukseen maailmankartalla on se ainoa merkittävä kanta. Toisaalta venäläisten mahdollista halua lukea Suomi alusmaihinsa ei tule meiltäpäin vahvistaa, mutta toisaalta ei myöskään pidä ärsyttää karhua suotta.
EU turvallisuuden takaajana tuli ja meni jo. Jos EU jotakin on, niin ei ainakaan äkillisen, perinteisen, konventionaalisen sodan yllättävän pikkuvaltion pelastaja. Lisäksi itälaajeneminen ja taloudelliset ongelmat rakenteellisiin heikkouksiin yhdistettynä taitavat kaataa koko paskan. "Hyvä aate, mutta jätkät pilas."
Vaikka NATO onkin paska ja imperialismia ja itsestään Isästä Perkeleestä, lienee sillä sotilasliittona kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet auttaa jäseniään pahan paikan tullen. Mitä se apu käytännössä on, on tietenkin eri juttu.
Tietysti ihanteellisinta olisi, mikäli todellakin voisimme toimia kansainvälisten liittoutumien ulkopuolella ja hoitaa vain omat asiamme. Vielä ihanteellisempaa olisi, jos voisimme luopua puolustusvoimista, rajavartiostosta ja ylipäänsä koko valtion väkivaltakoneistosta. Jälkimmäinen vain ei taida olla mahdollista, ensimmäinen toivottavasti voi olla.
Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, oli tuo siteeraamani henkilö tietenkin vain yksittäinen UM:n virkamies. Yksinkertainen vain jäi miettimään, minkä verran näitä ajatuksia päättävissä elimissä liikkuu. Samoin sitä, minkä verran itänaapurissa huseeraava ylempi yksittäinen virkamies ajatustaan sinnepäin markkinoi, etenkin Georgian sodan kaltaisessa konfliktitilanteessa.
EK kirjoitti:
Vahvensin lievästi. Ilman amerikkalaista selkänojaa käytännössä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja jos isot pojat usa ja rus noin kivasti ja sovussa jakelevat etupiirejä niin sopii miettiä mikä on usan reaktio Venäjän toimia vastaan sovitussa etupiirissä? Mikä ratkaisu Nato silloin on? Selvittäkääs tertiäärikauden ukolle miten tuo pitää ymmärtää.
Näkisin asian niin, että suomalaisten on vaikea ymmärtää kansainvälistä politiikkaa. Keskeisenä kasvattajana ainakin keski-ikäisellä väestöllä ja sitä vanhemmilla on ollut YYA-aikakausi. Ajatukset kansojen välisestä ystävyydestä saatiin syvälle juurrutettua suomalaiseen tajuntaan. Loppujen lopuksi valtioilla ei ole ystäviä vaan pelkästään etuja ajettavina.
Viimeiset 15 vuotta ollaan sitten poliitikkojen ja lehdistön toimesta vuodatettu tarinaa Suomen ja Euroopan kohtalonyhteydestä - tavallaan ollaan jatkettu tutuilla mielikuvilla. "Enää emme ole yksin" toisaalta tämä ihmissuhde metafora kelpaa myös sen ongelmien kuvaamiseen. Kaikki ihmisuhteet päättyvät joko eroon tai kuolemaan!
Suomalaisia vaivaa myös vakava hahmotuskyvyn puute, meitä ei ole 50 miljoonaa tai edes 20 miljoonaa. Puola on huomattavasti merkittävämpi valtio kuin Suomi. Todenäköisesti merkityksemme valtapoliittisissa peleissä vastaa jotain Romaniaa. Suomalaisilla on harhainen käsitys siitä, että koska kuulumme läntiseen sivilisaatioon niin idän invaasion hyökiessä päällemme meitä autetaan koska olemme ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikoinaan 90-luvun alussa kävin aiheesta mielenkiintoisia keskusteluja . Kysyin eivätkö bosnialaiset ole ihmisiä niin minua katsottiin kieroon ja sanottiin "ettei se ole sama asia". Tsetseeneilläkään ei kuulemma ollut oikeutta omaan valtioon koska he olivat "liian pieni kansa" ja heidän itsepäisyytensä aiheuttaa laajemman sodan vaaran. Kysyin kuka on oikeutettu määrittelemään mikä on "liian pieni" ja onko suomen asia sellainen, että kannattaa koko Eurooppa mahdollisesti vetää sodan kurimukseen sen takia? Loppujen lopuksi Suomi on Euroopan Alaska ilman öljyä ja väkeä täältä löytyy saman verran kuin yhdestä suurkaupungista.
Suomalaisilla on tapana naureskella inhottavasti virolaisille "pikkuveljille", samalla jää huomaamatta omien kiipijäpoliitikkojemme inhottavat pan-eurooppalaiset sössötykset ja hössötykset - me annamme rahaa ja hyysäämme pakolaisia. Virolaiset taas ostavat osuuttaan läntisestä sivilisaatiosta sotimalla.
