Toiminta toimittajien, valokuvaajien ja ylipäätään median kanssa on normitettu, kuten myös sosiaalisen median käyttö sekä siinä esiintyminen. Toiminta median kanssa lukuisine eri reunaehtoineen on myös tarpeen erikseen käskeä joukolle siinä tilanteessa, mikä silloin on vallitseva.
PO-tilanteessa informaatiosota käy varmasti jo erittäin kuumana ja se ymmärrettävästi tarvitsee polttoaineekseen runsaasti reaaliaikaista kuvamateriaalia, mikä epäilemättä johdattaa kameramiesten sopulilaumat urhean suomalaisen kenttäarmeijan välittömään läheisyyteen. Valokuvien ottaminen ei ole täysin kiellettyä, mutta ehdottoman oleellista on, että valokuvaajat ovat koko ajan 100 % joukon johtajan hallinnassa eikä heidän toiminta tai heidän eri lähteissä julkaisemansa valokuvat aiheuta vaaraa joukon operaatioturvallisuudelle. Valokuvaajien tehtävä on ottaa kuvia mediayleisöä varten, ei vihollisen tiedustelulle. Viisaasti käytettynä heistä saattaa olla jotain hyötyä omalle informaatiosodankäynnille.
Seuraavat kysymykset ovat tietysti, että miten homma pidetään tiukasti hanskassa, kuka saa antaa haastatteluja, esiintyä ja miten tai mitä valokuvaajille voi näyttää tai mille alueelle heidät voi päästää. Nämä on joukon johtajan syytä harkita ja suunnitella huolella etukäteen sekä käskeä, käyttäen hyväkseen myös ylemmän johtoportaan antamia perusteita. Vaikka toiminta on sotaväen tapaan normitettua ja käskyillä ohjeistamalla oman harkinnan tarve on tarkoituksella minimioitu, niin paras apuväline eri tilanteissa onnistumiseen on ehdottomasti kuitenkin terve harkinta ja heinäntekojärki, jota jokaiselta upseerinarvoiselta sotilaalta on suotavaa löytyä vähintään "riittävästi". Jos ei löydy, niin silloin on väärä mies väärässä tehtävässä.
Missään vaiheessa toimittajia ja valokuvaajia ei saa ryhtyä ampumaan tai muuten vahingoittaa heitä. Se ei ole länsimaisen asevoiman toimintatapa ja aiheuttaisi vain valtavasti vahinkoa Puolustusvoimien toiminnalle välittämällä siitä ulkomaille täysin päinvastaisen kuvan kuin on suomalaisten sitkeän väsymättömän puolustustaistelun kannalta edullista.
Vaikka maastopuvun päälle pukemisen jälkeen olisi kiva tehdä yhtä ja toista jännää, mitä kotona ei saa tehdä, niin on kuitenkin syytä muistaa, että valmiuslaki ja puolustilalaki sekä valtioneuvoston puolustusvoimille mahdollisesti myöntämät normaalioloista poikkeavat lisätoimivaltuudet eivät suinkaan tarkoita mitään Свободa:a tai anarkistista utopiaa, jossa jokainen saa tehdä mitä huvittaa niin kuin grand theft autossa. Aseettomien siviilien ampuminen on barbariaa ja sellaisena yksiselitteisesti sotarikos, jonka jälkipuinti ratkaistaan vähimmillään sotaoikeudessa. Sellaisen teon harkitsemisesta tai minkäänasteisesta valmistelusta ei mielestäni kannata edes keskustella.
Aseettomia siviilejä ampumaan mielivien paikka on jossain ihan muualla kuin sijoitettuna sa-kenttäarmeijaan. Onneksi myös sijoittamattomassa reservissä on vielä vakansseja auki.