Kannatta muista raadollinen reaalipolitiikka. NATO:n joukot oli aikoinaan sijoitettu Länsi-Saksassa niin, että mahdollisen invaasion alkeassa, suunnilleen kaikkien maiden joukot olisivat joutuneet heti taisteluun ja luikertelu liittokunnasta olisi vaikeutunut. Muilla "sivurintamilla" vastaaviin järjestelyihin ei ollut tarvetta- kuten hyvin tiedämme Turkissa ja Norjassa ei sijainnut valmiudessa olevia merkittäviä NATO joukkoja. Vähemmän tärkeiden periferisten rintamien puolustamiseen riitti lupaus, valmiusvarastointi ja ajoittaiset sotaharjoitukset. Jokainen voi tietysti nykyisinkin miettiä mikä on Turkin tuki ja panostus jos Norjalla ja Venäjällä tulee vakava riita pohjoisista merialueista?
Viimeiset 15 vuotta ollaan sitten poliitikkojen ja lehdistön toimesta vuodatettu tarinaa Suomen ja Euroopan kohtalonyhteydestä - tavallaan ollaan jatkettu tutuilla mielikuvilla. "Enää emme ole yksin" toisaalta tämä ihmissuhde metafora kelpaa myös sen ongelmien kuvaamiseen. Kaikki ihmisuhteet päättyvät joko eroon tai kuolemaan!
Suomalaisia vaivaa myös vakava hahmotuskyvyn puute, meitä ei ole 50 miljoonaa tai edes 20 miljoonaa. Puola on huomattavasti merkittävämpi valtio kuin Suomi. Todenäköisesti merkityksemme valtapoliittisissa peleissä vastaa jotain Romaniaa. Suomalaisilla on harhainen käsitys siitä, että koska kuulumme läntiseen sivilisaatioon niin idän invaasion hyökiessä päällemme meitä autetaan koska olemme ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikoinaan 90-luvun alussa kävin aiheesta mielenkiintoisia keskusteluja . Kysyin eivätkö bosnialaiset ole ihmisiä niin minua katsottiin kieroon ja sanottiin "ettei se ole sama asia". Tsetseeneilläkään ei kuulemma ollut oikeutta omaan valtioon koska he olivat "liian pieni kansa" ja heidän itsepäisyytensä aiheuttaa laajemman sodan vaaran. Kysyin kuka on oikeutettu määrittelemään mikä on "liian pieni" ja onko suomen asia sellainen, että kannattaa koko Eurooppa mahdollisesti vetää sodan kurimukseen sen takia? Loppujen lopuksi Suomi on Euroopan Alaska ilman öljyä ja väkeä täältä löytyy saman verran kuin yhdestä suurkaupungista.
Suomalaisilla on tapana naureskella inhottavasti virolaisille "pikkuveljille", samalla jää huomaamatta omien kiipijäpoliitikkojemme inhottavat pan-eurooppalaiset sössötykset ja hössötykset - me annamme rahaa ja hyysäämme pakolaisia. Virolaiset taas ostavat osuuttaan läntisestä sivilisaatiosta sotimalla.
Kannatta muista raadollinen reaalipolitiikka. NATO:n joukot oli aikoinaan sijoitettu Länsi-Saksassa niin, että mahdollisen invaasion alkeassa, suunnilleen kaikkien maiden joukot olisivat joutuneet heti taisteluun ja luikertelu liittokunnasta olisi vaikeutunut. Muilla "sivurintamilla" vastaaviin järjestelyihin ei ollut tarvetta- kuten hyvin tiedämme Turkissa ja Norjassa ei sijainnut valmiudessa olevia merkittäviä NATO joukkoja. Vähemmän tärkeiden periferisten rintamien puolustamiseen riitti lupaus, valmiusvarastointi ja ajoittaiset sotaharjoitukset. Jokainen voi tietysti nykyisinkin miettiä mikä on Turkin tuki ja panostus jos Norjalla ja Venäjällä tulee vakava riita pohjoisista merialueista?
Museo
Kenraali
baikal kirjoitti:
Vähän nyt tuntuu että hahmotatte sen Naton merkityksen vähän liikaa sen perusteella miten kuvittelette kyseisen sotilasliiton toimivan Suomen suhteen mahdollisen Eurooppaa kohtaavan suursodan syttyessä.
Sen sijaan pitäisi miettiä miten Naton sopii nykyiseen turvallisuusarkkitehtuuriin ylipäätään.
Museo kirjoitti:
Minua se turvallisuusarkkitehtuuri ei juurikaan kiinnosta. Minua kiinnostaa tietää kuinka samassa puheenvuorossa kannatetaan Nato-liittoa ja kuitenkin myönnetään etupiiriajattelun olevan edelleen voimissaan. Pitääkö tätä vahventaa lievästi?
Etupiirit perustuvat isojen sopimuksiin. Niiden ohittaminen on maailman menossa osoittautunut sellaiseksi, että pienet maksavat hintaa. Eli edelleen on Kylmän sodan ajan kasvatti ihmeissään: miten Nato-liitto voi haluaa kykenee viitsii auttaa pientä osapuolta, jos isot osapuolet ovat keskenään sopineet etupiireistä?